Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat, jotka eivät käy lastensa peleissä tai esityksissä
30.11.2016 |
Meillä on tyttö ja poika, kummatkin harrastavat. Tyttö tanssia, poika jalkapalloa. Olen huomannut että näissä piireissä on niitä äärimmäisen omistautuneita vanhempia jotka ovat paikalla joka treeneissä, ja sitten on taas näitä joita evvk. Lapset kyllä käyvät säännöllisesti treeneissä, mutat vanhempia lapsen harrastaminen ja siellä pärjääminen ei kiinnosta. Jos pelejä tai esityksiä on kotipaikkakunnalla, ei niihin tulla. Viedään ja haetaan lapsi, kysytään ehkä että mitn meni.
Pelireissuille lähtevät mukaan jos on ihan pakko, mutta sielläkin ajan muuhun.
No, joku voi nyt sanoa että mikäs siinä, vanhemmilla on tärkeämpää tekemistä tai haluavat käyttää aikansa toisin. Vaan kyllä tämä ainakin minusta on niitä asioita joihin kannattaisi panostaa. On tosi surullista että peleissä on aina ne pari lasta joiden vanhemmat eivät taaskaan olleet paikalla onnittelemassa. Ja tanssiesityksissä on se yksi ja sama lapsi joka sanoo että ei mun äiti ja isä tulleet. Ei oo ketään katsomassa. Kukaan ei anna esityksen jälkeen kukkia kun toiset saavat isot kimput.
Oletko sinä tällainen vanhempi? Voisitko kertoa miksi näin? Ymmärrätkö miten se vaikuttaa lapseesi?
Kommentit (79)
Päällekkäisyys, toinen lapsi sairaana ja lapseni ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne: lapsia on useampi kuin kaksi, harrastuksia kullakin useampi kuin yksi. Silloin ei aina kerkiä kaikkialle, vaikka haluaisikin.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne: lapsia on useampi kuin kaksi, harrastuksia kullakin useampi kuin yksi. Silloin ei aina kerkiä kaikkialle, vaikka haluaisikin.
Ihan mielenkiinnosta: miksi olet hnyt niin paljon lapsia ettei aikasi voi mitenkään riittää kaikille heille? Omassa tuttavapiirissä on perhe jossa 5 lasta ja kaikki aina nuorinta lukuunottamatta enempi tai vähempi heitteellä. Ja harrastuksissa ei käydä.
Miksi niiden lasten määrä on tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi?
Haluatko vilpittömästi tietää vai vain kehuskella omalla käytökselläsi? Etkö osaa asettua muiden asemaan vai eikö vain kiinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai se on jokaisen oma asia käykö katsomassa vai ei?
Itse käyn tyttäreni baletit katsomassa aina.
Vanhemman oma asia lapsen kustannuksella.
Erilaiset elämäntilanteet, perheen pikkulapset, omaishoitajuus, vanhemman oma sairaus jne. Syitä voi olla paljon ja lasta voi tarvittaessa tukea kotoa käsin. Useimmat vanhemmat pääsee ja ovat kiinnostuneita, mutta en silti lähtisi tuomitsemaan, jos joku vanhempi ei osallistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen.. 13v, todella lahjakas vieläpä, poikani pelaa jalkapalloa kilpasarjassa. Ei ole koskaan, eikä nyt isompanakaan halunnut että tullaan pelejä seuraamaan. Olen välillä "väkisellä" tunkenut itseni peliä seuraamaan mutta poika ei haluaisi. Vanhempana suhtaudun pojan harrastukseen neutraalisti. En siis ole mikään semmoinen vanhempi, joka asettaa pojalleen lisää paineita esim. Pelattava hyvin ja tee maaleja. Se on hänen harrastuksensa eikä minun tai mieheni. Pelaa niin kauan kuin haluaa ja innostaa.. Ja näyttää innostavan todellakin:) ennemminkin olen huolissani vanhemmista, jotka silmät kiiluen seuraavat joka pelin. Onko se hyväksi lapselle sekään? Tuleeko siitä paineita lapsen pärjätä hyvin pelissä. Itse olen toiminut mielestäni oikein kun kuuntelen pojan toiveita. Joskus olen jopa aistinut muista vanhemmista näreyttä kun poikamme on niin hyvä pelaamaan ja kun me vanhemmat ei olla katsomossa istumassa ja kannustamassa. Se on pojan harrastus. Ei meidän. Jos poika pelaa hyvin vieläpä ja nauttii siitä yllin kyllin niin eiköhän asiat ole paremmin kuin hyvin:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne: lapsia on useampi kuin kaksi, harrastuksia kullakin useampi kuin yksi. Silloin ei aina kerkiä kaikkialle, vaikka haluaisikin.
Ihan mielenkiinnosta: miksi olet hnyt niin paljon lapsia ettei aikasi voi mitenkään riittää kaikille heille? Omassa tuttavapiirissä on perhe jossa 5 lasta ja kaikki aina nuorinta lukuunottamatta enempi tai vähempi heitteellä. Ja harrastuksissa ei käydä.
Miksi niiden lasten määrä on tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi?
En sanonut, että kyse on omasta tilanteesta. Yritin vain kertoa, että tilanteita on erilaisia. Kaikilla kun ei ole perheessä kahta lasta ja vanhempaa. Sinä sentään olet hyvin pysynyt kiintiössä, ja voit nyt kiillottaa kilpeäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi, että se on lapsen harrastus, ei minun.
Lapsella pitää olla jotain omaakin ja harrastukset on lapsen tahdon asioita. Hän ei halua ja tätä tahtoa kunnioitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluatko vilpittömästi tietää vai vain kehuskella omalla käytökselläsi? Etkö osaa asettua muiden asemaan vai eikö vain kiinnosta?
Haluan ymmärtää.
En minä itsekään istu lapsen treeneissä (kuin erittäin harvoin) tai omista elämää seuran toimintaan. On vain hankala ymmärtää ettei muka ikinä pääse. Jos tanssiesityksiä on 1-2krt vuodessa niin onko se nyt ihan mahdottomuus nipistää se tunti omasta aikataulusta sillä suurimmalle osasta lapsista se vaikuttaa olevan todella tärkeää.
Ap
Tää on lapselle tärkeä asia että on kiinnostunut lapsen asioista. Joka harjoitukseen ei tarvitse tulla mutta jos on esim tanssi esityksiä tai kilpailuja niin vanhemman kuuluu olla paikalla. Mun vanhemmat ei ikinä tullut paikan päälle kun oli joku esitys koulussa tai harrastuksissa. Eikä tullut vanhempain iltoihin. Se ei ollut kivaa pienempänä että ikinä omat vanhemmat ei tullut.
Onneksi suhteeni tätiini on läheinen ja hän tuli aina kaikkiin esityksiin! Parempi ehkä niin. Hän oli sentään oikeasti kiinnostunut ja tykkäsi esityksistä.
Itse aion aina mennä kun pystyn katsomaan lapsieni esityksiä/kisoja ym. Kaikkiin harjoituksiin en mee, sehän on lapsen harrastus ei minun. Mutta kun on jotain esityksiä jne niin ehdottomasti menen! En halua että lapseni kokisi samaa mitä minä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pääse koskaan lasteni joulu- ja kevätjuhliin enkä todistusten jakoon, koska olen samaan aikaan töissä eikä noiden ajankohtien palkatonta vapaata katsota hyvällä (ja useimmiten sitä ei edes myönnettäisi).
Terveisin eräs ope
Vierailija kirjoitti:
Lapsella pitää olla jotain omaakin ja harrastukset on lapsen tahdon asioita. Hän ei halua ja tätä tahtoa kunnioitan.
Ymmärrän ettei treeneissä käydä, mutta kun on joko kerran vuodessa tapahtuva taidonnäyte tai (tärkeä) peli niin kyllä silloin vanhemman tulisi olla paikalla.
Lapset saavat harrastaa mitä haluavat, budjettini puitteissa. Ei se tarkoita sitä, että minun täytyisi kentän laidalla seistä. Lapset ovat kautta aikojen osanneet harrastaa ilman vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
En pääse koskaan lasteni joulu- ja kevätjuhliin enkä todistusten jakoon, koska olen samaan aikaan töissä eikä noiden ajankohtien palkatonta vapaata katsota hyvällä (ja useimmiten sitä ei edes myönnettäisi).
Terveisin eräs ope
Oli kyse harrastuksista.
Vierailija kirjoitti:
Lapset saavat harrastaa mitä haluavat, budjettini puitteissa. Ei se tarkoita sitä, että minun täytyisi kentän laidalla seistä. Lapset ovat kautta aikojen osanneet harrastaa ilman vanhempiaan.
Eli jos lapsellesi on esitys tai tärkeä peli niin et koe velvollisuudeksesi olla lapsesi tukena tai seurata hänen kehitystään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne: lapsia on useampi kuin kaksi, harrastuksia kullakin useampi kuin yksi. Silloin ei aina kerkiä kaikkialle, vaikka haluaisikin.
Ihan mielenkiinnosta: miksi olet hnyt niin paljon lapsia ettei aikasi voi mitenkään riittää kaikille heille? Omassa tuttavapiirissä on perhe jossa 5 lasta ja kaikki aina nuorinta lukuunottamatta enempi tai vähempi heitteellä. Ja harrastuksissa ei käydä.
Miksi niiden lasten määrä on tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi?
Minulla puolestani on sinulle kysymyksiä. Mitä kuvittelet saavasi aikaan kärjistämällä asioita ehdottoman asenteesi pohjalta? Miksi haluat aiheuttaa sinusta eroavilla tavoilla eläville mielipahaa? Miksi käyttäydyt anonyyminä verkossa siten kuin et koskaan kehtaisi kasvotusten käyttäytyä? Tajuatko edes hävetä?
Kai se on jokaisen oma asia käykö katsomassa vai ei?
Itse käyn tyttäreni baletit katsomassa aina.