Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat, jotka eivät käy lastensa peleissä tai esityksissä
30.11.2016 |
Meillä on tyttö ja poika, kummatkin harrastavat. Tyttö tanssia, poika jalkapalloa. Olen huomannut että näissä piireissä on niitä äärimmäisen omistautuneita vanhempia jotka ovat paikalla joka treeneissä, ja sitten on taas näitä joita evvk. Lapset kyllä käyvät säännöllisesti treeneissä, mutat vanhempia lapsen harrastaminen ja siellä pärjääminen ei kiinnosta. Jos pelejä tai esityksiä on kotipaikkakunnalla, ei niihin tulla. Viedään ja haetaan lapsi, kysytään ehkä että mitn meni.
Pelireissuille lähtevät mukaan jos on ihan pakko, mutta sielläkin ajan muuhun.
No, joku voi nyt sanoa että mikäs siinä, vanhemmilla on tärkeämpää tekemistä tai haluavat käyttää aikansa toisin. Vaan kyllä tämä ainakin minusta on niitä asioita joihin kannattaisi panostaa. On tosi surullista että peleissä on aina ne pari lasta joiden vanhemmat eivät taaskaan olleet paikalla onnittelemassa. Ja tanssiesityksissä on se yksi ja sama lapsi joka sanoo että ei mun äiti ja isä tulleet. Ei oo ketään katsomassa. Kukaan ei anna esityksen jälkeen kukkia kun toiset saavat isot kimput.
Oletko sinä tällainen vanhempi? Voisitko kertoa miksi näin? Ymmärrätkö miten se vaikuttaa lapseesi?
Kommentit (79)
Saatanpa ollakkin. Olen kolmivuorotyötä tekevä yksinhuoltaja ja pidä huolen paitsi lapsistani myös siitä, että sairaalassa hoidetaan poitilaita. Aina en vaan pääse kentänlaidalle tai peleihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienemmät sisarukset, molempien vanhempien vuorotyö yrittäjinä ja monesti myös se ettei lapsi halua meitä tärkeään peliin, jännittää kuulemma liikaa silloin. Nämä pääsyyt miksi emme ole peleissä tai buffaa tms. vastuita hoitamassa. Myös koulujen vanhempainillat on jo niin nähtyjä kolmannen lapsen kohdalla, siksi luistamme niistä jos mahdollista ja vietämme senkin ajan mieluummin lasten kanssa yhdessä.
Eli onko tähän nyt vastaus se että on tullut haukattua liian iso pala ja aika ei riitä lapsille edes 1-2krt/vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Saatanpa ollakkin. Olen kolmivuorotyötä tekevä yksinhuoltaja ja pidä huolen paitsi lapsistani myös siitä, että sairaalassa hoidetaan poitilaita. Aina en vaan pääse kentänlaidalle tai peleihin.
!!! Hoitajakortti :D
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä olen mäkin tuota joskus miettinyt. Kyllähän sitä ymmärtää, ettei aina pääse, mutta ei koskaan?
Lapsen joukkueessa oli tyttö, jonka äiti kirjoitti alkuun sähköpostin, ettei hän tule osallistumaan mihinkään harrastuksen sivujuttuun. Hän ei kuskaan treeneihin, ei kisoihin, eikä leivo buffetteihin jne. Valitettavasti tämä neljäs ja nuorin tytär saa häneltä näin noloa ja julmaa kohtelua, koska tämä äiti on oman vapaa-aikansa ansainnut. Kolmen tyttären harrastustoiminta riittää hänelle.
Kyllähän me sitä likkaa kuskattiin ja asia ihan ok meille parille vanhemmalle. Otettiin ikäänkuin siipien suojaan, kun omaa äitiä ei kiinnosta. Tää tyttö oli älyttömän kiva ja kohtelias. Se mikä pisti myös silmään, että hänellä ei koskaan ollut eväitä mukana turnausviikonloppuina, eikä rahaakaan, että olisi ostanut. joten siitäkin tuli tapa, että kaikki muut kantoi ylimääräistä mukanaan, että tuokin saa syödä tarpeekseen. Jos jotain ylimääräistä lajiin liittyvää krumeluureja omille tyttärille ostettiin, niin kimpassa ostettiin tälle yhdellekin. Kyllähän tuo tyttö usein niin nolona (mutta kiitollisena) otti vastaan mitä hänelle ostettiin.
Vuosi sitten, yläasteen alkaessa tuo tyttö lopetti. Harrasteesta tuli totisempaan ja päämääräisempää. Lisäksi, kun vuorot lisäänty, hinta nousi. Tavallaan ymmärrän. Tää tyttö käy toisinaan meillä kahvittelemassa ja kertomassa kuulumisia. Tytär ei ole ystävä, vaan tää istuu mun kanssa. Sama juttu toisen vakikuskin luona piipahtelee.
Hänellä on ääretön aikuistarve, siihen tulokseen olen tullut. Saa tulla, kyllä mulla aikaa toisinaan hänellekin riittää. On ollut kisamatkoillakin mukana nyt pariin kertaan - katsojana. :)
En mä itsekään kaikissa jutuissa käy. Treeneihin ei edes pääse kuin valmentajan kutsuessa. Kuskaamisetkin saadaan hoidettua, ettei joka viikko tarvii viedä. Kisoissa käyn muutamissa per kausi.
Tytär toivoi, etten nyt ihan kaikkialla käy. Se on ihan ok. Hän on itsenäistymässä ja tarvii sitä omaakin juttua. Voihan sitä tukea kotijoukkonakin, kysellä kuulumisia tuloksia... Kyllä se on aina tykännytkin, kun mukana olen ollut.
Kuulostaapa kurjalta. Eikö muuten tällä lapsella ole isää kuvioissa? Jos toinen vanhempi ei ehdi/pysty, olis hyvä, että toinen yrittäis. Olette kivasti olleet tytön tukena!
Keski-Eurooppalaisten isojen seurojen "junioriakatemioiden"sääntöihin kuuluu se, että vanhemmat saavat tulla mukaan korkeintaan yhteen treeniin ja yhteen pelireissuun viikossa. Tämä koskee jo10-vuotiaita junioreita.
Syy: sotkevat touhua liikaa jos ovat kentän reunalla karjumassa valmentajan ohjeita vastaan. Ei vanhemmat ole siellä luokkahuoneessakaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne: lapsia on useampi kuin kaksi, harrastuksia kullakin useampi kuin yksi. Silloin ei aina kerkiä kaikkialle, vaikka haluaisikin.
Ihan mielenkiinnosta: miksi olet hnyt niin paljon lapsia ettei aikasi voi mitenkään riittää kaikille heille? Omassa tuttavapiirissä on perhe jossa 5 lasta ja kaikki aina nuorinta lukuunottamatta enempi tai vähempi heitteellä. Ja harrastuksissa ei käydä.
Miksi niiden lasten määrä on tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi?Minulla puolestani on sinulle kysymyksiä. Mitä kuvittelet saavasi aikaan kärjistämällä asioita ehdottoman asenteesi pohjalta? Miksi haluat aiheuttaa sinusta eroavilla tavoilla eläville mielipahaa? Miksi käyttäydyt anonyyminä verkossa siten kuin et koskaan kehtaisi kasvotusten käyttäytyä? Tajuatko edes hävetä?
Vastaa sinäkin sitten minulle.
Mitä kuvittelen saavani? Näkemystä. Jos ei kysy kysymyksiä joita ei itse voi ymmärtää, ei myöskään voi laajentaa omaa ymmärryshorisonttiaan ja näin ollen oppia uutta.
Miksi haluan aiheuttaa mielipahaa? No en halua. Mikäli tuntee piston sydämessään on ehkä arvioita omaa toimintaansa uudelleen ja mietittävä mitä voisi tehdä tilanteen parantamiseksi.
Miksi käyttäydyn näin ja tajuanko hävetä? Haluan ymmärtää, ei hävetä.Nyt sun vuoro.
Vastauksesi osoittavat, että olet emotionaalisesti keskenkasvuinen. En hukkaa keskenkasvuisten asenteellisiin ja kärjistäviin kysymyksiin vastaamiseen aikaa. Kärjistyksillä et näkemystä saa eikä häpeämisesi tarve riipu halustasi hävetä. Opettele kirjoittamaan neutraalimmin ja osoittaen että ymmärrät, että muiden eri käytännöt eivät välttämättä ole tuomittavia. Ymmärtämättömyyden yhdistämin etukäteistuomitsevaan asenteeseen kertoo vain rumasta asenteestasi ja ei mitenkään ruoki keskustelua.
Opettele itse kannustamaan lastasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset saavat harrastaa mitä haluavat, budjettini puitteissa. Ei se tarkoita sitä, että minun täytyisi kentän laidalla seistä. Lapset ovat kautta aikojen osanneet harrastaa ilman vanhempiaan.
Eli jos lapsellesi on esitys tai tärkeä peli niin et koe velvollisuudeksesi olla lapsesi tukena tai seurata hänen kehitystään?
Minä olen lapseni tukena hänen elämässään ja näen hänen kehityksensä kaiken aikaa. Se, etten seiso kentän laidalla ei sitä poista. Hullua edes kuvitella, että roolini vanhempana on kentän laidalla seisomisesta kiinni. Millainen äärimmäisyyssuhteellisuudentajuton tuollaista edes esittää? Näyttäydy meille, niin tiedämme.
Et siis suostu myöntään miten tärkeää se kentän laidalla seisominen edes silloin tällöin on lapselle?
Mikä sinä olet minua vastaan hyökkäämään: "et siis suostu myöntämään", miten minä sinulle on tilivelvollinen? Lue viestini uudelleen niin näet, ettei toimintani vanhempana ei ole kentän laidalla seisomisesta kiinni. Ei ole, vaikka sinä pitäisit välttämättömänä siellä seisoa. Et sinä ole minkään mitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne: lapsia on useampi kuin kaksi, harrastuksia kullakin useampi kuin yksi. Silloin ei aina kerkiä kaikkialle, vaikka haluaisikin.
Ihan mielenkiinnosta: miksi olet hnyt niin paljon lapsia ettei aikasi voi mitenkään riittää kaikille heille? Omassa tuttavapiirissä on perhe jossa 5 lasta ja kaikki aina nuorinta lukuunottamatta enempi tai vähempi heitteellä. Ja harrastuksissa ei käydä.
Miksi niiden lasten määrä on tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi?Minulla puolestani on sinulle kysymyksiä. Mitä kuvittelet saavasi aikaan kärjistämällä asioita ehdottoman asenteesi pohjalta? Miksi haluat aiheuttaa sinusta eroavilla tavoilla eläville mielipahaa? Miksi käyttäydyt anonyyminä verkossa siten kuin et koskaan kehtaisi kasvotusten käyttäytyä? Tajuatko edes hävetä?
Vastaa sinäkin sitten minulle.
Mitä kuvittelen saavani? Näkemystä. Jos ei kysy kysymyksiä joita ei itse voi ymmärtää, ei myöskään voi laajentaa omaa ymmärryshorisonttiaan ja näin ollen oppia uutta.
Miksi haluan aiheuttaa mielipahaa? No en halua. Mikäli tuntee piston sydämessään on ehkä arvioita omaa toimintaansa uudelleen ja mietittävä mitä voisi tehdä tilanteen parantamiseksi.
Miksi käyttäydyn näin ja tajuanko hävetä? Haluan ymmärtää, ei hävetä.Nyt sun vuoro.
Vastauksesi osoittavat, että olet emotionaalisesti keskenkasvuinen. En hukkaa keskenkasvuisten asenteellisiin ja kärjistäviin kysymyksiin vastaamiseen aikaa. Kärjistyksillä et näkemystä saa eikä häpeämisesi tarve riipu halustasi hävetä. Opettele kirjoittamaan neutraalimmin ja osoittaen että ymmärrät, että muiden eri käytännöt eivät välttämättä ole tuomittavia. Ymmärtämättömyyden yhdistämin etukäteistuomitsevaan asenteeseen kertoo vain rumasta asenteestasi ja ei mitenkään ruoki keskustelua.
Opettele itse kannustamaan lastasi
Ja taas on ennakkoluuloinen ja asenteellinen tuomitsemisvaihde päällä. Ihan kuin ainoa kannustamisen muoto olisi lapsen harrastuksissa seisominen. Minä osaan kannustaa lastani, vaikka en tee sitä siten kuin sinun mielestäsi pitää. Kehtaatkin epäillä, kun et mitään minusta tai lapsistani tiedä.
Teini-ikäinen lapsi ei halua, että mennään katsomaan, pienempänänä asia oli hänelle vielä ok. Osa itsenäistymistä, jota tarvitsee kunnioittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienemmät sisarukset, molempien vanhempien vuorotyö yrittäjinä ja monesti myös se ettei lapsi halua meitä tärkeään peliin, jännittää kuulemma liikaa silloin. Nämä pääsyyt miksi emme ole peleissä tai buffaa tms. vastuita hoitamassa. Myös koulujen vanhempainillat on jo niin nähtyjä kolmannen lapsen kohdalla, siksi luistamme niistä jos mahdollista ja vietämme senkin ajan mieluummin lasten kanssa yhdessä.
Eli onko tähän nyt vastaus se että on tullut haukattua liian iso pala ja aika ei riitä lapsille edes 1-2krt/vuosi.
Sinä pyysit vastauksia, muttet halua niitä kuunnella, ap. Mitäs tässä sitten.
Se on lapsen harrastus, ei minun. Kuskaan ja autan järkkäämään puitteet lapsen harrastukselle, se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset saavat harrastaa mitä haluavat, budjettini puitteissa. Ei se tarkoita sitä, että minun täytyisi kentän laidalla seistä. Lapset ovat kautta aikojen osanneet harrastaa ilman vanhempiaan.
Eli jos lapsellesi on esitys tai tärkeä peli niin et koe velvollisuudeksesi olla lapsesi tukena tai seurata hänen kehitystään?
Minä olen lapseni tukena hänen elämässään ja näen hänen kehityksensä kaiken aikaa. Se, etten seiso kentän laidalla ei sitä poista. Hullua edes kuvitella, että roolini vanhempana on kentän laidalla seisomisesta kiinni. Millainen äärimmäisyyssuhteellisuudentajuton tuollaista edes esittää? Näyttäydy meille, niin tiedämme.
Et siis suostu myöntään miten tärkeää se kentän laidalla seisominen edes silloin tällöin on lapselle?
Mikä sinä olet minua vastaan hyökkäämään: "et siis suostu myöntämään", miten minä sinulle on tilivelvollinen? Lue viestini uudelleen niin näet, ettei toimintani vanhempana ei ole kentän laidalla seisomisesta kiinni. Ei ole, vaikka sinä pitäisit välttämättömänä siellä seisoa. Et sinä ole minkään mitta.
Minusta ainakin aloituksessa oltiin ensisijaisesti huolissa lapsista joiden vanhemmat eivät käy koskaan treeneissä ja eteenkin niistä joiden vanhemmat eivät käy koskaan peleissä tai esityksissä.
Ymmärtääkseni ei ole sanottu että näissä kummassakaan tulisi aina olla paikalla, mutta kyllä ainakin minusta olisi hyvä käydä edes niissä tärkeimmissä peleissä ja jos on musiikki tai tabssiesityksiä niin niitä tosiaan en ole kuullut olevan useammin kuin 2krt vuosi.
Onko se oiekasti mahdoton tavoite? Kyllä lasten harrastusten tukeminen ja lapsen esiintymisen seuraaminen on oikeasti tärkeää, uskomatonta min moni väheksyy.
Minustakin voi olla joa lapselle haitallista jos vanhempi on aina paikalla. Ei täällä sitä ole vaadittukaan,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä olen mäkin tuota joskus miettinyt. Kyllähän sitä ymmärtää, ettei aina pääse, mutta ei koskaan?
Lapsen joukkueessa oli tyttö, jonka äiti kirjoitti alkuun sähköpostin, ettei hän tule osallistumaan mihinkään harrastuksen sivujuttuun. Hän ei kuskaan treeneihin, ei kisoihin, eikä leivo buffetteihin jne. Valitettavasti tämä neljäs ja nuorin tytär saa häneltä näin noloa ja julmaa kohtelua, koska tämä äiti on oman vapaa-aikansa ansainnut. Kolmen tyttären harrastustoiminta riittää hänelle.
Kyllähän me sitä likkaa kuskattiin ja asia ihan ok meille parille vanhemmalle. Otettiin ikäänkuin siipien suojaan, kun omaa äitiä ei kiinnosta. Tää tyttö oli älyttömän kiva ja kohtelias. Se mikä pisti myös silmään, että hänellä ei koskaan ollut eväitä mukana turnausviikonloppuina, eikä rahaakaan, että olisi ostanut. joten siitäkin tuli tapa, että kaikki muut kantoi ylimääräistä mukanaan, että tuokin saa syödä tarpeekseen. Jos jotain ylimääräistä lajiin liittyvää krumeluureja omille tyttärille ostettiin, niin kimpassa ostettiin tälle yhdellekin. Kyllähän tuo tyttö usein niin nolona (mutta kiitollisena) otti vastaan mitä hänelle ostettiin.
Vuosi sitten, yläasteen alkaessa tuo tyttö lopetti. Harrasteesta tuli totisempaan ja päämääräisempää. Lisäksi, kun vuorot lisäänty, hinta nousi. Tavallaan ymmärrän. Tää tyttö käy toisinaan meillä kahvittelemassa ja kertomassa kuulumisia. Tytär ei ole ystävä, vaan tää istuu mun kanssa. Sama juttu toisen vakikuskin luona piipahtelee.
Hänellä on ääretön aikuistarve, siihen tulokseen olen tullut. Saa tulla, kyllä mulla aikaa toisinaan hänellekin riittää. On ollut kisamatkoillakin mukana nyt pariin kertaan - katsojana. :)
En mä itsekään kaikissa jutuissa käy. Treeneihin ei edes pääse kuin valmentajan kutsuessa. Kuskaamisetkin saadaan hoidettua, ettei joka viikko tarvii viedä. Kisoissa käyn muutamissa per kausi.
Tytär toivoi, etten nyt ihan kaikkialla käy. Se on ihan ok. Hän on itsenäistymässä ja tarvii sitä omaakin juttua. Voihan sitä tukea kotijoukkonakin, kysellä kuulumisia tuloksia... Kyllä se on aina tykännytkin, kun mukana olen ollut.
Kuulostaapa kurjalta. Eikö muuten tällä lapsella ole isää kuvioissa? Jos toinen vanhempi ei ehdi/pysty, olis hyvä, että toinen yrittäis. Olette kivasti olleet tytön tukena!
Isästä ei tietoa. Unohdin sanoa, että jos joskus jotain buffettia tms. tarvis, niin tyttö leipoi yhden siskonsa kanssa yhdessä. Tää isosisko kuului myös vanhempien postituslistalle, ei äiti.
edellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne: lapsia on useampi kuin kaksi, harrastuksia kullakin useampi kuin yksi. Silloin ei aina kerkiä kaikkialle, vaikka haluaisikin.
Ihan mielenkiinnosta: miksi olet hnyt niin paljon lapsia ettei aikasi voi mitenkään riittää kaikille heille? Omassa tuttavapiirissä on perhe jossa 5 lasta ja kaikki aina nuorinta lukuunottamatta enempi tai vähempi heitteellä. Ja harrastuksissa ei käydä.
Miksi niiden lasten määrä on tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi?Minulla puolestani on sinulle kysymyksiä. Mitä kuvittelet saavasi aikaan kärjistämällä asioita ehdottoman asenteesi pohjalta? Miksi haluat aiheuttaa sinusta eroavilla tavoilla eläville mielipahaa? Miksi käyttäydyt anonyyminä verkossa siten kuin et koskaan kehtaisi kasvotusten käyttäytyä? Tajuatko edes hävetä?
Vastaa sinäkin sitten minulle.
Mitä kuvittelen saavani? Näkemystä. Jos ei kysy kysymyksiä joita ei itse voi ymmärtää, ei myöskään voi laajentaa omaa ymmärryshorisonttiaan ja näin ollen oppia uutta.
Miksi haluan aiheuttaa mielipahaa? No en halua. Mikäli tuntee piston sydämessään on ehkä arvioita omaa toimintaansa uudelleen ja mietittävä mitä voisi tehdä tilanteen parantamiseksi.
Miksi käyttäydyn näin ja tajuanko hävetä? Haluan ymmärtää, ei hävetä.Nyt sun vuoro.
Vastauksesi osoittavat, että olet emotionaalisesti keskenkasvuinen. En hukkaa keskenkasvuisten asenteellisiin ja kärjistäviin kysymyksiin vastaamiseen aikaa. Kärjistyksillä et näkemystä saa eikä häpeämisesi tarve riipu halustasi hävetä. Opettele kirjoittamaan neutraalimmin ja osoittaen että ymmärrät, että muiden eri käytännöt eivät välttämättä ole tuomittavia. Ymmärtämättömyyden yhdistämin etukäteistuomitsevaan asenteeseen kertoo vain rumasta asenteestasi ja ei mitenkään ruoki keskustelua.
Opettele itse kannustamaan lastasi
Ja taas on ennakkoluuloinen ja asenteellinen tuomitsemisvaihde päällä. Ihan kuin ainoa kannustamisen muoto olisi lapsen harrastuksissa seisominen. Minä osaan kannustaa lastani, vaikka en tee sitä siten kuin sinun mielestäsi pitää. Kehtaatkin epäillä, kun et mitään minusta tai lapsistani tiedä.
Jos et käy peleissä tai esityksissä niin eipä ole hääppöistä. Meidänkin lapsen tanssiryhmässä on tyttö jolla ei ole ikinä ketään paikalla. Kyllä hänellekin niitä kukkia ostetaan, mutta ehkä vääristä syistä. Ei siksi että oltaisiin vilpittömän ylpeitä, vaan lähinnä siksi ettei kukaan muu osta tai huomioi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienemmät sisarukset, molempien vanhempien vuorotyö yrittäjinä ja monesti myös se ettei lapsi halua meitä tärkeään peliin, jännittää kuulemma liikaa silloin. Nämä pääsyyt miksi emme ole peleissä tai buffaa tms. vastuita hoitamassa. Myös koulujen vanhempainillat on jo niin nähtyjä kolmannen lapsen kohdalla, siksi luistamme niistä jos mahdollista ja vietämme senkin ajan mieluummin lasten kanssa yhdessä.
Eli onko tähän nyt vastaus se että on tullut haukattua liian iso pala ja aika ei riitä lapsille edes 1-2krt/vuosi.
Ei. Meillä on ihan mainiosti aikaa lapsille, mutta käytämme sen toisella tapaa kuin kentän laidalla seisten, kun se lapsikaan ei odota meidän sinne menevän ja sattuu usein töiden kanssa päällekkäin.
Ap on kai hyvällä asialla, vaikkei osaakaan tai tahdo ilmaista itseään provosoimatta. Harmi ap, että saat näin vain riitaa aikaiseksi: siis enemmän pahaa kuin hyvää. Se ei toivottavasti ole yleensä tarkoituksesi. Sä olet nyt sellainen riidankylväjä. Ja lankesin tähän minäkin, kun kirjoitan ketjuun.
Hoitajakorttia käyttävät vanhemmat voisivat maksaa käteisellä sen mitä muut tienaavat buffalla yms! Kumma juttu, jotkut vain valittavat, että ei ole aikaa, ei rahaa, kun joukkueelle tienattuja rahoja tahdottaisiin kohdentaa niille, jotka ovat niitä ansainneetkin. Jos ei ole rahaa, niin joukkueesta ulos? Jos ei ole aikaa, niin onneksi rahalla saa korvattua? Haloo, kulut ovat aina olemassa! Kolmivuorokorttinsa esiin vetävä ja samalla rahatonkin, ei anna mitään arvoa toisten ansaitsemalle summalle. Summa pienentää tulossa olevia laskuja, vaan hänen pitäisi saada etu ilman vaivaa!
Monella tu tuu olevan puutteellinenlukutaito tai sitten meni tunteisiin. Käsittääkseni aloituksessa ei vaadittu olemaan joka treeneisäs paikalla, vaan lähinnä kannustettiin käymään peleissä ja esityksissä.
Lopetin käymisen koska lapsi kielsi. Keksin kyllä muuta tekemistä kun enää ei tarvitse siellä käydä.
Mä en katso tarpeelliseksi roikkua siellä kentän laidalla tuijottamassa treenejä. Varsinkin, kun on koulun salissa treenattavasta sisälajista kyse, niin siellä ei edes ole mitään järkeviä paikkoja missä katsella. Apukäsiksi toki voisi mennä treeneihin, jos siellä sellaisia tarvittaisiin. Peleissä käydään aina, jos vaan päästään (eli lähellä olevat pelit, kauemmas ei lähdetä, jos lähtevät joukkueen kesken yhdellä / kahdella autolla). Samoin tanssinäytökset käydään katsomassa, jos päästään (mies käy yleensä aina, itse en ehkä pääse jos olen samassa näytöksessä myös itse).