Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat, jotka eivät käy lastensa peleissä tai esityksissä
30.11.2016 |
Meillä on tyttö ja poika, kummatkin harrastavat. Tyttö tanssia, poika jalkapalloa. Olen huomannut että näissä piireissä on niitä äärimmäisen omistautuneita vanhempia jotka ovat paikalla joka treeneissä, ja sitten on taas näitä joita evvk. Lapset kyllä käyvät säännöllisesti treeneissä, mutat vanhempia lapsen harrastaminen ja siellä pärjääminen ei kiinnosta. Jos pelejä tai esityksiä on kotipaikkakunnalla, ei niihin tulla. Viedään ja haetaan lapsi, kysytään ehkä että mitn meni.
Pelireissuille lähtevät mukaan jos on ihan pakko, mutta sielläkin ajan muuhun.
No, joku voi nyt sanoa että mikäs siinä, vanhemmilla on tärkeämpää tekemistä tai haluavat käyttää aikansa toisin. Vaan kyllä tämä ainakin minusta on niitä asioita joihin kannattaisi panostaa. On tosi surullista että peleissä on aina ne pari lasta joiden vanhemmat eivät taaskaan olleet paikalla onnittelemassa. Ja tanssiesityksissä on se yksi ja sama lapsi joka sanoo että ei mun äiti ja isä tulleet. Ei oo ketään katsomassa. Kukaan ei anna esityksen jälkeen kukkia kun toiset saavat isot kimput.
Oletko sinä tällainen vanhempi? Voisitko kertoa miksi näin? Ymmärrätkö miten se vaikuttaa lapseesi?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Erilaiset elämäntilanteet, perheen pikkulapset, omaishoitajuus, vanhemman oma sairaus jne. Syitä voi olla paljon ja lasta voi tarvittaessa tukea kotoa käsin. Useimmat vanhemmat pääsee ja ovat kiinnostuneita, mutta en silti lähtisi tuomitsemaan, jos joku vanhempi ei osallistu.
Sairaus.
Oman lapsen joukkueessa isä, joka 'häpeää itseään' - tulee joskus paikalle mutta on jossain ihan takanurkassa ettei kukaan huomaisi (mukava mies, mutta hänellä on alkoholiongelma eikä hän halua että poika kärsii siitä :(
Työvuorot.
Toisten lasten harrastukset.
Omatkin harrastukset joskus.
Pakko ehtiä ostamaan vaikkapa joululahjat ilman lasta.
Syitä on paljon. Tosin on myös niitä vaikkapa vain 1 lapsen vanhempia, jotka suoraan sanovat että "meidän tyttö harrastaa koripalloa, en minä" ja sillä verukkeella eivät sitten tosiaan tee yhtään mitään.
Mutta AP mitä se sun pehvaasi hankaa? Tappio on niitten vanhempien, joista monella on oikeasti myös huono omatunto, ei sun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäinen lapsi ei halua, että mennään katsomaan, pienempänänä asia oli hänelle vielä ok. Osa itsenäistymistä, jota tarvitsee kunnioittaa.
Meillä ollaan oltu eri harrastuksissa huoltajina, joukkueenjohtajina, varainkerääjinä, kuskina ja vaikka mitä, ja se on olit antoisaa myös meille vanhemmille.
Jossain vaiheessa lapset kuitenkin ovat tuoneet juurikin tuon esille, että haluaisivat harrastaa kavereiden kanssa, ei vanhempien valvovan silmän alla.
Joku kotipeli on sitten asia erikseen, tosin sinnekään ei välttis tarvitsisi tulla kun siellä voi kuitenkin olla jotain tärkeämpiä tyttöjä katsomassa ;)
Toki on vaihtoehtoisia syitä, mutta muistakaa et on ihan oikeasti niitäkin lapsia joiden esityksissä ei käy koskaan vanhemmat. Ja sille hyvin usein syy on se että vanhemmilla on ihan liikaa tekemistä. AInakin meidän lapsen harrastuksissa nämä vanhemmat ovat niitä joilla on kauhea liuta lapsia. Ja pääsääntöisesti uusperheitä, joissa eteenkin niiden venhempien lasten asema on vähän niin ja näin.
Hankkikaa lapsia resurssien mukaan, ei vaan taloudellisten vaan henkisten.
On olemassa suurperheitä joissa lapsista oikeasti välitetään. Mutta niitä on valitettavasti häviävän vähän.
Vierailija kirjoitti:
Toki on vaihtoehtoisia syitä, mutta muistakaa et on ihan oikeasti niitäkin lapsia joiden esityksissä ei käy koskaan vanhemmat. Ja sille hyvin usein syy on se että vanhemmilla on ihan liikaa tekemistä. AInakin meidän lapsen harrastuksissa nämä vanhemmat ovat niitä joilla on kauhea liuta lapsia. Ja pääsääntöisesti uusperheitä, joissa eteenkin niiden venhempien lasten asema on vähän niin ja näin.
Hankkikaa lapsia resurssien mukaan, ei vaan taloudellisten vaan henkisten.
On olemassa suurperheitä joissa lapsista oikeasti välitetään. Mutta niitä on valitettavasti häviävän vähän.
Tällä faktaosaamisella pääsis jo USAssa presidentiksi :)
Vierailija kirjoitti:
Olen.. 13v, todella lahjakas vieläpä, poikani pelaa jalkapalloa kilpasarjassa. Ei ole koskaan, eikä nyt isompanakaan halunnut että tullaan pelejä seuraamaan. Olen välillä "väkisellä" tunkenut itseni peliä seuraamaan mutta poika ei haluaisi. Vanhempana suhtaudun pojan harrastukseen neutraalisti. En siis ole mikään semmoinen vanhempi, joka asettaa pojalleen lisää paineita esim. Pelattava hyvin ja tee maaleja. Se on hänen harrastuksensa eikä minun tai mieheni. Pelaa niin kauan kuin haluaa ja innostaa.. Ja näyttää innostavan todellakin:) ennemminkin olen huolissani vanhemmista, jotka silmät kiiluen seuraavat joka pelin. Onko se hyväksi lapselle sekään? Tuleeko siitä paineita lapsen pärjätä hyvin pelissä. Itse olen toiminut mielestäni oikein kun kuuntelen pojan toiveita. Joskus olen jopa aistinut muista vanhemmista näreyttä kun poikamme on niin hyvä pelaamaan ja kun me vanhemmat ei olla katsomossa istumassa ja kannustamassa. Se on pojan harrastus. Ei meidän. Jos poika pelaa hyvin vieläpä ja nauttii siitä yllin kyllin niin eiköhän asiat ole paremmin kuin hyvin:)
Kuulostat ihanalta:) Ei tosiaan kannata kenenkään ottaa stressiä näistä kateellisista vanhemmista. Jokainen kun keskittyy vain omiin lapsiinsa, niin hyvä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vietän noin 20 tuntia viikossa lapsen harrastusten parissa.
Mukavaa seurata lapsen kehitystä ja olla toiminnassa mukana.
Tänään oli oman tytön tanssiesitykset, ja siellä oli tosiaan muutama lapsi joilla ei ollut ketään. Yhtä 6-vuotiasta tultiin hakemaan 40min esityksen päätyttyä. Odotimme tämän ajan lapsen kanssa, oli tyttöni tanssiryhmässä. Lapsella ei ollut edes puhelinta mukana, ja hän itki hysteerisenä kun äiti ei ollut vastassa. Kun Äiti tuli, ei hän viitsinyt edes tulla autosta ulos, vaan tööttäili ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käy pianotunnilla katsomassa, kun lapsi soittaa pianoa. Käyn kyllä sitten konserteissa, kun niitä on. En käy myöskään taidekerhossa katsomassa, kun lapsi tekee taidetta. Katson ne maalaukset sitten kauden päätteeksi, kun ne tuodaan kotiin.
Mitä muuta syytä vanhemmalla on olla siellä harrastuksessa kuin se, että hän on kuskina? Jos harrastus kestää riittävän pitkään, vanhempi ehtii käydä kaupassa tai vaikka kuntosalilla.
Vierailija kirjoitti:
Toki on vaihtoehtoisia syitä, mutta muistakaa et on ihan oikeasti niitäkin lapsia joiden esityksissä ei käy koskaan vanhemmat. Ja sille hyvin usein syy on se että vanhemmilla on ihan liikaa tekemistä. AInakin meidän lapsen harrastuksissa nämä vanhemmat ovat niitä joilla on kauhea liuta lapsia. Ja pääsääntöisesti uusperheitä, joissa eteenkin niiden venhempien lasten asema on vähän niin ja näin.
Hankkikaa lapsia resurssien mukaan, ei vaan taloudellisten vaan henkisten.
On olemassa suurperheitä joissa lapsista oikeasti välitetään. Mutta niitä on valitettavasti häviävän vähän.
Eikö ole hyvä, että lapsiparat sentään saavat harrastaa? Nyt kukaan ei ole huolissaan niistä lapsista, jotka eivät edes ole siellä harrastuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä syitä voisi olla nämä:
- toisen lapsen harrastus / kuljettaminen sinne
- työtapaaminen, keikka
- vanhemman oma harrastus (valmenna itse omassa lajissani)
- ei lippua näytökseen (meille kävi näin, eli missattiin lippujen myynti; niitä saa 2 kpl per lapsi)
- joukkueessa kielletty vanhempia olo kentän laidalla; myöskään tanssitunneille ei ole asiaa, jos ei ole avoimet ovet
- lapsi ei halua vanhempia harrastukseen mukaan
- joku muu kuin vanhempi on paikalla: isovanhempi, muu sukulainen, kummi
- kentän laidalla alkaa palelemaan talvella (jalkapallo); ei mahdollisuutta vanhempien jumpata lämpimikseen siinä samalla
Mä käytän itse monta tuntia viikossa lasten harrastukseen, mutta kentän laidalla en ole kuin pakosta, koska sille ei ole mitään tarvetta. Soittotunneilla ja konserteissa olen aina mukana. Muissa harrastuksissa pelit ja näytökset riittää. Aina ei niissäkään ole koko perhe. Lapsia 3.
Vielä lisään yhden syyn:
- lapset asuvat lastenkodissa ja näin ollen heillä ei ole vanhempaa, joka voisi osallistua. Lastenkodin henkilökunta kuljettaa lapsia harrastuksiin, mutta hlö voi olla eri ja muut kyylärivanhemmat eivät tätä välttämättä tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset saavat harrastaa mitä haluavat, budjettini puitteissa. Ei se tarkoita sitä, että minun täytyisi kentän laidalla seistä. Lapset ovat kautta aikojen osanneet harrastaa ilman vanhempiaan.
Eli jos lapsellesi on esitys tai tärkeä peli niin et koe velvollisuudeksesi olla lapsesi tukena tai seurata hänen kehitystään?
Minulle ei ole tärkeää tehdä lapsistani oman egoni jatketta joiden avulla päteä niissä esityksissä ja turnauksissa, kuinka minun lapseni on niin paljon lahjakkaampi kuin teidän ja kuinka tärkeäksi koen itseni kun seuraan kaikki esityksen ja pelit.
Lapsella on oikeus johonkin omaankin ja harrastukset on lapsen harrastuksia. Ei minun tärkeyden tunteen välikappaleita.
Eli päätit valita itsekkään tärkeilevän asenteen asiaan, enemmän itseäsi kuin lastasi ajatellen? Sitähän tuo sitten kuitenkin on. Miten niin oman egon jatke? Sehän on lapsesi, joka tarbvitsee tukeasi ja kiinnostustasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erilaiset elämäntilanteet, perheen pikkulapset, omaishoitajuus, vanhemman oma sairaus jne. Syitä voi olla paljon ja lasta voi tarvittaessa tukea kotoa käsin. Useimmat vanhemmat pääsee ja ovat kiinnostuneita, mutta en silti lähtisi tuomitsemaan, jos joku vanhempi ei osallistu.
Sairaus.
Oman lapsen joukkueessa isä, joka 'häpeää itseään' - tulee joskus paikalle mutta on jossain ihan takanurkassa ettei kukaan huomaisi (mukava mies, mutta hänellä on alkoholiongelma eikä hän halua että poika kärsii siitä :(
Työvuorot.
Toisten lasten harrastukset.
Omatkin harrastukset joskus.
Pakko ehtiä ostamaan vaikkapa joululahjat ilman lasta.Syitä on paljon. Tosin on myös niitä vaikkapa vain 1 lapsen vanhempia, jotka suoraan sanovat että "meidän tyttö harrastaa koripalloa, en minä" ja sillä verukkeella eivät sitten tosiaan tee yhtään mitään.
Mutta AP mitä se sun pehvaasi hankaa? Tappio on niitten vanhempien, joista monella on oikeasti myös huono omatunto, ei sun.
se onkin jännä jutt, että 1 lapsen vanhemmat usein tekevät tuota, eivät ole läsnä. Vaikka aikaa ja mahdollisuuksia olisi enemmän kuin useamman lapsen kanssa. Mistä johtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En käy pianotunnilla katsomassa, kun lapsi soittaa pianoa. Käyn kyllä sitten konserteissa, kun niitä on. En käy myöskään taidekerhossa katsomassa, kun lapsi tekee taidetta. Katson ne maalaukset sitten kauden päätteeksi, kun ne tuodaan kotiin.
Mitä muuta syytä vanhemmalla on olla siellä harrastuksessa kuin se, että hän on kuskina? Jos harrastus kestää riittävän pitkään, vanhempi ehtii käydä kaupassa tai vaikka kuntosalilla.
Tota noin.. Ei pianotunneilla käydäkään lapsen kanssa, vaan lapsi yksin.. Mutta sinne voidaan kyllä saattaa, vaikka ovelle asti. Esitykset , jos niitä on, onkin se tärkein juttu. Ei taidekerhoihinkaan tavata mennä istumaan paikalle tuijottamaan, vaan odotellaan sivummalla. Jos lapsi on isompi, menee itse. Monet urheilulajit ovat sellaisia, että kilpailuissa ja näytöksissä on hyvä olla paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Joo, kahden lapsen kanssa tämä on aikamoista taiteilua välillä. Tuossa oli just viikonloppu kun yksi lapsi oli turnauksessa tuossa Baltian maissa ja toinen Keski-Euroopassa. Eka kerta kv-turnauksessa kummallakin. Välimatkaa näiden kahden paikan välillä oli vajaa parituhatta kilometriä. Miten tämä olisi pitänyt hoitaa näiden vastaajien mielestä, jotka oli sitä mieltä että lapsia on liikaa jos ei joka paikkaan ehdi? Me nyt (tietenkin) ratkaistiin tämä niin, että lasten isä meni toiseen, minä toiseen. Ja sitten läheteltiin videoita peleistä puolin ja toisin. Eli aina tämä ei ole vaan omaa laiskuutta tai välinpitämättömyyttä. Ja jos olisin vaikak leski, niin en todella tiedä, miten nämä tilanteet ratkaisisin.
Se että toinen vanhempi on paikalla, on jo ihan riittävää! Jos tuollaisessa tilanteessa ei pysty, voi keskustella lasten kanssa ja yrittää järjestää jonkun muun toislele: läheisen täsin, kummin, mummun tms.
Teini valittaa siitä, miksi olen liiankin kiinnostunut hänen harrastuksistaan. Ei kaipaa äitiä enää kentän reunalle hurraamaan. Normaalia irrottautumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne: lapsia on useampi kuin kaksi, harrastuksia kullakin useampi kuin yksi. Silloin ei aina kerkiä kaikkialle, vaikka haluaisikin.
Ihan mielenkiinnosta: miksi olet hnyt niin paljon lapsia ettei aikasi voi mitenkään riittää kaikille heille? Omassa tuttavapiirissä on perhe jossa 5 lasta ja kaikki aina nuorinta lukuunottamatta enempi tai vähempi heitteellä. Ja harrastuksissa ei käydä.
Miksi niiden lasten määrä on tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi?Minulla puolestani on sinulle kysymyksiä. Mitä kuvittelet saavasi aikaan kärjistämällä asioita ehdottoman asenteesi pohjalta? Miksi haluat aiheuttaa sinusta eroavilla tavoilla eläville mielipahaa? Miksi käyttäydyt anonyyminä verkossa siten kuin et koskaan kehtaisi kasvotusten käyttäytyä? Tajuatko edes hävetä?
Minä olisin kyll lapsena halunnut, että minun vanhemmiltani olisi kysytty suoraan, miksi lapsen asiat ei kiinnosta. Tuntui todella pahalta olla se ainut, jonka esityksiin ei koskaan tultu. Paitsi tädit ja mummo, jotka säälivät lasta, jonka vanhempia ei kiinnosta. Kaikkien muiden isä taikka äiti oli aina paikalla. Kaiken lisäksi minua ei koskaan edes kuskattu esityspaikalle, vaan menin alle kymmenen vuotiaana yksin 30 asteen pakkasessa juhlamekossa ja soittimen kanssa konserttisaliin.
Niin ja olin myöhemmin lastensuojelun asiakas ja sijoitettuna laitokseen sen takia, kun niitä vanhempia ei todellakaan kiinnostanut. Joten minusta on ihan aiheellista miettiä, miksi jonkun lapsen esityksiin ei koskaan "pääse" kumpikaan vanhemmista. Syy voi olla inhimillinen, mutta syynä voi olla myös paskat vahemmat, sillä niitäkin löytyy ihan liikaa Suomesta. Paljon enemmän, kuin uskallatte edes kuvitella.
Jos ei käy lapsen esityksissä on paska vanhempi. Oli tekosyy mikä hyvänsä.
Lapsen hymy kun näkee vanhempansa lopussa kumartaessa on korvaamaton. Ylpeitä ovat niin lapsi kuin aikuinen.
Lapsen tunne: aikuiset tulivat katsomaan minua, ja se tuntuu hyvältä.
Joo, kahden lapsen kanssa tämä on aikamoista taiteilua välillä. Tuossa oli just viikonloppu kun yksi lapsi oli turnauksessa tuossa Baltian maissa ja toinen Keski-Euroopassa. Eka kerta kv-turnauksessa kummallakin. Välimatkaa näiden kahden paikan välillä oli vajaa parituhatta kilometriä. Miten tämä olisi pitänyt hoitaa näiden vastaajien mielestä, jotka oli sitä mieltä että lapsia on liikaa jos ei joka paikkaan ehdi? Me nyt (tietenkin) ratkaistiin tämä niin, että lasten isä meni toiseen, minä toiseen. Ja sitten läheteltiin videoita peleistä puolin ja toisin. Eli aina tämä ei ole vaan omaa laiskuutta tai välinpitämättömyyttä. Ja jos olisin vaikak leski, niin en todella tiedä, miten nämä tilanteet ratkaisisin.