Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat, jotka eivät käy lastensa peleissä tai esityksissä
30.11.2016 |
Meillä on tyttö ja poika, kummatkin harrastavat. Tyttö tanssia, poika jalkapalloa. Olen huomannut että näissä piireissä on niitä äärimmäisen omistautuneita vanhempia jotka ovat paikalla joka treeneissä, ja sitten on taas näitä joita evvk. Lapset kyllä käyvät säännöllisesti treeneissä, mutat vanhempia lapsen harrastaminen ja siellä pärjääminen ei kiinnosta. Jos pelejä tai esityksiä on kotipaikkakunnalla, ei niihin tulla. Viedään ja haetaan lapsi, kysytään ehkä että mitn meni.
Pelireissuille lähtevät mukaan jos on ihan pakko, mutta sielläkin ajan muuhun.
No, joku voi nyt sanoa että mikäs siinä, vanhemmilla on tärkeämpää tekemistä tai haluavat käyttää aikansa toisin. Vaan kyllä tämä ainakin minusta on niitä asioita joihin kannattaisi panostaa. On tosi surullista että peleissä on aina ne pari lasta joiden vanhemmat eivät taaskaan olleet paikalla onnittelemassa. Ja tanssiesityksissä on se yksi ja sama lapsi joka sanoo että ei mun äiti ja isä tulleet. Ei oo ketään katsomassa. Kukaan ei anna esityksen jälkeen kukkia kun toiset saavat isot kimput.
Oletko sinä tällainen vanhempi? Voisitko kertoa miksi näin? Ymmärrätkö miten se vaikuttaa lapseesi?
Kommentit (79)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset saavat harrastaa mitä haluavat, budjettini puitteissa. Ei se tarkoita sitä, että minun täytyisi kentän laidalla seistä. Lapset ovat kautta aikojen osanneet harrastaa ilman vanhempiaan.
Eli jos lapsellesi on esitys tai tärkeä peli niin et koe velvollisuudeksesi olla lapsesi tukena tai seurata hänen kehitystään?
Minä olen lapseni tukena hänen elämässään ja näen hänen kehityksensä kaiken aikaa. Se, etten seiso kentän laidalla ei sitä poista. Hullua edes kuvitella, että roolini vanhempana on kentän laidalla seisomisesta kiinni. Millainen äärimmäisyyssuhteellisuudentajuton tuollaista edes esittää? Näyttäydy meille, niin tiedämme.
Itselleni lasteni peleissä ja esityksissä käyminen ei ole vielä ajankohtaista, mutta pakkoa sanoa omasta puolesta että vanhemmat, menkää nyt hitto niihin. Vaikka teitä ei niin "kiinnostaisikaan". Oma äitini ei aikoinaan utllut yhtiinkään valmistujaisjuhliini, esityksiini tai peleihini. Vaikka en ikinä äidille kehdannut sanoa, niin se tuntui valtavan pahalta. Varsinkin, kun melkein kaikkien muiden vanhemmat olivat paikalla taputtamassa ja halaamassa. Jos eivät olleet, niin paikalle lähetettiin mummo tai täti tai joku muu läheinen. Meillä ei ollut niitäkään.
Se on se pelkkä läsnäolo joka lapselle merkitsee niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset saavat harrastaa mitä haluavat, budjettini puitteissa. Ei se tarkoita sitä, että minun täytyisi kentän laidalla seistä. Lapset ovat kautta aikojen osanneet harrastaa ilman vanhempiaan.
Eli jos lapsellesi on esitys tai tärkeä peli niin et koe velvollisuudeksesi olla lapsesi tukena tai seurata hänen kehitystään?
Minulle ei ole tärkeää tehdä lapsistani oman egoni jatketta joiden avulla päteä niissä esityksissä ja turnauksissa, kuinka minun lapseni on niin paljon lahjakkaampi kuin teidän ja kuinka tärkeäksi koen itseni kun seuraan kaikki esityksen ja pelit.
Lapsella on oikeus johonkin omaankin ja harrastukset on lapsen harrastuksia. Ei minun tärkeyden tunteen välikappaleita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne: lapsia on useampi kuin kaksi, harrastuksia kullakin useampi kuin yksi. Silloin ei aina kerkiä kaikkialle, vaikka haluaisikin.
Ihan mielenkiinnosta: miksi olet hnyt niin paljon lapsia ettei aikasi voi mitenkään riittää kaikille heille? Omassa tuttavapiirissä on perhe jossa 5 lasta ja kaikki aina nuorinta lukuunottamatta enempi tai vähempi heitteellä. Ja harrastuksissa ei käydä.
Miksi niiden lasten määrä on tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi?Minulla puolestani on sinulle kysymyksiä. Mitä kuvittelet saavasi aikaan kärjistämällä asioita ehdottoman asenteesi pohjalta? Miksi haluat aiheuttaa sinusta eroavilla tavoilla eläville mielipahaa? Miksi käyttäydyt anonyyminä verkossa siten kuin et koskaan kehtaisi kasvotusten käyttäytyä? Tajuatko edes hävetä?
Vastaa sinäkin sitten minulle.
Mitä kuvittelen saavani? Näkemystä. Jos ei kysy kysymyksiä joita ei itse voi ymmärtää, ei myöskään voi laajentaa omaa ymmärryshorisonttiaan ja näin ollen oppia uutta.
Miksi haluan aiheuttaa mielipahaa? No en halua. Mikäli tuntee piston sydämessään on ehkä arvioita omaa toimintaansa uudelleen ja mietittävä mitä voisi tehdä tilanteen parantamiseksi.
Miksi käyttäydyn näin ja tajuanko hävetä? Haluan ymmärtää, ei hävetä.
Nyt sun vuoro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset saavat harrastaa mitä haluavat, budjettini puitteissa. Ei se tarkoita sitä, että minun täytyisi kentän laidalla seistä. Lapset ovat kautta aikojen osanneet harrastaa ilman vanhempiaan.
Eli jos lapsellesi on esitys tai tärkeä peli niin et koe velvollisuudeksesi olla lapsesi tukena tai seurata hänen kehitystään?
Minulle ei ole tärkeää tehdä lapsistani oman egoni jatketta joiden avulla päteä niissä esityksissä ja turnauksissa, kuinka minun lapseni on niin paljon lahjakkaampi kuin teidän ja kuinka tärkeäksi koen itseni kun seuraan kaikki esityksen ja pelit.
Lapsella on oikeus johonkin omaankin ja harrastukset on lapsen harrastuksia. Ei minun tärkeyden tunteen välikappaleita.
Ei tässä ole lainkaan kyse siitä, vaan lapsen yksilöllisestä suorituksesta. Vaikka lapsi olisi joukkueen surkein pelaaja, hänelle merkitsee se vanhempien tuki aivan älyttömästi. Lapsi voi jossain kohtaan tehdä vaikka kohtalaisen harjoituksen, joka jää monilta huomaamatta, vanhempi taasen voi äkätä sen ja kehua lasta siitä.
Lasta varten siellä paikalla ollaan eikä vanhempaa. Toki on niitäkin vanhempia jotka ovat siellä lähinnä itseään varten.
En kestäisi viettää aikaa fanaattisten jalkapallovanhempien kanssa, jotka juoksevat joka ikisessä harjoituksessa ja pitävät sitä maailman tärkeimpänä asiana. Sairastuuhan lapsetkin, jos eivät saa harrastaa vapaa-ajallaan ilman jatkuvaa kyttäystä ja painostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni tämä on sellainen asia, että jos lapsi toivoo vanhempiensa/vanhemman olevan paikalla edes joskus, niin tätä toivetta pitäisi kunnioittaa. Toki joskus on varmasti tilanteita, ettei aina pääse ja silloin voisi yrittää saada paikalle kummin, isovanhemman tai muun ystävän.
On se varmasti lapsestakin kurjaa, jos ikinä kukaan ei ole katsomassa edes niitä näytöksiä tai kilpailuja, jos lapsi sitä kuitenkin haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne: lapsia on useampi kuin kaksi, harrastuksia kullakin useampi kuin yksi. Silloin ei aina kerkiä kaikkialle, vaikka haluaisikin.
Ihan mielenkiinnosta: miksi olet hnyt niin paljon lapsia ettei aikasi voi mitenkään riittää kaikille heille? Omassa tuttavapiirissä on perhe jossa 5 lasta ja kaikki aina nuorinta lukuunottamatta enempi tai vähempi heitteellä. Ja harrastuksissa ei käydä.
Miksi niiden lasten määrä on tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi?Minulla puolestani on sinulle kysymyksiä. Mitä kuvittelet saavasi aikaan kärjistämällä asioita ehdottoman asenteesi pohjalta? Miksi haluat aiheuttaa sinusta eroavilla tavoilla eläville mielipahaa? Miksi käyttäydyt anonyyminä verkossa siten kuin et koskaan kehtaisi kasvotusten käyttäytyä? Tajuatko edes hävetä?
Vastaa sinäkin sitten minulle.
Mitä kuvittelen saavani? Näkemystä. Jos ei kysy kysymyksiä joita ei itse voi ymmärtää, ei myöskään voi laajentaa omaa ymmärryshorisonttiaan ja näin ollen oppia uutta.
Miksi haluan aiheuttaa mielipahaa? No en halua. Mikäli tuntee piston sydämessään on ehkä arvioita omaa toimintaansa uudelleen ja mietittävä mitä voisi tehdä tilanteen parantamiseksi.
Miksi käyttäydyn näin ja tajuanko hävetä? Haluan ymmärtää, ei hävetä.Nyt sun vuoro.
Vastauksesi osoittavat, että olet emotionaalisesti keskenkasvuinen. En hukkaa keskenkasvuisten asenteellisiin ja kärjistäviin kysymyksiin vastaamiseen aikaa. Kärjistyksillä et näkemystä saa eikä häpeämisesi tarve riipu halustasi hävetä. Opettele kirjoittamaan neutraalimmin ja osoittaen että ymmärrät, että muiden eri käytännöt eivät välttämättä ole tuomittavia. Ymmärtämättömyyden yhdistämin etukäteistuomitsevaan asenteeseen kertoo vain rumasta asenteestasi ja ei mitenkään ruoki keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhempi kärsii paniikkihäiriöstä tms? Ei pysty menemään yleisötilaisuuksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko vilpittömästi tietää vai vain kehuskella omalla käytökselläsi? Etkö osaa asettua muiden asemaan vai eikö vain kiinnosta?
Haluan ymmärtää.
En minä itsekään istu lapsen treeneissä (kuin erittäin harvoin) tai omista elämää seuran toimintaan. On vain hankala ymmärtää ettei muka ikinä pääse. Jos tanssiesityksiä on 1-2krt vuodessa niin onko se nyt ihan mahdottomuus nipistää se tunti omasta aikataulusta sillä suurimmalle osasta lapsista se vaikuttaa olevan todella tärkeää.
ApMä en oikeasti halua ymmärtää, miksi olet noin tuomitseva. Ja by the way, käyn lasteni esityksissä usein. Ihan omasta halusta, ja harmittaa, jos en syystä tai toisesta pääse. Musta on ihana nähdä lapseni esiintymässä. Enkä todellakaan valvo, ketkä vanhemmat esityksiä käy katsomassa. Jos huomaan, että jollain ei vanhempi ole päässyt katsomaan, sanon lapselle rohkaisevan sanan ja kehun esitystä. Toivottavasti teet itsekin niin, että vain pyörittele kauhistuneena silmiäsi.
Tietysti teen, ja olen ottanut myös tavaksi hommata näille lapsille kukkia joilla ei todellakaan ole ketään sitä esitystä seuraamassa tai kehumassa. Mutta ei se oikeasti korvaa niitä vanhemmilta saatuja kehuja ja tukea.
Luuletko että minäkin valvon että kenen vanhemmat on paikalla? En todellakaan. Vaan aina siellä on ne samat lapset joilla ei ole ketään paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienemmät sisarukset, molempien vanhempien vuorotyö yrittäjinä ja monesti myös se ettei lapsi halua meitä tärkeään peliin, jännittää kuulemma liikaa silloin. Nämä pääsyyt miksi emme ole peleissä tai buffaa tms. vastuita hoitamassa. Myös koulujen vanhempainillat on jo niin nähtyjä kolmannen lapsen kohdalla, siksi luistamme niistä jos mahdollista ja vietämme senkin ajan mieluummin lasten kanssa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset saavat harrastaa mitä haluavat, budjettini puitteissa. Ei se tarkoita sitä, että minun täytyisi kentän laidalla seistä. Lapset ovat kautta aikojen osanneet harrastaa ilman vanhempiaan.
Eli jos lapsellesi on esitys tai tärkeä peli niin et koe velvollisuudeksesi olla lapsesi tukena tai seurata hänen kehitystään?
Minä olen lapseni tukena hänen elämässään ja näen hänen kehityksensä kaiken aikaa. Se, etten seiso kentän laidalla ei sitä poista. Hullua edes kuvitella, että roolini vanhempana on kentän laidalla seisomisesta kiinni. Millainen äärimmäisyyssuhteellisuudentajuton tuollaista edes esittää? Näyttäydy meille, niin tiedämme.
Et siis suostu myöntään miten tärkeää se kentän laidalla seisominen edes silloin tällöin on lapselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan pikkulasten harrastuksissa voi käydä, mutta en kyllä tajua miksi jonkun kymmenvuotiaan pitää saada se äiti kentän laidalle katsomaan suoritusta. Urheileeko se lapsi äidilleen vai itselleen? Pelaako se perheensä kunnian vai joukkueen puolesta?
Itse aloitin ensimmäisen ohjatun urheiluharrastukseni 7-vuotiaana kun isä ja äiti veivät minut lajin esittelytilaisuuteen. Saattoivat ehkä tulla mukaan vielä ensimmäisiin treeneihin, mutta sen jälkeen kävin itsenäisesti kunnes lopetin. Siitä eteenpäin hankin kaikki harrastukseni itse eikä kumpikaan vanhemmista ollut koskaan katsomassa. En koe tätä millään lailla negatiivisena asiana. Sen koin, jos joskus tuntui, että vanhemmat eivät kyselleet tarpeeksi. Minulla on mm. erittäin negatiivisia muistoja siitä kun olen joutunut itse pyytämään ja ottamaan esille, että tarvitsen uusia varusteita. Se oli jotenkin ahdistavaa ja stressaavaa. Olisin toivonut, että vanhemmat kyselevät ajoissa ja olisivat pysyneet kärryillä sen suhteen koska on syytä lähteä hankkimaan varusteita ja olleet kenties jopa aktiivisia näissä asioissa.
Mutta jos lapsi läy innolla harrastuksessa ja osallistuu ja hoitaa harrastuksensa itsenäisesti niin mikä on ongelma? Itse aikoinani kävin pyörällä harrastuksessani (10 km). Vanhemmat joskus harvoin kuskasivat. Siihen aikaan se oli näin ja ihan noraalia. Tärkeintä oli oma intoni siihen hommaan, ei se että äiti tai isi on kentän reunalla katsomassa. Olisin osallistunut, satoi tai paistoi, niin paljon tykkäsin siitä. Onko näin nykyään? Ratkaiseeko lapsen into vai vanhemman into sen mitä harrastetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne: lapsia on useampi kuin kaksi, harrastuksia kullakin useampi kuin yksi. Silloin ei aina kerkiä kaikkialle, vaikka haluaisikin.
Ihan mielenkiinnosta: miksi olet hnyt niin paljon lapsia ettei aikasi voi mitenkään riittää kaikille heille? Omassa tuttavapiirissä on perhe jossa 5 lasta ja kaikki aina nuorinta lukuunottamatta enempi tai vähempi heitteellä. Ja harrastuksissa ei käydä.
Miksi niiden lasten määrä on tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi?Minulla puolestani on sinulle kysymyksiä. Mitä kuvittelet saavasi aikaan kärjistämällä asioita ehdottoman asenteesi pohjalta? Miksi haluat aiheuttaa sinusta eroavilla tavoilla eläville mielipahaa? Miksi käyttäydyt anonyyminä verkossa siten kuin et koskaan kehtaisi kasvotusten käyttäytyä? Tajuatko edes hävetä?
Vastaa sinäkin sitten minulle.
Mitä kuvittelen saavani? Näkemystä. Jos ei kysy kysymyksiä joita ei itse voi ymmärtää, ei myöskään voi laajentaa omaa ymmärryshorisonttiaan ja näin ollen oppia uutta.
Miksi haluan aiheuttaa mielipahaa? No en halua. Mikäli tuntee piston sydämessään on ehkä arvioita omaa toimintaansa uudelleen ja mietittävä mitä voisi tehdä tilanteen parantamiseksi.
Miksi käyttäydyn näin ja tajuanko hävetä? Haluan ymmärtää, ei hävetä.Nyt sun vuoro.
Vastauksesi osoittavat, että olet emotionaalisesti keskenkasvuinen. En hukkaa keskenkasvuisten asenteellisiin ja kärjistäviin kysymyksiin vastaamiseen aikaa. Kärjistyksillä et näkemystä saa eikä häpeämisesi tarve riipu halustasi hävetä. Opettele kirjoittamaan neutraalimmin ja osoittaen että ymmärrät, että muiden eri käytännöt eivät välttämättä ole tuomittavia. Ymmärtämättömyyden yhdistämin etukäteistuomitsevaan asenteeseen kertoo vain rumasta asenteestasi ja ei mitenkään ruoki keskustelua.
Mulla tuli mieleen että sinulla meni tunteisiin ja tiedät selittelyn olevan turhaa.
Kieltämättä olen mäkin tuota joskus miettinyt. Kyllähän sitä ymmärtää, ettei aina pääse, mutta ei koskaan?
Lapsen joukkueessa oli tyttö, jonka äiti kirjoitti alkuun sähköpostin, ettei hän tule osallistumaan mihinkään harrastuksen sivujuttuun. Hän ei kuskaan treeneihin, ei kisoihin, eikä leivo buffetteihin jne. Valitettavasti tämä neljäs ja nuorin tytär saa häneltä näin noloa ja julmaa kohtelua, koska tämä äiti on oman vapaa-aikansa ansainnut. Kolmen tyttären harrastustoiminta riittää hänelle.
Kyllähän me sitä likkaa kuskattiin ja asia ihan ok meille parille vanhemmalle. Otettiin ikäänkuin siipien suojaan, kun omaa äitiä ei kiinnosta. Tää tyttö oli älyttömän kiva ja kohtelias. Se mikä pisti myös silmään, että hänellä ei koskaan ollut eväitä mukana turnausviikonloppuina, eikä rahaakaan, että olisi ostanut. joten siitäkin tuli tapa, että kaikki muut kantoi ylimääräistä mukanaan, että tuokin saa syödä tarpeekseen. Jos jotain ylimääräistä lajiin liittyvää krumeluureja omille tyttärille ostettiin, niin kimpassa ostettiin tälle yhdellekin. Kyllähän tuo tyttö usein niin nolona (mutta kiitollisena) otti vastaan mitä hänelle ostettiin.
Vuosi sitten, yläasteen alkaessa tuo tyttö lopetti. Harrasteesta tuli totisempaan ja päämääräisempää. Lisäksi, kun vuorot lisäänty, hinta nousi. Tavallaan ymmärrän. Tää tyttö käy toisinaan meillä kahvittelemassa ja kertomassa kuulumisia. Tytär ei ole ystävä, vaan tää istuu mun kanssa. Sama juttu toisen vakikuskin luona piipahtelee.
Hänellä on ääretön aikuistarve, siihen tulokseen olen tullut. Saa tulla, kyllä mulla aikaa toisinaan hänellekin riittää. On ollut kisamatkoillakin mukana nyt pariin kertaan - katsojana. :)
En mä itsekään kaikissa jutuissa käy. Treeneihin ei edes pääse kuin valmentajan kutsuessa. Kuskaamisetkin saadaan hoidettua, ettei joka viikko tarvii viedä. Kisoissa käyn muutamissa per kausi.
Tytär toivoi, etten nyt ihan kaikkialla käy. Se on ihan ok. Hän on itsenäistymässä ja tarvii sitä omaakin juttua. Voihan sitä tukea kotijoukkonakin, kysellä kuulumisia tuloksia... Kyllä se on aina tykännytkin, kun mukana olen ollut.
Meillä on monta lasta. Katson lasteni kilpailuja jonkin verran mukavasti sohvalta käsin joko live-lähetyksinä tai nauhoitettuina:) Paikan päällä käyn yhden kilpailun/lapsi/kausi. Osallistun joukkueiden varojen keruuseen keskimääräisesti, välttäen täyttä orjuutta.
Lapsemme ovat tyytyväisiä, kun saavat harrastaa sitä mistä pitävät. He ovat hyvin sitoutuneita harrastuksiinsa eli valinnat osuivat kyllä aivan nappiin, eikä harrastuksia ole tarvinnut vaihtaa! (Ehdotimme niitä heille, koska uskoimme, että kehittyisivät juuri niissä hyviksi ja niinhän siinä kävikin…) Heillä on siis hyvät fyysiset edellytyksetkin lajeihinsa. Meillä vanhemmillakin on omat harrastuksemme eli emme koko perheenä esim pelaa jalkapalloa ja siksikään emme tahdo mennä samoihin kilpailuihin aina..
Koska lapsemme urheilevat, on terveelliseen syömiseen ja riittävään uneen kiinnitettävä erityisen tarkkaa huomiota. Laitan joka päivä kotiruokaa ja paljon, koska he kuluttavat sen lihaksiinsa. 3 lämmintä ateriaa päivässä + välipaloja! Pesen joka päivä treenivaatteita! Välillä kyyditsemme lapsia, kun on pakko, mutta välillä he menevät treeneihin itse ja välillä olemme sopineet kimppakyydeistä. Lapsemme tietävät, että laitamme paljon heidän harrastuksiinsa aikaa ja rahaa, mutta huom, eivät kaipaa jatkuvaa kilpailuissa mukana olemista. He kantavat jo itse vastuuta.
Yksi pointti lisää. Me EMME perheenä tahdo lapsistamme maajoukkuetason urheilijoita. Kiinnitän erityistä huomiota lastemme lihashuoltoon ja voiman tuottoon, koska emme tahdo heidän vammautuvan harrastuksissaan viemällä itseään aivan äärirajoille tai kuluttamalla itseään virheellisiä liikeradoilla. Kiinnitämme huomiota myös muuhun vapaa-aikaan ja lepoon. Mutta kyllä lapseni tahtovat katsella kanssani myös suorituksiaan ja arvioida samalla omaa tasoaan. He ovat hyviä ja monilahjakkaita, mutta urheilu ei saa viedä liian suurta tilaa elämässä! Vasta sain kuulla, että lapseni mielestä jokaisella tulisi olla mahdollisuus samanlaiseen kehonsa käyttöön kuin hänellä on! Hän harmittelee sitä, että kaikilla ei ole treenitaustaa!
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos lapsi läy innolla harrastuksessa ja osallistuu ja hoitaa harrastuksensa itsenäisesti niin mikä on ongelma? Itse aikoinani kävin pyörällä harrastuksessani (10 km). Vanhemmat joskus harvoin kuskasivat. Siihen aikaan se oli näin ja ihan noraalia. Tärkeintä oli oma intoni siihen hommaan, ei se että äiti tai isi on kentän reunalla katsomassa. Olisin osallistunut, satoi tai paistoi, niin paljon tykkäsin siitä. Onko näin nykyään? Ratkaiseeko lapsen into vai vanhemman into sen mitä harrastetaan?
Vaikka lapsi hoitaisikin kaiken hyvin, hän varmasti esittelee taitojaan mielellään myös vanhemmille. Edelleenkään ei todellakaan tarvitse istua joka treeneissä, se voi olla jopa haitaksi. Mutta niissä esityksissä ja edes törkeissä peleissä kyllä mielestäni kuuluisi käydä.
Mä en oikeasti halua ymmärtää, miksi olet noin tuomitseva. Ja by the way, käyn lasteni esityksissä usein. Ihan omasta halusta, ja harmittaa, jos en syystä tai toisesta pääse. Musta on ihana nähdä lapseni esiintymässä. Enkä todellakaan valvo, ketkä vanhemmat esityksiä käy katsomassa. Jos huomaan, että jollain ei vanhempi ole päässyt katsomaan, sanon lapselle rohkaisevan sanan ja kehun esitystä. Toivottavasti teet itsekin niin, että vain pyörittele kauhistuneena silmiäsi.