HS: synnytyspelkoiset keisarinleikkaussynnyttäjät, mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Sektio ilman lääketieteellistä syytä on suurempi riski vauvalle kuin alatiesynnytys. Miksi äitien pitäisi antaa vaarantaa lapsen terveys oman tyytyväisyyden takia?

Eihän siinä olekaan kysymys äidin tyytyväisyydestä, vaan lapsen hyvinvoinnista.

Asiaa voi jankata loputtomasti, mutta moni synnytystä pelkäävä äiti pelää juurikin lapsen vammautumista synnytyksessä. Normaalisti sujunut alatiesynnytys on lapselle paras, pahimmillaan lapselle voi tulla aivovamma. Sektiossa aivovammaa ei tietääkseni voi tulla lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saakoon sektion halutessaan, mutta maksakoon sen sitten markkinahintojen mukaisesti. Jos ei ole varaa eikä ole lapsen/äidin kannalta hätää, niin alatiesynnytykseen vaan.

Sama pätemään kaikkiin muihin psyykkisiin tiloihin! Jos kärsit työuupumuksesta tai masennuksesta niin sairaslomat ja terapiat omakustanteisiksi. Raiskauksen ym. uhrit maksakoon myös itse oman terapiansa. Ja läskit maksakoon omasta pussistaan polvileikkauksensa, diabeteshoitonsa ja lääkkeensä! ...vai mihin meinasit vetää rajan omakustanteisessa terveydenhoidossa?

Jos on kyseessä aito fobia, niin pitää olla mahdollisuus sektioon. Mutta mitään mukavuussektioita ei verovaroin voi kustantaa. Lääketieteen ammattilaisten tehtäväksi jää erottaa oikeasti pelkäävät niistä, jotka "pelkäävät".

Eikös synnytyspelosta puhuttaessa puhuta aidosta fobiasta johon ei ammattiapu ole auttanut? Miksi sitten muita fobioita ei tuomita samalla raivolla?

Koitahan miettiä?

Otetaanpa esimerkki:

Lentopelkoinen Tiina vaatii nukutusta lomalennon ajaksi, koska hän pelkää lentämistä yli kaiken. Tiina haluaa, että paikalle tulee anestesialääkäri, joka nukuttaa hänet lennon ajaksi. Muista ihmisistä se on omituista ja itsekästä, koska voisihan Tiina jättää lomansa väliin tai mennä vaikka laivalla. Tai hoitaa pelkonsa pois terapiassa, ja lentää vasta sitten. Vai mitä?

Onko nyt vähän ontuva vertaus? Lentopelkoisen ei ole pakko lentää, synnytyspelkoisen on pakko se lapsi saada ulos jollakin konstilla. Lentopelko ei myöskään vahingoita ketään muuta, synnytyspelosta aiheutuva stressi on vahingollista vauvalle. Lisäksi voimakas pelko voi vaikeuttaa synnytystä ylipäänsä.

On todellakin ontuva vertaus, mitä muuta voisi odottaa fanaattisesti pelkosektiota vastustavalta henkilöltä. Jotkut ihmiset eivät voi käsittää että pelkoja on erilaisia ja niiden vakavuus ei ole kaikilla sama. Toisille se synnytys on vakava fobia, toisille se on tervejärkistä jännittämistä mikä valmistaa itse naista henkisesti siihen synnytyskokemukseen.

Kerron tähän esimerkin elävästä elämästä. Eräällä sukulaisellani todettiin syöpä. Tämä syöpä oli eräänlaisella asteikolla (en muista nyt tähän hätään asteikon nimeä) semmoisella tasolla että syöpää olisi periaatteessa voinut hoitaa vain sillä, että seurataan eräänlaisten arvojen kehittymistä, ja jos arvot nousevat tarkasteluajankohdalla, niin katsotaan hoitomuoto uusiksi. No tämä sukulaisena halusi että elin, missä syöpä sijaitsee, leikataan kokonaa pois (ihminen pärjää ja kykenee elämään ilman tätä elintä). Hän halusi hankkiutua eroon tästä elimestä koska se oli periaatteessa ainoa tapa että hänellä olisi edes mahdollisuus olla koskaan syöpävapaa. Jos tätä syöpää olisi hoidettu vain niin että tarkkaillaan arvoja, olisi riskinä ollut aina että syöpä leviää tässä välissä. Tällä hetkellä vaikutti siltä ettei syöpä ole levinnyt. Lääkäri sanoi sukulaiselleni, että jos hän haluaa leikkauksen, hän sen saa. No, sukulaiseltani leikattiin tämä koko elin pois ja kun elin lähetettiin patologille niin selvisikin että syöpäsoluja oli myös elimen reunoilla. Oli kuulemma hyvä päätös kuitenkin leikata, koska mikäli hoitomuoto olisi valittu suositusten mukaan niin syöpä olisi mitä todennäköisemmin ainakin levinnyt. Nyt odotellaan tarkempia tutkimuksia että onko syöpä levinnyt vai ei, todennäköisesti ei mutta.

Tämä minun tarinani läheisestäni on täysin verrattavissa näihin sektiokysymyksiin. Potilas toivoi leikkaushoitoa, joka ei ollut virallisen suosituksen mukainen ja sai sen. Kuinka moni tässä tilanteessa huutelee että: "Turha leikkaus! Ei ollut lääketieteellistä perustetta! Maksakoot itse hoitonsa!"? Tämä oli vaihtoehtoinen tapa hoitaa hänen syöpäänsä, ei lääketieteellisesti suositelluin hoitomuoto, mutta vaihtoehtoinen hoitomuoto kuitenkin. Olisiko sukulaisena pitänyt maksaa tämä leikkaus, joka luultavammin pelasti hänen henkensä, koska se ei ollut lääkärin ensisijaisesti suosittelema hoitomuoto?

Ei ole ontuva vertaus, eihän raskaaksi ole pakko hankkiutua, jos pelkää synnytystä yli kaiken. Ihmisiä on muutenkin liikaa, lisääntymisen voisi hyvin jättää niille, jotka uskaltavat synnyttää. On myös tutkittu, että pelkosektiota vaativilla on selvästi enemmän mielenterveysongelmia. Järjettömät pelot ovat nimittäin mt-ongelmia, joista voi parantua terapialla.

Suomessa myös noin joka kuudes raskaus on suunnittelematon. Eli jos tulet raskaaksi vaikka ehkäisyn pettämisen vuoksi niin mitä, onko ainoa vaihtoehto sitten abortti vaikka haluaisi lapsen mutta ei uskalla sitä perinteisesti synnyttää? Sinusta en tiedä mutta minä en kannata pakkoabortteja.

Kyllä, pelkosektiota haluavilla on keskimäärin enemmän mielenterveysongelmia, mutta se ei tarkoita että kaikilla olisi tai että se vaikuttaisi suoraan heidän kykyynsä toimia äitinä. Pelkosektioita ja synnytyspelkoa on myös keskimäärin enemmän hoitohenkilökunnalla, koska he näkevät työssään sen ikävän puolen ja tieto lisää tuskaa. Kiellämmekö myös hoitohenkilökuntaa lisääntymistä?

Synnytystä oikeasti todella paljon pelkäävä ei edes hankkiudu raskaaksi, ja todennäköisesti vahingon sattuessa tekee abortin omasta halustaan. Ei siinä ole kyse mistään pakkoabortista.

Kyllä mä ainakin hankkiuduin raskaaks, koska ei se synnytyspelko vie pois mun halua olla äiti. Hölmö oletus tuollainen!

Miksi et adoptoi?

Adoptio on pitkä ja vaikea prosessi, lapsen saamiseen menisi noin 5 vuotta. Alkuun adoptio oli mielessä ensisijaisena vaihtoehtona, mutta gynegologin kanssa jutellessa hän kertoi minulle pelkopolista ja mahdollisuudesta sektioon jos lamaannuttava pelko ei hälvene raskauden edetessä. Terapiassa kävin jo ennen raskautumista, samoin raskauden aikana olen käynyt. Lapsen parhaaksi kuitenkin sektiosta sovittiin lääkärin kanssa jo hyvissä ajoin. Kuulemma usein nää pelot hälvenee itsestäänkin raskauden aikana, se on ilmeisesti jokin kehon tapa valmistautua siihen. Itselleni näin ei kuitenkaan käynyt. Sektiossa ahdistaa esim. sen jälkeisen toipumisen pituus ja mahdollisuus ongelmiin jälkikäteen, lisäksi se että olen tunnoton oman lapseni saapuessa maailmaan.

Täällä kun sanotaan että hoida pelko pois ennen synnytystä jos pelottaa.. Niin mitä kautta sinä esimerkiksi pääsit terapiaan ennen raskautta?

Olen 32 ja jo vuosia halunnut lapsen. Mutta synnytyspelon vuoksi ene ole uskaltanut. Olen neuvolasta kysynyt apua ja ollut yhteydessä pelkopoliinkin. Mutta siellä tätä pelkoa aletaan hoitaa vasta raskauden aikana. En usko että 9 kk riittää, olenhan nyt jo lukenut esim.kätilötyön oppikirjan sekä erilaisia self help-kirjoja peloista irti pääsemiseksi. Ei oel auttanut! Mitä neuvotte minulle?

Vierailija kirjoitti:

Asiaa voi jankata loputtomasti, mutta moni synnytystä pelkäävä äiti pelää juurikin lapsen vammautumista synnytyksessä. Normaalisti sujunut alatiesynnytys on lapselle paras, pahimmillaan lapselle voi tulla aivovamma. Sektiossa aivovammaa ei tietääkseni voi tulla lapselle.

Sektiossa voi taas tulla monia sellaisia ongelmia, joita ei alatiesynnytyksessä tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saakoon sektion halutessaan, mutta maksakoon sen sitten markkinahintojen mukaisesti. Jos ei ole varaa eikä ole lapsen/äidin kannalta hätää, niin alatiesynnytykseen vaan.

Sama pätemään kaikkiin muihin psyykkisiin tiloihin! Jos kärsit työuupumuksesta tai masennuksesta niin sairaslomat ja terapiat omakustanteisiksi. Raiskauksen ym. uhrit maksakoon myös itse oman terapiansa. Ja läskit maksakoon omasta pussistaan polvileikkauksensa, diabeteshoitonsa ja lääkkeensä! ...vai mihin meinasit vetää rajan omakustanteisessa terveydenhoidossa?

Jos on kyseessä aito fobia, niin pitää olla mahdollisuus sektioon. Mutta mitään mukavuussektioita ei verovaroin voi kustantaa. Lääketieteen ammattilaisten tehtäväksi jää erottaa oikeasti pelkäävät niistä, jotka "pelkäävät".

Eikös synnytyspelosta puhuttaessa puhuta aidosta fobiasta johon ei ammattiapu ole auttanut? Miksi sitten muita fobioita ei tuomita samalla raivolla?

Koitahan miettiä?

Otetaanpa esimerkki:

Lentopelkoinen Tiina vaatii nukutusta lomalennon ajaksi, koska hän pelkää lentämistä yli kaiken. Tiina haluaa, että paikalle tulee anestesialääkäri, joka nukuttaa hänet lennon ajaksi. Muista ihmisistä se on omituista ja itsekästä, koska voisihan Tiina jättää lomansa väliin tai mennä vaikka laivalla. Tai hoitaa pelkonsa pois terapiassa, ja lentää vasta sitten. Vai mitä?

Onko nyt vähän ontuva vertaus? Lentopelkoisen ei ole pakko lentää, synnytyspelkoisen on pakko se lapsi saada ulos jollakin konstilla. Lentopelko ei myöskään vahingoita ketään muuta, synnytyspelosta aiheutuva stressi on vahingollista vauvalle. Lisäksi voimakas pelko voi vaikeuttaa synnytystä ylipäänsä.

On todellakin ontuva vertaus, mitä muuta voisi odottaa fanaattisesti pelkosektiota vastustavalta henkilöltä. Jotkut ihmiset eivät voi käsittää että pelkoja on erilaisia ja niiden vakavuus ei ole kaikilla sama. Toisille se synnytys on vakava fobia, toisille se on tervejärkistä jännittämistä mikä valmistaa itse naista henkisesti siihen synnytyskokemukseen.

Kerron tähän esimerkin elävästä elämästä. Eräällä sukulaisellani todettiin syöpä. Tämä syöpä oli eräänlaisella asteikolla (en muista nyt tähän hätään asteikon nimeä) semmoisella tasolla että syöpää olisi periaatteessa voinut hoitaa vain sillä, että seurataan eräänlaisten arvojen kehittymistä, ja jos arvot nousevat tarkasteluajankohdalla, niin katsotaan hoitomuoto uusiksi. No tämä sukulaisena halusi että elin, missä syöpä sijaitsee, leikataan kokonaa pois (ihminen pärjää ja kykenee elämään ilman tätä elintä). Hän halusi hankkiutua eroon tästä elimestä koska se oli periaatteessa ainoa tapa että hänellä olisi edes mahdollisuus olla koskaan syöpävapaa. Jos tätä syöpää olisi hoidettu vain niin että tarkkaillaan arvoja, olisi riskinä ollut aina että syöpä leviää tässä välissä. Tällä hetkellä vaikutti siltä ettei syöpä ole levinnyt. Lääkäri sanoi sukulaiselleni, että jos hän haluaa leikkauksen, hän sen saa. No, sukulaiseltani leikattiin tämä koko elin pois ja kun elin lähetettiin patologille niin selvisikin että syöpäsoluja oli myös elimen reunoilla. Oli kuulemma hyvä päätös kuitenkin leikata, koska mikäli hoitomuoto olisi valittu suositusten mukaan niin syöpä olisi mitä todennäköisemmin ainakin levinnyt. Nyt odotellaan tarkempia tutkimuksia että onko syöpä levinnyt vai ei, todennäköisesti ei mutta.

Tämä minun tarinani läheisestäni on täysin verrattavissa näihin sektiokysymyksiin. Potilas toivoi leikkaushoitoa, joka ei ollut virallisen suosituksen mukainen ja sai sen. Kuinka moni tässä tilanteessa huutelee että: "Turha leikkaus! Ei ollut lääketieteellistä perustetta! Maksakoot itse hoitonsa!"? Tämä oli vaihtoehtoinen tapa hoitaa hänen syöpäänsä, ei lääketieteellisesti suositelluin hoitomuoto, mutta vaihtoehtoinen hoitomuoto kuitenkin. Olisiko sukulaisena pitänyt maksaa tämä leikkaus, joka luultavammin pelasti hänen henkensä, koska se ei ollut lääkärin ensisijaisesti suosittelema hoitomuoto?

Ei ole ontuva vertaus, eihän raskaaksi ole pakko hankkiutua, jos pelkää synnytystä yli kaiken. Ihmisiä on muutenkin liikaa, lisääntymisen voisi hyvin jättää niille, jotka uskaltavat synnyttää. On myös tutkittu, että pelkosektiota vaativilla on selvästi enemmän mielenterveysongelmia. Järjettömät pelot ovat nimittäin mt-ongelmia, joista voi parantua terapialla.

Suomessa myös noin joka kuudes raskaus on suunnittelematon. Eli jos tulet raskaaksi vaikka ehkäisyn pettämisen vuoksi niin mitä, onko ainoa vaihtoehto sitten abortti vaikka haluaisi lapsen mutta ei uskalla sitä perinteisesti synnyttää? Sinusta en tiedä mutta minä en kannata pakkoabortteja.

Kyllä, pelkosektiota haluavilla on keskimäärin enemmän mielenterveysongelmia, mutta se ei tarkoita että kaikilla olisi tai että se vaikuttaisi suoraan heidän kykyynsä toimia äitinä. Pelkosektioita ja synnytyspelkoa on myös keskimäärin enemmän hoitohenkilökunnalla, koska he näkevät työssään sen ikävän puolen ja tieto lisää tuskaa. Kiellämmekö myös hoitohenkilökuntaa lisääntymistä?

Synnytystä oikeasti todella paljon pelkäävä ei edes hankkiudu raskaaksi, ja todennäköisesti vahingon sattuessa tekee abortin omasta halustaan. Ei siinä ole kyse mistään pakkoabortista.

Kyllä mä ainakin hankkiuduin raskaaks, koska ei se synnytyspelko vie pois mun halua olla äiti. Hölmö oletus tuollainen!

Miksi et adoptoi?

Adoptio on pitkä ja vaikea prosessi, lapsen saamiseen menisi noin 5 vuotta. Alkuun adoptio oli mielessä ensisijaisena vaihtoehtona, mutta gynegologin kanssa jutellessa hän kertoi minulle pelkopolista ja mahdollisuudesta sektioon jos lamaannuttava pelko ei hälvene raskauden edetessä. Terapiassa kävin jo ennen raskautumista, samoin raskauden aikana olen käynyt. Lapsen parhaaksi kuitenkin sektiosta sovittiin lääkärin kanssa jo hyvissä ajoin. Kuulemma usein nää pelot hälvenee itsestäänkin raskauden aikana, se on ilmeisesti jokin kehon tapa valmistautua siihen. Itselleni näin ei kuitenkaan käynyt. Sektiossa ahdistaa esim. sen jälkeisen toipumisen pituus ja mahdollisuus ongelmiin jälkikäteen, lisäksi se että olen tunnoton oman lapseni saapuessa maailmaan.

Täällä kun sanotaan että hoida pelko pois ennen synnytystä jos pelottaa.. Niin mitä kautta sinä esimerkiksi pääsit terapiaan ennen raskautta?

Olen 32 ja jo vuosia halunnut lapsen. Mutta synnytyspelon vuoksi ene ole uskaltanut. Olen neuvolasta kysynyt apua ja ollut yhteydessä pelkopoliinkin. Mutta siellä tätä pelkoa aletaan hoitaa vasta raskauden aikana. En usko että 9 kk riittää, olenhan nyt jo lukenut esim.kätilötyön oppikirjan sekä erilaisia self help-kirjoja peloista irti pääsemiseksi. Ei oel auttanut! Mitä neuvotte minulle?

Soita kuntasi mielenterveystoimistoon tai varaa aika yksityiseltä psykologilta? On hyvin vaikeaa kuvitella, että muuten mieleltään täysin terveellä ihmisellä olisi ainoana ongelmana synnytyspelko. Pelkäätkö noin yleensäkin esim. kontrollin menettämistä, tai onko vaikeaa luottaa muihin ihmisiin?

Ei kai kukaan kiistä sektion riskejä. Mutta osa äideistä pelkää enemmän alatiesynnytyksen riskejä, jotka kohdistuvat enemmän vauvaan kuin äitiin. Sektiossa ei käytännössä ole riskiä vauvan vakavasta vammautumisesta. Toisille se pelko on ylitsepääsemätön.

Synnytyspelkoa voi varmaan hoitaa myös yksityisellä puolella jos on rahaa maksaa. Terapiaa tai muuta voi aina ostaa vaikka ei olisi raskaanakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saakoon sektion halutessaan, mutta maksakoon sen sitten markkinahintojen mukaisesti. Jos ei ole varaa eikä ole lapsen/äidin kannalta hätää, niin alatiesynnytykseen vaan.

Sama pätemään kaikkiin muihin psyykkisiin tiloihin! Jos kärsit työuupumuksesta tai masennuksesta niin sairaslomat ja terapiat omakustanteisiksi. Raiskauksen ym. uhrit maksakoon myös itse oman terapiansa. Ja läskit maksakoon omasta pussistaan polvileikkauksensa, diabeteshoitonsa ja lääkkeensä! ...vai mihin meinasit vetää rajan omakustanteisessa terveydenhoidossa?

Jos on kyseessä aito fobia, niin pitää olla mahdollisuus sektioon. Mutta mitään mukavuussektioita ei verovaroin voi kustantaa. Lääketieteen ammattilaisten tehtäväksi jää erottaa oikeasti pelkäävät niistä, jotka "pelkäävät".

Eikös synnytyspelosta puhuttaessa puhuta aidosta fobiasta johon ei ammattiapu ole auttanut? Miksi sitten muita fobioita ei tuomita samalla raivolla?

Koitahan miettiä?

Otetaanpa esimerkki:

Lentopelkoinen Tiina vaatii nukutusta lomalennon ajaksi, koska hän pelkää lentämistä yli kaiken. Tiina haluaa, että paikalle tulee anestesialääkäri, joka nukuttaa hänet lennon ajaksi. Muista ihmisistä se on omituista ja itsekästä, koska voisihan Tiina jättää lomansa väliin tai mennä vaikka laivalla. Tai hoitaa pelkonsa pois terapiassa, ja lentää vasta sitten. Vai mitä?

Onko nyt vähän ontuva vertaus? Lentopelkoisen ei ole pakko lentää, synnytyspelkoisen on pakko se lapsi saada ulos jollakin konstilla. Lentopelko ei myöskään vahingoita ketään muuta, synnytyspelosta aiheutuva stressi on vahingollista vauvalle. Lisäksi voimakas pelko voi vaikeuttaa synnytystä ylipäänsä.

On todellakin ontuva vertaus, mitä muuta voisi odottaa fanaattisesti pelkosektiota vastustavalta henkilöltä. Jotkut ihmiset eivät voi käsittää että pelkoja on erilaisia ja niiden vakavuus ei ole kaikilla sama. Toisille se synnytys on vakava fobia, toisille se on tervejärkistä jännittämistä mikä valmistaa itse naista henkisesti siihen synnytyskokemukseen.

Kerron tähän esimerkin elävästä elämästä. Eräällä sukulaisellani todettiin syöpä. Tämä syöpä oli eräänlaisella asteikolla (en muista nyt tähän hätään asteikon nimeä) semmoisella tasolla että syöpää olisi periaatteessa voinut hoitaa vain sillä, että seurataan eräänlaisten arvojen kehittymistä, ja jos arvot nousevat tarkasteluajankohdalla, niin katsotaan hoitomuoto uusiksi. No tämä sukulaisena halusi että elin, missä syöpä sijaitsee, leikataan kokonaa pois (ihminen pärjää ja kykenee elämään ilman tätä elintä). Hän halusi hankkiutua eroon tästä elimestä koska se oli periaatteessa ainoa tapa että hänellä olisi edes mahdollisuus olla koskaan syöpävapaa. Jos tätä syöpää olisi hoidettu vain niin että tarkkaillaan arvoja, olisi riskinä ollut aina että syöpä leviää tässä välissä. Tällä hetkellä vaikutti siltä ettei syöpä ole levinnyt. Lääkäri sanoi sukulaiselleni, että jos hän haluaa leikkauksen, hän sen saa. No, sukulaiseltani leikattiin tämä koko elin pois ja kun elin lähetettiin patologille niin selvisikin että syöpäsoluja oli myös elimen reunoilla. Oli kuulemma hyvä päätös kuitenkin leikata, koska mikäli hoitomuoto olisi valittu suositusten mukaan niin syöpä olisi mitä todennäköisemmin ainakin levinnyt. Nyt odotellaan tarkempia tutkimuksia että onko syöpä levinnyt vai ei, todennäköisesti ei mutta.

Tämä minun tarinani läheisestäni on täysin verrattavissa näihin sektiokysymyksiin. Potilas toivoi leikkaushoitoa, joka ei ollut virallisen suosituksen mukainen ja sai sen. Kuinka moni tässä tilanteessa huutelee että: "Turha leikkaus! Ei ollut lääketieteellistä perustetta! Maksakoot itse hoitonsa!"? Tämä oli vaihtoehtoinen tapa hoitaa hänen syöpäänsä, ei lääketieteellisesti suositelluin hoitomuoto, mutta vaihtoehtoinen hoitomuoto kuitenkin. Olisiko sukulaisena pitänyt maksaa tämä leikkaus, joka luultavammin pelasti hänen henkensä, koska se ei ollut lääkärin ensisijaisesti suosittelema hoitomuoto?

Ei ole ontuva vertaus, eihän raskaaksi ole pakko hankkiutua, jos pelkää synnytystä yli kaiken. Ihmisiä on muutenkin liikaa, lisääntymisen voisi hyvin jättää niille, jotka uskaltavat synnyttää. On myös tutkittu, että pelkosektiota vaativilla on selvästi enemmän mielenterveysongelmia. Järjettömät pelot ovat nimittäin mt-ongelmia, joista voi parantua terapialla.

Suomessa myös noin joka kuudes raskaus on suunnittelematon. Eli jos tulet raskaaksi vaikka ehkäisyn pettämisen vuoksi niin mitä, onko ainoa vaihtoehto sitten abortti vaikka haluaisi lapsen mutta ei uskalla sitä perinteisesti synnyttää? Sinusta en tiedä mutta minä en kannata pakkoabortteja.

Kyllä, pelkosektiota haluavilla on keskimäärin enemmän mielenterveysongelmia, mutta se ei tarkoita että kaikilla olisi tai että se vaikuttaisi suoraan heidän kykyynsä toimia äitinä. Pelkosektioita ja synnytyspelkoa on myös keskimäärin enemmän hoitohenkilökunnalla, koska he näkevät työssään sen ikävän puolen ja tieto lisää tuskaa. Kiellämmekö myös hoitohenkilökuntaa lisääntymistä?

Synnytystä oikeasti todella paljon pelkäävä ei edes hankkiudu raskaaksi, ja todennäköisesti vahingon sattuessa tekee abortin omasta halustaan. Ei siinä ole kyse mistään pakkoabortista.

Kyllä mä ainakin hankkiuduin raskaaks, koska ei se synnytyspelko vie pois mun halua olla äiti. Hölmö oletus tuollainen!

Miksi et adoptoi?

Adoptio on pitkä ja vaikea prosessi, lapsen saamiseen menisi noin 5 vuotta. Alkuun adoptio oli mielessä ensisijaisena vaihtoehtona, mutta gynegologin kanssa jutellessa hän kertoi minulle pelkopolista ja mahdollisuudesta sektioon jos lamaannuttava pelko ei hälvene raskauden edetessä. Terapiassa kävin jo ennen raskautumista, samoin raskauden aikana olen käynyt. Lapsen parhaaksi kuitenkin sektiosta sovittiin lääkärin kanssa jo hyvissä ajoin. Kuulemma usein nää pelot hälvenee itsestäänkin raskauden aikana, se on ilmeisesti jokin kehon tapa valmistautua siihen. Itselleni näin ei kuitenkaan käynyt. Sektiossa ahdistaa esim. sen jälkeisen toipumisen pituus ja mahdollisuus ongelmiin jälkikäteen, lisäksi se että olen tunnoton oman lapseni saapuessa maailmaan.

Täällä kun sanotaan että hoida pelko pois ennen synnytystä jos pelottaa.. Niin mitä kautta sinä esimerkiksi pääsit terapiaan ennen raskautta?

Olen 32 ja jo vuosia halunnut lapsen. Mutta synnytyspelon vuoksi ene ole uskaltanut. Olen neuvolasta kysynyt apua ja ollut yhteydessä pelkopoliinkin. Mutta siellä tätä pelkoa aletaan hoitaa vasta raskauden aikana. En usko että 9 kk riittää, olenhan nyt jo lukenut esim.kätilötyön oppikirjan sekä erilaisia self help-kirjoja peloista irti pääsemiseksi. Ei oel auttanut! Mitä neuvotte minulle?

Mä pääsin ihan peruslääkärin kautta terapiaan ennen raskautta, ja raskautumisen jälkeen neuvolapsykologille. Neuvolalääkäri sanoi että heillä pelot otetaan aina vakavasti, eli apua siis sai helposti. Älä liikaa jännitä synnyttämistä etukäteen sillä suurin osa pelkopotilaista tosiaan pääsee pelostaan yli raskauden aikana. Monille auttaa se että pääsee tutustumaan synnytyssaliin, kuulee mitä synnytyksessä tapahtuu, miten repeämiä ehkäistään, mitä jos lapsi jää jumiin jne. Itselläni pelot olivat niin syvällä ja juonsivat niin pitkälle että päädyttiin tosiaan sektioon. Senkin riskeistä lääkäri kertoi tarkasti, mutta oli sitä mieltä että se on kohdallani parempi vaihtoehto. Kaikki henkilökunta on ollut ihanaa ja tukevaa koko raskausajan, ja mahdollistaneet sen että olen voinut nauttia raskaudesta, suunnitella tulevaa ja luoda suhdetta tulevaan lapseen ilman jatkuvaa pelkoa ja ahdistusta. Älä ainakaan anna pelon estää äitiyttäsi! :)

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan kiistä sektion riskejä. Mutta osa äideistä pelkää enemmän alatiesynnytyksen riskejä, jotka kohdistuvat enemmän vauvaan kuin äitiin. Sektiossa ei käytännössä ole riskiä vauvan vakavasta vammautumisesta. Toisille se pelko on ylitsepääsemätön.

Muttakun se vauva tarvitsee myös terveen ja tajuissaan olevan äidin. Ei synnytys ole vain sitä, että lapsi tavalla tai toisella tulee ulos äidistä vaan myös ne ensimmäiset ajat ovat äärimmäisen tärkeitä. Ihan ensisekunneista kotiutumiseen jne. Tietty aina voi mennä joku pieleen, mutta sektiosssa nämä hetket uhrataan valinnalla. Ne jotka kertovat olevansa pystyssä ja kunnossa 4 päivää sektiosta ovat poikkeus tai valehtelevat. Hyvät heille, mutta kyyseessä on iso vatsan alueen leikkaus ja järjwnkin pitäisi sanoa, että toipuminen kestää.

Hei kiitos vastauksesta! Tuo helpotti hurjasti. Otan uudestaan yhteyttä omalääkäriini ja pyydän lähetettä neuvolapsykologille.

Ja tuolle yhdelle kysyjälle: minulla ei ole vaikeuksia luottaa ihmisiin ja olen oikein "normaalin" oloinen, fiksu ihminen. Totuuden nimissä olen kuitenkin nuorempana kärsinyt paniikkikohtauksista En enää aikoihin. Olen varma, että olisin oikein kelvollinen äiti. Uskon, että jopa hyvä. Lähden nyt tosissaan hakemaan apua tähän pelkoon. Kunpa minut otetaan vakavasti ja saan hoitoa/terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Hei kiitos vastauksesta! Tuo helpotti hurjasti. Otan uudestaan yhteyttä omalääkäriini ja pyydän lähetettä neuvolapsykologille.

Ja tuolle yhdelle kysyjälle: minulla ei ole vaikeuksia luottaa ihmisiin ja olen oikein "normaalin" oloinen, fiksu ihminen. Totuuden nimissä olen kuitenkin nuorempana kärsinyt paniikkikohtauksista En enää aikoihin. Olen varma, että olisin oikein kelvollinen äiti. Uskon, että jopa hyvä. Lähden nyt tosissaan hakemaan apua tähän pelkoon. Kunpa minut otetaan vakavasti ja saan hoitoa/terapiaa.

Paitsi että olen hajamielinen.. unohdin lainata aiemmin, tuo tuolle yhdelle, joka kertoi omista kokemuksistaan avun saamisesta. Kiitos:)

Voisikos joku nyt VIIMEIN kertoa, että MIKSI aihe herättää tällaista raivoa?

Ihan uskomatonta, miten joku näin toisille kuulumaton asia voi herättää tällaista raivoa, että sylki roiskuen näppistä hakataan haukkuen sektioäitejä mielisairaiksi, persoonallisuushäiriöisiksi ja vaikka miksi.

Joten antaa kuulua: MIKSI ASIA RAIVOSTUTTAA? monta kertaa tätä jo kysytty mutta vastausta ei vaan tule.

Vierailija kirjoitti:

Hei kiitos vastauksesta! Tuo helpotti hurjasti. Otan uudestaan yhteyttä omalääkäriini ja pyydän lähetettä neuvolapsykologille.

Ja tuolle yhdelle kysyjälle: minulla ei ole vaikeuksia luottaa ihmisiin ja olen oikein "normaalin" oloinen, fiksu ihminen. Totuuden nimissä olen kuitenkin nuorempana kärsinyt paniikkikohtauksista En enää aikoihin. Olen varma, että olisin oikein kelvollinen äiti. Uskon, että jopa hyvä. Lähden nyt tosissaan hakemaan apua tähän pelkoon. Kunpa minut otetaan vakavasti ja saan hoitoa/terapiaa.

Jos et etukäteen saa apua niin viimeistään sitten raskausaikana sitä saa varmasti. Ja 9 kk on onneksi melko pitkä aika totutella vauvan tuloon, ehkä sinä aikana pelotkin lievenevät. Ja se sektio on tosiaan vaihtoehtona noin kovassa pelossa eikä kukaan sinua siitä tuomitse. Tsemppiä lapsen hankkimiseen, omalla kohdallani se on ollut parhaita päätöksiä elämässäni vaikka vauvaa ei vielä sylissä olekaan. Varmasti tulet olemaan hyvä äiti, riippumatta siitä miten lapsi maailmaan tulee. :)

Kamalaan sävyyn täällä puhutaan esim. raiskatuista naisista. Juu, se voi aiheuttaa pelkotiloja ja ahdistusta - niitä mielenterveysongelmia.  Ei se silti tarkoita täydellistä kyvyttömyyttä äitiyteen.

Sinä päivänä kun mie pamahdan paksuksi niin marssin sairaalaan ja sanon että tämä lapsi ei synny jollei miulle luvata sektiota silloin ja siinä. Se on joko abortti tai sektio, muttei alatiesynnytys. Että tällä tasolla menee meikäläisen synnytyspelko! Enkä usko että kukaa pystyy miuta tästä pelosta stemppatta. Miksi synnytys pitää vielä tehdä kuten se on tehty 100 vuotta sitten, alateitse? Nyt kun kirurgia on kehittynyttä ja paraneminen on takuu varmaa. En vaan mie ymmärrä ollenkaan. Taitaa vaan olla rahakysymys kun alatiesynnytys on vissiin halvempi kuin keisarinleikkaus. Muissa maissa saa nainen valita. Minusta myös epäreilua että raskaana pitää stressata siitä miten lapsen synnyttää, eli saako leikkauksen vai ei. Joku lääkäri päättää sinun puolestasi. Yksi kaveri joutui taistelemaan leikkauksen saamisesta. Hän sai terveen lapsen leikkauksella. Toinen pakotettiin alatiesynnytykseen joka kesti vaivaiset 28 tuntia jonka jälkeen hänelle tehtiin hätäsektio. Lapsi kärsi hapenpuutteesta ja on nyt vähän "hidas". Et sillei.

Todella loukkaava ja muita vähättelevä asenne. Itse jouduin kokemaan hätäsektion vaikka olin valmistautunut alatiesynnytykseen. Koi pitkään että en ole synnyttänyt ja asia oli arka ja kipeä ja kaipasin sitä kokemusta ja "virallista" tietä äitiyteen. Onneksi keskusteluapu auttoi ymmörtämään tämän minun synnytyskokemuksekseni ja että tyttöreni syntyi. Tuollainen arvottava asenne ei auta ja loukkaa. Tärkeintä on millainen äiti on kuin että miten lapsi on maailmaan tullut. Jos saan lisää lapsia luultavasti toivon turvallisuussyistä suunniteltua sektiota vaikka periaatteessa voisin yrittää alatietäkin ja haluaisin senkin kokea. Niin täpärä tolanne oli että en halua enää asettaa vauvaa alttiiksi riskille.

Kerrotaanpa oma pelkotarinani:

Ehkäisy oli ollut poissa jo melkein kolme vuotta, kun viimein tulin raskaaksi. Eli ei ollut ihan yhtä itsestäänselvää kuin niille, jotka hups vaan -tulevat raskaaksi.

Kuuluttiin siinä myös vähemmistöön, koska lapsettomuus koskettaa yhtä pariskuntaa viidestä. Eli tietoisuus siitä, että ne huonot asiat voivat tapahtua jopa minullekin.

Lisäksi vielä sattuvasti noihin aikoihin uutisoitiin naisesta, jonka lapsi oli vammautunut synnytyksessä hapenpuutteen takia niin vakavasti, että tarvitsi 24/7 hoitoringin ja lapsi ei pystynyt edes nielemään itse. Sitä uutista lukiessa entistä enemmän konkretisoitui, että vaikka riskiprosentti olisi pieni, niin joku niihin pieniin prosentteihin aina kuuluu.

Lapsen menettämisen/vammautumisen sypeen ei auteta missään. Kätilön kanssa jutellessa puhuttiin vain ja ainoastaan kipulääkkeistä, vaikka kuinka jankkasin etten ole huolestunut kivusta, vaan vauvasta. Siihen sovittiin lopulta madallettu sektiokynnys, että leikkuriin lähdetään heti jos vähääkään menee siihen suuntaan.

Lapseni syntyikin sitten lopulta kiireellisellä sektiolla, koska tosiaan joutui ahdinkoon kesken kaiken.

Ja muuten, näitä pillun kireys juttuja kun täällä on vaahdottu sivu tolkulla, niin siihen olisi yksi juttu. Kun synnyttäneille tuttaville mainitsin synnytyksen huolestuttavan, niin sain sen enempää kyselemättä kaikilta pitkät vakuuttelut miten paikat on ihan yhtä hyvät kuin ennen synnytystä, tai oikeastaan tiukemmat.

Olin vähän, että wtf. Kuka on niin tyhjäpää, että tuollainen on se isoin huolestuttaja synnytyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Todella loukkaava ja muita vähättelevä asenne. Itse jouduin kokemaan hätäsektion vaikka olin valmistautunut alatiesynnytykseen. Koi pitkään että en ole synnyttänyt ja asia oli arka ja kipeä ja kaipasin sitä kokemusta ja "virallista" tietä äitiyteen. Onneksi keskusteluapu auttoi ymmörtämään tämän minun synnytyskokemuksekseni ja että tyttöreni syntyi. Tuollainen arvottava asenne ei auta ja loukkaa. Tärkeintä on millainen äiti on kuin että miten lapsi on maailmaan tullut. Jos saan lisää lapsia luultavasti toivon turvallisuussyistä suunniteltua sektiota vaikka periaatteessa voisin yrittää alatietäkin ja haluaisin senkin kokea. Niin täpärä tolanne oli että en halua enää asettaa vauvaa alttiiksi riskille.

Ei ole kyllä ihan tervettä tuokaan, että kokee vain alatiesynnytyksen olevan virallinen tie äitiyteen. Kuten synnärilläkin minulle synnytyslääkräi sanoi ennenkuin kiidätettiin leikkuriin, että täällä ei kukaan saa tyylipisteitä.

Sinulla on 18 -vuotta aikaa toteuttaa äitiyttä ja niiden vuosien aikana se vasta mitataan...

Kun täälläkin on haukuttu sektioäidit pataluhaksi ja ylistetty alatietä, niin en kyllä synnytystavan vuoksi saa mitenkään kiiltävämpää kuvaa tuntemistani alatieäideistä, joista mm. yksi tupakoinut kaikki raskautensa läpi, muutama tehtailee lapsia voidakseen jatkaa kotona oleilua vailla tarvetta miettiä esim. toisen asteen koulutusta saati töitä, toisella elämänhallinta täysin hukassa yms.

Että jos siitä äitiydestä pitää kilpailla, niin kilpailkaa nyt herranjumala mieluummin kaikesta siitä, mitä tapahtuu synnytyksen jälkeen. Synnytys on kuitenkin pieni hetki elämässä, siinä on turha kohottaa itseään jumalasta seuraavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan lukenut yhtään nettijuttua synnytyksestä koska tein päätökseni siitä että haluan keisarinleikkauksen jo kauan ennen keskustelupalstojen yleistymistä. Olen vaan aina tiennyt etten missään nimessä haluaisi vauvan kokoisen asian tulevan ulos alapäästäni, ikinä. En todellakaan pelkää synnytystä, tiedän että kaikki menisi alatiesynnytyksessä suurella todennäköisyydellä hyvin ja että leikkauksessa on riskinsä, mutta minulle alatiesynnytys olisi yhtä outoa kun ruoan syöminen nenällä. Olen onnellinen että minulla on oikeus omaan kehooni ja minulla on yksi lapsi ja toinen suunnitteilla. Toivottavasti tulevaisuudessa muut pysyisivät enemmän erossa minun kehooni liittyvistä henkilökohtaisista valinnoista, mutta se taitaa olla turha toivo :/

Pysytkö sinäkin erossa muiden ihmisten kehoon liittyvistä henkilökohtaisista valinnoista? Et esim. paheksu ollenkaan ihmisiä, jotka syövät itsensä 200 kg painoisiksi, alkoholin tai huumeiden käyttäjiä (kaikki huumeet laillisiksi?), tupakoivia ja siitä sairastuvia jne?

Niin, sitähän minäkin.

Jotenkin niin säälittävän surkuhupaisaa, että sektiota verrataan huumeiden käyttöön. Kun ei muuta enää keksitä.

Mutta minä hei keksin: Kun raamattussakin sanotaan, että kivulla sinun tulee synnyttämän, ja täälläkin on moneen otteeseen päivitelty "mitä meidän esiäiditkin sanoisi tästä pullamössösektiokansasta!", niin poistetaan synnytyskipulääkitys.

Miettikääpä niitä säästöjä, joita tulisi! Jos tosiaan tarvitsee, niin maksaa todellisen hinnan lääkkeistä + anestesialääkärin palkkion selkäydin tuikkaisusta.

Kun entisaikaankin naiset menivät vaan saunaan synnyttelemään ilman mitään kipulääkkeitä, niin onhan se nyt kumma kun ei nämä nykyiset pullamössönaiset siihen pysty!

Ihan vaan kun wanhaan aikaan niin haikaillaan :)

Ihan mielenkiinnosta, täytyykö olla oikea kuolemanpelko ja paniikki, ennen kuin sektio on sosiaalisestikin sallittu synnytystapa? Kuitenkin viidesosalla naisista ilmenee alatiesynnytyksen jälkeen jos minkälaista ongelmaa, ei hengenvaarallista mutta erittäin epämiellyttävää ja tuskallista vaivaa. Juuri kuuntelin alateitse synnyttäneiden keskustelua peräpukamistaan, se on kuulemma melko yleinen vaiva synnytyksen jälkeen. Siinä kuunnellessa kuitenkin mietin, että aika empatiakyvytön on koko terveydenhuoltojärjestelmä, jos tuollaiset vaivat vain "kuuluvat asiaan" ja niistä huolestuva nainen on "pillunsa puolesta pelkäävä bimbo". Kuulostaa aivan kauhealle, aivan kuin sillä äidillä ei olisi koko prosessissa mitään väliä tai merkitystä, kunhan vauva vain syntyy "luonnollisesti", niin sama vaikka äiti kärsisi ulosteinkotenssista koko loppuelämänsä, sehän vain kuuluu asiaan. Mitäs läksi. Ja äityleille helpotukseksi vielä; ei, en ole lisääntymässä koskaan, joten ei tarvitse sääliä mitään kuvitteellisia lapsukaisia.