HS: synnytyspelkoiset keisarinleikkaussynnyttäjät, mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Tulee yhteiskunnalle liian kalliiksi kaikille pelokkaille järjestää sektio. Se on luonnollinen asia että se tulee alakautta luonnollisella tavalla iät ja ajat näin on tehty. Sektio vaan jos vauvan tai äidin henki vaarassa.

Iät ja ajat periaatteella voisi perustella mitä ihmeellisempiä asioita joten ole hiljaa äläkä puutu muiden asiohin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saakoon sektion halutessaan, mutta maksakoon sen sitten markkinahintojen mukaisesti. Jos ei ole varaa eikä ole lapsen/äidin kannalta hätää, niin alatiesynnytykseen vaan.

Sama pätemään kaikkiin muihin psyykkisiin tiloihin! Jos kärsit työuupumuksesta tai masennuksesta niin sairaslomat ja terapiat omakustanteisiksi. Raiskauksen ym. uhrit maksakoon myös itse oman terapiansa. Ja läskit maksakoon omasta pussistaan polvileikkauksensa, diabeteshoitonsa ja lääkkeensä! ...vai mihin meinasit vetää rajan omakustanteisessa terveydenhoidossa?

Jos on kyseessä aito fobia, niin pitää olla mahdollisuus sektioon. Mutta mitään mukavuussektioita ei verovaroin voi kustantaa. Lääketieteen ammattilaisten tehtäväksi jää erottaa oikeasti pelkäävät niistä, jotka "pelkäävät".

Eikös synnytyspelosta puhuttaessa puhuta aidosta fobiasta johon ei ammattiapu ole auttanut? Miksi sitten muita fobioita ei tuomita samalla raivolla?

Koitahan miettiä?

Otetaanpa esimerkki:

Lentopelkoinen Tiina vaatii nukutusta lomalennon ajaksi, koska hän pelkää lentämistä yli kaiken. Tiina haluaa, että paikalle tulee anestesialääkäri, joka nukuttaa hänet lennon ajaksi. Muista ihmisistä se on omituista ja itsekästä, koska voisihan Tiina jättää lomansa väliin tai mennä vaikka laivalla. Tai hoitaa pelkonsa pois terapiassa, ja lentää vasta sitten. Vai mitä?

Onko nyt vähän ontuva vertaus? Lentopelkoisen ei ole pakko lentää, synnytyspelkoisen on pakko se lapsi saada ulos jollakin konstilla. Lentopelko ei myöskään vahingoita ketään muuta, synnytyspelosta aiheutuva stressi on vahingollista vauvalle. Lisäksi voimakas pelko voi vaikeuttaa synnytystä ylipäänsä.

On todellakin ontuva vertaus, mitä muuta voisi odottaa fanaattisesti pelkosektiota vastustavalta henkilöltä. Jotkut ihmiset eivät voi käsittää että pelkoja on erilaisia ja niiden vakavuus ei ole kaikilla sama. Toisille se synnytys on vakava fobia, toisille se on tervejärkistä jännittämistä mikä valmistaa itse naista henkisesti siihen synnytyskokemukseen.

Kerron tähän esimerkin elävästä elämästä. Eräällä sukulaisellani todettiin syöpä. Tämä syöpä oli eräänlaisella asteikolla (en muista nyt tähän hätään asteikon nimeä) semmoisella tasolla että syöpää olisi periaatteessa voinut hoitaa vain sillä, että seurataan eräänlaisten arvojen kehittymistä, ja jos arvot nousevat tarkasteluajankohdalla, niin katsotaan hoitomuoto uusiksi. No tämä sukulaisena halusi että elin, missä syöpä sijaitsee, leikataan kokonaa pois (ihminen pärjää ja kykenee elämään ilman tätä elintä). Hän halusi hankkiutua eroon tästä elimestä koska se oli periaatteessa ainoa tapa että hänellä olisi edes mahdollisuus olla koskaan syöpävapaa. Jos tätä syöpää olisi hoidettu vain niin että tarkkaillaan arvoja, olisi riskinä ollut aina että syöpä leviää tässä välissä. Tällä hetkellä vaikutti siltä ettei syöpä ole levinnyt. Lääkäri sanoi sukulaiselleni, että jos hän haluaa leikkauksen, hän sen saa. No, sukulaiseltani leikattiin tämä koko elin pois ja kun elin lähetettiin patologille niin selvisikin että syöpäsoluja oli myös elimen reunoilla. Oli kuulemma hyvä päätös kuitenkin leikata, koska mikäli hoitomuoto olisi valittu suositusten mukaan niin syöpä olisi mitä todennäköisemmin ainakin levinnyt. Nyt odotellaan tarkempia tutkimuksia että onko syöpä levinnyt vai ei, todennäköisesti ei mutta.

Tämä minun tarinani läheisestäni on täysin verrattavissa näihin sektiokysymyksiin. Potilas toivoi leikkaushoitoa, joka ei ollut virallisen suosituksen mukainen ja sai sen. Kuinka moni tässä tilanteessa huutelee että: "Turha leikkaus! Ei ollut lääketieteellistä perustetta! Maksakoot itse hoitonsa!"? Tämä oli vaihtoehtoinen tapa hoitaa hänen syöpäänsä, ei lääketieteellisesti suositelluin hoitomuoto, mutta vaihtoehtoinen hoitomuoto kuitenkin. Olisiko sukulaisena pitänyt maksaa tämä leikkaus, joka luultavammin pelasti hänen henkensä, koska se ei ollut lääkärin ensisijaisesti suosittelema hoitomuoto?

Ei ole ontuva vertaus, eihän raskaaksi ole pakko hankkiutua, jos pelkää synnytystä yli kaiken. Ihmisiä on muutenkin liikaa, lisääntymisen voisi hyvin jättää niille, jotka uskaltavat synnyttää. On myös tutkittu, että pelkosektiota vaativilla on selvästi enemmän mielenterveysongelmia. Järjettömät pelot ovat nimittäin mt-ongelmia, joista voi parantua terapialla.

Suomessa myös noin joka kuudes raskaus on suunnittelematon. Eli jos tulet raskaaksi vaikka ehkäisyn pettämisen vuoksi niin mitä, onko ainoa vaihtoehto sitten abortti vaikka haluaisi lapsen mutta ei uskalla sitä perinteisesti synnyttää? Sinusta en tiedä mutta minä en kannata pakkoabortteja.

Kyllä, pelkosektiota haluavilla on keskimäärin enemmän mielenterveysongelmia, mutta se ei tarkoita että kaikilla olisi tai että se vaikuttaisi suoraan heidän kykyynsä toimia äitinä. Pelkosektioita ja synnytyspelkoa on myös keskimäärin enemmän hoitohenkilökunnalla, koska he näkevät työssään sen ikävän puolen ja tieto lisää tuskaa. Kiellämmekö myös hoitohenkilökuntaa lisääntymistä?

Synnytystä oikeasti todella paljon pelkäävä ei edes hankkiudu raskaaksi, ja todennäköisesti vahingon sattuessa tekee abortin omasta halustaan. Ei siinä ole kyse mistään pakkoabortista.

Kyllä mä ainakin hankkiuduin raskaaks, koska ei se synnytyspelko vie pois mun halua olla äiti. Hölmö oletus tuollainen!

Vastustaako kaikki sektion vastustajat yhtä kiivaasti aborttia? Siinähän sitä kuluu verovaroja hukkaan, itse on raskaaksi hankkiutunut pitäköön lapsen jne. Samaa logiikkaa voi soveltaa myös tähän, vai onko se jotenkin ainoastaan se sektio mikä saa teidät noin suunniltaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saakoon sektion halutessaan, mutta maksakoon sen sitten markkinahintojen mukaisesti. Jos ei ole varaa eikä ole lapsen/äidin kannalta hätää, niin alatiesynnytykseen vaan.

Sama pätemään kaikkiin muihin psyykkisiin tiloihin! Jos kärsit työuupumuksesta tai masennuksesta niin sairaslomat ja terapiat omakustanteisiksi. Raiskauksen ym. uhrit maksakoon myös itse oman terapiansa. Ja läskit maksakoon omasta pussistaan polvileikkauksensa, diabeteshoitonsa ja lääkkeensä! ...vai mihin meinasit vetää rajan omakustanteisessa terveydenhoidossa?

Jos on kyseessä aito fobia, niin pitää olla mahdollisuus sektioon. Mutta mitään mukavuussektioita ei verovaroin voi kustantaa. Lääketieteen ammattilaisten tehtäväksi jää erottaa oikeasti pelkäävät niistä, jotka "pelkäävät".

Eikös synnytyspelosta puhuttaessa puhuta aidosta fobiasta johon ei ammattiapu ole auttanut? Miksi sitten muita fobioita ei tuomita samalla raivolla?

Koitahan miettiä?

Otetaanpa esimerkki:

Lentopelkoinen Tiina vaatii nukutusta lomalennon ajaksi, koska hän pelkää lentämistä yli kaiken. Tiina haluaa, että paikalle tulee anestesialääkäri, joka nukuttaa hänet lennon ajaksi. Muista ihmisistä se on omituista ja itsekästä, koska voisihan Tiina jättää lomansa väliin tai mennä vaikka laivalla. Tai hoitaa pelkonsa pois terapiassa, ja lentää vasta sitten. Vai mitä?

Onko nyt vähän ontuva vertaus? Lentopelkoisen ei ole pakko lentää, synnytyspelkoisen on pakko se lapsi saada ulos jollakin konstilla. Lentopelko ei myöskään vahingoita ketään muuta, synnytyspelosta aiheutuva stressi on vahingollista vauvalle. Lisäksi voimakas pelko voi vaikeuttaa synnytystä ylipäänsä.

On todellakin ontuva vertaus, mitä muuta voisi odottaa fanaattisesti pelkosektiota vastustavalta henkilöltä. Jotkut ihmiset eivät voi käsittää että pelkoja on erilaisia ja niiden vakavuus ei ole kaikilla sama. Toisille se synnytys on vakava fobia, toisille se on tervejärkistä jännittämistä mikä valmistaa itse naista henkisesti siihen synnytyskokemukseen.

Kerron tähän esimerkin elävästä elämästä. Eräällä sukulaisellani todettiin syöpä. Tämä syöpä oli eräänlaisella asteikolla (en muista nyt tähän hätään asteikon nimeä) semmoisella tasolla että syöpää olisi periaatteessa voinut hoitaa vain sillä, että seurataan eräänlaisten arvojen kehittymistä, ja jos arvot nousevat tarkasteluajankohdalla, niin katsotaan hoitomuoto uusiksi. No tämä sukulaisena halusi että elin, missä syöpä sijaitsee, leikataan kokonaa pois (ihminen pärjää ja kykenee elämään ilman tätä elintä). Hän halusi hankkiutua eroon tästä elimestä koska se oli periaatteessa ainoa tapa että hänellä olisi edes mahdollisuus olla koskaan syöpävapaa. Jos tätä syöpää olisi hoidettu vain niin että tarkkaillaan arvoja, olisi riskinä ollut aina että syöpä leviää tässä välissä. Tällä hetkellä vaikutti siltä ettei syöpä ole levinnyt. Lääkäri sanoi sukulaiselleni, että jos hän haluaa leikkauksen, hän sen saa. No, sukulaiseltani leikattiin tämä koko elin pois ja kun elin lähetettiin patologille niin selvisikin että syöpäsoluja oli myös elimen reunoilla. Oli kuulemma hyvä päätös kuitenkin leikata, koska mikäli hoitomuoto olisi valittu suositusten mukaan niin syöpä olisi mitä todennäköisemmin ainakin levinnyt. Nyt odotellaan tarkempia tutkimuksia että onko syöpä levinnyt vai ei, todennäköisesti ei mutta.

Tämä minun tarinani läheisestäni on täysin verrattavissa näihin sektiokysymyksiin. Potilas toivoi leikkaushoitoa, joka ei ollut virallisen suosituksen mukainen ja sai sen. Kuinka moni tässä tilanteessa huutelee että: "Turha leikkaus! Ei ollut lääketieteellistä perustetta! Maksakoot itse hoitonsa!"? Tämä oli vaihtoehtoinen tapa hoitaa hänen syöpäänsä, ei lääketieteellisesti suositelluin hoitomuoto, mutta vaihtoehtoinen hoitomuoto kuitenkin. Olisiko sukulaisena pitänyt maksaa tämä leikkaus, joka luultavammin pelasti hänen henkensä, koska se ei ollut lääkärin ensisijaisesti suosittelema hoitomuoto?

Ei ole ontuva vertaus, eihän raskaaksi ole pakko hankkiutua, jos pelkää synnytystä yli kaiken. Ihmisiä on muutenkin liikaa, lisääntymisen voisi hyvin jättää niille, jotka uskaltavat synnyttää. On myös tutkittu, että pelkosektiota vaativilla on selvästi enemmän mielenterveysongelmia. Järjettömät pelot ovat nimittäin mt-ongelmia, joista voi parantua terapialla.

Suomessa myös noin joka kuudes raskaus on suunnittelematon. Eli jos tulet raskaaksi vaikka ehkäisyn pettämisen vuoksi niin mitä, onko ainoa vaihtoehto sitten abortti vaikka haluaisi lapsen mutta ei uskalla sitä perinteisesti synnyttää? Sinusta en tiedä mutta minä en kannata pakkoabortteja.

Kyllä, pelkosektiota haluavilla on keskimäärin enemmän mielenterveysongelmia, mutta se ei tarkoita että kaikilla olisi tai että se vaikuttaisi suoraan heidän kykyynsä toimia äitinä. Pelkosektioita ja synnytyspelkoa on myös keskimäärin enemmän hoitohenkilökunnalla, koska he näkevät työssään sen ikävän puolen ja tieto lisää tuskaa. Kiellämmekö myös hoitohenkilökuntaa lisääntymistä?

Synnytystä oikeasti todella paljon pelkäävä ei edes hankkiudu raskaaksi, ja todennäköisesti vahingon sattuessa tekee abortin omasta halustaan. Ei siinä ole kyse mistään pakkoabortista.

Kyllä mä ainakin hankkiuduin raskaaks, koska ei se synnytyspelko vie pois mun halua olla äiti. Hölmö oletus tuollainen!

Jos olisit fiksu ja vastuuntuntoinen äiti, hoitaisit sen pelon pois ennen raskaaksi hankkiutumista. On kuitenkin yleisesti tiedossa, että sektiopäätöksen eteen joutuu Suomessa "taistelemaan" (ja hyvä niin). Ei sellainen stressi ole hyväksi vauvallekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee yhteiskunnalle liian kalliiksi kaikille pelokkaille järjestää sektio. Se on luonnollinen asia että se tulee alakautta luonnollisella tavalla iät ja ajat näin on tehty. Sektio vaan jos vauvan tai äidin henki vaarassa.

Iät ja ajat periaatteella voisi perustella mitä ihmeellisempiä asioita joten ole hiljaa äläkä puutu muiden asiohin.

Jep, etenkin kun sillä samalla periaatteellahan kukaan ei saisi käyttää myöskään kivunlievitystä, isät eivät saisi olla mukana synnytyksessä, eikä synnytyksiä hoidettaisi sairaalassa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saakoon sektion halutessaan, mutta maksakoon sen sitten markkinahintojen mukaisesti. Jos ei ole varaa eikä ole lapsen/äidin kannalta hätää, niin alatiesynnytykseen vaan.

Sama pätemään kaikkiin muihin psyykkisiin tiloihin! Jos kärsit työuupumuksesta tai masennuksesta niin sairaslomat ja terapiat omakustanteisiksi. Raiskauksen ym. uhrit maksakoon myös itse oman terapiansa. Ja läskit maksakoon omasta pussistaan polvileikkauksensa, diabeteshoitonsa ja lääkkeensä! ...vai mihin meinasit vetää rajan omakustanteisessa terveydenhoidossa?

Jos on kyseessä aito fobia, niin pitää olla mahdollisuus sektioon. Mutta mitään mukavuussektioita ei verovaroin voi kustantaa. Lääketieteen ammattilaisten tehtäväksi jää erottaa oikeasti pelkäävät niistä, jotka "pelkäävät".

Eikös synnytyspelosta puhuttaessa puhuta aidosta fobiasta johon ei ammattiapu ole auttanut? Miksi sitten muita fobioita ei tuomita samalla raivolla?

Koitahan miettiä?

Otetaanpa esimerkki:

Lentopelkoinen Tiina vaatii nukutusta lomalennon ajaksi, koska hän pelkää lentämistä yli kaiken. Tiina haluaa, että paikalle tulee anestesialääkäri, joka nukuttaa hänet lennon ajaksi. Muista ihmisistä se on omituista ja itsekästä, koska voisihan Tiina jättää lomansa väliin tai mennä vaikka laivalla. Tai hoitaa pelkonsa pois terapiassa, ja lentää vasta sitten. Vai mitä?

Onko nyt vähän ontuva vertaus? Lentopelkoisen ei ole pakko lentää, synnytyspelkoisen on pakko se lapsi saada ulos jollakin konstilla. Lentopelko ei myöskään vahingoita ketään muuta, synnytyspelosta aiheutuva stressi on vahingollista vauvalle. Lisäksi voimakas pelko voi vaikeuttaa synnytystä ylipäänsä.

On todellakin ontuva vertaus, mitä muuta voisi odottaa fanaattisesti pelkosektiota vastustavalta henkilöltä. Jotkut ihmiset eivät voi käsittää että pelkoja on erilaisia ja niiden vakavuus ei ole kaikilla sama. Toisille se synnytys on vakava fobia, toisille se on tervejärkistä jännittämistä mikä valmistaa itse naista henkisesti siihen synnytyskokemukseen.

Kerron tähän esimerkin elävästä elämästä. Eräällä sukulaisellani todettiin syöpä. Tämä syöpä oli eräänlaisella asteikolla (en muista nyt tähän hätään asteikon nimeä) semmoisella tasolla että syöpää olisi periaatteessa voinut hoitaa vain sillä, että seurataan eräänlaisten arvojen kehittymistä, ja jos arvot nousevat tarkasteluajankohdalla, niin katsotaan hoitomuoto uusiksi. No tämä sukulaisena halusi että elin, missä syöpä sijaitsee, leikataan kokonaa pois (ihminen pärjää ja kykenee elämään ilman tätä elintä). Hän halusi hankkiutua eroon tästä elimestä koska se oli periaatteessa ainoa tapa että hänellä olisi edes mahdollisuus olla koskaan syöpävapaa. Jos tätä syöpää olisi hoidettu vain niin että tarkkaillaan arvoja, olisi riskinä ollut aina että syöpä leviää tässä välissä. Tällä hetkellä vaikutti siltä ettei syöpä ole levinnyt. Lääkäri sanoi sukulaiselleni, että jos hän haluaa leikkauksen, hän sen saa. No, sukulaiseltani leikattiin tämä koko elin pois ja kun elin lähetettiin patologille niin selvisikin että syöpäsoluja oli myös elimen reunoilla. Oli kuulemma hyvä päätös kuitenkin leikata, koska mikäli hoitomuoto olisi valittu suositusten mukaan niin syöpä olisi mitä todennäköisemmin ainakin levinnyt. Nyt odotellaan tarkempia tutkimuksia että onko syöpä levinnyt vai ei, todennäköisesti ei mutta.

Tämä minun tarinani läheisestäni on täysin verrattavissa näihin sektiokysymyksiin. Potilas toivoi leikkaushoitoa, joka ei ollut virallisen suosituksen mukainen ja sai sen. Kuinka moni tässä tilanteessa huutelee että: "Turha leikkaus! Ei ollut lääketieteellistä perustetta! Maksakoot itse hoitonsa!"? Tämä oli vaihtoehtoinen tapa hoitaa hänen syöpäänsä, ei lääketieteellisesti suositelluin hoitomuoto, mutta vaihtoehtoinen hoitomuoto kuitenkin. Olisiko sukulaisena pitänyt maksaa tämä leikkaus, joka luultavammin pelasti hänen henkensä, koska se ei ollut lääkärin ensisijaisesti suosittelema hoitomuoto?

Ei ole ontuva vertaus, eihän raskaaksi ole pakko hankkiutua, jos pelkää synnytystä yli kaiken. Ihmisiä on muutenkin liikaa, lisääntymisen voisi hyvin jättää niille, jotka uskaltavat synnyttää. On myös tutkittu, että pelkosektiota vaativilla on selvästi enemmän mielenterveysongelmia. Järjettömät pelot ovat nimittäin mt-ongelmia, joista voi parantua terapialla.

Suomessa myös noin joka kuudes raskaus on suunnittelematon. Eli jos tulet raskaaksi vaikka ehkäisyn pettämisen vuoksi niin mitä, onko ainoa vaihtoehto sitten abortti vaikka haluaisi lapsen mutta ei uskalla sitä perinteisesti synnyttää? Sinusta en tiedä mutta minä en kannata pakkoabortteja.

Kyllä, pelkosektiota haluavilla on keskimäärin enemmän mielenterveysongelmia, mutta se ei tarkoita että kaikilla olisi tai että se vaikuttaisi suoraan heidän kykyynsä toimia äitinä. Pelkosektioita ja synnytyspelkoa on myös keskimäärin enemmän hoitohenkilökunnalla, koska he näkevät työssään sen ikävän puolen ja tieto lisää tuskaa. Kiellämmekö myös hoitohenkilökuntaa lisääntymistä?

Synnytystä oikeasti todella paljon pelkäävä ei edes hankkiudu raskaaksi, ja todennäköisesti vahingon sattuessa tekee abortin omasta halustaan. Ei siinä ole kyse mistään pakkoabortista.

Kyllä mä ainakin hankkiuduin raskaaks, koska ei se synnytyspelko vie pois mun halua olla äiti. Hölmö oletus tuollainen!

Jos olisit fiksu ja vastuuntuntoinen äiti, hoitaisit sen pelon pois ennen raskaaksi hankkiutumista. On kuitenkin yleisesti tiedossa, että sektiopäätöksen eteen joutuu Suomessa "taistelemaan" (ja hyvä niin). Ei sellainen stressi ole hyväksi vauvallekaan.

Kun koittaisit nyt hyvä ihminen ymmärtää että se pelko ei ole asia joka vain hoidetaan pois. Ei se joiltakin häviä millään terapialla eikä siihen ole mitäön ihmelääkettä jolla se vain "hoidettaisiin pois".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saakoon sektion halutessaan, mutta maksakoon sen sitten markkinahintojen mukaisesti. Jos ei ole varaa eikä ole lapsen/äidin kannalta hätää, niin alatiesynnytykseen vaan.

Sama pätemään kaikkiin muihin psyykkisiin tiloihin! Jos kärsit työuupumuksesta tai masennuksesta niin sairaslomat ja terapiat omakustanteisiksi. Raiskauksen ym. uhrit maksakoon myös itse oman terapiansa. Ja läskit maksakoon omasta pussistaan polvileikkauksensa, diabeteshoitonsa ja lääkkeensä! ...vai mihin meinasit vetää rajan omakustanteisessa terveydenhoidossa?

Jos on kyseessä aito fobia, niin pitää olla mahdollisuus sektioon. Mutta mitään mukavuussektioita ei verovaroin voi kustantaa. Lääketieteen ammattilaisten tehtäväksi jää erottaa oikeasti pelkäävät niistä, jotka "pelkäävät".

Eikös synnytyspelosta puhuttaessa puhuta aidosta fobiasta johon ei ammattiapu ole auttanut? Miksi sitten muita fobioita ei tuomita samalla raivolla?

Koitahan miettiä?

Otetaanpa esimerkki:

Lentopelkoinen Tiina vaatii nukutusta lomalennon ajaksi, koska hän pelkää lentämistä yli kaiken. Tiina haluaa, että paikalle tulee anestesialääkäri, joka nukuttaa hänet lennon ajaksi. Muista ihmisistä se on omituista ja itsekästä, koska voisihan Tiina jättää lomansa väliin tai mennä vaikka laivalla. Tai hoitaa pelkonsa pois terapiassa, ja lentää vasta sitten. Vai mitä?

Onko nyt vähän ontuva vertaus? Lentopelkoisen ei ole pakko lentää, synnytyspelkoisen on pakko se lapsi saada ulos jollakin konstilla. Lentopelko ei myöskään vahingoita ketään muuta, synnytyspelosta aiheutuva stressi on vahingollista vauvalle. Lisäksi voimakas pelko voi vaikeuttaa synnytystä ylipäänsä.

On todellakin ontuva vertaus, mitä muuta voisi odottaa fanaattisesti pelkosektiota vastustavalta henkilöltä. Jotkut ihmiset eivät voi käsittää että pelkoja on erilaisia ja niiden vakavuus ei ole kaikilla sama. Toisille se synnytys on vakava fobia, toisille se on tervejärkistä jännittämistä mikä valmistaa itse naista henkisesti siihen synnytyskokemukseen.

Kerron tähän esimerkin elävästä elämästä. Eräällä sukulaisellani todettiin syöpä. Tämä syöpä oli eräänlaisella asteikolla (en muista nyt tähän hätään asteikon nimeä) semmoisella tasolla että syöpää olisi periaatteessa voinut hoitaa vain sillä, että seurataan eräänlaisten arvojen kehittymistä, ja jos arvot nousevat tarkasteluajankohdalla, niin katsotaan hoitomuoto uusiksi. No tämä sukulaisena halusi että elin, missä syöpä sijaitsee, leikataan kokonaa pois (ihminen pärjää ja kykenee elämään ilman tätä elintä). Hän halusi hankkiutua eroon tästä elimestä koska se oli periaatteessa ainoa tapa että hänellä olisi edes mahdollisuus olla koskaan syöpävapaa. Jos tätä syöpää olisi hoidettu vain niin että tarkkaillaan arvoja, olisi riskinä ollut aina että syöpä leviää tässä välissä. Tällä hetkellä vaikutti siltä ettei syöpä ole levinnyt. Lääkäri sanoi sukulaiselleni, että jos hän haluaa leikkauksen, hän sen saa. No, sukulaiseltani leikattiin tämä koko elin pois ja kun elin lähetettiin patologille niin selvisikin että syöpäsoluja oli myös elimen reunoilla. Oli kuulemma hyvä päätös kuitenkin leikata, koska mikäli hoitomuoto olisi valittu suositusten mukaan niin syöpä olisi mitä todennäköisemmin ainakin levinnyt. Nyt odotellaan tarkempia tutkimuksia että onko syöpä levinnyt vai ei, todennäköisesti ei mutta.

Tämä minun tarinani läheisestäni on täysin verrattavissa näihin sektiokysymyksiin. Potilas toivoi leikkaushoitoa, joka ei ollut virallisen suosituksen mukainen ja sai sen. Kuinka moni tässä tilanteessa huutelee että: "Turha leikkaus! Ei ollut lääketieteellistä perustetta! Maksakoot itse hoitonsa!"? Tämä oli vaihtoehtoinen tapa hoitaa hänen syöpäänsä, ei lääketieteellisesti suositelluin hoitomuoto, mutta vaihtoehtoinen hoitomuoto kuitenkin. Olisiko sukulaisena pitänyt maksaa tämä leikkaus, joka luultavammin pelasti hänen henkensä, koska se ei ollut lääkärin ensisijaisesti suosittelema hoitomuoto?

Ei ole ontuva vertaus, eihän raskaaksi ole pakko hankkiutua, jos pelkää synnytystä yli kaiken. Ihmisiä on muutenkin liikaa, lisääntymisen voisi hyvin jättää niille, jotka uskaltavat synnyttää. On myös tutkittu, että pelkosektiota vaativilla on selvästi enemmän mielenterveysongelmia. Järjettömät pelot ovat nimittäin mt-ongelmia, joista voi parantua terapialla.

Suomessa myös noin joka kuudes raskaus on suunnittelematon. Eli jos tulet raskaaksi vaikka ehkäisyn pettämisen vuoksi niin mitä, onko ainoa vaihtoehto sitten abortti vaikka haluaisi lapsen mutta ei uskalla sitä perinteisesti synnyttää? Sinusta en tiedä mutta minä en kannata pakkoabortteja.

Kyllä, pelkosektiota haluavilla on keskimäärin enemmän mielenterveysongelmia, mutta se ei tarkoita että kaikilla olisi tai että se vaikuttaisi suoraan heidän kykyynsä toimia äitinä. Pelkosektioita ja synnytyspelkoa on myös keskimäärin enemmän hoitohenkilökunnalla, koska he näkevät työssään sen ikävän puolen ja tieto lisää tuskaa. Kiellämmekö myös hoitohenkilökuntaa lisääntymistä?

Synnytystä oikeasti todella paljon pelkäävä ei edes hankkiudu raskaaksi, ja todennäköisesti vahingon sattuessa tekee abortin omasta halustaan. Ei siinä ole kyse mistään pakkoabortista.

Kyllä mä ainakin hankkiuduin raskaaks, koska ei se synnytyspelko vie pois mun halua olla äiti. Hölmö oletus tuollainen!

Jos olisit fiksu ja vastuuntuntoinen äiti, hoitaisit sen pelon pois ennen raskaaksi hankkiutumista. On kuitenkin yleisesti tiedossa, että sektiopäätöksen eteen joutuu Suomessa "taistelemaan" (ja hyvä niin). Ei sellainen stressi ole hyväksi vauvallekaan.

Kun koittaisit nyt hyvä ihminen ymmärtää että se pelko ei ole asia joka vain hoidetaan pois. Ei se joiltakin häviä millään terapialla eikä siihen ole mitäön ihmelääkettä jolla se vain "hoidettaisiin pois".

Ja kiitos vaan analyysistasi, tulen olemaan varmasti fiksumpi ja vastuuntuntoisempi äiti kuin suurin osa äideistä.

Vierailija kirjoitti:

Vastustaako kaikki sektion vastustajat yhtä kiivaasti aborttia? Siinähän sitä kuluu verovaroja hukkaan, itse on raskaaksi hankkiutunut pitäköön lapsen jne. Samaa logiikkaa voi soveltaa myös tähän, vai onko se jotenkin ainoastaan se sektio mikä saa teidät noin suunniltaan?

Sektio on paljon kalliimpi kuin abortti. Aborteista ei myöskään ole samanlaista haittaa (olematon lapsi ei kärsi), kuin jos mt-ongelmainen äiti saa sektiolla lapsen. Elämän pelkojen kanssa on usein rankkaa, ja sektiosynnytyksen jälkeen äidin ja vauvan kiintymys- ja vuorovaikutussuhde häiriintyy helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saakoon sektion halutessaan, mutta maksakoon sen sitten markkinahintojen mukaisesti. Jos ei ole varaa eikä ole lapsen/äidin kannalta hätää, niin alatiesynnytykseen vaan.

Sama pätemään kaikkiin muihin psyykkisiin tiloihin! Jos kärsit työuupumuksesta tai masennuksesta niin sairaslomat ja terapiat omakustanteisiksi. Raiskauksen ym. uhrit maksakoon myös itse oman terapiansa. Ja läskit maksakoon omasta pussistaan polvileikkauksensa, diabeteshoitonsa ja lääkkeensä! ...vai mihin meinasit vetää rajan omakustanteisessa terveydenhoidossa?

Jos on kyseessä aito fobia, niin pitää olla mahdollisuus sektioon. Mutta mitään mukavuussektioita ei verovaroin voi kustantaa. Lääketieteen ammattilaisten tehtäväksi jää erottaa oikeasti pelkäävät niistä, jotka "pelkäävät".

Eikös synnytyspelosta puhuttaessa puhuta aidosta fobiasta johon ei ammattiapu ole auttanut? Miksi sitten muita fobioita ei tuomita samalla raivolla?

Koitahan miettiä?

Otetaanpa esimerkki:

Lentopelkoinen Tiina vaatii nukutusta lomalennon ajaksi, koska hän pelkää lentämistä yli kaiken. Tiina haluaa, että paikalle tulee anestesialääkäri, joka nukuttaa hänet lennon ajaksi. Muista ihmisistä se on omituista ja itsekästä, koska voisihan Tiina jättää lomansa väliin tai mennä vaikka laivalla. Tai hoitaa pelkonsa pois terapiassa, ja lentää vasta sitten. Vai mitä?

Onko nyt vähän ontuva vertaus? Lentopelkoisen ei ole pakko lentää, synnytyspelkoisen on pakko se lapsi saada ulos jollakin konstilla. Lentopelko ei myöskään vahingoita ketään muuta, synnytyspelosta aiheutuva stressi on vahingollista vauvalle. Lisäksi voimakas pelko voi vaikeuttaa synnytystä ylipäänsä.

On todellakin ontuva vertaus, mitä muuta voisi odottaa fanaattisesti pelkosektiota vastustavalta henkilöltä. Jotkut ihmiset eivät voi käsittää että pelkoja on erilaisia ja niiden vakavuus ei ole kaikilla sama. Toisille se synnytys on vakava fobia, toisille se on tervejärkistä jännittämistä mikä valmistaa itse naista henkisesti siihen synnytyskokemukseen.

Kerron tähän esimerkin elävästä elämästä. Eräällä sukulaisellani todettiin syöpä. Tämä syöpä oli eräänlaisella asteikolla (en muista nyt tähän hätään asteikon nimeä) semmoisella tasolla että syöpää olisi periaatteessa voinut hoitaa vain sillä, että seurataan eräänlaisten arvojen kehittymistä, ja jos arvot nousevat tarkasteluajankohdalla, niin katsotaan hoitomuoto uusiksi. No tämä sukulaisena halusi että elin, missä syöpä sijaitsee, leikataan kokonaa pois (ihminen pärjää ja kykenee elämään ilman tätä elintä). Hän halusi hankkiutua eroon tästä elimestä koska se oli periaatteessa ainoa tapa että hänellä olisi edes mahdollisuus olla koskaan syöpävapaa. Jos tätä syöpää olisi hoidettu vain niin että tarkkaillaan arvoja, olisi riskinä ollut aina että syöpä leviää tässä välissä. Tällä hetkellä vaikutti siltä ettei syöpä ole levinnyt. Lääkäri sanoi sukulaiselleni, että jos hän haluaa leikkauksen, hän sen saa. No, sukulaiseltani leikattiin tämä koko elin pois ja kun elin lähetettiin patologille niin selvisikin että syöpäsoluja oli myös elimen reunoilla. Oli kuulemma hyvä päätös kuitenkin leikata, koska mikäli hoitomuoto olisi valittu suositusten mukaan niin syöpä olisi mitä todennäköisemmin ainakin levinnyt. Nyt odotellaan tarkempia tutkimuksia että onko syöpä levinnyt vai ei, todennäköisesti ei mutta.

Tämä minun tarinani läheisestäni on täysin verrattavissa näihin sektiokysymyksiin. Potilas toivoi leikkaushoitoa, joka ei ollut virallisen suosituksen mukainen ja sai sen. Kuinka moni tässä tilanteessa huutelee että: "Turha leikkaus! Ei ollut lääketieteellistä perustetta! Maksakoot itse hoitonsa!"? Tämä oli vaihtoehtoinen tapa hoitaa hänen syöpäänsä, ei lääketieteellisesti suositelluin hoitomuoto, mutta vaihtoehtoinen hoitomuoto kuitenkin. Olisiko sukulaisena pitänyt maksaa tämä leikkaus, joka luultavammin pelasti hänen henkensä, koska se ei ollut lääkärin ensisijaisesti suosittelema hoitomuoto?

Ei ole ontuva vertaus, eihän raskaaksi ole pakko hankkiutua, jos pelkää synnytystä yli kaiken. Ihmisiä on muutenkin liikaa, lisääntymisen voisi hyvin jättää niille, jotka uskaltavat synnyttää. On myös tutkittu, että pelkosektiota vaativilla on selvästi enemmän mielenterveysongelmia. Järjettömät pelot ovat nimittäin mt-ongelmia, joista voi parantua terapialla.

Suomessa myös noin joka kuudes raskaus on suunnittelematon. Eli jos tulet raskaaksi vaikka ehkäisyn pettämisen vuoksi niin mitä, onko ainoa vaihtoehto sitten abortti vaikka haluaisi lapsen mutta ei uskalla sitä perinteisesti synnyttää? Sinusta en tiedä mutta minä en kannata pakkoabortteja.

Kyllä, pelkosektiota haluavilla on keskimäärin enemmän mielenterveysongelmia, mutta se ei tarkoita että kaikilla olisi tai että se vaikuttaisi suoraan heidän kykyynsä toimia äitinä. Pelkosektioita ja synnytyspelkoa on myös keskimäärin enemmän hoitohenkilökunnalla, koska he näkevät työssään sen ikävän puolen ja tieto lisää tuskaa. Kiellämmekö myös hoitohenkilökuntaa lisääntymistä?

Synnytystä oikeasti todella paljon pelkäävä ei edes hankkiudu raskaaksi, ja todennäköisesti vahingon sattuessa tekee abortin omasta halustaan. Ei siinä ole kyse mistään pakkoabortista.

Kyllä mä ainakin hankkiuduin raskaaks, koska ei se synnytyspelko vie pois mun halua olla äiti. Hölmö oletus tuollainen!

Jos olisit fiksu ja vastuuntuntoinen äiti, hoitaisit sen pelon pois ennen raskaaksi hankkiutumista. On kuitenkin yleisesti tiedossa, että sektiopäätöksen eteen joutuu Suomessa "taistelemaan" (ja hyvä niin). Ei sellainen stressi ole hyväksi vauvallekaan.

Kun koittaisit nyt hyvä ihminen ymmärtää että se pelko ei ole asia joka vain hoidetaan pois. Ei se joiltakin häviä millään terapialla eikä siihen ole mitäön ihmelääkettä jolla se vain "hoidettaisiin pois".

Vastuuntuntoinen edes YRITTÄISI hoitaa asiaa, sen sijaan, että heittäytyy marttyyriksi vaatien suoraan sektiota, koska minäminäminäMINULLA on oikeus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saakoon sektion halutessaan, mutta maksakoon sen sitten markkinahintojen mukaisesti. Jos ei ole varaa eikä ole lapsen/äidin kannalta hätää, niin alatiesynnytykseen vaan.

Sama pätemään kaikkiin muihin psyykkisiin tiloihin! Jos kärsit työuupumuksesta tai masennuksesta niin sairaslomat ja terapiat omakustanteisiksi. Raiskauksen ym. uhrit maksakoon myös itse oman terapiansa. Ja läskit maksakoon omasta pussistaan polvileikkauksensa, diabeteshoitonsa ja lääkkeensä! ...vai mihin meinasit vetää rajan omakustanteisessa terveydenhoidossa?

Jos on kyseessä aito fobia, niin pitää olla mahdollisuus sektioon. Mutta mitään mukavuussektioita ei verovaroin voi kustantaa. Lääketieteen ammattilaisten tehtäväksi jää erottaa oikeasti pelkäävät niistä, jotka "pelkäävät".

Eikös synnytyspelosta puhuttaessa puhuta aidosta fobiasta johon ei ammattiapu ole auttanut? Miksi sitten muita fobioita ei tuomita samalla raivolla?

Koitahan miettiä?

Otetaanpa esimerkki:

Lentopelkoinen Tiina vaatii nukutusta lomalennon ajaksi, koska hän pelkää lentämistä yli kaiken. Tiina haluaa, että paikalle tulee anestesialääkäri, joka nukuttaa hänet lennon ajaksi. Muista ihmisistä se on omituista ja itsekästä, koska voisihan Tiina jättää lomansa väliin tai mennä vaikka laivalla. Tai hoitaa pelkonsa pois terapiassa, ja lentää vasta sitten. Vai mitä?

Onko nyt vähän ontuva vertaus? Lentopelkoisen ei ole pakko lentää, synnytyspelkoisen on pakko se lapsi saada ulos jollakin konstilla. Lentopelko ei myöskään vahingoita ketään muuta, synnytyspelosta aiheutuva stressi on vahingollista vauvalle. Lisäksi voimakas pelko voi vaikeuttaa synnytystä ylipäänsä.

On todellakin ontuva vertaus, mitä muuta voisi odottaa fanaattisesti pelkosektiota vastustavalta henkilöltä. Jotkut ihmiset eivät voi käsittää että pelkoja on erilaisia ja niiden vakavuus ei ole kaikilla sama. Toisille se synnytys on vakava fobia, toisille se on tervejärkistä jännittämistä mikä valmistaa itse naista henkisesti siihen synnytyskokemukseen.

Kerron tähän esimerkin elävästä elämästä. Eräällä sukulaisellani todettiin syöpä. Tämä syöpä oli eräänlaisella asteikolla (en muista nyt tähän hätään asteikon nimeä) semmoisella tasolla että syöpää olisi periaatteessa voinut hoitaa vain sillä, että seurataan eräänlaisten arvojen kehittymistä, ja jos arvot nousevat tarkasteluajankohdalla, niin katsotaan hoitomuoto uusiksi. No tämä sukulaisena halusi että elin, missä syöpä sijaitsee, leikataan kokonaa pois (ihminen pärjää ja kykenee elämään ilman tätä elintä). Hän halusi hankkiutua eroon tästä elimestä koska se oli periaatteessa ainoa tapa että hänellä olisi edes mahdollisuus olla koskaan syöpävapaa. Jos tätä syöpää olisi hoidettu vain niin että tarkkaillaan arvoja, olisi riskinä ollut aina että syöpä leviää tässä välissä. Tällä hetkellä vaikutti siltä ettei syöpä ole levinnyt. Lääkäri sanoi sukulaiselleni, että jos hän haluaa leikkauksen, hän sen saa. No, sukulaiseltani leikattiin tämä koko elin pois ja kun elin lähetettiin patologille niin selvisikin että syöpäsoluja oli myös elimen reunoilla. Oli kuulemma hyvä päätös kuitenkin leikata, koska mikäli hoitomuoto olisi valittu suositusten mukaan niin syöpä olisi mitä todennäköisemmin ainakin levinnyt. Nyt odotellaan tarkempia tutkimuksia että onko syöpä levinnyt vai ei, todennäköisesti ei mutta.

Tämä minun tarinani läheisestäni on täysin verrattavissa näihin sektiokysymyksiin. Potilas toivoi leikkaushoitoa, joka ei ollut virallisen suosituksen mukainen ja sai sen. Kuinka moni tässä tilanteessa huutelee että: "Turha leikkaus! Ei ollut lääketieteellistä perustetta! Maksakoot itse hoitonsa!"? Tämä oli vaihtoehtoinen tapa hoitaa hänen syöpäänsä, ei lääketieteellisesti suositelluin hoitomuoto, mutta vaihtoehtoinen hoitomuoto kuitenkin. Olisiko sukulaisena pitänyt maksaa tämä leikkaus, joka luultavammin pelasti hänen henkensä, koska se ei ollut lääkärin ensisijaisesti suosittelema hoitomuoto?

Ei ole ontuva vertaus, eihän raskaaksi ole pakko hankkiutua, jos pelkää synnytystä yli kaiken. Ihmisiä on muutenkin liikaa, lisääntymisen voisi hyvin jättää niille, jotka uskaltavat synnyttää. On myös tutkittu, että pelkosektiota vaativilla on selvästi enemmän mielenterveysongelmia. Järjettömät pelot ovat nimittäin mt-ongelmia, joista voi parantua terapialla.

Suomessa myös noin joka kuudes raskaus on suunnittelematon. Eli jos tulet raskaaksi vaikka ehkäisyn pettämisen vuoksi niin mitä, onko ainoa vaihtoehto sitten abortti vaikka haluaisi lapsen mutta ei uskalla sitä perinteisesti synnyttää? Sinusta en tiedä mutta minä en kannata pakkoabortteja.

Kyllä, pelkosektiota haluavilla on keskimäärin enemmän mielenterveysongelmia, mutta se ei tarkoita että kaikilla olisi tai että se vaikuttaisi suoraan heidän kykyynsä toimia äitinä. Pelkosektioita ja synnytyspelkoa on myös keskimäärin enemmän hoitohenkilökunnalla, koska he näkevät työssään sen ikävän puolen ja tieto lisää tuskaa. Kiellämmekö myös hoitohenkilökuntaa lisääntymistä?

Synnytystä oikeasti todella paljon pelkäävä ei edes hankkiudu raskaaksi, ja todennäköisesti vahingon sattuessa tekee abortin omasta halustaan. Ei siinä ole kyse mistään pakkoabortista.

Kyllä mä ainakin hankkiuduin raskaaks, koska ei se synnytyspelko vie pois mun halua olla äiti. Hölmö oletus tuollainen!

Jos olisit fiksu ja vastuuntuntoinen äiti, hoitaisit sen pelon pois ennen raskaaksi hankkiutumista. On kuitenkin yleisesti tiedossa, että sektiopäätöksen eteen joutuu Suomessa "taistelemaan" (ja hyvä niin). Ei sellainen stressi ole hyväksi vauvallekaan.

Kun koittaisit nyt hyvä ihminen ymmärtää että se pelko ei ole asia joka vain hoidetaan pois. Ei se joiltakin häviä millään terapialla eikä siihen ole mitäön ihmelääkettä jolla se vain "hoidettaisiin pois".

Ja kiitos vaan analyysistasi, tulen olemaan varmasti fiksumpi ja vastuuntuntoisempi äiti kuin suurin osa äideistä.

95 % äideistä kuvittelee olevansa parempi ja vastuuntuntoisempi kuin suurin osa. Totuus on usein muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastustaako kaikki sektion vastustajat yhtä kiivaasti aborttia? Siinähän sitä kuluu verovaroja hukkaan, itse on raskaaksi hankkiutunut pitäköön lapsen jne. Samaa logiikkaa voi soveltaa myös tähän, vai onko se jotenkin ainoastaan se sektio mikä saa teidät noin suunniltaan?

Sektio on paljon kalliimpi kuin abortti. Aborteista ei myöskään ole samanlaista haittaa (olematon lapsi ei kärsi), kuin jos mt-ongelmainen äiti saa sektiolla lapsen. Elämän pelkojen kanssa on usein rankkaa, ja sektiosynnytyksen jälkeen äidin ja vauvan kiintymys- ja vuorovaikutussuhde häiriintyy helpommin.

Ai nytkö sit ne pelkopotilaat onkin äideiksi kelpaanattomia mt-ongelmaisia? Olis kiva tietää kuinka syvä sun perse on, että mistä asti sä näitä juttujas revit? Ai niin, ja sektion saavat pelkopotilaat luovat lapseensa suhdetta jo raskausaikana kun eivät joudu kärsimään pelon aiheuttamasta stressistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saakoon sektion halutessaan, mutta maksakoon sen sitten markkinahintojen mukaisesti. Jos ei ole varaa eikä ole lapsen/äidin kannalta hätää, niin alatiesynnytykseen vaan.

Sama pätemään kaikkiin muihin psyykkisiin tiloihin! Jos kärsit työuupumuksesta tai masennuksesta niin sairaslomat ja terapiat omakustanteisiksi. Raiskauksen ym. uhrit maksakoon myös itse oman terapiansa. Ja läskit maksakoon omasta pussistaan polvileikkauksensa, diabeteshoitonsa ja lääkkeensä! ...vai mihin meinasit vetää rajan omakustanteisessa terveydenhoidossa?

Jos on kyseessä aito fobia, niin pitää olla mahdollisuus sektioon. Mutta mitään mukavuussektioita ei verovaroin voi kustantaa. Lääketieteen ammattilaisten tehtäväksi jää erottaa oikeasti pelkäävät niistä, jotka "pelkäävät".

Eikös synnytyspelosta puhuttaessa puhuta aidosta fobiasta johon ei ammattiapu ole auttanut? Miksi sitten muita fobioita ei tuomita samalla raivolla?

Koitahan miettiä?

Otetaanpa esimerkki:

Lentopelkoinen Tiina vaatii nukutusta lomalennon ajaksi, koska hän pelkää lentämistä yli kaiken. Tiina haluaa, että paikalle tulee anestesialääkäri, joka nukuttaa hänet lennon ajaksi. Muista ihmisistä se on omituista ja itsekästä, koska voisihan Tiina jättää lomansa väliin tai mennä vaikka laivalla. Tai hoitaa pelkonsa pois terapiassa, ja lentää vasta sitten. Vai mitä?

Onko nyt vähän ontuva vertaus? Lentopelkoisen ei ole pakko lentää, synnytyspelkoisen on pakko se lapsi saada ulos jollakin konstilla. Lentopelko ei myöskään vahingoita ketään muuta, synnytyspelosta aiheutuva stressi on vahingollista vauvalle. Lisäksi voimakas pelko voi vaikeuttaa synnytystä ylipäänsä.

On todellakin ontuva vertaus, mitä muuta voisi odottaa fanaattisesti pelkosektiota vastustavalta henkilöltä. Jotkut ihmiset eivät voi käsittää että pelkoja on erilaisia ja niiden vakavuus ei ole kaikilla sama. Toisille se synnytys on vakava fobia, toisille se on tervejärkistä jännittämistä mikä valmistaa itse naista henkisesti siihen synnytyskokemukseen.

Kerron tähän esimerkin elävästä elämästä. Eräällä sukulaisellani todettiin syöpä. Tämä syöpä oli eräänlaisella asteikolla (en muista nyt tähän hätään asteikon nimeä) semmoisella tasolla että syöpää olisi periaatteessa voinut hoitaa vain sillä, että seurataan eräänlaisten arvojen kehittymistä, ja jos arvot nousevat tarkasteluajankohdalla, niin katsotaan hoitomuoto uusiksi. No tämä sukulaisena halusi että elin, missä syöpä sijaitsee, leikataan kokonaa pois (ihminen pärjää ja kykenee elämään ilman tätä elintä). Hän halusi hankkiutua eroon tästä elimestä koska se oli periaatteessa ainoa tapa että hänellä olisi edes mahdollisuus olla koskaan syöpävapaa. Jos tätä syöpää olisi hoidettu vain niin että tarkkaillaan arvoja, olisi riskinä ollut aina että syöpä leviää tässä välissä. Tällä hetkellä vaikutti siltä ettei syöpä ole levinnyt. Lääkäri sanoi sukulaiselleni, että jos hän haluaa leikkauksen, hän sen saa. No, sukulaiseltani leikattiin tämä koko elin pois ja kun elin lähetettiin patologille niin selvisikin että syöpäsoluja oli myös elimen reunoilla. Oli kuulemma hyvä päätös kuitenkin leikata, koska mikäli hoitomuoto olisi valittu suositusten mukaan niin syöpä olisi mitä todennäköisemmin ainakin levinnyt. Nyt odotellaan tarkempia tutkimuksia että onko syöpä levinnyt vai ei, todennäköisesti ei mutta.

Tämä minun tarinani läheisestäni on täysin verrattavissa näihin sektiokysymyksiin. Potilas toivoi leikkaushoitoa, joka ei ollut virallisen suosituksen mukainen ja sai sen. Kuinka moni tässä tilanteessa huutelee että: "Turha leikkaus! Ei ollut lääketieteellistä perustetta! Maksakoot itse hoitonsa!"? Tämä oli vaihtoehtoinen tapa hoitaa hänen syöpäänsä, ei lääketieteellisesti suositelluin hoitomuoto, mutta vaihtoehtoinen hoitomuoto kuitenkin. Olisiko sukulaisena pitänyt maksaa tämä leikkaus, joka luultavammin pelasti hänen henkensä, koska se ei ollut lääkärin ensisijaisesti suosittelema hoitomuoto?

Ei ole ontuva vertaus, eihän raskaaksi ole pakko hankkiutua, jos pelkää synnytystä yli kaiken. Ihmisiä on muutenkin liikaa, lisääntymisen voisi hyvin jättää niille, jotka uskaltavat synnyttää. On myös tutkittu, että pelkosektiota vaativilla on selvästi enemmän mielenterveysongelmia. Järjettömät pelot ovat nimittäin mt-ongelmia, joista voi parantua terapialla.

Suomessa myös noin joka kuudes raskaus on suunnittelematon. Eli jos tulet raskaaksi vaikka ehkäisyn pettämisen vuoksi niin mitä, onko ainoa vaihtoehto sitten abortti vaikka haluaisi lapsen mutta ei uskalla sitä perinteisesti synnyttää? Sinusta en tiedä mutta minä en kannata pakkoabortteja.

Kyllä, pelkosektiota haluavilla on keskimäärin enemmän mielenterveysongelmia, mutta se ei tarkoita että kaikilla olisi tai että se vaikuttaisi suoraan heidän kykyynsä toimia äitinä. Pelkosektioita ja synnytyspelkoa on myös keskimäärin enemmän hoitohenkilökunnalla, koska he näkevät työssään sen ikävän puolen ja tieto lisää tuskaa. Kiellämmekö myös hoitohenkilökuntaa lisääntymistä?

Synnytystä oikeasti todella paljon pelkäävä ei edes hankkiudu raskaaksi, ja todennäköisesti vahingon sattuessa tekee abortin omasta halustaan. Ei siinä ole kyse mistään pakkoabortista.

Kyllä mä ainakin hankkiuduin raskaaks, koska ei se synnytyspelko vie pois mun halua olla äiti. Hölmö oletus tuollainen!

Miksi et adoptoi?

Vierailija kirjoitti:

Anestesialääkärinä olen nähnyt suunnitelluissa sektioissa ennalta arvaamattomia 10 litran vuotoja ja niihin liittyviä hengenvaarallisia tilanteita ns. atonisen kohdun takia (kohtu ei supistu normaalisti vaan suonet jää vuotamaan). Alatiesynnytyksissä aika harvoin joudutaan kiireelliseen tai hätäsektioon ainakin sellaisessa sairaalassa, missä on hyvät pätevät synnytyslääkärit ja sairaalalääkäreillä seniorituki jatkuvasti saatavilla (osaavat käyttää imukuppia jolloin ei päädytä sektioon niin usein). 

Mielestäni alatiesynnytyksen kuuluisi säilyä standardina ja sektion poikkeuksena, vauvan terveyden kannalta. Silti synnytyksen pitkittyessä ja äidin uupuessa, sikiön ollessa hapenpuutteessa tai muuten vaarassa on luonnollisesti sektio kiiretilanteessa ainoa vaihtoehto sekä äidin että lapsen kannalta. Etukäteen suunniteltu sektio muista kuin lääketieteellisistä syistä on ok jos äiti todella pelkää alatiesynnytystä vielä senkin jälkeen, kun sype-polilla asiaa on käsitelty moniammatillisesti ja asiallisesti. Sektion vaatiminen vain tämänkaltaisten keskustelupalstojen näyttöön perustumattomien mielipiteiden takia ei ole ok.

Lukekaa please tarkkaan tämä te, joiden mielestä sektio on helppo ja vaaraton synnytystapa. Ystäväni sai sektiossa juuri tuollaisen vuodon ja sitten seuraavana päivänä keuhkoveritulpan, jonka syyksi epäiltiin raskauden ja sitten leikkauksen käynnistämää hyytymisjärjestelmän yliaktiivisuutta. Tottakai alatiesynnytyksessä on riski, mutta niin on sektiossakin, em.lisäksi haavatulehdukset ym. 

En arvostele synnytyspelkoisia, tottakai sektio on heidän tärkeä saada, mutta en pidä siitä että täällä jaellaan väärää tietoa jonka perusteella jotkut raukat tekevät oikeasti näin tärkeitä päätöksiä. 

No mä olen kokenut sen sektion, jossa kaikki meni pieleen ja jonka kanssa elän vielä 11v myöhemmin kärsien järkyttävistä kivuista viikottain. Ihan samalla lailla kun täällä pidetään henkilökohtaisena loukkauksena kritisoida alatiesynnytystä demonisoivia, mua harmittaa että mun kokemusta vähättelee sektiota ihannoivat kommentit. Kyllä, molemmat selvisimme lapsen kanssa, mutta menetin hänen elämänsä ensimmäiset 2kk enkä itse saanut nauttia äitiyden ensiajoista. Toista lasta meille ei tule, koska kohtu vaurioitui liikaa sektiossa.

Mutta se on ihan sama mitä sektiota ihannoiville selittää. Tilastot on vääristelty ja alatiesynnytys on saatanasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saakoon sektion halutessaan, mutta maksakoon sen sitten markkinahintojen mukaisesti. Jos ei ole varaa eikä ole lapsen/äidin kannalta hätää, niin alatiesynnytykseen vaan.

Sama pätemään kaikkiin muihin psyykkisiin tiloihin! Jos kärsit työuupumuksesta tai masennuksesta niin sairaslomat ja terapiat omakustanteisiksi. Raiskauksen ym. uhrit maksakoon myös itse oman terapiansa. Ja läskit maksakoon omasta pussistaan polvileikkauksensa, diabeteshoitonsa ja lääkkeensä! ...vai mihin meinasit vetää rajan omakustanteisessa terveydenhoidossa?

Jos on kyseessä aito fobia, niin pitää olla mahdollisuus sektioon. Mutta mitään mukavuussektioita ei verovaroin voi kustantaa. Lääketieteen ammattilaisten tehtäväksi jää erottaa oikeasti pelkäävät niistä, jotka "pelkäävät".

Eikös synnytyspelosta puhuttaessa puhuta aidosta fobiasta johon ei ammattiapu ole auttanut? Miksi sitten muita fobioita ei tuomita samalla raivolla?

Koitahan miettiä?

Otetaanpa esimerkki:

Lentopelkoinen Tiina vaatii nukutusta lomalennon ajaksi, koska hän pelkää lentämistä yli kaiken. Tiina haluaa, että paikalle tulee anestesialääkäri, joka nukuttaa hänet lennon ajaksi. Muista ihmisistä se on omituista ja itsekästä, koska voisihan Tiina jättää lomansa väliin tai mennä vaikka laivalla. Tai hoitaa pelkonsa pois terapiassa, ja lentää vasta sitten. Vai mitä?

Onko nyt vähän ontuva vertaus? Lentopelkoisen ei ole pakko lentää, synnytyspelkoisen on pakko se lapsi saada ulos jollakin konstilla. Lentopelko ei myöskään vahingoita ketään muuta, synnytyspelosta aiheutuva stressi on vahingollista vauvalle. Lisäksi voimakas pelko voi vaikeuttaa synnytystä ylipäänsä.

On todellakin ontuva vertaus, mitä muuta voisi odottaa fanaattisesti pelkosektiota vastustavalta henkilöltä. Jotkut ihmiset eivät voi käsittää että pelkoja on erilaisia ja niiden vakavuus ei ole kaikilla sama. Toisille se synnytys on vakava fobia, toisille se on tervejärkistä jännittämistä mikä valmistaa itse naista henkisesti siihen synnytyskokemukseen.

Kerron tähän esimerkin elävästä elämästä. Eräällä sukulaisellani todettiin syöpä. Tämä syöpä oli eräänlaisella asteikolla (en muista nyt tähän hätään asteikon nimeä) semmoisella tasolla että syöpää olisi periaatteessa voinut hoitaa vain sillä, että seurataan eräänlaisten arvojen kehittymistä, ja jos arvot nousevat tarkasteluajankohdalla, niin katsotaan hoitomuoto uusiksi. No tämä sukulaisena halusi että elin, missä syöpä sijaitsee, leikataan kokonaa pois (ihminen pärjää ja kykenee elämään ilman tätä elintä). Hän halusi hankkiutua eroon tästä elimestä koska se oli periaatteessa ainoa tapa että hänellä olisi edes mahdollisuus olla koskaan syöpävapaa. Jos tätä syöpää olisi hoidettu vain niin että tarkkaillaan arvoja, olisi riskinä ollut aina että syöpä leviää tässä välissä. Tällä hetkellä vaikutti siltä ettei syöpä ole levinnyt. Lääkäri sanoi sukulaiselleni, että jos hän haluaa leikkauksen, hän sen saa. No, sukulaiseltani leikattiin tämä koko elin pois ja kun elin lähetettiin patologille niin selvisikin että syöpäsoluja oli myös elimen reunoilla. Oli kuulemma hyvä päätös kuitenkin leikata, koska mikäli hoitomuoto olisi valittu suositusten mukaan niin syöpä olisi mitä todennäköisemmin ainakin levinnyt. Nyt odotellaan tarkempia tutkimuksia että onko syöpä levinnyt vai ei, todennäköisesti ei mutta.

Tämä minun tarinani läheisestäni on täysin verrattavissa näihin sektiokysymyksiin. Potilas toivoi leikkaushoitoa, joka ei ollut virallisen suosituksen mukainen ja sai sen. Kuinka moni tässä tilanteessa huutelee että: "Turha leikkaus! Ei ollut lääketieteellistä perustetta! Maksakoot itse hoitonsa!"? Tämä oli vaihtoehtoinen tapa hoitaa hänen syöpäänsä, ei lääketieteellisesti suositelluin hoitomuoto, mutta vaihtoehtoinen hoitomuoto kuitenkin. Olisiko sukulaisena pitänyt maksaa tämä leikkaus, joka luultavammin pelasti hänen henkensä, koska se ei ollut lääkärin ensisijaisesti suosittelema hoitomuoto?

Ei ole ontuva vertaus, eihän raskaaksi ole pakko hankkiutua, jos pelkää synnytystä yli kaiken. Ihmisiä on muutenkin liikaa, lisääntymisen voisi hyvin jättää niille, jotka uskaltavat synnyttää. On myös tutkittu, että pelkosektiota vaativilla on selvästi enemmän mielenterveysongelmia. Järjettömät pelot ovat nimittäin mt-ongelmia, joista voi parantua terapialla.

Suomessa myös noin joka kuudes raskaus on suunnittelematon. Eli jos tulet raskaaksi vaikka ehkäisyn pettämisen vuoksi niin mitä, onko ainoa vaihtoehto sitten abortti vaikka haluaisi lapsen mutta ei uskalla sitä perinteisesti synnyttää? Sinusta en tiedä mutta minä en kannata pakkoabortteja.

Kyllä, pelkosektiota haluavilla on keskimäärin enemmän mielenterveysongelmia, mutta se ei tarkoita että kaikilla olisi tai että se vaikuttaisi suoraan heidän kykyynsä toimia äitinä. Pelkosektioita ja synnytyspelkoa on myös keskimäärin enemmän hoitohenkilökunnalla, koska he näkevät työssään sen ikävän puolen ja tieto lisää tuskaa. Kiellämmekö myös hoitohenkilökuntaa lisääntymistä?

Synnytystä oikeasti todella paljon pelkäävä ei edes hankkiudu raskaaksi, ja todennäköisesti vahingon sattuessa tekee abortin omasta halustaan. Ei siinä ole kyse mistään pakkoabortista.

Kyllä mä ainakin hankkiuduin raskaaks, koska ei se synnytyspelko vie pois mun halua olla äiti. Hölmö oletus tuollainen!

Jos olisit fiksu ja vastuuntuntoinen äiti, hoitaisit sen pelon pois ennen raskaaksi hankkiutumista. On kuitenkin yleisesti tiedossa, että sektiopäätöksen eteen joutuu Suomessa "taistelemaan" (ja hyvä niin). Ei sellainen stressi ole hyväksi vauvallekaan.

Kun koittaisit nyt hyvä ihminen ymmärtää että se pelko ei ole asia joka vain hoidetaan pois. Ei se joiltakin häviä millään terapialla eikä siihen ole mitäön ihmelääkettä jolla se vain "hoidettaisiin pois".

Vastuuntuntoinen edes YRITTÄISI hoitaa asiaa, sen sijaan, että heittäytyy marttyyriksi vaatien suoraan sektiota, koska minäminäminäMINULLA on oikeus!

Fiksu ihminen kysyisi toiselta mitä on tehty pelosta yli pääsemiseksi, eikä tekisi johtopäätöksiä ilman mitään tietoa tai ymmärrystä asiasta. Fiksu ihminen ottaisi asioista selvää ennen kuin muodostaisi voimakkaita mielipiteitä ja kuluttaisi energiaansa netissä raivoamiseen ilman syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastustaako kaikki sektion vastustajat yhtä kiivaasti aborttia? Siinähän sitä kuluu verovaroja hukkaan, itse on raskaaksi hankkiutunut pitäköön lapsen jne. Samaa logiikkaa voi soveltaa myös tähän, vai onko se jotenkin ainoastaan se sektio mikä saa teidät noin suunniltaan?

Sektio on paljon kalliimpi kuin abortti. Aborteista ei myöskään ole samanlaista haittaa (olematon lapsi ei kärsi), kuin jos mt-ongelmainen äiti saa sektiolla lapsen. Elämän pelkojen kanssa on usein rankkaa, ja sektiosynnytyksen jälkeen äidin ja vauvan kiintymys- ja vuorovaikutussuhde häiriintyy helpommin.

Ai nytkö sit ne pelkopotilaat onkin äideiksi kelpaanattomia mt-ongelmaisia? Olis kiva tietää kuinka syvä sun perse on, että mistä asti sä näitä juttujas revit? Ai niin, ja sektion saavat pelkopotilaat luovat lapseensa suhdetta jo raskausaikana kun eivät joudu kärsimään pelon aiheuttamasta stressistä.

Miten niin? Loppuuko se stressi ja pelko lapsen hyvinvoinnista siihen näennäiseen tietoon, että synnytyksen on suunniteltu tapahtuvan sektiolla? Senkö jälkeen heitä ei enää yhtään pelota, onko lapsella kaikki hyvin, meneekö sektio hyvin, tai sattuuko synnytys alkamaan spontaanisti ennen aikojaan?

Meillä miestä petotti synnytys niin paljon, että ihmetteli, miksei kaikille äideille keisarinleikkausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saakoon sektion halutessaan, mutta maksakoon sen sitten markkinahintojen mukaisesti. Jos ei ole varaa eikä ole lapsen/äidin kannalta hätää, niin alatiesynnytykseen vaan.

Sama pätemään kaikkiin muihin psyykkisiin tiloihin! Jos kärsit työuupumuksesta tai masennuksesta niin sairaslomat ja terapiat omakustanteisiksi. Raiskauksen ym. uhrit maksakoon myös itse oman terapiansa. Ja läskit maksakoon omasta pussistaan polvileikkauksensa, diabeteshoitonsa ja lääkkeensä! ...vai mihin meinasit vetää rajan omakustanteisessa terveydenhoidossa?

Jos on kyseessä aito fobia, niin pitää olla mahdollisuus sektioon. Mutta mitään mukavuussektioita ei verovaroin voi kustantaa. Lääketieteen ammattilaisten tehtäväksi jää erottaa oikeasti pelkäävät niistä, jotka "pelkäävät".

Eikös synnytyspelosta puhuttaessa puhuta aidosta fobiasta johon ei ammattiapu ole auttanut? Miksi sitten muita fobioita ei tuomita samalla raivolla?

Koitahan miettiä?

Otetaanpa esimerkki:

Lentopelkoinen Tiina vaatii nukutusta lomalennon ajaksi, koska hän pelkää lentämistä yli kaiken. Tiina haluaa, että paikalle tulee anestesialääkäri, joka nukuttaa hänet lennon ajaksi. Muista ihmisistä se on omituista ja itsekästä, koska voisihan Tiina jättää lomansa väliin tai mennä vaikka laivalla. Tai hoitaa pelkonsa pois terapiassa, ja lentää vasta sitten. Vai mitä?

Onko nyt vähän ontuva vertaus? Lentopelkoisen ei ole pakko lentää, synnytyspelkoisen on pakko se lapsi saada ulos jollakin konstilla. Lentopelko ei myöskään vahingoita ketään muuta, synnytyspelosta aiheutuva stressi on vahingollista vauvalle. Lisäksi voimakas pelko voi vaikeuttaa synnytystä ylipäänsä.

On todellakin ontuva vertaus, mitä muuta voisi odottaa fanaattisesti pelkosektiota vastustavalta henkilöltä. Jotkut ihmiset eivät voi käsittää että pelkoja on erilaisia ja niiden vakavuus ei ole kaikilla sama. Toisille se synnytys on vakava fobia, toisille se on tervejärkistä jännittämistä mikä valmistaa itse naista henkisesti siihen synnytyskokemukseen.

Kerron tähän esimerkin elävästä elämästä. Eräällä sukulaisellani todettiin syöpä. Tämä syöpä oli eräänlaisella asteikolla (en muista nyt tähän hätään asteikon nimeä) semmoisella tasolla että syöpää olisi periaatteessa voinut hoitaa vain sillä, että seurataan eräänlaisten arvojen kehittymistä, ja jos arvot nousevat tarkasteluajankohdalla, niin katsotaan hoitomuoto uusiksi. No tämä sukulaisena halusi että elin, missä syöpä sijaitsee, leikataan kokonaa pois (ihminen pärjää ja kykenee elämään ilman tätä elintä). Hän halusi hankkiutua eroon tästä elimestä koska se oli periaatteessa ainoa tapa että hänellä olisi edes mahdollisuus olla koskaan syöpävapaa. Jos tätä syöpää olisi hoidettu vain niin että tarkkaillaan arvoja, olisi riskinä ollut aina että syöpä leviää tässä välissä. Tällä hetkellä vaikutti siltä ettei syöpä ole levinnyt. Lääkäri sanoi sukulaiselleni, että jos hän haluaa leikkauksen, hän sen saa. No, sukulaiseltani leikattiin tämä koko elin pois ja kun elin lähetettiin patologille niin selvisikin että syöpäsoluja oli myös elimen reunoilla. Oli kuulemma hyvä päätös kuitenkin leikata, koska mikäli hoitomuoto olisi valittu suositusten mukaan niin syöpä olisi mitä todennäköisemmin ainakin levinnyt. Nyt odotellaan tarkempia tutkimuksia että onko syöpä levinnyt vai ei, todennäköisesti ei mutta.

Tämä minun tarinani läheisestäni on täysin verrattavissa näihin sektiokysymyksiin. Potilas toivoi leikkaushoitoa, joka ei ollut virallisen suosituksen mukainen ja sai sen. Kuinka moni tässä tilanteessa huutelee että: "Turha leikkaus! Ei ollut lääketieteellistä perustetta! Maksakoot itse hoitonsa!"? Tämä oli vaihtoehtoinen tapa hoitaa hänen syöpäänsä, ei lääketieteellisesti suositelluin hoitomuoto, mutta vaihtoehtoinen hoitomuoto kuitenkin. Olisiko sukulaisena pitänyt maksaa tämä leikkaus, joka luultavammin pelasti hänen henkensä, koska se ei ollut lääkärin ensisijaisesti suosittelema hoitomuoto?

Ei ole ontuva vertaus, eihän raskaaksi ole pakko hankkiutua, jos pelkää synnytystä yli kaiken. Ihmisiä on muutenkin liikaa, lisääntymisen voisi hyvin jättää niille, jotka uskaltavat synnyttää. On myös tutkittu, että pelkosektiota vaativilla on selvästi enemmän mielenterveysongelmia. Järjettömät pelot ovat nimittäin mt-ongelmia, joista voi parantua terapialla.

Suomessa myös noin joka kuudes raskaus on suunnittelematon. Eli jos tulet raskaaksi vaikka ehkäisyn pettämisen vuoksi niin mitä, onko ainoa vaihtoehto sitten abortti vaikka haluaisi lapsen mutta ei uskalla sitä perinteisesti synnyttää? Sinusta en tiedä mutta minä en kannata pakkoabortteja.

Kyllä, pelkosektiota haluavilla on keskimäärin enemmän mielenterveysongelmia, mutta se ei tarkoita että kaikilla olisi tai että se vaikuttaisi suoraan heidän kykyynsä toimia äitinä. Pelkosektioita ja synnytyspelkoa on myös keskimäärin enemmän hoitohenkilökunnalla, koska he näkevät työssään sen ikävän puolen ja tieto lisää tuskaa. Kiellämmekö myös hoitohenkilökuntaa lisääntymistä?

Synnytystä oikeasti todella paljon pelkäävä ei edes hankkiudu raskaaksi, ja todennäköisesti vahingon sattuessa tekee abortin omasta halustaan. Ei siinä ole kyse mistään pakkoabortista.

Kyllä mä ainakin hankkiuduin raskaaks, koska ei se synnytyspelko vie pois mun halua olla äiti. Hölmö oletus tuollainen!

Miksi et adoptoi?

Adoptio on pitkä ja vaikea prosessi, lapsen saamiseen menisi noin 5 vuotta. Alkuun adoptio oli mielessä ensisijaisena vaihtoehtona, mutta gynegologin kanssa jutellessa hän kertoi minulle pelkopolista ja mahdollisuudesta sektioon jos lamaannuttava pelko ei hälvene raskauden edetessä. Terapiassa kävin jo ennen raskautumista, samoin raskauden aikana olen käynyt. Lapsen parhaaksi kuitenkin sektiosta sovittiin lääkärin kanssa jo hyvissä ajoin. Kuulemma usein nää pelot hälvenee itsestäänkin raskauden aikana, se on ilmeisesti jokin kehon tapa valmistautua siihen. Itselleni näin ei kuitenkaan käynyt. Sektiossa ahdistaa esim. sen jälkeisen toipumisen pituus ja mahdollisuus ongelmiin jälkikäteen, lisäksi se että olen tunnoton oman lapseni saapuessa maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastustaako kaikki sektion vastustajat yhtä kiivaasti aborttia? Siinähän sitä kuluu verovaroja hukkaan, itse on raskaaksi hankkiutunut pitäköön lapsen jne. Samaa logiikkaa voi soveltaa myös tähän, vai onko se jotenkin ainoastaan se sektio mikä saa teidät noin suunniltaan?

Sektio on paljon kalliimpi kuin abortti. Aborteista ei myöskään ole samanlaista haittaa (olematon lapsi ei kärsi), kuin jos mt-ongelmainen äiti saa sektiolla lapsen. Elämän pelkojen kanssa on usein rankkaa, ja sektiosynnytyksen jälkeen äidin ja vauvan kiintymys- ja vuorovaikutussuhde häiriintyy helpommin.

Ai nytkö sit ne pelkopotilaat onkin äideiksi kelpaanattomia mt-ongelmaisia? Olis kiva tietää kuinka syvä sun perse on, että mistä asti sä näitä juttujas revit? Ai niin, ja sektion saavat pelkopotilaat luovat lapseensa suhdetta jo raskausaikana kun eivät joudu kärsimään pelon aiheuttamasta stressistä.

Miten niin? Loppuuko se stressi ja pelko lapsen hyvinvoinnista siihen näennäiseen tietoon, että synnytyksen on suunniteltu tapahtuvan sektiolla? Senkö jälkeen heitä ei enää yhtään pelota, onko lapsella kaikki hyvin, meneekö sektio hyvin, tai sattuuko synnytys alkamaan spontaanisti ennen aikojaan?

Älä nyt heittäydy tyhmäksi. Varmasti kenenkään äidin huoli lapsen hyvinvoinnista ei hälvene koskaan, oli lapsi syntynyt miten hyvänsä.

Sektio ilman lääketieteellistä syytä on suurempi riski vauvalle kuin alatiesynnytys. Miksi äitien pitäisi antaa vaarantaa lapsen terveys oman tyytyväisyyden takia?