HS: synnytyspelkoiset keisarinleikkaussynnyttäjät, mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saakoon sektion halutessaan, mutta maksakoon sen sitten markkinahintojen mukaisesti. Jos ei ole varaa eikä ole lapsen/äidin kannalta hätää, niin alatiesynnytykseen vaan.

Sama pätemään kaikkiin muihin psyykkisiin tiloihin! Jos kärsit työuupumuksesta tai masennuksesta niin sairaslomat ja terapiat omakustanteisiksi. Raiskauksen ym. uhrit maksakoon myös itse oman terapiansa. Ja läskit maksakoon omasta pussistaan polvileikkauksensa, diabeteshoitonsa ja lääkkeensä! ...vai mihin meinasit vetää rajan omakustanteisessa terveydenhoidossa?

Jos on kyseessä aito fobia, niin pitää olla mahdollisuus sektioon. Mutta mitään mukavuussektioita ei verovaroin voi kustantaa. Lääketieteen ammattilaisten tehtäväksi jää erottaa oikeasti pelkäävät niistä, jotka "pelkäävät".

Eikös synnytyspelosta puhuttaessa puhuta aidosta fobiasta johon ei ammattiapu ole auttanut? Miksi sitten muita fobioita ei tuomita samalla raivolla?

Koitahan miettiä?

Otetaanpa esimerkki:

Lentopelkoinen Tiina vaatii nukutusta lomalennon ajaksi, koska hän pelkää lentämistä yli kaiken. Tiina haluaa, että paikalle tulee anestesialääkäri, joka nukuttaa hänet lennon ajaksi. Muista ihmisistä se on omituista ja itsekästä, koska voisihan Tiina jättää lomansa väliin tai mennä vaikka laivalla. Tai hoitaa pelkonsa pois terapiassa, ja lentää vasta sitten. Vai mitä?

Onko nyt vähän ontuva vertaus? Lentopelkoisen ei ole pakko lentää, synnytyspelkoisen on pakko se lapsi saada ulos jollakin konstilla. Lentopelko ei myöskään vahingoita ketään muuta, synnytyspelosta aiheutuva stressi on vahingollista vauvalle. Lisäksi voimakas pelko voi vaikeuttaa synnytystä ylipäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on jotenkin kamalaa, että nämä pelkopotilaat ja vaginansa puolesta pelkäävät tyhjäpäät kuvittelevat sen sektion olevan oikotie onneen. Että se olisi vain joku pieni napsaisu ja vauva on ulkona, samalla kun saa itse röhnöttää lahnana kokovartalopuudutuksessa. Niin paljon sektioissa mukana olleena yrittäisin itse vältellä sitä operaatiota viimeiseen asti. Pitäisi enemmän puhua niistä pieleen menneistä sektioista, sektion jälkeisistä komplikaatioista ja muista haitoista. Sekin lista olisi nimittäin pitkä.

Terkuin: liikaa nähnyt anestesialääkäriksi erikoistuva.

Pitäiskö sun vielä harkita tota uravalintaa?

Terkuin: kaksi kertaa sektioitu

Taitaa ollla iso ero anestesialääkäriopiskelijan ja valmiin lääkärin välillä, ilmeisesti työ- ja elämänkokemuksessa. Täällä aiemmin kirjoitti valmis anestesialääkäri täysin asiallisen kommentin, verrattuna tähän törkykieliseen vuodatukseen.

Ei toi kyllä lääkärin kirjoittama ole, korkeintaan jonkun lähijoitajaopiskelijan joka on työharjoittelussa kuullut juttuja sektiosta. Se oikean lääkärin kirjoittama kommentti oli fiksuin koko tässä ketjussa.

Selväähän on että yksikään kustannuksista valittava ei ole ylipainoinen, tupakoitsija tai alkoholia kuluttava? Jos olet, niin silloin kannattaa pitää suu supussa kustannuksista, kun omalla toiminnallasi aiheutat varmasti enemmän kustannuksia terveydenhuoltojärjestelmälle.

Tämän keskustelun siivittämänä hommaan sittenkin yhden kersan - ja pullautan sen ulos vatsanahkani kautta leikkaavan lääkärin syliin.

Terkuin entinen vela!

Vierailija kirjoitti:

Selväähän on että yksikään kustannuksista valittava ei ole ylipainoinen, tupakoitsija tai alkoholia kuluttava? Jos olet, niin silloin kannattaa pitää suu supussa kustannuksista, kun omalla toiminnallasi aiheutat varmasti enemmän kustannuksia terveydenhuoltojärjestelmälle.

Tuo logiikka on jo niin nähty. Samalla tavalla urheiluvammoja ei pitäisi hoitaa julkisesti, koska ne nyt ainakin ovat itseaiheutettuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saakoon sektion halutessaan, mutta maksakoon sen sitten markkinahintojen mukaisesti. Jos ei ole varaa eikä ole lapsen/äidin kannalta hätää, niin alatiesynnytykseen vaan.

Sama pätemään kaikkiin muihin psyykkisiin tiloihin! Jos kärsit työuupumuksesta tai masennuksesta niin sairaslomat ja terapiat omakustanteisiksi. Raiskauksen ym. uhrit maksakoon myös itse oman terapiansa. Ja läskit maksakoon omasta pussistaan polvileikkauksensa, diabeteshoitonsa ja lääkkeensä! ...vai mihin meinasit vetää rajan omakustanteisessa terveydenhoidossa?

Jos on kyseessä aito fobia, niin pitää olla mahdollisuus sektioon. Mutta mitään mukavuussektioita ei verovaroin voi kustantaa. Lääketieteen ammattilaisten tehtäväksi jää erottaa oikeasti pelkäävät niistä, jotka "pelkäävät".

Eikös synnytyspelosta puhuttaessa puhuta aidosta fobiasta johon ei ammattiapu ole auttanut? Miksi sitten muita fobioita ei tuomita samalla raivolla?

Koitahan miettiä?

Otetaanpa esimerkki:

Lentopelkoinen Tiina vaatii nukutusta lomalennon ajaksi, koska hän pelkää lentämistä yli kaiken. Tiina haluaa, että paikalle tulee anestesialääkäri, joka nukuttaa hänet lennon ajaksi. Muista ihmisistä se on omituista ja itsekästä, koska voisihan Tiina jättää lomansa väliin tai mennä vaikka laivalla. Tai hoitaa pelkonsa pois terapiassa, ja lentää vasta sitten. Vai mitä?

Onko nyt vähän ontuva vertaus? Lentopelkoisen ei ole pakko lentää, synnytyspelkoisen on pakko se lapsi saada ulos jollakin konstilla. Lentopelko ei myöskään vahingoita ketään muuta, synnytyspelosta aiheutuva stressi on vahingollista vauvalle. Lisäksi voimakas pelko voi vaikeuttaa synnytystä ylipäänsä.

On todellakin ontuva vertaus, mitä muuta voisi odottaa fanaattisesti pelkosektiota vastustavalta henkilöltä. Jotkut ihmiset eivät voi käsittää että pelkoja on erilaisia ja niiden vakavuus ei ole kaikilla sama. Toisille se synnytys on vakava fobia, toisille se on tervejärkistä jännittämistä mikä valmistaa itse naista henkisesti siihen synnytyskokemukseen.

Kerron tähän esimerkin elävästä elämästä. Eräällä sukulaisellani todettiin syöpä. Tämä syöpä oli eräänlaisella asteikolla (en muista nyt tähän hätään asteikon nimeä) semmoisella tasolla että syöpää olisi periaatteessa voinut hoitaa vain sillä, että seurataan eräänlaisten arvojen kehittymistä, ja jos arvot nousevat tarkasteluajankohdalla, niin katsotaan hoitomuoto uusiksi. No tämä sukulaisena halusi että elin, missä syöpä sijaitsee, leikataan kokonaa pois (ihminen pärjää ja kykenee elämään ilman tätä elintä). Hän halusi hankkiutua eroon tästä elimestä koska se oli periaatteessa ainoa tapa että hänellä olisi edes mahdollisuus olla koskaan syöpävapaa. Jos tätä syöpää olisi hoidettu vain niin että tarkkaillaan arvoja, olisi riskinä ollut aina että syöpä leviää tässä välissä. Tällä hetkellä vaikutti siltä ettei syöpä ole levinnyt. Lääkäri sanoi sukulaiselleni, että jos hän haluaa leikkauksen, hän sen saa. No, sukulaiseltani leikattiin tämä koko elin pois ja kun elin lähetettiin patologille niin selvisikin että syöpäsoluja oli myös elimen reunoilla. Oli kuulemma hyvä päätös kuitenkin leikata, koska mikäli hoitomuoto olisi valittu suositusten mukaan niin syöpä olisi mitä todennäköisemmin ainakin levinnyt. Nyt odotellaan tarkempia tutkimuksia että onko syöpä levinnyt vai ei, todennäköisesti ei mutta.

Tämä minun tarinani läheisestäni on täysin verrattavissa näihin sektiokysymyksiin. Potilas toivoi leikkaushoitoa, joka ei ollut virallisen suosituksen mukainen ja sai sen. Kuinka moni tässä tilanteessa huutelee että: "Turha leikkaus! Ei ollut lääketieteellistä perustetta! Maksakoot itse hoitonsa!"? Tämä oli vaihtoehtoinen tapa hoitaa hänen syöpäänsä, ei lääketieteellisesti suositelluin hoitomuoto, mutta vaihtoehtoinen hoitomuoto kuitenkin. Olisiko sukulaisena pitänyt maksaa tämä leikkaus, joka luultavammin pelasti hänen henkensä, koska se ei ollut lääkärin ensisijaisesti suosittelema hoitomuoto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selväähän on että yksikään kustannuksista valittava ei ole ylipainoinen, tupakoitsija tai alkoholia kuluttava? Jos olet, niin silloin kannattaa pitää suu supussa kustannuksista, kun omalla toiminnallasi aiheutat varmasti enemmän kustannuksia terveydenhuoltojärjestelmälle.

Tuo logiikka on jo niin nähty. Samalla tavalla urheiluvammoja ei pitäisi hoitaa julkisesti, koska ne nyt ainakin ovat itseaiheutettuja.

Joo samaan kastiinhan se menee. Mutta en oileasti ymmärrä logiikkaa siinä, että aidosti synnytyspelkoinen joutuisi maksamaan leikkauksen omasta pussistaan? Samalla kun käytetään järkyttäviä rahasummia sellaisten sairauksien hoitamiseen jotka ovat yleensä laiskuuden ja välinpitämättömyyden aiheuttamia. Enemmän mua ottaa päähän se että joku syö itselleen diabeteksen ja sitten veronmaksajat maksaa kalliit hoidot jotta tämä voi syödä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selväähän on että yksikään kustannuksista valittava ei ole ylipainoinen, tupakoitsija tai alkoholia kuluttava? Jos olet, niin silloin kannattaa pitää suu supussa kustannuksista, kun omalla toiminnallasi aiheutat varmasti enemmän kustannuksia terveydenhuoltojärjestelmälle.

Tuo logiikka on jo niin nähty. Samalla tavalla urheiluvammoja ei pitäisi hoitaa julkisesti, koska ne nyt ainakin ovat itseaiheutettuja.

Niin, sektiovastustajien mielestä ei pitäisikään.

Mulla on viikon päästä sektio pelon vuoksi, eikä oikeastaan kiinnosta pätkääkään mitä te asiasta ajattelette. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saakoon sektion halutessaan, mutta maksakoon sen sitten markkinahintojen mukaisesti. Jos ei ole varaa eikä ole lapsen/äidin kannalta hätää, niin alatiesynnytykseen vaan.

Sama pätemään kaikkiin muihin psyykkisiin tiloihin! Jos kärsit työuupumuksesta tai masennuksesta niin sairaslomat ja terapiat omakustanteisiksi. Raiskauksen ym. uhrit maksakoon myös itse oman terapiansa. Ja läskit maksakoon omasta pussistaan polvileikkauksensa, diabeteshoitonsa ja lääkkeensä! ...vai mihin meinasit vetää rajan omakustanteisessa terveydenhoidossa?

Jos on kyseessä aito fobia, niin pitää olla mahdollisuus sektioon. Mutta mitään mukavuussektioita ei verovaroin voi kustantaa. Lääketieteen ammattilaisten tehtäväksi jää erottaa oikeasti pelkäävät niistä, jotka "pelkäävät".

Eikös synnytyspelosta puhuttaessa puhuta aidosta fobiasta johon ei ammattiapu ole auttanut? Miksi sitten muita fobioita ei tuomita samalla raivolla?

Koitahan miettiä?

Otetaanpa esimerkki:

Lentopelkoinen Tiina vaatii nukutusta lomalennon ajaksi, koska hän pelkää lentämistä yli kaiken. Tiina haluaa, että paikalle tulee anestesialääkäri, joka nukuttaa hänet lennon ajaksi. Muista ihmisistä se on omituista ja itsekästä, koska voisihan Tiina jättää lomansa väliin tai mennä vaikka laivalla. Tai hoitaa pelkonsa pois terapiassa, ja lentää vasta sitten. Vai mitä?

Onko nyt vähän ontuva vertaus? Lentopelkoisen ei ole pakko lentää, synnytyspelkoisen on pakko se lapsi saada ulos jollakin konstilla. Lentopelko ei myöskään vahingoita ketään muuta, synnytyspelosta aiheutuva stressi on vahingollista vauvalle. Lisäksi voimakas pelko voi vaikeuttaa synnytystä ylipäänsä.

On todellakin ontuva vertaus, mitä muuta voisi odottaa fanaattisesti pelkosektiota vastustavalta henkilöltä. Jotkut ihmiset eivät voi käsittää että pelkoja on erilaisia ja niiden vakavuus ei ole kaikilla sama. Toisille se synnytys on vakava fobia, toisille se on tervejärkistä jännittämistä mikä valmistaa itse naista henkisesti siihen synnytyskokemukseen.

Kerron tähän esimerkin elävästä elämästä. Eräällä sukulaisellani todettiin syöpä. Tämä syöpä oli eräänlaisella asteikolla (en muista nyt tähän hätään asteikon nimeä) semmoisella tasolla että syöpää olisi periaatteessa voinut hoitaa vain sillä, että seurataan eräänlaisten arvojen kehittymistä, ja jos arvot nousevat tarkasteluajankohdalla, niin katsotaan hoitomuoto uusiksi. No tämä sukulaisena halusi että elin, missä syöpä sijaitsee, leikataan kokonaa pois (ihminen pärjää ja kykenee elämään ilman tätä elintä). Hän halusi hankkiutua eroon tästä elimestä koska se oli periaatteessa ainoa tapa että hänellä olisi edes mahdollisuus olla koskaan syöpävapaa. Jos tätä syöpää olisi hoidettu vain niin että tarkkaillaan arvoja, olisi riskinä ollut aina että syöpä leviää tässä välissä. Tällä hetkellä vaikutti siltä ettei syöpä ole levinnyt. Lääkäri sanoi sukulaiselleni, että jos hän haluaa leikkauksen, hän sen saa. No, sukulaiseltani leikattiin tämä koko elin pois ja kun elin lähetettiin patologille niin selvisikin että syöpäsoluja oli myös elimen reunoilla. Oli kuulemma hyvä päätös kuitenkin leikata, koska mikäli hoitomuoto olisi valittu suositusten mukaan niin syöpä olisi mitä todennäköisemmin ainakin levinnyt. Nyt odotellaan tarkempia tutkimuksia että onko syöpä levinnyt vai ei, todennäköisesti ei mutta.

Tämä minun tarinani läheisestäni on täysin verrattavissa näihin sektiokysymyksiin. Potilas toivoi leikkaushoitoa, joka ei ollut virallisen suosituksen mukainen ja sai sen. Kuinka moni tässä tilanteessa huutelee että: "Turha leikkaus! Ei ollut lääketieteellistä perustetta! Maksakoot itse hoitonsa!"? Tämä oli vaihtoehtoinen tapa hoitaa hänen syöpäänsä, ei lääketieteellisesti suositelluin hoitomuoto, mutta vaihtoehtoinen hoitomuoto kuitenkin. Olisiko sukulaisena pitänyt maksaa tämä leikkaus, joka luultavammin pelasti hänen henkensä, koska se ei ollut lääkärin ensisijaisesti suosittelema hoitomuoto?

Ei ole ontuva vertaus, eihän raskaaksi ole pakko hankkiutua, jos pelkää synnytystä yli kaiken. Ihmisiä on muutenkin liikaa, lisääntymisen voisi hyvin jättää niille, jotka uskaltavat synnyttää. On myös tutkittu, että pelkosektiota vaativilla on selvästi enemmän mielenterveysongelmia. Järjettömät pelot ovat nimittäin mt-ongelmia, joista voi parantua terapialla.

Kyllä se niin otta luonnollista kautta on tarkoitettu vauva tulevaksi. Johan se kertoo iso kirjakin että kivulla sinun tulee synnyttämän. Mun tilanne oli se että halusin sektion. Lääkäri kertoi että luonnollista kautta aloitetaan. Niinpä kävi että sain nk kiireellisen sektion. Luojan kiitos. Kaikki meni hyvin, ei ehtinyt edes jännittää ja oli helppo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selväähän on että yksikään kustannuksista valittava ei ole ylipainoinen, tupakoitsija tai alkoholia kuluttava? Jos olet, niin silloin kannattaa pitää suu supussa kustannuksista, kun omalla toiminnallasi aiheutat varmasti enemmän kustannuksia terveydenhuoltojärjestelmälle.

Tuo logiikka on jo niin nähty. Samalla tavalla urheiluvammoja ei pitäisi hoitaa julkisesti, koska ne nyt ainakin ovat itseaiheutettuja.

Joo samaan kastiinhan se menee. Mutta en oileasti ymmärrä logiikkaa siinä, että aidosti synnytyspelkoinen joutuisi maksamaan leikkauksen omasta pussistaan? Samalla kun käytetään järkyttäviä rahasummia sellaisten sairauksien hoitamiseen jotka ovat yleensä laiskuuden ja välinpitämättömyyden aiheuttamia. Enemmän mua ottaa päähän se että joku syö itselleen diabeteksen ja sitten veronmaksajat maksaa kalliit hoidot jotta tämä voi syödä lisää.

Miksi ottaa päähän? Sinun logiikallasi yhteiskunnan kuuluu hoitaa kaikki järjelliset ja järjettömät hoidot ja toiveet, mitä tulee sairauksiin, synnytyksiin jne., ovat sitten itseaiheutettuja tai eivät. Miksi itse olisit vain erityisasemassa? Itse olet raskauden aiheuttanut, kuten lihava itselleen mahdollisesti sen diabeteksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saakoon sektion halutessaan, mutta maksakoon sen sitten markkinahintojen mukaisesti. Jos ei ole varaa eikä ole lapsen/äidin kannalta hätää, niin alatiesynnytykseen vaan.

Sama pätemään kaikkiin muihin psyykkisiin tiloihin! Jos kärsit työuupumuksesta tai masennuksesta niin sairaslomat ja terapiat omakustanteisiksi. Raiskauksen ym. uhrit maksakoon myös itse oman terapiansa. Ja läskit maksakoon omasta pussistaan polvileikkauksensa, diabeteshoitonsa ja lääkkeensä! ...vai mihin meinasit vetää rajan omakustanteisessa terveydenhoidossa?

Jos on kyseessä aito fobia, niin pitää olla mahdollisuus sektioon. Mutta mitään mukavuussektioita ei verovaroin voi kustantaa. Lääketieteen ammattilaisten tehtäväksi jää erottaa oikeasti pelkäävät niistä, jotka "pelkäävät".

Eikös synnytyspelosta puhuttaessa puhuta aidosta fobiasta johon ei ammattiapu ole auttanut? Miksi sitten muita fobioita ei tuomita samalla raivolla?

Koitahan miettiä?

Otetaanpa esimerkki:

Lentopelkoinen Tiina vaatii nukutusta lomalennon ajaksi, koska hän pelkää lentämistä yli kaiken. Tiina haluaa, että paikalle tulee anestesialääkäri, joka nukuttaa hänet lennon ajaksi. Muista ihmisistä se on omituista ja itsekästä, koska voisihan Tiina jättää lomansa väliin tai mennä vaikka laivalla. Tai hoitaa pelkonsa pois terapiassa, ja lentää vasta sitten. Vai mitä?

Onko nyt vähän ontuva vertaus? Lentopelkoisen ei ole pakko lentää, synnytyspelkoisen on pakko se lapsi saada ulos jollakin konstilla. Lentopelko ei myöskään vahingoita ketään muuta, synnytyspelosta aiheutuva stressi on vahingollista vauvalle. Lisäksi voimakas pelko voi vaikeuttaa synnytystä ylipäänsä.

On todellakin ontuva vertaus, mitä muuta voisi odottaa fanaattisesti pelkosektiota vastustavalta henkilöltä. Jotkut ihmiset eivät voi käsittää että pelkoja on erilaisia ja niiden vakavuus ei ole kaikilla sama. Toisille se synnytys on vakava fobia, toisille se on tervejärkistä jännittämistä mikä valmistaa itse naista henkisesti siihen synnytyskokemukseen.

Kerron tähän esimerkin elävästä elämästä. Eräällä sukulaisellani todettiin syöpä. Tämä syöpä oli eräänlaisella asteikolla (en muista nyt tähän hätään asteikon nimeä) semmoisella tasolla että syöpää olisi periaatteessa voinut hoitaa vain sillä, että seurataan eräänlaisten arvojen kehittymistä, ja jos arvot nousevat tarkasteluajankohdalla, niin katsotaan hoitomuoto uusiksi. No tämä sukulaisena halusi että elin, missä syöpä sijaitsee, leikataan kokonaa pois (ihminen pärjää ja kykenee elämään ilman tätä elintä). Hän halusi hankkiutua eroon tästä elimestä koska se oli periaatteessa ainoa tapa että hänellä olisi edes mahdollisuus olla koskaan syöpävapaa. Jos tätä syöpää olisi hoidettu vain niin että tarkkaillaan arvoja, olisi riskinä ollut aina että syöpä leviää tässä välissä. Tällä hetkellä vaikutti siltä ettei syöpä ole levinnyt. Lääkäri sanoi sukulaiselleni, että jos hän haluaa leikkauksen, hän sen saa. No, sukulaiseltani leikattiin tämä koko elin pois ja kun elin lähetettiin patologille niin selvisikin että syöpäsoluja oli myös elimen reunoilla. Oli kuulemma hyvä päätös kuitenkin leikata, koska mikäli hoitomuoto olisi valittu suositusten mukaan niin syöpä olisi mitä todennäköisemmin ainakin levinnyt. Nyt odotellaan tarkempia tutkimuksia että onko syöpä levinnyt vai ei, todennäköisesti ei mutta.

Tämä minun tarinani läheisestäni on täysin verrattavissa näihin sektiokysymyksiin. Potilas toivoi leikkaushoitoa, joka ei ollut virallisen suosituksen mukainen ja sai sen. Kuinka moni tässä tilanteessa huutelee että: "Turha leikkaus! Ei ollut lääketieteellistä perustetta! Maksakoot itse hoitonsa!"? Tämä oli vaihtoehtoinen tapa hoitaa hänen syöpäänsä, ei lääketieteellisesti suositelluin hoitomuoto, mutta vaihtoehtoinen hoitomuoto kuitenkin. Olisiko sukulaisena pitänyt maksaa tämä leikkaus, joka luultavammin pelasti hänen henkensä, koska se ei ollut lääkärin ensisijaisesti suosittelema hoitomuoto?

Ei ole ontuva vertaus, eihän raskaaksi ole pakko hankkiutua, jos pelkää synnytystä yli kaiken. Ihmisiä on muutenkin liikaa, lisääntymisen voisi hyvin jättää niille, jotka uskaltavat synnyttää. On myös tutkittu, että pelkosektiota vaativilla on selvästi enemmän mielenterveysongelmia. Järjettömät pelot ovat nimittäin mt-ongelmia, joista voi parantua terapialla.

Suomessa myös noin joka kuudes raskaus on suunnittelematon. Eli jos tulet raskaaksi vaikka ehkäisyn pettämisen vuoksi niin mitä, onko ainoa vaihtoehto sitten abortti vaikka haluaisi lapsen mutta ei uskalla sitä perinteisesti synnyttää? Sinusta en tiedä mutta minä en kannata pakkoabortteja.

Kyllä, pelkosektiota haluavilla on keskimäärin enemmän mielenterveysongelmia, mutta se ei tarkoita että kaikilla olisi tai että se vaikuttaisi suoraan heidän kykyynsä toimia äitinä. Pelkosektioita ja synnytyspelkoa on myös keskimäärin enemmän hoitohenkilökunnalla, koska he näkevät työssään sen ikävän puolen ja tieto lisää tuskaa. Kiellämmekö myös hoitohenkilökuntaa lisääntymistä?

En ole koskaan lukenut yhtään nettijuttua synnytyksestä koska tein päätökseni siitä että haluan keisarinleikkauksen jo kauan ennen keskustelupalstojen yleistymistä. Olen vaan aina tiennyt etten missään nimessä haluaisi vauvan kokoisen asian tulevan ulos alapäästäni, ikinä. En todellakaan pelkää synnytystä, tiedän että kaikki menisi alatiesynnytyksessä suurella todennäköisyydellä hyvin ja että leikkauksessa on riskinsä, mutta minulle alatiesynnytys olisi yhtä outoa kun ruoan syöminen nenällä. Olen onnellinen että minulla on oikeus omaan kehooni ja minulla on yksi lapsi ja toinen suunnitteilla. Toivottavasti tulevaisuudessa muut pysyisivät enemmän erossa minun kehooni liittyvistä henkilökohtaisista valinnoista, mutta se taitaa olla turha toivo :/

Kolmas sektio tulossa kirjoitti:

Sektiohaava on eka päivät todella kipeä ja sitä on varottava pitkään. Alateitse synnyttänyt pääsee useimmiten heti jalkeille ja hoitamaan vauvaa ja muita lapsia.

Ei kaikki ole sektion jälkeen todella kipeitä, vaikka olet itse ollut. Takana kaksi suunniteltua sektiota, 3-4 päivän osastollaolon jälkeen pääsin kotiin jatkamaan normaalia elämää ilman mitään erityistä varomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saakoon sektion halutessaan, mutta maksakoon sen sitten markkinahintojen mukaisesti. Jos ei ole varaa eikä ole lapsen/äidin kannalta hätää, niin alatiesynnytykseen vaan.

Sama pätemään kaikkiin muihin psyykkisiin tiloihin! Jos kärsit työuupumuksesta tai masennuksesta niin sairaslomat ja terapiat omakustanteisiksi. Raiskauksen ym. uhrit maksakoon myös itse oman terapiansa. Ja läskit maksakoon omasta pussistaan polvileikkauksensa, diabeteshoitonsa ja lääkkeensä! ...vai mihin meinasit vetää rajan omakustanteisessa terveydenhoidossa?

Jos on kyseessä aito fobia, niin pitää olla mahdollisuus sektioon. Mutta mitään mukavuussektioita ei verovaroin voi kustantaa. Lääketieteen ammattilaisten tehtäväksi jää erottaa oikeasti pelkäävät niistä, jotka "pelkäävät".

Eikös synnytyspelosta puhuttaessa puhuta aidosta fobiasta johon ei ammattiapu ole auttanut? Miksi sitten muita fobioita ei tuomita samalla raivolla?

Koitahan miettiä?

Otetaanpa esimerkki:

Lentopelkoinen Tiina vaatii nukutusta lomalennon ajaksi, koska hän pelkää lentämistä yli kaiken. Tiina haluaa, että paikalle tulee anestesialääkäri, joka nukuttaa hänet lennon ajaksi. Muista ihmisistä se on omituista ja itsekästä, koska voisihan Tiina jättää lomansa väliin tai mennä vaikka laivalla. Tai hoitaa pelkonsa pois terapiassa, ja lentää vasta sitten. Vai mitä?

Onko nyt vähän ontuva vertaus? Lentopelkoisen ei ole pakko lentää, synnytyspelkoisen on pakko se lapsi saada ulos jollakin konstilla. Lentopelko ei myöskään vahingoita ketään muuta, synnytyspelosta aiheutuva stressi on vahingollista vauvalle. Lisäksi voimakas pelko voi vaikeuttaa synnytystä ylipäänsä.

On todellakin ontuva vertaus, mitä muuta voisi odottaa fanaattisesti pelkosektiota vastustavalta henkilöltä. Jotkut ihmiset eivät voi käsittää että pelkoja on erilaisia ja niiden vakavuus ei ole kaikilla sama. Toisille se synnytys on vakava fobia, toisille se on tervejärkistä jännittämistä mikä valmistaa itse naista henkisesti siihen synnytyskokemukseen.

Kerron tähän esimerkin elävästä elämästä. Eräällä sukulaisellani todettiin syöpä. Tämä syöpä oli eräänlaisella asteikolla (en muista nyt tähän hätään asteikon nimeä) semmoisella tasolla että syöpää olisi periaatteessa voinut hoitaa vain sillä, että seurataan eräänlaisten arvojen kehittymistä, ja jos arvot nousevat tarkasteluajankohdalla, niin katsotaan hoitomuoto uusiksi. No tämä sukulaisena halusi että elin, missä syöpä sijaitsee, leikataan kokonaa pois (ihminen pärjää ja kykenee elämään ilman tätä elintä). Hän halusi hankkiutua eroon tästä elimestä koska se oli periaatteessa ainoa tapa että hänellä olisi edes mahdollisuus olla koskaan syöpävapaa. Jos tätä syöpää olisi hoidettu vain niin että tarkkaillaan arvoja, olisi riskinä ollut aina että syöpä leviää tässä välissä. Tällä hetkellä vaikutti siltä ettei syöpä ole levinnyt. Lääkäri sanoi sukulaiselleni, että jos hän haluaa leikkauksen, hän sen saa. No, sukulaiseltani leikattiin tämä koko elin pois ja kun elin lähetettiin patologille niin selvisikin että syöpäsoluja oli myös elimen reunoilla. Oli kuulemma hyvä päätös kuitenkin leikata, koska mikäli hoitomuoto olisi valittu suositusten mukaan niin syöpä olisi mitä todennäköisemmin ainakin levinnyt. Nyt odotellaan tarkempia tutkimuksia että onko syöpä levinnyt vai ei, todennäköisesti ei mutta.

Tämä minun tarinani läheisestäni on täysin verrattavissa näihin sektiokysymyksiin. Potilas toivoi leikkaushoitoa, joka ei ollut virallisen suosituksen mukainen ja sai sen. Kuinka moni tässä tilanteessa huutelee että: "Turha leikkaus! Ei ollut lääketieteellistä perustetta! Maksakoot itse hoitonsa!"? Tämä oli vaihtoehtoinen tapa hoitaa hänen syöpäänsä, ei lääketieteellisesti suositelluin hoitomuoto, mutta vaihtoehtoinen hoitomuoto kuitenkin. Olisiko sukulaisena pitänyt maksaa tämä leikkaus, joka luultavammin pelasti hänen henkensä, koska se ei ollut lääkärin ensisijaisesti suosittelema hoitomuoto?

Ei ole ontuva vertaus, eihän raskaaksi ole pakko hankkiutua, jos pelkää synnytystä yli kaiken. Ihmisiä on muutenkin liikaa, lisääntymisen voisi hyvin jättää niille, jotka uskaltavat synnyttää. On myös tutkittu, että pelkosektiota vaativilla on selvästi enemmän mielenterveysongelmia. Järjettömät pelot ovat nimittäin mt-ongelmia, joista voi parantua terapialla.

Suomessa myös noin joka kuudes raskaus on suunnittelematon. Eli jos tulet raskaaksi vaikka ehkäisyn pettämisen vuoksi niin mitä, onko ainoa vaihtoehto sitten abortti vaikka haluaisi lapsen mutta ei uskalla sitä perinteisesti synnyttää? Sinusta en tiedä mutta minä en kannata pakkoabortteja.

Kyllä, pelkosektiota haluavilla on keskimäärin enemmän mielenterveysongelmia, mutta se ei tarkoita että kaikilla olisi tai että se vaikuttaisi suoraan heidän kykyynsä toimia äitinä. Pelkosektioita ja synnytyspelkoa on myös keskimäärin enemmän hoitohenkilökunnalla, koska he näkevät työssään sen ikävän puolen ja tieto lisää tuskaa. Kiellämmekö myös hoitohenkilökuntaa lisääntymistä?

Synnytystä oikeasti todella paljon pelkäävä ei edes hankkiudu raskaaksi, ja todennäköisesti vahingon sattuessa tekee abortin omasta halustaan. Ei siinä ole kyse mistään pakkoabortista.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan lukenut yhtään nettijuttua synnytyksestä koska tein päätökseni siitä että haluan keisarinleikkauksen jo kauan ennen keskustelupalstojen yleistymistä. Olen vaan aina tiennyt etten missään nimessä haluaisi vauvan kokoisen asian tulevan ulos alapäästäni, ikinä. En todellakaan pelkää synnytystä, tiedän että kaikki menisi alatiesynnytyksessä suurella todennäköisyydellä hyvin ja että leikkauksessa on riskinsä, mutta minulle alatiesynnytys olisi yhtä outoa kun ruoan syöminen nenällä. Olen onnellinen että minulla on oikeus omaan kehooni ja minulla on yksi lapsi ja toinen suunnitteilla. Toivottavasti tulevaisuudessa muut pysyisivät enemmän erossa minun kehooni liittyvistä henkilökohtaisista valinnoista, mutta se taitaa olla turha toivo :/

Pysytkö sinäkin erossa muiden ihmisten kehoon liittyvistä henkilökohtaisista valinnoista? Et esim. paheksu ollenkaan ihmisiä, jotka syövät itsensä 200 kg painoisiksi, alkoholin tai huumeiden käyttäjiä (kaikki huumeet laillisiksi?), tupakoivia ja siitä sairastuvia jne?

Niin, sitähän minäkin.

Tulee yhteiskunnalle liian kalliiksi kaikille pelokkaille järjestää sektio. Se on luonnollinen asia että se tulee alakautta luonnollisella tavalla iät ja ajat näin on tehty. Sektio vaan jos vauvan tai äidin henki vaarassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selväähän on että yksikään kustannuksista valittava ei ole ylipainoinen, tupakoitsija tai alkoholia kuluttava? Jos olet, niin silloin kannattaa pitää suu supussa kustannuksista, kun omalla toiminnallasi aiheutat varmasti enemmän kustannuksia terveydenhuoltojärjestelmälle.

Tuo logiikka on jo niin nähty. Samalla tavalla urheiluvammoja ei pitäisi hoitaa julkisesti, koska ne nyt ainakin ovat itseaiheutettuja.

Joo samaan kastiinhan se menee. Mutta en oileasti ymmärrä logiikkaa siinä, että aidosti synnytyspelkoinen joutuisi maksamaan leikkauksen omasta pussistaan? Samalla kun käytetään järkyttäviä rahasummia sellaisten sairauksien hoitamiseen jotka ovat yleensä laiskuuden ja välinpitämättömyyden aiheuttamia. Enemmän mua ottaa päähän se että joku syö itselleen diabeteksen ja sitten veronmaksajat maksaa kalliit hoidot jotta tämä voi syödä lisää.

Miksi ottaa päähän? Sinun logiikallasi yhteiskunnan kuuluu hoitaa kaikki järjelliset ja järjettömät hoidot ja toiveet, mitä tulee sairauksiin, synnytyksiin jne., ovat sitten itseaiheutettuja tai eivät. Miksi itse olisit vain erityisasemassa? Itse olet raskauden aiheuttanut, kuten lihava itselleen mahdollisesti sen diabeteksen.

Siksi että se on verovarojen turhaa käyttöä, ja sille rahalle olisi varmasti muitakin kohteita olemassa. En ole raskaana ja olen lapseni synnyttänyt ihan normaalisti, eli ohi meni toi sun heitto. Ei mun tarvii olla erityisasemasaa, mutta jos vaaditaan että joku maksaa oman hoitonsa itse, niin täytyy samaa sitten vaatia muiltakin.

Vierailija kirjoitti:

Tulee yhteiskunnalle liian kalliiksi kaikille pelokkaille järjestää sektio. Se on luonnollinen asia että se tulee alakautta luonnollisella tavalla iät ja ajat näin on tehty. Sektio vaan jos vauvan tai äidin henki vaarassa.

Jospa nyt ensin selvittäisit että mitä pelkosektion saaminen vaatii. Suurin osa pelkopotilaista päätyy synnyttämään alakautta.