Lue keskustelun säännöt.
HS: synnytyspelkoiset keisarinleikkaussynnyttäjät, mitä mieltä?
26.11.2016 |
Olen varmaan old school, mutta itse soisin valinnan vain sellaisille, joilla olisi itsellään aidosti huono kokemus synnytyksestä.
Ja tuossa artikkelissakin mainitaan, että on somen aiheuttama ilmiö, että naiset ovat synnytyspelkoisempia.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1480055151667?jako=dd55ec1b55c59e76748c7f5937…
Kommentit (504)
Anestesialääkärinä olen nähnyt suunnitelluissa sektioissa ennalta arvaamattomia 10 litran vuotoja ja niihin liittyviä hengenvaarallisia tilanteita ns. atonisen kohdun takia (kohtu ei supistu normaalisti vaan suonet jää vuotamaan). Alatiesynnytyksissä aika harvoin joudutaan kiireelliseen tai hätäsektioon ainakin sellaisessa sairaalassa, missä on hyvät pätevät synnytyslääkärit ja sairaalalääkäreillä seniorituki jatkuvasti saatavilla (osaavat käyttää imukuppia jolloin ei päädytä sektioon niin usein).
Mielestäni alatiesynnytyksen kuuluisi säilyä standardina ja sektion poikkeuksena, vauvan terveyden kannalta. Silti synnytyksen pitkittyessä ja äidin uupuessa, sikiön ollessa hapenpuutteessa tai muuten vaarassa on luonnollisesti sektio kiiretilanteessa ainoa vaihtoehto sekä äidin että lapsen kannalta. Etukäteen suunniteltu sektio muista kuin lääketieteellisistä syistä on ok jos äiti todella pelkää alatiesynnytystä vielä senkin jälkeen, kun sype-polilla asiaa on käsitelty moniammatillisesti ja asiallisesti. Sektion vaatiminen vain tämänkaltaisten keskustelupalstojen näyttöön perustumattomien mielipiteiden takia ei ole ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua niin harmittaa näin jälkeenpäin etten vaatinut sektiota! Olin ensisynnyttäjä ja viikolla 36+6 painoarvio oli 3500 g. Kyllä hyppäs sydän kurkkuun. Laitettiin sitten käynnistysaika puolentoistaviikon päähän koska ensisynnyttäjille ei haluttu yli 4 kg vauvoja. Koko sen ajan olin tosi peloissani että mitä jos vauva on niin iso ettei mahukkaan ulos ja kuinka pahasti repeän yms... Niin siinä kävi että vauvaa puserrettiin tunti ulos ja 3 asteen repeämät. Paino 4,2 kg ja päänympärys 37cm. Leikattiin eppari mutta repesin vielä siitä. 45 min ommeltiin alapäätä.
Tällä hetkellä uloste ei tule kunnolla ulos, ja 2 kertaa valahtanu housuun jos vatsa on ollu pehmeä enkä ole kerennyt vessaan. Ei vaan pystynyt pidättään vaikka yritin. Alapää ihan järkyttävän näkönen, leikkaushaavaa kiristää, seksi sattuu. Synnytyksestä 4 kk. Onhan tässä vielä aikaa parantua joo, mutta kyllä masentaa.. Itku tuli kun eka kerran valahti housuun. Peräpäätä kyllä ommeltiin synnytyksen jälkeen ja neuvolassa asiasta mainitsin, niin sanottiin että voi mennä puolikin vuotta ennenkuin tää asia korjaantuu. Saas nähdä..
Niin ja tähän lisään että jos toisen lapsen aijon joskus tehdä, se tulee ehdottomasti sektiolla!! En saakeli uskalla enää synnyttää alakautta
Vierailija kirjoitti:
Anestesialääkärinä olen nähnyt suunnitelluissa sektioissa ennalta arvaamattomia 10 litran vuotoja ja niihin liittyviä hengenvaarallisia tilanteita ns. atonisen kohdun takia (kohtu ei supistu normaalisti vaan suonet jää vuotamaan). Alatiesynnytyksissä aika harvoin joudutaan kiireelliseen tai hätäsektioon ainakin sellaisessa sairaalassa, missä on hyvät pätevät synnytyslääkärit ja sairaalalääkäreillä seniorituki jatkuvasti saatavilla (osaavat käyttää imukuppia jolloin ei päädytä sektioon niin usein).
Mielestäni alatiesynnytyksen kuuluisi säilyä standardina ja sektion poikkeuksena, vauvan terveyden kannalta. Silti synnytyksen pitkittyessä ja äidin uupuessa, sikiön ollessa hapenpuutteessa tai muuten vaarassa on luonnollisesti sektio kiiretilanteessa ainoa vaihtoehto sekä äidin että lapsen kannalta. Etukäteen suunniteltu sektio muista kuin lääketieteellisistä syistä on ok jos äiti todella pelkää alatiesynnytystä vielä senkin jälkeen, kun sype-polilla asiaa on käsitelty moniammatillisesti ja asiallisesti. Sektion vaatiminen vain tämänkaltaisten keskustelupalstojen näyttöön perustumattomien mielipiteiden takia ei ole ok.
Well said, eipä tohon oo lisäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa syntyvyys on laskussa ollut jo monta vuotta ja laskee edelleen kuin lehmän häntä synnytyspelon vuoksi. Itsekään en hanki lapsia ennenkuin sektio on 100% mahdollinen.
Sektio on 100% mahdollinen ei kukaan voi päättää toisen ihmisen synnytystapaa jos tämä ei itse halua synnyttää alakautta. Mene yksityiselle lääkärille niin kyllä se sektio järjestyy.
Vierailija kirjoitti:
Siitä vaan sektioon jos tuntuu siltä ettei muuhun pysty - mutta kustannukset voisi sitten maksaa ihan itse, sektio kun yleisesti ottaen nimittäin maksaa hieman enemmän kuin alatiesynnytys... Ettei se kuuluisa yhteiskunta taas vaan maksa kaikkea automaattisesti.
Minä en saanut suunniteltua sektiota edes omakustanteisesti. Olisin ollut valmis maksamaan siitä. Suomessa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Kävin synnyttämässä lapseni ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinno... tämä on nyt vähän samaa kuin että joku sanoisi, että mitä sitä nyt masennusta hoitamaan, se on ihan turhaa vouhotusta ja asenneongelma....
Todellisuudessa paha synnytyspelko voi olla lamauttavaa ja vaikuttaa synnytyksen onnistumiseen siinä, missä jokin fyysinenkin sairaus tai vamma!
Sitä paitsi, ei se alatiesynnytyskään nyt välttämättä mikään peanuts ja lapselle riskitön ole. Oma kuopukseni syntyi napanuora kahdesti kaulan ympärillä, ja on autistinen. Tiedä sitten, onko hapenpuutteella ollut asian kanssa tekemistä, vai ei - mutta joka tapauksessa synnytys oli erittäin järkyttävä ja pelottava kokemus tuon takia.
Ekan synnytykseni jälkeen vaadin päästä pelkopolille juttelemaan lääkärin kanssa siksi, että synnytys oli ollut erittäin rankka - kesto kaksi vrk ja ponnistuskin 2 h - ja epäilin, jaksanko fyysisesti tokaa raskautta. No, lääkäri tutki minut ja kirjasi potilaskertomukseen, että kohdunkaulan avautumisessa oli ekalla kerralla ongelmia, ja antoi ohjeet hoidosta toiselle kierrokselle - ja toka kerta onnistui helpommin, paitsi että oli tuo napanuora siis vauvan kaulassa.
Vaikka en ole mikään muiden kertomuksista hermostuva tyyppinä, ymmärrän oikein hyvin, että meitä naisia on moneen junaan, eikä se ole mikään vähäteltävä juttu tai peruste dissata ongelmaa. Minusta naisilla PITÄÄ olla oikeus loppupeleissä päättää tuollaisesta asiasta - siis tavattuaan lääkärin ja neuvoteltuaan muista vaihtoehdoista.
Synnytyspelkoa, kuten muitakin järjettömiä pelkoja, voi hoitaa terapialla. Miksei äiti voisi hakeutua terapiaan jo ennen raskaaksi tuloa? Olisi lapsellekin parempi, että on äiti jolla on mahdollisimman vähän järjettömiä pelkoja tai muita mielenterveysongelmia. Vähän myöhässä ollaan, jos tuohon haetaan apua vasta raskausaikana!
Synnytyspelko ei ole mielenterveysongelma, vaan pelko tuntemattomasta.
Ja se ei ole järjetön pelko siksi, ettet sinä ole pelännyt.
Miksi vain pienellä osalla äitejä on sitten tämä pelko, vaikka kaikille ensimmäinen synnytys on uutta?
Naiset ovat synnyttäneet kautta aikojen. Suurin osa synnytyksistä sujuu hyvin, isoja ongelmia on vain hyvin pienessä osassa synnytyksiä. Normaali ihminen luottaa todennäköisyyksiin, eikä kehittele pelkoa yleisestä asiasta. Olen täysin varma, että synnytyspelkoisilla on enemmän mielenterveysongelmia kuin muilla, ties vaikka olisi tutkittukin? Pointti on kuitenkin se, että kannattaa hoitaa ajoissa tuo pelko pois, eikä vasta raskausaikana.
Tästä on tutkimusta, suunniteltu sektio on yleisempää mielenterveysongelmista kärsivillä.
No joo, eipä yllätä. Tätäkin ketjua kun lukee, niin ei jää epäselväksi.
Jännä. Itse kun juurin mietin, ettei kuulosta nyt ihan terveiden ihmisten käytökseltä raivota toistakymmentä sivua ja haukkua hulluiksi ja pissiksiksi niitä, jotka eivät synnytä kuten sinä.
Jos joku omaan elämään vaikuttamaton asia herättää noin kovaa raivoa, niin veikkaisin kyllä ongelman sieltä korvien välistä löytyvän.
Itsellä on ihan ok kokemus alatiesynnytyksestä. Mietin myös raskaana ollessani, että sektio olisi helpompi, mutta ajattelin, että kestän, jos sen muutkin ovat kestäneet ja luotin kätilöihin. Jälkeenpäin olen tyytyväinen. Sektiossa on aina leikkauksen riski. Lisäksi muutamaa tuttavaani on harmittanut joutuminen sektioon. Itselleni pääasia oli terve lapsi, ei se, millä tavalla hänet maailmaan saan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anestesialääkärinä olen nähnyt suunnitelluissa sektioissa ennalta arvaamattomia 10 litran vuotoja ja niihin liittyviä hengenvaarallisia tilanteita ns. atonisen kohdun takia (kohtu ei supistu normaalisti vaan suonet jää vuotamaan). Alatiesynnytyksissä aika harvoin joudutaan kiireelliseen tai hätäsektioon ainakin sellaisessa sairaalassa, missä on hyvät pätevät synnytyslääkärit ja sairaalalääkäreillä seniorituki jatkuvasti saatavilla (osaavat käyttää imukuppia jolloin ei päädytä sektioon niin usein).
Mielestäni alatiesynnytyksen kuuluisi säilyä standardina ja sektion poikkeuksena, vauvan terveyden kannalta. Silti synnytyksen pitkittyessä ja äidin uupuessa, sikiön ollessa hapenpuutteessa tai muuten vaarassa on luonnollisesti sektio kiiretilanteessa ainoa vaihtoehto sekä äidin että lapsen kannalta. Etukäteen suunniteltu sektio muista kuin lääketieteellisistä syistä on ok jos äiti todella pelkää alatiesynnytystä vielä senkin jälkeen, kun sype-polilla asiaa on käsitelty moniammatillisesti ja asiallisesti. Sektion vaatiminen vain tämänkaltaisten keskustelupalstojen näyttöön perustumattomien mielipiteiden takia ei ole ok.
Well said, eipä tohon oo lisäämistä.
Kaikkien tässäkin keskustelussa esiintyneiden synnyttäjiä syyllistävien valelääkärien takia on mukava vihdoin nähdä oikean lääkärin kannanotto. Sitä tosin voidaan ihmetellä, miksi anestesialääkäri lukee tätä palstaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anestesialääkärinä olen nähnyt suunnitelluissa sektioissa ennalta arvaamattomia 10 litran vuotoja ja niihin liittyviä hengenvaarallisia tilanteita ns. atonisen kohdun takia (kohtu ei supistu normaalisti vaan suonet jää vuotamaan). Alatiesynnytyksissä aika harvoin joudutaan kiireelliseen tai hätäsektioon ainakin sellaisessa sairaalassa, missä on hyvät pätevät synnytyslääkärit ja sairaalalääkäreillä seniorituki jatkuvasti saatavilla (osaavat käyttää imukuppia jolloin ei päädytä sektioon niin usein).
Mielestäni alatiesynnytyksen kuuluisi säilyä standardina ja sektion poikkeuksena, vauvan terveyden kannalta. Silti synnytyksen pitkittyessä ja äidin uupuessa, sikiön ollessa hapenpuutteessa tai muuten vaarassa on luonnollisesti sektio kiiretilanteessa ainoa vaihtoehto sekä äidin että lapsen kannalta. Etukäteen suunniteltu sektio muista kuin lääketieteellisistä syistä on ok jos äiti todella pelkää alatiesynnytystä vielä senkin jälkeen, kun sype-polilla asiaa on käsitelty moniammatillisesti ja asiallisesti. Sektion vaatiminen vain tämänkaltaisten keskustelupalstojen näyttöön perustumattomien mielipiteiden takia ei ole ok.
Well said, eipä tohon oo lisäämistä.
Kaikkien tässäkin keskustelussa esiintyneiden synnyttäjiä syyllistävien valelääkärien takia on mukava vihdoin nähdä oikean lääkärin kannanotto. Sitä tosin voidaan ihmetellä, miksi anestesialääkäri lukee tätä palstaa..
Jep! Itse olen asioinut pelkopolilla ja olin tyytyväinen siihen neutraalin asialliseen kohteluun mitä sain osakseni. Kukaan ei vähätellyt pelkojani, mutta kukaan ei myöskään lähtenyt liikaa sympatiseeraamaan niitä. Lääkäriltä sai rauhallisesti esitettyä faktatietoa siitä mitä tapahtuu ja miten, pelkästään sen avulla moni pelko lieveni. Hyvä siis että joku oikea lääkäri ottaa kantaa, oli motiivit täällä pyörimiseen mitkä tahansa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä vaan sektioon jos tuntuu siltä ettei muuhun pysty - mutta kustannukset voisi sitten maksaa ihan itse, sektio kun yleisesti ottaen nimittäin maksaa hieman enemmän kuin alatiesynnytys... Ettei se kuuluisa yhteiskunta taas vaan maksa kaikkea automaattisesti.
Minä en saanut suunniteltua sektiota edes omakustanteisesti. Olisin ollut valmis maksamaan siitä. Suomessa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Kävin synnyttämässä lapseni ulkomailla.
Mitkä sun motiivit sektioon oli?
Mulla meni alatiesynnytys hätäsektioon koska lapsi ei mahtunutkaan tulemaan ulos. Oli 51cm ja 3kg . Muistan kun minut kiidätettiin vertavuotavana salista sairaalan pääaulan kautta..missä tavan tallaajat tuijotti vaan...ahdisti entisestään ..muuta en muista. Poika syntyi elottomana mutta saatiin kuntoon Ja senkin sain tietää vasta 6vk jälkeen kun mentiin jälkitarkastukseen ja hoitaja alkoi puhumaan synnytyksestäni. Oltiin sen synnytyksen takia osastolla kuukausi. (Oli raskausmyrkytys ja diabetes alla..../tulipas sekava... mutta onneksi sektio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole synnyttänyt kertaakaan, mutta vaimoni kahdesti. Eka normaalisti ja toinen suunnitellulla sektiolla. Sektiosta toipuminen kesti kyllä huomattavasti kauemmin. Nyt kolmen vuoden jälkeen haavassa on arpeumaa ja voi olla että edessä on korjaava leikkaus. Eli ei se sektiokaan mikään helppo juttu ole.
Vierailija kirjoitti:
Anestesialääkärinä olen nähnyt suunnitelluissa sektioissa ennalta arvaamattomia 10 litran vuotoja ja niihin liittyviä hengenvaarallisia tilanteita ns. atonisen kohdun takia (kohtu ei supistu normaalisti vaan suonet jää vuotamaan). Alatiesynnytyksissä aika harvoin joudutaan kiireelliseen tai hätäsektioon ainakin sellaisessa sairaalassa, missä on hyvät pätevät synnytyslääkärit ja sairaalalääkäreillä seniorituki jatkuvasti saatavilla (osaavat käyttää imukuppia jolloin ei päädytä sektioon niin usein).
Mielestäni alatiesynnytyksen kuuluisi säilyä standardina ja sektion poikkeuksena, vauvan terveyden kannalta. Silti synnytyksen pitkittyessä ja äidin uupuessa, sikiön ollessa hapenpuutteessa tai muuten vaarassa on luonnollisesti sektio kiiretilanteessa ainoa vaihtoehto sekä äidin että lapsen kannalta. Etukäteen suunniteltu sektio muista kuin lääketieteellisistä syistä on ok jos äiti todella pelkää alatiesynnytystä vielä senkin jälkeen, kun sype-polilla asiaa on käsitelty moniammatillisesti ja asiallisesti. Sektion vaatiminen vain tämänkaltaisten keskustelupalstojen näyttöön perustumattomien mielipiteiden takia ei ole ok.
En ole kyseinen anestesia-lääkäri mutta olisin kiinnostunut kuulemaan, mitä väärää tässä hänen mielipiteessään on alapeukuttajien mielestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua niin harmittaa näin jälkeenpäin etten vaatinut sektiota! Olin ensisynnyttäjä ja viikolla 36+6 painoarvio oli 3500 g. Kyllä hyppäs sydän kurkkuun. Laitettiin sitten käynnistysaika puolentoistaviikon päähän koska ensisynnyttäjille ei haluttu yli 4 kg vauvoja. Koko sen ajan olin tosi peloissani että mitä jos vauva on niin iso ettei mahukkaan ulos ja kuinka pahasti repeän yms... Niin siinä kävi että vauvaa puserrettiin tunti ulos ja 3 asteen repeämät. Paino 4,2 kg ja päänympärys 37cm. Leikattiin eppari mutta repesin vielä siitä. 45 min ommeltiin alapäätä.
Tällä hetkellä uloste ei tule kunnolla ulos, ja 2 kertaa valahtanu housuun jos vatsa on ollu pehmeä enkä ole kerennyt vessaan. Ei vaan pystynyt pidättään vaikka yritin. Alapää ihan järkyttävän näkönen, leikkaushaavaa kiristää, seksi sattuu. Synnytyksestä 4 kk. Onhan tässä vielä aikaa parantua joo, mutta kyllä masentaa.. Itku tuli kun eka kerran valahti housuun. Peräpäätä kyllä ommeltiin synnytyksen jälkeen ja neuvolassa asiasta mainitsin, niin sanottiin että voi mennä puolikin vuotta ennenkuin tää asia korjaantuu. Saas nähdä..
Voi sinua, toivon sinulle kaikkea hyvää ja paranemisia.
Oli pakko kommentoida koska tarinasi on niin samankaltainen, vain sillä erotuksella että minä vaadin sen sektion. Raskausviikoilla 36+2 painoarvio oli 3,5 kg ja lääkäri suositteli että varaisimme kahden viikon päähän (eli viikon 38 alkuun, samoihin aikoihin kuin sinullakin) uuden ajan jolloin tehtäisiin uusi painoarvio ja mahdollisesti käynnistys koska paljon yli neljän kilon ei suositella. Lääkärin virallinen suositus oli siis käynnistys. En uskaltanut synnyttää noin isoa lasta ensisynnyttäjänä ja lääkäri ymmärsi minua hyvin. Olinkin onnekas että minulle sattui ihana ja samalla osaava lääkäri. Sama lääkäri sattui myös leikkausvuoroon silloin kun minut leikattiin ja lääkäri olikin osaava, joka teki todella siistiä jälkeä. Minä olin miettinyt jo etukäteen että jos lapsi on noilla viikoilla yli kolme kiloa (normaalisti noilla viikoilla pitäisi lapsen olla keskimäärin 2,5 kg) niin alan puhua sektion puolesta. Yllätys olikin suuri (vaikka arvelinkin lasta keskivertoa isommaksi) kun kuulin että lapsi olikin sillä hetkellä jopa 3,5 kg. Virallinen diagnoosi sektiolle oli synnytyspelko, koska näin "pienillä" luvuilla ei vielä sektiota saa lapsen koon perusteella. Lapsi syntyi viikon 39 alussa painaen 4,2 kg ja päänympärys 37 cm. Lapsi vedettiin sektiossa imukupilla ulos kun ei muuten saatu ulos vaikka painettiin vatsan päältä. Pelottaa ajatella miten olisi tässä tapauksessa käynyt jos olisi yritetty alakautta kun sektiossakin turvauduttiin imukuppiin. En ollut edes kuullut että niinkin voi käydä.
Ei ollut tarkoitus siis mitenkään kehua sektiota, kerroin vain oman tarinani joka on tietysti yksittäistapaus. Isossa mittakaavassa alatiesynnytys on varmasti lähtökohtaisesti paras vaihtoehto ja sektio sitten jos synnytys ei etene toivotulla tavalla, mutta en käsitä miksi sitä sektiota ei voisi saada helpommin kun kyseessä on isompi sikiö, riskit alkavat nousta kun mennään yli neljän kilon. Toivottavasti korjausleikkauksesi onnistui hyvin ja luulisi noilla tiedoilla sinun saavan sektion ihan pelkästään sillä että sen haluat, voi olla että sinun tapauksessa lääkärit jopa suosittelevat sitä.
Sitä mieltä että on monta paljon oleellisempaakin asiaa jotka vanhemmat voivat lapsensa kohdalla valita muutoin kuin ideaalisimmalla mahdollisella tavalla. Ei hyvä, mutta ei sellainen asia josta jonkun voi suoralta kädeltä tuomita koska kaikeksi onneksi molemmilla metodeilla suurin osa lapsista syntyy ja pysyy terveinä. En siunaa tällaista valintaa enkä tule taputtelemaan äitiä siitä selkään mutta toisaalta jokainen vanhempi päättää muutenkin itse missä säästää vaivaa ja on tekopyhää väittää että itse ei säästäisi missään. Se että lapsen "kustannuksella" säästetään vaivaa on tabu hyvästä syystä enkä toivo että siihen lisätään vertaisten kannustuksella pökköä pesään "kun naapurikin niin kyllä minäkin" -tyylisesti, mutta pelkkä paremman ratkaisun olemassaolo ei yleensä tee asioista laittomia.
Jotkut vanhemmat syöttävät vauvalle soseita purkista, toiset tekevät ne itse. Jotkut kuljettavat harrastuksiin vaivoja säästämättä, toiset laittavat sitteriin, kantoliinaan tai masulleen lattialle sillä välin kun itse tekevät jotain muuta. Jotkut lukevat ja puhuvat lapselle paljon, toisten lapset ovat nelivuotiaina päiväkodin pöydässä ymmällään koska eivät muista miten voita pyydetään nätisti. Osalle lapsista selitetään kärsivällisesti tuntikausia uudelleen ja uudelleen miksi joku asia on oikein tai väärin, toiset opetetaan tottelemaan ilman että kukaan jaksaa selittää miksi säännöt ovat olemassa. Toiset ovat suorastaan altruistisen enkelimäisiä vauvan toiselle vanhemmalle, toisten tulee tukka rullalla räyhättyä liikaakin väsyneenä. Jotkut harrastavat sitä kamaluutta että lapsi laitetaan leffan kanssa olohuoneeseen napottamaan kun vanhemmalla alkaa keittää yli jatkuva keskeyttely.
Vaikka se luojan lykyllä olisikin totta ettet ole säästänyt vaivaa mistään, niin luultavasti olet sallinut valinnanvaran jollekulle toiselle josta välität naulaamatta häntä seinään. Siksi minusta on parempi olla kirjoitamatta tällaisesta asiasta ainakaan ehdotonta lakia jos keisarinleikkaus on se nimenomainen helpotus jonka äiti kokee tarvitsevansa. Minut on muuten syötetty purkkisoseilla joten siitä vaan syyttämään vanhempiani tyhmästä kommentista ja tekemään purkista syöttämisestä laitonta.
Mithän esiäitimme olisivat sanoneet tällaisesta vässyköinnistä. Kyllä on menny veteläksi kun ei viitsi edes lapsiaan synnyttää. Kun on tätä löysää sakkia, jonka mielestä kaikki muu kuin sohvalla sipsipussin kanssa makoilu on liian epämukavaa. Voi huoh, koittakaapa reipastua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että täällä on urpoa porukkaa. Tutkimusten mukaan alatiesynnytys, joka on päättynyt imukuppisynnytykseen tai päivystyskeisarileikkaukseen altistaa synnytyspelolle. Näitä sitten pelkopolilla puidaan.
Lähteenä kotimaiset artikkelit, kirjoittajina mm. Terhi Saisto, joka on paljon tutkinut aihetta. Olen muuten ollut hänen vastaanotollaan synnytyspelkopoliklinikalla. Mutta tokihan ennakkoluuloinen av-mamma tietää paremmin.
No kuule muutama sivu takaperin on ihan Terhi Saiston suusta lainaus siitä kuinka pelkopolin asiakkailla on paljon muitakin ongelmia joita sitten hoidetaan siellä pelkopolilla.
"Nykyisin yhä useampi tuntuu pelkäävän eniten kontrollin ja hallinnan tunteen menettämistä, Saisto toteaa."
"– Entistä enemmän kohtaamme täällä sairaalassa vanhempia, joilla on mielialaongelmia, syömishäiriöitä ja puutteita elämänhallinnassa. Kyse ei ole vain synnytyspelosta, vaan kokonaisesta vyyhdestä ongelmia, joihin olisi tarvittu apua jo paljon ennen raskautta ja synnytystä, kertoo Terhi Saisto."
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/mita-synnytyspelko-on/
Mullekin tulee mukavuussektion vaatijasta mieleen just elämänhallintaongelmat. Yhtään ei voida mennä epämukavuusalueelle kun alkaa heti ahdistaa. Työ on yök ikävää kun joutuu tekee jotain mikä ei oo kivaa -loparit jos on töihin asti edes päässyt. Laihduttaminen, no kyllä lääkärin pitäis jotkut pillerit tai leikkaukset pystyy järjestää koska eihän sitä nyt itse. Synnytys, hyi sattuu ja joutuu ponnistaa.
Pliis tällaiset ihmiset älkää lisääntykö.
Jos on munaa otettu, täytyy naisessa olla munaa se lapsi normaalikautta maailmaan saattaa. Mulla eka synnytys vaikea ja hätäsektio lopputulema, mutta toisella kerralla muutamassa tunnissa normaalisti. Jäi hyvä kokemus, jess mä pystyin tähän! Nykyään pelätään liikaa vähän kaikkea.
Ei pelolle voi mitään.Ei kaikki osaa hallita tunteitaan.
Mua niin harmittaa näin jälkeenpäin etten vaatinut sektiota! Olin ensisynnyttäjä ja viikolla 36+6 painoarvio oli 3500 g. Kyllä hyppäs sydän kurkkuun. Laitettiin sitten käynnistysaika puolentoistaviikon päähän koska ensisynnyttäjille ei haluttu yli 4 kg vauvoja. Koko sen ajan olin tosi peloissani että mitä jos vauva on niin iso ettei mahukkaan ulos ja kuinka pahasti repeän yms... Niin siinä kävi että vauvaa puserrettiin tunti ulos ja 3 asteen repeämät. Paino 4,2 kg ja päänympärys 37cm. Leikattiin eppari mutta repesin vielä siitä. 45 min ommeltiin alapäätä.
Tällä hetkellä uloste ei tule kunnolla ulos, ja 2 kertaa valahtanu housuun jos vatsa on ollu pehmeä enkä ole kerennyt vessaan. Ei vaan pystynyt pidättään vaikka yritin. Alapää ihan järkyttävän näkönen, leikkaushaavaa kiristää, seksi sattuu. Synnytyksestä 4 kk. Onhan tässä vielä aikaa parantua joo, mutta kyllä masentaa.. Itku tuli kun eka kerran valahti housuun. Peräpäätä kyllä ommeltiin synnytyksen jälkeen ja neuvolassa asiasta mainitsin, niin sanottiin että voi mennä puolikin vuotta ennenkuin tää asia korjaantuu. Saas nähdä..