Onko mieheni VÄKIVALTAINEN vai vain temperamenttinen?!

Vierailija kirjoitti:

Surullista on se, että vähättelet kokemaasi ja puolustelet joka käänteessä puolisosi käytöstä. Mielestäsi sinä ja puoliso saatte vaan turhaan paskaa täällä.  Sinusta sylkeminen päälle, tavaroiden heittely ja rikkominen, nyrkin lyöminen seinään tai pöytään, nimittely ja muu haukkuminen sekä törkeä uhkailu tyyliin räjäytän sinun pääsi ja heitän sinut ulos eivät ole niin vakavaa. Jalkoihinkin potkiminenkin ei ollut vakavaa, kun ei ollut niin kovaa ja yritti vain provosoida. Töniminenkin ja haukkuminen on sellaista, jota mielestäsi useimmat muutkin tekevät riidellessään. Ja kuitenkin töniminen onkin nyt mielestäsi se raja, jonka takia haetaan apua? 

Ei ole oikein loogista tuo sinun vastailuisi. Todella toivon, että haette nyt molemmat sitä apua ihan tosissaan. Myös sinä tarvitset apua, jos mielestäsi miehesi käytös on hyväksyttävää, kunhan ei vaan lyö.  

En tiedä onko vastailuni loogista ja sanoinkin olevani ahdistunut miettimään tätä asiaa yksin, siksi tänne kirjoitin. Minä en tarvitse mitään apua kiitos vaan, mielestäni miehen käytös ei ole normaalia parisuhteeseen kuuluvaa, vaikka monessa suhteessa tuupitaankin puolin ja toisin en siis halua sitä suhteeseemme. Mutta silti haukkuminen ei mielestäni ole kuin korkeintaan lievää henkistä väkivaltaa, tämä toki riippuu kuinka usein sitä on tai miten pahasti haukkuu. Mielestäni kommentit voisi esittää toisella tavalla kuin suoraan huutelemalla että vaarannan jotenkin lapsen kehitystä, tai että lapseni pitäisi ottaa minulta pois, kai siitä jokainen järjellä ja tunteilla varustettu äiti suuttuu tai loukkaantuu. Ja sitten osa selittelee jostain kontrolloivasta mustasukkaisesta miehestä joka rajoittaa tekemisiä, pukeutumista yms. Takokaa nyt sinne päähänne että mieheni ei ole sellainen, vaan ainoat asiat mitä on tehnyt on tuo töniminen ja haukkuminen sekä käden laittanut suun eteen, joten en kaipaa mitään stooreja sekomustasukkkaisista miehistä, kun asia ei minun kohdallani ole sellainen. Olen kiitollinen kommenteista, mutta pyydän että ihmiset pysyisivät aiheessa. En ole väittänyt että temperamenttisuus oikeuttaisi väkivaltaan tms, vaan mietin että onko töniminen automaattisesti alku pahentuvalle väkivallalle. Joo kirjoitukseni saa alapeukutuksia, ihan sama, mutta perustelkaa nyt kantanne..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla olen sokea, jos myönnän ongelmat, mieskin myöntää, ja haluamme hakea apua, JOTTA sitä todellista  perheväkivaltaa ei koskaan tapahtuisi (joo tiedän että se on jo lievää mutta nyt tarkoitin pahempaa väkivaltaa). Jos sanon miestä mulkuksi, tai hän minua, ei se ole väkivaltaa, ihan sama mitä tässä hyysäys -yhteiskunnassa sanotaan. Jos mies tönäisee minua riidan aikana,koen sen raja ylittämiseksi hakea apua, muttei se tee KENESTÄKÄÄN vielä vaimonhakkaajaa tai narsistia. Mutta tällä palsalla vaan aina saa paskaa niskaan. Ja minun tietääkseni kysyin aloituksessa onko muiden mielestä mieheni käytös huolestuttavaa jatkoa ajatellen, eli yritin saada kokemuksia siitä, jos tönäisee, onko seuraava askel aina vääjäämättä nyrkillä silmä mustaksi. Ja minä en suojele mitään niin paljon kuin lastani, joten voit pitää suusi kiinni kun sinulla ei ole mitään perusteita väitteillesi. Eli sinunko mielestä mies ei edes apua ansaitse, kun kerran peli on jo menetetty? No tiedä miten yksilöterapian kanssa käy, mutta ainakin hän on valmis siihen, jos olisi täysin sairas tuskin olisi edes sinne soittanut. 

Ap

Aloitetaan otsikosta: olet sillä tavalla sokea, että et ymmärrä sitä, että väkivalta on AINA yksiselitteisesti väkivaltaa, olipa se syy temperamentti tai silkka pahantahtoisuus.

Tuossakin viestissä sinä kiihkeästi puolustat miestäsi. Onhan hän sentään luvannut lähteä terapiaan, eikä ole jäänyt jälkiä sylkemisestä ja haukkumisesta, eikä muustakaan.

Sinä olet nyt meiltä saanut suoran vastauksen kysymykseesi, joka muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta on selkeästi KYLLÄ miehesi käytös on huolestuttavaa.

Myös sinun oma suhtautumisesi on huolestuttavaa, kun suutut niin vimmatusti niille, jotka kertovat sinulle kaunistelemattoman totuuden, varsinkin lapsesi näkökulmasta. Voit vain arvailla, kuinka moni meistä on kasvanut kodissa, jossa miehen " temperamenttia" ovat varsinkin lapset pelänneet. Toivottavasti sinun lapsesi ei koskaan tarvitse pelätä, mitä se mies sinulle tekee.

Vierailija kirjoitti:

Mutta silti haukkuminen ei mielestäni ole kuin korkeintaan lievää henkistä väkivaltaa, tämä toki riippuu kuinka usein sitä on tai miten pahasti haukkuu. 

Ap

Sinun mielestäsi se on lievää väkivaltaa - kuinka pitkään mies on sinua haukkunut? Omasta kokemuksesta voin kertoa, että 20+ vuotta tekee oman olon todella ahdistuneeksi, ja lisänä on häpeä siitä, että on kuunnellut sitä niin pitkään, ja lapsetkin joutuneet kuuntelemaan. Ei hauku aina eikä pahasti, mutta se aika!

Mikä pakko sinun  on provosoida iskemällä sanallisesti heikkoon kohtaan? Kyllä sinäkin voisit hillitä itseäsi etkä ärsyttää "temperamenttista" miestä.

Ap hyvä. Olet vasta matkasi alussa.

Ketjun avaaminen on pieni askel. Se, että nyt et pysty ottamaan vastaan lukijoiden kommentteja, kertoo että et ole vielä sinut tilanteesi kanssa.

Sisimmässäsi kyllä tiedät, että miehesi toiminta ei ole tervettä.

Sisimmässäsi tiedät, että tilanne ei ole terveellinen lapsellesi.

Haluat nähdä, että sinulla on kontrolli, että mies reagoi muka koska SINÄ teet jotakin (ärsytät), koska silloin voit kuvitella että asia muuttuu kun muutat omaa toimintaasi.

Voit laittaa miehen kova kovaa vastaan tai lähteä suhteesta, kunhan olet henkisesti valmis.

Ihmisen temperamenttihan on aika pysyvä. Miten sinun miehesi laita on, kuinka usein hän "joutuu" kevyesti potkimaan työkavereita ja kuinka usein tukkii äitinsä suun kädellään? 

Olet matkasi alussa,  mutta kuitenkin jo aloittanut. Tulee ratkaisunkin päivä.

Haluatko että se on vähin kalustein kalustettu pikkukoti sinulle ja lapselle vai olisiko mukavampi olla kolmen päivän lööppiaines: kuolleen naisen löytyminen, taustojen ruotiminen ja vuosikymmenen perhesurmat listattuina.

Miehesi ei tokene jos jäät hänen luokseen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä myönnänkin että tilanne alkaa lähestyä väkivaltaa, vaikkei suoranaista lyömistä ole. Mutta ei mieheni ole muutoin mitenkään narsisti tai sairas ihminen, vaikka kovasti kaikki sitä yrittävätkin tuputtaa. Mieheni suuttuu koska isken sanallisesti hänen heikkoon kohtaansa, muttei se tietenkään oikeuta häntä väkivaltaan millään lailla. Usein hän sanoo "Ai sinä saat sanoa mulle mitä vaan ja mä en saisi suuttua". Sanon, että saat suuttua, mutta et alkaa tönimään yms. Hän myöntää, mutta seuraavan kerran sama jatkuu. 

Ap

Muukin kuin lyöminen on väkivaltaa esim. toisen töniminen on fyysistä väkivaltaa, käden pitäminen toisen suulla estäen näin väkivalloin toisen mahdollisuuden puhua tai huutaa on fyysistä väkivaltaa jne.

Mene hyvä ihminen jo lapsesi kanssa turvakotiin ja kerro siellä kaikki ja ota hyvä ihminen ero tuollaisesta ääliöstä lopullisesti.

Nyt ihan ekana, lopeta se miehen provosointi. Se ei ole reilua. Ei ketään kohtaan. Riitatilanteessa se vaan pahentaa asioita. Jatkossa kun mies kimmastuu jostain niin rauhoita ensin tilanne, ja yrittäkää vasta sitten keskustella suuttumiseen johtaneista syistä. Syyttely, nimittely ja vyön alle iskeminen ei ole kypsää käytöstä aikuiselta.

Ja noin yleisesti oon aika järkyttynyt miten monen mielestä puolison tarkoituksellinen provosointi on ihan ok. Itelle ei tulis mieleenkään tehdä moista. Mun miehellä on kans aika tulinen tempperamentti mut siitä huolimatta riidellään ihan tosi vähän. Koska mä en suostu riiteleen sen kans. Jos miehellä palaa pinna niin annan sen hetken meltota keskenään ja alan sitten rauhallisesti selvittään asiaa sen kummemmin ketään syyttelemättä tai puolustamatta. Ja kas kummaa, aina on saatu asiat selvitettyä. Jos tommosessa tilanteessa heittäisin vielä vettä myllyyn niin kyllä ihan harvinaisen tyhmänä itseäni pitäisin. Vähän sama ku menis perjantaiyönä nakkikiskan jonoon ärsyttään känniläisiä ja itkis sit ambulanssissa et miks ne mut hakkas. Juu, väkivalta on väärin ja suomessa on sananvapaus mut oman järjen käyttö on silti suotavaa.

Ja niin, myös henkinen väkivalta on väkivaltaa. Eikä se että sen tekee nainen tee siitä yhtään sen hyväksytympää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista on se, että vähättelet kokemaasi ja puolustelet joka käänteessä puolisosi käytöstä. Mielestäsi sinä ja puoliso saatte vaan turhaan paskaa täällä.  Sinusta sylkeminen päälle, tavaroiden heittely ja rikkominen, nyrkin lyöminen seinään tai pöytään, nimittely ja muu haukkuminen sekä törkeä uhkailu tyyliin räjäytän sinun pääsi ja heitän sinut ulos eivät ole niin vakavaa. Jalkoihinkin potkiminenkin ei ollut vakavaa, kun ei ollut niin kovaa ja yritti vain provosoida. Töniminenkin ja haukkuminen on sellaista, jota mielestäsi useimmat muutkin tekevät riidellessään. Ja kuitenkin töniminen onkin nyt mielestäsi se raja, jonka takia haetaan apua? 

Ei ole oikein loogista tuo sinun vastailuisi. Todella toivon, että haette nyt molemmat sitä apua ihan tosissaan. Myös sinä tarvitset apua, jos mielestäsi miehesi käytös on hyväksyttävää, kunhan ei vaan lyö.  

En tiedä onko vastailuni loogista ja sanoinkin olevani ahdistunut miettimään tätä asiaa yksin, siksi tänne kirjoitin. Minä en tarvitse mitään apua kiitos vaan, mielestäni miehen käytös ei ole normaalia parisuhteeseen kuuluvaa, vaikka monessa suhteessa tuupitaankin puolin ja toisin en siis halua sitä suhteeseemme. Mutta silti haukkuminen ei mielestäni ole kuin korkeintaan lievää henkistä väkivaltaa, tämä toki riippuu kuinka usein sitä on tai miten pahasti haukkuu. Mielestäni kommentit voisi esittää toisella tavalla kuin suoraan huutelemalla että vaarannan jotenkin lapsen kehitystä, tai että lapseni pitäisi ottaa minulta pois, kai siitä jokainen järjellä ja tunteilla varustettu äiti suuttuu tai loukkaantuu. Ja sitten osa selittelee jostain kontrolloivasta mustasukkaisesta miehestä joka rajoittaa tekemisiä, pukeutumista yms. Takokaa nyt sinne päähänne että mieheni ei ole sellainen, vaan ainoat asiat mitä on tehnyt on tuo töniminen ja haukkuminen sekä käden laittanut suun eteen, joten en kaipaa mitään stooreja sekomustasukkkaisista miehistä, kun asia ei minun kohdallani ole sellainen. Olen kiitollinen kommenteista, mutta pyydän että ihmiset pysyisivät aiheessa. En ole väittänyt että temperamenttisuus oikeuttaisi väkivaltaan tms, vaan mietin että onko töniminen automaattisesti alku pahentuvalle väkivallalle. Joo kirjoitukseni saa alapeukutuksia, ihan sama, mutta perustelkaa nyt kantanne..

Ap

Mietit, onko töniminen alku pahentuvalle väkivallalle. Vastaan: on. Perustelu: omakohtaiset kokemukset ja kaikki asiantuntija-artikkelit aiheesta sekä oikeudessa tuomari,joka tuli istunnon jälkeen nykimään hihasta ja sanomaan,että lähes aina lähisuhdeväkivalta vain pahenee ajan myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista on se, että vähättelet kokemaasi ja puolustelet joka käänteessä puolisosi käytöstä. Mielestäsi sinä ja puoliso saatte vaan turhaan paskaa täällä.  Sinusta sylkeminen päälle, tavaroiden heittely ja rikkominen, nyrkin lyöminen seinään tai pöytään, nimittely ja muu haukkuminen sekä törkeä uhkailu tyyliin räjäytän sinun pääsi ja heitän sinut ulos eivät ole niin vakavaa. Jalkoihinkin potkiminenkin ei ollut vakavaa, kun ei ollut niin kovaa ja yritti vain provosoida. Töniminenkin ja haukkuminen on sellaista, jota mielestäsi useimmat muutkin tekevät riidellessään. Ja kuitenkin töniminen onkin nyt mielestäsi se raja, jonka takia haetaan apua? 

Ei ole oikein loogista tuo sinun vastailuisi. Todella toivon, että haette nyt molemmat sitä apua ihan tosissaan. Myös sinä tarvitset apua, jos mielestäsi miehesi käytös on hyväksyttävää, kunhan ei vaan lyö.  

En tiedä onko vastailuni loogista ja sanoinkin olevani ahdistunut miettimään tätä asiaa yksin, siksi tänne kirjoitin. Minä en tarvitse mitään apua kiitos vaan, mielestäni miehen käytös ei ole normaalia parisuhteeseen kuuluvaa, vaikka monessa suhteessa tuupitaankin puolin ja toisin en siis halua sitä suhteeseemme. Mutta silti haukkuminen ei mielestäni ole kuin korkeintaan lievää henkistä väkivaltaa, tämä toki riippuu kuinka usein sitä on tai miten pahasti haukkuu. Mielestäni kommentit voisi esittää toisella tavalla kuin suoraan huutelemalla että vaarannan jotenkin lapsen kehitystä, tai että lapseni pitäisi ottaa minulta pois, kai siitä jokainen järjellä ja tunteilla varustettu äiti suuttuu tai loukkaantuu. Ja sitten osa selittelee jostain kontrolloivasta mustasukkaisesta miehestä joka rajoittaa tekemisiä, pukeutumista yms. Takokaa nyt sinne päähänne että mieheni ei ole sellainen, vaan ainoat asiat mitä on tehnyt on tuo töniminen ja haukkuminen sekä käden laittanut suun eteen, joten en kaipaa mitään stooreja sekomustasukkkaisista miehistä, kun asia ei minun kohdallani ole sellainen. Olen kiitollinen kommenteista, mutta pyydän että ihmiset pysyisivät aiheessa. En ole väittänyt että temperamenttisuus oikeuttaisi väkivaltaan tms, vaan mietin että onko töniminen automaattisesti alku pahentuvalle väkivallalle. Joo kirjoitukseni saa alapeukutuksia, ihan sama, mutta perustelkaa nyt kantanne..

Ap

Mietit, onko töniminen alku pahentuvalle väkivallalle. Vastaan: on. Perustelu: omakohtaiset kokemukset ja kaikki asiantuntija-artikkelit aiheesta sekä oikeudessa tuomari,joka tuli istunnon jälkeen nykimään hihasta ja sanomaan,että lähes aina lähisuhdeväkivalta vain pahenee ajan myötä.

Ja tämä oli siis tilanne, jossa halusin jatkaa miehen kanssa yhdessä, vaikka oikeudessa hänet tuomittiin minun pahoinpitelystäni. Seuraavan kerran hän sai tuomion törkeästä pahoinpitelystä ja ehdollista... jos olisin jatkanut suhdetta, olisi kolmas tuomio tullut varmaan taposta. Onneksi pääsin pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista on se, että vähättelet kokemaasi ja puolustelet joka käänteessä puolisosi käytöstä. Mielestäsi sinä ja puoliso saatte vaan turhaan paskaa täällä.  Sinusta sylkeminen päälle, tavaroiden heittely ja rikkominen, nyrkin lyöminen seinään tai pöytään, nimittely ja muu haukkuminen sekä törkeä uhkailu tyyliin räjäytän sinun pääsi ja heitän sinut ulos eivät ole niin vakavaa. Jalkoihinkin potkiminenkin ei ollut vakavaa, kun ei ollut niin kovaa ja yritti vain provosoida. Töniminenkin ja haukkuminen on sellaista, jota mielestäsi useimmat muutkin tekevät riidellessään. Ja kuitenkin töniminen onkin nyt mielestäsi se raja, jonka takia haetaan apua? 

Ei ole oikein loogista tuo sinun vastailuisi. Todella toivon, että haette nyt molemmat sitä apua ihan tosissaan. Myös sinä tarvitset apua, jos mielestäsi miehesi käytös on hyväksyttävää, kunhan ei vaan lyö.  

En tiedä onko vastailuni loogista ja sanoinkin olevani ahdistunut miettimään tätä asiaa yksin, siksi tänne kirjoitin. Minä en tarvitse mitään apua kiitos vaan, mielestäni miehen käytös ei ole normaalia parisuhteeseen kuuluvaa, vaikka monessa suhteessa tuupitaankin puolin ja toisin en siis halua sitä suhteeseemme. Mutta silti haukkuminen ei mielestäni ole kuin korkeintaan lievää henkistä väkivaltaa, tämä toki riippuu kuinka usein sitä on tai miten pahasti haukkuu. Mielestäni kommentit voisi esittää toisella tavalla kuin suoraan huutelemalla että vaarannan jotenkin lapsen kehitystä, tai että lapseni pitäisi ottaa minulta pois, kai siitä jokainen järjellä ja tunteilla varustettu äiti suuttuu tai loukkaantuu. Ja sitten osa selittelee jostain kontrolloivasta mustasukkaisesta miehestä joka rajoittaa tekemisiä, pukeutumista yms. Takokaa nyt sinne päähänne että mieheni ei ole sellainen, vaan ainoat asiat mitä on tehnyt on tuo töniminen ja haukkuminen sekä käden laittanut suun eteen, joten en kaipaa mitään stooreja sekomustasukkkaisista miehistä, kun asia ei minun kohdallani ole sellainen. Olen kiitollinen kommenteista, mutta pyydän että ihmiset pysyisivät aiheessa. En ole väittänyt että temperamenttisuus oikeuttaisi väkivaltaan tms, vaan mietin että onko töniminen automaattisesti alku pahentuvalle väkivallalle. Joo kirjoitukseni saa alapeukutuksia, ihan sama, mutta perustelkaa nyt kantanne..

Ap

Et tarvitse apua, selvä. Ajatteletko, että kaikki muuttuu hyväksi, kun mies menee terapiaan ja korjaantuu siellä yhtäkkiä. Ja sinä vaan odottelet kotona tuloksia. Terapia on todella pitkä tie.

Oma kertomuksesi muuttuu tässä ketjussa useasti, ongelma ei nyt olekaan enää potkiminen, sylkeminen, uhkailua tai muu uhkaava ja arvaamaton käytös, vaan vain töniminen ja haukkuminenkaan ei ole niin vaarallista. Ketjun aloituksessa kerrot, että olet ahdistunut näissä tilanteissa ja pelkäät raivoavaa ja arvaamattomasti käyttäytyvää miestäsi. Mutta et siis tarvitse apua tällaisten kokemusten käsittelyynkään. 

Ok, miehesi ei ole siis mustasukkainen. Käsittääkseni mustasukkaisuudesta kertoivat muutamat kommentoijat, jotka olivat kokeneet suhteissaan mustasukkaisuutta väkivallan lisäksi. Missä kukaan sinun miestäsi on suoraan esittänyt mustasukkaiseksi? Kertomasi perusteella mies yrittää kuitenkin kontrolloida tekemisiäsi ja sanomisiasi näissä riitatilanteissa VÄKIVALLALLA, ei pelkästään temperamenttisella käytöksellä tai "käytöksellä, joka lähestyy väkivaltaa", vaikka ei mustasukkaisesti muuten käyttäydy. Puolustelet miehesi käytöstä monin tavoin, vähättelet ja yrität väittää, että monissa suhteissa käyttäydytään samalla tavalla. Lisäksi puolustat kiivaasti, että mies ei ole sairas, vaikka hän on kertomasi mukaan täysin eri ihminen ja kontrolloimaton raivostuessaan, hänellä ajatus sumenee, eikä melkein muista mitä on tehnyt tai sanonut. Ja silti sinä et tarvitse apua.  

Uskon kyllä, että hänessä on hyviäkin puolia ja ehkä sinun on sen takia vaikea myöntää itsellesi koko tilannetta nyt ja olet puolustuskannalla. Sinä kuitenkin pyysit apua tässä ketjussa, vaikka nyt sanot, että et sitä tarvitse. Toivottavasti olet valmis ottamaan sitä vastaan jossain vaiheessa. 

Kyllä sinäkin tarvitset apua, jos olet oikeasti sitä mieltä että parisuhteenne tila ei ole vaaraksi lapsellenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta silti haukkuminen ei mielestäni ole kuin korkeintaan lievää henkistä väkivaltaa, tämä toki riippuu kuinka usein sitä on tai miten pahasti haukkuu. 

Ap

Sinun mielestäsi se on lievää väkivaltaa - kuinka pitkään mies on sinua haukkunut? Omasta kokemuksesta voin kertoa, että 20+ vuotta tekee oman olon todella ahdistuneeksi, ja lisänä on häpeä siitä, että on kuunnellut sitä niin pitkään, ja lapsetkin joutuneet kuuntelemaan. Ei hauku aina eikä pahasti, mutta se aika!

Mikä pakko sinun  on provosoida iskemällä sanallisesti heikkoon kohtaan? Kyllä sinäkin voisit hillitä itseäsi etkä ärsyttää "temperamenttista" miestä.

Mies on haukkunut minua riitojen aikana parisen vuotta, hän kyllä haukkuu muitakin ihmisiä sekä on kova arvostelemaan muita ja muiden tekemisiä, pukeutumista sekä ulkonäköä. Tätä suhteemme alussa aina ihmettelin, kun kadulla hän kiinnitti todella paljon huomiota muihin ihmisiin, itse en muita ulkona arvostelevalla katseella tutki. Jos joku esim. miehen töissä on sanonut miehestä jonkun poikkipuolisen jutun tai kritisoinut miestä, hän jää vatvomaan asiaa (usein avautuu tästä minulle) ja saattaa haukkua tätä kyseistä kollegaa minulle. Mies sanoo, että on hänellä oli ennen huono itsetunto, mutta siitä huolimatta että on urallaan menestynyt on hänellä mielestäni edelleen huono itsetunto, sillä kritiikkiä hän ei kestä. Minua hän ei kuitenkaan hauku ulkonäöllisesti, vaan yleisnimityksillä sekä käyttää paljon kirosanoja. Olen sitten itsekin haukkunut häntä, jotta hän heräisi tajuamaan omaa käytöstään, mutta koska hänen oma isänsä on häntä haukkunut lapsesta asti, on mies varmaan jotenkin ihan turta haukkumasanoille, sanoo itsekin että hän on vain paha suustaan ja tietää olevansa taitava loukkaamaan ihmisiä sanallisesti, muttei useinkaan sisimmässään tarkoita mitään (näin on minulle sanonut). Minä en ole heikko ihminen, eikä minua sinänsä jotkut haukkumasanat raivoavan ihmisen suusta paljon hetkauta, vaikka tietenkin toivoisin ettei hän käyttäytyisi näin. En minä tahallani provosoi miestä, paitsi äärimmäisen harvoin, silloin kun mies asettuu mykkäkouluun eikä suostu puhumaan asioista, saatan sanallisesti häntä provosoida jotta sanoisi edes jotain, koska mielestäni vetäytyminen ja puhumattomuus on pahinta (tai itse koen näin) mitä suhteessa voi olla. Mieluummin sitten vaikka huutaa päin naamaa kun mykistyy. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista on se, että vähättelet kokemaasi ja puolustelet joka käänteessä puolisosi käytöstä. Mielestäsi sinä ja puoliso saatte vaan turhaan paskaa täällä.  Sinusta sylkeminen päälle, tavaroiden heittely ja rikkominen, nyrkin lyöminen seinään tai pöytään, nimittely ja muu haukkuminen sekä törkeä uhkailu tyyliin räjäytän sinun pääsi ja heitän sinut ulos eivät ole niin vakavaa. Jalkoihinkin potkiminenkin ei ollut vakavaa, kun ei ollut niin kovaa ja yritti vain provosoida. Töniminenkin ja haukkuminen on sellaista, jota mielestäsi useimmat muutkin tekevät riidellessään. Ja kuitenkin töniminen onkin nyt mielestäsi se raja, jonka takia haetaan apua? 

Ei ole oikein loogista tuo sinun vastailuisi. Todella toivon, että haette nyt molemmat sitä apua ihan tosissaan. Myös sinä tarvitset apua, jos mielestäsi miehesi käytös on hyväksyttävää, kunhan ei vaan lyö.  

En tiedä onko vastailuni loogista ja sanoinkin olevani ahdistunut miettimään tätä asiaa yksin, siksi tänne kirjoitin. Minä en tarvitse mitään apua kiitos vaan, mielestäni miehen käytös ei ole normaalia parisuhteeseen kuuluvaa, vaikka monessa suhteessa tuupitaankin puolin ja toisin en siis halua sitä suhteeseemme. Mutta silti haukkuminen ei mielestäni ole kuin korkeintaan lievää henkistä väkivaltaa, tämä toki riippuu kuinka usein sitä on tai miten pahasti haukkuu. Mielestäni kommentit voisi esittää toisella tavalla kuin suoraan huutelemalla että vaarannan jotenkin lapsen kehitystä, tai että lapseni pitäisi ottaa minulta pois, kai siitä jokainen järjellä ja tunteilla varustettu äiti suuttuu tai loukkaantuu. Ja sitten osa selittelee jostain kontrolloivasta mustasukkaisesta miehestä joka rajoittaa tekemisiä, pukeutumista yms. Takokaa nyt sinne päähänne että mieheni ei ole sellainen, vaan ainoat asiat mitä on tehnyt on tuo töniminen ja haukkuminen sekä käden laittanut suun eteen, joten en kaipaa mitään stooreja sekomustasukkkaisista miehistä, kun asia ei minun kohdallani ole sellainen. Olen kiitollinen kommenteista, mutta pyydän että ihmiset pysyisivät aiheessa. En ole väittänyt että temperamenttisuus oikeuttaisi väkivaltaan tms, vaan mietin että onko töniminen automaattisesti alku pahentuvalle väkivallalle. Joo kirjoitukseni saa alapeukutuksia, ihan sama, mutta perustelkaa nyt kantanne..

Ap

Et tarvitse apua, selvä. Ajatteletko, että kaikki muuttuu hyväksi, kun mies menee terapiaan ja korjaantuu siellä yhtäkkiä. Ja sinä vaan odottelet kotona tuloksia. Terapia on todella pitkä tie.

Oma kertomuksesi muuttuu tässä ketjussa useasti, ongelma ei nyt olekaan enää potkiminen, sylkeminen, uhkailua tai muu uhkaava ja arvaamaton käytös, vaan vain töniminen ja haukkuminenkaan ei ole niin vaarallista. Ketjun aloituksessa kerrot, että olet ahdistunut näissä tilanteissa ja pelkäät raivoavaa ja arvaamattomasti käyttäytyvää miestäsi. Mutta et siis tarvitse apua tällaisten kokemusten käsittelyynkään. 

Ok, miehesi ei ole siis mustasukkainen. Käsittääkseni mustasukkaisuudesta kertoivat muutamat kommentoijat, jotka olivat kokeneet suhteissaan mustasukkaisuutta väkivallan lisäksi. Missä kukaan sinun miestäsi on suoraan esittänyt mustasukkaiseksi? Kertomasi perusteella mies yrittää kuitenkin kontrolloida tekemisiäsi ja sanomisiasi näissä riitatilanteissa VÄKIVALLALLA, ei pelkästään temperamenttisella käytöksellä tai "käytöksellä, joka lähestyy väkivaltaa", vaikka ei mustasukkaisesti muuten käyttäydy. Puolustelet miehesi käytöstä monin tavoin, vähättelet ja yrität väittää, että monissa suhteissa käyttäydytään samalla tavalla. Lisäksi puolustat kiivaasti, että mies ei ole sairas, vaikka hän on kertomasi mukaan täysin eri ihminen ja kontrolloimaton raivostuessaan, hänellä ajatus sumenee, eikä melkein muista mitä on tehnyt tai sanonut. Ja silti sinä et tarvitse apua.  

Uskon kyllä, että hänessä on hyviäkin puolia ja ehkä sinun on sen takia vaikea myöntää itsellesi koko tilannetta nyt ja olet puolustuskannalla. Sinä kuitenkin pyysit apua tässä ketjussa, vaikka nyt sanot, että et sitä tarvitse. Toivottavasti olet valmis ottamaan sitä vastaan jossain vaiheessa. 

Sanoinhan, että mietin tätä asiaa paljon ja ymmärrän jos vastaukseni tuntuvat vaihtelevan. En pelkää miestäni, mutta koen nämä riitatilanteet ahdistaviksi, olen AINA tuntenut riitatilanteet hyvin ahdistaviksi molemmissa pitkissä parisuhteissa, en tiedä, miksi en kestä olla riidoissa puolisoni kanssa vaan lamaannun täysin (esim. työnteko ei onnistu) ennen kuin riita on selvitetty. Edelleen en yritä mitenkään vähätellä kokemaani, mutta annan vain lisätietoja koska aloituksessa en luonnollisestikaan voi kaikkea kertoa kaikelta kantilta. Suhteen alussa mies suuttuessaan lähes aina lähti pois kotoaan/tilanteesta (olimmepa missä vain) ja minä en tätä ymmärtänyt, yritin jopa usein häntä estää lähtemästä. Myöhemmin tajusin, etten voi häntä pidätellä ja ehkä parempikin viheltää peli poikki lähtemällä rauhoittumaan. Eniten minua ahdistaa miehen yhtäkkiset mielialavaihtelut, yhtäkkinen suuttuminen, ei niinkään se, että pelkäisin mieheni tekevän jotain. Koska olen tyyppiä "tämä riita selvitetään tässä ja nyt" , menevät tilanteet usein näin: Mies suuttuu ja osoittaa suuttumuksen merkkejä eri tavoin (joko lähtemällä, kiroilemalla, mykkäkoululla yms), minä en kestä tätä tilannetta ja yritän leppyytellä miestä ja hieroa sovintoa, mies ei suostu tähän useimmiten, joten kuljen miehen perässä kotona ja tästä mies ahdistuu. Olemme puhuneet tästä monta kertaa ja kaava on sama. Ne kerrat kun olen antanut miehen esim. rauhoittua hetken toisessa huoneessa menemättä sinne sanomaan mitään, on hän usein itse tullut pyytämään anteeksi hetken kuluttua. Meillä on hyvin erilaiset keinot riitojen aikana, mies tarvitsee rauhaa ja minä taas tarvitsen keskustelua heti tässä ja nyt. Siksi usein vaikka hän olisi tehnyt jotain väärää, menen silti tyhmänä sovittelemaan riitaa, vaikka asian pitäisi olla toisin päin. Tämä sama ongelma minulla oli myös exän kanssa.

Ap

Ei todellakaan ole hyvä isä lapselle, ihan sairasta. Käske häntä hakemaan apua, sano ettet halua lapsesi näkevän tuollaista mallia isältään. Ihan hirveän kuuloista, tuli todella paha olo oikeasti. 

No ei tarvinnu lukea kuin neljä ekaa riviä, kun voin jo kertoa omana mielipiteenäni, että väkivaltainen on, vaikka on niiiiiiiin ihana ja rakastatte niiiiiin hirveästi! Suosittelisin siis järkiinsä tulemista ap:lle tai miehen hommaamista  johonkin anger management-terapiaan. Kohta tulee muuten pataan!

Hyvä Ap, miehesi on kuin minun ensimmäinen aviomieheni, ulospäin menestynyt, ah niin leppoisa seuramies, arvosti minua naisena ja vaimona enkä ollut kontrolloitu, ei ollut mustasukkaisuutta tai muuta. Oli rakkautta. Hänen väkivalta oli enimmäkseen tavaroiden paiskomista tai ovien potkimista, josta menin aina aivan lukkoon, sydän hakkasi, kädet tärisi. Mitä provokaatiota mun puolelta siihen ei tarvittu. Käytöksen taustalla oli oma isäsuhde, kuten sunkin miehellä. Mieti miten sun mies nyt siirtää tätä samaa teidän lapseen, ellet katkaise sitä ajoissa.

Meillä oli yhdessä vaiheessa parin vuoden hyvä jakso. Sitten nuo raivarit taas alkoi, mukaan tuli mun tönimistä ja muutakin väkivallalla uhkailua. Silloin erosin. Ja vaikka se oli rankkaa aikaa, jälkikäteen katsottuna ratkaisu oli oikea.

Nyt 10 vuotta erosta, olen todella onnellisessa parisuhteessa miehen kanssa joka ei todellakaan ole millään tasolla väkivaltainen. Järkyttyisin, jos hän nimittelisi mua tai vaikka edes varpaan päällä potkaisisi. Sellainen ei kuulu parisuhteeseen terveen, tasapainoisen aikuisen kanssa. Silti totuin sellaiseenkin, että mua tönittiin ja alistettiin henkisesti, ja pidin sitä ihan ookoona. Nyt en voi kuin hämmästellä entistä minääni.

En tiedä auttaako, tahdoin silti kertoa omasta kokemuksestani edes yhteen kysymykseesi vastatakseni, että joo kyllä se väkivalta hiljalleen pahenee. Mun mies ainakin ikäänkuin tarvitsi aina vähän "voimakkaampaa" saadakseen sen oman pahan olonsa purettua. Sillä siitähän noissa raivokohtauksissa on kyse, omasta pahasta olosta.

On kyllä hienoa, että sun mies hakeutuu hakemaan apua. Mun ei halunnut. Mutta jos sun miehellä on taustalla isäsuhteen aiheuttama angsti ei tuo jussiterapia ehkä kovinkaan auta tai sen rinnalle ainakin olisi hyvä aloittaa psykoterapia joka taas on vuosien prosessi. Mutta kannattaa, jos oikeasti ja aidosti on halua muuttua ja sitä kautta voitte saada todella hyvin toimivan parisuhteen ja elämän. Sinä itsekin tarvitset ehkä apua parisuhteen toimintatapoihisi, sillä ei sekään normaalia ole että haukut ja provosoit. Normaalissa parishteessa ei toimita niin. Mieti miten voisit omaa käytöstä muuttaa. Me kaikki voidaan oppia uusia tapoja toimia, eikä kukaan meistä ole täydellinen, että en sano tätä kriittisessä mielessä.