Lue keskustelun säännöt.
"lapsiperhe-elämään pettyneet miehet eivät olisi halunneet että eroottinen vaimo muuttuu pelkäksi mammaksi" ärrr!!
22.11.2016 |
Nyt ärsyttää niin paljon!! Toisen ketjun inspiroimana tämä.
"Tein lapset oikeasti vaimon mieliksi, nyt harmittaa. En jaksa osallistua perhe ja kotielämään vaan röhnötän sohvalla näpläämässä puhelinta. Vaimokin on muuttunut eroottisesta viettelijättärestä pelkäksi mammaksi. Olen pettynyt elämääni."
Mitä hittoa! Ryhdistäytykää miehet! Ei paljoa kiinnosta leikkiä viettelijätärtä kun olen laittanut ruuan, järjestellyt arjen sujuvaksi, ollut haluamillesi lapsille hyvä vanhempi sillä aikaa kun sinä makaat pettyneenä elämääsi sohvalla! Luuletko että minä haaveilin tästä arjesta? Saisin uppoutua satasella lapsiini? Ei tarvitsisi murehtia omasta ajasta, käydä harrastuksissa tai missään. Kiitos tästä, ymmärrät varmaan että olen ikuisesti kiitollinen panoksestasi. Onneksi olet usein työmatkalla, saan edes silloin illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen olla pari tuntia rauhassa ilman painostustasi sänkypuuhiin.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.
Mutta muistakaa myös se, että monelle miehelle kolmen vuoden seksitön kausi on kova paikka. Ja kun se lähtee liikkeelle 9kk vittuilulla, niin kyllä se hermoja kysyy. Yritin auttaa parhaani mukaan lasten- ja kodinhoidossa ja käydä siinä välissä töissäkin, mutta ei auttanut asiaa. Siihen kuoli se parisuhde ja nostan kytkintä kun lapsi on isompi.
Niin kolmen vuoden. Silloin kun lapsi on parin kuukauden ikäinen, tuskin mies on ollut vielä kolmea vuotta ilman.
Ei, mutta vuosi on jo mennyt. Ja siitä vielä pari eteenpäin. En lukenut sitä toista ketjua, mutta ilmeisesti siinä keskusteltiin parin kuukauden ikäisestä lapsesta?
En tiedä mistään toisesta ketjusta, mutta yleensä ne yöt läpeensä huutavat (koliikki)vauvat ovat muutaman kuukauden ikäisiä eivätkä taaperoita.
Totta, mutta kuten esimerkiksi meidän parisuhteessa kävi, niin vaimoa ei kiinnostanut seksi raskauden aikana (ja tuolloin opin, että astianpesukoneenkin voi täyttää väärin). Lapsi oli jo yli kahden vanhan, kun vaimon halut näyttivät heräämisen merkkejä. Ja sitten hän oli vielä kummissaan, kun minua ei homma enää kinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.
Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.
Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...
Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.
Minä ainakin naisena koin asian siten, että kun oli lasten hoitamisesta rättiväsynyt, mies niillä halauksillaan ja lähestymisyrityksillään vain tuo minulle lisäpaineita siitä, että minun pitäisi huomioida myös hänet. Kun oikeasti saa sen tuntikausia itkeneen lapsen nukkumaan, se halaus ei todellakaan tuonut minulle lohtua ja tukea, vaan tulkitsin sen vain viestiksi, että "hei, muistatko, minäkin olen täällä, nyt on minun vuoroni". Hikisenä, maitopukluisena ja väsyneenä ei todellakaan tee mieli halata vaan olla vain yksin.Eikä asiaa helpottanut yhtään se tieto, että mies katseli yökaudet pornoa. Tietoisuus siitä, että toinen koko ajan odottaa, jyskyttää koko ajan päässä ja koko touhu ahdistaa vain koko ajan enemmän. Eihän mies tässä mitään väärää tietenkään tee, mutta kyllä se vain ahdistaa, kun pitää olla hyvä äiti, mutta samalla kello tikittää sinne seksinkin suorittamiseen.
Ihan yhtä lailla se ahdistaa miestä, kun tietää että toinen kaipaa tukea ja lohdutusta ja itsekin on läheisyyttä vailla ja pahin mitä voit tehdä, on mennä metriä lähemmäksi rakastasi. Sitä samaa ihmistä joka on aiemmat vuodet ollut se joka käpertyy kainaloon ja pyytää halia tai silitystä/rapstusta, koska juuri sillä hänet saa aina rauhoitettua/lohdutettua ja paremmalle tuulelle. Auttaisi melkoisesti jos osattaisiin puolin ja toisin kertoa mistä kenkä itsellä puristaa ja mitä kuvitellaan toisen haluavan. Me ei osattu ja maksetaan siitä nyt hintaa.Miten teillä meni? Osasitko kertoa miehellesi miksi läheisyys ahdistaa?
Kerroin monta kertaa. Minua vain kerta kaikkiaan ahdisti ja lopulta ällötti, kun miehen mielestä ainoa ongelma oli seksin ja läheisyyden puute, kun minä samaan aikaan kamppailen jättimäisen väsymyksen ja jaksamattomuuden kanssa. Minusta ei voi puhua vastuun tasaisesta jakautumisesta, jos toinen on pelkästään väsynyt ja toisella on aikaa ja energiaa miettiä seksin puutetta. Silloin pitäisi ensisijaisesti tehdä jotain sille väsymykselle, eikä tulla paijailemaan.
Ei tässäkään ketjussa mitään uutta ole. Naisella on oikeus olla väsynyt, haluton, 100% äitihahmo, joka viimeiseen saakka panostaa mammana olemiseen luottaen, että suhteessa on tärkeämpikin arvoja kuin erotiikka, seksi ja läheisyys. Ja perinteisesti miehen velvollisuus on olla joku ihmeellinen superolio, joka tukee, jaksaa, terapioi, ja kärsii vaieten, jotta nainen löytää sisäisen naiseuden uudelleen. Juurin niin monta vuotta kuin nainen päättää olla pelkkä äitihahmo.Joo, katkeraa mutta enemmän kuin puolet totta ja tarinaa monen miehen elämästä.
Käännäpäs tuo toisin päin. Eikö miehellä sinusta ole ihan samaa oikeutta, kuin naisella? Olla väsynyt, haluton, 100 % isähahmo, joka viimeiseen saakka panostaa isänä olemiseen, luottaen, että suhteessa on tärkeämpiäkin arvoja, kuin erotiikka, seksi ja läheisyys? Olisiko naisella oikeus alkaa nillittämään ja itkemään huomiota, jos mies laittaa tuolla tavalla lapsen etusijalle?
En ole tuo jolta kysyt mut mun mielestä ei ole oikeutta kummallakaan. Molemmilla on velvollisuus parisuhteen hyvinvoinnista, jos parisuhteessa haluaa elää. On älyttömän itsekästä sitoa toista muuhun.
Onko parisuhteen hyvinvointi on seksistä ja muutamasta kuukaudesta kiinni? Ja menevätkö nämä vanhemmuuden vastuiden edelle?
Yksi vanhemmuuden vastuista on kumppanista huolehtiminen, se on myös lapsen etu että vanhemmat tulee toimeen, jopa rakastaa toisiaan. YH lapsilla on huomattavasti enemmän ongelmia ja huonommat odotukset elämälle, kuin kahden vanhemman lapset. Tilasto josta ei nykyään edes saa puhua.
Eli rättiväsyneen naisen on annettava seksiä miehelle, jottei tämä ota ja lähde. Miehen on saatava seksinsä. Siitä ei tingitä. Näinhän se menee.
Niin, ja miehen on tietenkin tehtävä osansa, huolehtia sekä vaimon että lapsen tarpeista. Ei tässä ole pelkästään seksistä kyse, mutta ilman sitä miehen rakkaus kuolee. Sitten kun toinen pihtaa ja toinen röhnöttää sohvalla kalja kädessä, pidemmän päälle eri osoitteissa, luuletko tosiaan että tämä on parempi ratkaisu kaikkien kannalta?
Vai pitäisikö kumppani pitää aina mielessä, keskustella ja kuunnella toisen toivomuksia, tulla vastaan, venyä ja tehdä myönnytyksiä, puolin ja toisin?
Huh,kyllä miehenä pelottaa vaikkei lasta vielä suunnitellakkaan :s
Ihmemiehiä kyllä jos eivät osallistu mihkään!
Aattelin psyykata itteeni et vuoteen ei ainakaan heru.. pelottaa vaan et jos seksuaalisuus vaan painuu taka-alalle eikä tuukkaan takas vaikka aikaa ja voimia löytyisikin?
Täytyy nyt vielä lapsettomana irstailla varastoon niin onpahan meillä ainakin hyviä muistoja :D
Samaa mieltä,et kyllä näistä asioista pitäisi kans olla tietoa saatavilla ajoissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisääntymistä miettiville miehille pitäisi aina kertoa, että naisen hormonitoiminta muuttuu lasten tulon myötä ja mies ei ole useaan vuoteen naisen päämielenkiinto uuden lapsen jälkeen. Se ei muutu mihinkään sillä, että mieskin osallistuu lasten hoitoon. Nainen on varmasti kiitollinen, mutta ei se lisää naisen mielenkiintoa seksiin, koska hänen elimistönsä ei yksinkertaisesti ole viritetty sitä varten.
Koskaan ei ole niin paljon seksiä tehnyt mieli kun imetysaikana.
Vtun pedari. Ilmiannoin nettipoliisille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en koe olevani mikään mamma. Huolehdin itsestäni, pukeudun ihan kivasti, olen normaalipainoinen. Käyn töissä.
Miehen mielestä meillä todella vähän seksiä ja minä olen se ketä ei koskaan kiinnosta. (Seksiä on n.kerran viikossa)
No ei kyllä kauheasti kiinnosta, kun mies on itsekkin iso lapsi. Kotityöt jää usein tekemättä. Työt ja harrastukset vie ison osan herran ajasta, ei siinä mitään. Mutta turha odottaa että kotona odotellaan haarat levällään tai keikistellään minihameessa, kun itse ei tee mitään sen eteen että tuo minua kiinnostaisi.
Toki tykkään seksistä, mutta toivoisin että minua huomioidaan muutenkin kun kouraisemalla tisseistä silloin kun tekee mieli. Kiva olisi että muistetaan äitienpäivänä ja syntymäpäivänä. Kiva olisi, että jos hän on ollut kotona ja minä töissä niin olisi edes tiskit laitettu koneeseen ja sänky pedattu. Kiva jos edes joskus hän ehdottaisi jotain yhteistä tekemistä. Kiva jos joskus kysyisi mitä minulle kuuluu. Näitä kaikkia itse noudatan.
Ehkä sitten jaksaisi kiinnostaakkin se minihameessa pyllistely.Siis miten on mahdollista, että joku on itse valinnut moisen miehen itselleen ja sitten valitetaan kun mies on sika?! Kai nyt jotain merkkejä on ollut jo ennen lapsen/lapsien syntymää?
Itse olen nainen ja ymmärrän miehiä aivan täysin tässä asiassa. Minulla on ystäviä, jotka ovat mammautuneet täysin. Harmaita ja tylsiä äiti-ihmisiä, joilla ei ole mitään muuta puheenaihetta kuin perhe-elämä tai sitten vain katsotaan tuppisuuna vieressä kun MINUN pitäisi leikkiä lasten kanssa.
En ylipäätänsä käsitä, että miten joku mies voisi edes kaivata perhe-elämää, sillä on kuitenkin hyvin suuri todennäköisyys, että vaimosta muuttuu juuri tällainen tylsimys ilman erotiikkaa. Mutta kaikkihan on miehen syytä.
Ja sitten joku nainen sanoo, että ei saisi halailla kun se on painostus seksiin. Ei jumaliste, mikä teille kelpaa? En yhtään ihmettele jos muut naiset alkavat houkuttaa.
Samaa ajattelen vaimona ja äitinä itsekin. Mikään ei kelpaa ja mistään ei kanneta vastuuta. Todella vaikeaa kuvitella et Suomen naiset on noin alistuvaisia ettei millekään mitään voi ja on vaan olosuhteiden ja miesten uhreja... Ei ole mitään omaa aikaa eikä mahdollisuuksia...Tämä on kuitenkin hyvin tasa-arvoinen maa.
Jostain kumman syystä ne repsahtaneet kuitenkin vie miehiään ku pässejö naurussa, halveksii ja tiuskii julkisesti ja vie viimeisetkin pallien rippeet... mut silti ovat niiiiiiin uhrautuvaisia miehisen vallan alla eläviä samalla että oma lässähdys on sen miehen vika. Kun itse ei voi millekään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.
Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.
Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...
Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.
Minä ainakin naisena koin asian siten, että kun oli lasten hoitamisesta rättiväsynyt, mies niillä halauksillaan ja lähestymisyrityksillään vain tuo minulle lisäpaineita siitä, että minun pitäisi huomioida myös hänet. Kun oikeasti saa sen tuntikausia itkeneen lapsen nukkumaan, se halaus ei todellakaan tuonut minulle lohtua ja tukea, vaan tulkitsin sen vain viestiksi, että "hei, muistatko, minäkin olen täällä, nyt on minun vuoroni". Hikisenä, maitopukluisena ja väsyneenä ei todellakaan tee mieli halata vaan olla vain yksin.Eikä asiaa helpottanut yhtään se tieto, että mies katseli yökaudet pornoa. Tietoisuus siitä, että toinen koko ajan odottaa, jyskyttää koko ajan päässä ja koko touhu ahdistaa vain koko ajan enemmän. Eihän mies tässä mitään väärää tietenkään tee, mutta kyllä se vain ahdistaa, kun pitää olla hyvä äiti, mutta samalla kello tikittää sinne seksinkin suorittamiseen.
Ihan yhtä lailla se ahdistaa miestä, kun tietää että toinen kaipaa tukea ja lohdutusta ja itsekin on läheisyyttä vailla ja pahin mitä voit tehdä, on mennä metriä lähemmäksi rakastasi. Sitä samaa ihmistä joka on aiemmat vuodet ollut se joka käpertyy kainaloon ja pyytää halia tai silitystä/rapstusta, koska juuri sillä hänet saa aina rauhoitettua/lohdutettua ja paremmalle tuulelle. Auttaisi melkoisesti jos osattaisiin puolin ja toisin kertoa mistä kenkä itsellä puristaa ja mitä kuvitellaan toisen haluavan. Me ei osattu ja maksetaan siitä nyt hintaa.Miten teillä meni? Osasitko kertoa miehellesi miksi läheisyys ahdistaa?
Kerroin monta kertaa. Minua vain kerta kaikkiaan ahdisti ja lopulta ällötti, kun miehen mielestä ainoa ongelma oli seksin ja läheisyyden puute, kun minä samaan aikaan kamppailen jättimäisen väsymyksen ja jaksamattomuuden kanssa. Minusta ei voi puhua vastuun tasaisesta jakautumisesta, jos toinen on pelkästään väsynyt ja toisella on aikaa ja energiaa miettiä seksin puutetta. Silloin pitäisi ensisijaisesti tehdä jotain sille väsymykselle, eikä tulla paijailemaan.
Ei tässäkään ketjussa mitään uutta ole. Naisella on oikeus olla väsynyt, haluton, 100% äitihahmo, joka viimeiseen saakka panostaa mammana olemiseen luottaen, että suhteessa on tärkeämpikin arvoja kuin erotiikka, seksi ja läheisyys. Ja perinteisesti miehen velvollisuus on olla joku ihmeellinen superolio, joka tukee, jaksaa, terapioi, ja kärsii vaieten, jotta nainen löytää sisäisen naiseuden uudelleen. Juurin niin monta vuotta kuin nainen päättää olla pelkkä äitihahmo.Joo, katkeraa mutta enemmän kuin puolet totta ja tarinaa monen miehen elämästä.
Käännäpäs tuo toisin päin. Eikö miehellä sinusta ole ihan samaa oikeutta, kuin naisella? Olla väsynyt, haluton, 100 % isähahmo, joka viimeiseen saakka panostaa isänä olemiseen, luottaen, että suhteessa on tärkeämpiäkin arvoja, kuin erotiikka, seksi ja läheisyys? Olisiko naisella oikeus alkaa nillittämään ja itkemään huomiota, jos mies laittaa tuolla tavalla lapsen etusijalle?
En ole tuo jolta kysyt mut mun mielestä ei ole oikeutta kummallakaan. Molemmilla on velvollisuus parisuhteen hyvinvoinnista, jos parisuhteessa haluaa elää. On älyttömän itsekästä sitoa toista muuhun.
Onko parisuhteen hyvinvointi on seksistä ja muutamasta kuukaudesta kiinni? Ja menevätkö nämä vanhemmuuden vastuiden edelle?
Yksi vanhemmuuden vastuista on kumppanista huolehtiminen, se on myös lapsen etu että vanhemmat tulee toimeen, jopa rakastaa toisiaan. YH lapsilla on huomattavasti enemmän ongelmia ja huonommat odotukset elämälle, kuin kahden vanhemman lapset. Tilasto josta ei nykyään edes saa puhua.
Mutta kumppanista huolehtimiseen ei kuulu pakkoseksi. Lepo ja ravinto kuuluu. Ette te miehet kuole ilman seksiä vaikka niin yritätte vakuuttaa.
Mutta parisuhde ja rakkaus kuolee. Ei siihen kuulu pakkoseksi, mutta siihen kuuluu rakkaus-seksi, vaikka haluja ei olisi. Rakkaus on valinta.
No one falls in love by choice, it is by chance.
No one stays in love by chance, it is by work.
No one falls out of love by chance, it is by choice.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.
Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.
Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...
Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.
Minä ainakin naisena koin asian siten, että kun oli lasten hoitamisesta rättiväsynyt, mies niillä halauksillaan ja lähestymisyrityksillään vain tuo minulle lisäpaineita siitä, että minun pitäisi huomioida myös hänet. Kun oikeasti saa sen tuntikausia itkeneen lapsen nukkumaan, se halaus ei todellakaan tuonut minulle lohtua ja tukea, vaan tulkitsin sen vain viestiksi, että "hei, muistatko, minäkin olen täällä, nyt on minun vuoroni". Hikisenä, maitopukluisena ja väsyneenä ei todellakaan tee mieli halata vaan olla vain yksin.Eikä asiaa helpottanut yhtään se tieto, että mies katseli yökaudet pornoa. Tietoisuus siitä, että toinen koko ajan odottaa, jyskyttää koko ajan päässä ja koko touhu ahdistaa vain koko ajan enemmän. Eihän mies tässä mitään väärää tietenkään tee, mutta kyllä se vain ahdistaa, kun pitää olla hyvä äiti, mutta samalla kello tikittää sinne seksinkin suorittamiseen.
Ihan yhtä lailla se ahdistaa miestä, kun tietää että toinen kaipaa tukea ja lohdutusta ja itsekin on läheisyyttä vailla ja pahin mitä voit tehdä, on mennä metriä lähemmäksi rakastasi. Sitä samaa ihmistä joka on aiemmat vuodet ollut se joka käpertyy kainaloon ja pyytää halia tai silitystä/rapstusta, koska juuri sillä hänet saa aina rauhoitettua/lohdutettua ja paremmalle tuulelle. Auttaisi melkoisesti jos osattaisiin puolin ja toisin kertoa mistä kenkä itsellä puristaa ja mitä kuvitellaan toisen haluavan. Me ei osattu ja maksetaan siitä nyt hintaa.Miten teillä meni? Osasitko kertoa miehellesi miksi läheisyys ahdistaa?
Kerroin monta kertaa. Minua vain kerta kaikkiaan ahdisti ja lopulta ällötti, kun miehen mielestä ainoa ongelma oli seksin ja läheisyyden puute, kun minä samaan aikaan kamppailen jättimäisen väsymyksen ja jaksamattomuuden kanssa. Minusta ei voi puhua vastuun tasaisesta jakautumisesta, jos toinen on pelkästään väsynyt ja toisella on aikaa ja energiaa miettiä seksin puutetta. Silloin pitäisi ensisijaisesti tehdä jotain sille väsymykselle, eikä tulla paijailemaan.
Ei tässäkään ketjussa mitään uutta ole. Naisella on oikeus olla väsynyt, haluton, 100% äitihahmo, joka viimeiseen saakka panostaa mammana olemiseen luottaen, että suhteessa on tärkeämpikin arvoja kuin erotiikka, seksi ja läheisyys. Ja perinteisesti miehen velvollisuus on olla joku ihmeellinen superolio, joka tukee, jaksaa, terapioi, ja kärsii vaieten, jotta nainen löytää sisäisen naiseuden uudelleen. Juurin niin monta vuotta kuin nainen päättää olla pelkkä äitihahmo.Joo, katkeraa mutta enemmän kuin puolet totta ja tarinaa monen miehen elämästä.
Käännäpäs tuo toisin päin. Eikö miehellä sinusta ole ihan samaa oikeutta, kuin naisella? Olla väsynyt, haluton, 100 % isähahmo, joka viimeiseen saakka panostaa isänä olemiseen, luottaen, että suhteessa on tärkeämpiäkin arvoja, kuin erotiikka, seksi ja läheisyys? Olisiko naisella oikeus alkaa nillittämään ja itkemään huomiota, jos mies laittaa tuolla tavalla lapsen etusijalle?
En ole tuo jolta kysyt mut mun mielestä ei ole oikeutta kummallakaan. Molemmilla on velvollisuus parisuhteen hyvinvoinnista, jos parisuhteessa haluaa elää. On älyttömän itsekästä sitoa toista muuhun.
Onko parisuhteen hyvinvointi on seksistä ja muutamasta kuukaudesta kiinni? Ja menevätkö nämä vanhemmuuden vastuiden edelle?
Yksi vanhemmuuden vastuista on kumppanista huolehtiminen, se on myös lapsen etu että vanhemmat tulee toimeen, jopa rakastaa toisiaan. YH lapsilla on huomattavasti enemmän ongelmia ja huonommat odotukset elämälle, kuin kahden vanhemman lapset. Tilasto josta ei nykyään edes saa puhua.
Eli rättiväsyneen naisen on annettava seksiä miehelle, jottei tämä ota ja lähde. Miehen on saatava seksinsä. Siitä ei tingitä. Näinhän se menee.
Niin, ja miehen on tietenkin tehtävä osansa, huolehtia sekä vaimon että lapsen tarpeista. Ei tässä ole pelkästään seksistä kyse, mutta ilman sitä miehen rakkaus kuolee. Sitten kun toinen pihtaa ja toinen röhnöttää sohvalla kalja kädessä, pidemmän päälle eri osoitteissa, luuletko tosiaan että tämä on parempi ratkaisu kaikkien kannalta?
Vai pitäisikö kumppani pitää aina mielessä, keskustella ja kuunnella toisen toivomuksia, tulla vastaan, venyä ja tehdä myönnytyksiä, puolin ja toisin?
Tähän sitä on menty feminismin seurauksena: vastavuoroisuuden odottaminen naiselta on naisen alistamista ja käskytystä.
Kun toimitaan siten, mikä on yksinomaan naisten etu ja miten naiset haluavat, toteutuvat silloin, ja vain silloin, naisten ihmisoikeudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin iljettävää kuin mies joka ensin haluaa lapsia ja lapsen syntymän jälkeen jääkin vain sohvalle makaamaan ja nillittämään vaimon seksihaluttomuudesta. Lähes poikkeuksetta kuvio on aina niin että vaimo hoitaa lapsen, kotityöt ja ruoanlaiton samalla kun mies menee omia menojaan tai elää elämää kuten lapsettomanakin, odottaen että lapsi on sen verran iso että voi tehä "isijuttuja" kuten pallon potkimista ja muuta mukavaa. Samalla tietysti suuttuen ja katkeroituen kun vaimo ei lapsen- ja kodinhoidon jäljiltä jaksa sekstata. Tällaiset miehet eivät ole mitään isiä, vaan pikkupoikia itse.
Olen kyllä samaa mieltä että neuvoloissa isän roolia ei painoteta tarpeeksi, vaan koko prosessi pidetään äidin harteilla.
Niin. Esikoisen syntymän jälkeen minä hoidin häntä lähes yhtä paljon kuin vaimoni, mm usein yösyöttö tuttipullosta tai vähintään pakollinen röyhtätys yms oli minun heiniäni. Kylvetykset, vaipatukset yms noin joka toinen kerta minun toimestani, sapuskamössäämiset minun vastuullani kuten myöskin kämpän siivoaminen.
Silti ei seksiä 7 kk, kunnes yhtenä iltana kyllästyin tuohon pihtaamiseen. ,Vaimo tiskaili tuttipulloja käsin tms kun menin hänen taakseen, hame ylös "mitäs sä nyt teet" ja pikkuhousut paluussa alas ja otin hänet "väkisin" takaapäin tiskipöytää vasten. Hän sai sarjassa orgasmeja ja ulvoi suoraa huutoa, minulla kesti yllättävän kauan saada omani kun oma käsi oli tullut aika tutuksi tuon 7 kk aikana ja tuonkin päivän aamuna olin salaa runqutellut.
Toivuttamme touhusta kysyin miksi hän oli pihdannut niin kauan jos noin hyvää teki. Vastaus: "no mun mielestä mä en vaan enää tarvinnut sitä...". Jepjep, hän ei tarvinnut mutta minä tarvitsin eikä se kuitenkaan hänellekään ollut näemmä mitään vastenmielistä touhua. Mutta olisi nyt voinut kertoa suoraan miksi ei voinut antaa "ajoissa"...
Niin juu. Porvoossa joku saa tuossa asennossa sarjassa orgasmeja. Raiskaus tuo olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.
Tottakai on, mutta kyllähän sekin saa tuskastumista aikaan, kun tulet töistä kotiin ja ensimmäisenä teet ruokaa vanhenmille ja lapselle. Sitten parin tunnin vaunulenkki, iltakuviot ja kanniskelet itkuista lasta aamun pikkutunneille ja siitä sitten innolla taas töihin. Ja kaikki vähäinenkin huomio vaimoa kohtaan aiheuttaa riidan, koska olen selvästi täysi perverssi.
Jos olisin tiennyt mitä lapsen tulo tekee parisuhteellemme, niin olisin ainakin miettinyt asiaa paljon tarkemmin.Jos sinä tosiaan teit jatkuvasti tuon kaiken ja olit äärettömän väsynyt, miten ihmeessä sinulle tuli edes mieleen seksin puute tai vaimoltasi saaman huomion vähyys? Miten on yksinkertaisesti edes energiaa murehtia sellaista?
Ehkä minulle sitten läheisyys ja seksi ovat tärkeitä asioita. Mutta ilmeisesti monella naisella seksi on ensimmäinen asia mikä karsitaan listalta.
Lasta ei voi jättää hoitamatta, pyykit on pestävä, koti siivottava ja ruokaa laitettava. Joten joo, siinä vaiheessa kun on rättiväsynyt eikä jaksa kuin pakolliset niin seksi on se joka karsitaan. Miten tämä on niin vaikea tajuta? Seksin puutteeseen kukaan ei kuole eikä sen takia lasta huostaanoteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei miehet! Itse olette muijanne valinneet ja sen perheen perustamisen, nyt kannatte vastuunne. Täällä naisille sanotaan että itsepä olette sika-miehen valinneet mutta samaan aikaan se muuttui siaksi kun minä mammaksi. Siihen ei ollut merkkejä mutta miehen pitäisi kyllä tietää että äitiys muuttaa naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.
Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.
Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...
Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.
Minä ainakin naisena koin asian siten, että kun oli lasten hoitamisesta rättiväsynyt, mies niillä halauksillaan ja lähestymisyrityksillään vain tuo minulle lisäpaineita siitä, että minun pitäisi huomioida myös hänet. Kun oikeasti saa sen tuntikausia itkeneen lapsen nukkumaan, se halaus ei todellakaan tuonut minulle lohtua ja tukea, vaan tulkitsin sen vain viestiksi, että "hei, muistatko, minäkin olen täällä, nyt on minun vuoroni". Hikisenä, maitopukluisena ja väsyneenä ei todellakaan tee mieli halata vaan olla vain yksin.Eikä asiaa helpottanut yhtään se tieto, että mies katseli yökaudet pornoa. Tietoisuus siitä, että toinen koko ajan odottaa, jyskyttää koko ajan päässä ja koko touhu ahdistaa vain koko ajan enemmän. Eihän mies tässä mitään väärää tietenkään tee, mutta kyllä se vain ahdistaa, kun pitää olla hyvä äiti, mutta samalla kello tikittää sinne seksinkin suorittamiseen.
Ihan yhtä lailla se ahdistaa miestä, kun tietää että toinen kaipaa tukea ja lohdutusta ja itsekin on läheisyyttä vailla ja pahin mitä voit tehdä, on mennä metriä lähemmäksi rakastasi. Sitä samaa ihmistä joka on aiemmat vuodet ollut se joka käpertyy kainaloon ja pyytää halia tai silitystä/rapstusta, koska juuri sillä hänet saa aina rauhoitettua/lohdutettua ja paremmalle tuulelle. Auttaisi melkoisesti jos osattaisiin puolin ja toisin kertoa mistä kenkä itsellä puristaa ja mitä kuvitellaan toisen haluavan. Me ei osattu ja maksetaan siitä nyt hintaa.Miten teillä meni? Osasitko kertoa miehellesi miksi läheisyys ahdistaa?
Kerroin monta kertaa. Minua vain kerta kaikkiaan ahdisti ja lopulta ällötti, kun miehen mielestä ainoa ongelma oli seksin ja läheisyyden puute, kun minä samaan aikaan kamppailen jättimäisen väsymyksen ja jaksamattomuuden kanssa. Minusta ei voi puhua vastuun tasaisesta jakautumisesta, jos toinen on pelkästään väsynyt ja toisella on aikaa ja energiaa miettiä seksin puutetta. Silloin pitäisi ensisijaisesti tehdä jotain sille väsymykselle, eikä tulla paijailemaan.
Ei tässäkään ketjussa mitään uutta ole. Naisella on oikeus olla väsynyt, haluton, 100% äitihahmo, joka viimeiseen saakka panostaa mammana olemiseen luottaen, että suhteessa on tärkeämpikin arvoja kuin erotiikka, seksi ja läheisyys. Ja perinteisesti miehen velvollisuus on olla joku ihmeellinen superolio, joka tukee, jaksaa, terapioi, ja kärsii vaieten, jotta nainen löytää sisäisen naiseuden uudelleen. Juurin niin monta vuotta kuin nainen päättää olla pelkkä äitihahmo.Joo, katkeraa mutta enemmän kuin puolet totta ja tarinaa monen miehen elämästä.
Käännäpäs tuo toisin päin. Eikö miehellä sinusta ole ihan samaa oikeutta, kuin naisella? Olla väsynyt, haluton, 100 % isähahmo, joka viimeiseen saakka panostaa isänä olemiseen, luottaen, että suhteessa on tärkeämpiäkin arvoja, kuin erotiikka, seksi ja läheisyys? Olisiko naisella oikeus alkaa nillittämään ja itkemään huomiota, jos mies laittaa tuolla tavalla lapsen etusijalle?
En ole tuo jolta kysyt mut mun mielestä ei ole oikeutta kummallakaan. Molemmilla on velvollisuus parisuhteen hyvinvoinnista, jos parisuhteessa haluaa elää. On älyttömän itsekästä sitoa toista muuhun.
Onko parisuhteen hyvinvointi on seksistä ja muutamasta kuukaudesta kiinni? Ja menevätkö nämä vanhemmuuden vastuiden edelle?
Yksi vanhemmuuden vastuista on kumppanista huolehtiminen, se on myös lapsen etu että vanhemmat tulee toimeen, jopa rakastaa toisiaan. YH lapsilla on huomattavasti enemmän ongelmia ja huonommat odotukset elämälle, kuin kahden vanhemman lapset. Tilasto josta ei nykyään edes saa puhua.
Eli rättiväsyneen naisen on annettava seksiä miehelle, jottei tämä ota ja lähde. Miehen on saatava seksinsä. Siitä ei tingitä. Näinhän se menee.
Niin, ja miehen on tietenkin tehtävä osansa, huolehtia sekä vaimon että lapsen tarpeista. Ei tässä ole pelkästään seksistä kyse, mutta ilman sitä miehen rakkaus kuolee. Sitten kun toinen pihtaa ja toinen röhnöttää sohvalla kalja kädessä, pidemmän päälle eri osoitteissa, luuletko tosiaan että tämä on parempi ratkaisu kaikkien kannalta?
Vai pitäisikö kumppani pitää aina mielessä, keskustella ja kuunnella toisen toivomuksia, tulla vastaan, venyä ja tehdä myönnytyksiä, puolin ja toisin?
Tähän sitä on menty feminismin seurauksena: vastavuoroisuuden odottaminen naiselta on naisen alistamista ja käskytystä.
Kun toimitaan siten, mikä on yksinomaan naisten etu ja miten naiset haluavat, toteutuvat silloin, ja vain silloin, naisten ihmisoikeudet.
Mitä se aloituksen sohvalla makaava ja kännykkää illat räpläävä mies on tehnyt naiselle jotta voi vastavuoroisuutta vaatia? Onko miehen pelkkä olemassolo niin suuri juttu, että naisen pitää sitä sohvaperunaa palvoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.
Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.
Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...
Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.
Minä ainakin naisena koin asian siten, että kun oli lasten hoitamisesta rättiväsynyt, mies niillä halauksillaan ja lähestymisyrityksillään vain tuo minulle lisäpaineita siitä, että minun pitäisi huomioida myös hänet. Kun oikeasti saa sen tuntikausia itkeneen lapsen nukkumaan, se halaus ei todellakaan tuonut minulle lohtua ja tukea, vaan tulkitsin sen vain viestiksi, että "hei, muistatko, minäkin olen täällä, nyt on minun vuoroni". Hikisenä, maitopukluisena ja väsyneenä ei todellakaan tee mieli halata vaan olla vain yksin.Eikä asiaa helpottanut yhtään se tieto, että mies katseli yökaudet pornoa. Tietoisuus siitä, että toinen koko ajan odottaa, jyskyttää koko ajan päässä ja koko touhu ahdistaa vain koko ajan enemmän. Eihän mies tässä mitään väärää tietenkään tee, mutta kyllä se vain ahdistaa, kun pitää olla hyvä äiti, mutta samalla kello tikittää sinne seksinkin suorittamiseen.
Ihan yhtä lailla se ahdistaa miestä, kun tietää että toinen kaipaa tukea ja lohdutusta ja itsekin on läheisyyttä vailla ja pahin mitä voit tehdä, on mennä metriä lähemmäksi rakastasi. Sitä samaa ihmistä joka on aiemmat vuodet ollut se joka käpertyy kainaloon ja pyytää halia tai silitystä/rapstusta, koska juuri sillä hänet saa aina rauhoitettua/lohdutettua ja paremmalle tuulelle. Auttaisi melkoisesti jos osattaisiin puolin ja toisin kertoa mistä kenkä itsellä puristaa ja mitä kuvitellaan toisen haluavan. Me ei osattu ja maksetaan siitä nyt hintaa.Miten teillä meni? Osasitko kertoa miehellesi miksi läheisyys ahdistaa?
Kerroin monta kertaa. Minua vain kerta kaikkiaan ahdisti ja lopulta ällötti, kun miehen mielestä ainoa ongelma oli seksin ja läheisyyden puute, kun minä samaan aikaan kamppailen jättimäisen väsymyksen ja jaksamattomuuden kanssa. Minusta ei voi puhua vastuun tasaisesta jakautumisesta, jos toinen on pelkästään väsynyt ja toisella on aikaa ja energiaa miettiä seksin puutetta. Silloin pitäisi ensisijaisesti tehdä jotain sille väsymykselle, eikä tulla paijailemaan.
Ei tässäkään ketjussa mitään uutta ole. Naisella on oikeus olla väsynyt, haluton, 100% äitihahmo, joka viimeiseen saakka panostaa mammana olemiseen luottaen, että suhteessa on tärkeämpikin arvoja kuin erotiikka, seksi ja läheisyys. Ja perinteisesti miehen velvollisuus on olla joku ihmeellinen superolio, joka tukee, jaksaa, terapioi, ja kärsii vaieten, jotta nainen löytää sisäisen naiseuden uudelleen. Juurin niin monta vuotta kuin nainen päättää olla pelkkä äitihahmo.Joo, katkeraa mutta enemmän kuin puolet totta ja tarinaa monen miehen elämästä.
Käännäpäs tuo toisin päin. Eikö miehellä sinusta ole ihan samaa oikeutta, kuin naisella? Olla väsynyt, haluton, 100 % isähahmo, joka viimeiseen saakka panostaa isänä olemiseen, luottaen, että suhteessa on tärkeämpiäkin arvoja, kuin erotiikka, seksi ja läheisyys? Olisiko naisella oikeus alkaa nillittämään ja itkemään huomiota, jos mies laittaa tuolla tavalla lapsen etusijalle?
En ole tuo jolta kysyt mut mun mielestä ei ole oikeutta kummallakaan. Molemmilla on velvollisuus parisuhteen hyvinvoinnista, jos parisuhteessa haluaa elää. On älyttömän itsekästä sitoa toista muuhun.
Onko parisuhteen hyvinvointi on seksistä ja muutamasta kuukaudesta kiinni? Ja menevätkö nämä vanhemmuuden vastuiden edelle?
Yksi vanhemmuuden vastuista on kumppanista huolehtiminen, se on myös lapsen etu että vanhemmat tulee toimeen, jopa rakastaa toisiaan. YH lapsilla on huomattavasti enemmän ongelmia ja huonommat odotukset elämälle, kuin kahden vanhemman lapset. Tilasto josta ei nykyään edes saa puhua.
Eli rättiväsyneen naisen on annettava seksiä miehelle, jottei tämä ota ja lähde. Miehen on saatava seksinsä. Siitä ei tingitä. Näinhän se menee.
Niin, ja miehen on tietenkin tehtävä osansa, huolehtia sekä vaimon että lapsen tarpeista. Ei tässä ole pelkästään seksistä kyse, mutta ilman sitä miehen rakkaus kuolee. Sitten kun toinen pihtaa ja toinen röhnöttää sohvalla kalja kädessä, pidemmän päälle eri osoitteissa, luuletko tosiaan että tämä on parempi ratkaisu kaikkien kannalta?
Vai pitäisikö kumppani pitää aina mielessä, keskustella ja kuunnella toisen toivomuksia, tulla vastaan, venyä ja tehdä myönnytyksiä, puolin ja toisin?
Yritäpä tajuta että kun on kuolemanväsynyt ja puoliso ei sitä tajua vaan vonkaa niin ei siinä välitä vaikka se miehen rakkaus kuolee. Mun rakkaus kuoli jo.
Vierailija kirjoitti:
Huh,kyllä miehenä pelottaa vaikkei lasta vielä suunnitellakkaan :s
Ihmemiehiä kyllä jos eivät osallistu mihkään!
Aattelin psyykata itteeni et vuoteen ei ainakaan heru.. pelottaa vaan et jos seksuaalisuus vaan painuu taka-alalle eikä tuukkaan takas vaikka aikaa ja voimia löytyisikin?
Täytyy nyt vielä lapsettomana irstailla varastoon niin onpahan meillä ainakin hyviä muistoja :D
Samaa mieltä,et kyllä näistä asioista pitäisi kans olla tietoa saatavilla ajoissa
Et voi sitten sanoa, ettei ole varoitettu. Esimakua tulevasta voi nähdä millainen ihana naisesi on laskuhumalassa.
I osallistuminen. Et voi osallistua vaadittavalla tavalla lapsen hoitamiseen ja arjen pyörittämiseen. Et imetä, alkuajan jälkeen et herää lapsen ensimmäiseen ynähdykseen, käyt töissä, näet muita ihmisiä, kykenet henkisesti helposti tekemään asioita (esim. käyt lenkillä) ilman lasta, täytät sen astianpesukoneen väärin jne. Eli valmistaudu, että tulet olemaan itsekäs sika
II Vuosi vähäistä seksiä on hyvä ajatusharjoitus aluksi. Todennäköisesti seksielämä romahtaa uudelle tasolle raskausaikana, bonuksena voi loppua kokonaan. Poikkeuksiakin on, eli jollakin onnekkaalla vaimon halut kasvavat joksikin aikaa jopa himokkaaksi, mutta se todennäköisyys on jotain 10 % luokkaa. Tuohon päälle loppuraskaus, synnytys ja lapsivuodeaika niin ollaan jo lähellä vuotta. Jos vaimo imettää niin taas todennäköisyydet, että halut häviävät. Siinä melkein nyrkistä saa, jos yrittää seksuaalisesti lähestyä. Rinnat ovat luonnollisesti kiellettyä aluetta ja omistettu lapselle. Tuohon valvomista ja äitien vertaistiedon imemistä eri palstoilta, niin mies pistetään kyllä tylysti sivuun. Harvalla seksi kokonaan jää pois, mutta kyllä naisella on keinot saada se huonolta kokemukselta tuntumaan. Eli oletusarvoisesti seksielämä varmuudella pilalle n. 1-2 vuodeksi ja ns. parisuhde minimi vuodeksi viimeistään synnytyksen jälkeen.
Jos tuo ei ole ollut ihan kamalaa eikä mies ole lähtenyt, niin vaimo haluaa toisen ja kolmannen lapsen. Itse asiassa se lasten teon aika on kivaa ja vapautunutta, mutta sitten kun tärppää, niin mies löytää taas paikkansa.
No tuon mies vielä kestää kun luulee, että kyllä se ihana vaimo saadaan takaisin kun väsymykset, koliikit, imetykset ja muu rumba on lusittu.
III Mutta tässä piilee se lapsien pirullinen vaikutus naiseen. Kun se "väsymys" voi helpostikin jatkua yli kymmenen vuotta viimeisen lapsen syntymästä eikä sitä energiaa parisuhteelle löydy millään. Ei sitten millään. Tuota voi sitten terapioida kavereitten kanssa kaljalasin äärellä, mutta peli on silloin jo menetetty.
!!!!! Sinua on varoitettu !!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.
Tottakai on, mutta kyllähän sekin saa tuskastumista aikaan, kun tulet töistä kotiin ja ensimmäisenä teet ruokaa vanhenmille ja lapselle. Sitten parin tunnin vaunulenkki, iltakuviot ja kanniskelet itkuista lasta aamun pikkutunneille ja siitä sitten innolla taas töihin. Ja kaikki vähäinenkin huomio vaimoa kohtaan aiheuttaa riidan, koska olen selvästi täysi perverssi.
Jos olisin tiennyt mitä lapsen tulo tekee parisuhteellemme, niin olisin ainakin miettinyt asiaa paljon tarkemmin.Jos sinä tosiaan teit jatkuvasti tuon kaiken ja olit äärettömän väsynyt, miten ihmeessä sinulle tuli edes mieleen seksin puute tai vaimoltasi saaman huomion vähyys? Miten on yksinkertaisesti edes energiaa murehtia sellaista?
Ehkä minulle sitten läheisyys ja seksi ovat tärkeitä asioita. Mutta ilmeisesti monella naisella seksi on ensimmäinen asia mikä karsitaan listalta.
Lasta ei voi jättää hoitamatta, pyykit on pestävä, koti siivottava ja ruokaa laitettava. Joten joo, siinä vaiheessa kun on rättiväsynyt eikä jaksa kuin pakolliset niin seksi on se joka karsitaan. Miten tämä on niin vaikea tajuta? Seksin puutteeseen kukaan ei kuole eikä sen takia lasta huostaanoteta.
Pikapanon ehtii vaikka siinä pesukonetta täyttäessä tai kun muksu nukkuu tai katsoo lastenohjelmia. Ei aina tartte odottaa että lapsi nukkuu, kämppä on siivottu ja kello on puoliyö. Saa soveltaa ja käyttää mielikuvitusta.
Tälleen meidän avioliitto on kestänyt kolme lasta ja nyt kun ollaan taas kahdestaan, mielikuvitus vaan kiihtyy ja seksielämä paranee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.
Tottakai on, mutta kyllähän sekin saa tuskastumista aikaan, kun tulet töistä kotiin ja ensimmäisenä teet ruokaa vanhenmille ja lapselle. Sitten parin tunnin vaunulenkki, iltakuviot ja kanniskelet itkuista lasta aamun pikkutunneille ja siitä sitten innolla taas töihin. Ja kaikki vähäinenkin huomio vaimoa kohtaan aiheuttaa riidan, koska olen selvästi täysi perverssi.
Jos olisin tiennyt mitä lapsen tulo tekee parisuhteellemme, niin olisin ainakin miettinyt asiaa paljon tarkemmin.Jos sinä tosiaan teit jatkuvasti tuon kaiken ja olit äärettömän väsynyt, miten ihmeessä sinulle tuli edes mieleen seksin puute tai vaimoltasi saaman huomion vähyys? Miten on yksinkertaisesti edes energiaa murehtia sellaista?
Ehkä minulle sitten läheisyys ja seksi ovat tärkeitä asioita. Mutta ilmeisesti monella naisella seksi on ensimmäinen asia mikä karsitaan listalta.
Lasta ei voi jättää hoitamatta, pyykit on pestävä, koti siivottava ja ruokaa laitettava. Joten joo, siinä vaiheessa kun on rättiväsynyt eikä jaksa kuin pakolliset niin seksi on se joka karsitaan. Miten tämä on niin vaikea tajuta? Seksin puutteeseen kukaan ei kuole eikä sen takia lasta huostaanoteta.
Pikapanon ehtii vaikka siinä pesukonetta täyttäessä tai kun muksu nukkuu tai katsoo lastenohjelmia. Ei aina tartte odottaa että lapsi nukkuu, kämppä on siivottu ja kello on puoliyö. Saa soveltaa ja käyttää mielikuvitusta.
Tälleen meidän avioliitto on kestänyt kolme lasta ja nyt kun ollaan taas kahdestaan, mielikuvitus vaan kiihtyy ja seksielämä paranee
Sinulla ei ole nyt parisuhteen arvot kohdillaan. Kun (tarkoituksella) sijoittaa sen potentiaalisen seksihetken puolenyön aikaan, niin silloin on jo rättiväsynyt ja voi vedota siihen, että väsyttää eikä tarvitse aikaa ja energiaa tuhlata miehen itsekkäiden naista alistavien tarpeiden tyydyttämiseen. Helppoa kuin heinänteko.
Herranen aika, enpä kyllä ihmettele jos parisuhteet voivat huonosti tällaisella kommunikoinnilla.
Nainen on täysin uupunut ja väsynyt ja mies taas pettynyt seksin ja läheisyyden vähenemiseen. Millähän rakentaisi sillan tämän kuilun yli? Ehkä joku joskus keksii keinon välttää tämmöiset sudenkuopat niin, että ratkaisu tyydyttää molempia osapuolia parisuhteessa.
Tuntuu pahalta kaikkien niiden äitien vuoksi, jotka kokevat vetävänsä kivirekeä perässään. Tuntuu myös pahalta kaikkien niiden miesten vuoksi, jotka ovat vaimonsa "menettäneet" mammautumiselle.
Jonnekin seksivalistuksen yhteyteen pitäisi lisätä kohta "arki vauvan kanssa äidin ja isän näkökulmista".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.
Tottakai on, mutta kyllähän sekin saa tuskastumista aikaan, kun tulet töistä kotiin ja ensimmäisenä teet ruokaa vanhenmille ja lapselle. Sitten parin tunnin vaunulenkki, iltakuviot ja kanniskelet itkuista lasta aamun pikkutunneille ja siitä sitten innolla taas töihin. Ja kaikki vähäinenkin huomio vaimoa kohtaan aiheuttaa riidan, koska olen selvästi täysi perverssi.
Jos olisin tiennyt mitä lapsen tulo tekee parisuhteellemme, niin olisin ainakin miettinyt asiaa paljon tarkemmin.Jos sinä tosiaan teit jatkuvasti tuon kaiken ja olit äärettömän väsynyt, miten ihmeessä sinulle tuli edes mieleen seksin puute tai vaimoltasi saaman huomion vähyys? Miten on yksinkertaisesti edes energiaa murehtia sellaista?
Ehkä minulle sitten läheisyys ja seksi ovat tärkeitä asioita. Mutta ilmeisesti monella naisella seksi on ensimmäinen asia mikä karsitaan listalta.
Kyllä sieltä listalta tuossa kohtaa kuules on usein karsittu myös ylimääräiset hengailut kaupungilla, harrastukset, vierailut ja kaiken maailman kissanristiäiset. Jännä kun eivät miehet tätä huomaa.
Seksi todellakin karsitaan siinä vaiheessa, kun on valittavana lapsen ja kodin hoitamisesta tai unista karsiminen. Mitään muutahan äidillä ei tuossa vaiheessa elämässään enää karsittavaa olekaan. Koetapas vielä vaikka miettiä, kummastako luovut mieluummin viikoksi, seksistä vai nukkumisesta. Sanotko vielä siinäkin vaiheessa, että seksi on sinulle tärkeä asia, etkä ymmärrä, miten mikään muu voi mennä sen edelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.
Tottakai on, mutta kyllähän sekin saa tuskastumista aikaan, kun tulet töistä kotiin ja ensimmäisenä teet ruokaa vanhenmille ja lapselle. Sitten parin tunnin vaunulenkki, iltakuviot ja kanniskelet itkuista lasta aamun pikkutunneille ja siitä sitten innolla taas töihin. Ja kaikki vähäinenkin huomio vaimoa kohtaan aiheuttaa riidan, koska olen selvästi täysi perverssi.
Jos olisin tiennyt mitä lapsen tulo tekee parisuhteellemme, niin olisin ainakin miettinyt asiaa paljon tarkemmin.Jos sinä tosiaan teit jatkuvasti tuon kaiken ja olit äärettömän väsynyt, miten ihmeessä sinulle tuli edes mieleen seksin puute tai vaimoltasi saaman huomion vähyys? Miten on yksinkertaisesti edes energiaa murehtia sellaista?
Ehkä minulle sitten läheisyys ja seksi ovat tärkeitä asioita. Mutta ilmeisesti monella naisella seksi on ensimmäinen asia mikä karsitaan listalta.
Lasta ei voi jättää hoitamatta, pyykit on pestävä, koti siivottava ja ruokaa laitettava. Joten joo, siinä vaiheessa kun on rättiväsynyt eikä jaksa kuin pakolliset niin seksi on se joka karsitaan. Miten tämä on niin vaikea tajuta? Seksin puutteeseen kukaan ei kuole eikä sen takia lasta huostaanoteta.
Pikapanon ehtii vaikka siinä pesukonetta täyttäessä tai kun muksu nukkuu tai katsoo lastenohjelmia. Ei aina tartte odottaa että lapsi nukkuu, kämppä on siivottu ja kello on puoliyö. Saa soveltaa ja käyttää mielikuvitusta.
Tälleen meidän avioliitto on kestänyt kolme lasta ja nyt kun ollaan taas kahdestaan, mielikuvitus vaan kiihtyy ja seksielämä paranee
Ei meillä kumpikaan saa mitään irti noista pikapanoista. Enkä varsinkaan minä.
Tosi eroottista. Mies pökkii kun vaimo täyttää pesukonetta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.
Tottakai on, mutta kyllähän sekin saa tuskastumista aikaan, kun tulet töistä kotiin ja ensimmäisenä teet ruokaa vanhenmille ja lapselle. Sitten parin tunnin vaunulenkki, iltakuviot ja kanniskelet itkuista lasta aamun pikkutunneille ja siitä sitten innolla taas töihin. Ja kaikki vähäinenkin huomio vaimoa kohtaan aiheuttaa riidan, koska olen selvästi täysi perverssi.
Jos olisin tiennyt mitä lapsen tulo tekee parisuhteellemme, niin olisin ainakin miettinyt asiaa paljon tarkemmin.Jos sinä tosiaan teit jatkuvasti tuon kaiken ja olit äärettömän väsynyt, miten ihmeessä sinulle tuli edes mieleen seksin puute tai vaimoltasi saaman huomion vähyys? Miten on yksinkertaisesti edes energiaa murehtia sellaista?
Ehkä minulle sitten läheisyys ja seksi ovat tärkeitä asioita. Mutta ilmeisesti monella naisella seksi on ensimmäinen asia mikä karsitaan listalta.
Lasta ei voi jättää hoitamatta, pyykit on pestävä, koti siivottava ja ruokaa laitettava. Joten joo, siinä vaiheessa kun on rättiväsynyt eikä jaksa kuin pakolliset niin seksi on se joka karsitaan. Miten tämä on niin vaikea tajuta? Seksin puutteeseen kukaan ei kuole eikä sen takia lasta huostaanoteta.
Pikapanon ehtii vaikka siinä pesukonetta täyttäessä tai kun muksu nukkuu tai katsoo lastenohjelmia. Ei aina tartte odottaa että lapsi nukkuu, kämppä on siivottu ja kello on puoliyö. Saa soveltaa ja käyttää mielikuvitusta.
Tälleen meidän avioliitto on kestänyt kolme lasta ja nyt kun ollaan taas kahdestaan, mielikuvitus vaan kiihtyy ja seksielämä paranee
Ei meillä kumpikaan saa mitään irti noista pikapanoista. Enkä varsinkaan minä.
Tosi eroottista. Mies pökkii kun vaimo täyttää pesukonetta...
Siinä on vaan sovellettava kun enää ei pysty vetämään tuntikausien esileikkiä kynttilänvalossa viinilasin äärellä. Siinä kohtaa se ei tunnu epäeroottiselta pökkimiseltä vaan kahdenkeskisen hetken varastamiselta ja varsin nautinnolliselta.
Toki jos teidän parisuhde voi paremmin ilman seksiä niin mikäs siinä, kukin taaplaa tyylillään.
Meillä pidettiin tarkkaan huoli ettei olla pelkästään äiskä ja iskä vaan myös se pariskunta kuin ennen lapsia ja myös kaksi erillistä ihmistä joilla on myös omat harrastukset ja ystävät. Ja voisin väittää, että avioliitto on kestänyt yli 30 vuotta juuri siksi, ettei kumpikaan ole pitänyt kirjaa siitä kuka siivoaa eniten tai hoitaa lapsia eniten. Kun kumpikin osallistuu, ei ole niin väliä kuka tekee mitäkin kunhan tulee tehtyä. Mun mies kyllä osallistui ja osallistuu edelleen yhtä lailla kotihommiin kuin minäkin. Oma-alotteisesti ja vapaaehtoisesti.
Siis miten on mahdollista, että joku on itse valinnut moisen miehen itselleen ja sitten valitetaan kun mies on sika?! Kai nyt jotain merkkejä on ollut jo ennen lapsen/lapsien syntymää?
Itse olen nainen ja ymmärrän miehiä aivan täysin tässä asiassa. Minulla on ystäviä, jotka ovat mammautuneet täysin. Harmaita ja tylsiä äiti-ihmisiä, joilla ei ole mitään muuta puheenaihetta kuin perhe-elämä tai sitten vain katsotaan tuppisuuna vieressä kun MINUN pitäisi leikkiä lasten kanssa.
En ylipäätänsä käsitä, että miten joku mies voisi edes kaivata perhe-elämää, sillä on kuitenkin hyvin suuri todennäköisyys, että vaimosta muuttuu juuri tällainen tylsimys ilman erotiikkaa. Mutta kaikkihan on miehen syytä.
Ja sitten joku nainen sanoo, että ei saisi halailla kun se on painostus seksiin. Ei jumaliste, mikä teille kelpaa? En yhtään ihmettele jos muut naiset alkavat houkuttaa.