"lapsiperhe-elämään pettyneet miehet eivät olisi halunneet että eroottinen vaimo muuttuu pelkäksi mammaksi" ärrr!!

Tämäkin palsta on täynnä akkoja, joiden mielestä lapset ei saa olla öitä muualla, koskaan ei saa pyytää isovanhempia hoitamaan sillä "itsepä olet lapsesi tehnyt niin hoida ne". Meillä valittiin toisin ja ollaan vietetty vauvavuosien jälkeen säännöllisesti parisuhdeaikaa, kiitos tukiverkkojen. Minä haluan viettää kahdenkeskistä aikaa myös mieheni kanssa ja on paskapuhetta väittää että sitä ei tarvita lasten synnyttyä. Väitetään usein itsekkääksi ja annetaan ymmärtää että parisuhde voi huonosti jos muka pelkkä perhe-elämä ei riitä. Ehkä ne on niitä mammautuneita sitten. Tottakai on raskaus/synnytyksen jälkeisenä aikana ollut kuivempia kausia mutta ne on olleet max puoli vuotta. Ja sitten on taas palattu äidin ja isän roolin sijaan myös miehen ja naisen rooliin. Se ON tärkeää.

N35, kaksi lasta ja 14v parisuhde (edelleen kiihkeää)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.

Tottakai on, mutta kyllähän sekin saa tuskastumista aikaan, kun tulet töistä kotiin ja ensimmäisenä teet ruokaa vanhenmille ja lapselle. Sitten parin tunnin vaunulenkki, iltakuviot ja kanniskelet itkuista lasta aamun pikkutunneille ja siitä sitten innolla taas töihin. Ja kaikki vähäinenkin huomio vaimoa kohtaan aiheuttaa riidan, koska olen selvästi täysi perverssi.

Jos olisin tiennyt mitä lapsen tulo tekee parisuhteellemme, niin olisin ainakin miettinyt asiaa paljon tarkemmin.

Jos sinä tosiaan teit jatkuvasti tuon kaiken ja olit äärettömän väsynyt, miten ihmeessä sinulle tuli edes mieleen seksin puute tai vaimoltasi saaman huomion vähyys? Miten on yksinkertaisesti edes energiaa murehtia sellaista?

Ehkä minulle sitten läheisyys ja seksi ovat tärkeitä asioita. Mutta ilmeisesti monella naisella seksi on ensimmäinen asia mikä karsitaan listalta.

Lasta ei voi jättää hoitamatta, pyykit on pestävä, koti siivottava ja ruokaa laitettava. Joten joo, siinä vaiheessa kun on rättiväsynyt eikä jaksa kuin pakolliset niin seksi on se joka karsitaan. Miten tämä on niin vaikea tajuta? Seksin puutteeseen kukaan ei kuole eikä sen takia lasta huostaanoteta.

Pikapanon ehtii vaikka siinä pesukonetta täyttäessä tai kun muksu nukkuu tai katsoo lastenohjelmia. Ei aina tartte odottaa että lapsi nukkuu, kämppä on siivottu ja kello on puoliyö. Saa soveltaa ja käyttää mielikuvitusta.

Tälleen meidän avioliitto on kestänyt kolme lasta ja nyt kun ollaan taas kahdestaan, mielikuvitus vaan kiihtyy ja seksielämä paranee

Ei meillä kumpikaan saa mitään irti noista pikapanoista. Enkä varsinkaan minä. 

Tosi eroottista. Mies pökkii kun vaimo täyttää pesukonetta...

Siinä on vaan sovellettava kun enää ei pysty vetämään tuntikausien esileikkiä kynttilänvalossa viinilasin äärellä. Siinä kohtaa se ei tunnu epäeroottiselta pökkimiseltä vaan kahdenkeskisen hetken varastamiselta ja varsin nautinnolliselta.

Toki jos teidän parisuhde voi paremmin ilman seksiä niin mikäs siinä, kukin taaplaa tyylillään.

Meillä pidettiin tarkkaan huoli ettei olla pelkästään äiskä ja iskä vaan myös se pariskunta kuin ennen lapsia ja myös kaksi erillistä ihmistä joilla on myös omat harrastukset ja ystävät. Ja voisin väittää, että avioliitto on kestänyt yli 30 vuotta juuri siksi, ettei kumpikaan ole pitänyt kirjaa siitä kuka siivoaa eniten tai hoitaa lapsia eniten. Kun kumpikin osallistuu, ei ole niin väliä kuka tekee mitäkin kunhan tulee tehtyä. Mun mies kyllä osallistui ja osallistuu edelleen yhtä lailla kotihommiin kuin minäkin. Oma-alotteisesti ja vapaaehtoisesti.

No jos sun mies on aina osallistunut, niin ethän silloin tiedä edes mistä täällä puhutaan. Puhutaan nyt siitä, kun nainen mammautuu, ja miten se niin hirveän monesti liittyy juuri siihen kun mies EI osallistu. Toisten ei tarvitse pitää kirjaa kotitöistä ja lastenhoidosta siksi, että miehen sarakkeeseen ei yksinkertaisesti edes tulisi mitään....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.

Tottakai on, mutta kyllähän sekin saa tuskastumista aikaan, kun tulet töistä kotiin ja ensimmäisenä teet ruokaa vanhenmille ja lapselle. Sitten parin tunnin vaunulenkki, iltakuviot ja kanniskelet itkuista lasta aamun pikkutunneille ja siitä sitten innolla taas töihin. Ja kaikki vähäinenkin huomio vaimoa kohtaan aiheuttaa riidan, koska olen selvästi täysi perverssi.

Jos olisin tiennyt mitä lapsen tulo tekee parisuhteellemme, niin olisin ainakin miettinyt asiaa paljon tarkemmin.

Jos sinä tosiaan teit jatkuvasti tuon kaiken ja olit äärettömän väsynyt, miten ihmeessä sinulle tuli edes mieleen seksin puute tai vaimoltasi saaman huomion vähyys? Miten on yksinkertaisesti edes energiaa murehtia sellaista?

Ehkä minulle sitten läheisyys ja seksi ovat tärkeitä asioita. Mutta ilmeisesti monella naisella seksi on ensimmäinen asia mikä karsitaan listalta.

Lasta ei voi jättää hoitamatta, pyykit on pestävä, koti siivottava ja ruokaa laitettava. Joten joo, siinä vaiheessa kun on rättiväsynyt eikä jaksa kuin pakolliset niin seksi on se joka karsitaan. Miten tämä on niin vaikea tajuta? Seksin puutteeseen kukaan ei kuole eikä sen takia lasta huostaanoteta.

Pikapanon ehtii vaikka siinä pesukonetta täyttäessä tai kun muksu nukkuu tai katsoo lastenohjelmia. Ei aina tartte odottaa että lapsi nukkuu, kämppä on siivottu ja kello on puoliyö. Saa soveltaa ja käyttää mielikuvitusta.

Tälleen meidän avioliitto on kestänyt kolme lasta ja nyt kun ollaan taas kahdestaan, mielikuvitus vaan kiihtyy ja seksielämä paranee

Ei meillä kumpikaan saa mitään irti noista pikapanoista. Enkä varsinkaan minä. 

Tosi eroottista. Mies pökkii kun vaimo täyttää pesukonetta...

Siinä on vaan sovellettava kun enää ei pysty vetämään tuntikausien esileikkiä kynttilänvalossa viinilasin äärellä. Siinä kohtaa se ei tunnu epäeroottiselta pökkimiseltä vaan kahdenkeskisen hetken varastamiselta ja varsin nautinnolliselta.

Toki jos teidän parisuhde voi paremmin ilman seksiä niin mikäs siinä, kukin taaplaa tyylillään.

Meillä pidettiin tarkkaan huoli ettei olla pelkästään äiskä ja iskä vaan myös se pariskunta kuin ennen lapsia ja myös kaksi erillistä ihmistä joilla on myös omat harrastukset ja ystävät. Ja voisin väittää, että avioliitto on kestänyt yli 30 vuotta juuri siksi, ettei kumpikaan ole pitänyt kirjaa siitä kuka siivoaa eniten tai hoitaa lapsia eniten. Kun kumpikin osallistuu, ei ole niin väliä kuka tekee mitäkin kunhan tulee tehtyä. Mun mies kyllä osallistui ja osallistuu edelleen yhtä lailla kotihommiin kuin minäkin. Oma-alotteisesti ja vapaaehtoisesti.

No jos sun mies on aina osallistunut, niin ethän silloin tiedä edes mistä täällä puhutaan. Puhutaan nyt siitä, kun nainen mammautuu, ja miten se niin hirveän monesti liittyy juuri siihen kun mies EI osallistu. Toisten ei tarvitse pitää kirjaa kotitöistä ja lastenhoidosta siksi, että miehen sarakkeeseen ei yksinkertaisesti edes tulisi mitään....

Täällä kysyttiin miksi mammaudutaan ja siitä lähti automaattisesti miehen syyttely koska eihän Pyhässä Mammassa tai hänen toiminnassaan ole mitään väärää.

Itse olen huomannut monessa tuttavaperheessä, että miehen osallistuminen hiipuu kun toistuvasti tekee kaiken väärin. Ei hoida lasta kuten mamma sen haluaa tehtävän ja ruuanlaitosta ja siivouksestakin löytyy aina huomautettavaa. Mamman tapa hoitaa asioita on ehdottomasti ainoa oikea. Sitten mamma voikin uhriutua ja väsyä taakkansa alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin halunnut olla oma itseni lapsen jälkeen mutta mies muuttui. Ennen kuntosalilla käymiseni oli ok ja nyt hän sanoo että käy klo6-7 aamulla ennenkuin muut heräävät. Haluisin ostaa nättejä vaatteita, mutta mies sanoo että ota vauva mukaan shoppaileen. Eli sovituskoppiin vai jotta hänen ei tarvitse hoitaa lastansa. Miten edes käyn parturissa tai hoidan ulkonäköä kun vauva on kiinni minussa. Hän tekee itse siitä mahdottoman yhtälön kun ei hoida lasta. Hän menee siitä mistä aita on matalin vaikka se tarkoittaa että minä en pysty edes ylttään koko aitaa, jos tiedätte sanonnan.

Eli minä olisin halunnut että mieheni pysyy osaavana ja vähemmän laiskana eli AIKUISENA lapsen saannin jälkeen eikä olisi muuttunut vätykseksi. Ehkä saisi aikaan sitä seksin harrastamista jos pystyisi edes kunnioittamaan sitä vätystä.

Kukahan tämänkin käytöksen mahdollistaa? Sanot, että en mene salille klo 6, menen klo ?? kun sinulle sopii. Sitten ilmoitat, että tarviit uusia vaatteita/täytyy käydä parturissa/tms., kysyt että milloin sopii että lähdet yksin? Et anna vaihtoehtoa, että vauva tulee mukaan.

Ketä sä luulet lastensuojeluviranomaisten syyttävän kun mies jättää vauvan yksin? Äitiä. Olihan kerran uutisissa kuinka isä luvannut lähteä töistä vahtimaan lapsia kun äiti käy kauneushoitolassa, vahdinvaihdon piti tapahtua autohallissa ja miestä ei näy, mutta äiti jätti lapset autoon hetkeksi odottaan isöö, jolle työ olikin tärkeämpi. Isä soitti että kestää töissä ja äiti ei kesken hoidon päässyt heti lasten luo ja joku oli soittanut poliisit paikalle. Se äiti sai sakkotuomion heitteillejätöstä. Mies pääsi pälkähästä, kun ylityöt ja kaikki aina niin lapsia tärkeämpää. Siinä kannattaa kyllä mammautua mieluummin.

Tässä tapauksessa mies ei jättänyt lasta yksin, vaan nainen. Ihan oikeaan osoitteeseen meni sakkotuomio. Mutta tyhmyydestä kärsii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaimo ja äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaimo ja äiti kirjoitti:

Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.

Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.

Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...

Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.

Minä ainakin naisena koin asian siten, että kun oli lasten hoitamisesta rättiväsynyt, mies niillä halauksillaan ja lähestymisyrityksillään vain tuo minulle lisäpaineita siitä, että minun pitäisi huomioida myös hänet. Kun oikeasti saa sen tuntikausia itkeneen lapsen nukkumaan, se halaus ei todellakaan tuonut minulle lohtua ja tukea, vaan tulkitsin sen vain viestiksi, että "hei, muistatko, minäkin olen täällä, nyt on minun vuoroni". Hikisenä, maitopukluisena ja väsyneenä ei todellakaan tee mieli halata vaan olla vain yksin.Eikä asiaa helpottanut yhtään se tieto, että mies katseli yökaudet pornoa. Tietoisuus siitä, että toinen koko ajan odottaa, jyskyttää koko ajan päässä ja koko touhu ahdistaa vain koko ajan enemmän. Eihän mies tässä mitään väärää tietenkään tee, mutta kyllä se vain ahdistaa, kun pitää olla hyvä äiti, mutta samalla kello tikittää sinne seksinkin suorittamiseen.

Ihan yhtä lailla se ahdistaa miestä, kun tietää että toinen kaipaa tukea ja lohdutusta ja itsekin on läheisyyttä vailla ja pahin mitä voit tehdä, on mennä metriä lähemmäksi rakastasi. Sitä samaa ihmistä joka on aiemmat vuodet ollut se joka käpertyy kainaloon ja pyytää halia tai silitystä/rapstusta, koska juuri sillä hänet saa aina rauhoitettua/lohdutettua ja paremmalle tuulelle. Auttaisi melkoisesti jos osattaisiin puolin ja toisin kertoa mistä kenkä itsellä puristaa ja mitä kuvitellaan toisen haluavan. Me ei osattu ja maksetaan siitä nyt hintaa.Miten teillä meni? Osasitko kertoa miehellesi miksi läheisyys ahdistaa?

Kerroin monta kertaa. Minua vain kerta kaikkiaan ahdisti ja lopulta ällötti, kun miehen mielestä ainoa ongelma oli seksin ja läheisyyden puute, kun minä samaan aikaan kamppailen jättimäisen väsymyksen ja jaksamattomuuden kanssa. Minusta ei voi puhua vastuun tasaisesta jakautumisesta, jos toinen on pelkästään väsynyt ja toisella on aikaa ja energiaa miettiä seksin puutetta. Silloin pitäisi ensisijaisesti tehdä jotain sille väsymykselle, eikä tulla paijailemaan.

Ei tässäkään ketjussa mitään uutta ole. Naisella on oikeus olla väsynyt, haluton, 100% äitihahmo, joka viimeiseen saakka panostaa mammana olemiseen luottaen, että suhteessa on tärkeämpikin arvoja kuin erotiikka, seksi ja läheisyys. Ja perinteisesti miehen velvollisuus on olla joku ihmeellinen superolio, joka tukee, jaksaa, terapioi, ja kärsii vaieten, jotta nainen löytää sisäisen naiseuden uudelleen. Juurin niin monta vuotta kuin nainen päättää olla pelkkä äitihahmo.Joo, katkeraa mutta enemmän kuin puolet totta ja tarinaa monen miehen elämästä.

Käännäpäs tuo toisin päin. Eikö miehellä sinusta ole ihan samaa oikeutta, kuin naisella? Olla väsynyt, haluton, 100 % isähahmo, joka viimeiseen saakka panostaa isänä olemiseen, luottaen, että suhteessa on tärkeämpiäkin arvoja, kuin erotiikka, seksi ja läheisyys? Olisiko naisella oikeus alkaa nillittämään ja itkemään huomiota, jos mies laittaa tuolla tavalla lapsen etusijalle?

En ole tuo jolta kysyt mut mun mielestä ei ole oikeutta kummallakaan. Molemmilla on velvollisuus parisuhteen hyvinvoinnista, jos parisuhteessa haluaa elää. On älyttömän itsekästä sitoa toista muuhun.

Onko parisuhteen hyvinvointi on seksistä ja muutamasta kuukaudesta kiinni? Ja menevätkö nämä vanhemmuuden vastuiden edelle?

Yksi vanhemmuuden vastuista on kumppanista huolehtiminen, se on myös lapsen etu että vanhemmat tulee toimeen, jopa rakastaa toisiaan. YH lapsilla on huomattavasti enemmän ongelmia ja huonommat odotukset elämälle, kuin kahden vanhemman lapset. Tilasto josta ei nykyään edes saa puhua.

Eli rättiväsyneen naisen on annettava seksiä miehelle, jottei tämä ota ja lähde. Miehen on saatava seksinsä. Siitä ei tingitä. Näinhän se menee.

Niin, ja miehen on tietenkin tehtävä osansa, huolehtia sekä vaimon että lapsen tarpeista. Ei tässä ole pelkästään seksistä kyse, mutta ilman sitä miehen rakkaus kuolee. Sitten kun toinen pihtaa ja toinen röhnöttää sohvalla kalja kädessä, pidemmän päälle eri osoitteissa, luuletko tosiaan että tämä on parempi ratkaisu kaikkien kannalta? 

Vai pitäisikö kumppani pitää aina mielessä, keskustella ja kuunnella toisen toivomuksia, tulla vastaan, venyä ja tehdä myönnytyksiä, puolin ja toisin?

Yritäpä tajuta että kun on kuolemanväsynyt ja puoliso ei sitä tajua vaan vonkaa niin ei siinä välitä vaikka se miehen rakkaus kuolee. Mun rakkaus kuoli jo.

Niin kun raskaustesti oli positiivinen? Siihen "rakkautesi" kuoli?

Ok, jos ei jaksa, viitsi, "kykene" hoitamaan sekä lasta että suhdetta, niin suhde on ohi. Olisi reilua kaikille että asiasta keskusteltaisiin ja erottaisiin heti, eikä vuosien katkeroitumisen jälkeen.

Moni nosti esille jotain, että mammat ei jaksa seurata maailmaa. Mä seuraan kyllä, varmaan jopa keskivertoa enemmän, koska sanomalehdet, kirjat, tv yms. on vastapainoa lasten leikeille ja nakkikeitolle. En ole myöskään lihonnut juurikaan, voisin laittaa lukioaikaiset vaatteet päälleni. Mutta kaikki tällainen on tosi pinnallista oikeasti enkä oleta, että mies silti välttämättä haluaa olla mun kanssa loppuelämäänsä. Rakkaus, arvostaminen, se jokin palo toiseen ei perustu siihen, että osaako se nyt keskustella USA:n vaaleista, Euroopan pakolaistilanteesta tai KIKYstä.  Tai onko se nyt lihonnut vähän, ehkä lakannut meikkaamasta tai ajelemasta säärikarvojaan.

Eikä se rakkaus ja yhdessä pysyminen myöskään liity mihinkään seksikertojen määrään "samanlaista seksin määrän laskemista tämän vuoden loppuunkin". Siitä on rakkaus kaukana, jos vaan miettii panojen määrää, ja eiks toi halua vaikka mä ostin nää pitsistringitkin. Ei välttis halua ei, enkä naisena ajattele, että nyt se ei enää rakasta, vaan nyt se on väsynyt, sen hormonitoiminta on erilaista kuin 15 vuotta sitten ekoilla treffeillä, se murehtii lapsen sairautta, töitään ja iäkkäitä vanhempiaan. Oletan että mies ymmärtää nää samat jutut toisin päin myös. Joskus voi sitten haluta 30 päivää putkeen ja toisena hetkenä olla 6kk haluamatta. 

Ja sit vielä, mulle on loppupeleissä selvää, että elämä on yksinäistä puuhaa isoissa määrin. En ajattele, että haluisin välttämättä pitää miehen tuossa vierellä kuolemaani asti. Voi olla että ollaankin, mutta ei pakosti. En ainakaan sitä varten lähde väkisin suorittamaan mitään juttuja, en yritä olla kiinnostavampi, hauskempi, kauniimpi tai panna vasten tahtoani. En usko tällaiseen, että suoritteilla pitää ostaa kunniallinen, ikuinen avioliitto. Meillä on ollut hyvä liitto, mutta se saa loppuakin, jos on loppuakseen. Sama, ei miehen tarvi mua varten suorittaa mitään miesjuttuja, jottei rakkaus lopahtaisi. Saa maata mun puolesta illalla kaljapullo kädessä sohvalla, se on ihan fine. Ei tarvi harjoitella NC:n maratoonille eikä rakentaa omin kätösin isompaa taloa. Suoritekilpailussa ei voi voittaa. Aina löytyy seksikkäämpi nainen tai lihaksikkaampi mies jostain, joku on aina parempi talonrakentaja tai panomies/panonainen. Rikkaampi, älykkäämpi, kaikin puolin parempi. Rakastumisen tunne ei aluksi perustu mihinkään tällaiseen kilpailuun. Kilpailu alkaa siinä, missä rakkaus loppuu. Rakkauden hiipuessa alamme turhamaisuuttamme ja sisäisen tyhjyyden vallitessa etsiä parempaa, seksikkäämpää, kiinnostavampaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.

Tottakai on, mutta kyllähän sekin saa tuskastumista aikaan, kun tulet töistä kotiin ja ensimmäisenä teet ruokaa vanhenmille ja lapselle. Sitten parin tunnin vaunulenkki, iltakuviot ja kanniskelet itkuista lasta aamun pikkutunneille ja siitä sitten innolla taas töihin. Ja kaikki vähäinenkin huomio vaimoa kohtaan aiheuttaa riidan, koska olen selvästi täysi perverssi.

Jos olisin tiennyt mitä lapsen tulo tekee parisuhteellemme, niin olisin ainakin miettinyt asiaa paljon tarkemmin.

Jos sinä tosiaan teit jatkuvasti tuon kaiken ja olit äärettömän väsynyt, miten ihmeessä sinulle tuli edes mieleen seksin puute tai vaimoltasi saaman huomion vähyys? Miten on yksinkertaisesti edes energiaa murehtia sellaista?

Ehkä minulle sitten läheisyys ja seksi ovat tärkeitä asioita. Mutta ilmeisesti monella naisella seksi on ensimmäinen asia mikä karsitaan listalta.

Lasta ei voi jättää hoitamatta, pyykit on pestävä, koti siivottava ja ruokaa laitettava. Joten joo, siinä vaiheessa kun on rättiväsynyt eikä jaksa kuin pakolliset niin seksi on se joka karsitaan. Miten tämä on niin vaikea tajuta? Seksin puutteeseen kukaan ei kuole eikä sen takia lasta huostaanoteta.

Pikapanon ehtii vaikka siinä pesukonetta täyttäessä tai kun muksu nukkuu tai katsoo lastenohjelmia. Ei aina tartte odottaa että lapsi nukkuu, kämppä on siivottu ja kello on puoliyö. Saa soveltaa ja käyttää mielikuvitusta.

Tälleen meidän avioliitto on kestänyt kolme lasta ja nyt kun ollaan taas kahdestaan, mielikuvitus vaan kiihtyy ja seksielämä paranee

Vaimo täyttää rättiväsyneenä pyykkikonetta ja mies panee siinä samalla naista takaapäin. Jos vaimoa ei kiinnosta niin aina voi laittaa liukkaria niin homma hoituu ja mies saa mitä tarvitsee. Eikä kuole se miehen rakkaus. Naisen rakkaus tuolla tyylillä kyllä voi kuolla, mutta sillä ei kai niin väliä olekaan. Kumman yllättyneitähän ne miehet aina on, kun se vaimo laittaa avierohakemuksen vetämään. Ikinä ei varmaan edes mielessä käynyt, että edes yhden pikapanon olis voinut jättää vaatimatta ja  sen sijaan olis voinut täyttää sen pyykkikoneen ja komentaa vaimon päiväunille. Ei, se olis voinut johtaa rakkauden kuolemiseen. Kyllä se on huomattavasti kivempaa käydä kodinhoitohuoneessa pikapanolla ja palata sohvalle räpläämään kännykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaimo ja äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaimo ja äiti kirjoitti:

Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.

Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.

Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...

Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.

Minä ainakin naisena koin asian siten, että kun oli lasten hoitamisesta rättiväsynyt, mies niillä halauksillaan ja lähestymisyrityksillään vain tuo minulle lisäpaineita siitä, että minun pitäisi huomioida myös hänet. Kun oikeasti saa sen tuntikausia itkeneen lapsen nukkumaan, se halaus ei todellakaan tuonut minulle lohtua ja tukea, vaan tulkitsin sen vain viestiksi, että "hei, muistatko, minäkin olen täällä, nyt on minun vuoroni". Hikisenä, maitopukluisena ja väsyneenä ei todellakaan tee mieli halata vaan olla vain yksin.Eikä asiaa helpottanut yhtään se tieto, että mies katseli yökaudet pornoa. Tietoisuus siitä, että toinen koko ajan odottaa, jyskyttää koko ajan päässä ja koko touhu ahdistaa vain koko ajan enemmän. Eihän mies tässä mitään väärää tietenkään tee, mutta kyllä se vain ahdistaa, kun pitää olla hyvä äiti, mutta samalla kello tikittää sinne seksinkin suorittamiseen.

Ihan yhtä lailla se ahdistaa miestä, kun tietää että toinen kaipaa tukea ja lohdutusta ja itsekin on läheisyyttä vailla ja pahin mitä voit tehdä, on mennä metriä lähemmäksi rakastasi. Sitä samaa ihmistä joka on aiemmat vuodet ollut se joka käpertyy kainaloon ja pyytää halia tai silitystä/rapstusta, koska juuri sillä hänet saa aina rauhoitettua/lohdutettua ja paremmalle tuulelle. Auttaisi melkoisesti jos osattaisiin puolin ja toisin kertoa mistä kenkä itsellä puristaa ja mitä kuvitellaan toisen haluavan. Me ei osattu ja maksetaan siitä nyt hintaa.Miten teillä meni? Osasitko kertoa miehellesi miksi läheisyys ahdistaa?

Kerroin monta kertaa. Minua vain kerta kaikkiaan ahdisti ja lopulta ällötti, kun miehen mielestä ainoa ongelma oli seksin ja läheisyyden puute, kun minä samaan aikaan kamppailen jättimäisen väsymyksen ja jaksamattomuuden kanssa. Minusta ei voi puhua vastuun tasaisesta jakautumisesta, jos toinen on pelkästään väsynyt ja toisella on aikaa ja energiaa miettiä seksin puutetta. Silloin pitäisi ensisijaisesti tehdä jotain sille väsymykselle, eikä tulla paijailemaan.

Ei tässäkään ketjussa mitään uutta ole. Naisella on oikeus olla väsynyt, haluton, 100% äitihahmo, joka viimeiseen saakka panostaa mammana olemiseen luottaen, että suhteessa on tärkeämpikin arvoja kuin erotiikka, seksi ja läheisyys. Ja perinteisesti miehen velvollisuus on olla joku ihmeellinen superolio, joka tukee, jaksaa, terapioi, ja kärsii vaieten, jotta nainen löytää sisäisen naiseuden uudelleen. Juurin niin monta vuotta kuin nainen päättää olla pelkkä äitihahmo.Joo, katkeraa mutta enemmän kuin puolet totta ja tarinaa monen miehen elämästä.

Käännäpäs tuo toisin päin. Eikö miehellä sinusta ole ihan samaa oikeutta, kuin naisella? Olla väsynyt, haluton, 100 % isähahmo, joka viimeiseen saakka panostaa isänä olemiseen, luottaen, että suhteessa on tärkeämpiäkin arvoja, kuin erotiikka, seksi ja läheisyys? Olisiko naisella oikeus alkaa nillittämään ja itkemään huomiota, jos mies laittaa tuolla tavalla lapsen etusijalle?

En ole tuo jolta kysyt mut mun mielestä ei ole oikeutta kummallakaan. Molemmilla on velvollisuus parisuhteen hyvinvoinnista, jos parisuhteessa haluaa elää. On älyttömän itsekästä sitoa toista muuhun.

Onko parisuhteen hyvinvointi on seksistä ja muutamasta kuukaudesta kiinni? Ja menevätkö nämä vanhemmuuden vastuiden edelle?

Yksi vanhemmuuden vastuista on kumppanista huolehtiminen, se on myös lapsen etu että vanhemmat tulee toimeen, jopa rakastaa toisiaan. YH lapsilla on huomattavasti enemmän ongelmia ja huonommat odotukset elämälle, kuin kahden vanhemman lapset. Tilasto josta ei nykyään edes saa puhua.

Eli rättiväsyneen naisen on annettava seksiä miehelle, jottei tämä ota ja lähde. Miehen on saatava seksinsä. Siitä ei tingitä. Näinhän se menee.

Niin, ja miehen on tietenkin tehtävä osansa, huolehtia sekä vaimon että lapsen tarpeista. Ei tässä ole pelkästään seksistä kyse, mutta ilman sitä miehen rakkaus kuolee. Sitten kun toinen pihtaa ja toinen röhnöttää sohvalla kalja kädessä, pidemmän päälle eri osoitteissa, luuletko tosiaan että tämä on parempi ratkaisu kaikkien kannalta? 

Vai pitäisikö kumppani pitää aina mielessä, keskustella ja kuunnella toisen toivomuksia, tulla vastaan, venyä ja tehdä myönnytyksiä, puolin ja toisin?

Yritäpä tajuta että kun on kuolemanväsynyt ja puoliso ei sitä tajua vaan vonkaa niin ei siinä välitä vaikka se miehen rakkaus kuolee. Mun rakkaus kuoli jo.

Niin kun raskaustesti oli positiivinen? Siihen "rakkautesi" kuoli?

Ok, jos ei jaksa, viitsi, "kykene" hoitamaan sekä lasta että suhdetta, niin suhde on ohi. Olisi reilua kaikille että asiasta keskusteltaisiin ja erottaisiin heti, eikä vuosien katkeroitumisen jälkeen.

Reilua tosiaan olisi, jos mies ennen raskautumista kertoisi, ettei hän muuten sitten lapsen synnyttyä jaksa hoitaa toivomaansa lasta tai tehdä kotitöitä. Ei pääsisi nainen katkeroitumaan eikä rakkaus sen vuoksi kuolisi. Kaiken lisäksi nainen voisi tehdä lapset jaksavamman miehen kanssa ja elää rakastavassa suhteessa, jossa erotiikka ei kuole miehen laiskuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaimo ja äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaimo ja äiti kirjoitti:

Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.

Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.

Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...

Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.

Minä ainakin naisena koin asian siten, että kun oli lasten hoitamisesta rättiväsynyt, mies niillä halauksillaan ja lähestymisyrityksillään vain tuo minulle lisäpaineita siitä, että minun pitäisi huomioida myös hänet. Kun oikeasti saa sen tuntikausia itkeneen lapsen nukkumaan, se halaus ei todellakaan tuonut minulle lohtua ja tukea, vaan tulkitsin sen vain viestiksi, että "hei, muistatko, minäkin olen täällä, nyt on minun vuoroni". Hikisenä, maitopukluisena ja väsyneenä ei todellakaan tee mieli halata vaan olla vain yksin.Eikä asiaa helpottanut yhtään se tieto, että mies katseli yökaudet pornoa. Tietoisuus siitä, että toinen koko ajan odottaa, jyskyttää koko ajan päässä ja koko touhu ahdistaa vain koko ajan enemmän. Eihän mies tässä mitään väärää tietenkään tee, mutta kyllä se vain ahdistaa, kun pitää olla hyvä äiti, mutta samalla kello tikittää sinne seksinkin suorittamiseen.

Ihan yhtä lailla se ahdistaa miestä, kun tietää että toinen kaipaa tukea ja lohdutusta ja itsekin on läheisyyttä vailla ja pahin mitä voit tehdä, on mennä metriä lähemmäksi rakastasi. Sitä samaa ihmistä joka on aiemmat vuodet ollut se joka käpertyy kainaloon ja pyytää halia tai silitystä/rapstusta, koska juuri sillä hänet saa aina rauhoitettua/lohdutettua ja paremmalle tuulelle. Auttaisi melkoisesti jos osattaisiin puolin ja toisin kertoa mistä kenkä itsellä puristaa ja mitä kuvitellaan toisen haluavan. Me ei osattu ja maksetaan siitä nyt hintaa.Miten teillä meni? Osasitko kertoa miehellesi miksi läheisyys ahdistaa?

Kerroin monta kertaa. Minua vain kerta kaikkiaan ahdisti ja lopulta ällötti, kun miehen mielestä ainoa ongelma oli seksin ja läheisyyden puute, kun minä samaan aikaan kamppailen jättimäisen väsymyksen ja jaksamattomuuden kanssa. Minusta ei voi puhua vastuun tasaisesta jakautumisesta, jos toinen on pelkästään väsynyt ja toisella on aikaa ja energiaa miettiä seksin puutetta. Silloin pitäisi ensisijaisesti tehdä jotain sille väsymykselle, eikä tulla paijailemaan.

Ei tässäkään ketjussa mitään uutta ole. Naisella on oikeus olla väsynyt, haluton, 100% äitihahmo, joka viimeiseen saakka panostaa mammana olemiseen luottaen, että suhteessa on tärkeämpikin arvoja kuin erotiikka, seksi ja läheisyys. Ja perinteisesti miehen velvollisuus on olla joku ihmeellinen superolio, joka tukee, jaksaa, terapioi, ja kärsii vaieten, jotta nainen löytää sisäisen naiseuden uudelleen. Juurin niin monta vuotta kuin nainen päättää olla pelkkä äitihahmo.Joo, katkeraa mutta enemmän kuin puolet totta ja tarinaa monen miehen elämästä.

Käännäpäs tuo toisin päin. Eikö miehellä sinusta ole ihan samaa oikeutta, kuin naisella? Olla väsynyt, haluton, 100 % isähahmo, joka viimeiseen saakka panostaa isänä olemiseen, luottaen, että suhteessa on tärkeämpiäkin arvoja, kuin erotiikka, seksi ja läheisyys? Olisiko naisella oikeus alkaa nillittämään ja itkemään huomiota, jos mies laittaa tuolla tavalla lapsen etusijalle?

En ole tuo jolta kysyt mut mun mielestä ei ole oikeutta kummallakaan. Molemmilla on velvollisuus parisuhteen hyvinvoinnista, jos parisuhteessa haluaa elää. On älyttömän itsekästä sitoa toista muuhun.

Onko parisuhteen hyvinvointi on seksistä ja muutamasta kuukaudesta kiinni? Ja menevätkö nämä vanhemmuuden vastuiden edelle?

Yksi vanhemmuuden vastuista on kumppanista huolehtiminen, se on myös lapsen etu että vanhemmat tulee toimeen, jopa rakastaa toisiaan. YH lapsilla on huomattavasti enemmän ongelmia ja huonommat odotukset elämälle, kuin kahden vanhemman lapset. Tilasto josta ei nykyään edes saa puhua.

Eli rättiväsyneen naisen on annettava seksiä miehelle, jottei tämä ota ja lähde. Miehen on saatava seksinsä. Siitä ei tingitä. Näinhän se menee.

Niin, ja miehen on tietenkin tehtävä osansa, huolehtia sekä vaimon että lapsen tarpeista. Ei tässä ole pelkästään seksistä kyse, mutta ilman sitä miehen rakkaus kuolee. Sitten kun toinen pihtaa ja toinen röhnöttää sohvalla kalja kädessä, pidemmän päälle eri osoitteissa, luuletko tosiaan että tämä on parempi ratkaisu kaikkien kannalta? 

Vai pitäisikö kumppani pitää aina mielessä, keskustella ja kuunnella toisen toivomuksia, tulla vastaan, venyä ja tehdä myönnytyksiä, puolin ja toisin?

Yritäpä tajuta että kun on kuolemanväsynyt ja puoliso ei sitä tajua vaan vonkaa niin ei siinä välitä vaikka se miehen rakkaus kuolee. Mun rakkaus kuoli jo.

Niin kun raskaustesti oli positiivinen? Siihen "rakkautesi" kuoli?

Ok, jos ei jaksa, viitsi, "kykene" hoitamaan sekä lasta että suhdetta, niin suhde on ohi. Olisi reilua kaikille että asiasta keskusteltaisiin ja erottaisiin heti, eikä vuosien katkeroitumisen jälkeen.

Reilua tosiaan olisi, jos mies ennen raskautumista kertoisi, ettei hän muuten sitten lapsen synnyttyä jaksa hoitaa toivomaansa lasta tai tehdä kotitöitä. Ei pääsisi nainen katkeroitumaan eikä rakkaus sen vuoksi kuolisi. Kaiken lisäksi nainen voisi tehdä lapset jaksavamman miehen kanssa ja elää rakastavassa suhteessa, jossa erotiikka ei kuole miehen laiskuuteen.

Niin olisi. Kun tässä toinen asia on seuraus toisesta, kiinnostus ja viitseliäisyys suhteen ja toisaalta lapsen/kodinhoitoon, pitää miettiä jokaisessa suhteessa kumpi lopahti ensin? Kumpi on syy, ja kumpi seuraus. Onko jo liian myöhäistä korjata tilanne, haluaako molemmat osapuolet vielä korjata tilanteen? Vai haluaako jompikumpi/molemmat mielummin tuntea itsensä uhriksi ja katkeroitua?

En ole ketään pakottamassa seksiin, vaikka voisi seksiin heittäytymistäkin välillä kokeilla. Varsinkin naisilla kun se halu voi ihan hyvin herätä vasta siinä alkulämmittelyjen aikana. Sen sijaan toivoisin, että haluttomuuttaan ja sen taustalla olevia asioita koitettaisiin oikeasta avata kumppanille eikä vain tiuskaistaisi, että "älä lääpi" tai "ei tänään".

TÄMÄ! Kun siihen voisikin luottaa ettei se etene siitä halaamisesta sen enempää jollei nainen halua! Kun sitä haluaan ei voi pakottaa, se tulee jos tulee ja monesti vasta pienen lämmittelyn johteesta, muutoin en itse koe mitään halua luonnollisesti. Kärsin kyllä tästä mutta asiaa ei voi "avata" koska ei tähän mitään syytä ole, ei miehessäni eikä sinänsä itsessäni koska olen aina huoliteltu. Mulle riittäisi kerran kuussa mutta mieheni mieliksi seksiä silti on kerran viikossa. Miksei tätä voida hyväksyä että tarpeet vaan ovat niin erilaisia eri ihmisillä? ARGHH!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.

Tottakai on, mutta kyllähän sekin saa tuskastumista aikaan, kun tulet töistä kotiin ja ensimmäisenä teet ruokaa vanhenmille ja lapselle. Sitten parin tunnin vaunulenkki, iltakuviot ja kanniskelet itkuista lasta aamun pikkutunneille ja siitä sitten innolla taas töihin. Ja kaikki vähäinenkin huomio vaimoa kohtaan aiheuttaa riidan, koska olen selvästi täysi perverssi.
Jos olisin tiennyt mitä lapsen tulo tekee parisuhteellemme, niin olisin ainakin miettinyt asiaa paljon tarkemmin.

Jos sinä tosiaan teit jatkuvasti tuon kaiken ja olit äärettömän väsynyt, miten ihmeessä sinulle tuli edes mieleen seksin puute tai vaimoltasi saaman huomion vähyys? Miten on yksinkertaisesti edes energiaa murehtia sellaista?

Ehkä minulle sitten läheisyys ja seksi ovat tärkeitä asioita. Mutta ilmeisesti monella naisella seksi on ensimmäinen asia mikä karsitaan listalta.

Lasta ei voi jättää hoitamatta, pyykit on pestävä, koti siivottava ja ruokaa laitettava. Joten joo, siinä vaiheessa kun on rättiväsynyt eikä jaksa kuin pakolliset niin seksi on se joka karsitaan. Miten tämä on niin vaikea tajuta? Seksin puutteeseen kukaan ei kuole eikä sen takia lasta huostaanoteta.

Pikapanon ehtii vaikka siinä pesukonetta täyttäessä tai kun muksu nukkuu tai katsoo lastenohjelmia. Ei aina tartte odottaa että lapsi nukkuu, kämppä on siivottu ja kello on puoliyö. Saa soveltaa ja käyttää mielikuvitusta.

Tälleen meidän avioliitto on kestänyt kolme lasta ja nyt kun ollaan taas kahdestaan, mielikuvitus vaan kiihtyy ja seksielämä paranee

Ei meillä kumpikaan saa mitään irti noista pikapanoista. Enkä varsinkaan minä. 

Tosi eroottista. Mies pökkii kun vaimo täyttää pesukonetta...

Siinä on vaan sovellettava kun enää ei pysty vetämään tuntikausien esileikkiä kynttilänvalossa viinilasin äärellä. Siinä kohtaa se ei tunnu epäeroottiselta pökkimiseltä vaan kahdenkeskisen hetken varastamiselta ja varsin nautinnolliselta.

Toki jos teidän parisuhde voi paremmin ilman seksiä niin mikäs siinä, kukin taaplaa tyylillään.

Meillä pidettiin tarkkaan huoli ettei olla pelkästään äiskä ja iskä vaan myös se pariskunta kuin ennen lapsia ja myös kaksi erillistä ihmistä joilla on myös omat harrastukset ja ystävät. Ja voisin väittää, että avioliitto on kestänyt yli 30 vuotta juuri siksi, ettei kumpikaan ole pitänyt kirjaa siitä kuka siivoaa eniten tai hoitaa lapsia eniten. Kun kumpikin osallistuu, ei ole niin väliä kuka tekee mitäkin kunhan tulee tehtyä. Mun mies kyllä osallistui ja osallistuu edelleen yhtä lailla kotihommiin kuin minäkin. Oma-alotteisesti ja vapaaehtoisesti.

No jos sun mies on aina osallistunut, niin ethän silloin tiedä edes mistä täällä puhutaan. Puhutaan nyt siitä, kun nainen mammautuu, ja miten se niin hirveän monesti liittyy juuri siihen kun mies EI osallistu. Toisten ei tarvitse pitää kirjaa kotitöistä ja lastenhoidosta siksi, että miehen sarakkeeseen ei yksinkertaisesti edes tulisi mitään....

Täällä kysyttiin miksi mammaudutaan ja siitä lähti automaattisesti miehen syyttely koska eihän Pyhässä Mammassa tai hänen toiminnassaan ole mitään väärää.

Itse olen huomannut monessa tuttavaperheessä, että miehen osallistuminen hiipuu kun toistuvasti tekee kaiken väärin. Ei hoida lasta kuten mamma sen haluaa tehtävän ja ruuanlaitosta ja siivouksestakin löytyy aina huomautettavaa. Mamman tapa hoitaa asioita on ehdottomasti ainoa oikea. Sitten mamma voikin uhriutua ja väsyä taakkansa alle.

Tämäkin on minusta outo asia vetää herne nenään. Jos mies ei esimerkiksi laita lapselle tarpeeksi vaatetta päälle tai antaa pelkkiä herkkuja tai (kyllä!) täyttää sen astianpesukoneen väärin, niin se nähdään vain naisen oikkuna. Mitäs sen on väliä, jos lapsella on kylmä, ravinto on mitä sattuu ja tiskit jäävät likaiseksi? Mieshän _yrittää_  ja nainen vain ilkeyttään on keksinyt, että juuri hänen tapansa on oikea. Sitten vain nostetaan kädet pystyyn, että "en minä sitten, tee sinä kun osaat paremmin". Miten on niin vaikeaa myöntää, että kaikkia asioita ei voi vain tehdä vähän sinne päin vaan on olemassa se oikea tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.

Tottakai on, mutta kyllähän sekin saa tuskastumista aikaan, kun tulet töistä kotiin ja ensimmäisenä teet ruokaa vanhenmille ja lapselle. Sitten parin tunnin vaunulenkki, iltakuviot ja kanniskelet itkuista lasta aamun pikkutunneille ja siitä sitten innolla taas töihin. Ja kaikki vähäinenkin huomio vaimoa kohtaan aiheuttaa riidan, koska olen selvästi täysi perverssi.Jos olisin tiennyt mitä lapsen tulo tekee parisuhteellemme, niin olisin ainakin miettinyt asiaa paljon tarkemmin.

Jos sinä tosiaan teit jatkuvasti tuon kaiken ja olit äärettömän väsynyt, miten ihmeessä sinulle tuli edes mieleen seksin puute tai vaimoltasi saaman huomion vähyys? Miten on yksinkertaisesti edes energiaa murehtia sellaista?

Ehkä minulle sitten läheisyys ja seksi ovat tärkeitä asioita. Mutta ilmeisesti monella naisella seksi on ensimmäinen asia mikä karsitaan listalta.

Lasta ei voi jättää hoitamatta, pyykit on pestävä, koti siivottava ja ruokaa laitettava. Joten joo, siinä vaiheessa kun on rättiväsynyt eikä jaksa kuin pakolliset niin seksi on se joka karsitaan. Miten tämä on niin vaikea tajuta? Seksin puutteeseen kukaan ei kuole eikä sen takia lasta huostaanoteta.

Pikapanon ehtii vaikka siinä pesukonetta täyttäessä tai kun muksu nukkuu tai katsoo lastenohjelmia. Ei aina tartte odottaa että lapsi nukkuu, kämppä on siivottu ja kello on puoliyö. Saa soveltaa ja käyttää mielikuvitusta.

Tälleen meidän avioliitto on kestänyt kolme lasta ja nyt kun ollaan taas kahdestaan, mielikuvitus vaan kiihtyy ja seksielämä paranee

Ei meillä kumpikaan saa mitään irti noista pikapanoista. Enkä varsinkaan minä. 

Tosi eroottista. Mies pökkii kun vaimo täyttää pesukonetta...

Siinä on vaan sovellettava kun enää ei pysty vetämään tuntikausien esileikkiä kynttilänvalossa viinilasin äärellä. Siinä kohtaa se ei tunnu epäeroottiselta pökkimiseltä vaan kahdenkeskisen hetken varastamiselta ja varsin nautinnolliselta.

Toki jos teidän parisuhde voi paremmin ilman seksiä niin mikäs siinä, kukin taaplaa tyylillään.

Meillä pidettiin tarkkaan huoli ettei olla pelkästään äiskä ja iskä vaan myös se pariskunta kuin ennen lapsia ja myös kaksi erillistä ihmistä joilla on myös omat harrastukset ja ystävät. Ja voisin väittää, että avioliitto on kestänyt yli 30 vuotta juuri siksi, ettei kumpikaan ole pitänyt kirjaa siitä kuka siivoaa eniten tai hoitaa lapsia eniten. Kun kumpikin osallistuu, ei ole niin väliä kuka tekee mitäkin kunhan tulee tehtyä. Mun mies kyllä osallistui ja osallistuu edelleen yhtä lailla kotihommiin kuin minäkin. Oma-alotteisesti ja vapaaehtoisesti.

No jos sun mies on aina osallistunut, niin ethän silloin tiedä edes mistä täällä puhutaan. Puhutaan nyt siitä, kun nainen mammautuu, ja miten se niin hirveän monesti liittyy juuri siihen kun mies EI osallistu. Toisten ei tarvitse pitää kirjaa kotitöistä ja lastenhoidosta siksi, että miehen sarakkeeseen ei yksinkertaisesti edes tulisi mitään....

Täällä kysyttiin miksi mammaudutaan ja siitä lähti automaattisesti miehen syyttely koska eihän Pyhässä Mammassa tai hänen toiminnassaan ole mitään väärää.

Itse olen huomannut monessa tuttavaperheessä, että miehen osallistuminen hiipuu kun toistuvasti tekee kaiken väärin. Ei hoida lasta kuten mamma sen haluaa tehtävän ja ruuanlaitosta ja siivouksestakin löytyy aina huomautettavaa. Mamman tapa hoitaa asioita on ehdottomasti ainoa oikea. Sitten mamma voikin uhriutua ja väsyä taakkansa alle.

Tämäkin on minusta outo asia vetää herne nenään. Jos mies ei esimerkiksi laita lapselle tarpeeksi vaatetta päälle tai antaa pelkkiä herkkuja tai (kyllä!) täyttää sen astianpesukoneen väärin, niin se nähdään vain naisen oikkuna. Mitäs sen on väliä, jos lapsella on kylmä, ravinto on mitä sattuu ja tiskit jäävät likaiseksi? Mieshän _yrittää_  ja nainen vain ilkeyttään on keksinyt, että juuri hänen tapansa on oikea. Sitten vain nostetaan kädet pystyyn, että "en minä sitten, tee sinä kun osaat paremmin". Miten on niin vaikeaa myöntää, että kaikkia asioita ei voi vain tehdä vähän sinne päin vaan on olemassa se oikea tapa.

Tuossakin voi asian esittää miehelle nätisti, ei tarvitse heti nalkuttaa ja huutaa.

Välttämättä kyse ei ole siitä, että lapsi palelee. Voi olla että lapsella on punaiset rukkaset jotka ei yhtään sovi siniseen haalariin.

Voi olla ettei lapsi saa pelkkiä herkkuja vaan isä antaa kurkkua ja äidin mielestä oisi porkkanapäivä.

Voi olla että tiskikone on täytetty niin että astiat puhdistuu, mutta lasit on vasemmalla ja mukit oikealla vaikka äidin mielestä pitää tehdä juuri päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.

Tottakai on, mutta kyllähän sekin saa tuskastumista aikaan, kun tulet töistä kotiin ja ensimmäisenä teet ruokaa vanhenmille ja lapselle. Sitten parin tunnin vaunulenkki, iltakuviot ja kanniskelet itkuista lasta aamun pikkutunneille ja siitä sitten innolla taas töihin. Ja kaikki vähäinenkin huomio vaimoa kohtaan aiheuttaa riidan, koska olen selvästi täysi perverssi.Jos olisin tiennyt mitä lapsen tulo tekee parisuhteellemme, niin olisin ainakin miettinyt asiaa paljon tarkemmin.

Jos sinä tosiaan teit jatkuvasti tuon kaiken ja olit äärettömän väsynyt, miten ihmeessä sinulle tuli edes mieleen seksin puute tai vaimoltasi saaman huomion vähyys? Miten on yksinkertaisesti edes energiaa murehtia sellaista?

Ehkä minulle sitten läheisyys ja seksi ovat tärkeitä asioita. Mutta ilmeisesti monella naisella seksi on ensimmäinen asia mikä karsitaan listalta.

Lasta ei voi jättää hoitamatta, pyykit on pestävä, koti siivottava ja ruokaa laitettava. Joten joo, siinä vaiheessa kun on rättiväsynyt eikä jaksa kuin pakolliset niin seksi on se joka karsitaan. Miten tämä on niin vaikea tajuta? Seksin puutteeseen kukaan ei kuole eikä sen takia lasta huostaanoteta.

Pikapanon ehtii vaikka siinä pesukonetta täyttäessä tai kun muksu nukkuu tai katsoo lastenohjelmia. Ei aina tartte odottaa että lapsi nukkuu, kämppä on siivottu ja kello on puoliyö. Saa soveltaa ja käyttää mielikuvitusta.
Tälleen meidän avioliitto on kestänyt kolme lasta ja nyt kun ollaan taas kahdestaan, mielikuvitus vaan kiihtyy ja seksielämä paranee

Ei meillä kumpikaan saa mitään irti noista pikapanoista. Enkä varsinkaan minä. 
Tosi eroottista. Mies pökkii kun vaimo täyttää pesukonetta...

Siinä on vaan sovellettava kun enää ei pysty vetämään tuntikausien esileikkiä kynttilänvalossa viinilasin äärellä. Siinä kohtaa se ei tunnu epäeroottiselta pökkimiseltä vaan kahdenkeskisen hetken varastamiselta ja varsin nautinnolliselta.
Toki jos teidän parisuhde voi paremmin ilman seksiä niin mikäs siinä, kukin taaplaa tyylillään.
Meillä pidettiin tarkkaan huoli ettei olla pelkästään äiskä ja iskä vaan myös se pariskunta kuin ennen lapsia ja myös kaksi erillistä ihmistä joilla on myös omat harrastukset ja ystävät. Ja voisin väittää, että avioliitto on kestänyt yli 30 vuotta juuri siksi, ettei kumpikaan ole pitänyt kirjaa siitä kuka siivoaa eniten tai hoitaa lapsia eniten. Kun kumpikin osallistuu, ei ole niin väliä kuka tekee mitäkin kunhan tulee tehtyä. Mun mies kyllä osallistui ja osallistuu edelleen yhtä lailla kotihommiin kuin minäkin. Oma-alotteisesti ja vapaaehtoisesti.

No jos sun mies on aina osallistunut, niin ethän silloin tiedä edes mistä täällä puhutaan. Puhutaan nyt siitä, kun nainen mammautuu, ja miten se niin hirveän monesti liittyy juuri siihen kun mies EI osallistu. Toisten ei tarvitse pitää kirjaa kotitöistä ja lastenhoidosta siksi, että miehen sarakkeeseen ei yksinkertaisesti edes tulisi mitään....

Täällä kysyttiin miksi mammaudutaan ja siitä lähti automaattisesti miehen syyttely koska eihän Pyhässä Mammassa tai hänen toiminnassaan ole mitään väärää.
Itse olen huomannut monessa tuttavaperheessä, että miehen osallistuminen hiipuu kun toistuvasti tekee kaiken väärin. Ei hoida lasta kuten mamma sen haluaa tehtävän ja ruuanlaitosta ja siivouksestakin löytyy aina huomautettavaa. Mamman tapa hoitaa asioita on ehdottomasti ainoa oikea. Sitten mamma voikin uhriutua ja väsyä taakkansa alle.

Tämäkin on minusta outo asia vetää herne nenään. Jos mies ei esimerkiksi laita lapselle tarpeeksi vaatetta päälle tai antaa pelkkiä herkkuja tai (kyllä!) täyttää sen astianpesukoneen väärin, niin se nähdään vain naisen oikkuna. Mitäs sen on väliä, jos lapsella on kylmä, ravinto on mitä sattuu ja tiskit jäävät likaiseksi? Mieshän _yrittää_  ja nainen vain ilkeyttään on keksinyt, että juuri hänen tapansa on oikea. Sitten vain nostetaan kädet pystyyn, että "en minä sitten, tee sinä kun osaat paremmin". Miten on niin vaikeaa myöntää, että kaikkia asioita ei voi vain tehdä vähän sinne päin vaan on olemassa se oikea tapa.

Tuossakin voi asian esittää miehelle nätisti, ei tarvitse heti nalkuttaa ja huutaa.

Välttämättä kyse ei ole siitä, että lapsi palelee. Voi olla että lapsella on punaiset rukkaset jotka ei yhtään sovi siniseen haalariin.

Voi olla ettei lapsi saa pelkkiä herkkuja vaan isä antaa kurkkua ja äidin mielestä oisi porkkanapäivä.

Voi olla että tiskikone on täytetty niin että astiat puhdistuu, mutta lasit on vasemmalla ja mukit oikealla vaikka äidin mielestä pitää tehdä juuri päinvastoin.

Tätä nimenomaan tarkoitin, että tällaiset nähdään vain naisten oikkuina eikä välttämättä huomata, että kyse voi olla siitä, että ne punaiset rukkaset pitää laittaa siksi, että ne ovat lämpimämmät kuin siniset, eikä värinsä vuoksi. Harvemmin taitaa olla kysymys pelkästään väristä vaan jostain, mitä mies ei ehkä hoksaa.

Ja se nalkutuskin useimmiten johtuu siitä, että ensimmäinen eikä toinenkaan kerta ei ole mennyt perille tai että miehelle pitää selittää itsestäänselvyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.

Tottakai on, mutta kyllähän sekin saa tuskastumista aikaan, kun tulet töistä kotiin ja ensimmäisenä teet ruokaa vanhenmille ja lapselle. Sitten parin tunnin vaunulenkki, iltakuviot ja kanniskelet itkuista lasta aamun pikkutunneille ja siitä sitten innolla taas töihin. Ja kaikki vähäinenkin huomio vaimoa kohtaan aiheuttaa riidan, koska olen selvästi täysi perverssi.

Jos olisin tiennyt mitä lapsen tulo tekee parisuhteellemme, niin olisin ainakin miettinyt asiaa paljon tarkemmin.

Jos sinä tosiaan teit jatkuvasti tuon kaiken ja olit äärettömän väsynyt, miten ihmeessä sinulle tuli edes mieleen seksin puute tai vaimoltasi saaman huomion vähyys? Miten on yksinkertaisesti edes energiaa murehtia sellaista?

Ehkä minulle sitten läheisyys ja seksi ovat tärkeitä asioita. Mutta ilmeisesti monella naisella seksi on ensimmäinen asia mikä karsitaan listalta.

Lasta ei voi jättää hoitamatta, pyykit on pestävä, koti siivottava ja ruokaa laitettava. Joten joo, siinä vaiheessa kun on rättiväsynyt eikä jaksa kuin pakolliset niin seksi on se joka karsitaan. Miten tämä on niin vaikea tajuta? Seksin puutteeseen kukaan ei kuole eikä sen takia lasta huostaanoteta.

Pikapanon ehtii vaikka siinä pesukonetta täyttäessä tai kun muksu nukkuu tai katsoo lastenohjelmia. Ei aina tartte odottaa että lapsi nukkuu, kämppä on siivottu ja kello on puoliyö. Saa soveltaa ja käyttää mielikuvitusta.

Tälleen meidän avioliitto on kestänyt kolme lasta ja nyt kun ollaan taas kahdestaan, mielikuvitus vaan kiihtyy ja seksielämä paranee

Vaimo täyttää rättiväsyneenä pyykkikonetta ja mies panee siinä samalla naista takaapäin. Jos vaimoa ei kiinnosta niin aina voi laittaa liukkaria niin homma hoituu ja mies saa mitä tarvitsee. Eikä kuole se miehen rakkaus. Naisen rakkaus tuolla tyylillä kyllä voi kuolla, mutta sillä ei kai niin väliä olekaan. Kumman yllättyneitähän ne miehet aina on, kun se vaimo laittaa avierohakemuksen vetämään. Ikinä ei varmaan edes mielessä käynyt, että edes yhden pikapanon olis voinut jättää vaatimatta ja  sen sijaan olis voinut täyttää sen pyykkikoneen ja komentaa vaimon päiväunille. Ei, se olis voinut johtaa rakkauden kuolemiseen. Kyllä se on huomattavasti kivempaa käydä kodinhoitohuoneessa pikapanolla ja palata sohvalle räpläämään kännykkää.

LOISTAVA KIRJOITUS!!

Heteroavioliitot ovat maailman isoin vitsi. Huomaa näistä keskusteluista. Kiitos että pelastitte nuoremman naisen kadotukselta. En ikinä jaksaisi jotain rahvasta runkkaajasetää vonkumassa kun teen työtä yksin.

Kertokaas naiset, miten tarkalleen hyödytte siitä että kotitaloudessanne on mies? Talous? Pelkäätte eroa? Yh:n stigma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.

Tottakai on, mutta kyllähän sekin saa tuskastumista aikaan, kun tulet töistä kotiin ja ensimmäisenä teet ruokaa vanhenmille ja lapselle. Sitten parin tunnin vaunulenkki, iltakuviot ja kanniskelet itkuista lasta aamun pikkutunneille ja siitä sitten innolla taas töihin. Ja kaikki vähäinenkin huomio vaimoa kohtaan aiheuttaa riidan, koska olen selvästi täysi perverssi.

Jos olisin tiennyt mitä lapsen tulo tekee parisuhteellemme, niin olisin ainakin miettinyt asiaa paljon tarkemmin.

Jos sinä tosiaan teit jatkuvasti tuon kaiken ja olit äärettömän väsynyt, miten ihmeessä sinulle tuli edes mieleen seksin puute tai vaimoltasi saaman huomion vähyys? Miten on yksinkertaisesti edes energiaa murehtia sellaista?

Ehkä minulle sitten läheisyys ja seksi ovat tärkeitä asioita. Mutta ilmeisesti monella naisella seksi on ensimmäinen asia mikä karsitaan listalta.

Lasta ei voi jättää hoitamatta, pyykit on pestävä, koti siivottava ja ruokaa laitettava. Joten joo, siinä vaiheessa kun on rättiväsynyt eikä jaksa kuin pakolliset niin seksi on se joka karsitaan. Miten tämä on niin vaikea tajuta? Seksin puutteeseen kukaan ei kuole eikä sen takia lasta huostaanoteta.

Pikapanon ehtii vaikka siinä pesukonetta täyttäessä tai kun muksu nukkuu tai katsoo lastenohjelmia. Ei aina tartte odottaa että lapsi nukkuu, kämppä on siivottu ja kello on puoliyö. Saa soveltaa ja käyttää mielikuvitusta.

Tälleen meidän avioliitto on kestänyt kolme lasta ja nyt kun ollaan taas kahdestaan, mielikuvitus vaan kiihtyy ja seksielämä paranee

Vaimo täyttää rättiväsyneenä pyykkikonetta ja mies panee siinä samalla naista takaapäin. Jos vaimoa ei kiinnosta niin aina voi laittaa liukkaria niin homma hoituu ja mies saa mitä tarvitsee. Eikä kuole se miehen rakkaus. Naisen rakkaus tuolla tyylillä kyllä voi kuolla, mutta sillä ei kai niin väliä olekaan. Kumman yllättyneitähän ne miehet aina on, kun se vaimo laittaa avierohakemuksen vetämään. Ikinä ei varmaan edes mielessä käynyt, että edes yhden pikapanon olis voinut jättää vaatimatta ja  sen sijaan olis voinut täyttää sen pyykkikoneen ja komentaa vaimon päiväunille. Ei, se olis voinut johtaa rakkauden kuolemiseen. Kyllä se on huomattavasti kivempaa käydä kodinhoitohuoneessa pikapanolla ja palata sohvalle räpläämään kännykkää.

Tästä käy erittäin hyvin selväksi se, että vain naista pitää ajatella. Vähät miehestä, pitää ajatella vain että vaimolla on raskasta ja vaimon pitää kantaa kaikki vastuu. Kyllä se vaatii molemminpuolista huomioonottamista. Käännetään toisin päin: olisiko liitto voinut paremmin, jos vaimo olisi sen kerran antanut pesää sen sijaan että täyttää pyykkikonetta? Olisiko se mies ehkä seuraavan kerran täyttänyt pyykkikoneen jos olisi saanut hiukan huomiota vaimoltaan? Jos vastaus on ei,pitää vaan ihmetellä miksi ihmeessä moisen vätyksen kanssa on pitänyt lisääntyä.

Vai oisiko niin, että vaimokulta on miestään miellyttääkseen hoitanut koko talouden myös ennen lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Huh,kyllä miehenä pelottaa vaikkei lasta vielä suunnitellakkaan :s

Ihmemiehiä kyllä jos eivät osallistu mihkään!

Aattelin psyykata itteeni et vuoteen ei ainakaan heru.. pelottaa vaan et jos seksuaalisuus vaan painuu taka-alalle eikä tuukkaan takas vaikka aikaa ja voimia löytyisikin?

Täytyy nyt vielä lapsettomana irstailla varastoon niin onpahan meillä ainakin hyviä muistoja :D

Samaa mieltä,et kyllä näistä asioista pitäisi kans olla tietoa saatavilla ajoissa

Aivan sairas ajatus, että vuoteen (!) ei olisi seksiä. Jos on vähintäkään syytä epäillä että näin voisi käydä, lopettaisin suhteen siihen, enkä todellakaan toisi lapsia semmoiseen "liittoon".

vaimo ja äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaimo ja äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaimo ja äiti kirjoitti:

Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.

Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.

Olen samaa mieltä siitä, että tästä asiasta olisi hyvä puhua enemmän ja aiemmin. Ja muutenkin kehittää neuvolasysteemiä koko perhettä huomioivaan suuntaan. Uuden lapsen syntyminen on suuri elämänmuutos, joka koskettaa muitakin kuin vain vauvaa ja synnyttäjää.

Silti en malta olla ihmettelemättä miksi naisilta ei vaadita sitä, että voisivat kontrolloida käytöstään hormoneista huolimatta? Koska olet kuullut, että miehen hormonitoiminta on kelvannut selitykseksi miehen käyttäytymiselle?

Mitä tarkoitat että miten naisen tulisi tässä asiassa "kontrolloida" käytöstään? :) Valitettavasti seksi on yksi niistä asioista mihin toista ei voi milloinkaan pakottaa, jos toista ei haluta.

Kyllä minusta miehiä ymmärretään paljonkin hormoniensa vuoksi. "Pojat on poikia" ajatus jyllää aika vahvana vielä näin 2000-luvullakin. Käyttää miehet sitä härskisti hyväksikin osa; "petin koska panetti ja sinä et anna".

Tarkoitan sitä, että vaikka hormonit pistää keskittymään vauvaan ja valvominen väsyttää, niin naisenkin tulisi kyetä normaaliin ystävälliseen käytöksen kumppaniaan kohtaan. Ei voi vain tuhahtaa äkäisesti ja kääntää selkää, jos toinen on tulossa halaamaan. Pitäisi naisenkin jollain tavoin yrittää pitää sitä parisuhdettakin hengissä eikä kohdella miestä kuin tyhmää kotiapulaista.

En ole ketään pakottamassa seksiin, vaikka voisi seksiin heittäytymistäkin välillä kokeilla. Varsinkin naisilla kun se halu voi ihan hyvin herätä vasta siinä alkulämmittelyjen aikana. Sen sijaan toivoisin, että haluttomuuttaan ja sen taustalla olevia asioita koitettaisiin oikeasta avata kumppanille eikä vain tiuskaistaisi, että "älä lääpi" tai "ei tänään".

Kyllähän miehiltäkin odotetaan, että vaikka kuinka hormonit hyrräisi ja panettaisi, niin pitää osata käyttäytyä ihmisiksi ja panostaa siihen lapsen hoitoon ja parisuhteen romantiikkaan sen erotiikan sijaan. Kai noita mainitsemiasi selityksiä miesten suusta joskus kuulee, mutta en ole missään kuullut, että niitä pidettäisiin yleisesti hyväksyttynä käytöksenä. Sen sijaan sitä, että nainen pistää parisuhteen pakastimeen -3 vuodeksi ja keskittyy lapsen hoitoon, tunnutaan pitävän ihan normaalina jopa suotavana käytöksenä. Samoin jos nainen raskausaikana itkee tai nauraa mille tahansa tai haluaa aamupalaksi jäätelöä sinapilla, niin se on vain hormoneista johtuvaa käytöstä, johon miesten vaan tulisi sopeutua.  

Jos mies oikeasti auttaa kotihommissa ja lasten hoidossa, ei naisenkaan tarvitse pistää parisuhdetta kolmeksi vuodeksi pakastimeen, kun aikaa sekä energiaa jää muullekkin kuin lapselle. Useimmilla naisilla ne halut palaa viimeistään vuodessa, yleensä jo paljon aiemminkin. Mutta se vaatii sen ettei mies ole sen vuoden aikana taantunut itse pikkulapsitasolle, jolle pitää koko ajan olla sanomassa itsestäänselvyyksistä (  -> vaihda vauvan vaippa, tee sille puuro, pese pyykkiä kun kottarissa on niin iso vuori ettei enää ovesta mahdu sisälle jne... )

Kaikki äidit (ja isät) eivät vain halua/tajua käyttää sitä yli jäävää energiaa parisuhteeseen. Osa käyttää sen töihin tai harrastuksiin, osa omistaa kaiken liikenevän energiansa lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.

Tottakai on, mutta kyllähän sekin saa tuskastumista aikaan, kun tulet töistä kotiin ja ensimmäisenä teet ruokaa vanhenmille ja lapselle. Sitten parin tunnin vaunulenkki, iltakuviot ja kanniskelet itkuista lasta aamun pikkutunneille ja siitä sitten innolla taas töihin. Ja kaikki vähäinenkin huomio vaimoa kohtaan aiheuttaa riidan, koska olen selvästi täysi perverssi.

Jos olisin tiennyt mitä lapsen tulo tekee parisuhteellemme, niin olisin ainakin miettinyt asiaa paljon tarkemmin.

Jos sinä tosiaan teit jatkuvasti tuon kaiken ja olit äärettömän väsynyt, miten ihmeessä sinulle tuli edes mieleen seksin puute tai vaimoltasi saaman huomion vähyys? Miten on yksinkertaisesti edes energiaa murehtia sellaista?

Ehkä minulle sitten läheisyys ja seksi ovat tärkeitä asioita. Mutta ilmeisesti monella naisella seksi on ensimmäinen asia mikä karsitaan listalta.

Lasta ei voi jättää hoitamatta, pyykit on pestävä, koti siivottava ja ruokaa laitettava. Joten joo, siinä vaiheessa kun on rättiväsynyt eikä jaksa kuin pakolliset niin seksi on se joka karsitaan. Miten tämä on niin vaikea tajuta? Seksin puutteeseen kukaan ei kuole eikä sen takia lasta huostaanoteta.

Pikapanon ehtii vaikka siinä pesukonetta täyttäessä tai kun muksu nukkuu tai katsoo lastenohjelmia. Ei aina tartte odottaa että lapsi nukkuu, kämppä on siivottu ja kello on puoliyö. Saa soveltaa ja käyttää mielikuvitusta.

Tälleen meidän avioliitto on kestänyt kolme lasta ja nyt kun ollaan taas kahdestaan, mielikuvitus vaan kiihtyy ja seksielämä paranee

Vaimo täyttää rättiväsyneenä pyykkikonetta ja mies panee siinä samalla naista takaapäin. Jos vaimoa ei kiinnosta niin aina voi laittaa liukkaria niin homma hoituu ja mies saa mitä tarvitsee. Eikä kuole se miehen rakkaus. Naisen rakkaus tuolla tyylillä kyllä voi kuolla, mutta sillä ei kai niin väliä olekaan. Kumman yllättyneitähän ne miehet aina on, kun se vaimo laittaa avierohakemuksen vetämään. Ikinä ei varmaan edes mielessä käynyt, että edes yhden pikapanon olis voinut jättää vaatimatta ja  sen sijaan olis voinut täyttää sen pyykkikoneen ja komentaa vaimon päiväunille. Ei, se olis voinut johtaa rakkauden kuolemiseen. Kyllä se on huomattavasti kivempaa käydä kodinhoitohuoneessa pikapanolla ja palata sohvalle räpläämään kännykkää.

Tästä käy erittäin hyvin selväksi se, että vain naista pitää ajatella. Vähät miehestä, pitää ajatella vain että vaimolla on raskasta ja vaimon pitää kantaa kaikki vastuu. Kyllä se vaatii molemminpuolista huomioonottamista. Käännetään toisin päin: olisiko liitto voinut paremmin, jos vaimo olisi sen kerran antanut pesää sen sijaan että täyttää pyykkikonetta? Olisiko se mies ehkä seuraavan kerran täyttänyt pyykkikoneen jos olisi saanut hiukan huomiota vaimoltaan? Jos vastaus on ei,pitää vaan ihmetellä miksi ihmeessä moisen vätyksen kanssa on pitänyt lisääntyä.

Vai oisiko niin, että vaimokulta on miestään miellyttääkseen hoitanut koko talouden myös ennen lapsia?

Miten niin vain naista pitää ajatella. Kun mies täyttää sen pyykkikoneen ja antaa väsyneen naisen nukkua niin se nainen on pirteämpi, nainen on jaksavampi, naisen rakkaus ei kuole ja sitä kautta myös mies hyötyy. Parisuhde voi hyvin ja mies saa seksiä. Siis lopulta se naisen ajatteleminen kääntyy myös miehen eduksi. Eli ajatellessaan naisen hyvinvointia mies itseasiassa ajatteleekin omaa hyvinvointiaan.

Tutkimuksetkin kertovat, että tasainen kotitöiden jako lisää tyytyväisyyttä parisuhteeseen. Yleensä myös tyytväisessä parisuhteessa on seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä varmaan osui ja upposi minuun kun olen juuri itse tähän niin pettynyt. Mies teki aloitteen lasten tekoon, on ollut ihan ok isä lapsillemme. Mutta ei vaan jaksa arjessa olla niiden kanssa, mieluummin näpeltää sitä puhelinta. Lisäksi joutuu olemaan jatkuvasti työmatkoilla, se on minulle tosi rasittavaa (vaikka välillä tuntuu että silloin on helpompaa kun ei pety siihen että hän makaa sohvalla eikä osallistu). Hän on myös pettynyt seksielämäämme. En vain jaksa, jos en ole yhtään saanut omaa aikaa. Tämä ei nyt tarkoita että en huolehtisi itsestäni tai olisi "kuuma", en vaan pysty oman rauhallisen hetken sijasta panostaa mieheni huomioimiseen tippaakaan jos hänkään ei ole koko päivänä panostanut minuun ja lapsiimme. Ap

Ja kumpkin linnoittautuu omiin poteroihinsa: sinä mammarooliin, mies tv:n ja kännyn taakse. Ja sitten erotaan, yritetään uusiosuhteita joissa toistetaan samat virheet. Onneksi jotkut harvat huomaavan ongelman koskettavan kumpaakin: kumpikin on tyytymättömiä tlanteeseen ja se korjaantuu vain jos kumpikin tekee asialle jotain. Kumpi on se ensimmäinen muutoksentuoja, pehmeämpi, alstuvampi vai viisaampi? Vastaantulemisesta voi alkaa dialogi kohti parempaa suhdetta. Tai jos tuohon ei usko, niin sitten tuo ero-uusi yritys- ero linja.