"lapsiperhe-elämään pettyneet miehet eivät olisi halunneet että eroottinen vaimo muuttuu pelkäksi mammaksi" ärrr!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.

Mutta muistakaa myös se, että monelle miehelle kolmen vuoden seksitön kausi on kova paikka. Ja kun se lähtee liikkeelle 9kk vittuilulla, niin kyllä se hermoja kysyy. Yritin auttaa parhaani mukaan lasten- ja kodinhoidossa ja käydä siinä välissä töissäkin, mutta ei auttanut asiaa. Siihen kuoli se parisuhde ja nostan kytkintä kun lapsi on isompi.

Niin kolmen vuoden. Silloin kun lapsi on parin kuukauden ikäinen, tuskin mies on ollut vielä kolmea vuotta ilman.

Ei, mutta vuosi on jo mennyt. Ja siitä vielä pari eteenpäin. En lukenut sitä toista ketjua, mutta ilmeisesti siinä keskusteltiin parin kuukauden ikäisestä lapsesta?

En tiedä mistään toisesta ketjusta, mutta yleensä ne yöt läpeensä huutavat (koliikki)vauvat ovat muutaman kuukauden ikäisiä eivätkä taaperoita.

Ei meillä ole yhtään koliikkilasta ollut, mutta pari korvatulehduskierteestä ja muusta kärsivää kylläkin. Kun nuorimmainen vihdoin saatiin putkitettua ja ruokapuoli toimimaan, niin hän todellakin oli jo taapero.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies oikeasti auttaa kotihommissa ja lasten hoidossa, ei naisenkaan tarvitse pistää parisuhdetta kolmeksi vuodeksi pakastimeen, kun aikaa sekä energiaa jää muullekkin kuin lapselle. Useimmilla naisilla ne halut palaa viimeistään vuodessa, yleensä jo paljon aiemminkin. Mutta se vaatii sen ettei mies ole sen vuoden aikana taantunut itse pikkulapsitasolle, jolle pitää koko ajan olla sanomassa itsestäänselvyyksistä (  -> vaihda vauvan vaippa, tee sille puuro, pese pyykkiä kun kottarissa on niin iso vuori ettei enää ovesta mahdu sisälle jne... )

Vieläkö 200-luvulla on olemassa naisia (vaimoja ja äitejä) -miksei miehiäkin- joitten mielestä mies on äidin pikku apuri ("auttaa kotihommissa ja lasten hoidossa") eikä tasavertainen osallistuja perheen elämsääs?

^sori, jäi yksi 0 pois eli 2000-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.

Mutta muistakaa myös se, että monelle miehelle kolmen vuoden seksitön kausi on kova paikka. Ja kun se lähtee liikkeelle 9kk vittuilulla, niin kyllä se hermoja kysyy. Yritin auttaa parhaani mukaan lasten- ja kodinhoidossa ja käydä siinä välissä töissäkin, mutta ei auttanut asiaa. Siihen kuoli se parisuhde ja nostan kytkintä kun lapsi on isompi.

Niin kolmen vuoden. Silloin kun lapsi on parin kuukauden ikäinen, tuskin mies on ollut vielä kolmea vuotta ilman.

Ei, mutta vuosi on jo mennyt. Ja siitä vielä pari eteenpäin. En lukenut sitä toista ketjua, mutta ilmeisesti siinä keskusteltiin parin kuukauden ikäisestä lapsesta?

En tiedä mistään toisesta ketjusta, mutta yleensä ne yöt läpeensä huutavat (koliikki)vauvat ovat muutaman kuukauden ikäisiä eivätkä taaperoita.

Ei meillä ole yhtään koliikkilasta ollut, mutta pari korvatulehduskierteestä ja muusta kärsivää kylläkin. Kun nuorimmainen vihdoin saatiin putkitettua ja ruokapuoli toimimaan, niin hän todellakin oli jo taapero.

Meillä podettiin koliikkia 3v saakka. Joka yö 4-7 herätystä. Sen jälkeen en ole itse pystynyt nukkumaan yhtään normaalia yötä - kaikki menee 2-3 tunnin pätkissä.

Huolimatta siitä että olin kuoleman väsynyt tuon 3 vuotta ei meillä parisuhdetta laitettu jäihin. Isä hoiti osuutensa kotitöistä ja lastenhoidosta (paitsi öisin) ja jaksoimme vielä panostaa toisiimme. Seksiä oli n kerran viikossa molempien toiveesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.

Tottakai on, mutta kyllähän sekin saa tuskastumista aikaan, kun tulet töistä kotiin ja ensimmäisenä teet ruokaa vanhenmille ja lapselle. Sitten parin tunnin vaunulenkki, iltakuviot ja kanniskelet itkuista lasta aamun pikkutunneille ja siitä sitten innolla taas töihin. Ja kaikki vähäinenkin huomio vaimoa kohtaan aiheuttaa riidan, koska olen selvästi täysi perverssi.Jos olisin tiennyt mitä lapsen tulo tekee parisuhteellemme, niin olisin ainakin miettinyt asiaa paljon tarkemmin.

Jos sinä tosiaan teit jatkuvasti tuon kaiken ja olit äärettömän väsynyt, miten ihmeessä sinulle tuli edes mieleen seksin puute tai vaimoltasi saaman huomion vähyys? Miten on yksinkertaisesti edes energiaa murehtia sellaista?

Ehkä minulle sitten läheisyys ja seksi ovat tärkeitä asioita. Mutta ilmeisesti monella naisella seksi on ensimmäinen asia mikä karsitaan listalta.

Lasta ei voi jättää hoitamatta, pyykit on pestävä, koti siivottava ja ruokaa laitettava. Joten joo, siinä vaiheessa kun on rättiväsynyt eikä jaksa kuin pakolliset niin seksi on se joka karsitaan. Miten tämä on niin vaikea tajuta? Seksin puutteeseen kukaan ei kuole eikä sen takia lasta huostaanoteta.

Pikapanon ehtii vaikka siinä pesukonetta täyttäessä tai kun muksu nukkuu tai katsoo lastenohjelmia. Ei aina tartte odottaa että lapsi nukkuu, kämppä on siivottu ja kello on puoliyö. Saa soveltaa ja käyttää mielikuvitusta.Tälleen meidän avioliitto on kestänyt kolme lasta ja nyt kun ollaan taas kahdestaan, mielikuvitus vaan kiihtyy ja seksielämä paranee

Ei meillä kumpikaan saa mitään irti noista pikapanoista. Enkä varsinkaan minä. Tosi eroottista. Mies pökkii kun vaimo täyttää pesukonetta...

Siinä on vaan sovellettava kun enää ei pysty vetämään tuntikausien esileikkiä kynttilänvalossa viinilasin äärellä. Siinä kohtaa se ei tunnu epäeroottiselta pökkimiseltä vaan kahdenkeskisen hetken varastamiselta ja varsin nautinnolliselta.Toki jos teidän parisuhde voi paremmin ilman seksiä niin mikäs siinä, kukin taaplaa tyylillään.Meillä pidettiin tarkkaan huoli ettei olla pelkästään äiskä ja iskä vaan myös se pariskunta kuin ennen lapsia ja myös kaksi erillistä ihmistä joilla on myös omat harrastukset ja ystävät. Ja voisin väittää, että avioliitto on kestänyt yli 30 vuotta juuri siksi, ettei kumpikaan ole pitänyt kirjaa siitä kuka siivoaa eniten tai hoitaa lapsia eniten. Kun kumpikin osallistuu, ei ole niin väliä kuka tekee mitäkin kunhan tulee tehtyä. Mun mies kyllä osallistui ja osallistuu edelleen yhtä lailla kotihommiin kuin minäkin. Oma-alotteisesti ja vapaaehtoisesti.

No jos sun mies on aina osallistunut, niin ethän silloin tiedä edes mistä täällä puhutaan. Puhutaan nyt siitä, kun nainen mammautuu, ja miten se niin hirveän monesti liittyy juuri siihen kun mies EI osallistu. Toisten ei tarvitse pitää kirjaa kotitöistä ja lastenhoidosta siksi, että miehen sarakkeeseen ei yksinkertaisesti edes tulisi mitään....

Täällä kysyttiin miksi mammaudutaan ja siitä lähti automaattisesti miehen syyttely koska eihän Pyhässä Mammassa tai hänen toiminnassaan ole mitään väärää.Itse olen huomannut monessa tuttavaperheessä, että miehen osallistuminen hiipuu kun toistuvasti tekee kaiken väärin. Ei hoida lasta kuten mamma sen haluaa tehtävän ja ruuanlaitosta ja siivouksestakin löytyy aina huomautettavaa. Mamman tapa hoitaa asioita on ehdottomasti ainoa oikea. Sitten mamma voikin uhriutua ja väsyä taakkansa alle.

Tämäkin on minusta outo asia vetää herne nenään. Jos mies ei esimerkiksi laita lapselle tarpeeksi vaatetta päälle tai antaa pelkkiä herkkuja tai (kyllä!) täyttää sen astianpesukoneen väärin, niin se nähdään vain naisen oikkuna. Mitäs sen on väliä, jos lapsella on kylmä, ravinto on mitä sattuu ja tiskit jäävät likaiseksi? Mieshän _yrittää_  ja nainen vain ilkeyttään on keksinyt, että juuri hänen tapansa on oikea. Sitten vain nostetaan kädet pystyyn, että "en minä sitten, tee sinä kun osaat paremmin". Miten on niin vaikeaa myöntää, että kaikkia asioita ei voi vain tehdä vähän sinne päin vaan on olemassa se oikea tapa.

Tuossakin voi asian esittää miehelle nätisti, ei tarvitse heti nalkuttaa ja huutaa.

Välttämättä kyse ei ole siitä, että lapsi palelee. Voi olla että lapsella on punaiset rukkaset jotka ei yhtään sovi siniseen haalariin.

Voi olla ettei lapsi saa pelkkiä herkkuja vaan isä antaa kurkkua ja äidin mielestä oisi porkkanapäivä.

Voi olla että tiskikone on täytetty niin että astiat puhdistuu, mutta lasit on vasemmalla ja mukit oikealla vaikka äidin mielestä pitää tehdä juuri päinvastoin.

Tätä nimenomaan tarkoitin, että tällaiset nähdään vain naisten oikkuina eikä välttämättä huomata, että kyse voi olla siitä, että ne punaiset rukkaset pitää laittaa siksi, että ne ovat lämpimämmät kuin siniset, eikä värinsä vuoksi. Harvemmin taitaa olla kysymys pelkästään väristä vaan jostain, mitä mies ei ehkä hoksaa.

Ja se nalkutuskin useimmiten johtuu siitä, että ensimmäinen eikä toinenkaan kerta ei ole mennyt perille tai että miehelle pitää selittää itsestäänselvyyksiä.

Juuri tätä tarkoitin. Sellaista mahdollisuutta ei ole edes olemassa, että nainen olisi väärässä.

Jos on kahdet saman merkkiset ja malliset rukkaset, joiden ainoa ero on väri, niin kyllähän nainen jotenkin mystisesti toisen parin olevan toista lämpimämmät. Se nyt vaan on fakta, ettei mies voi osata hoitaa lasta tai kotia.

Ihan varmasti totta!

En minäkään katsoisi ihaillen miestä joka muuttuu komeasta bisnesmiehestä sohvalla löhöäväksi syöttöporsaaksi rikkinäisissä verkkareissa ja venyneessä t-paidassa! Joka ei piittaa ulkonäöstään yhtään, hyvä kun muistaa hampaat pestä (viikoittain), joka ei pidä kunnostaan ja painostaan huolta, joka ei jaksa/viitsi tehdä perheen kanssa mitään kivaa vaan uppoutuu nettiin tai omiin touhuihinsa vedoten siihen että enää ei tarvitse - johan hän sai muijan itselleen.

Olen ollut mieheni kanssa yli 20v, lapsia 4. Vaikka olemme työmatkoja lukuunottamatta kotitoimistolla töissä mieheni laittaa joka päivä siistit vaatteet päälle (farkut + paita), tuoksuu hyvälle laitettuaan suihkun jälkeen partavettä ja käy salilla 3-4 kertaa viikossa. Hiukset ja parta aina kuosissa.

Ihan samoin minäkin pukeudun aina siististi, hiukset on laitettu kotonakin, usein sipaisen ripsiväriä. Rakastan kauniita alusvaatteita ja käytän niitä, sloggeja en ole koskaan edes kokeillut! Eipä mulle ole tuosta mitään vaivaa. Toki jos lähden pihalle haravoimaan lehtiä tai imuroin pukeudun tilanteen mukaan, mutta em jälkeen vaihdan vaatteet.

Koti- ja perhe-elämä on sopivasti jaettu tasan, kumpikin tekee mitä ehtii. Pakkokin noiden työmatkojen takia osallistua kaikkeen. Koskaan ei ole asiasta tarvinnut neuvotella.

Lienee turhaa sanoa että meillä eroottisuus, seksi ja toisesta nauttiminen kaikin aistein on pysynyt vahvana rakkauden lisäksi:) Synnytyksen jälkeen on ollut pisimmät tauot n 6-8 viikkoa, sekin minulle täyttä tuskaa.

"Pakollinen" muuttuminen naisesta hormonihirviöksi on pelkkää av-mamman kuvitelmaa. Nainen on nainen äitinäkin!

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti totta!

En minäkään katsoisi ihaillen miestä joka muuttuu komeasta bisnesmiehestä sohvalla löhöäväksi syöttöporsaaksi rikkinäisissä verkkareissa ja venyneessä t-paidassa! Joka ei piittaa ulkonäöstään yhtään, hyvä kun muistaa hampaat pestä (viikoittain), joka ei pidä kunnostaan ja painostaan huolta, joka ei jaksa/viitsi tehdä perheen kanssa mitään kivaa vaan uppoutuu nettiin tai omiin touhuihinsa vedoten siihen että enää ei tarvitse - johan hän sai muijan itselleen.

Olen ollut mieheni kanssa yli 20v, lapsia 4. Vaikka olemme työmatkoja lukuunottamatta kotitoimistolla töissä mieheni laittaa joka päivä siistit vaatteet päälle (farkut + paita), tuoksuu hyvälle laitettuaan suihkun jälkeen partavettä ja käy salilla 3-4 kertaa viikossa. Hiukset ja parta aina kuosissa.

Ihan samoin minäkin pukeudun aina siististi, hiukset on laitettu kotonakin, usein sipaisen ripsiväriä. Rakastan kauniita alusvaatteita ja käytän niitä, sloggeja en ole koskaan edes kokeillut! Eipä mulle ole tuosta mitään vaivaa. Toki jos lähden pihalle haravoimaan lehtiä tai imuroin pukeudun tilanteen mukaan, mutta em jälkeen vaihdan vaatteet.

Koti- ja perhe-elämä on sopivasti jaettu tasan, kumpikin tekee mitä ehtii. Pakkokin noiden työmatkojen takia osallistua kaikkeen. Koskaan ei ole asiasta tarvinnut neuvotella.

Lienee turhaa sanoa että meillä eroottisuus, seksi ja toisesta nauttiminen kaikin aistein on pysynyt vahvana rakkauden lisäksi:) Synnytyksen jälkeen on ollut pisimmät tauot n 6-8 viikkoa, sekin minulle täyttä tuskaa.

"Pakollinen" muuttuminen naisesta hormonihirviöksi on pelkkää av-mamman kuvitelmaa. Nainen on nainen äitinäkin!

"Koti- ja perhe-elämä on sopivasti jaettu tasan". Tämä on se keskinen ero, mikä sinulla on ketjun miehiinsä kypsyneisiin naisiin. On helppoa olla kiva puoliso, jos toinen kantaa osansa vastuista eikä halua puolison olevan palvelija ja lastenhoitaja.

Tästä on käyty täällä palstalla miljoona keskustelua, yhteen keskusteluun kehtasin mennä sanomaan samasta asiasta kuin ylempänä kommentoinut eli kun miehen ei anneta tehdä mitään kun kaikki on väärin niin kyllä siinä pikkuhiljaa alkaa into mennä tehdäkään mitään. Sain hirveän paskamyrskyhaukkumisen vastaan. Mua ärsyttää joskus kun mies tekee asioita eri tavalla kuin itse, jättää vaikka keittiön kaapit auki jne. En kuitenkaan jaksa nalkuttaa koska pienempi paha on kun itse suljen avonaiset kaapinovet. Vauvan kanssa taas käytiin miehen kanssa läpi asiat, laitoin myös alkuun vaatteet aina valmiiksi kun lähdin ennen miestä töihin ja kyllä se normaaliälykkyydellä varustettu mies oppii viikon jälkeen mitä vaatteita lapselle tulee laittaa kun muistaa mitä siinä edellisen viikon pinossa oli laitettu lapselle. Siskoni on tällainen "my way or the highway" -ihminen, en enää itsekään viitsi auttaa keittiön siivoamisessa tai ruoanlaitossa kun olen käymässä kun aina teen kaiken "väärin". "Äh, ei sinne, äh ei noin" siinä vain vieressä huokailee ja pyörittelee silmiään. Miehelleen kyllä huutaakin. Mies on todella mukava ihminen, mutta alistunut täysin tästä siskon jatkuvasta määräilystä ja suuttumisesta.

On toki miehiä jotka eivät auta koska eivät halua/jaksa/ym. mutta on myös todella paljon marttyyriäitejä jotka itse ottavat paineita näistä "metatöistä" eivätkä anna miehen tehdä mitään koska se on kuitenkin väärin. Näiden naisten kotona kasvaa lapsia, jotka sitten tulevaisuudessa kirjoittelevat näihin joulutopicceihin etteivät halua mennä kotiinsa jouluksi koska äiti siellä stressaa että kaiken täytyy olla just eikä melkein näin kun äiti haluaa ja kaikkien joulu on pilalla.

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko niitä kakaroita on ylipäätään hankkia, jos parisuhde on hyvä ja molemmat viihtyvät ja ovat onnellisia? Aivan liian monta suhdetta kariutuu, kun ei ymmärretä, että myös kahden aikuisen perhe on ihan oikea, täysi perhe, ja onnellisuus keskimäärin vain laskee lisääntymisen myötä.

Juu ei ole mikään perhe. ON pariskunta, joilla on parisuhde, ei perhe. VOi olla vieläpä kahden hengen kotitalous, mutta edelleenkään ei perhe. Jos pariskunta eroaa, jäljelle ei jää mitään. JOs lapsiperhe eroaa, jää edelleen perhe molemmille vanhemmille.

Edes se kissan ottaminen ja leikkiminen että se on sitten se lapsi perheessä ei muuta asiaa.

Noin kolme vuotta olin aika lailla vain mamma, ihan jo univelan ja ajan puutteen takia. Ehkä miehen olisi kuitenkin kannattanut vähän jaksaa, koska lapset ovat jo yli 10 ja olen nykyään seksin ylipapitar

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko niitä kakaroita on ylipäätään hankkia, jos parisuhde on hyvä ja molemmat viihtyvät ja ovat onnellisia? Aivan liian monta suhdetta kariutuu, kun ei ymmärretä, että myös kahden aikuisen perhe on ihan oikea, täysi perhe, ja onnellisuus keskimäärin vain laskee lisääntymisen myötä.

Juu ei ole mikään perhe. ON pariskunta, joilla on parisuhde, ei perhe. VOi olla vieläpä kahden hengen kotitalous, mutta edelleenkään ei perhe. Jos pariskunta eroaa, jäljelle ei jää mitään. JOs lapsiperhe eroaa, jää edelleen perhe molemmille vanhemmille.

Edes se kissan ottaminen ja leikkiminen että se on sitten se lapsi perheessä ei muuta asiaa.

Juu kyllä vaan muukin kuin ydinperhe tai lapsiperhe on perhe. Tsiisus näitä neroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.

Tottakai on, mutta kyllähän sekin saa tuskastumista aikaan, kun tulet töistä kotiin ja ensimmäisenä teet ruokaa vanhenmille ja lapselle. Sitten parin tunnin vaunulenkki, iltakuviot ja kanniskelet itkuista lasta aamun pikkutunneille ja siitä sitten innolla taas töihin. Ja kaikki vähäinenkin huomio vaimoa kohtaan aiheuttaa riidan, koska olen selvästi täysi perverssi.Jos olisin tiennyt mitä lapsen tulo tekee parisuhteellemme, niin olisin ainakin miettinyt asiaa paljon tarkemmin.

Jos sinä tosiaan teit jatkuvasti tuon kaiken ja olit äärettömän väsynyt, miten ihmeessä sinulle tuli edes mieleen seksin puute tai vaimoltasi saaman huomion vähyys? Miten on yksinkertaisesti edes energiaa murehtia sellaista?

Ehkä minulle sitten läheisyys ja seksi ovat tärkeitä asioita. Mutta ilmeisesti monella naisella seksi on ensimmäinen asia mikä karsitaan listalta.

Lasta ei voi jättää hoitamatta, pyykit on pestävä, koti siivottava ja ruokaa laitettava. Joten joo, siinä vaiheessa kun on rättiväsynyt eikä jaksa kuin pakolliset niin seksi on se joka karsitaan. Miten tämä on niin vaikea tajuta? Seksin puutteeseen kukaan ei kuole eikä sen takia lasta huostaanoteta.

Pikapanon ehtii vaikka siinä pesukonetta täyttäessä tai kun muksu nukkuu tai katsoo lastenohjelmia. Ei aina tartte odottaa että lapsi nukkuu, kämppä on siivottu ja kello on puoliyö. Saa soveltaa ja käyttää mielikuvitusta.Tälleen meidän avioliitto on kestänyt kolme lasta ja nyt kun ollaan taas kahdestaan, mielikuvitus vaan kiihtyy ja seksielämä paranee

Ei meillä kumpikaan saa mitään irti noista pikapanoista. Enkä varsinkaan minä. Tosi eroottista. Mies pökkii kun vaimo täyttää pesukonetta...

Siinä on vaan sovellettava kun enää ei pysty vetämään tuntikausien esileikkiä kynttilänvalossa viinilasin äärellä. Siinä kohtaa se ei tunnu epäeroottiselta pökkimiseltä vaan kahdenkeskisen hetken varastamiselta ja varsin nautinnolliselta.Toki jos teidän parisuhde voi paremmin ilman seksiä niin mikäs siinä, kukin taaplaa tyylillään.Meillä pidettiin tarkkaan huoli ettei olla pelkästään äiskä ja iskä vaan myös se pariskunta kuin ennen lapsia ja myös kaksi erillistä ihmistä joilla on myös omat harrastukset ja ystävät. Ja voisin väittää, että avioliitto on kestänyt yli 30 vuotta juuri siksi, ettei kumpikaan ole pitänyt kirjaa siitä kuka siivoaa eniten tai hoitaa lapsia eniten. Kun kumpikin osallistuu, ei ole niin väliä kuka tekee mitäkin kunhan tulee tehtyä. Mun mies kyllä osallistui ja osallistuu edelleen yhtä lailla kotihommiin kuin minäkin. Oma-alotteisesti ja vapaaehtoisesti.

No jos sun mies on aina osallistunut, niin ethän silloin tiedä edes mistä täällä puhutaan. Puhutaan nyt siitä, kun nainen mammautuu, ja miten se niin hirveän monesti liittyy juuri siihen kun mies EI osallistu. Toisten ei tarvitse pitää kirjaa kotitöistä ja lastenhoidosta siksi, että miehen sarakkeeseen ei yksinkertaisesti edes tulisi mitään....

Täällä kysyttiin miksi mammaudutaan ja siitä lähti automaattisesti miehen syyttely koska eihän Pyhässä Mammassa tai hänen toiminnassaan ole mitään väärää.Itse olen huomannut monessa tuttavaperheessä, että miehen osallistuminen hiipuu kun toistuvasti tekee kaiken väärin. Ei hoida lasta kuten mamma sen haluaa tehtävän ja ruuanlaitosta ja siivouksestakin löytyy aina huomautettavaa. Mamman tapa hoitaa asioita on ehdottomasti ainoa oikea. Sitten mamma voikin uhriutua ja väsyä taakkansa alle.

Tämäkin on minusta outo asia vetää herne nenään. Jos mies ei esimerkiksi laita lapselle tarpeeksi vaatetta päälle tai antaa pelkkiä herkkuja tai (kyllä!) täyttää sen astianpesukoneen väärin, niin se nähdään vain naisen oikkuna. Mitäs sen on väliä, jos lapsella on kylmä, ravinto on mitä sattuu ja tiskit jäävät likaiseksi? Mieshän _yrittää_  ja nainen vain ilkeyttään on keksinyt, että juuri hänen tapansa on oikea. Sitten vain nostetaan kädet pystyyn, että "en minä sitten, tee sinä kun osaat paremmin". Miten on niin vaikeaa myöntää, että kaikkia asioita ei voi vain tehdä vähän sinne päin vaan on olemassa se oikea tapa.

Tuossakin voi asian esittää miehelle nätisti, ei tarvitse heti nalkuttaa ja huutaa.
Välttämättä kyse ei ole siitä, että lapsi palelee. Voi olla että lapsella on punaiset rukkaset jotka ei yhtään sovi siniseen haalariin.
Voi olla ettei lapsi saa pelkkiä herkkuja vaan isä antaa kurkkua ja äidin mielestä oisi porkkanapäivä.
Voi olla että tiskikone on täytetty niin että astiat puhdistuu, mutta lasit on vasemmalla ja mukit oikealla vaikka äidin mielestä pitää tehdä juuri päinvastoin.

Tätä nimenomaan tarkoitin, että tällaiset nähdään vain naisten oikkuina eikä välttämättä huomata, että kyse voi olla siitä, että ne punaiset rukkaset pitää laittaa siksi, että ne ovat lämpimämmät kuin siniset, eikä värinsä vuoksi. Harvemmin taitaa olla kysymys pelkästään väristä vaan jostain, mitä mies ei ehkä hoksaa.
Ja se nalkutuskin useimmiten johtuu siitä, että ensimmäinen eikä toinenkaan kerta ei ole mennyt perille tai että miehelle pitää selittää itsestäänselvyyksiä.

Juuri tätä tarkoitin. Sellaista mahdollisuutta ei ole edes olemassa, että nainen olisi väärässä.

Jos on kahdet saman merkkiset ja malliset rukkaset, joiden ainoa ero on väri, niin kyllähän nainen jotenkin mystisesti toisen parin olevan toista lämpimämmät. Se nyt vaan on fakta, ettei mies voi osata hoitaa lasta tai kotia.

Tottakai on mahdollisuus, että nainen olisi väärässä. Mutta miksei mies sitten voi sanoa ja perustella, miksi nainen on väärässä, vaan liuetaan vain hiljaa takavasemmalle ja jätetään se vastuu naiselle? Koska ei oikeastaan edes kiinnosta ja pääsee paljon vähemmällä, eikös?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.

Tottakai on, mutta kyllähän sekin saa tuskastumista aikaan, kun tulet töistä kotiin ja ensimmäisenä teet ruokaa vanhenmille ja lapselle. Sitten parin tunnin vaunulenkki, iltakuviot ja kanniskelet itkuista lasta aamun pikkutunneille ja siitä sitten innolla taas töihin. Ja kaikki vähäinenkin huomio vaimoa kohtaan aiheuttaa riidan, koska olen selvästi täysi perverssi.Jos olisin tiennyt mitä lapsen tulo tekee parisuhteellemme, niin olisin ainakin miettinyt asiaa paljon tarkemmin.

Jos sinä tosiaan teit jatkuvasti tuon kaiken ja olit äärettömän väsynyt, miten ihmeessä sinulle tuli edes mieleen seksin puute tai vaimoltasi saaman huomion vähyys? Miten on yksinkertaisesti edes energiaa murehtia sellaista?

Ehkä minulle sitten läheisyys ja seksi ovat tärkeitä asioita. Mutta ilmeisesti monella naisella seksi on ensimmäinen asia mikä karsitaan listalta.

Lasta ei voi jättää hoitamatta, pyykit on pestävä, koti siivottava ja ruokaa laitettava. Joten joo, siinä vaiheessa kun on rättiväsynyt eikä jaksa kuin pakolliset niin seksi on se joka karsitaan. Miten tämä on niin vaikea tajuta? Seksin puutteeseen kukaan ei kuole eikä sen takia lasta huostaanoteta.

Pikapanon ehtii vaikka siinä pesukonetta täyttäessä tai kun muksu nukkuu tai katsoo lastenohjelmia. Ei aina tartte odottaa että lapsi nukkuu, kämppä on siivottu ja kello on puoliyö. Saa soveltaa ja käyttää mielikuvitusta.

Tälleen meidän avioliitto on kestänyt kolme lasta ja nyt kun ollaan taas kahdestaan, mielikuvitus vaan kiihtyy ja seksielämä paranee

Ei meillä kumpikaan saa mitään irti noista pikapanoista. Enkä varsinkaan minä. 

Tosi eroottista. Mies pökkii kun vaimo täyttää pesukonetta...

Siinä on vaan sovellettava kun enää ei pysty vetämään tuntikausien esileikkiä kynttilänvalossa viinilasin äärellä. Siinä kohtaa se ei tunnu epäeroottiselta pökkimiseltä vaan kahdenkeskisen hetken varastamiselta ja varsin nautinnolliselta.

Toki jos teidän parisuhde voi paremmin ilman seksiä niin mikäs siinä, kukin taaplaa tyylillään.

Meillä pidettiin tarkkaan huoli ettei olla pelkästään äiskä ja iskä vaan myös se pariskunta kuin ennen lapsia ja myös kaksi erillistä ihmistä joilla on myös omat harrastukset ja ystävät. Ja voisin väittää, että avioliitto on kestänyt yli 30 vuotta juuri siksi, ettei kumpikaan ole pitänyt kirjaa siitä kuka siivoaa eniten tai hoitaa lapsia eniten. Kun kumpikin osallistuu, ei ole niin väliä kuka tekee mitäkin kunhan tulee tehtyä. Mun mies kyllä osallistui ja osallistuu edelleen yhtä lailla kotihommiin kuin minäkin. Oma-alotteisesti ja vapaaehtoisesti.

No jos sun mies on aina osallistunut, niin ethän silloin tiedä edes mistä täällä puhutaan. Puhutaan nyt siitä, kun nainen mammautuu, ja miten se niin hirveän monesti liittyy juuri siihen kun mies EI osallistu. Toisten ei tarvitse pitää kirjaa kotitöistä ja lastenhoidosta siksi, että miehen sarakkeeseen ei yksinkertaisesti edes tulisi mitään....

Täällä kysyttiin miksi mammaudutaan ja siitä lähti automaattisesti miehen syyttely koska eihän Pyhässä Mammassa tai hänen toiminnassaan ole mitään väärää.

Itse olen huomannut monessa tuttavaperheessä, että miehen osallistuminen hiipuu kun toistuvasti tekee kaiken väärin. Ei hoida lasta kuten mamma sen haluaa tehtävän ja ruuanlaitosta ja siivouksestakin löytyy aina huomautettavaa. Mamman tapa hoitaa asioita on ehdottomasti ainoa oikea. Sitten mamma voikin uhriutua ja väsyä taakkansa alle.

Tämäkin on minusta outo asia vetää herne nenään. Jos mies ei esimerkiksi laita lapselle tarpeeksi vaatetta päälle tai antaa pelkkiä herkkuja tai (kyllä!) täyttää sen astianpesukoneen väärin, niin se nähdään vain naisen oikkuna. Mitäs sen on väliä, jos lapsella on kylmä, ravinto on mitä sattuu ja tiskit jäävät likaiseksi? Mieshän _yrittää_  ja nainen vain ilkeyttään on keksinyt, että juuri hänen tapansa on oikea. Sitten vain nostetaan kädet pystyyn, että "en minä sitten, tee sinä kun osaat paremmin". Miten on niin vaikeaa myöntää, että kaikkia asioita ei voi vain tehdä vähän sinne päin vaan on olemassa se oikea tapa.

Tuossakin voi asian esittää miehelle nätisti, ei tarvitse heti nalkuttaa ja huutaa.

Välttämättä kyse ei ole siitä, että lapsi palelee. Voi olla että lapsella on punaiset rukkaset jotka ei yhtään sovi siniseen haalariin.

Voi olla ettei lapsi saa pelkkiä herkkuja vaan isä antaa kurkkua ja äidin mielestä oisi porkkanapäivä.

Voi olla että tiskikone on täytetty niin että astiat puhdistuu, mutta lasit on vasemmalla ja mukit oikealla vaikka äidin mielestä pitää tehdä juuri päinvastoin.

Voi apua minulla oli juuri tuollainen mies. Hän täytti aina uudelleen tiskikoneen jonka olin juuri täyttänyt, koska sai sinne mahtumaan vielä kaksi lasia enemmän. Meidän kaikki elämä oli tuollaista. On nyt sivumennen sanoen ex.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä varmaan osui ja upposi minuun kun olen juuri itse tähän niin pettynyt. Mies teki aloitteen lasten tekoon, on ollut ihan ok isä lapsillemme. Mutta ei vaan jaksa arjessa olla niiden kanssa, mieluummin näpeltää sitä puhelinta. Lisäksi joutuu olemaan jatkuvasti työmatkoilla, se on minulle tosi rasittavaa (vaikka välillä tuntuu että silloin on helpompaa kun ei pety siihen että hän makaa sohvalla eikä osallistu). Hän on myös pettynyt seksielämäämme. En vain jaksa, jos en ole yhtään saanut omaa aikaa. Tämä ei nyt tarkoita että en huolehtisi itsestäni tai olisi "kuuma", en vaan pysty oman rauhallisen hetken sijasta panostaa mieheni huomioimiseen tippaakaan jos hänkään ei ole koko päivänä panostanut minuun ja lapsiimme. Ap

Ja kumpkin linnoittautuu omiin poteroihinsa: sinä mammarooliin, mies tv:n ja kännyn taakse. Ja sitten erotaan, yritetään uusiosuhteita joissa toistetaan samat virheet. Onneksi jotkut harvat huomaavan ongelman koskettavan kumpaakin: kumpikin on tyytymättömiä tlanteeseen ja se korjaantuu vain jos kumpikin tekee asialle jotain. Kumpi on se ensimmäinen muutoksentuoja, pehmeämpi, alstuvampi vai viisaampi? Vastaantulemisesta voi alkaa dialogi kohti parempaa suhdetta. Tai jos tuohon ei usko, niin sitten tuo ero-uusi yritys- ero linja.

Vaikka olin umpiväsynyt, uskoin kun mies sanoi ettei ylitöiden takia jaksa valvoa, ja hoidin lasta yötä päivää. Tulin vastaan ja venyin niin kuin sanot. Kävi ilmi että hän käytti tuon minun kalliisti ostaman"lepoajan" kalsarikänneissä pornon kanssa valvomiseen. Kumma kun vaimo väsyi ja parisuhde kärsi vauva-ajasta.

Jos tämä mammautuminen tulee miehelle yllätyksenä, seksitön ja ankea lapsiperhearki on hänelle ihan sopiva rangaistus.

t. vapaaehtoisesti lapseton mies

No voi vittu nyt taas. Läheskään kaikki äidit eivät "mammaudu", eivät siinäkään tapauksessa, että miestä ei seksi enää kiinnosta lasten tulon jälkeen. Mammautumisen välttämällä takaa sen, että joku muu mies sitä seksiä sitten kyllä antaa jossain kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti totta!

En minäkään katsoisi ihaillen miestä joka muuttuu komeasta bisnesmiehestä sohvalla löhöäväksi syöttöporsaaksi rikkinäisissä verkkareissa ja venyneessä t-paidassa! Joka ei piittaa ulkonäöstään yhtään, hyvä kun muistaa hampaat pestä (viikoittain), joka ei pidä kunnostaan ja painostaan huolta, joka ei jaksa/viitsi tehdä perheen kanssa mitään kivaa vaan uppoutuu nettiin tai omiin touhuihinsa vedoten siihen että enää ei tarvitse - johan hän sai muijan itselleen.

Olen ollut mieheni kanssa yli 20v, lapsia 4. Vaikka olemme työmatkoja lukuunottamatta kotitoimistolla töissä mieheni laittaa joka päivä siistit vaatteet päälle (farkut + paita), tuoksuu hyvälle laitettuaan suihkun jälkeen partavettä ja käy salilla 3-4 kertaa viikossa. Hiukset ja parta aina kuosissa.

Ihan samoin minäkin pukeudun aina siististi, hiukset on laitettu kotonakin, usein sipaisen ripsiväriä. Rakastan kauniita alusvaatteita ja käytän niitä, sloggeja en ole koskaan edes kokeillut! Eipä mulle ole tuosta mitään vaivaa. Toki jos lähden pihalle haravoimaan lehtiä tai imuroin pukeudun tilanteen mukaan, mutta em jälkeen vaihdan vaatteet.

Koti- ja perhe-elämä on sopivasti jaettu tasan, kumpikin tekee mitä ehtii. Pakkokin noiden työmatkojen takia osallistua kaikkeen. Koskaan ei ole asiasta tarvinnut neuvotella.

Lienee turhaa sanoa että meillä eroottisuus, seksi ja toisesta nauttiminen kaikin aistein on pysynyt vahvana rakkauden lisäksi:) Synnytyksen jälkeen on ollut pisimmät tauot n 6-8 viikkoa, sekin minulle täyttä tuskaa.

"Pakollinen" muuttuminen naisesta hormonihirviöksi on pelkkää av-mamman kuvitelmaa. Nainen on nainen äitinäkin!

"Koti- ja perhe-elämä on sopivasti jaettu tasan". Tämä on se keskinen ero, mikä sinulla on ketjun miehiinsä kypsyneisiin naisiin. On helppoa olla kiva puoliso, jos toinen kantaa osansa vastuista eikä halua puolison olevan palvelija ja lastenhoitaja.

Totta tuokin. Tosin näin tämän piirteen miehessäni jo yhteen mennessämme joten en edes epäillyt etteikö tämä jatkuisi läpi elämän.

Toisaalta.... jos olisin heittäytynyt sinne vaippojen sekaan ja unohtanut naisen itsessäni olisiko tuo mieskään viitsinyt vaivautua minun/meidän eteemme? Viitsisitkö sinä nähdä vaivaa sen sohvaperunan takia?

ed

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti totta!

En minäkään katsoisi ihaillen miestä joka muuttuu komeasta bisnesmiehestä sohvalla löhöäväksi syöttöporsaaksi rikkinäisissä verkkareissa ja venyneessä t-paidassa! Joka ei piittaa ulkonäöstään yhtään, hyvä kun muistaa hampaat pestä (viikoittain), joka ei pidä kunnostaan ja painostaan huolta, joka ei jaksa/viitsi tehdä perheen kanssa mitään kivaa vaan uppoutuu nettiin tai omiin touhuihinsa vedoten siihen että enää ei tarvitse - johan hän sai muijan itselleen.

Olen ollut mieheni kanssa yli 20v, lapsia 4. Vaikka olemme työmatkoja lukuunottamatta kotitoimistolla töissä mieheni laittaa joka päivä siistit vaatteet päälle (farkut + paita), tuoksuu hyvälle laitettuaan suihkun jälkeen partavettä ja käy salilla 3-4 kertaa viikossa. Hiukset ja parta aina kuosissa.

Ihan samoin minäkin pukeudun aina siististi, hiukset on laitettu kotonakin, usein sipaisen ripsiväriä. Rakastan kauniita alusvaatteita ja käytän niitä, sloggeja en ole koskaan edes kokeillut! Eipä mulle ole tuosta mitään vaivaa. Toki jos lähden pihalle haravoimaan lehtiä tai imuroin pukeudun tilanteen mukaan, mutta em jälkeen vaihdan vaatteet.

Koti- ja perhe-elämä on sopivasti jaettu tasan, kumpikin tekee mitä ehtii. Pakkokin noiden työmatkojen takia osallistua kaikkeen. Koskaan ei ole asiasta tarvinnut neuvotella.

Lienee turhaa sanoa että meillä eroottisuus, seksi ja toisesta nauttiminen kaikin aistein on pysynyt vahvana rakkauden lisäksi:) Synnytyksen jälkeen on ollut pisimmät tauot n 6-8 viikkoa, sekin minulle täyttä tuskaa.

"Pakollinen" muuttuminen naisesta hormonihirviöksi on pelkkää av-mamman kuvitelmaa. Nainen on nainen äitinäkin!

"Koti- ja perhe-elämä on sopivasti jaettu tasan". Tämä on se keskinen ero, mikä sinulla on ketjun miehiinsä kypsyneisiin naisiin. On helppoa olla kiva puoliso, jos toinen kantaa osansa vastuista eikä halua puolison olevan palvelija ja lastenhoitaja.

Totta tuokin. Tosin näin tämän piirteen miehessäni jo yhteen mennessämme joten en edes epäillyt etteikö tämä jatkuisi läpi elämän.

Toisaalta.... jos olisin heittäytynyt sinne vaippojen sekaan ja unohtanut naisen itsessäni olisiko tuo mieskään viitsinyt vaivautua minun/meidän eteemme? Viitsisitkö sinä nähdä vaivaa sen sohvaperunan takia?

ed

Millä tavalla se yhteisen kodin ja lastenhoitovelvollisuus miehellä on jotenkin sidottu naisen naisellisuuteen?

Suomessa, yhdessä tasa-arvoisimmista maasta maailmassa, on kaikkein eniten mammautuneita, joten joku tässä "joudun tekemään kaiken yksin"-marttyrointiulinassa mättää pahasti. Ei ole loogista ollenkaan. Oikeesti, toista se on maissa joissa naiset oikeasti kantaa sen päävastuun perheestä ja kodista. Siellä on myös hotteja vaimoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.

Tottakai on, mutta kyllähän sekin saa tuskastumista aikaan, kun tulet töistä kotiin ja ensimmäisenä teet ruokaa vanhenmille ja lapselle. Sitten parin tunnin vaunulenkki, iltakuviot ja kanniskelet itkuista lasta aamun pikkutunneille ja siitä sitten innolla taas töihin. Ja kaikki vähäinenkin huomio vaimoa kohtaan aiheuttaa riidan, koska olen selvästi täysi perverssi.Jos olisin tiennyt mitä lapsen tulo tekee parisuhteellemme, niin olisin ainakin miettinyt asiaa paljon tarkemmin.

Jos sinä tosiaan teit jatkuvasti tuon kaiken ja olit äärettömän väsynyt, miten ihmeessä sinulle tuli edes mieleen seksin puute tai vaimoltasi saaman huomion vähyys? Miten on yksinkertaisesti edes energiaa murehtia sellaista?

Ehkä minulle sitten läheisyys ja seksi ovat tärkeitä asioita. Mutta ilmeisesti monella naisella seksi on ensimmäinen asia mikä karsitaan listalta.

Lasta ei voi jättää hoitamatta, pyykit on pestävä, koti siivottava ja ruokaa laitettava. Joten joo, siinä vaiheessa kun on rättiväsynyt eikä jaksa kuin pakolliset niin seksi on se joka karsitaan. Miten tämä on niin vaikea tajuta? Seksin puutteeseen kukaan ei kuole eikä sen takia lasta huostaanoteta.

Pikapanon ehtii vaikka siinä pesukonetta täyttäessä tai kun muksu nukkuu tai katsoo lastenohjelmia. Ei aina tartte odottaa että lapsi nukkuu, kämppä on siivottu ja kello on puoliyö. Saa soveltaa ja käyttää mielikuvitusta.Tälleen meidän avioliitto on kestänyt kolme lasta ja nyt kun ollaan taas kahdestaan, mielikuvitus vaan kiihtyy ja seksielämä paranee

Ei meillä kumpikaan saa mitään irti noista pikapanoista. Enkä varsinkaan minä. Tosi eroottista. Mies pökkii kun vaimo täyttää pesukonetta...

Siinä on vaan sovellettava kun enää ei pysty vetämään tuntikausien esileikkiä kynttilänvalossa viinilasin äärellä. Siinä kohtaa se ei tunnu epäeroottiselta pökkimiseltä vaan kahdenkeskisen hetken varastamiselta ja varsin nautinnolliselta.Toki jos teidän parisuhde voi paremmin ilman seksiä niin mikäs siinä, kukin taaplaa tyylillään.Meillä pidettiin tarkkaan huoli ettei olla pelkästään äiskä ja iskä vaan myös se pariskunta kuin ennen lapsia ja myös kaksi erillistä ihmistä joilla on myös omat harrastukset ja ystävät. Ja voisin väittää, että avioliitto on kestänyt yli 30 vuotta juuri siksi, ettei kumpikaan ole pitänyt kirjaa siitä kuka siivoaa eniten tai hoitaa lapsia eniten. Kun kumpikin osallistuu, ei ole niin väliä kuka tekee mitäkin kunhan tulee tehtyä. Mun mies kyllä osallistui ja osallistuu edelleen yhtä lailla kotihommiin kuin minäkin. Oma-alotteisesti ja vapaaehtoisesti.

No jos sun mies on aina osallistunut, niin ethän silloin tiedä edes mistä täällä puhutaan. Puhutaan nyt siitä, kun nainen mammautuu, ja miten se niin hirveän monesti liittyy juuri siihen kun mies EI osallistu. Toisten ei tarvitse pitää kirjaa kotitöistä ja lastenhoidosta siksi, että miehen sarakkeeseen ei yksinkertaisesti edes tulisi mitään....

Täällä kysyttiin miksi mammaudutaan ja siitä lähti automaattisesti miehen syyttely koska eihän Pyhässä Mammassa tai hänen toiminnassaan ole mitään väärää.Itse olen huomannut monessa tuttavaperheessä, että miehen osallistuminen hiipuu kun toistuvasti tekee kaiken väärin. Ei hoida lasta kuten mamma sen haluaa tehtävän ja ruuanlaitosta ja siivouksestakin löytyy aina huomautettavaa. Mamman tapa hoitaa asioita on ehdottomasti ainoa oikea. Sitten mamma voikin uhriutua ja väsyä taakkansa alle.

Tämäkin on minusta outo asia vetää herne nenään. Jos mies ei esimerkiksi laita lapselle tarpeeksi vaatetta päälle tai antaa pelkkiä herkkuja tai (kyllä!) täyttää sen astianpesukoneen väärin, niin se nähdään vain naisen oikkuna. Mitäs sen on väliä, jos lapsella on kylmä, ravinto on mitä sattuu ja tiskit jäävät likaiseksi? Mieshän _yrittää_  ja nainen vain ilkeyttään on keksinyt, että juuri hänen tapansa on oikea. Sitten vain nostetaan kädet pystyyn, että "en minä sitten, tee sinä kun osaat paremmin". Miten on niin vaikeaa myöntää, että kaikkia asioita ei voi vain tehdä vähän sinne päin vaan on olemassa se oikea tapa.

Tuossakin voi asian esittää miehelle nätisti, ei tarvitse heti nalkuttaa ja huutaa.Välttämättä kyse ei ole siitä, että lapsi palelee. Voi olla että lapsella on punaiset rukkaset jotka ei yhtään sovi siniseen haalariin.Voi olla ettei lapsi saa pelkkiä herkkuja vaan isä antaa kurkkua ja äidin mielestä oisi porkkanapäivä.Voi olla että tiskikone on täytetty niin että astiat puhdistuu, mutta lasit on vasemmalla ja mukit oikealla vaikka äidin mielestä pitää tehdä juuri päinvastoin.

Tätä nimenomaan tarkoitin, että tällaiset nähdään vain naisten oikkuina eikä välttämättä huomata, että kyse voi olla siitä, että ne punaiset rukkaset pitää laittaa siksi, että ne ovat lämpimämmät kuin siniset, eikä värinsä vuoksi. Harvemmin taitaa olla kysymys pelkästään väristä vaan jostain, mitä mies ei ehkä hoksaa.Ja se nalkutuskin useimmiten johtuu siitä, että ensimmäinen eikä toinenkaan kerta ei ole mennyt perille tai että miehelle pitää selittää itsestäänselvyyksiä.

Juuri tätä tarkoitin. Sellaista mahdollisuutta ei ole edes olemassa, että nainen olisi väärässä.

Jos on kahdet saman merkkiset ja malliset rukkaset, joiden ainoa ero on väri, niin kyllähän nainen jotenkin mystisesti toisen parin olevan toista lämpimämmät. Se nyt vaan on fakta, ettei mies voi osata hoitaa lasta tai kotia.

Tottakai on mahdollisuus, että nainen olisi väärässä. Mutta miksei mies sitten voi sanoa ja perustella, miksi nainen on väärässä, vaan liuetaan vain hiljaa takavasemmalle ja jätetään se vastuu naiselle? Koska ei oikeastaan edes kiinnosta ja pääsee paljon vähemmällä, eikös?

Luuletko että sitä selittämistä ja perustelua ei olisi kokeiltu? Ei sitä kovin montaa kymmentä kertaa jaksa, kun mikään perustelu ei uppoa. Äiti nyt vaan tietää paremmin. Ei se sen jälkeen enää kauheasti kiinnosta, kun näkee ettei se johda mihinkään. Ei se ole lapsillekaan hyväksi, jos vanhemmat väittelee koko ajan kaikesta mahdollisesta. Helpommalla tosiaan pääsee kun tekee vain käskyjen mukaan. Jos nainen sitten nääntyy tämän metatyön alle, niin voi voi. Saadaanpahan ainakin lapset kasvatettua.