Lue keskustelun säännöt.
"lapsiperhe-elämään pettyneet miehet eivät olisi halunneet että eroottinen vaimo muuttuu pelkäksi mammaksi" ärrr!!
22.11.2016 |
Nyt ärsyttää niin paljon!! Toisen ketjun inspiroimana tämä.
"Tein lapset oikeasti vaimon mieliksi, nyt harmittaa. En jaksa osallistua perhe ja kotielämään vaan röhnötän sohvalla näpläämässä puhelinta. Vaimokin on muuttunut eroottisesta viettelijättärestä pelkäksi mammaksi. Olen pettynyt elämääni."
Mitä hittoa! Ryhdistäytykää miehet! Ei paljoa kiinnosta leikkiä viettelijätärtä kun olen laittanut ruuan, järjestellyt arjen sujuvaksi, ollut haluamillesi lapsille hyvä vanhempi sillä aikaa kun sinä makaat pettyneenä elämääsi sohvalla! Luuletko että minä haaveilin tästä arjesta? Saisin uppoutua satasella lapsiini? Ei tarvitsisi murehtia omasta ajasta, käydä harrastuksissa tai missään. Kiitos tästä, ymmärrät varmaan että olen ikuisesti kiitollinen panoksestasi. Onneksi olet usein työmatkalla, saan edes silloin illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen olla pari tuntia rauhassa ilman painostustasi sänkypuuhiin.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että lapset ovat aivan yhtä lailla isänsä kuin äitinsäkin lapsia, ja työnjaon on oltava kaikille reilu.
Omien havaintojeni mukaan miehen aktiivinen osallistuminen ei kuitenkaan takaa sitä, että eroottinen vaimo ei muuttuisi pelkäksi mammaksi. Suurin osa naisista mammautuu lapsen synnyttyä, vaikka mies osallistuisi kuinka. Eivät kaikki, mutta suurin osa. Oman vartalotyypin mukainen, nätti pukeutuminen vaihtuu huonosti istuvaan raitaiseen trikooseen (ei tarvitse pönöttää missään tyyriissä vaatteissa, mutta kotipukeutuminenkin voi olla kivannäköistä). Se johtunee hormoneista, ettei joitain äitejä alkuvuosina yksinkertaisesti kiinnosta mikään muu kuin lapsi ja mammailu, mutta vähän voisi koittaa skarpata. Enkä tarkoita pelkästään tuota erotiikkapuolta, vaan ihmisen on hyvä olla muutoinkin kiinnostunut joistain harrastuksista, ympäröivästä yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä tms. Monille raskaana oleville ja pienten lasten äideille tuntuu olevan nykyään kunnia-asia määkiä, miten uutisten lukeminen ahdistaa (voimakkaiden tunteiden ja hormonien vuoksi). Sen kyllä huomaa näiden kanssa keskustellessa.Niinhän se on, mut jostain kumman syystä sullekin satelee alapeukkuja. En todellakaan allekirjoita sitä ihme myyttiä et isät ei osallistuis! Tosi monessa perheessä isät osallistuu ja äidit silti mammaantuu... mut ku ei näitä saa ääneen sanoa.
Mikä ihme voi olla syynä siihen, että molemmat osallistuu, mutta vain toinen on oikeasti niin väsynyt, ettei seksi kiinnosta? Minusta siihen on ihan yksinkertainen selitys, mutta kerro sinä omasi.
Tuskin on mitään yhtä syytä. Voi olla lääketieteellisistä syistä johtuvaa haluttomuutta.. Voi olla myös viitseliäisyyden puute. Kun ei itseä kiinnosta, ni miksipä lähteä tuottamaan toiselle yhtään mitään hyvää. Ikinä ei isät osallistu niin paljon kuin nykyään, silti ongelmat jatkuu...
Mikäs se sun selitys onkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.
Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.
Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...
Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.
Minä ainakin naisena koin asian siten, että kun oli lasten hoitamisesta rättiväsynyt, mies niillä halauksillaan ja lähestymisyrityksillään vain tuo minulle lisäpaineita siitä, että minun pitäisi huomioida myös hänet. Kun oikeasti saa sen tuntikausia itkeneen lapsen nukkumaan, se halaus ei todellakaan tuonut minulle lohtua ja tukea, vaan tulkitsin sen vain viestiksi, että "hei, muistatko, minäkin olen täällä, nyt on minun vuoroni". Hikisenä, maitopukluisena ja väsyneenä ei todellakaan tee mieli halata vaan olla vain yksin.
Eikä asiaa helpottanut yhtään se tieto, että mies katseli yökaudet pornoa. Tietoisuus siitä, että toinen koko ajan odottaa, jyskyttää koko ajan päässä ja koko touhu ahdistaa vain koko ajan enemmän. Eihän mies tässä mitään väärää tietenkään tee, mutta kyllä se vain ahdistaa, kun pitää olla hyvä äiti, mutta samalla kello tikittää sinne seksinkin suorittamiseen.
Ihan yhtä lailla se ahdistaa miestä, kun tietää että toinen kaipaa tukea ja lohdutusta ja itsekin on läheisyyttä vailla ja pahin mitä voit tehdä, on mennä metriä lähemmäksi rakastasi. Sitä samaa ihmistä joka on aiemmat vuodet ollut se joka käpertyy kainaloon ja pyytää halia tai silitystä/rapstusta, koska juuri sillä hänet saa aina rauhoitettua/lohdutettua ja paremmalle tuulelle. Auttaisi melkoisesti jos osattaisiin puolin ja toisin kertoa mistä kenkä itsellä puristaa ja mitä kuvitellaan toisen haluavan. Me ei osattu ja maksetaan siitä nyt hintaa.
Miten teillä meni? Osasitko kertoa miehellesi miksi läheisyys ahdistaa?Kerroin monta kertaa. Minua vain kerta kaikkiaan ahdisti ja lopulta ällötti, kun miehen mielestä ainoa ongelma oli seksin ja läheisyyden puute, kun minä samaan aikaan kamppailen jättimäisen väsymyksen ja jaksamattomuuden kanssa. Minusta ei voi puhua vastuun tasaisesta jakautumisesta, jos toinen on pelkästään väsynyt ja toisella on aikaa ja energiaa miettiä seksin puutetta. Silloin pitäisi ensisijaisesti tehdä jotain sille väsymykselle, eikä tulla paijailemaan.
Ei tässäkään ketjussa mitään uutta ole. Naisella on oikeus olla väsynyt, haluton, 100% äitihahmo, joka viimeiseen saakka panostaa mammana olemiseen luottaen, että suhteessa on tärkeämpikin arvoja kuin erotiikka, seksi ja läheisyys. Ja perinteisesti miehen velvollisuus on olla joku ihmeellinen superolio, joka tukee, jaksaa, terapioi, ja kärsii vaieten, jotta nainen löytää sisäisen naiseuden uudelleen. Juurin niin monta vuotta kuin nainen päättää olla pelkkä äitihahmo.
Joo, katkeraa mutta enemmän kuin puolet totta ja tarinaa monen miehen elämästä.Käännäpäs tuo toisin päin. Eikö miehellä sinusta ole ihan samaa oikeutta, kuin naisella? Olla väsynyt, haluton, 100 % isähahmo, joka viimeiseen saakka panostaa isänä olemiseen, luottaen, että suhteessa on tärkeämpiäkin arvoja, kuin erotiikka, seksi ja läheisyys? Olisiko naisella oikeus alkaa nillittämään ja itkemään huomiota, jos mies laittaa tuolla tavalla lapsen etusijalle?
En ole tuo jolta kysyt mut mun mielestä ei ole oikeutta kummallakaan. Molemmilla on velvollisuus parisuhteen hyvinvoinnista, jos parisuhteessa haluaa elää. On älyttömän itsekästä sitoa toista muuhun.
Onko parisuhteen hyvinvointi on seksistä ja muutamasta kuukaudesta kiinni? Ja menevätkö nämä vanhemmuuden vastuiden edelle?
Mun mies osallistuu ja olen pyrkinyt välttämään mammaantumista. En myöskään millään tavalla päällepäsmäröi tai määritä "oikeenlaisia" tapoja olla vanhempi. Mies saa tehdä asiat omalla tavallaan.
Näin tää toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että lapset ovat aivan yhtä lailla isänsä kuin äitinsäkin lapsia, ja työnjaon on oltava kaikille reilu.
Omien havaintojeni mukaan miehen aktiivinen osallistuminen ei kuitenkaan takaa sitä, että eroottinen vaimo ei muuttuisi pelkäksi mammaksi. Suurin osa naisista mammautuu lapsen synnyttyä, vaikka mies osallistuisi kuinka. Eivät kaikki, mutta suurin osa. Oman vartalotyypin mukainen, nätti pukeutuminen vaihtuu huonosti istuvaan raitaiseen trikooseen (ei tarvitse pönöttää missään tyyriissä vaatteissa, mutta kotipukeutuminenkin voi olla kivannäköistä). Se johtunee hormoneista, ettei joitain äitejä alkuvuosina yksinkertaisesti kiinnosta mikään muu kuin lapsi ja mammailu, mutta vähän voisi koittaa skarpata. Enkä tarkoita pelkästään tuota erotiikkapuolta, vaan ihmisen on hyvä olla muutoinkin kiinnostunut joistain harrastuksista, ympäröivästä yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä tms. Monille raskaana oleville ja pienten lasten äideille tuntuu olevan nykyään kunnia-asia määkiä, miten uutisten lukeminen ahdistaa (voimakkaiden tunteiden ja hormonien vuoksi). Sen kyllä huomaa näiden kanssa keskustellessa.
Niinhän se on, mut jostain kumman syystä sullekin satelee alapeukkuja. En todellakaan allekirjoita sitä ihme myyttiä et isät ei osallistuis! Tosi monessa perheessä isät osallistuu ja äidit silti mammaantuu... mut ku ei näitä saa ääneen sanoa.Mikä ihme voi olla syynä siihen, että molemmat osallistuu, mutta vain toinen on oikeasti niin väsynyt, ettei seksi kiinnosta? Minusta siihen on ihan yksinkertainen selitys, mutta kerro sinä omasi.
Tuskin on mitään yhtä syytä. Voi olla lääketieteellisistä syistä johtuvaa haluttomuutta.. Voi olla myös viitseliäisyyden puute. Kun ei itseä kiinnosta, ni miksipä lähteä tuottamaan toiselle yhtään mitään hyvää. Ikinä ei isät osallistu niin paljon kuin nykyään, silti ongelmat jatkuu...
Mikäs se sun selitys onkaan?
Ihan yksinkertaisesti se, että toinen ei osallistu tarpeeksi, vaikka niin kuvittelee. Joillakin miehillä on taipumus nähdä se oma osallistuminen todellisuutta suuremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.
Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.
Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...
Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.
Minä ainakin naisena koin asian siten, että kun oli lasten hoitamisesta rättiväsynyt, mies niillä halauksillaan ja lähestymisyrityksillään vain tuo minulle lisäpaineita siitä, että minun pitäisi huomioida myös hänet. Kun oikeasti saa sen tuntikausia itkeneen lapsen nukkumaan, se halaus ei todellakaan tuonut minulle lohtua ja tukea, vaan tulkitsin sen vain viestiksi, että "hei, muistatko, minäkin olen täällä, nyt on minun vuoroni". Hikisenä, maitopukluisena ja väsyneenä ei todellakaan tee mieli halata vaan olla vain yksin.Eikä asiaa helpottanut yhtään se tieto, että mies katseli yökaudet pornoa. Tietoisuus siitä, että toinen koko ajan odottaa, jyskyttää koko ajan päässä ja koko touhu ahdistaa vain koko ajan enemmän. Eihän mies tässä mitään väärää tietenkään tee, mutta kyllä se vain ahdistaa, kun pitää olla hyvä äiti, mutta samalla kello tikittää sinne seksinkin suorittamiseen.
Ihan yhtä lailla se ahdistaa miestä, kun tietää että toinen kaipaa tukea ja lohdutusta ja itsekin on läheisyyttä vailla ja pahin mitä voit tehdä, on mennä metriä lähemmäksi rakastasi. Sitä samaa ihmistä joka on aiemmat vuodet ollut se joka käpertyy kainaloon ja pyytää halia tai silitystä/rapstusta, koska juuri sillä hänet saa aina rauhoitettua/lohdutettua ja paremmalle tuulelle. Auttaisi melkoisesti jos osattaisiin puolin ja toisin kertoa mistä kenkä itsellä puristaa ja mitä kuvitellaan toisen haluavan. Me ei osattu ja maksetaan siitä nyt hintaa.Miten teillä meni? Osasitko kertoa miehellesi miksi läheisyys ahdistaa?
Kerroin monta kertaa. Minua vain kerta kaikkiaan ahdisti ja lopulta ällötti, kun miehen mielestä ainoa ongelma oli seksin ja läheisyyden puute, kun minä samaan aikaan kamppailen jättimäisen väsymyksen ja jaksamattomuuden kanssa. Minusta ei voi puhua vastuun tasaisesta jakautumisesta, jos toinen on pelkästään väsynyt ja toisella on aikaa ja energiaa miettiä seksin puutetta. Silloin pitäisi ensisijaisesti tehdä jotain sille väsymykselle, eikä tulla paijailemaan.
Ei tässäkään ketjussa mitään uutta ole. Naisella on oikeus olla väsynyt, haluton, 100% äitihahmo, joka viimeiseen saakka panostaa mammana olemiseen luottaen, että suhteessa on tärkeämpikin arvoja kuin erotiikka, seksi ja läheisyys. Ja perinteisesti miehen velvollisuus on olla joku ihmeellinen superolio, joka tukee, jaksaa, terapioi, ja kärsii vaieten, jotta nainen löytää sisäisen naiseuden uudelleen. Juurin niin monta vuotta kuin nainen päättää olla pelkkä äitihahmo.Joo, katkeraa mutta enemmän kuin puolet totta ja tarinaa monen miehen elämästä.
Käännäpäs tuo toisin päin. Eikö miehellä sinusta ole ihan samaa oikeutta, kuin naisella? Olla väsynyt, haluton, 100 % isähahmo, joka viimeiseen saakka panostaa isänä olemiseen, luottaen, että suhteessa on tärkeämpiäkin arvoja, kuin erotiikka, seksi ja läheisyys? Olisiko naisella oikeus alkaa nillittämään ja itkemään huomiota, jos mies laittaa tuolla tavalla lapsen etusijalle?
En ole tuo jolta kysyt mut mun mielestä ei ole oikeutta kummallakaan. Molemmilla on velvollisuus parisuhteen hyvinvoinnista, jos parisuhteessa haluaa elää. On älyttömän itsekästä sitoa toista muuhun.
Onko parisuhteen hyvinvointi on seksistä ja muutamasta kuukaudesta kiinni? Ja menevätkö nämä vanhemmuuden vastuiden edelle?
Puhuttiinko nyt vain muutamasta kuukaudesta? Kyllä meidän mielestä seksi on tärkeä osa parisuhdetta. Miten meillä on onnistuttu hoitamaan vanhempien vastuut JA se seksi?! Ei oo sulkenu toisiaan millään tavalla pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.
Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.
Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...
Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.
Minä ainakin naisena koin asian siten, että kun oli lasten hoitamisesta rättiväsynyt, mies niillä halauksillaan ja lähestymisyrityksillään vain tuo minulle lisäpaineita siitä, että minun pitäisi huomioida myös hänet. Kun oikeasti saa sen tuntikausia itkeneen lapsen nukkumaan, se halaus ei todellakaan tuonut minulle lohtua ja tukea, vaan tulkitsin sen vain viestiksi, että "hei, muistatko, minäkin olen täällä, nyt on minun vuoroni". Hikisenä, maitopukluisena ja väsyneenä ei todellakaan tee mieli halata vaan olla vain yksin.
Eikä asiaa helpottanut yhtään se tieto, että mies katseli yökaudet pornoa. Tietoisuus siitä, että toinen koko ajan odottaa, jyskyttää koko ajan päässä ja koko touhu ahdistaa vain koko ajan enemmän. Eihän mies tässä mitään väärää tietenkään tee, mutta kyllä se vain ahdistaa, kun pitää olla hyvä äiti, mutta samalla kello tikittää sinne seksinkin suorittamiseen.Ihan yhtä lailla se ahdistaa miestä, kun tietää että toinen kaipaa tukea ja lohdutusta ja itsekin on läheisyyttä vailla ja pahin mitä voit tehdä, on mennä metriä lähemmäksi rakastasi. Sitä samaa ihmistä joka on aiemmat vuodet ollut se joka käpertyy kainaloon ja pyytää halia tai silitystä/rapstusta, koska juuri sillä hänet saa aina rauhoitettua/lohdutettua ja paremmalle tuulelle. Auttaisi melkoisesti jos osattaisiin puolin ja toisin kertoa mistä kenkä itsellä puristaa ja mitä kuvitellaan toisen haluavan. Me ei osattu ja maksetaan siitä nyt hintaa.
Miten teillä meni? Osasitko kertoa miehellesi miksi läheisyys ahdistaa?Kerroin monta kertaa. Minua vain kerta kaikkiaan ahdisti ja lopulta ällötti, kun miehen mielestä ainoa ongelma oli seksin ja läheisyyden puute, kun minä samaan aikaan kamppailen jättimäisen väsymyksen ja jaksamattomuuden kanssa. Minusta ei voi puhua vastuun tasaisesta jakautumisesta, jos toinen on pelkästään väsynyt ja toisella on aikaa ja energiaa miettiä seksin puutetta. Silloin pitäisi ensisijaisesti tehdä jotain sille väsymykselle, eikä tulla paijailemaan.
Ei tässäkään ketjussa mitään uutta ole. Naisella on oikeus olla väsynyt, haluton, 100% äitihahmo, joka viimeiseen saakka panostaa mammana olemiseen luottaen, että suhteessa on tärkeämpikin arvoja kuin erotiikka, seksi ja läheisyys. Ja perinteisesti miehen velvollisuus on olla joku ihmeellinen superolio, joka tukee, jaksaa, terapioi, ja kärsii vaieten, jotta nainen löytää sisäisen naiseuden uudelleen. Juurin niin monta vuotta kuin nainen päättää olla pelkkä äitihahmo.
Joo, katkeraa mutta enemmän kuin puolet totta ja tarinaa monen miehen elämästä.Käännäpäs tuo toisin päin. Eikö miehellä sinusta ole ihan samaa oikeutta, kuin naisella? Olla väsynyt, haluton, 100 % isähahmo, joka viimeiseen saakka panostaa isänä olemiseen, luottaen, että suhteessa on tärkeämpiäkin arvoja, kuin erotiikka, seksi ja läheisyys? Olisiko naisella oikeus alkaa nillittämään ja itkemään huomiota, jos mies laittaa tuolla tavalla lapsen etusijalle?
Tietenkin naisella on tämä oikeus, parisuhteessa on mielestäni velvollisuus huolehtia kumppanista puolin ja toisin. Eikä se velvollisuus ole negatiivinen asia, vaan sydäntä lähellä oleva rakkauden periaate. Jos ikinä jätän vaimon vailla huomiota kuukausiksi, tai edes kuukaudeksi, ilman että kerron mistä kenkä puristaa, miten tilanne korjataan, niin suhteemme on loppumassa. Eikä hormoonit tai halukkuus ole sille este, jos "värkkini" ei toimi niin löytyy joku toinen keino.
Lueppa viesti #68 sivulla 5.
-Eri
Vierailija kirjoitti:
Miten teet kissasta lehmän?
Menemällä naimisiin sen kanssa.
Ja mulkku on aina mulkku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että lapset ovat aivan yhtä lailla isänsä kuin äitinsäkin lapsia, ja työnjaon on oltava kaikille reilu.Omien havaintojeni mukaan miehen aktiivinen osallistuminen ei kuitenkaan takaa sitä, että eroottinen vaimo ei muuttuisi pelkäksi mammaksi. Suurin osa naisista mammautuu lapsen synnyttyä, vaikka mies osallistuisi kuinka. Eivät kaikki, mutta suurin osa. Oman vartalotyypin mukainen, nätti pukeutuminen vaihtuu huonosti istuvaan raitaiseen trikooseen (ei tarvitse pönöttää missään tyyriissä vaatteissa, mutta kotipukeutuminenkin voi olla kivannäköistä). Se johtunee hormoneista, ettei joitain äitejä alkuvuosina yksinkertaisesti kiinnosta mikään muu kuin lapsi ja mammailu, mutta vähän voisi koittaa skarpata. Enkä tarkoita pelkästään tuota erotiikkapuolta, vaan ihmisen on hyvä olla muutoinkin kiinnostunut joistain harrastuksista, ympäröivästä yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä tms. Monille raskaana oleville ja pienten lasten äideille tuntuu olevan nykyään kunnia-asia määkiä, miten uutisten lukeminen ahdistaa (voimakkaiden tunteiden ja hormonien vuoksi). Sen kyllä huomaa näiden kanssa keskustellessa.
Niinhän se on, mut jostain kumman syystä sullekin satelee alapeukkuja. En todellakaan allekirjoita sitä ihme myyttiä et isät ei osallistuis! Tosi monessa perheessä isät osallistuu ja äidit silti mammaantuu... mut ku ei näitä saa ääneen sanoa.
Mikä ihme voi olla syynä siihen, että molemmat osallistuu, mutta vain toinen on oikeasti niin väsynyt, ettei seksi kiinnosta? Minusta siihen on ihan yksinkertainen selitys, mutta kerro sinä omasi.
Tuskin on mitään yhtä syytä. Voi olla lääketieteellisistä syistä johtuvaa haluttomuutta.. Voi olla myös viitseliäisyyden puute. Kun ei itseä kiinnosta, ni miksipä lähteä tuottamaan toiselle yhtään mitään hyvää. Ikinä ei isät osallistu niin paljon kuin nykyään, silti ongelmat jatkuu...
Mikäs se sun selitys onkaan?Ihan yksinkertaisesti se, että toinen ei osallistu tarpeeksi, vaikka niin kuvittelee. Joillakin miehillä on taipumus nähdä se oma osallistuminen todellisuutta suuremmaksi.
Jaa että se on sun mielestä ainoa selitys? Käsi sydämelle, kumpi meistä oli realistisempi? Joskus naisen "tarpeeksi" ei ole myöskään se ainoa tapa nähdä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että lapset ovat aivan yhtä lailla isänsä kuin äitinsäkin lapsia, ja työnjaon on oltava kaikille reilu.
Omien havaintojeni mukaan miehen aktiivinen osallistuminen ei kuitenkaan takaa sitä, että eroottinen vaimo ei muuttuisi pelkäksi mammaksi. Suurin osa naisista mammautuu lapsen synnyttyä, vaikka mies osallistuisi kuinka. Eivät kaikki, mutta suurin osa. Oman vartalotyypin mukainen, nätti pukeutuminen vaihtuu huonosti istuvaan raitaiseen trikooseen (ei tarvitse pönöttää missään tyyriissä vaatteissa, mutta kotipukeutuminenkin voi olla kivannäköistä). Se johtunee hormoneista, ettei joitain äitejä alkuvuosina yksinkertaisesti kiinnosta mikään muu kuin lapsi ja mammailu, mutta vähän voisi koittaa skarpata. Enkä tarkoita pelkästään tuota erotiikkapuolta, vaan ihmisen on hyvä olla muutoinkin kiinnostunut joistain harrastuksista, ympäröivästä yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä tms. Monille raskaana oleville ja pienten lasten äideille tuntuu olevan nykyään kunnia-asia määkiä, miten uutisten lukeminen ahdistaa (voimakkaiden tunteiden ja hormonien vuoksi). Sen kyllä huomaa näiden kanssa keskustellessa.Niinhän se on, mut jostain kumman syystä sullekin satelee alapeukkuja. En todellakaan allekirjoita sitä ihme myyttiä et isät ei osallistuis! Tosi monessa perheessä isät osallistuu ja äidit silti mammaantuu... mut ku ei näitä saa ääneen sanoa.
Mikä ihme voi olla syynä siihen, että molemmat osallistuu, mutta vain toinen on oikeasti niin väsynyt, ettei seksi kiinnosta? Minusta siihen on ihan yksinkertainen selitys, mutta kerro sinä omasi.
Tuskin on mitään yhtä syytä. Voi olla lääketieteellisistä syistä johtuvaa haluttomuutta.. Voi olla myös viitseliäisyyden puute. Kun ei itseä kiinnosta, ni miksipä lähteä tuottamaan toiselle yhtään mitään hyvää. Ikinä ei isät osallistu niin paljon kuin nykyään, silti ongelmat jatkuu...
Mikäs se sun selitys onkaan?
Vaikka isät osallistuu jo enemmän kuin omat isänsä aikanaan niin silti naiset edelleen tekevät enemmän kotitöitä (ihan tutkitusti) ja tuntevat olevansa enemmän vastuussa lapsista ja kodista kuin miehet. Tätä faktaa ei voi pyyhkäistä pois uhriutumalla ja ilmoittamalla, että isät osallistuu enemmän kuin koskaan. Ei se isän "täytin tiskikoneen kerran viikossa ja hoidin lasta vaimon kauppareissun ajan" -panostus vie pois äidin väsymystä. Ei väsynyt ihminen kaikkea jaksa, on pakko karsia ja koska lapsi on hoidettava niin sitten karsitaan seksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies osallistuu ja olen pyrkinyt välttämään mammaantumista. En myöskään millään tavalla päällepäsmäröi tai määritä "oikeenlaisia" tapoja olla vanhempi. Mies saa tehdä asiat omalla tavallaan.
Näin tää toimii.
Olet sairas. Annatko miehelle seksiäkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.
Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.
Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...
Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.
Minä ainakin naisena koin asian siten, että kun oli lasten hoitamisesta rättiväsynyt, mies niillä halauksillaan ja lähestymisyrityksillään vain tuo minulle lisäpaineita siitä, että minun pitäisi huomioida myös hänet. Kun oikeasti saa sen tuntikausia itkeneen lapsen nukkumaan, se halaus ei todellakaan tuonut minulle lohtua ja tukea, vaan tulkitsin sen vain viestiksi, että "hei, muistatko, minäkin olen täällä, nyt on minun vuoroni". Hikisenä, maitopukluisena ja väsyneenä ei todellakaan tee mieli halata vaan olla vain yksin.Eikä asiaa helpottanut yhtään se tieto, että mies katseli yökaudet pornoa. Tietoisuus siitä, että toinen koko ajan odottaa, jyskyttää koko ajan päässä ja koko touhu ahdistaa vain koko ajan enemmän. Eihän mies tässä mitään väärää tietenkään tee, mutta kyllä se vain ahdistaa, kun pitää olla hyvä äiti, mutta samalla kello tikittää sinne seksinkin suorittamiseen.
Ihan yhtä lailla se ahdistaa miestä, kun tietää että toinen kaipaa tukea ja lohdutusta ja itsekin on läheisyyttä vailla ja pahin mitä voit tehdä, on mennä metriä lähemmäksi rakastasi. Sitä samaa ihmistä joka on aiemmat vuodet ollut se joka käpertyy kainaloon ja pyytää halia tai silitystä/rapstusta, koska juuri sillä hänet saa aina rauhoitettua/lohdutettua ja paremmalle tuulelle. Auttaisi melkoisesti jos osattaisiin puolin ja toisin kertoa mistä kenkä itsellä puristaa ja mitä kuvitellaan toisen haluavan. Me ei osattu ja maksetaan siitä nyt hintaa.Miten teillä meni? Osasitko kertoa miehellesi miksi läheisyys ahdistaa?
Kerroin monta kertaa. Minua vain kerta kaikkiaan ahdisti ja lopulta ällötti, kun miehen mielestä ainoa ongelma oli seksin ja läheisyyden puute, kun minä samaan aikaan kamppailen jättimäisen väsymyksen ja jaksamattomuuden kanssa. Minusta ei voi puhua vastuun tasaisesta jakautumisesta, jos toinen on pelkästään väsynyt ja toisella on aikaa ja energiaa miettiä seksin puutetta. Silloin pitäisi ensisijaisesti tehdä jotain sille väsymykselle, eikä tulla paijailemaan.
Ei tässäkään ketjussa mitään uutta ole. Naisella on oikeus olla väsynyt, haluton, 100% äitihahmo, joka viimeiseen saakka panostaa mammana olemiseen luottaen, että suhteessa on tärkeämpikin arvoja kuin erotiikka, seksi ja läheisyys. Ja perinteisesti miehen velvollisuus on olla joku ihmeellinen superolio, joka tukee, jaksaa, terapioi, ja kärsii vaieten, jotta nainen löytää sisäisen naiseuden uudelleen. Juurin niin monta vuotta kuin nainen päättää olla pelkkä äitihahmo.Joo, katkeraa mutta enemmän kuin puolet totta ja tarinaa monen miehen elämästä.
Käännäpäs tuo toisin päin. Eikö miehellä sinusta ole ihan samaa oikeutta, kuin naisella? Olla väsynyt, haluton, 100 % isähahmo, joka viimeiseen saakka panostaa isänä olemiseen, luottaen, että suhteessa on tärkeämpiäkin arvoja, kuin erotiikka, seksi ja läheisyys? Olisiko naisella oikeus alkaa nillittämään ja itkemään huomiota, jos mies laittaa tuolla tavalla lapsen etusijalle?
En ole tuo jolta kysyt mut mun mielestä ei ole oikeutta kummallakaan. Molemmilla on velvollisuus parisuhteen hyvinvoinnista, jos parisuhteessa haluaa elää. On älyttömän itsekästä sitoa toista muuhun.
Onko parisuhteen hyvinvointi on seksistä ja muutamasta kuukaudesta kiinni? Ja menevätkö nämä vanhemmuuden vastuiden edelle?
Yksi vanhemmuuden vastuista on kumppanista huolehtiminen, se on myös lapsen etu että vanhemmat tulee toimeen, jopa rakastaa toisiaan. YH lapsilla on huomattavasti enemmän ongelmia ja huonommat odotukset elämälle, kuin kahden vanhemman lapset. Tilasto josta ei nykyään edes saa puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.
Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.
Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...
Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.
Minä ainakin naisena koin asian siten, että kun oli lasten hoitamisesta rättiväsynyt, mies niillä halauksillaan ja lähestymisyrityksillään vain tuo minulle lisäpaineita siitä, että minun pitäisi huomioida myös hänet. Kun oikeasti saa sen tuntikausia itkeneen lapsen nukkumaan, se halaus ei todellakaan tuonut minulle lohtua ja tukea, vaan tulkitsin sen vain viestiksi, että "hei, muistatko, minäkin olen täällä, nyt on minun vuoroni". Hikisenä, maitopukluisena ja väsyneenä ei todellakaan tee mieli halata vaan olla vain yksin.Eikä asiaa helpottanut yhtään se tieto, että mies katseli yökaudet pornoa. Tietoisuus siitä, että toinen koko ajan odottaa, jyskyttää koko ajan päässä ja koko touhu ahdistaa vain koko ajan enemmän. Eihän mies tässä mitään väärää tietenkään tee, mutta kyllä se vain ahdistaa, kun pitää olla hyvä äiti, mutta samalla kello tikittää sinne seksinkin suorittamiseen.
Ihan yhtä lailla se ahdistaa miestä, kun tietää että toinen kaipaa tukea ja lohdutusta ja itsekin on läheisyyttä vailla ja pahin mitä voit tehdä, on mennä metriä lähemmäksi rakastasi. Sitä samaa ihmistä joka on aiemmat vuodet ollut se joka käpertyy kainaloon ja pyytää halia tai silitystä/rapstusta, koska juuri sillä hänet saa aina rauhoitettua/lohdutettua ja paremmalle tuulelle. Auttaisi melkoisesti jos osattaisiin puolin ja toisin kertoa mistä kenkä itsellä puristaa ja mitä kuvitellaan toisen haluavan. Me ei osattu ja maksetaan siitä nyt hintaa.Miten teillä meni? Osasitko kertoa miehellesi miksi läheisyys ahdistaa?
Kerroin monta kertaa. Minua vain kerta kaikkiaan ahdisti ja lopulta ällötti, kun miehen mielestä ainoa ongelma oli seksin ja läheisyyden puute, kun minä samaan aikaan kamppailen jättimäisen väsymyksen ja jaksamattomuuden kanssa. Minusta ei voi puhua vastuun tasaisesta jakautumisesta, jos toinen on pelkästään väsynyt ja toisella on aikaa ja energiaa miettiä seksin puutetta. Silloin pitäisi ensisijaisesti tehdä jotain sille väsymykselle, eikä tulla paijailemaan.
Ei tässäkään ketjussa mitään uutta ole. Naisella on oikeus olla väsynyt, haluton, 100% äitihahmo, joka viimeiseen saakka panostaa mammana olemiseen luottaen, että suhteessa on tärkeämpikin arvoja kuin erotiikka, seksi ja läheisyys. Ja perinteisesti miehen velvollisuus on olla joku ihmeellinen superolio, joka tukee, jaksaa, terapioi, ja kärsii vaieten, jotta nainen löytää sisäisen naiseuden uudelleen. Juurin niin monta vuotta kuin nainen päättää olla pelkkä äitihahmo.Joo, katkeraa mutta enemmän kuin puolet totta ja tarinaa monen miehen elämästä.
Käännäpäs tuo toisin päin. Eikö miehellä sinusta ole ihan samaa oikeutta, kuin naisella? Olla väsynyt, haluton, 100 % isähahmo, joka viimeiseen saakka panostaa isänä olemiseen, luottaen, että suhteessa on tärkeämpiäkin arvoja, kuin erotiikka, seksi ja läheisyys? Olisiko naisella oikeus alkaa nillittämään ja itkemään huomiota, jos mies laittaa tuolla tavalla lapsen etusijalle?
En ole tuo jolta kysyt mut mun mielestä ei ole oikeutta kummallakaan. Molemmilla on velvollisuus parisuhteen hyvinvoinnista, jos parisuhteessa haluaa elää. On älyttömän itsekästä sitoa toista muuhun.
Onko parisuhteen hyvinvointi on seksistä ja muutamasta kuukaudesta kiinni? Ja menevätkö nämä vanhemmuuden vastuiden edelle?
Yksi vanhemmuuden vastuista on kumppanista huolehtiminen, se on myös lapsen etu että vanhemmat tulee toimeen, jopa rakastaa toisiaan. YH lapsilla on huomattavasti enemmän ongelmia ja huonommat odotukset elämälle, kuin kahden vanhemman lapset. Tilasto josta ei nykyään edes saa puhua.
Eli rättiväsyneen naisen on annettava seksiä miehelle, jottei tämä ota ja lähde. Miehen on saatava seksinsä. Siitä ei tingitä. Näinhän se menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin halunnut olla oma itseni lapsen jälkeen mutta mies muuttui. Ennen kuntosalilla käymiseni oli ok ja nyt hän sanoo että käy klo6-7 aamulla ennenkuin muut heräävät. Haluisin ostaa nättejä vaatteita, mutta mies sanoo että ota vauva mukaan shoppaileen. Eli sovituskoppiin vai jotta hänen ei tarvitse hoitaa lastansa. Miten edes käyn parturissa tai hoidan ulkonäköä kun vauva on kiinni minussa. Hän tekee itse siitä mahdottoman yhtälön kun ei hoida lasta. Hän menee siitä mistä aita on matalin vaikka se tarkoittaa että minä en pysty edes ylttään koko aitaa, jos tiedätte sanonnan.
Eli minä olisin halunnut että mieheni pysyy osaavana ja vähemmän laiskana eli AIKUISENA lapsen saannin jälkeen eikä olisi muuttunut vätykseksi. Ehkä saisi aikaan sitä seksin harrastamista jos pystyisi edes kunnioittamaan sitä vätystä.Kukahan tämänkin käytöksen mahdollistaa? Sanot, että en mene salille klo 6, menen klo ?? kun sinulle sopii. Sitten ilmoitat, että tarviit uusia vaatteita/täytyy käydä parturissa/tms., kysyt että milloin sopii että lähdet yksin? Et anna vaihtoehtoa, että vauva tulee mukaan.
Ketä sä luulet lastensuojeluviranomaisten syyttävän kun mies jättää vauvan yksin? Äitiä. Olihan kerran uutisissa kuinka isä luvannut lähteä töistä vahtimaan lapsia kun äiti käy kauneushoitolassa, vahdinvaihdon piti tapahtua autohallissa ja miestä ei näy, mutta äiti jätti lapset autoon hetkeksi odottaan isöö, jolle työ olikin tärkeämpi. Isä soitti että kestää töissä ja äiti ei kesken hoidon päässyt heti lasten luo ja joku oli soittanut poliisit paikalle. Se äiti sai sakkotuomion heitteillejätöstä. Mies pääsi pälkähästä, kun ylityöt ja kaikki aina niin lapsia tärkeämpää. Siinä kannattaa kyllä mammautua mieluummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.
Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.
Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...
Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.
Minä ainakin naisena koin asian siten, että kun oli lasten hoitamisesta rättiväsynyt, mies niillä halauksillaan ja lähestymisyrityksillään vain tuo minulle lisäpaineita siitä, että minun pitäisi huomioida myös hänet. Kun oikeasti saa sen tuntikausia itkeneen lapsen nukkumaan, se halaus ei todellakaan tuonut minulle lohtua ja tukea, vaan tulkitsin sen vain viestiksi, että "hei, muistatko, minäkin olen täällä, nyt on minun vuoroni". Hikisenä, maitopukluisena ja väsyneenä ei todellakaan tee mieli halata vaan olla vain yksin.Eikä asiaa helpottanut yhtään se tieto, että mies katseli yökaudet pornoa. Tietoisuus siitä, että toinen koko ajan odottaa, jyskyttää koko ajan päässä ja koko touhu ahdistaa vain koko ajan enemmän. Eihän mies tässä mitään väärää tietenkään tee, mutta kyllä se vain ahdistaa, kun pitää olla hyvä äiti, mutta samalla kello tikittää sinne seksinkin suorittamiseen.
Ihan yhtä lailla se ahdistaa miestä, kun tietää että toinen kaipaa tukea ja lohdutusta ja itsekin on läheisyyttä vailla ja pahin mitä voit tehdä, on mennä metriä lähemmäksi rakastasi. Sitä samaa ihmistä joka on aiemmat vuodet ollut se joka käpertyy kainaloon ja pyytää halia tai silitystä/rapstusta, koska juuri sillä hänet saa aina rauhoitettua/lohdutettua ja paremmalle tuulelle. Auttaisi melkoisesti jos osattaisiin puolin ja toisin kertoa mistä kenkä itsellä puristaa ja mitä kuvitellaan toisen haluavan. Me ei osattu ja maksetaan siitä nyt hintaa.Miten teillä meni? Osasitko kertoa miehellesi miksi läheisyys ahdistaa?
Kerroin monta kertaa. Minua vain kerta kaikkiaan ahdisti ja lopulta ällötti, kun miehen mielestä ainoa ongelma oli seksin ja läheisyyden puute, kun minä samaan aikaan kamppailen jättimäisen väsymyksen ja jaksamattomuuden kanssa. Minusta ei voi puhua vastuun tasaisesta jakautumisesta, jos toinen on pelkästään väsynyt ja toisella on aikaa ja energiaa miettiä seksin puutetta. Silloin pitäisi ensisijaisesti tehdä jotain sille väsymykselle, eikä tulla paijailemaan.
Ei tässäkään ketjussa mitään uutta ole. Naisella on oikeus olla väsynyt, haluton, 100% äitihahmo, joka viimeiseen saakka panostaa mammana olemiseen luottaen, että suhteessa on tärkeämpikin arvoja kuin erotiikka, seksi ja läheisyys. Ja perinteisesti miehen velvollisuus on olla joku ihmeellinen superolio, joka tukee, jaksaa, terapioi, ja kärsii vaieten, jotta nainen löytää sisäisen naiseuden uudelleen. Juurin niin monta vuotta kuin nainen päättää olla pelkkä äitihahmo.Joo, katkeraa mutta enemmän kuin puolet totta ja tarinaa monen miehen elämästä.
Käännäpäs tuo toisin päin. Eikö miehellä sinusta ole ihan samaa oikeutta, kuin naisella? Olla väsynyt, haluton, 100 % isähahmo, joka viimeiseen saakka panostaa isänä olemiseen, luottaen, että suhteessa on tärkeämpiäkin arvoja, kuin erotiikka, seksi ja läheisyys? Olisiko naisella oikeus alkaa nillittämään ja itkemään huomiota, jos mies laittaa tuolla tavalla lapsen etusijalle?
En ole tuo jolta kysyt mut mun mielestä ei ole oikeutta kummallakaan. Molemmilla on velvollisuus parisuhteen hyvinvoinnista, jos parisuhteessa haluaa elää. On älyttömän itsekästä sitoa toista muuhun.Onko parisuhteen hyvinvointi on seksistä ja muutamasta kuukaudesta kiinni? Ja menevätkö nämä vanhemmuuden vastuiden edelle?
Puhuttiinko nyt vain muutamasta kuukaudesta? Kyllä meidän mielestä seksi on tärkeä osa parisuhdetta. Miten meillä on onnistuttu hoitamaan vanhempien vastuut JA se seksi?! Ei oo sulkenu toisiaan millään tavalla pois.
Kyllä sulkevat siinä tapauksessa, että eletään jaksamisen äärirajoilla. Jos pitää valita nukkuuko 5 tuntia vai 4 tuntia, niin kyllä se 5 tuntia vain pitkällä aikajaksolla vie voiton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.
Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.
Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...
Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.
Minä ainakin naisena koin asian siten, että kun oli lasten hoitamisesta rättiväsynyt, mies niillä halauksillaan ja lähestymisyrityksillään vain tuo minulle lisäpaineita siitä, että minun pitäisi huomioida myös hänet. Kun oikeasti saa sen tuntikausia itkeneen lapsen nukkumaan, se halaus ei todellakaan tuonut minulle lohtua ja tukea, vaan tulkitsin sen vain viestiksi, että "hei, muistatko, minäkin olen täällä, nyt on minun vuoroni". Hikisenä, maitopukluisena ja väsyneenä ei todellakaan tee mieli halata vaan olla vain yksin.Eikä asiaa helpottanut yhtään se tieto, että mies katseli yökaudet pornoa. Tietoisuus siitä, että toinen koko ajan odottaa, jyskyttää koko ajan päässä ja koko touhu ahdistaa vain koko ajan enemmän. Eihän mies tässä mitään väärää tietenkään tee, mutta kyllä se vain ahdistaa, kun pitää olla hyvä äiti, mutta samalla kello tikittää sinne seksinkin suorittamiseen.
Ihan yhtä lailla se ahdistaa miestä, kun tietää että toinen kaipaa tukea ja lohdutusta ja itsekin on läheisyyttä vailla ja pahin mitä voit tehdä, on mennä metriä lähemmäksi rakastasi. Sitä samaa ihmistä joka on aiemmat vuodet ollut se joka käpertyy kainaloon ja pyytää halia tai silitystä/rapstusta, koska juuri sillä hänet saa aina rauhoitettua/lohdutettua ja paremmalle tuulelle. Auttaisi melkoisesti jos osattaisiin puolin ja toisin kertoa mistä kenkä itsellä puristaa ja mitä kuvitellaan toisen haluavan. Me ei osattu ja maksetaan siitä nyt hintaa.Miten teillä meni? Osasitko kertoa miehellesi miksi läheisyys ahdistaa?
Kerroin monta kertaa. Minua vain kerta kaikkiaan ahdisti ja lopulta ällötti, kun miehen mielestä ainoa ongelma oli seksin ja läheisyyden puute, kun minä samaan aikaan kamppailen jättimäisen väsymyksen ja jaksamattomuuden kanssa. Minusta ei voi puhua vastuun tasaisesta jakautumisesta, jos toinen on pelkästään väsynyt ja toisella on aikaa ja energiaa miettiä seksin puutetta. Silloin pitäisi ensisijaisesti tehdä jotain sille väsymykselle, eikä tulla paijailemaan.
Ei tässäkään ketjussa mitään uutta ole. Naisella on oikeus olla väsynyt, haluton, 100% äitihahmo, joka viimeiseen saakka panostaa mammana olemiseen luottaen, että suhteessa on tärkeämpikin arvoja kuin erotiikka, seksi ja läheisyys. Ja perinteisesti miehen velvollisuus on olla joku ihmeellinen superolio, joka tukee, jaksaa, terapioi, ja kärsii vaieten, jotta nainen löytää sisäisen naiseuden uudelleen. Juurin niin monta vuotta kuin nainen päättää olla pelkkä äitihahmo.Joo, katkeraa mutta enemmän kuin puolet totta ja tarinaa monen miehen elämästä.
Käännäpäs tuo toisin päin. Eikö miehellä sinusta ole ihan samaa oikeutta, kuin naisella? Olla väsynyt, haluton, 100 % isähahmo, joka viimeiseen saakka panostaa isänä olemiseen, luottaen, että suhteessa on tärkeämpiäkin arvoja, kuin erotiikka, seksi ja läheisyys? Olisiko naisella oikeus alkaa nillittämään ja itkemään huomiota, jos mies laittaa tuolla tavalla lapsen etusijalle?
En ole tuo jolta kysyt mut mun mielestä ei ole oikeutta kummallakaan. Molemmilla on velvollisuus parisuhteen hyvinvoinnista, jos parisuhteessa haluaa elää. On älyttömän itsekästä sitoa toista muuhun.
Onko parisuhteen hyvinvointi on seksistä ja muutamasta kuukaudesta kiinni? Ja menevätkö nämä vanhemmuuden vastuiden edelle?
Yksi vanhemmuuden vastuista on kumppanista huolehtiminen, se on myös lapsen etu että vanhemmat tulee toimeen, jopa rakastaa toisiaan. YH lapsilla on huomattavasti enemmän ongelmia ja huonommat odotukset elämälle, kuin kahden vanhemman lapset. Tilasto josta ei nykyään edes saa puhua.
Mutta kumppanista huolehtimiseen ei kuulu pakkoseksi. Lepo ja ravinto kuuluu. Ette te miehet kuole ilman seksiä vaikka niin yritätte vakuuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että lapset ovat aivan yhtä lailla isänsä kuin äitinsäkin lapsia, ja työnjaon on oltava kaikille reilu.Omien havaintojeni mukaan miehen aktiivinen osallistuminen ei kuitenkaan takaa sitä, että eroottinen vaimo ei muuttuisi pelkäksi mammaksi. Suurin osa naisista mammautuu lapsen synnyttyä, vaikka mies osallistuisi kuinka. Eivät kaikki, mutta suurin osa. Oman vartalotyypin mukainen, nätti pukeutuminen vaihtuu huonosti istuvaan raitaiseen trikooseen (ei tarvitse pönöttää missään tyyriissä vaatteissa, mutta kotipukeutuminenkin voi olla kivannäköistä). Se johtunee hormoneista, ettei joitain äitejä alkuvuosina yksinkertaisesti kiinnosta mikään muu kuin lapsi ja mammailu, mutta vähän voisi koittaa skarpata. Enkä tarkoita pelkästään tuota erotiikkapuolta, vaan ihmisen on hyvä olla muutoinkin kiinnostunut joistain harrastuksista, ympäröivästä yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä tms. Monille raskaana oleville ja pienten lasten äideille tuntuu olevan nykyään kunnia-asia määkiä, miten uutisten lukeminen ahdistaa (voimakkaiden tunteiden ja hormonien vuoksi). Sen kyllä huomaa näiden kanssa keskustellessa.
Niinhän se on, mut jostain kumman syystä sullekin satelee alapeukkuja. En todellakaan allekirjoita sitä ihme myyttiä et isät ei osallistuis! Tosi monessa perheessä isät osallistuu ja äidit silti mammaantuu... mut ku ei näitä saa ääneen sanoa.
Mikä ihme voi olla syynä siihen, että molemmat osallistuu, mutta vain toinen on oikeasti niin väsynyt, ettei seksi kiinnosta? Minusta siihen on ihan yksinkertainen selitys, mutta kerro sinä omasi.
Tuskin on mitään yhtä syytä. Voi olla lääketieteellisistä syistä johtuvaa haluttomuutta.. Voi olla myös viitseliäisyyden puute. Kun ei itseä kiinnosta, ni miksipä lähteä tuottamaan toiselle yhtään mitään hyvää. Ikinä ei isät osallistu niin paljon kuin nykyään, silti ongelmat jatkuu...
Mikäs se sun selitys onkaan?Ihan yksinkertaisesti se, että toinen ei osallistu tarpeeksi, vaikka niin kuvittelee. Joillakin miehillä on taipumus nähdä se oma osallistuminen todellisuutta suuremmaksi.
Jaa että se on sun mielestä ainoa selitys? Käsi sydämelle, kumpi meistä oli realistisempi? Joskus naisen "tarpeeksi" ei ole myöskään se ainoa tapa nähdä asia.
Sanoin alkuperäisessä kysymyksessäni "..vain toinen on oikeasti niin väsynyt, ettei seksi kiinnosta." Tahallaan lusmuilijat ovat sitten asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.
Tottakai on, mutta kyllähän sekin saa tuskastumista aikaan, kun tulet töistä kotiin ja ensimmäisenä teet ruokaa vanhenmille ja lapselle. Sitten parin tunnin vaunulenkki, iltakuviot ja kanniskelet itkuista lasta aamun pikkutunneille ja siitä sitten innolla taas töihin. Ja kaikki vähäinenkin huomio vaimoa kohtaan aiheuttaa riidan, koska olen selvästi täysi perverssi.
Jos olisin tiennyt mitä lapsen tulo tekee parisuhteellemme, niin olisin ainakin miettinyt asiaa paljon tarkemmin.Jos sinä tosiaan teit jatkuvasti tuon kaiken ja olit äärettömän väsynyt, miten ihmeessä sinulle tuli edes mieleen seksin puute tai vaimoltasi saaman huomion vähyys? Miten on yksinkertaisesti edes energiaa murehtia sellaista?
Ehkä minulle sitten läheisyys ja seksi ovat tärkeitä asioita. Mutta ilmeisesti monella naisella seksi on ensimmäinen asia mikä karsitaan listalta.
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut tämän aikaisemminkin ja sanon uudestaan. Nuorille miehille pitäisi tehdä joku opas, jossa kerrotaan mitä isäksi tuleminen oikeasti tarkoittaa ja kertoa pahimmat mahdolliset vaihtoehdot. Näin ollen AP:n kaltaisia tilanteita ei tulisi.
Ongelma on se että ne eivät tajua tulevansa isäksi ennen kuin on liian myöhäistä.18v. poika ei halua seksiä siksi että saa vauvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että lapset ovat aivan yhtä lailla isänsä kuin äitinsäkin lapsia, ja työnjaon on oltava kaikille reilu.
Omien havaintojeni mukaan miehen aktiivinen osallistuminen ei kuitenkaan takaa sitä, että eroottinen vaimo ei muuttuisi pelkäksi mammaksi. Suurin osa naisista mammautuu lapsen synnyttyä, vaikka mies osallistuisi kuinka. Eivät kaikki, mutta suurin osa. Oman vartalotyypin mukainen, nätti pukeutuminen vaihtuu huonosti istuvaan raitaiseen trikooseen (ei tarvitse pönöttää missään tyyriissä vaatteissa, mutta kotipukeutuminenkin voi olla kivannäköistä). Se johtunee hormoneista, ettei joitain äitejä alkuvuosina yksinkertaisesti kiinnosta mikään muu kuin lapsi ja mammailu, mutta vähän voisi koittaa skarpata. Enkä tarkoita pelkästään tuota erotiikkapuolta, vaan ihmisen on hyvä olla muutoinkin kiinnostunut joistain harrastuksista, ympäröivästä yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä tms. Monille raskaana oleville ja pienten lasten äideille tuntuu olevan nykyään kunnia-asia määkiä, miten uutisten lukeminen ahdistaa (voimakkaiden tunteiden ja hormonien vuoksi). Sen kyllä huomaa näiden kanssa keskustellessa.Niinhän se on, mut jostain kumman syystä sullekin satelee alapeukkuja. En todellakaan allekirjoita sitä ihme myyttiä et isät ei osallistuis! Tosi monessa perheessä isät osallistuu ja äidit silti mammaantuu... mut ku ei näitä saa ääneen sanoa.
Mikä ihme voi olla syynä siihen, että molemmat osallistuu, mutta vain toinen on oikeasti niin väsynyt, ettei seksi kiinnosta? Minusta siihen on ihan yksinkertainen selitys, mutta kerro sinä omasi.
Tuskin on mitään yhtä syytä. Voi olla lääketieteellisistä syistä johtuvaa haluttomuutta.. Voi olla myös viitseliäisyyden puute. Kun ei itseä kiinnosta, ni miksipä lähteä tuottamaan toiselle yhtään mitään hyvää. Ikinä ei isät osallistu niin paljon kuin nykyään, silti ongelmat jatkuu...
Mikäs se sun selitys onkaan?
Vaikka isät osallistuu jo enemmän kuin omat isänsä aikanaan niin silti naiset edelleen tekevät enemmän kotitöitä (ihan tutkitusti) ja tuntevat olevansa enemmän vastuussa lapsista ja kodista kuin miehet. Tätä faktaa ei voi pyyhkäistä pois uhriutumalla ja ilmoittamalla, että isät osallistuu enemmän kuin koskaan. Ei se isän "täytin tiskikoneen kerran viikossa ja hoidin lasta vaimon kauppareissun ajan" -panostus vie pois äidin väsymystä. Ei väsynyt ihminen kaikkea jaksa, on pakko karsia ja koska lapsi on hoidettava niin sitten karsitaan seksistä.
Sekin ihan oikeesti on vähän kyseenalaista mikä on oikeesti tarpeellista kodinhoitoa ja lastenhoitoa ja mikä sellaista "mun on pakko koluta kaikki kaupat et löydän just oikeensävysen molon potkiksen" ja kyllä -naiset syyllistyy monesti siihenastisen kuvittelevat et ne omat prioriteetit on tärkeitä koko perheen kannalta. Objektiivisesti näin ei välttämättä ole. Ja jos siitä seksistä alkaa pihtaamaan, niin turha luulla ettei se vaikuta parisuhteeseen. Ei se marttyrointi ja pihtaus johda mihinkään hyvään.
En ole tuo jolta kysyt mut mun mielestä ei ole oikeutta kummallakaan. Molemmilla on velvollisuus parisuhteen hyvinvoinnista, jos parisuhteessa haluaa elää. On älyttömän itsekästä sitoa toista muuhun.