"lapsiperhe-elämään pettyneet miehet eivät olisi halunneet että eroottinen vaimo muuttuu pelkäksi mammaksi" ärrr!!

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut tämän aikaisemminkin ja sanon uudestaan. Nuorille miehille pitäisi tehdä joku opas, jossa kerrotaan mitä isäksi tuleminen oikeasti tarkoittaa ja kertoa pahimmat mahdolliset vaihtoehdot. Näin ollen AP:n kaltaisia tilanteita ei tulisi. 

Kyllä, tämäkin ketju pitäisi olla pakollista luettavaa.

Mutta ihmismieli on siitä hassu, ettei se auta kaikkiin suhteisiin.  

Osa miehistä on niin järkeviä, että ymmärtää, että pahin vaihtoehto on realismia ja ei suostu tekemään lapsia ja/tai lopettaa suhteen.

Osa/suurin osa miehistä ei usko sitä, että minun ihana vaimoni voisi muuttua frigidiksi mammahirviöksi. No, Siperia opettaa.

Eikä miehet näe,että ihan samoin he itse "mammautuu" ja myös miesten pukeutuminen ja tyyli muuttuu.

Se entinen hyvin pukeutuva pelimies vetää 10 vuotta vanhoissa laskettelukamppeissa ulkona ja sisäasujen suosikki on pitkät kalsarit koko viikonlopun aamusta iltaan.

Parta ajetaan taas vasta maanantaina kun lähdetään töihin.

Hammaskiven säännöllinen poisto pitäisi tehdä myös sitten kun YTHS:n palvelut ei ole käytössä.

Myös miesten jutut mammautuu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.

Tottakai on, mutta kyllähän sekin saa tuskastumista aikaan, kun tulet töistä kotiin ja ensimmäisenä teet ruokaa vanhenmille ja lapselle. Sitten parin tunnin vaunulenkki, iltakuviot ja kanniskelet itkuista lasta aamun pikkutunneille ja siitä sitten innolla taas töihin. Ja kaikki vähäinenkin huomio vaimoa kohtaan aiheuttaa riidan, koska olen selvästi täysi perverssi.

Jos olisin tiennyt mitä lapsen tulo tekee parisuhteellemme, niin olisin ainakin miettinyt asiaa paljon tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut tämän aikaisemminkin ja sanon uudestaan. Nuorille miehille pitäisi tehdä joku opas, jossa kerrotaan mitä isäksi tuleminen oikeasti tarkoittaa ja kertoa pahimmat mahdolliset vaihtoehdot. Näin ollen AP:n kaltaisia tilanteita ei tulisi. 

Kyllä, tämäkin ketju pitäisi olla pakollista luettavaa.

Mutta ihmismieli on siitä hassu, ettei se auta kaikkiin suhteisiin.  

Osa miehistä on niin järkeviä, että ymmärtää, että pahin vaihtoehto on realismia ja ei suostu tekemään lapsia ja/tai lopettaa suhteen.

Osa/suurin osa miehistä ei usko sitä, että minun ihana vaimoni voisi muuttua frigidiksi mammahirviöksi. No, Siperia opettaa.

Totta. Kaikkien miesten pitäisi lukea tällaiset ketjut huolella läpi. Osa ymmärtää mitä pitäisi isänä tehdä ja osa ymmärtää, että se parisuhde saattaa kuolla kokonaan useammaksi vuodeksi. Ja jos on valmis siihen, niin sitten ei muuta kuin onnea yritykseen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.

Mutta muistakaa myös se, että monelle miehelle kolmen vuoden seksitön kausi on kova paikka. Ja kun se lähtee liikkeelle 9kk vittuilulla, niin kyllä se hermoja kysyy. Yritin auttaa parhaani mukaan lasten- ja kodinhoidossa ja käydä siinä välissä töissäkin, mutta ei auttanut asiaa. Siihen kuoli se parisuhde ja nostan kytkintä kun lapsi on isompi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin halunnut olla oma itseni lapsen jälkeen mutta mies muuttui. Ennen kuntosalilla käymiseni oli ok ja nyt hän sanoo että käy klo6-7 aamulla ennenkuin muut heräävät. Haluisin ostaa nättejä vaatteita, mutta mies sanoo että ota vauva mukaan shoppaileen. Eli sovituskoppiin vai jotta hänen ei tarvitse hoitaa lastansa. Miten edes käyn parturissa tai hoidan ulkonäköä kun vauva on kiinni minussa. Hän tekee itse siitä mahdottoman yhtälön kun ei hoida lasta. Hän menee siitä mistä aita on matalin vaikka se tarkoittaa että minä en pysty edes ylttään koko aitaa, jos tiedätte sanonnan.

Eli minä olisin halunnut että mieheni pysyy osaavana ja vähemmän laiskana eli AIKUISENA lapsen saannin jälkeen eikä olisi muuttunut vätykseksi. Ehkä saisi aikaan sitä seksin harrastamista jos pystyisi edes kunnioittamaan sitä vätystä.

Kukahan tämänkin käytöksen mahdollistaa? Sanot, että en mene salille klo 6, menen klo ?? kun sinulle sopii. Sitten ilmoitat, että tarviit uusia vaatteita/täytyy käydä parturissa/tms., kysyt että milloin sopii että lähdet yksin? Et anna vaihtoehtoa, että vauva tulee mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.

Mutta muistakaa myös se, että monelle miehelle kolmen vuoden seksitön kausi on kova paikka. Ja kun se lähtee liikkeelle 9kk vittuilulla, niin kyllä se hermoja kysyy. Yritin auttaa parhaani mukaan lasten- ja kodinhoidossa ja käydä siinä välissä töissäkin, mutta ei auttanut asiaa. Siihen kuoli se parisuhde ja nostan kytkintä kun lapsi on isompi.

Niin kolmen vuoden. Silloin kun lapsi on parin kuukauden ikäinen, tuskin mies on ollut vielä kolmea vuotta ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.

Mutta muistakaa myös se, että monelle miehelle kolmen vuoden seksitön kausi on kova paikka. Ja kun se lähtee liikkeelle 9kk vittuilulla, niin kyllä se hermoja kysyy. Yritin auttaa parhaani mukaan lasten- ja kodinhoidossa ja käydä siinä välissä töissäkin, mutta ei auttanut asiaa. Siihen kuoli se parisuhde ja nostan kytkintä kun lapsi on isompi.

Niin kolmen vuoden. Silloin kun lapsi on parin kuukauden ikäinen, tuskin mies on ollut vielä kolmea vuotta ilman.

Ei, mutta vuosi on jo mennyt. Ja siitä vielä pari eteenpäin. En lukenut sitä toista ketjua, mutta ilmeisesti siinä keskusteltiin parin kuukauden ikäisestä lapsesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.

Tottakai on, mutta kyllähän sekin saa tuskastumista aikaan, kun tulet töistä kotiin ja ensimmäisenä teet ruokaa vanhenmille ja lapselle. Sitten parin tunnin vaunulenkki, iltakuviot ja kanniskelet itkuista lasta aamun pikkutunneille ja siitä sitten innolla taas töihin. Ja kaikki vähäinenkin huomio vaimoa kohtaan aiheuttaa riidan, koska olen selvästi täysi perverssi.

Jos olisin tiennyt mitä lapsen tulo tekee parisuhteellemme, niin olisin ainakin miettinyt asiaa paljon tarkemmin.

Jos sinä tosiaan teit jatkuvasti tuon kaiken ja olit äärettömän väsynyt, miten ihmeessä sinulle tuli edes mieleen seksin puute tai vaimoltasi saaman huomion vähyys? Miten on yksinkertaisesti edes energiaa murehtia sellaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.

Mutta muistakaa myös se, että monelle miehelle kolmen vuoden seksitön kausi on kova paikka. Ja kun se lähtee liikkeelle 9kk vittuilulla, niin kyllä se hermoja kysyy. Yritin auttaa parhaani mukaan lasten- ja kodinhoidossa ja käydä siinä välissä töissäkin, mutta ei auttanut asiaa. Siihen kuoli se parisuhde ja nostan kytkintä kun lapsi on isompi.

Niin kolmen vuoden. Silloin kun lapsi on parin kuukauden ikäinen, tuskin mies on ollut vielä kolmea vuotta ilman.

Ei, mutta vuosi on jo mennyt. Ja siitä vielä pari eteenpäin. En lukenut sitä toista ketjua, mutta ilmeisesti siinä keskusteltiin parin kuukauden ikäisestä lapsesta?

En tiedä mistään toisesta ketjusta, mutta yleensä ne yöt läpeensä huutavat (koliikki)vauvat ovat muutaman kuukauden ikäisiä eivätkä taaperoita.

Mikään ei ole niin iljettävää kuin mies joka ensin haluaa lapsia ja lapsen syntymän jälkeen jääkin vain sohvalle makaamaan ja nillittämään vaimon seksihaluttomuudesta. Lähes poikkeuksetta kuvio on aina niin että vaimo hoitaa lapsen, kotityöt ja ruoanlaiton samalla kun mies menee omia menojaan tai elää elämää kuten lapsettomanakin, odottaen että lapsi on sen verran iso että voi tehä "isijuttuja" kuten pallon potkimista ja muuta mukavaa. Samalla tietysti suuttuen ja katkeroituen kun vaimo ei lapsen- ja kodinhoidon jäljiltä jaksa sekstata. Tällaiset miehet eivät ole mitään isiä, vaan pikkupoikia itse.

Olen kyllä samaa mieltä että neuvoloissa isän roolia ei painoteta tarpeeksi, vaan koko prosessi pidetään äidin harteilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet eivät muutu isäksi kun saavat lapsen? Jäävät itsekkääksi lapseksi.

Tässäpä tämä on hyvin sanottu. Kun lapsi tulee, niin miehen ja vaimon pitäisi muuttua äidiksi ja isäksi.

Mutta samalla muistaa se miehen ja vaimon roolikin.

Mutta jos nämä asetetaan vaakakupissa vastakkain, ei pitäisi olla aikuiselle ihmiselle ollenkaan epäselvää, kumpi on ensisijaista. Siinä vaiheessa, kun ollaan jaksamisen äärirajoilla, on pakko priorisoida.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole niin iljettävää kuin mies joka ensin haluaa lapsia ja lapsen syntymän jälkeen jääkin vain sohvalle makaamaan ja nillittämään vaimon seksihaluttomuudesta. Lähes poikkeuksetta kuvio on aina niin että vaimo hoitaa lapsen, kotityöt ja ruoanlaiton samalla kun mies menee omia menojaan tai elää elämää kuten lapsettomanakin, odottaen että lapsi on sen verran iso että voi tehä "isijuttuja" kuten pallon potkimista ja muuta mukavaa. Samalla tietysti suuttuen ja katkeroituen kun vaimo ei lapsen- ja kodinhoidon jäljiltä jaksa sekstata. Tällaiset miehet eivät ole mitään isiä, vaan pikkupoikia itse.

Olen kyllä samaa mieltä että neuvoloissa isän roolia ei painoteta tarpeeksi, vaan koko prosessi pidetään äidin harteilla. 

Tämä se kuvio valitettavasti on. Yhteiskunta ja mies kaataa kaiken äidin harteille. Meidän vika sitten, mutta menkää muualle nillittämään asiasta. En ole ikinä jättänyt jotain lapsiin liittyvää asiaa tekemättä koska mieheni on 'arvostellut' tai 'nalkuttanut' ja heittänyt käsiä ilmaan sanoen "tee itse sitten kun tiedät muka paremmin". Näin mieheni luistaa isän hommistaan niin kuin ei se olisi ollut hän joka niitä lapsia halusi. Teettekö töissäkin niin miehet? ei tietenkään kun työ on TÄRKEÄ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet eivät muutu isäksi kun saavat lapsen? Jäävät itsekkääksi lapseksi.

Tässäpä tämä on hyvin sanottu. Kun lapsi tulee, niin miehen ja vaimon pitäisi muuttua äidiksi ja isäksi.

Mutta samalla muistaa se miehen ja vaimon roolikin.

Mutta jos nämä asetetaan vaakakupissa vastakkain, ei pitäisi olla aikuiselle ihmiselle ollenkaan epäselvää, kumpi on ensisijaista. Siinä vaiheessa, kun ollaan jaksamisen äärirajoilla, on pakko priorisoida.

Niin miten ihmeessä miehen mielestä hänen peniksensä hyvinvointi menee lasten hyvinvoinnin edelle. Kuule se on siinä vain lisääntymistä ja jos kerran jälkeläisiä on jo niin et sinä sitä mihinkään enää tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen panostaa niihin lapsiin, niin miksei sitten mies voi panostaa siihen naiseensa? Kun äitiä pidetään hyvänä, siitä hyötyy mieskin. Ei voi mennä niin, että yks raataa, toinen makaa sohvalla narisemassa, että se olis sitten naisen mielestä jotenkin hirveän kiihottavaa ja sen takia viittis olla jotain seksikkäämpää kuin mamma. Kyllä se vaan niin on, että usein se mies huomaakin lasten myötä tarvitsevansa äitiä siinä missä lapsetkin ja se äiti on sitten se oma vaimo kun oma äiti on ehkä jo kuollut ja kuopattu.

Mua ei mikään niin paljon vituta kuin se, että mies rupeaa isoksi lapseksi ja sitä sitten pitää hyysätä ja passata. Ei mitenkään hirveä seksikäs fiilis tule siitä.

Ja kuka siihen mieheen panostais? Vai oliko se niin, ettei miehen hyvinvoinnilla ole väliä, pääasia että lapsilla ja äidillä menee hyvin? Vai oletatko, että miehillä olevan loppumattomat voimavarat ja itsetunto? Onhan se mieskin kovilla hoitaessaan työn lisäksi kotia, lapsia ja vaimoa. Samalla tavalla se nainenkin  hyötyisi siitä, että isä voisi hyvin. Jostain syystä vain sellainen ajatus, että mies tarvitsisi puolisoltaan jotain tekee monen naisen mielessä miehestä aikuisen lapsen. Vastaavalla logiikalla naiset ovat melkoisia vauvoja kun ovat niin usein sitä miesten apuaja huomiota peräänkuuluttamassa. Aika usein myös ennen lasten hankkimista.  

Eli miehen kannalta perheen perustamisessa on ainoastaan huonoja puolia.

Naisetkin hoitaa työn ja kodin ja lapset eivätkä saa olla hoitamatta vielä miestäkin. Niin miksi miehille on eri sääännöt? Enkä tunne yhtäkään miestä joka olisi kovilla hoitaessaan näitä koska hoitavat vain työn ja itsensä. Mun mies ei edes elätä meitä kuin harhaisessa kuvitelmissaan. Minä maksan oman osuuteni kaikesta ja lapsien menot kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet eivät muutu isäksi kun saavat lapsen? Jäävät itsekkääksi lapseksi.

Koska mies rakastaa naista.

Vierailija kirjoitti:

Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että lapset ovat aivan yhtä lailla isänsä kuin äitinsäkin lapsia, ja työnjaon on oltava kaikille reilu.

Omien havaintojeni mukaan miehen aktiivinen osallistuminen ei kuitenkaan takaa sitä, että eroottinen vaimo ei muuttuisi pelkäksi mammaksi. Suurin osa naisista mammautuu lapsen synnyttyä, vaikka mies osallistuisi kuinka. Eivät kaikki, mutta suurin osa. Oman vartalotyypin mukainen, nätti pukeutuminen vaihtuu huonosti istuvaan raitaiseen trikooseen (ei tarvitse pönöttää missään tyyriissä vaatteissa, mutta kotipukeutuminenkin voi olla kivannäköistä). Se johtunee hormoneista, ettei joitain äitejä alkuvuosina yksinkertaisesti kiinnosta mikään muu kuin lapsi ja mammailu, mutta vähän voisi koittaa skarpata. Enkä tarkoita pelkästään tuota erotiikkapuolta, vaan ihmisen on hyvä olla muutoinkin kiinnostunut joistain harrastuksista, ympäröivästä yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä tms. Monille raskaana oleville ja pienten lasten äideille tuntuu olevan nykyään kunnia-asia määkiä, miten uutisten lukeminen ahdistaa (voimakkaiden tunteiden ja hormonien vuoksi). Sen kyllä huomaa näiden kanssa keskustellessa. 

Niinhän se on, mut jostain kumman syystä sullekin satelee alapeukkuja. En todellakaan allekirjoita sitä ihme myyttiä et isät ei osallistuis! Tosi monessa perheessä isät osallistuu ja äidit silti mammaantuu... mut ku ei näitä saa ääneen sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaimo ja äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaimo ja äiti kirjoitti:

Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.
Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.

Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.

Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).
Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...

Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.
Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.
Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.

Minä ainakin naisena koin asian siten, että kun oli lasten hoitamisesta rättiväsynyt, mies niillä halauksillaan ja lähestymisyrityksillään vain tuo minulle lisäpaineita siitä, että minun pitäisi huomioida myös hänet. Kun oikeasti saa sen tuntikausia itkeneen lapsen nukkumaan, se halaus ei todellakaan tuonut minulle lohtua ja tukea, vaan tulkitsin sen vain viestiksi, että "hei, muistatko, minäkin olen täällä, nyt on minun vuoroni". Hikisenä, maitopukluisena ja väsyneenä ei todellakaan tee mieli halata vaan olla vain yksin.

Eikä asiaa helpottanut yhtään se tieto, että mies katseli yökaudet pornoa. Tietoisuus siitä, että toinen koko ajan odottaa, jyskyttää koko ajan päässä ja koko touhu ahdistaa vain koko ajan enemmän. Eihän mies tässä mitään väärää tietenkään tee, mutta kyllä se vain ahdistaa, kun pitää olla hyvä äiti, mutta samalla kello tikittää sinne seksinkin suorittamiseen.

Ihan yhtä lailla se ahdistaa miestä, kun tietää että toinen kaipaa tukea ja lohdutusta ja itsekin on läheisyyttä vailla ja pahin mitä voit tehdä, on mennä metriä lähemmäksi rakastasi. Sitä samaa ihmistä joka on aiemmat vuodet ollut se joka käpertyy kainaloon ja pyytää halia tai silitystä/rapstusta, koska juuri sillä hänet saa aina rauhoitettua/lohdutettua ja paremmalle tuulelle. Auttaisi melkoisesti jos osattaisiin puolin ja toisin kertoa mistä kenkä itsellä puristaa ja mitä kuvitellaan toisen haluavan. Me ei osattu ja maksetaan siitä nyt hintaa.

Miten teillä meni? Osasitko kertoa miehellesi miksi läheisyys ahdistaa?

Kerroin monta kertaa. Minua vain kerta kaikkiaan ahdisti ja lopulta ällötti, kun miehen mielestä ainoa ongelma oli seksin ja läheisyyden puute, kun minä samaan aikaan kamppailen jättimäisen väsymyksen ja jaksamattomuuden kanssa. Minusta ei voi puhua vastuun tasaisesta jakautumisesta, jos toinen on pelkästään väsynyt ja toisella on aikaa ja energiaa miettiä seksin puutetta. Silloin pitäisi ensisijaisesti tehdä jotain sille väsymykselle, eikä tulla paijailemaan.

Ei tässäkään ketjussa mitään uutta ole. Naisella on oikeus olla väsynyt, haluton, 100% äitihahmo, joka viimeiseen saakka panostaa mammana olemiseen luottaen, että suhteessa on tärkeämpikin arvoja kuin erotiikka, seksi ja läheisyys. Ja perinteisesti miehen velvollisuus on olla joku ihmeellinen superolio, joka tukee, jaksaa, terapioi, ja kärsii vaieten, jotta nainen löytää sisäisen naiseuden uudelleen. Juurin niin monta vuotta kuin nainen päättää olla pelkkä äitihahmo.

Joo, katkeraa mutta enemmän kuin puolet totta ja tarinaa monen miehen elämästä.

Käännäpäs tuo toisin päin. Eikö miehellä sinusta ole ihan samaa oikeutta, kuin naisella? Olla väsynyt, haluton, 100 % isähahmo, joka viimeiseen saakka panostaa isänä olemiseen, luottaen, että suhteessa on tärkeämpiäkin arvoja, kuin erotiikka, seksi ja läheisyys? Olisiko naisella oikeus alkaa nillittämään ja itkemään huomiota, jos mies laittaa tuolla tavalla lapsen etusijalle?

Vierailija kirjoitti:

vaimo ja äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaimo ja äiti kirjoitti:

Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.

Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.

Olen samaa mieltä siitä, että tästä asiasta olisi hyvä puhua enemmän ja aiemmin. Ja muutenkin kehittää neuvolasysteemiä koko perhettä huomioivaan suuntaan. Uuden lapsen syntyminen on suuri elämänmuutos, joka koskettaa muitakin kuin vain vauvaa ja synnyttäjää.

Silti en malta olla ihmettelemättä miksi naisilta ei vaadita sitä, että voisivat kontrolloida käytöstään hormoneista huolimatta? Koska olet kuullut, että miehen hormonitoiminta on kelvannut selitykseksi miehen käyttäytymiselle?

Mitä tarkoitat että miten naisen tulisi tässä asiassa "kontrolloida" käytöstään? :) Valitettavasti seksi on yksi niistä asioista mihin toista ei voi milloinkaan pakottaa, jos toista ei haluta.

Kyllä minusta miehiä ymmärretään paljonkin hormoniensa vuoksi. "Pojat on poikia" ajatus jyllää aika vahvana vielä näin 2000-luvullakin. Käyttää miehet sitä härskisti hyväksikin osa; "petin koska panetti ja sinä et anna".

Tarkoitan sitä, että vaikka hormonit pistää keskittymään vauvaan ja valvominen väsyttää, niin naisenkin tulisi kyetä normaaliin ystävälliseen käytöksen kumppaniaan kohtaan. Ei voi vain tuhahtaa äkäisesti ja kääntää selkää, jos toinen on tulossa halaamaan. Pitäisi naisenkin jollain tavoin yrittää pitää sitä parisuhdettakin hengissä eikä kohdella miestä kuin tyhmää kotiapulaista.

En ole ketään pakottamassa seksiin, vaikka voisi seksiin heittäytymistäkin välillä kokeilla. Varsinkin naisilla kun se halu voi ihan hyvin herätä vasta siinä alkulämmittelyjen aikana. Sen sijaan toivoisin, että haluttomuuttaan ja sen taustalla olevia asioita koitettaisiin oikeasta avata kumppanille eikä vain tiuskaistaisi, että "älä lääpi" tai "ei tänään".

Kyllähän miehiltäkin odotetaan, että vaikka kuinka hormonit hyrräisi ja panettaisi, niin pitää osata käyttäytyä ihmisiksi ja panostaa siihen lapsen hoitoon ja parisuhteen romantiikkaan sen erotiikan sijaan. Kai noita mainitsemiasi selityksiä miesten suusta joskus kuulee, mutta en ole missään kuullut, että niitä pidettäisiin yleisesti hyväksyttynä käytöksenä. Sen sijaan sitä, että nainen pistää parisuhteen pakastimeen -3 vuodeksi ja keskittyy lapsen hoitoon, tunnutaan pitävän ihan normaalina jopa suotavana käytöksenä. Samoin jos nainen raskausaikana itkee tai nauraa mille tahansa tai haluaa aamupalaksi jäätelöä sinapilla, niin se on vain hormoneista johtuvaa käytöstä, johon miesten vaan tulisi sopeutua.  

hyvin sanottu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että lapset ovat aivan yhtä lailla isänsä kuin äitinsäkin lapsia, ja työnjaon on oltava kaikille reilu.

Omien havaintojeni mukaan miehen aktiivinen osallistuminen ei kuitenkaan takaa sitä, että eroottinen vaimo ei muuttuisi pelkäksi mammaksi. Suurin osa naisista mammautuu lapsen synnyttyä, vaikka mies osallistuisi kuinka. Eivät kaikki, mutta suurin osa. Oman vartalotyypin mukainen, nätti pukeutuminen vaihtuu huonosti istuvaan raitaiseen trikooseen (ei tarvitse pönöttää missään tyyriissä vaatteissa, mutta kotipukeutuminenkin voi olla kivannäköistä). Se johtunee hormoneista, ettei joitain äitejä alkuvuosina yksinkertaisesti kiinnosta mikään muu kuin lapsi ja mammailu, mutta vähän voisi koittaa skarpata. Enkä tarkoita pelkästään tuota erotiikkapuolta, vaan ihmisen on hyvä olla muutoinkin kiinnostunut joistain harrastuksista, ympäröivästä yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä tms. Monille raskaana oleville ja pienten lasten äideille tuntuu olevan nykyään kunnia-asia määkiä, miten uutisten lukeminen ahdistaa (voimakkaiden tunteiden ja hormonien vuoksi). Sen kyllä huomaa näiden kanssa keskustellessa. 

Niinhän se on, mut jostain kumman syystä sullekin satelee alapeukkuja. En todellakaan allekirjoita sitä ihme myyttiä et isät ei osallistuis! Tosi monessa perheessä isät osallistuu ja äidit silti mammaantuu... mut ku ei näitä saa ääneen sanoa.

Mikä ihme voi olla syynä siihen, että molemmat osallistuu, mutta vain toinen on oikeasti niin väsynyt, ettei seksi kiinnosta? Minusta siihen on ihan yksinkertainen selitys, mutta kerro sinä omasi.