Lue keskustelun säännöt.
"lapsiperhe-elämään pettyneet miehet eivät olisi halunneet että eroottinen vaimo muuttuu pelkäksi mammaksi" ärrr!!
22.11.2016 |
Nyt ärsyttää niin paljon!! Toisen ketjun inspiroimana tämä.
"Tein lapset oikeasti vaimon mieliksi, nyt harmittaa. En jaksa osallistua perhe ja kotielämään vaan röhnötän sohvalla näpläämässä puhelinta. Vaimokin on muuttunut eroottisesta viettelijättärestä pelkäksi mammaksi. Olen pettynyt elämääni."
Mitä hittoa! Ryhdistäytykää miehet! Ei paljoa kiinnosta leikkiä viettelijätärtä kun olen laittanut ruuan, järjestellyt arjen sujuvaksi, ollut haluamillesi lapsille hyvä vanhempi sillä aikaa kun sinä makaat pettyneenä elämääsi sohvalla! Luuletko että minä haaveilin tästä arjesta? Saisin uppoutua satasella lapsiini? Ei tarvitsisi murehtia omasta ajasta, käydä harrastuksissa tai missään. Kiitos tästä, ymmärrät varmaan että olen ikuisesti kiitollinen panoksestasi. Onneksi olet usein työmatkalla, saan edes silloin illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen olla pari tuntia rauhassa ilman painostustasi sänkypuuhiin.
Kommentit (188)
vaimo ja äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.
Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.
Olen samaa mieltä siitä, että tästä asiasta olisi hyvä puhua enemmän ja aiemmin. Ja muutenkin kehittää neuvolasysteemiä koko perhettä huomioivaan suuntaan. Uuden lapsen syntyminen on suuri elämänmuutos, joka koskettaa muitakin kuin vain vauvaa ja synnyttäjää.
Silti en malta olla ihmettelemättä miksi naisilta ei vaadita sitä, että voisivat kontrolloida käytöstään hormoneista huolimatta? Koska olet kuullut, että miehen hormonitoiminta on kelvannut selitykseksi miehen käyttäytymiselle?
Mitä tarkoitat että miten naisen tulisi tässä asiassa "kontrolloida" käytöstään? :) Valitettavasti seksi on yksi niistä asioista mihin toista ei voi milloinkaan pakottaa, jos toista ei haluta.
Kyllä minusta miehiä ymmärretään paljonkin hormoniensa vuoksi. "Pojat on poikia" ajatus jyllää aika vahvana vielä näin 2000-luvullakin. Käyttää miehet sitä härskisti hyväksikin osa; "petin koska panetti ja sinä et anna".
Tarkoitan sitä, että vaikka hormonit pistää keskittymään vauvaan ja valvominen väsyttää, niin naisenkin tulisi kyetä normaaliin ystävälliseen käytöksen kumppaniaan kohtaan. Ei voi vain tuhahtaa äkäisesti ja kääntää selkää, jos toinen on tulossa halaamaan. Pitäisi naisenkin jollain tavoin yrittää pitää sitä parisuhdettakin hengissä eikä kohdella miestä kuin tyhmää kotiapulaista.
En ole ketään pakottamassa seksiin, vaikka voisi seksiin heittäytymistäkin välillä kokeilla. Varsinkin naisilla kun se halu voi ihan hyvin herätä vasta siinä alkulämmittelyjen aikana. Sen sijaan toivoisin, että haluttomuuttaan ja sen taustalla olevia asioita koitettaisiin oikeasta avata kumppanille eikä vain tiuskaistaisi, että "älä lääpi" tai "ei tänään".
Kyllähän miehiltäkin odotetaan, että vaikka kuinka hormonit hyrräisi ja panettaisi, niin pitää osata käyttäytyä ihmisiksi ja panostaa siihen lapsen hoitoon ja parisuhteen romantiikkaan sen erotiikan sijaan. Kai noita mainitsemiasi selityksiä miesten suusta joskus kuulee, mutta en ole missään kuullut, että niitä pidettäisiin yleisesti hyväksyttynä käytöksenä. Sen sijaan sitä, että nainen pistää parisuhteen pakastimeen -3 vuodeksi ja keskittyy lapsen hoitoon, tunnutaan pitävän ihan normaalina jopa suotavana käytöksenä. Samoin jos nainen raskausaikana itkee tai nauraa mille tahansa tai haluaa aamupalaksi jäätelöä sinapilla, niin se on vain hormoneista johtuvaa käytöstä, johon miesten vaan tulisi sopeutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.
Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.
Olen samaa mieltä siitä, että tästä asiasta olisi hyvä puhua enemmän ja aiemmin. Ja muutenkin kehittää neuvolasysteemiä koko perhettä huomioivaan suuntaan. Uuden lapsen syntyminen on suuri elämänmuutos, joka koskettaa muitakin kuin vain vauvaa ja synnyttäjää.
Silti en malta olla ihmettelemättä miksi naisilta ei vaadita sitä, että voisivat kontrolloida käytöstään hormoneista huolimatta? Koska olet kuullut, että miehen hormonitoiminta on kelvannut selitykseksi miehen käyttäytymiselle?
Mitä tarkoitat että miten naisen tulisi tässä asiassa "kontrolloida" käytöstään? :) Valitettavasti seksi on yksi niistä asioista mihin toista ei voi milloinkaan pakottaa, jos toista ei haluta.
Kyllä minusta miehiä ymmärretään paljonkin hormoniensa vuoksi. "Pojat on poikia" ajatus jyllää aika vahvana vielä näin 2000-luvullakin. Käyttää miehet sitä härskisti hyväksikin osa; "petin koska panetti ja sinä et anna".
Tarkoitan sitä, että vaikka hormonit pistää keskittymään vauvaan ja valvominen väsyttää, niin naisenkin tulisi kyetä normaaliin ystävälliseen käytöksen kumppaniaan kohtaan. Ei voi vain tuhahtaa äkäisesti ja kääntää selkää, jos toinen on tulossa halaamaan. Pitäisi naisenkin jollain tavoin yrittää pitää sitä parisuhdettakin hengissä eikä kohdella miestä kuin tyhmää kotiapulaista.
En ole ketään pakottamassa seksiin, vaikka voisi seksiin heittäytymistäkin välillä kokeilla. Varsinkin naisilla kun se halu voi ihan hyvin herätä vasta siinä alkulämmittelyjen aikana. Sen sijaan toivoisin, että haluttomuuttaan ja sen taustalla olevia asioita koitettaisiin oikeasta avata kumppanille eikä vain tiuskaistaisi, että "älä lääpi" tai "ei tänään".
Kyllähän miehiltäkin odotetaan, että vaikka kuinka hormonit hyrräisi ja panettaisi, niin pitää osata käyttäytyä ihmisiksi ja panostaa siihen lapsen hoitoon ja parisuhteen romantiikkaan sen erotiikan sijaan. Kai noita mainitsemiasi selityksiä miesten suusta joskus kuulee, mutta en ole missään kuullut, että niitä pidettäisiin yleisesti hyväksyttynä käytöksenä. Sen sijaan sitä, että nainen pistää parisuhteen pakastimeen -3 vuodeksi ja keskittyy lapsen hoitoon, tunnutaan pitävän ihan normaalina jopa suotavana käytöksenä. Samoin jos nainen raskausaikana itkee tai nauraa mille tahansa tai haluaa aamupalaksi jäätelöä sinapilla, niin se on vain hormoneista johtuvaa käytöstä, johon miesten vaan tulisi sopeutua.
Jos mies oikeasti auttaa kotihommissa ja lasten hoidossa, ei naisenkaan tarvitse pistää parisuhdetta kolmeksi vuodeksi pakastimeen, kun aikaa sekä energiaa jää muullekkin kuin lapselle. Useimmilla naisilla ne halut palaa viimeistään vuodessa, yleensä jo paljon aiemminkin. Mutta se vaatii sen ettei mies ole sen vuoden aikana taantunut itse pikkulapsitasolle, jolle pitää koko ajan olla sanomassa itsestäänselvyyksistä ( -> vaihda vauvan vaippa, tee sille puuro, pese pyykkiä kun kottarissa on niin iso vuori ettei enää ovesta mahdu sisälle jne... )
Vierailija kirjoitti:
On helppoa estää naista muuttumasta pelkäksi mammaksi. Siihen riittää, että mies yksinkertaisesti ottaa päävastuun lapsista.
sitten etsitäänkin jo jännämiestä kun oma mies on nyrin ja hellan välissä oleva vässykkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helppoa estää naista muuttumasta pelkäksi mammaksi. Siihen riittää, että mies yksinkertaisesti ottaa päävastuun lapsista.
sitten etsitäänkin jo jännämiestä kun oma mies on nyrin ja hellan välissä oleva vässykkä.
Minkä ihmeen takia kukaan jättäisi hyvän miehen? Ehkä maailman huonoin puolustelu sille, ettei ota vastuuta omista lapsistaan. Mutta se on kyllä totta, että kun vaimo ottaa päävastuun lapsista, mies usein lähtee jännänaisen matkaan (tosin ei kokonaan, mutta parina iltana viikossa sekä satunnaisia "kurssiviikonloppuja"). Kokonaanhan ei puolet kotitalouden menoista maksavasta kodin- ja lastenhoitokoneesta kannata luopua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.
Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.
Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).
Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.
Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.
Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.Minä ainakin naisena koin asian siten, että kun oli lasten hoitamisesta rättiväsynyt, mies niillä halauksillaan ja lähestymisyrityksillään vain tuo minulle lisäpaineita siitä, että minun pitäisi huomioida myös hänet. Kun oikeasti saa sen tuntikausia itkeneen lapsen nukkumaan, se halaus ei todellakaan tuonut minulle lohtua ja tukea, vaan tulkitsin sen vain viestiksi, että "hei, muistatko, minäkin olen täällä, nyt on minun vuoroni". Hikisenä, maitopukluisena ja väsyneenä ei todellakaan tee mieli halata vaan olla vain yksin.
Eikä asiaa helpottanut yhtään se tieto, että mies katseli yökaudet pornoa. Tietoisuus siitä, että toinen koko ajan odottaa, jyskyttää koko ajan päässä ja koko touhu ahdistaa vain koko ajan enemmän. Eihän mies tässä mitään väärää tietenkään tee, mutta kyllä se vain ahdistaa, kun pitää olla hyvä äiti, mutta samalla kello tikittää sinne seksinkin suorittamiseen.
Ihan yhtä lailla se ahdistaa miestä, kun tietää että toinen kaipaa tukea ja lohdutusta ja itsekin on läheisyyttä vailla ja pahin mitä voit tehdä, on mennä metriä lähemmäksi rakastasi. Sitä samaa ihmistä joka on aiemmat vuodet ollut se joka käpertyy kainaloon ja pyytää halia tai silitystä/rapstusta, koska juuri sillä hänet saa aina rauhoitettua/lohdutettua ja paremmalle tuulelle. Auttaisi melkoisesti jos osattaisiin puolin ja toisin kertoa mistä kenkä itsellä puristaa ja mitä kuvitellaan toisen haluavan. Me ei osattu ja maksetaan siitä nyt hintaa.
Miten teillä meni? Osasitko kertoa miehellesi miksi läheisyys ahdistaa?
Kerroin monta kertaa. Minua vain kerta kaikkiaan ahdisti ja lopulta ällötti, kun miehen mielestä ainoa ongelma oli seksin ja läheisyyden puute, kun minä samaan aikaan kamppailen jättimäisen väsymyksen ja jaksamattomuuden kanssa. Minusta ei voi puhua vastuun tasaisesta jakautumisesta, jos toinen on pelkästään väsynyt ja toisella on aikaa ja energiaa miettiä seksin puutetta. Silloin pitäisi ensisijaisesti tehdä jotain sille väsymykselle, eikä tulla paijailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.
Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.
Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).
Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.
Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.
Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.Minä ainakin naisena koin asian siten, että kun oli lasten hoitamisesta rättiväsynyt, mies niillä halauksillaan ja lähestymisyrityksillään vain tuo minulle lisäpaineita siitä, että minun pitäisi huomioida myös hänet. Kun oikeasti saa sen tuntikausia itkeneen lapsen nukkumaan, se halaus ei todellakaan tuonut minulle lohtua ja tukea, vaan tulkitsin sen vain viestiksi, että "hei, muistatko, minäkin olen täällä, nyt on minun vuoroni". Hikisenä, maitopukluisena ja väsyneenä ei todellakaan tee mieli halata vaan olla vain yksin.
Eikä asiaa helpottanut yhtään se tieto, että mies katseli yökaudet pornoa. Tietoisuus siitä, että toinen koko ajan odottaa, jyskyttää koko ajan päässä ja koko touhu ahdistaa vain koko ajan enemmän. Eihän mies tässä mitään väärää tietenkään tee, mutta kyllä se vain ahdistaa, kun pitää olla hyvä äiti, mutta samalla kello tikittää sinne seksinkin suorittamiseen.
Ihan yhtä lailla se ahdistaa miestä, kun tietää että toinen kaipaa tukea ja lohdutusta ja itsekin on läheisyyttä vailla ja pahin mitä voit tehdä, on mennä metriä lähemmäksi rakastasi. Sitä samaa ihmistä joka on aiemmat vuodet ollut se joka käpertyy kainaloon ja pyytää halia tai silitystä/rapstusta, koska juuri sillä hänet saa aina rauhoitettua/lohdutettua ja paremmalle tuulelle. Auttaisi melkoisesti jos osattaisiin puolin ja toisin kertoa mistä kenkä itsellä puristaa ja mitä kuvitellaan toisen haluavan. Me ei osattu ja maksetaan siitä nyt hintaa.
Miten teillä meni? Osasitko kertoa miehellesi miksi läheisyys ahdistaa?
Kerroin monta kertaa. Minua vain kerta kaikkiaan ahdisti ja lopulta ällötti, kun miehen mielestä ainoa ongelma oli seksin ja läheisyyden puute, kun minä samaan aikaan kamppailen jättimäisen väsymyksen ja jaksamattomuuden kanssa. Minusta ei voi puhua vastuun tasaisesta jakautumisesta, jos toinen on pelkästään väsynyt ja toisella on aikaa ja energiaa miettiä seksin puutetta. Silloin pitäisi ensisijaisesti tehdä jotain sille väsymykselle, eikä tulla paijailemaan.
No, kun se on kivempaa paijailla ja pussailla kuin tehdä kotitöitä tai hoitaa lapsia. Kun on puoliso, niin sen niskoille vaan kaikki ikävät velvollisuudet ja päälle vedetään herneet nenään, kun toinen muuttuu "kylmäksi".
Jaaha.
Tämä "eroottinen vaimo" , pienen vauvan äiti, olisi lähestulkoon entiseen malliin kiinnostunut romanttisesta/eroottisesta toiminnasta vaan miestäpä ei kiinnosta.
Ottaa päähän aivan sairaasti saada jatkuvasti pakit. Vertaistuki olisi kaivattua, mutta olen löytänyt aika niukasti ymmärrystä, koska useammin se on nainen joka pihtaa.
Tottakai olen hieman mammautunut, koska nyt olen myös äiti. Millainen nainen ei muutu tippaakaan tultuaan äidiksi?
Pukeudun naisellisesti, harvoin kuljeskelen edes kotona homssuisena ja raskauskilotkin ovat imetyksen ansiosta sulaneet, olen saanut sutjakan vartaloni lähes takaisin. Seuraan myös uutisia joten kanssani voi keskustella muustakin kuin vauvajutuista.
Meitä mammojakin on siis joka lähtöön, samoin kuin isiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.
Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.
Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.
Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).
Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...
Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.
Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.
Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.
Meillä ainakin kyse oli ihan pienistä jutuista. Esim. kun vauvalla oli koliikki ja oli yössä 10 kertaa tissillä, niin sen sijaan että mies olisi kiirehtinyt töistä kotiin auttamaan niin hän jäi ylitöihin. Kun pyysin että kokeilee yhtenä yönä antaa pullosta maitoa vauvalle jotta minä saan nukkua, hän ei edes viitsinyt yrittää "kun ei se kumminkaan huoli". Kun pyysin pitämään huutavaa vauvaa välillä ja lohduttelemaan sitä, niin hermostui nopeasti, tiuski minulle ja pomppi vauvan kanssa jumppapallon päällä naama norsunvitulla. Minulle ei koskaan tullut sellaista oloa, että olisin HYVÄLLÄ OMALLATUNNOLLA saanut edes syödä rauhassa saatikka käydä suihkussa. Niinkuin olisi vaivannut miestä hirveästi tyrkkäämällä vauvan sille, vauvan joka ei rauhoittunut mihinkään muuhunkuin äidin tissiin. Tuolloin petyin rankasti mieheen ja tuntui siltä että hän jätti koko vastuun lapsesta yksin minun harteilleni.
Miehessä oli syytä, varmaan minussakin (ehkä omin sitä vauvaa tisseilläni), mutta myös esim. meidän neuvolajärjestelmässä ja yhteiskunnassa, joka ei kovin kummoisesti silloin tukenut nuorta miestä isäksi tulossa. Ainoa asia mitä siltä neuvolassa kysyttiin (oli joka kerralla mukana!!!!!!!!!!) että "kuinka paljon käytät alkoholia?". Muuten koko raskauteen suhtauduttiin äidin ja vauvan juttuna, isä oli siinä vain pienessä sivuroolissa alusta saakka.
Näin se meni meilläkin. Koliikki- ja korvakierrevauvan kanssa olisin tarvinnut edes hetken hengähdystauon, mutta jo 20 minuutin kauppareissu yksin aiheutti vihaisen puhelun perään: "koska sä tulet, tää vaan huutaa?" Minä en edes imettänyt, lääkekuuri vei maidon heti synnytyksen jälkeen eli isän hoito olisi kelvannut yhtälailla.
Olin kuolla uupumukseen etenkin palattuani töihin äitiys"lomalta". Mies olisi halunnut lisääkin lapsia, mutta niitä ei meille koskaan tullut (miksiköhän?) ja erosimme neljä vuotta myöhemmin.
Tuosta on aikaa jo pitkälti toistakymmentä vuotta, lapsi on jo teini-iässä ja mieskin kasvoi myöhemmin vastuuseensa isänä. Neuvola oli meilläkin täysin äitikeskeinen.
Mielenkiinnosta, kuvailkaa miltä näyttää mamma? Ja miltä näyttää eroottinen vaimo? Onko se ero oikeasti ihan valtava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olisin halunnut olla oma itseni lapsen jälkeen mutta mies muuttui. Ennen kuntosalilla käymiseni oli ok ja nyt hän sanoo että käy klo6-7 aamulla ennenkuin muut heräävät. Haluisin ostaa nättejä vaatteita, mutta mies sanoo että ota vauva mukaan shoppaileen. Eli sovituskoppiin vai jotta hänen ei tarvitse hoitaa lastansa. Miten edes käyn parturissa tai hoidan ulkonäköä kun vauva on kiinni minussa. Hän tekee itse siitä mahdottoman yhtälön kun ei hoida lasta. Hän menee siitä mistä aita on matalin vaikka se tarkoittaa että minä en pysty edes ylttään koko aitaa, jos tiedätte sanonnan.
Eli minä olisin halunnut että mieheni pysyy osaavana ja vähemmän laiskana eli AIKUISENA lapsen saannin jälkeen eikä olisi muuttunut vätykseksi. Ehkä saisi aikaan sitä seksin harrastamista jos pystyisi edes kunnioittamaan sitä vätystä.
Vierailija kirjoitti:
Onko vaimoni "mammautunut" lapsen saamisen jälkeen? Kyllä.
Tuliko tämä minulle yllätyksenä? Ei tullut.
Jaksanko silti hoitaa lasta ja kotitöitä isommin valittamatta tilanteesta? Kyllä.
Onko tällä kehityksellä ollut vaikutusta vaimoni seksuaaliseen halukkuuteen? Kyllä.
Onko tällä kehityksellä ollut vaikutusta omaan seksuaaliseen halukkuuteeni? Kyllä.
Onko tällä kehityksellä ollut vaikutusta siihen, mikä on elämässäni tärkeiden asioiden keskinäinen järjestys? Kyllä.
Miten tämä vaikuttaa päivittäiseen elämääni ja toimintaani? Teen enemmän töitä, olen illalla uupuneempi kuin koskaan. Seksuaaliset tarpeeni hoidan runkkaamalla vessassa, mielihyvää saan illalla salaa juoduista kaljoista.
Onko edellä kuvattu kehitys tyypillistä tai normaalia? Kyllä.
Millä sanalla sitä kuvailisit? Lapsiperhearki.
Vaimollesi varmaan tuli yllättyksenä kuinka vähän välität muista kuin itsestäsi. Ei se kaikilla ole noin. Sinä olet luonut oman hirviösi ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.
Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.
Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).
Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.
Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.
Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.Minä ainakin naisena koin asian siten, että kun oli lasten hoitamisesta rättiväsynyt, mies niillä halauksillaan ja lähestymisyrityksillään vain tuo minulle lisäpaineita siitä, että minun pitäisi huomioida myös hänet. Kun oikeasti saa sen tuntikausia itkeneen lapsen nukkumaan, se halaus ei todellakaan tuonut minulle lohtua ja tukea, vaan tulkitsin sen vain viestiksi, että "hei, muistatko, minäkin olen täällä, nyt on minun vuoroni". Hikisenä, maitopukluisena ja väsyneenä ei todellakaan tee mieli halata vaan olla vain yksin.
Eikä asiaa helpottanut yhtään se tieto, että mies katseli yökaudet pornoa. Tietoisuus siitä, että toinen koko ajan odottaa, jyskyttää koko ajan päässä ja koko touhu ahdistaa vain koko ajan enemmän. Eihän mies tässä mitään väärää tietenkään tee, mutta kyllä se vain ahdistaa, kun pitää olla hyvä äiti, mutta samalla kello tikittää sinne seksinkin suorittamiseen.
Ihan yhtä lailla se ahdistaa miestä, kun tietää että toinen kaipaa tukea ja lohdutusta ja itsekin on läheisyyttä vailla ja pahin mitä voit tehdä, on mennä metriä lähemmäksi rakastasi. Sitä samaa ihmistä joka on aiemmat vuodet ollut se joka käpertyy kainaloon ja pyytää halia tai silitystä/rapstusta, koska juuri sillä hänet saa aina rauhoitettua/lohdutettua ja paremmalle tuulelle. Auttaisi melkoisesti jos osattaisiin puolin ja toisin kertoa mistä kenkä itsellä puristaa ja mitä kuvitellaan toisen haluavan. Me ei osattu ja maksetaan siitä nyt hintaa.
Miten teillä meni? Osasitko kertoa miehellesi miksi läheisyys ahdistaa?
Kerroin monta kertaa. Minua vain kerta kaikkiaan ahdisti ja lopulta ällötti, kun miehen mielestä ainoa ongelma oli seksin ja läheisyyden puute, kun minä samaan aikaan kamppailen jättimäisen väsymyksen ja jaksamattomuuden kanssa. Minusta ei voi puhua vastuun tasaisesta jakautumisesta, jos toinen on pelkästään väsynyt ja toisella on aikaa ja energiaa miettiä seksin puutetta. Silloin pitäisi ensisijaisesti tehdä jotain sille väsymykselle, eikä tulla paijailemaan.
Ei tässäkään ketjussa mitään uutta ole. Naisella on oikeus olla väsynyt, haluton, 100% äitihahmo, joka viimeiseen saakka panostaa mammana olemiseen luottaen, että suhteessa on tärkeämpikin arvoja kuin erotiikka, seksi ja läheisyys. Ja perinteisesti miehen velvollisuus on olla joku ihmeellinen superolio, joka tukee, jaksaa, terapioi, ja kärsii vaieten, jotta nainen löytää sisäisen naiseuden uudelleen. Juurin niin monta vuotta kuin nainen päättää olla pelkkä äitihahmo.
Joo, katkeraa mutta enemmän kuin puolet totta ja tarinaa monen miehen elämästä.
Miksi miehet eivät muutu isäksi kun saavat lapsen? Jäävät itsekkääksi lapseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet eivät muutu isäksi kun saavat lapsen? Jäävät itsekkääksi lapseksi.
Tässäpä tämä on hyvin sanottu. Kun lapsi tulee, niin miehen ja vaimon pitäisi muuttua äidiksi ja isäksi.
Olen sanonut tämän aikaisemminkin ja sanon uudestaan. Nuorille miehille pitäisi tehdä joku opas, jossa kerrotaan mitä isäksi tuleminen oikeasti tarkoittaa ja kertoa pahimmat mahdolliset vaihtoehdot. Näin ollen AP:n kaltaisia tilanteita ei tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo ja äiti kirjoitti:
Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.
Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.
Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).
Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.
Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.
Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.Minä ainakin naisena koin asian siten, että kun oli lasten hoitamisesta rättiväsynyt, mies niillä halauksillaan ja lähestymisyrityksillään vain tuo minulle lisäpaineita siitä, että minun pitäisi huomioida myös hänet. Kun oikeasti saa sen tuntikausia itkeneen lapsen nukkumaan, se halaus ei todellakaan tuonut minulle lohtua ja tukea, vaan tulkitsin sen vain viestiksi, että "hei, muistatko, minäkin olen täällä, nyt on minun vuoroni". Hikisenä, maitopukluisena ja väsyneenä ei todellakaan tee mieli halata vaan olla vain yksin.
Eikä asiaa helpottanut yhtään se tieto, että mies katseli yökaudet pornoa. Tietoisuus siitä, että toinen koko ajan odottaa, jyskyttää koko ajan päässä ja koko touhu ahdistaa vain koko ajan enemmän. Eihän mies tässä mitään väärää tietenkään tee, mutta kyllä se vain ahdistaa, kun pitää olla hyvä äiti, mutta samalla kello tikittää sinne seksinkin suorittamiseen.
Ihan yhtä lailla se ahdistaa miestä, kun tietää että toinen kaipaa tukea ja lohdutusta ja itsekin on läheisyyttä vailla ja pahin mitä voit tehdä, on mennä metriä lähemmäksi rakastasi. Sitä samaa ihmistä joka on aiemmat vuodet ollut se joka käpertyy kainaloon ja pyytää halia tai silitystä/rapstusta, koska juuri sillä hänet saa aina rauhoitettua/lohdutettua ja paremmalle tuulelle. Auttaisi melkoisesti jos osattaisiin puolin ja toisin kertoa mistä kenkä itsellä puristaa ja mitä kuvitellaan toisen haluavan. Me ei osattu ja maksetaan siitä nyt hintaa.
Miten teillä meni? Osasitko kertoa miehellesi miksi läheisyys ahdistaa?
Kerroin monta kertaa. Minua vain kerta kaikkiaan ahdisti ja lopulta ällötti, kun miehen mielestä ainoa ongelma oli seksin ja läheisyyden puute, kun minä samaan aikaan kamppailen jättimäisen väsymyksen ja jaksamattomuuden kanssa. Minusta ei voi puhua vastuun tasaisesta jakautumisesta, jos toinen on pelkästään väsynyt ja toisella on aikaa ja energiaa miettiä seksin puutetta. Silloin pitäisi ensisijaisesti tehdä jotain sille väsymykselle, eikä tulla paijailemaan.
Ei tässäkään ketjussa mitään uutta ole. Naisella on oikeus olla väsynyt, haluton, 100% äitihahmo, joka viimeiseen saakka panostaa mammana olemiseen luottaen, että suhteessa on tärkeämpikin arvoja kuin erotiikka, seksi ja läheisyys. Ja perinteisesti miehen velvollisuus on olla joku ihmeellinen superolio, joka tukee, jaksaa, terapioi, ja kärsii vaieten, jotta nainen löytää sisäisen naiseuden uudelleen. Juurin niin monta vuotta kuin nainen päättää olla pelkkä äitihahmo.
Joo, katkeraa mutta enemmän kuin puolet totta ja tarinaa monen miehen elämästä.
En minä tarvinnut mitään terapiaa ja ymmärtäjää, vaan ihan helpotusta lastenhoitoon ja kotitöihin. Siihen kun se kyljessä kiehnaaminen kun ei paljon auta, varsinkin kun tietää että se sisältää miehen puolelta odotuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet eivät muutu isäksi kun saavat lapsen? Jäävät itsekkääksi lapseksi.
Tässäpä tämä on hyvin sanottu. Kun lapsi tulee, niin miehen ja vaimon pitäisi muuttua äidiksi ja isäksi.
Mutta samalla muistaa se miehen ja vaimon roolikin.
Meidän kuopus on nyt reilun vuoden ja seksiä oli viimeksi kun hän sai alkunsa. Kysyin vaimolta koska hän on valmis taas seksiin, mutta vastaus olikin:
Lapsiluku on nyt täynnä, en tarvitse seksiä ollenkaan.
Minä:
Mitä jos minä en hyväksy tuota?
Vaimo:
Se on kestettävä, ethän sä nyt voi pelkän seksin takia ottaa avioeroa. Välität liian paljon meidän lapsista (totta).
On aika kenkku tilanne, mutta en kyllä ole valmis luopumaan seksistä 35 vuotiaana.
Kyllä mies varmaan tuntee itsensä sankariksi kun antaa silloin tällöin väsyneelle äidille jaksuhalin, mutta naisen silmissä se on pelkkää v***uilua. Eikö tosiaan tule mieleen, että jaksuhalin sijaan on monta muutakin ihan konkreettista keinoa helpottaa sen äidin elämää.
Uteliaisuudesta haluan kysyä onko kellekään muulle käynyt näin että seksielämä muuttunutkin paremmaksi synnytyksen jälkeen? Meillä on 3 alle 4v lasta, seksiä harvemmin kuin ennen, mutta kun saamme tilaisuuden niin molemmat tuntevat aivan uudella tavalla läheisyyttä ja yhteyttä. Arki on toki kiireistä, mutta olen ihan myönteiseen sävyyn sanonut miehelle että jos tekee mieli niin päästää mut ekana vaikka saunaan ja rentoutumaan hetkeksi. Elämä muuttuu, kroppa muuttuu ilman lapsiakin, hormonitoiminta muuttuu... Mutta perhe-elämä myös voi (ja sen pitäisi) lähentää miestä ja naista.