"lapsiperhe-elämään pettyneet miehet eivät olisi halunneet että eroottinen vaimo muuttuu pelkäksi mammaksi" ärrr!!

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olen aina ollut se aloitteellisempi ja halukkaampi osapuoli, mies passiivisempi. Raskausaikana olin vielä kiimaisempi kuin normaalisti, mies taas passivoitui entisestään. Se kylmyys, välinpitämättömyys ja torjuminen jätti jälkensä. Meidän tapauksessa ainakin ukko saa siis syyttää ihan itseään, jos ei lapsen syntymän jälkeen enää "heru" samaan tyyliin kuin ennen. Eipä paljon kiinnosta vauva-arjen keskellä huolehtia miehen himoista, kun itsekin jäin raskausaikana oman onneni (lue: vibraattorini) nojaan...

Meillä taas minä miehenä olen aina ollut se aloitteellisempi ja nainen vähemmän aktiivinen. Ensimmäisestä raskaudesta lähtien vaimo on muuttunut vähemmän aktiivisesta täysin passiiviseksi ja kylmäksi. Sinä varmaan ymmärrät miltä se kylmyys, välinpitämättömyys ja torjuminen tuntuu. Kaiken kukkuraksi saan vielä kuulla vinoiluja siitä, että tyydytin itse itseni. No ei ihan hirveästi kiinnosta enää minuakaan, ainakaan vaimo. Ja tiedän, etten todellakaan ole ainoa mies, jolle näin on käynyt.

En väitä, että olisin ollut (tai olisin vieläkään) mikään täydellinen aviomies tai isä. Olen kuitenkin yrittänyt tehdä parhaani. Olen hoitanut lapset jos vaimo on jonnekin harrastukseen tms. halunnut mennä, kotitöihin ja lasten harrastuksiin olen osallistunut meidän oman työnjakomme mukaan. Omat harrastukseni olen vähentänyt minimiin, että ehtisin viettää aikaa kotona ja olen yrittänyt houkutella vaimoa kahdenkeskisiinkin illan viettoihin. Olen myös kysellyt mitä voisin parisuhteessa tai sängyssä tehdä toisin. Kaikki on kuulemma hyvin. En enää jaksa arvailla ja pähkiä. Jos ei osaa itse sanoa mikä mieltä painaa tuskin minäkään sitä keksin. Mennään nyt sitten näi toistaiseksi ja odotellaan jos vaimokin saisi suunsa auki.

vaimo ja äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaimo ja äiti kirjoitti:

Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.

Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.

Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.

Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).

Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...

Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.

Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.

Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On helppoa estää naista muuttumasta pelkäksi mammaksi. Siihen riittää, että mies yksinkertaisesti ottaa päävastuun lapsista. 

Varmaan aika moni ottaisikin jos nainen ottaisi päävastuun taloudesta mutta eipä taida monella mammalla työmatkoja olla. Makoillaan kotona "raatamassa" lastenhoidon parissa samalla kun ukko matkustaa maailman ääriin etsien leipää laiskalle mammalle joka ei halua omaa osaansa rahoituksesta hoitaa.

Jos kävisit ulkona sen sijaan, että imet todellisuutesi alaikäisten poikien keskustelupalstoilta huomaisit, että valtaosa suomalaisista naisista käy töissä. Naiset ovat itseasiassa useammin työssäkäyviä kuin miehet

Vierailija kirjoitti:

Nyt ärsyttää niin paljon!! Toisen ketjun inspiroimana tämä.

"Tein lapset oikeasti vaimon mieliksi, nyt harmittaa. En jaksa osallistua perhe ja kotielämään vaan röhnötän sohvalla näpläämässä puhelinta. Vaimokin on muuttunut eroottisesta viettelijättärestä pelkäksi mammaksi. Olen pettynyt elämääni."

Mitä hittoa! Ryhdistäytykää miehet! Ei paljoa kiinnosta leikkiä viettelijätärtä kun olen laittanut ruuan, järjestellyt arjen sujuvaksi, ollut haluamillesi lapsille hyvä vanhempi sillä aikaa kun sinä makaat pettyneenä elämääsi sohvalla! Luuletko että minä haaveilin tästä arjesta? Saisin uppoutua satasella lapsiini? Ei tarvitsisi murehtia omasta ajasta, käydä harrastuksissa tai missään. Kiitos tästä, ymmärrät varmaan että olen ikuisesti kiitollinen panoksestasi. Onneksi olet usein työmatkalla, saan edes silloin illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen olla pari tuntia rauhassa ilman painostustasi sänkypuuhiin.

Mille "haluamillesi lapsille"? Nainen niitä halusi.

Mä en k o s k a a n , vaikka lapsia on ja ihan haluttuina tähän maailmaan tullut, ole muuttunut mammaksi. No en minä koskaan ole mikään tyylikäs seksipommi ollutkaan, mutta silti. Olen ihan oma itseni, minulla on nimi. En ole koskaan elänyt lasteni kautta, vaikka he tärkeintä minulle onkin. Mutta olen pitänyt aina huolen siitä, että minulla on muutakin elämää. Mieheni ei kutsu minua äidiksi tai mammaksi, enkä minä häntä meidän iskäksi tai jotain muuta ällöttävää. Meillä on omat vanhemmat... Minulla on kavereita, myös lapsettomia, ja heidän kanssa puhutaan jostain ihan muusta kuin vauvanpaskan sävystä tai vertaillaan onko Molo parempi kuin Reima, tai jotain muuta. Itseasiassa en kenenkään muunkaan kanssa puhu vastaavista asioista. En osallistu perhekerhoihin, en Me&I kutsuille tai muuta vastaavaa. Lasteni kanssa hassuttelen ja olen, ja meillä käy kylässä lasten kavereita ja niitten vanhempia. Mutta silloinkin muksut leikkii keskenään ja vanhemmat puhuu ihan muista asioista kuin Meidän Tytöstä/Pojasta...

Miehen kanssa juu eletään näitä ruuhkavuosia ja lapsiperhearkea, mutta en nyt van ymmärrä, miten jotkut saa tästä niin raskasta? Ja mikä siinä on, että esim. lestadiolaisilla, loogisesti ajatellen seksiä on myös paljon kun kakaraa pukkaa jatkuvasti... Niin jos he siinä onnistuu, niin mikä ihme peruspirkolla ja perusjormalla 2.1 lapsen ja koiran omakotitalotalon ja auton kombolla siinä on niin vaikeaa?

Tuota ei olisi tapahtunut, jos olisi ymmärtänyt pysyä lapsettomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen panostaa niihin lapsiin, niin miksei sitten mies voi panostaa siihen naiseensa? Kun äitiä pidetään hyvänä, siitä hyötyy mieskin. Ei voi mennä niin, että yks raataa, toinen makaa sohvalla narisemassa, että se olis sitten naisen mielestä jotenkin hirveän kiihottavaa ja sen takia viittis olla jotain seksikkäämpää kuin mamma. Kyllä se vaan niin on, että usein se mies huomaakin lasten myötä tarvitsevansa äitiä siinä missä lapsetkin ja se äiti on sitten se oma vaimo kun oma äiti on ehkä jo kuollut ja kuopattu.

Mua ei mikään niin paljon vituta kuin se, että mies rupeaa isoksi lapseksi ja sitä sitten pitää hyysätä ja passata. Ei mitenkään hirveä seksikäs fiilis tule siitä.

Ja kuka siihen mieheen panostais? Vai oliko se niin, ettei miehen hyvinvoinnilla ole väliä, pääasia että lapsilla ja äidillä menee hyvin? Vai oletatko, että miehillä olevan loppumattomat voimavarat ja itsetunto? Onhan se mieskin kovilla hoitaessaan työn lisäksi kotia, lapsia ja vaimoa. Samalla tavalla se nainenkin  hyötyisi siitä, että isä voisi hyvin. Jostain syystä vain sellainen ajatus, että mies tarvitsisi puolisoltaan jotain tekee monen naisen mielessä miehestä aikuisen lapsen. Vastaavalla logiikalla naiset ovat melkoisia vauvoja kun ovat niin usein sitä miesten apuaja huomiota peräänkuuluttamassa. Aika usein myös ennen lasten hankkimista.  

Eli miehen kannalta perheen perustamisessa on ainoastaan huonoja puolia.

Vierailija kirjoitti:

vaimo ja äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaimo ja äiti kirjoitti:

Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.

Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.

Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.

Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).

Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...

Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.

Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.

Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.

Minä ainakin naisena koin asian siten, että kun oli lasten hoitamisesta rättiväsynyt, mies niillä halauksillaan ja lähestymisyrityksillään vain tuo minulle lisäpaineita siitä, että minun pitäisi huomioida myös hänet. Kun oikeasti saa sen tuntikausia itkeneen lapsen nukkumaan, se halaus ei todellakaan tuonut minulle lohtua ja tukea, vaan tulkitsin sen vain viestiksi, että "hei, muistatko, minäkin olen täällä, nyt on minun vuoroni". Hikisenä, maitopukluisena ja väsyneenä ei todellakaan tee mieli halata vaan olla vain yksin.

Eikä asiaa helpottanut yhtään se tieto, että mies katseli yökaudet pornoa. Tietoisuus siitä, että toinen koko ajan odottaa, jyskyttää koko ajan päässä ja koko touhu ahdistaa vain koko ajan enemmän. Eihän mies tässä mitään väärää tietenkään tee, mutta kyllä se vain ahdistaa, kun pitää olla hyvä äiti, mutta samalla kello tikittää sinne seksinkin suorittamiseen.

Vierailija kirjoitti:

vaimo ja äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaimo ja äiti kirjoitti:

Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.

Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.

Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.

Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).

Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...

Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.

Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.

Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.

Meillä ainakin kyse oli ihan pienistä jutuista. Esim. kun vauvalla oli koliikki ja oli yössä 10 kertaa tissillä, niin sen sijaan että mies olisi kiirehtinyt töistä kotiin auttamaan niin hän jäi ylitöihin. Kun pyysin että kokeilee yhtenä yönä antaa pullosta maitoa vauvalle jotta minä saan nukkua, hän ei edes viitsinyt yrittää "kun ei se kumminkaan huoli". Kun pyysin pitämään huutavaa vauvaa välillä ja lohduttelemaan sitä, niin hermostui nopeasti, tiuski minulle ja pomppi vauvan kanssa jumppapallon päällä naama norsunvitulla. Minulle ei koskaan tullut sellaista oloa, että olisin HYVÄLLÄ OMALLATUNNOLLA saanut edes syödä rauhassa saatikka käydä suihkussa. Niinkuin olisi vaivannut miestä hirveästi tyrkkäämällä vauvan sille, vauvan joka ei rauhoittunut mihinkään muuhunkuin äidin tissiin. Tuolloin petyin rankasti mieheen ja tuntui siltä että hän jätti koko vastuun lapsesta yksin minun harteilleni.

Miehessä oli syytä, varmaan minussakin (ehkä omin sitä vauvaa tisseilläni), mutta myös esim. meidän neuvolajärjestelmässä ja yhteiskunnassa, joka ei kovin kummoisesti silloin tukenut nuorta miestä isäksi tulossa. Ainoa asia mitä siltä neuvolassa kysyttiin (oli joka kerralla mukana!!!!!!!!!!) että "kuinka paljon käytät alkoholia?". Muuten koko raskauteen suhtauduttiin äidin ja vauvan juttuna, isä oli siinä vain pienessä sivuroolissa alusta saakka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen panostaa niihin lapsiin, niin miksei sitten mies voi panostaa siihen naiseensa? Kun äitiä pidetään hyvänä, siitä hyötyy mieskin. Ei voi mennä niin, että yks raataa, toinen makaa sohvalla narisemassa, että se olis sitten naisen mielestä jotenkin hirveän kiihottavaa ja sen takia viittis olla jotain seksikkäämpää kuin mamma. Kyllä se vaan niin on, että usein se mies huomaakin lasten myötä tarvitsevansa äitiä siinä missä lapsetkin ja se äiti on sitten se oma vaimo kun oma äiti on ehkä jo kuollut ja kuopattu.

Mua ei mikään niin paljon vituta kuin se, että mies rupeaa isoksi lapseksi ja sitä sitten pitää hyysätä ja passata. Ei mitenkään hirveä seksikäs fiilis tule siitä.

Ja kuka siihen mieheen panostais? Vai oliko se niin, ettei miehen hyvinvoinnilla ole väliä, pääasia että lapsilla ja äidillä menee hyvin? Vai oletatko, että miehillä olevan loppumattomat voimavarat ja itsetunto? Onhan se mieskin kovilla hoitaessaan työn lisäksi kotia, lapsia ja vaimoa. Samalla tavalla se nainenkin  hyötyisi siitä, että isä voisi hyvin. Jostain syystä vain sellainen ajatus, että mies tarvitsisi puolisoltaan jotain tekee monen naisen mielessä miehestä aikuisen lapsen. Vastaavalla logiikalla naiset ovat melkoisia vauvoja kun ovat niin usein sitä miesten apuaja huomiota peräänkuuluttamassa. Aika usein myös ennen lasten hankkimista.  

Eli miehen kannalta perheen perustamisessa on ainoastaan huonoja puolia.

Mies ottaa aina tietoisen riskin kun tekee lapsia naisen kanssa.

Onneksi on kännykkä ja laadukasta nettipornoa ja muuta viihdykettä, esim. fleshlighit. Ajatelkaa, esi-isillä ei ollut. Eikä ollut ehkäisyäkään. Eikä naisten seksuaalista vapautumista (edes osittain). Olemme seksin suhteen heitä sata kertaa onnekkaampia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaimo ja äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaimo ja äiti kirjoitti:

Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.
Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.

Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.

Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).

Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...

Vielä kun joku kertoisi miten sitä vaimoa 100% oikeasti ja aidosti tuetaan, niin saattaisi se naisen halujen palaaminenkin muuttua tarinasta todellisuudeksi. Itse teidän useammankin tapauksen missä hyvä yritys (sanotaan vaikka 90% oikein) ei ole todellakaan riittänyt.

Olisi hienoa jos noista raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista ja pikkulapsiajan vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen puhuttaisiin enemmän ja aiemmin. Ei ainakaan meille aikanaan neuvolassa näistä mitään puhuttu eikä vaimo osannut itsekään sanoa mistä on kyse. Meni siinä minullakin liian pitkään ennen kuin lamppu syttyi.

Ja voin kertoa että todellakin olin turhautunut, kun tulin torjutuksi jo halausyrityksissäkin. Tämä on varmasti näkynyt kireänä pinnana ja ajoittain vähemmän innokkaana osallistumisena niin vaimolle kuin lapsillekin. Jälkiä on nyt yritetty korjata pariterapiassa melko laihoin tuloksin. Että tällainen tarina täällä.

Minä ainakin naisena koin asian siten, että kun oli lasten hoitamisesta rättiväsynyt, mies niillä halauksillaan ja lähestymisyrityksillään vain tuo minulle lisäpaineita siitä, että minun pitäisi huomioida myös hänet. Kun oikeasti saa sen tuntikausia itkeneen lapsen nukkumaan, se halaus ei todellakaan tuonut minulle lohtua ja tukea, vaan tulkitsin sen vain viestiksi, että "hei, muistatko, minäkin olen täällä, nyt on minun vuoroni". Hikisenä, maitopukluisena ja väsyneenä ei todellakaan tee mieli halata vaan olla vain yksin.

Eikä asiaa helpottanut yhtään se tieto, että mies katseli yökaudet pornoa. Tietoisuus siitä, että toinen koko ajan odottaa, jyskyttää koko ajan päässä ja koko touhu ahdistaa vain koko ajan enemmän. Eihän mies tässä mitään väärää tietenkään tee, mutta kyllä se vain ahdistaa, kun pitää olla hyvä äiti, mutta samalla kello tikittää sinne seksinkin suorittamiseen.

Ihan yhtä lailla se ahdistaa miestä, kun tietää että toinen kaipaa tukea ja lohdutusta ja itsekin on läheisyyttä vailla ja pahin mitä voit tehdä, on mennä metriä lähemmäksi rakastasi. Sitä samaa ihmistä joka on aiemmat vuodet ollut se joka käpertyy kainaloon ja pyytää halia tai silitystä/rapstusta, koska juuri sillä hänet saa aina rauhoitettua/lohdutettua ja paremmalle tuulelle. Auttaisi melkoisesti jos osattaisiin puolin ja toisin kertoa mistä kenkä itsellä puristaa ja mitä kuvitellaan toisen haluavan. Me ei osattu ja maksetaan siitä nyt hintaa.

Miten teillä meni? Osasitko kertoa miehellesi miksi läheisyys ahdistaa?

Vierailija kirjoitti:

No olisihan se upeaa että nainen olisi kuuma.

Niin, mutta kannattaa ottaa huomioon, että silloin joutuu luopumaan muusta. Lasten harrastusten sijasta panostetaan ne rahat rouvan ulkonäköön, yksi ylimääränen huone vaatteille ja kengille.

Kotiin tullessa saat kompastella leluihin ja olkkarin sohvassa on jonkun oksennusta. Rouvahan ei kotona ole, vaan huolehtimassa itsestään.

Kodin- ja lastenhoitajan palkat kannattaa ottaa myös huomioon.

Toki jouluna tuntuu mukavalta kun rouvan miespuoliset työkaverit ovat muistaneet kolleegaansa yöhepenillä ja treffikutsuilla.

Elämä on valintoja eikä kaikkea voi koskaan saada.

Miten teet kissasta lehmän?

Menemällä naimisiin sen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Miehessä oli syytä, varmaan minussakin (ehkä omin sitä vauvaa tisseilläni), mutta myös esim. meidän neuvolajärjestelmässä ja yhteiskunnassa, joka ei kovin kummoisesti silloin tukenut nuorta miestä isäksi tulossa. Ainoa asia mitä siltä neuvolassa kysyttiin (oli joka kerralla mukana!!!!!!!!!!) että "kuinka paljon käytät alkoholia?". Muuten koko raskauteen suhtauduttiin äidin ja vauvan juttuna, isä oli siinä vain pienessä sivuroolissa alusta saakka. 

Tämä on niin totta. Miehen rooli nähdään yhteiskunnassa edelleen vain apuvanhempana, joka tukee ja auttaa äitiä oikean vanhemman roolissa. Neuvolassa tuli kyllä selväksi että mies on autonkuljettaja ja kantojuhta, jonka kanssa ei lapsen asioista kannata puhua, kun ei se mies niistä mitään kuitenkaan ymmärrä. Heidän ainoa velvollisuus miehiä kohtaan tuntui olevan juuri noilla alkoholinkäyttö kysymyksillä poimia isien joukosta pois ne yksilöt, jotka ovat vaaraksi äidille ja lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Luen näitä juttuja ihan haavi auki. Näyttää siltä että 9/10 mammaa pitää itsestäänselvyytenä sitä että parisuhde laitetaan holdiin pahimmillaan 20 vuodeksi ja kuvitellaan sitten että mies odottaa sitä?? Ja jos odottaa eikä mamman sittenkään tee mieli - se on tietty miehen vika!

Mulle ei ole tullut mieleenkään lokeroida miestäni ulos parisuhteesta vain elättäjäksi ja kotitöiden tekijäksi. Itse olen mieheni valinnut rakastetuksi, rakastajaksi, parhaaksi ystäväkseni ja arjen jakajaksi. Se tarkoittaa sitä että myös minun täytyy pitää huoli siitä että hänellä on yhtä hyvä olla tässä suhteessa kuin minullakin. Onneksi haluamme toisiamme vielä näin 20v jälkeenkin! Meille on parisuhde ollut aina yhtä tärkeä kuin perhekin. Ei ole toista ilman toista.

Aloituksessa nostettiin esiin se seikka, että mies näplää sohvalla puhelinta kyllästyneenä elämäänsä ja siihen mammautuneeseen vaimoon - jolla siis ei ole muuta mahdollisuutta kuin olla se "mamma", koska mies ei jouda kännykännäpläämisiltään osallistumaan vanhemmuuteen ja antamaan aikaa sille, että "mamma" voisi olla muutakin. Missä on siis se "arjen jakaminen" tässä yhtälössä? 

Mulla halut jopa lisääntyi lasten saamisen jälkeen, joten huolehdin aina että olin puhdas, hyväntuoksuinen ja naama maalattuna paikalleen. Mies sai mennä vapaasti harrastuksissaan vaikka koko viikonlopun. Hoidin kotityöt, pihatyöt, ruuanlaiton, tein töitä niin paljon kuin pystyin lasten hoidon ohella tekemään, maksoin puolet menoista. Tsemppasin toista uranvaihdoissa ja uusissa harrastuksissa silläkin uhalla että talous heilahti. Yritin antaa hellyyttä ja huomiota niin paljon kuin jaksoin (osittain seksin toivossa, myönnän) ja tein aloitteita. Sain max. kerran viikossa. Ja kyllä, olin väsynyt.

Mies löysi toisen. 

Katkera olen kyseiselle miehelle, en miehille yleensä. Osaanpahan valita jatkossa paremmin.

Meillä myös mies valmistautui illan seksihetkiin selaamalla pornoa/nukkumalla/pelaamalla jotta olisi ollut mielestään riittävän pirteä seksiin. Minä tein lapsiperheessä kaiken muun, ja mies valitti kun minä on ollut pirteä ja valmis, hehkeä häntä varten sitten kun olin saanut lapset nukkumaan. Miten olinkaan muuttunut niin henkisesti laiskaksi ja epäviehättäväksi, enkä viitsinyt yhtään panostaa parisuhteeseen! Lopulta koko mies oksetti ja lähdin. Yök vieläkin. 

vaimo ja äiti kirjoitti:

Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.

Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.

Jos vaimo unohtaa miehen, eli jos miestä on suhteessa pitkään laiminlyöty, se on myöhäistä sitten. Rakkaus on jo, sanoisin kuollut, mutta oikeasti se on tapettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On helppoa estää naista muuttumasta pelkäksi mammaksi. Siihen riittää, että mies yksinkertaisesti ottaa päävastuun lapsista. 

Varmaan aika moni ottaisikin jos nainen ottaisi päävastuun taloudesta mutta eipä taida monella mammalla työmatkoja olla. Makoillaan kotona "raatamassa" lastenhoidon parissa samalla kun ukko matkustaa maailman ääriin etsien leipää laiskalle mammalle joka ei halua omaa osaansa rahoituksesta hoitaa.

Jos kävisit ulkona sen sijaan, että imet todellisuutesi alaikäisten poikien keskustelupalstoilta huomaisit, että valtaosa suomalaisista naisista käy töissä. Naiset ovat itseasiassa useammin työssäkäyviä kuin miehet

Niin kaikista suomalaisista, mutta ei naimississa olevista, koska naiset ei pitkään työtöntä miestä katsele.

Itse en koe olevani mikään mamma. Huolehdin itsestäni, pukeudun ihan kivasti, olen normaalipainoinen. Käyn töissä.

Miehen mielestä meillä todella vähän seksiä ja minä olen se ketä ei koskaan kiinnosta. (Seksiä on n.kerran viikossa)

No ei kyllä kauheasti kiinnosta, kun mies on itsekkin iso lapsi. Kotityöt jää usein tekemättä. Työt ja harrastukset vie ison osan herran ajasta, ei siinä mitään. Mutta turha odottaa että kotona odotellaan haarat levällään tai keikistellään minihameessa, kun itse ei tee mitään sen eteen että tuo minua kiinnostaisi.

Toki tykkään seksistä, mutta toivoisin että minua huomioidaan muutenkin kun kouraisemalla tisseistä silloin kun tekee mieli. Kiva olisi että muistetaan äitienpäivänä ja syntymäpäivänä. Kiva olisi, että jos hän on ollut kotona ja minä töissä niin olisi edes tiskit laitettu koneeseen ja sänky pedattu. Kiva jos edes joskus hän ehdottaisi jotain yhteistä tekemistä. Kiva jos joskus kysyisi mitä minulle kuuluu. Näitä kaikkia itse noudatan.

Ehkä sitten jaksaisi kiinnostaakkin se minihameessa pyllistely.