"lapsiperhe-elämään pettyneet miehet eivät olisi halunneet että eroottinen vaimo muuttuu pelkäksi mammaksi" ärrr!!

Vierailija kirjoitti:

Omalta kohdaltani voin todeta, että äidiksi tulon jälkeen minua ei olisi mikään miehen työpanos kodin ja lasten suhteen estänyt muuttumasta eroottisesta vaimosta mammaksi. Oli mies tasapuolinen kasvattaja tai ei, mutta kun lapsia on useampia, he väistämättä vievät niin suuren siivun omasta jaksamisesta, omasta ajasta ja ajatuksista, että mikään mahti maailmassa ei olisi pystynyt estämään minua muuttumasta "mammaksi". Mies on meidän tapauksessa siis joutunut heittämään hyvästit sille eroottiselle olennolle, jonka kanssa meni naimisiin 14 vuotta sitten. Ja puhun nyt siis omasta puolestani, enkä siten usko kaikkien kohdalla olevan näin, mutta sen uskon, etten ole ainoa tällainen tapaus. 

Mammalla tarkoitan omassa tapauksessani sitä, etten enää kiinnitä yhtä paljon huomiota ulkonäkööni, en ole yhtä iloinen ja puhelias, viihdyn enemmän yksin lasten mentyä nukkumaan kuin aikaisemmin, en halua seksiä enää 6krt/vko niin kuin ennen, en jaksa enää innostua seksistä samalla tavalla ja kokeilla uusia juttuja yhtä usein, en yllätä miestä enää esimerkiksi hänen tultua töistä kotiin ja vartalonikin on kokenut melkoisen muutoksen, minkä vuoksi itsetuntoni seksin suhteen on laskenut paljon. Nykyisin voin lähteä tukka takussa ja meikittä ulos, eikä jaksa vähempää kiinnostaa. Joskus toki laittaudun, mutta niitä mammapäiviä kyllä on paljon enemmän. 

Minulla on ihan sama tilanne. Tosin, mitä enemmän vuosia on mennyt, sitä armollisempi sitä on itselleen tullut. Nyt kun kuopus on vähän päälle vuoden, ja imetys alkaa olla lopuillaan, olen taas ottanut asiakseni katsella vähän vaatekaapin sisältöä, varailla kampaaja-aikaa ja sen semmoista.

Olen todella ollut kuplassa viimeisen vuoden, mutta viimeisen vauvan kanssa ja 34-vuotiaana sitä huomaa, että luppoajasta voi nauttiakin. Aika monta Greyn Anatomian, Gilmoren tyttöjen ja monen muun hömpän tuotantokautta on tullut katsottua. En ole pukeutunut heti herättyäni, enkä lähtenyt ulos joka säähän. En ole hemmotellut miestä vaan itseäni. Jos meikittömyys on onglema jollekin toiselle, olkoot se niin. Jos ylipainoni on jollekin ongelma, niin olkoon sekin vaan niin. Meillä on seksiä, meillä on hellyyttä ja meillä on molemmilla myös ne omat menot. 

Ne miehet, joita vaimon mammautuminen häiritsee, voivat itse astua estradille ja varata vaimolle paljon aikaa ihan vain olla ja tehdä mitä huvittaa. Kyllä se elämä siitä voittaa vielä, mutta tämä ei tarkoita sitä että vaimo palaa vaimon muottiin ja on taas mukava pikku kodinhoitaja ja seksinukke ;)

Onko sit mammautunut jo etukäteen jos viihtyy ennen lapsien saamista kollareissa, löysissä trikoopaidoissa, tukka sotkussa ja meikittä :D ? Mies kyllä himoaa, vaikka tulisin lenkiltä oikeasti löysissä vaatteissa, naama punaisena ja tukka hikisenä. Aika nopeasti lentää tuulipuvut sun muut silloin nurkkaan, ei siinä mitään eroottisia vaatteita tarvita.

Mutta selväähän tuo on, että lapsensaanti vähentää seksiä väkisinkin yövalvomisten ja lastenhoidonkin myötä. Ei vaan yksinkertaisesti voi naida olkkarissa keskellä päivää, ei oikein makkarissakaan ennen kuin muksut varmasti nukkuu tai on jossain poissa. Itsekin muistain kun 9-vuotiaana joskus halusin vaan makoilla (makkarin viereisessä) olkkarissa, ja kieltäydyin menemästä huoneeseeni kun porukat pyysi, tivasin vaan "MIKS? MIKSI? ETTE ANNA MITÄÄN PERUSTETTA!!" Vanhemmiten on että miksi vanhemmat ei oikeen tykänneet siitä että lapsi notkuu niiden makkarin oven ulkopuolella... :D

On tuo lastenhankinta itsellenikin sellainen arvoitus vielä, koska en itsekkäästi ajateltuna ole varma, olenko valmis siihen, että seksielämä rajoittuu paljon ekan 3-4 vuoden aikana, kunnes se vähitellen helpottuu, muttei silloinkaan kokonaan. Samoin jos mies alkaa vauvoista haaveilemaan, niin meinaan terottaa kauhuskenaarion myötä, että miten siinä oikeasti voi käydä. Ettei tule ainakaan yllätyksenä.

Onko vaimoni "mammautunut" lapsen saamisen jälkeen? Kyllä.

Tuliko tämä minulle yllätyksenä? Ei tullut.

Jaksanko silti hoitaa lasta ja kotitöitä isommin valittamatta tilanteesta? Kyllä.

Onko tällä kehityksellä ollut vaikutusta vaimoni seksuaaliseen halukkuuteen? Kyllä.

Onko tällä kehityksellä ollut vaikutusta omaan seksuaaliseen halukkuuteeni? Kyllä.

Onko tällä kehityksellä ollut vaikutusta siihen, mikä on elämässäni tärkeiden asioiden keskinäinen järjestys? Kyllä.

Miten tämä vaikuttaa päivittäiseen elämääni ja toimintaani? Teen enemmän töitä, olen illalla uupuneempi kuin koskaan. Seksuaaliset tarpeeni hoidan runkkaamalla vessassa, mielihyvää saan illalla salaa juoduista kaljoista.

Onko edellä kuvattu kehitys tyypillistä tai normaalia? Kyllä.

Millä sanalla sitä kuvailisit? Lapsiperhearki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On helppoa estää naista muuttumasta pelkäksi mammaksi. Siihen riittää, että mies yksinkertaisesti ottaa päävastuun lapsista. 

Varmaan aika moni ottaisikin jos nainen ottaisi päävastuun taloudesta mutta eipä taida monella mammalla työmatkoja olla. Makoillaan kotona "raatamassa" lastenhoidon parissa samalla kun ukko matkustaa maailman ääriin etsien leipää laiskalle mammalle joka ei halua omaa osaansa rahoituksesta hoitaa.

Ihan kuin se 480 euroa/kk jonka saa, kun on joka viikko kolme arkipäivää pois, voisi korvata sitä haittaa mitä siitä on perheelle. Varsinkaan jos käteen tulee muuten 3200 ja matkojen kanssa 3680. Varsinkin jos äiti saa käteen vaikka 3000/kk .. se on puhdasta ahneutta ja sitä ettei edes huvita olla perheen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen panostaa niihin lapsiin, niin miksei sitten mies voi panostaa siihen naiseensa? Kun äitiä pidetään hyvänä, siitä hyötyy mieskin. Ei voi mennä niin, että yks raataa, toinen makaa sohvalla narisemassa, että se olis sitten naisen mielestä jotenkin hirveän kiihottavaa ja sen takia viittis olla jotain seksikkäämpää kuin mamma. Kyllä se vaan niin on, että usein se mies huomaakin lasten myötä tarvitsevansa äitiä siinä missä lapsetkin ja se äiti on sitten se oma vaimo kun oma äiti on ehkä jo kuollut ja kuopattu.

Mua ei mikään niin paljon vituta kuin se, että mies rupeaa isoksi lapseksi ja sitä sitten pitää hyysätä ja passata. Ei mitenkään hirveä seksikäs fiilis tule siitä.

Ja kuka siihen mieheen panostais? Vai oliko se niin, ettei miehen hyvinvoinnilla ole väliä, pääasia että lapsilla ja äidillä menee hyvin? Vai oletatko, että miehillä olevan loppumattomat voimavarat ja itsetunto? Onhan se mieskin kovilla hoitaessaan työn lisäksi kotia, lapsia ja vaimoa. Samalla tavalla se nainenkin  hyötyisi siitä, että isä voisi hyvin. Jostain syystä vain sellainen ajatus, että mies tarvitsisi puolisoltaan jotain tekee monen naisen mielessä miehestä aikuisen lapsen. Vastaavalla logiikalla naiset ovat melkoisia vauvoja kun ovat niin usein sitä miesten apuaja huomiota peräänkuuluttamassa. Aika usein myös ennen lasten hankkimista.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen panostaa niihin lapsiin, niin miksei sitten mies voi panostaa siihen naiseensa? Kun äitiä pidetään hyvänä, siitä hyötyy mieskin. Ei voi mennä niin, että yks raataa, toinen makaa sohvalla narisemassa, että se olis sitten naisen mielestä jotenkin hirveän kiihottavaa ja sen takia viittis olla jotain seksikkäämpää kuin mamma. Kyllä se vaan niin on, että usein se mies huomaakin lasten myötä tarvitsevansa äitiä siinä missä lapsetkin ja se äiti on sitten se oma vaimo kun oma äiti on ehkä jo kuollut ja kuopattu.

Mua ei mikään niin paljon vituta kuin se, että mies rupeaa isoksi lapseksi ja sitä sitten pitää hyysätä ja passata. Ei mitenkään hirveä seksikäs fiilis tule siitä.

Ja kuka siihen mieheen panostais? Vai oliko se niin, ettei miehen hyvinvoinnilla ole väliä, pääasia että lapsilla ja äidillä menee hyvin? Vai oletatko, että miehillä olevan loppumattomat voimavarat ja itsetunto? Onhan se mieskin kovilla hoitaessaan työn lisäksi kotia, lapsia ja vaimoa. Samalla tavalla se nainenkin  hyötyisi siitä, että isä voisi hyvin. Jostain syystä vain sellainen ajatus, että mies tarvitsisi puolisoltaan jotain tekee monen naisen mielessä miehestä aikuisen lapsen. Vastaavalla logiikalla naiset ovat melkoisia vauvoja kun ovat niin usein sitä miesten apuaja huomiota peräänkuuluttamassa. Aika usein myös ennen lasten hankkimista.  

Hoitaessaan vaimoa? Onko vaimo joku lapsi vai?

vaimo ja äiti kirjoitti:

Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.

Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.

Olen samaa mieltä siitä, että tästä asiasta olisi hyvä puhua enemmän ja aiemmin. Ja muutenkin kehittää neuvolasysteemiä koko perhettä huomioivaan suuntaan. Uuden lapsen syntyminen on suuri elämänmuutos, joka koskettaa muitakin kuin vain vauvaa ja synnyttäjää.

Silti en malta olla ihmettelemättä miksi naisilta ei vaadita sitä, että voisivat kontrolloida käytöstään hormoneista huolimatta? Koska olet kuullut, että miehen hormonitoiminta on kelvannut selitykseksi miehen käyttäytymiselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen panostaa niihin lapsiin, niin miksei sitten mies voi panostaa siihen naiseensa? Kun äitiä pidetään hyvänä, siitä hyötyy mieskin. Ei voi mennä niin, että yks raataa, toinen makaa sohvalla narisemassa, että se olis sitten naisen mielestä jotenkin hirveän kiihottavaa ja sen takia viittis olla jotain seksikkäämpää kuin mamma. Kyllä se vaan niin on, että usein se mies huomaakin lasten myötä tarvitsevansa äitiä siinä missä lapsetkin ja se äiti on sitten se oma vaimo kun oma äiti on ehkä jo kuollut ja kuopattu.

Mua ei mikään niin paljon vituta kuin se, että mies rupeaa isoksi lapseksi ja sitä sitten pitää hyysätä ja passata. Ei mitenkään hirveä seksikäs fiilis tule siitä.

Ja kuka siihen mieheen panostais? Vai oliko se niin, ettei miehen hyvinvoinnilla ole väliä, pääasia että lapsilla ja äidillä menee hyvin? Vai oletatko, että miehillä olevan loppumattomat voimavarat ja itsetunto? Onhan se mieskin kovilla hoitaessaan työn lisäksi kotia, lapsia ja vaimoa. Samalla tavalla se nainenkin  hyötyisi siitä, että isä voisi hyvin. Jostain syystä vain sellainen ajatus, että mies tarvitsisi puolisoltaan jotain tekee monen naisen mielessä miehestä aikuisen lapsen. Vastaavalla logiikalla naiset ovat melkoisia vauvoja kun ovat niin usein sitä miesten apuaja huomiota peräänkuuluttamassa. Aika usein myös ennen lasten hankkimista.  

No kuule, ei kukaan, koska se mieskään ei panosta kehenkään! Mies ei panosta lapsiin eikä vaimoon, mutta vinkuu kun häntä ei huomioida. Vaimo panostaa lapsiin ja itseensä kun muuten jää vaille huomiota. JOS se mies panostais siihen naiseensa, vois nainen ehkä jaksaa panostaa häneenkin, mutta niin kauan kuin koko paska jää vaimon käteen niin mies jääköön huomioitta!

Keskustelun avauksessa juuri oli kyse siitä, että on petytty lapsiperhearkeen ja vaimon mammautumiseen.

Siinähän luki, että: "Tein lapset oikeasti vaimon mieliksi, nyt harmittaa. En jaksa osallistua perhe ja kotielämään vaan röhnötän sohvalla näpläämässä puhelinta. Vaimokin on muuttunut eroottisesta viettelijättärestä pelkäksi mammaksi. Olen pettynyt elämääni.". Tämän mukaan mies ei hoida työn lisäksi kotia lapsia tai sitä vaimoa. Mitäs jos ottais homman haltuun ja alkais hoitamaan joko kotia, lapsia tai vaimo, niin ehkä se mammautuminen saatais keskeytymään!? Tämä mieshän nimenomaan jättää kaiken tekemättä ja vaan ulisee, kun mikään ei ole kivaa. Jos haluu saada, on pakko antaa!

Onneksi minulla on kunnon nainen, joka ei halua lapsia.

Eikö naisia alkais haluttaa, jos alkais vaan puuhailemaan miehensä kanssa?

Minä päätion  jo nuortena ettei minun miehen miehen tarvitse puutetta kärsiä ja olen luvannut miehelleni jo seurusteluaikana, että hän saa seksiä aina kun haluaa. Eihän siinä mene kuin varttitunti tai puoli tuntia!! Ja mies on niin tyytyväinen tällä pienellä panostuksella. Tekee itse lähes kaiken työnkin.

Mikä pakko niitä kakaroita on ylipäätään hankkia, jos parisuhde on hyvä ja molemmat viihtyvät ja ovat onnellisia? Aivan liian monta suhdetta kariutuu, kun ei ymmärretä, että myös kahden aikuisen perhe on ihan oikea, täysi perhe, ja onnellisuus keskimäärin vain laskee lisääntymisen myötä.

Vierailija kirjoitti:

vaimo ja äiti kirjoitti:

Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.

Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.

Olen samaa mieltä siitä, että tästä asiasta olisi hyvä puhua enemmän ja aiemmin. Ja muutenkin kehittää neuvolasysteemiä koko perhettä huomioivaan suuntaan. Uuden lapsen syntyminen on suuri elämänmuutos, joka koskettaa muitakin kuin vain vauvaa ja synnyttäjää.

Silti en malta olla ihmettelemättä miksi naisilta ei vaadita sitä, että voisivat kontrolloida käytöstään hormoneista huolimatta? Koska olet kuullut, että miehen hormonitoiminta on kelvannut selitykseksi miehen käyttäytymiselle?

Mitä tarkoitat että miten naisen tulisi tässä asiassa "kontrolloida" käytöstään? :) Valitettavasti seksi on yksi niistä asioista mihin toista ei voi milloinkaan pakottaa, jos toista ei haluta.

Kyllä minusta miehiä ymmärretään paljonkin hormoniensa vuoksi. "Pojat on poikia" ajatus jyllää aika vahvana vielä näin 2000-luvullakin. Käyttää miehet sitä härskisti hyväksikin osa; "petin koska panetti ja sinä et anna".

vaimo ja äiti kirjoitti:

Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.

Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.

Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen panostaa niihin lapsiin, niin miksei sitten mies voi panostaa siihen naiseensa? Kun äitiä pidetään hyvänä, siitä hyötyy mieskin. Ei voi mennä niin, että yks raataa, toinen makaa sohvalla narisemassa, että se olis sitten naisen mielestä jotenkin hirveän kiihottavaa ja sen takia viittis olla jotain seksikkäämpää kuin mamma. Kyllä se vaan niin on, että usein se mies huomaakin lasten myötä tarvitsevansa äitiä siinä missä lapsetkin ja se äiti on sitten se oma vaimo kun oma äiti on ehkä jo kuollut ja kuopattu.

Mua ei mikään niin paljon vituta kuin se, että mies rupeaa isoksi lapseksi ja sitä sitten pitää hyysätä ja passata. Ei mitenkään hirveä seksikäs fiilis tule siitä.

Tämä. Helppoa on olla kaikkea muutakin kuin äiti kun siihen on mahdollisuus. Saan opiskella ja harrastaa, mies näkee sen suorana panostuksena parisuhteeseen joten tekee sen mahdolliseksi. Kavereita kannustaa näkemään ilman lapsia. Olen tällä hetkellä kotiäitinä vauvalle ja 5-vuotiaalle. On aika yksinäistä, mutta minun pelastus on uusi liikuntaharrastus johon olen ihan hurahtanut ja opiskelut iltaisin. Kun on jotain muutakin kuin äitiys elämässä on helpompi olla vaimokin, kun on kosketuspintaa siihen oikeaan minään eikä vain äiti minään. Ja tämä ei ole minkään hyvin nukkuvan vauvan äidin tekstiä, viime yönä taisin herätä välillä 00-06 neljä kertaa että siitä voi laskea ;)

Vierailija kirjoitti:

vaimo ja äiti kirjoitti:

Mun mielestä olisi myös hyvä painottaa sitä esim neuvolassa, että naisella tosiaan hormonitoiminta on sekaisin raskaus ja imetysaikana, yksilöllisiä eroja toki on, mutta monet naiset ei yksinkertaisesti ole vauvavuotena "virittyneet" muuhun kuin siihen jälkeläisestä huolehtimiseen. Koska biologian kannalta se on vauvan selviytymisen ehto. Vaikka näin ei feministisessä maailmassa enää saisikaan sanoa, se äidin symbioosi vauvan kanssa on ennen ollut perusedellytys vauvan selviämiselle ja toisilla nykynaisilla tämä vaisto on edelleen hyvin vahva. Toisinsanoen, ne naiset jotka elää vauvalleen eivät ole viallisia - vaan juuri sellaisia miksi luonto on tarkoittanut.

Miesten, isien, tulisi kuitenkin tietää tämä, jotta he myös ymmärtää että tukemalla vaimoa pikkulapsiaikana, erotiikka kyllä palaa suhteeseen kunhan vauva kasvaa ja naisen hormonitasot normalisoituu. Ja että vika ei ole heissä eikä he ole vähemmän tärkeitä kuin jälkeläiset, vaan syy on biologiassa. Valitettavasti kaikki miehet ei tätä asiaa ymmärrä/tiedä/ välitä siitä, jolloin he muilla tavoin torpedoi suhteen (esim pettäminen). Miehiä ei edelleenkään huomioida tarpeeksi meidän neuvolajärjestelmässä.

Tuosta on miljoona tarinaa, että sitä erotiikkaa ja naisen palautumista vaimoksi sitten jäädään kiltisti odottamaan ja sitten ne lapset ovatkin aikuisia.

Tarinaa nimenomaan. Useinhan se suhde sitten tuhotaan muilla tavoin, kun ei ymmärretä/ haluta ymmärtää mistä naisen haluttomuus johtuu ja miehelle syntyy turhautumista, vihaa, pettymystä ym kielteisiä tunteita. "kiltisti odottaminen" tarkoittaa osalle miehistä valitettavasti naisen vähättelyä, haukkumista, pettämistä, mitätöintiä, lapsen tasolle heittäytymistä (ei esim oteta vastuuta niistä lapsista ja kodista enää ja koitetaan näin kostaa naiselle hänen haluttomuudestaan).

Jos oikeasti ja aidosti mies ymmärtää ja tukee vaimoaan pikkulapsiaikana, niin lähes varmasti ne naisen halut myös palaa. Asia erikseen sitten jos niitä haluja ei ole koskaan oikein ollutkaan...

Ihan normaalia, että nainen jättää miehen ilman seksiä lapsen syntymän jälkeen. Nainen on jo saanut, mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

No olisihan se upeaa että nainen olisi kuuma.

Sun osallistuminen lasten hoitoon ja kotitöihin korreloi kivasti naisen kuumuuden kanssa. Mutta oma vika, jos ainoa kuuma paikka teillä on uuni.

Minä pelkäsin raskausaikana etukäteen "mammautuvani" ja koitin jo silloin keksiä tapoja, joilla pysyä huoliteltuna väsyneenä ja kiireisenä. Paljon on pieniä juttuja, jotka eivät vie juurikaan aikaa tai vaivaa, mutta jotka yhdessä muuttavat paljon vaikutelmaa. Yksi fiksu veto oli silmälasien päivittäminen - ennen käytin usein piilolinssejä, mutta väsyneille silmille mukavampi vaihtoehto on kauniit silmälasit, joiden kanssa olo ei ole "homssuinen". Hiukset kannattaa värjätä lähelle omaa sävyä, niin ei näytä juurikasvun takia jatkuvasti kulahtaneelta. Perusponnarikin on kivan näköinen, kunhan tukka on suht puhdas. Sitä voi piristää vaikkapa hauskalla soljellisella ponnarilenksulla, tai vaikka helminauhan näköisellä. Huolehdin myös siitä, että on tarpeeksi mukavia vaatteita, jotka ovat ehjiä, nypyttömiä ja kivan näköisiä. Yhtä mukava asu kauppaan vauvan kanssa on vaikkapa lämpölegginsit ja rento neulemekko kuin värinsä menettäneet tuulihousut ja tahrainen huppari. Pikameikkiinkään ei kauaa mene, vähän peitevoidetta, kulmakynää ja sävytettyä huulikiiltoa, ehkä sipaus ripsiväriäkin. Tekee jo paljon freesimmän näköiseksi.

Kaikkien ei ole mikään pakko olla kiinnostunut ulkonäöstään, eikä siinä ole mitään pahaa, jos näin on. Monilla naisilla se kuitenkin vaikuttaa mielialaan huomattavasti, jos näyttää koko ajan narkilta. Joskus alakuloista piristää, jos kokee olevansa kivan näköinen. Siinäkään ei ole mitään pahaa, eikä se ole turhamaista. Suosittelen kuitenkin pohtimaan jo raskausaikana, miten voisi piristää itseään sievällä ulkonäöllä mahdollisimman vaivattomasti. Vaikka raskaana kuvittelisi, ettei omat kauneudenhoitorutiinit muutu, niin sitä voi huomata, ettei olekaan aikaa kuukausittaiseen ripsihuoltoon, eikä vanhat pillifarkut mahdu enää päälle, ja jalatkin väsyvät korollisissa nilkkureissa. Silloin ajautuu helposti löntystämään haalistuneissa collegehousuissa kuluneissa tennareissa haaveillen siitä päivästä, että jaksaisi taas panostaa itsensä kuten ennen. Ellei sitten oikein ajatuksen kanssa kerää ideavarastoa asioista, jotka ovat mukavia ja nopeita, mutta samalla kauniita.

Meillä minä olen aina ollut se aloitteellisempi ja halukkaampi osapuoli, mies passiivisempi. Raskausaikana olin vielä kiimaisempi kuin normaalisti, mies taas passivoitui entisestään. Se kylmyys, välinpitämättömyys ja torjuminen jätti jälkensä. Meidän tapauksessa ainakin ukko saa siis syyttää ihan itseään, jos ei lapsen syntymän jälkeen enää "heru" samaan tyyliin kuin ennen. Eipä paljon kiinnosta vauva-arjen keskellä huolehtia miehen himoista, kun itsekin jäin raskausaikana oman onneni (lue: vibraattorini) nojaan...

Luen näitä juttuja ihan haavi auki. Näyttää siltä että 9/10 mammaa pitää itsestäänselvyytenä sitä että parisuhde laitetaan holdiin pahimmillaan 20 vuodeksi ja kuvitellaan sitten että mies odottaa sitä?? Ja jos odottaa eikä mamman sittenkään tee mieli - se on tietty miehen vika!

Mulle ei ole tullut mieleenkään lokeroida miestäni ulos parisuhteesta vain elättäjäksi ja kotitöiden tekijäksi. Itse olen mieheni valinnut rakastetuksi, rakastajaksi, parhaaksi ystäväkseni ja arjen jakajaksi. Se tarkoittaa sitä että myös minun täytyy pitää huoli siitä että hänellä on yhtä hyvä olla tässä suhteessa kuin minullakin. Onneksi haluamme toisiamme vielä näin 20v jälkeenkin! Meille on parisuhde ollut aina yhtä tärkeä kuin perhekin. Ei ole toista ilman toista.