Lue keskustelun säännöt.
Ei-akateemiset, mitä akateemisten tapoja/juttuja teidän on vaikea ymmärtää?
21.11.2016 |
Tein tänne eilen keskustelun ei-akateemisten tavoista, joita akateemiset eivät ymmärrä. Keskustelu kääntyi ilmeisesti asiattomaksi, koska se on poistettu. Ajattelinkin, että olisi hyvä saada päinvastainen näkökulma asiaan.
Eli kysymys ei-akateemisille: mitä akateemisten tapoja/juttuja teidän on vaikea ymmärtää?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Työttömiä akateemikoita on pilvin pimein, mutta kukaan ei kysy heiltä, että ''mitä olet tehnyt työttömyyden eteen'' ''nostatko tukia'' yms.
Niinkö? Kokemukseni on päinvastainen. Yleensä ihmetellään suureen ääneen, että miten voi olla korkeakoulututkinto JA muka olla työtön. Pitäisi kyllä olla töitäkin heti valmistumisen jälkeen, jos kerran on oikein tutkinto... että ei varmaan ole hakenut töitä ollenkaan tai tehnyt mitään työllistymisen eteen, koska ei töissä ole. (Hah, tätä on muuten nähty myös tällä palstalla.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näköjään ei-akateemisten on vaikea ymmärtää, että akateeminen =/= akateemikko.
Ettekö oikeasti tunne ketään räväkkää akateemista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En taida tuntea ketään akateemista, joka ei pitäisi oluesta siinä missä viinistäkin. Siellähän ne proffatkin istuvat huurteisella perjantai-iltana.
Olen itse akateeminen, ja minun on kyllä yhdyttävä tuohon väitteeseen, että akateemiset ihmiset yleensä välttelevät kovin henkilökohtaisia puheenaiheita. Siis ihan läheisissä ystävyyssuhteissakin kyllä voidaan vähän pintapuolisesti jutustella puolisoista tai suvusta, mutta jos erehdyt kertomaan, että nyt on tosi vaikeaa (masennusta tai parisuhdeongelmia tms.) niin kyllä nämä menevät vaitonaisiksi ja vaihtavat mielellään keskustelua. Ehkä sen takia olen kokenut itseni ulkopuoliseksi akateemisten joukossa, vaikka kyllä siellä muutamia sellaisiakin on, joille saa olla ihan oma itsensä kokonaisuutena ja jotka ovat kiinnostuneita sinusta ja elämästäsi läpeensä. Mutta suurin osa lähimmistä ystävistäni on amk-tutkinnon suorittaneita ja ihan perusmerkonomeja.
Tämä ketju oli tarkoitettu ei-akateemisten näkemyksille, mutta ajattelin vain sanoa että itsekin olen tuhannesti harmitellut sitä, että kahden akateemisen välinen ystävyys on usein keskustelua asioista ja ilmiöistä, ei henkilökohtaisuuksista kuten murheista tai mistään höpsöstä.
Olen se joka aiemmin kommentoi etten mielelläni keskustele henkkoht asioista ei-akateemisten kanssa koska en jaksa ihmettelyjä. Sen sijaan läheisimmät ystäväni ovat akateemisia joiden kanssa keskustellaan tosi yksityisiä juttuja. Voin myös kertoa lyhyenkin tuttavuuden jälkeen hyvin henkilöhohtaisia asioita ihmiselle jos huomaan että se on hedelmällistä ja synnyttää välillämme oikeaa keskustelua ja asioiden pohtimista. Tällainen yhteys yleensä vaatii tietyn tietopohjan ja kiinnostuksen samantyyppisiin asioihin.
Onko joillakin tosiaan niin, että suuta ei vain kerta kaikkiaan voi avata, jos ei siitä synny jotain henkeäsalpaavaa ja oivaltavaa keskustelua? Hirvittävän isoja vaatimuksia asetetaan ihan tavalliselle sosiaaliselle kanssakäymiselle. Miten laajaa tietopohjaa vaatii, jos esim kertoo, että kävi viikonloppuna matkalla tai pitäisi käydä vaihdattamassa talvirenkaat tai että lapsen sairaus on pitkittynyt ja se on vähän uuvuttavaa? Ei todellakaan herätä ei-akateemistenkaan keskuudessa mitään ihmettelyjä tällaiset, joten en oikein ymmärrä tätä edellisen kommentoijan ongelmaa. Niin, tiedän, jonkun mielestä tämän tason rupattelu on vain äärimmäisen tylsää, mutta sellaista elämä nyt vain on.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yliopistotutkinto, mutta en laske itseäni akateemiseksi, koska olen työläistaustasta ja koulutuksesta huolimatta teen ns. paskaduunia kun en ole muutakaan saanut.
Opiskeluajoilta ja yliopistoaikaisista harrastuksista tunnen silti paljonkin akateemisia, nykyään hyvissä viroissa olevia ihmisiä.
Ainoa ero mitä en ymmärrä ja minkä huomaan suhteessa ei-akateemisiin, on se että monet akateemiset välttelevät henkilökohtaisia keskustelunaiheita. He eivät puhu itsestään eivätkä juuri koskaan kysy minulta mitään. Erästä toinen akateeminen jopa kehui siitä, miten harvoin hän käyttää sanaa "minä".
Olen kiinnostunut politiikasta, ajankohtaisaiheista, tieteestä, liike-elämästä ja vaikka mistä yleisaiheista, mutta olen kiinnostunut myös ihmisistä itsestään ja heidän henkilökohtaisesta elämästään. Sekin on hämmentävää, kun toinen ei tunnu olevan lainkaan kiinnostunut minun elämästäni vaikka seurassani haluaa olla.
Ei viitsi paljastaa metsäläistä junttitaustaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ihmisten jaottelua akateemisiin ja ei-akateemisiin, enkä sitä miten jotkut akateemiset kuvittelevat itsensä viisaammiksi ja paremmiksi kuin ei-akateemiset (minusta tämä todistaa ennemmin tyhmemmäksi).
T. Eräs akateeminen ei-akateemisesta perheestä ja ystäväpiiristä ja hups, eipä mieskään ole akateeminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi serkkuni kulkee tohtorin sylinteri hattu päässään kotonaan. Onko se nyt sivistynyttä?
Mikä se semmoinen sylinteri hattu on? Aika jännän mallinen.
Se on muuten kuin silinteri, mutta ilman lieriä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En taida tuntea ketään akateemista, joka ei pitäisi oluesta siinä missä viinistäkin. Siellähän ne proffatkin istuvat huurteisella perjantai-iltana.
Olen itse akateeminen, ja minun on kyllä yhdyttävä tuohon väitteeseen, että akateemiset ihmiset yleensä välttelevät kovin henkilökohtaisia puheenaiheita. Siis ihan läheisissä ystävyyssuhteissakin kyllä voidaan vähän pintapuolisesti jutustella puolisoista tai suvusta, mutta jos erehdyt kertomaan, että nyt on tosi vaikeaa (masennusta tai parisuhdeongelmia tms.) niin kyllä nämä menevät vaitonaisiksi ja vaihtavat mielellään keskustelua. Ehkä sen takia olen kokenut itseni ulkopuoliseksi akateemisten joukossa, vaikka kyllä siellä muutamia sellaisiakin on, joille saa olla ihan oma itsensä kokonaisuutena ja jotka ovat kiinnostuneita sinusta ja elämästäsi läpeensä. Mutta suurin osa lähimmistä ystävistäni on amk-tutkinnon suorittaneita ja ihan perusmerkonomeja.
Tämä ketju oli tarkoitettu ei-akateemisten näkemyksille, mutta ajattelin vain sanoa että itsekin olen tuhannesti harmitellut sitä, että kahden akateemisen välinen ystävyys on usein keskustelua asioista ja ilmiöistä, ei henkilökohtaisuuksista kuten murheista tai mistään höpsöstä.
En tunnista tästä itseäni kyllä yhtään. Olen kolmannen polven akateeminen kuten monet ystävänikin ja harvoin puhumme mistään asioista, vaan aina miten menee yms. muuta henkilökohtaista. Asioista puhutaan vain jos ne sivuaa henkilökohtaisuuksia esim viimeksi keskustelin pitkään alkoholismista kun ystäväni lähipiirissä oli joku joka tarvitsi asiassa apua.
Tietysti akateemisissa ammateissa on paljon tälläisiä tilaisuuksia missä pääsee ja joutuu tutustumaan uusiin ihmiseen ja ns. oikeista asioista puhuminen on hyvää small-talkkia ja tutustumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuo akateemisuus määritellään - onko eri tasoja. Itse pidän tohtoreita, DI ja lääkäreitä ns kunnon akateemisina. Muut ovat pilipalitutkintoja. KTM myös ok.
Kai sentään tiedät, että tohtoriksi voi väitellä ihan miltä vaan akateemiselta alalta? Eli mielestäsi esim. historiaa yliopistossa opiskellut on pilipaliporukkaa, mutta kun hän väitteleekin historiasta tohtoriksi, hänestä tulee "oikea akateeminen"? :D
Pilipali pysyy pilipalina, asteesta riippumatta. Noin yleensä.
OTK ei ole pilipali, mutta nuivia.
OTK on siinä rajoilla...mutta ei kumminkaan. Ulkolukua.
OTK:ksi ei ole valmistuttu yli kymmeneen vuoteen että hyvin te olette kärryillä tutkinnoista ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tuntemani henkilöt, jotka korostavat akateemisuuttaan, pitävät sitä erittäin tärkeänä ominaisuutena ja myös jaottelevat henkilöt akateemisiin ja ei-akateemisiin. Tätä en oikein osaa ymmärtää tai arvostaa.
Sitten on akateemisen koulutuksen saaneita henkilöitä, jotka eivät identifioi itseään erityisesti akateemiseksi eikä heissä ole mitään huomattavia negatiivisia erityispiirteitä. Yleistäen mukavaa, älykästä ja tasokasta porukkaa.
t. perheestä kolmasosa akateemisia, kolmasosa ammattikorkeaa ja kolmasosa alempaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuo akateemisuus määritellään - onko eri tasoja. Itse pidän tohtoreita, DI ja lääkäreitä ns kunnon akateemisina. Muut ovat pilipalitutkintoja. KTM myös ok.
Kai sentään tiedät, että tohtoriksi voi väitellä ihan miltä vaan akateemiselta alalta? Eli mielestäsi esim. historiaa yliopistossa opiskellut on pilipaliporukkaa, mutta kun hän väitteleekin historiasta tohtoriksi, hänestä tulee "oikea akateeminen"? :D
Juuri näin. Ymmärsit pointin. FM:ksi riittää pelkät perslihakset - jaksaa lukea. Ei kunnon akateeminen, mutta tohtoriksi kun on lukenut niin ok,😎
FM on usein vaativa tutkinto, esim. luonnontieteellinen tutkinto ovat juuri FM. Sieltä taitavat löytyäkin just ne vaativimmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ovat itse akateemisesta kodista, on malli rahankäytöstä, mutta ei omia tuloja. Nykyään kun ei ole töitä kaikille humanisteille esim, sitten tuo ihmisystävä loisii eikä koskaan maksa takaisin. Opiskeluaikana kehittynyt alkoholismi alkaa näkyä ja isin ostama kämppä läävöittyy kiihtyvään tahtiin. Akateeminen poika ei saa omia kusiroiskeitaan pyyhittyä 90-luvulta peräisinolevalla keittiörätillä pöntön viereisestä patterista vaan rauta ruostuu. Röökivahinkoja, ja keittiötä pitää uusia massiivisen vesivahingon takia jne.
Duunarit tulee seitsemäksi korjaamaan, isä maksaa, akateeminen 40-vuotias nuori kiroaa kun alaluokka häiritsee hänen krapulaansa.
Duunareilla on hyvä palkka, naisia esineellistävä maisterinrunkku on vain velassa.
kun mennään kaikissa juhlissa ravintolaan syömään.
Vierailija kirjoitti:
kun mennään kaikissa juhlissa ravintolaan syömään.
Väitöskaronkat on helppo järjestää jossain pitotarjoilupaikassa. Ne ovat isoja juhlia ja juhlien luonne on vähän sellainen, että ei sitä viitsisi kustokselle itseleipomia kakkuja tarjoilla. Synttärijuhlat on sitten eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä nämä yliopisto-opiskelijoiden kotkotukset. On olevinaan hienompaa, vaikka näyttää olevan tavallista ryyppäämistä vähän erilaisessa paketissa.
Esim sitsit? Vujut? Näihin liittyy traditiota ja pidetään perinteitä yllä.
Sitsit ja vujut on traditioita joihin ei 80-luvulla yliopistossa törmännyt. Opin nuo termit lasten opintojen aikana. 70-80-luvulla tuollaisille traditioille pyllistettiin, nuo on elvytetty myöhemmin. En itsekään osaa noita hirveästi arvostaa, juomajuhlia, ja juomisen kulttuuri joutaisi kyllä jo Suomesta hävitä.
Sitä yksinkertaisuutta ja tieteellistä tapaa ajatella. Monesti itse tulee mietittyä asioita liian abstraktisti ja unohtaa mikä todella olikaan sitä ydin asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä nämä yliopisto-opiskelijoiden kotkotukset. On olevinaan hienompaa, vaikka näyttää olevan tavallista ryyppäämistä vähän erilaisessa paketissa.
Esim sitsit? Vujut? Näihin liittyy traditiota ja pidetään perinteitä yllä.
Sitsithän on aika tuore keksintö. Äitini siitä joskus puhui, että sitsit tulivat vasta hänen yliopistoaikojensa jälkeen, hän opiskeli 80-luvulla. Toki traditio se on tuorekin traditio, mutta ei tuossa vielä mitään hirveän pitkää historiaa ole takana.
Kaikkien alojen tohtorit - siis onhan se ihan eri jos FM on väitellyt: