Lue keskustelun säännöt.
Ei-akateemiset, mitä akateemisten tapoja/juttuja teidän on vaikea ymmärtää?
21.11.2016 |
Tein tänne eilen keskustelun ei-akateemisten tavoista, joita akateemiset eivät ymmärrä. Keskustelu kääntyi ilmeisesti asiattomaksi, koska se on poistettu. Ajattelinkin, että olisi hyvä saada päinvastainen näkökulma asiaan.
Eli kysymys ei-akateemisille: mitä akateemisten tapoja/juttuja teidän on vaikea ymmärtää?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä nämä yliopisto-opiskelijoiden kotkotukset. On olevinaan hienompaa, vaikka näyttää olevan tavallista ryyppäämistä vähän erilaisessa paketissa.
Esim sitsit? Vujut? Näihin liittyy traditiota ja pidetään perinteitä yllä.
Niinpä tietysti. Koska se vaan on hienompaa ryypätä samoilla rituaaleilla kuin Turun Akatemiassa muinoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin harvan ihmisen henkilökohtaiset asiat ovat millään tavalla kiinnostavia. Minusta on aika pienimielistä henkilöidä keskustelunaiheet aina johonkuhun. Asioista ja ilmiöistä keskusteleminen edellyttää älykkyyttä, ja sitä akateemisilla on keskimäärin muita enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä se, miksi akateemisten juhlissa viinalla läträäminen on muka jotenkin hienostuneempaa kuin esim. duunareiden saunaillassa.
Minua ärsyttää, että juovat viiniä eivätkä peruskaljaa. Kalja ei kelpaa mun kaverille ollenkaan. Ei kuulemma pidä sen mausta. Sitten juttelee ajoittain siitä, miten shamppanja on hänen mielestään niin ihanaa. Ihan samaa kuoharinmakua kuin muissakin halvemmissa pulloissa. Ollaan niin olevinaan. Ja muka tuntee erilaiset rypäleet. Osaisi muka maistaa, mikä on chardonnayta ja mikä jotakin muuta. Mä en edes muista rypälenimiä enempää.
Ja sitten naurattaa ne sivistyssanat, joita pitää viljellä joka paikkaan. Miksei voi puhua suomea?
Itse en ymmärrä, miksi akateemisen tutkinnon omaavat lipittävät viiniä aina tilaisuuden tullen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yliopistotutkinto, mutta en laske itseäni akateemiseksi, koska olen työläistaustasta ja koulutuksesta huolimatta teen ns. paskaduunia kun en ole muutakaan saanut.
Opiskeluajoilta ja yliopistoaikaisista harrastuksista tunnen silti paljonkin akateemisia, nykyään hyvissä viroissa olevia ihmisiä.
Ainoa ero mitä en ymmärrä ja minkä huomaan suhteessa ei-akateemisiin, on se että monet akateemiset välttelevät henkilökohtaisia keskustelunaiheita. He eivät puhu itsestään eivätkä juuri koskaan kysy minulta mitään. Erästä toinen akateeminen jopa kehui siitä, miten harvoin hän käyttää sanaa "minä".
Olen kiinnostunut politiikasta, ajankohtaisaiheista, tieteestä, liike-elämästä ja vaikka mistä yleisaiheista, mutta olen kiinnostunut myös ihmisistä itsestään ja heidän henkilökohtaisesta elämästään. Sekin on hämmentävää, kun toinen ei tunnu olevan lainkaan kiinnostunut minun elämästäni vaikka seurassani haluaa olla.
Joo, tämä on muuten totta! Toista ihmistä ei kohdata henkilökohtaisella tasolla.
Ja itse eroan tässä mielessä omasta yhteisöstäni täysin. Tykkään ihmisistä, olen kiinnostunut heidän kuulumisistaan (en urki mitään kuitenkaan :D) Välillä se on ahdistavaa olla erilainen, mutta kukaan ei ole toistaiseksi kohdellut mua mitenkään inhottavasti. Tuntuu, että joskus saan jonkun jopa rentoutumaan enemmän seurassani. Jossain tiedeyhteisöissä toki on muutenkin rennompaa ja vaikuttaa myös alakohtaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hanska kirjoitti:
Erittäin harvan ihmisen henkilökohtaiset asiat ovat millään tavalla kiinnostavia. Minusta on aika pienimielistä henkilöidä keskustelunaiheet aina johonkuhun. Asioista ja ilmiöistä keskusteleminen edellyttää älykkyyttä, ja sitä akateemisilla on keskimäärin muita enemmän.
En itsekään jaksa jauhaa pelkästään henkilökohtaisista asioista. Esim. eräs tuttava, joka jokaisella kerralla puhuu pelkästään siitä, mitä hän on ostanut tai aikoo ostaa. Vähän kuin säästä puhuisi.
Se, kun ne pysyy aina jääräpäisesti kannassaan, koska "ovat sentään opiskelleet ko. alaa", eivätkä suostu hyväksymään sitä, että joskus saattaa jollain muulla, joka ei ole virallisesti opiskellut alaa, mutta on silti voinut perehtyä vuosikausia pidempäänkin vapaa-ajallaan samaan aihepiiriin, saattaa olla jotain tietoa tai oikeampaa tietoa kuin heillä koskien jotain asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itsekään usko, että tuo viinin lipittely on mitenkään akateeminen tapa. Sehän on valtavirran kulttuuria. Lähes jokaisessa blogissa kilistellään viinilasillisella tai skumpalla. Harva bloggaaja on kuitenkaan mikään akateeminen.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ymmärrä, miksi akateemisen tutkinnon omaavat lipittävät viiniä aina tilaisuuden tullen.
Opiskelen jo toista tutkintoa, enkä vieläkään pidä viinin mausta. Lienen täysin epäonnistunut akateemisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En taida tuntea ketään akateemista, joka ei pitäisi oluesta siinä missä viinistäkin. Siellähän ne proffatkin istuvat huurteisella perjantai-iltana.
Olen itse akateeminen, ja minun on kyllä yhdyttävä tuohon väitteeseen, että akateemiset ihmiset yleensä välttelevät kovin henkilökohtaisia puheenaiheita. Siis ihan läheisissä ystävyyssuhteissakin kyllä voidaan vähän pintapuolisesti jutustella puolisoista tai suvusta, mutta jos erehdyt kertomaan, että nyt on tosi vaikeaa (masennusta tai parisuhdeongelmia tms.) niin kyllä nämä menevät vaitonaisiksi ja vaihtavat mielellään keskustelua. Ehkä sen takia olen kokenut itseni ulkopuoliseksi akateemisten joukossa, vaikka kyllä siellä muutamia sellaisiakin on, joille saa olla ihan oma itsensä kokonaisuutena ja jotka ovat kiinnostuneita sinusta ja elämästäsi läpeensä. Mutta suurin osa lähimmistä ystävistäni on amk-tutkinnon suorittaneita ja ihan perusmerkonomeja.
Tämä ketju oli tarkoitettu ei-akateemisten näkemyksille, mutta ajattelin vain sanoa että itsekin olen tuhannesti harmitellut sitä, että kahden akateemisen välinen ystävyys on usein keskustelua asioista ja ilmiöistä, ei henkilökohtaisuuksista kuten murheista tai mistään höpsöstä.
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Erittäin harvan ihmisen henkilökohtaiset asiat ovat millään tavalla kiinnostavia. Minusta on aika pienimielistä henkilöidä keskustelunaiheet aina johonkuhun. Asioista ja ilmiöistä keskusteleminen edellyttää älykkyyttä, ja sitä akateemisilla on keskimäärin muita enemmän.
En itsekään jaksa jauhaa pelkästään henkilökohtaisista asioista. Esim. eräs tuttava, joka jokaisella kerralla puhuu pelkästään siitä, mitä hän on ostanut tai aikoo ostaa. Vähän kuin säästä puhuisi.
Jotkut lahjakkaat onnistuvat hallitsemaan molemmat: sekä henkilökohtaiset asiat että ilmiöt yms asiat! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse akateeminen, hyvä työ jne. Kavereina mulla on paljon duunari porukkaa, työttömiä jne. Tuun näitten kanssa paremmin juttuun kuin perus akateemisten diivojen. Pyrin väittelemään työasioissa puhumista näiden seurassa, tai ainakin pyrin tuomaan sen esIin, että työssini tai kouluttautumisessano ei ole mitään kadehdittavaa.
Vierailija kirjoitti:
En taida tuntea ketään akateemista, joka ei pitäisi oluesta siinä missä viinistäkin. Siellähän ne proffatkin istuvat huurteisella perjantai-iltana.
Olen itse akateeminen, ja minun on kyllä yhdyttävä tuohon väitteeseen, että akateemiset ihmiset yleensä välttelevät kovin henkilökohtaisia puheenaiheita. Siis ihan läheisissä ystävyyssuhteissakin kyllä voidaan vähän pintapuolisesti jutustella puolisoista tai suvusta, mutta jos erehdyt kertomaan, että nyt on tosi vaikeaa (masennusta tai parisuhdeongelmia tms.) niin kyllä nämä menevät vaitonaisiksi ja vaihtavat mielellään keskustelua. Ehkä sen takia olen kokenut itseni ulkopuoliseksi akateemisten joukossa, vaikka kyllä siellä muutamia sellaisiakin on, joille saa olla ihan oma itsensä kokonaisuutena ja jotka ovat kiinnostuneita sinusta ja elämästäsi läpeensä. Mutta suurin osa lähimmistä ystävistäni on amk-tutkinnon suorittaneita ja ihan perusmerkonomeja.
Tämä ketju oli tarkoitettu ei-akateemisten näkemyksille, mutta ajattelin vain sanoa että itsekin olen tuhannesti harmitellut sitä, että kahden akateemisen välinen ystävyys on usein keskustelua asioista ja ilmiöistä, ei henkilökohtaisuuksista kuten murheista tai mistään höpsöstä.
Erittäin hyvä kommentti. Ehkä asiakeskeisyys on monelle se omalla mukavuusalueella oleva viitekehys. Liian henkilökohtaiselle tasolle meneviä keskusteluita pidetään jotenkin ahdistavana. Toisen ihmisen kuorman kantaminen koetaan vaikeaksi, kun siihen ei ole totuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ihmisten jaottelua akateemisiin ja ei-akateemisiin. Samaa paskaa tulee kaikkien p*rsiistä, samanlaiseen laatikkoon lyödään meidät kaikki kun se aika koittaa. Jokainen tehköön elämässä parhaansa ja kohdaatkoon toiset ihmiset kunnioituksella. Se riittää.
kyllä akateemisten piireissä menee eniten kaljaa ja siideriä, ei sitä viiniä. Katsokaapa huviksenne, mitä yliopisto-opiskelijoilla on bileisiin menossa/tullessa kädessään tai mitä tilaavat baarissa: sitä olutta/siideriä.
Ihme uskomuksia. Nämähän ovat kuin urbaanilegendoja laimeimmasta päästä.
t. akateeminen, jolla kaveripiirissä ihmisiä kaikilta aloilta, myös ei-akateemisilta :)
hanska kirjoitti:
Erittäin harvan ihmisen henkilökohtaiset asiat ovat millään tavalla kiinnostavia. Minusta on aika pienimielistä henkilöidä keskustelunaiheet aina johonkuhun. Asioista ja ilmiöistä keskusteleminen edellyttää älykkyyttä, ja sitä akateemisilla on keskimäärin muita enemmän.
Ei minuakaan kiinnosta random-vastaantulijan henkilökohtaiset asiat, mutta jos puhutaan kaveruudesta tai jopa ystävyydestä, niiden jakaminen on kuitenkin jonkinlaista sosiaalisten suhteiden liimaa, ja tuntuu oudolta ettei älykkäät ihmiset näe tätä vaikka kuitenkin kaveruutta hakevat. En puhu siitä, että keskustelut pitäisi aina henkilöidä. Itsekin tykkään keskustella asioista ja ilmiöistä monelta alalta ja älyäkin on kai sen verran että olen sinne yliopistoon päässyt ja hyvin paperein valmistunut. Mutta näidenkin asiakeskustelujen lomassa mielestäni on keskustelua elävöittävää ottaa esimerkkejä ja anekdootteja omasta elämästä, koska ei olla missään paneelikeskustelussa vaan vaikkapa kaljalla kavereiden kesken. On myös minua kiinnostavaa jos toinen tekee niin ja pidän kohteliaana osoittaa kiinnostusta toisen elämään.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisten jaottelua akateemisiin ja ei-akateemisiin. Samaa paskaa tulee kaikkien p*rsiistä, samanlaiseen laatikkoon lyödään meidät kaikki kun se aika koittaa. Jokainen tehköön elämässä parhaansa ja kohdaatkoon toiset ihmiset kunnioituksella. Se riittää.
Mä en taas ymmärrä, miksi jotkut ihmiset ottavat kaikenlaiset luokittelut niin henkilökohtaisesti. Samaa paskaahan meistä kaikista aikanaan tulee, mutta se ei tarkoita, että ihmiset olisivat täysin samanlaisia, eläisivät samanlaista elämää tai olisivat tasa-arvoisia keskenään. Sen vuoksi asioita pitää käsitteellistää. Jotta niihin voidaan vaikuttaa. Suomessa sosiaalinen tausta on sellainen tabu, että seksuaalisuudestakin puhutaan vapaamielisemmin ruokapöydässä.
Hauskaa että monien mielestä akateemiset välttelevät henkilökohtaisuuksista puhumista. Psykologian opiskelijat taitavat sitten olla poikkeus sääntöön, meillä vuodatetaan kyllä ihan kaikki :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ymmärrä, miksi akateemisen tutkinnon omaavat lipittävät viiniä aina tilaisuuden tullen.
Opiskelen jo toista tutkintoa, enkä vieläkään pidä viinin mausta. Lienen täysin epäonnistunut akateemisesti.
Samoin minä, joka en juonut duunarina enkä juo akateemisena. En pidä alkoholin maust. Nirso tuplaepäonnistuja? 😁
Sitsejä järkätään myös amk:issa. Ihan hauskaa.