Äidit, joiden miehet paljon pois kotoa töiden vuoksi!

up

Mies on arkisin kotona n. klo 19. Käy ulkomailla viikon työmatkoilla 1-2 kuukauden välein. Viikonloput on kyllä aina kotona. Itsekin käyn töissä, mutta teen lyhennettyä työaikaa n. 6h päivässä. Se on ollut aika ratkaisevaa arjen sujumiseksi. Siivoja käy 2x kuussa. Yksi lapsi, toinen (ja viimeinen) tulossa kesällä.

Kakkonen jatkaa: isovanhemmat on ihanan osallistuvia, mutta asuvat 200 km päässä ja ovat vielä kaikki työelämässä. Auttavat siis kyllä, mutta pitää aina sopia hyvissä ajoin ja lähinnä loma- ja viikonloppuaikaan.

Mieheni on paljon työmatkoilla. 1-3 vkoa kuukaudessa.

Lasten ollessa pieniä tein nelipäiväistä työviikkoa.

Lisäksi jouduin palkkaamaan n 1x viikossa tuttavaperheen opiskelijan hakemaan lapset päiväkodista kun oma työpäiväni päättyi vasta klo 17.30. Tai viemään lapset aamulla päiväkotiin, jos menin töihin jo klo 7

Tukiverkkoja arjessa ei ole. Paitsi tuo palkattu opiskelija.

Työmatkat kuljin pyörällä tai bussilla meno, paluu juosten -> ei tarvinnut erikseen lähteä kuntoilemaan. Matka yhteen suuntaan 8 km. Ja näin sujui nopeammin kuin bussilla.

Ostos ja ruokalistat mietin etukäteen. Kaupassa isot ostokset 1x viikossa. Ruokia tein isot satsit kerralla, joista pakastin sopivia annoskokoja. /esivalmistelin lasten kanssa ruokia mahdollisimman pitkälle (kuorittiib perunat/kasvikset valmiiksi jo ed. iltana).

Peltileipää tein usein kun en jaksanut siivoilla pöytiä ennen/ jälkeen sämpylöiden leipomista.

Siivous, siitä jouduin tinkimään kun emme halunneet palkata siivoojaa vaan käytimme rahat mieluummin matkustamiseen.

Mieheni on viikot reissussa, viikonloput kotona - pääsääntöisesti. 1lapsi, ekaluokkalainen. 5-vuotiaaksi saakka tein 6-tuntista päivää.

Ei tukiverkkoja eikä siivoojaa. Ei voi valittaa kun en muusta tiedä. Olen asennoitunut, että tämä on niin pieni hetki elämästä, että nyt ollaan lapsen kanssa täysillä.

Ihan normaalisti ollaan eletty: siivottu, käyty kaupassa ja laitettu ruokaa.

Liikuntaa kotitreeninä sekä viikonloppuisin lenkki. Nyt tosin jo pääsee halutessa puolen tunnin lenkille kun lapsi on jo isompi, ja pärjää hetken yksin.

Ainoa miinuspuoli, että työajan ulkopuolisiin työjuttuihin ei pääse osallistumaan, mikä tekee minusta vähän ulkopuolisen työyhteisössä.

Useampaa lasta en uskoisi jaksavani tällä systeemillä.

No meillä mies ei käy työmatkoilla, mutta tekee usein pitkiä päiviä ja harvoin on esim viikonloppuna vapaata. Esim tänään töissä oli klo 9-20.

Meillä on anoppi ja appi jotka osallistuu paljonkin, mutta lähinnä vain niin että mahdollistavat miehen oman ajan/harrastukset. Mies ottaa siis yleensä isomman lapsen mukaan ja vie vanhemmilleen, jos itsellään on esim harkkailta. Muuten ei hirveästi mitään tukiverkkoa ole, tai en kehtaa ketään oikein vaivata. Siivoojaa meillä ei käy, ei ole varaa, enkä oikeastaan koe sille edes sen suurempaa tarvetta.

Vaikeinta on yksinäisyys. Kerhoissa, kavereilla, sukuloimalla voi toki kuluttaa aikaa, mutta esim kaikki kotona tapahtuva on pääsääntöisesti sitä yksinäistä pakertamista. Se on raskasta kun ei ole toista vierellä jakamassa kaikkea... Oli kyse sitten lasten nukkumaanlaitosta, uhmaraivareista tai ihanasta uimahallireissusta.

Mies on yrittäjä ja siksi paljon pois kotoa. Pahimmillaa menee 6 aamulla töihin ja palaa 9 illalla kotiin. Olen kotiäiti taaperolle ja ei, meillä ei ole oikeastaan kunnon tukiverkkoa. Äiti käy ehkä kerran kk pari yötä täällä jolloin auttaa minua lapsen hoidossa, tekee ruuan ja ehkä jopa siivoaa jos on siivous jääny taka-alalle.

Kun miehellä on vapaata niin ollaa kotona ja mies silloin osallistuu lapsenhoitoon ja minä pääasiassa siivoan.

Emme siis käymissään yhdessä eikä erikseen. Välillä tuntuu et tukehun tänne 4 seinän sisälle.

Mitä kotitreeiä? Tcarvitsisin vinkkejä.

Meillä sekä mies että minä teemme työmatkoja (eri alan ihmisiä ollaan) ja lasten ollessa pieniä arki oli rankkaa ja tukiverkot hyvin heikot. Asuttiin tuolloin pienessä maaseutukunnassa, missä palvelut olivat minimissä ja läheiset kaukana. Lähimmät naapuritkin olivat +80v ikäisiä. Päivisin oli mahdollisuus käydä srk:n kerhossa mutta juuri muuta ei ollut lapsiperheille tarjota.

Nyt on huomattavasti helpompaa kun lapset ovat isoja ja asumme meille sopivammassa ja viihtyisässä ympäristössä.

Työmatkat ollaan saatu ainakin toistaiseksi aikataulutettua siten, että toinen meistä on lasten kanssa kotona toisen ollessa reissussa.

Meillä mies matkustaa 70% työajastaan, lisäksi tekee kotimaassa ollessaankin n 10 h työpäivää (erittäin vaativa asiantuntijatyö). Ratkaisevaa meidän kolmen lapsen perheellemme on ollut minun työni yrittäjänä, jolloin pystyn itse säätelemään työmäärääni ja aikatauluja, keskimäärin teen n. 5 h työpäivää. Lapset harrastavat kaikki aktiivisesti ja käytännössä minulla siis kaikki kotityöt, lasten kouluasiat, harrastus-, kaverikuviot. Plus viimeisempänä (mutta ei vähäisempänä) lasten kasvattaminen kunnon kansalaisiksi :)

Siivoan itse päivittäin pakollista keittiö-eteinen akselia, mutta muuten perussiivouksen hoitaa siivooja (n. 2 krt kuussa).

Ruuhkavuosia eletään, mutta olen onnellinen, kun kaikki saadaan olla terveitä :)

Meillä mies 6-21 keskimäärin arkisin pois kotoa, käy välillä syömässä illasta. Viikonloput menee sen harrastuksissa, joskus harvoin arkena 17- kotona. Viikonloppusin tulee ehkä 17-19 aikaan harrastuksista, joihin lähtee herättyään. Välillä käy syömässä. Kolme lasta, ei tukiverkkoa. Välillä tuntuu etten jaksa, varsinkin jos tappelua kahdella vanhemmalla päivä tai jos vauva kovin itkee mahaansa. Muuten hoidan kaikki lasten kanssa.

Mies tulee joka toinen viikko puolenyön aikaan kotiin, joten hän osallistuu perhe-elämään vain joka toinen viikko. Noina "yh-viikkoina" on välillä hankalaa töiden puolesta, mitään kotitöitä ei voi ottaa eikä jäädä yhtään ylitöihin, koska lapsi on haettava päiväkodista ja seurusteltava hänen kanssaan koko ilta. Harrastuksetkin ovat pannassa niillä viikoilla.

Tukiverkkoa meillä ole. Ainoa tukiverkko on päiväkoti, joka menee kiinni puoli viideltä. En ole hankkinut ulkopuolista apua mistään, koska olen vielä jaksanut ja koska tämä vaihe ei kestä monta vuotta, ennen kuin lapsi kasvaa ja alkaa helpottaa. Välillä kun mies on viikonlopun kotona, hän lähtee koko päiväksi lapsen kanssa jonnekin, jotta saan hengähtää ihan yksinäni.

Meillä mies tekee pitkiä työpäiviä. Yleensä on kotona n. klo 19. Silloin tällöin on työmatkoja.

Ihan mukavasti arki on sujunut. Ihan normaalia työaikaa olen tehnyt, työmatka onneksi on lyhyt. Lasten harrastuskuskaamiset, läksyjentarkistukset ja kokeisiin kuulustelut ovat tietenkin minun vastuullani. Mies saattaa välillä hakea harrastuksista. Minä hoidan ruoat ja pyykit. Muuten kotityöt tehdään puoliksi.

Aika kiirettä on yleensä arkena, mutta toisaalta välillä on ihan rentoakin. Itselläni on nykyään yksi harrastus viikonloppuisin. Miehen kanssa on nykyisin kahdenkeskistä aikaa oikeastaan vain viikonloppuisin. Esikoinen nimittäin menee nukkumaan myöhemmin kuin minä.

Mies viikot poissa. Itse päivätyössä 7-15.30. Mummo hoitaa jonkun verran. Eli hoitaa ekaluokkalaisen kouluun aamuisin. Itse vien ekaluokkalaisen aamulla mummolle ja pienemmän hoitoon. Helpointa oli kun molemmat olivat hoidossa. Eskari aika oli hankalaa, koska siellä ei aamuhoitoa. Harrastetaan monenlaista ja pyhitetään vapaa-ajat perheelle ja lapsille täysin. Hyvin on pärjätty enkä enempää apua tarvitse mistään. Siivoojaa en koskaan ottaisi.

Mies töissä arkisin 8.30- 19 ja kotiin tultua tekee useimmiten vielä 2-6 h töitä, lauantaisin on kotona vapaalla, sunnuntaisin tekee vaihtelevasti 4-8h töitä kotona. Vaihtelevasti 2-4 päivää viikossa ulkomailla. "Lomalla" puheluita, palavereita,maileja tunti päivässä. Lomat saattavat peruuntua tai siirtyä töiden takia. Minä hoidan kaikki kotiin ja lapsiin liittyvät asiat myös pihatyöt. En ole ottanut siivoojaa vielä, kun pelkään, että kuitenkin pitäisi itse tehdä perässä ja olla ohjeistamassa. Töissä ollessani työpäivät minulla vain 8-16. Nyt on helppoa, kun olen kotona vielä niin vauva, 2v ja 10v hoituvat ja on aikaa käytännön asioille. Ostan yleensä kerralla paljon tavaraa, kun käyn kaupassa niin kotona on jatkuvasti varastossa tarpeelliset asiat. Siivoat päivittäin, jolloin ei pääse syntymään kaaosta. Meillä aikuisilla ei ole harrastuksia eikä mitään lapsivapaata aikaa sen aika tulee sitten myöhemmin lapset on pieniä vain hetken. Isovanhemmat asuvat kaukana ja ovat työelämässä. Vanhin lapsi on ollut joitain kertoja tämän vuoden aikana mummolassa yökylässä. Tämä on sitä parasta ja yhtäaikaa rankinta aikaa elämässä. Yksi kaveri aina sanoo minua yksinhuoltajaksi en jaksa välittää siitä. Samalla kaverilla on yksi esikouluikäinen lapsi ja on kotona lapsen kanssa ja mies töissä. Tämä kaveri laskee joka helvetin tekemisen ja pitää kirjaa, että molemmat miehen kanssa tekevät tasan yhtäpaljon kotona ja lapsen kanssa. Se on aika Outo työnjako, kun toinen on kuitenkin päivät kotona. Voin luottaa siihen, että tarvittaessa toinen on tukena. Esim raskausaikana jouduin sairaalaan niin mies järjesti niin, että hoiti lapset ja kodin. Homma toimii, kun säännöt on sovittu yhdessä ja molemmilla on omat selkeät vastuut.