Yhteenmuutto ja erilaiset luonteet ja toimintatavat

Mitä mä just luin......?

Meillä on miehen kanssa 20 vuotta omat tilit ja jokseenkin samat tulot, mutta yhteinen viulunsoitto eli maksutili. Olemme siis ynnänneet vuodessa syntyvät yhteiset laskut euromääräisesti yhteen, jakaneet ne 12:lla ja siirrämme sinne kumpikin tilipäivänä xxx+150 euroa "heilunta"rahaa (tarkoittaa siis, että eihän ne joka kuukausi ole samat laskut maksussa, vaan voi tulla autovakuutuslasku ja sähkölasku samassa kuussa) ja nettipankki hoitaa loput. Tarpeen mukaan laitetaan, jos näyttää, ettei riitä. Mitä jää viivan alle, harkitaan sitten yhdessä sen käyttö. Nyt viimeksi on tehty remppaa. Kaupassa käydään vuoroviikoin, kauppalista tekstiviestillä. Jos toinen on kipeänä, niin luonnollisestikin toinen hoitaa homman. Ei ruveta vääntämään, että maksa puolet tuostakin kaalista. Kun toinen on ollut hoitovapaalla ja vastaavilla (molemmat on oltu), toinen on hoitanut isomman osan kulupuolesta. Eli kykyjensä mukaan.

Voitte ostaa ne vessapaprut ja kahvit vaikka vuorokuukausittain.

Kurkkupurkkisysteemi voisi meillä kanssa toimia, mutta siinä on rosvoriski, kun talossa pyörii lasten kavereita.

Jos koko ajan miettii miten kerryttää omia sijoituksiaan, omaa omaisuuttaan jne käy huonosti parisuhteessa. Jos näkökulma on se, että miten minulla jää palkastani / tuistani mahdollisimman paljon säästöön itselleni tai käytettäväksi omiin harrastuksiini ja omiin hankintoihini niin käy huonosti. Silloin näkökulma on puhtaasti omaa etua tavoitteleva ja itsekäs. Ei ollenkaan jakamiseen ja kumppanuuteen pyrkivä. 

Ap. Haluatko sinä ylipäätään elää avoliitossa? Vai sopisiko sinulle oikeasti paremmin sinkkuus / satunnainen tapailu?

Vierailija kirjoitti:

No huoh. Onpa hankalan kuuloista.

Meillä mies muutti luokseni, mutta kummallekin on yksi hailee kumpi ostaa wc paperit ja kuinka paljon. Ei lasketa senttejä tai edes euroja. Kunhan on tilille rahaa ja kummallakin paperia millä pyyhkiä pylly.

Pointti onkin siinä, että te MOLEMMAT varmaankin vuoronperään ostatte, mutta ap huokailee, kun mies vain menee kaapille ja ottaa, samalla miettien, että ai kun kiva, eipä tarvitse mennä kauppaan taaskaan. -ei ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan ymmärrä miksi pitää asua yhdessä, jos ei pääse edes ruokien ostosta yhteisymmärrykseen.

Kai ap punnitset ateriat, jos satutte syömään samaa ruokaa? Kai myös otat aikaa suihkussa käymisestä ettei toinen vaan saa käyttää enemmän vettä mistä maksaa?

Nuo oli hyviä vinkkejä, kiitos! Talousvaaka multa onneksi löytyy, niin pystyn jakamaan ruokakulut syönnin mukaan. Otin myös shampooni ja suihkusaippuani jemmaan, ettei se mies käytä mun varastoja vaan hankkii omansa. Molemmille on vesikannut, jotta käytetty vesi tulee mitattua, ja vessaa saa vetäistä 4 kertaa päivässä oman käynnin jälkeen. Säästö se on pienmikin säästö!

Ap

Tämä ei ole oikean ketjun aloittajan kirjoittama viesti.

Tämä asia alkoi nyppiä, koska siis minun asunnossani on valmiina tänne ostettua tavaraa.

Kyse ei tosiaan ole siitä, että mies on käyttänyt yhden vessapaperirullan enemmän kuin minä.:)

ap

Ap en tiedä oletko provo vai et. Sinua luullaan provoksi, koska on todella outoa nillittää jostain muutamista kympeistä tai kymmenestä kavipaketista parisuhteessa, ei kukaan usko että joku oikeasti ajattelisi noin kuin kirjoitat. 

Mutta jos et ole provo niin suosittelen miettimään, että yleensä pitkän parisuhteen salaisuus on joustavuus, kyky aitoihin kompromisseihin ja se, että monta asiaa katsoo sormien läpi ja omasta harmituksesta huolimatta menee mieluummin antamaan pusun kuin valittaa.

Ohiksena, mutta muutamista kympeistä kasvaa isot talousmenot/vuosi, jos ap ostaa aina reilusti varastoon kaikkea, ja mies vain käyttää, eikä osta omalta osaltaan mitään, kun huomaa, että kappas, meillähän on jo kolme pkt kahvia ja jättisäkki wc-paperia. Useimmat miehet tuntuvat ajattelevan näin. Meillä mies käyttäis vaikka mun sukkia, kun niitä on aina jättipakkaus kaapissa, jos ne vaan jalkaan mahtuisivat.

MUTTA tämä tilanne on ap:n oma vika, jonka antaa jatkua. Kumpikin ostakoon omansa tai sitten yhtä suuret panot taloustilille ja kuitit talteen, jotta selviää mihin on rahat menneet.

Talous on yhteinen, ja yhteisesti pitää maksaa jne, mutta jos toinen kuluttaa kaksi kertaa enemmän, ei kyseessä ole enää yhteiset varat, vaan hyväksikäyttö. Ajattelemattomuutta tai ei. Jos asutaan ap:n kämpässä, voi mies lisätä/sisällyttää omat talousmenonsa vaikka ap:lle maksamaansa "vuokraan" tms.

Tämän kommentin kirjoittaja ymmärsi, mitä tarkoitan:)

ap

Kyllä täällä muutkin ymmärsi, mutta ei parisuhteessa ja yhteistaloudessa voi ajatella niin että kaikki menisi ja pitäisi mennä aivan sentilleen tasan. Enkä kyllä allekirjoita tuota väitettä että useimmat miehet ajattelisivat noin, että ei tarvitse itse ostaa mitään kun voi käyttää toisen tavaroita. Meillä ajatellaan että siinä säästää toisenkin rahoja jos ostaa jotain tarjouksesta.

Vierailija kirjoitti:

Tuo ei tule päättymään hyvin.

Tässä tulikin jo kaikki oleellinen (katso myös yläpeukkujen määrää). Keskustelun voi lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No huoh. Onpa hankalan kuuloista.

Meillä mies muutti luokseni, mutta kummallekin on yksi hailee kumpi ostaa wc paperit ja kuinka paljon. Ei lasketa senttejä tai edes euroja. Kunhan on tilille rahaa ja kummallakin paperia millä pyyhkiä pylly.

Pointti onkin siinä, että te MOLEMMAT varmaankin vuoronperään ostatte, mutta ap huokailee, kun mies vain menee kaapille ja ottaa, samalla miettien, että ai kun kiva, eipä tarvitse mennä kauppaan taaskaan. -ei ap

No mitä siinä sitten pitäisi ajatella? Kaapit pursuaa vessapaperia ja kahvia niin siitäkö pitäisi tulla mieleen että täytyypä lähteä ostamaan lisää vessapaperia ja kahvia? Eikö ap voi muokata omia tapojaan ja siirtyä ostamaan kulutuksen mukaan niin ei tule tällaista riitaa. Noissa tarjouksissa kun ei kuitenkaan monien senttien säästöistä ole kyse.

No sinä jemmaat varastosi omaan kaappiin ja vuorotellen sitten täydennätte yhteistä varastoa.

Ei kait se mies sinun kaapistasi pääse varastojasi tyhjentämään. Onhan teillä varmasti tarkkaan määritelty henkilökohtaiset alueet mihin toisella ei ole asiaa.

Kämppissuhdehan teillä muutenkin kuulostaa olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutettiin miehen kanssa yhteen. Mies on enemmän sitä tyyppiä, että hän katsoo, että "kohta on vessapaperi lopussa, sitä vois ostaa lisää". Itse taas olen luonteeltani hamsteri, minulla on aina vessapaperia ja suodatinpusseja kaapissa, samoin kahvia ostan myös kolme pakettia kerrallaan tarjouksesta. Tämä hiertää pahasti sitä, että voitaisiin yhdistää enemmän talouttamme. Mies ei ymmärrä, että itse katson joutuvani pahasti miinukselle, jos päätettäisiin, että meillä on yhteistalous. Minulla kun olisi noiden edellämainittujen lisäksi ostettuna paljon muutakin ja mies voisi sitten käytännössä elellä noilla minun varastoillani. Välillä sitten riidellään siitä, miten käytännössä asiat voisivat olla toisinkin. Tosi paljon molemmat tekevät nyt omat ruokansa ja olen tarkka, että molemmat käyttävät sitä, mitä itse on hankittu.

Millaisen kompromissin sinä tekisit, jos yrittäisit saada niin, että taloudet yhdistettäisiin?

Ostakaa vaikka vuoden varasto kerralla kaikkia tarjoustarvikkeita, ja maksakaa tää puoliksi. Säästää aikaa pitkin vuotta kun ei tartte lähtä eriksene kauppaan hakemaan sitä puuttuvaa vessapaperirulla tai tarkastella aina kaappeja että jokohan se kahvipaketti alkaa vetelämään viimeisiään tai ei.

Tämä oli hyvä ehdotus. Odotatte jotain tarjouskampanjaa, uokraatte pakun tai auton peräkärryn ja suuntaatte Tokmannille, HongKongiin, Tarjoustaloon tms. Lastaatte auton täyteen vessapaperia, kahvia, suodatinpaperia, pesuaineita, kukkamultaa jne. kaikkea mitä vaan tarjouksella saatte ja lasku puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Ajatteleppa ap, jos miehellä sattuisi ennestään olemaan lapsi edellisestä liitosta. Miten jakaisitte silloin talouskulut? Lapsi käyttäisi taloudessanne sähköä, söisi sinun ostamia kaurahiutaleita jne.. 

Ei nyt mitään lapsi-juttuja hei, menee aivan yli tän jutun... Eihän tuollaista voi edes miettiä. Itse en olisi koskaan mitään juttua aloittanut kenenkään lapsellisen kanssa, aivan selvä. (Ei ap)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutettiin miehen kanssa yhteen. Mies on enemmän sitä tyyppiä, että hän katsoo, että "kohta on vessapaperi lopussa, sitä vois ostaa lisää". Itse taas olen luonteeltani hamsteri, minulla on aina vessapaperia ja suodatinpusseja kaapissa, samoin kahvia ostan myös kolme pakettia kerrallaan tarjouksesta. Tämä hiertää pahasti sitä, että voitaisiin yhdistää enemmän talouttamme. Mies ei ymmärrä, että itse katson joutuvani pahasti miinukselle, jos päätettäisiin, että meillä on yhteistalous. Minulla kun olisi noiden edellämainittujen lisäksi ostettuna paljon muutakin ja mies voisi sitten käytännössä elellä noilla minun varastoillani. Välillä sitten riidellään siitä, miten käytännössä asiat voisivat olla toisinkin. Tosi paljon molemmat tekevät nyt omat ruokansa ja olen tarkka, että molemmat käyttävät sitä, mitä itse on hankittu.

Millaisen kompromissin sinä tekisit, jos yrittäisit saada niin, että taloudet yhdistettäisiin?

Ostakaa vaikka vuoden varasto kerralla kaikkia tarjoustarvikkeita, ja maksakaa tää puoliksi. Säästää aikaa pitkin vuotta kun ei tartte lähtä eriksene kauppaan hakemaan sitä puuttuvaa vessapaperirulla tai tarkastella aina kaappeja että jokohan se kahvipaketti alkaa vetelämään viimeisiään tai ei.

Tämä oli hyvä ehdotus. Odotatte jotain tarjouskampanjaa, uokraatte pakun tai auton peräkärryn ja suuntaatte Tokmannille, HongKongiin, Tarjoustaloon tms. Lastaatte auton täyteen vessapaperia, kahvia, suodatinpaperia, pesuaineita, kukkamultaa jne. kaikkea mitä vaan tarjouksella saatte ja lasku puoliksi.

Kyllä. Ja hankitte samalla isomman (ja kalliimman asunnon), jotta nuo tarjouksesta hankitut tavaravarastot mahtuu jonnekin säilöön. Vuokrannousu ei tietysti sinua haittaa, kunhan on tavaraa säilössä.

.

No huhhuh, on teillä ongelmat :D Veikkaisin, että ero tulee ennen ensi vuotta.

Kummallinen parisuhde, täytyy kyllä sanoa. Ei avopuolisolle tarjota ruokaa, vaan esim ystäville, sukulaisille tms vieraille. Tosin vierailta toisilleen näyttää olevan.

Piheydestä ei myöskään ole kyse jos eri ruuat tehdään (tiskaus, raaka-ainekulut, sähkökulut tuplaantuvat, niinkuin joku jo mainitsi aikaisemmin) eikä tavaran hamstraaminen yleensä säästä rahaa vaan päinvastoin.

On järkevää puhua käytännön asioista, olennaisinta miehessä on paljonko hän ottaa huomioon naista.

Monet puhuvat suurpiirteisyydestä ja ovat silti omastaan pikkutarkkoja pitkän päälle.

Ap tuntuu olevan sitoutumiskammoinen :)

Kun on oppinut olemaan köyhä ja huolehtimaan siitä että jotain jäisi säästöönkin, muuttuu vähän tuollaiseksi joka pennin laskijaksi.

Puhukaa asiasta. Ja unohdat sen, millaisen alkupääomapanoksen kumpikin on suhteeseen tuonut. Elätte ihan tätä päivää. Jos rahankäyttönne on kovin erilaista, on vain tärkeää sopia säännöistä. Aika saattaa tuoda helpotuksen tilanteeseen.

Kyse ei ehkä kuitenkaan ole siitä, että mies ei osta vessapaperia, vaan siitä, että mies ei osta mitään. Siis onko hän hankkinut mitään yhteiseen kotiin? Koska jos ei ole, niin kyllä mä pidän sitä  hälyttävänä merkkinä.

Jotkut miehet, just usein nämä aiemmista suhteistaan poispotkitut, siirtävät vaan itsensä seuraavan naisen sohvalle haisemaan. Mikäs siinä, jos täysihoito pelaa.

Itse tarkkailisin tilannetta ehkä jonkun aikaa, mutta jos laskut pikkuhiljaa jää äiteen maksettavaksi, äitee ostaa ruokaa ja kaljaa jääkaappiin ja mies vaan tuhnuttelee soffalla niin kyllä mä siinä vaiheessa vetäisin johtopäätökset.

Vessapaperiahan ostetaan paali kerrallaan ja siitä riittää niin pitkäksi aikaa, että kun tulee aika ostaa lisää niin ei voi edes muistaa, että kumpi sen paalin viimeksi maksoi. Kaikesta sitä saakin ongelman aikaiseksi. Kyllä sen sitten huomaa, jos talouskulut menevät selkeästi kallelleen jomman kumman niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehkää yhteinen tili, jonne siirrätte yhtä paljon rahaa ja käytätte sitten niitä. Tuollainen hirveä vahtaaminen, että ei itse joudu maksamaan vahingossakaan yhtään enemmän on muuten tosi rasittavaa ja ärsyttävää, niin kannattaa tehdä tosiaan jotkin pelisäännöt, muuten saattaa tulla ero.

En ole ajatellut, että kaikki menisi täysin 50-50. Mutta se nyt ei toimi, että minulla on sanotaanko 50 euron arvosta kaapissa tavaraa, ja sitten mies käyttelee niitä ja kokee, että "mitään ei tarvitse ostaa, koska niitähän on jo siellä kaapissa". Ei päästä samalle viivalle siis.

Mies siis muutti minun luokseni, sen vuoksi tilanne on tämmöinen epäsuhtainen. ap

Siis käytätte yhdessä ne sun ostamat eka, ja seuraavan satsin ostaa miehesi! :D

Meillä mä siirrän aina kaikki tilille tulevat rahani mieheni tilille, ja hän hoitaa sitten kaikki meidät maksut, asuntolainat yms. Ruokaa ostaa se joka kerkii kauppaan...meillä on kortit samalle tilille. Helppoa! Ei kyttäillä kumpi sattuu osteleen enemmän, vaan kaikki on yhteistä. Toki yhdessä ollaan jo oltu pidempään, mutta aikalailla heti suhteen alusta sovittiin tämä systeemi.