Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Yhteenmuutto ja erilaiset luonteet ja toimintatavat

Vierailija
15.11.2016 |

Muutettiin miehen kanssa yhteen. Mies on enemmän sitä tyyppiä, että hän katsoo, että "kohta on vessapaperi lopussa, sitä vois ostaa lisää". Itse taas olen luonteeltani hamsteri, minulla on aina vessapaperia ja suodatinpusseja kaapissa, samoin kahvia ostan myös kolme pakettia kerrallaan tarjouksesta. Tämä hiertää pahasti sitä, että voitaisiin yhdistää enemmän talouttamme. Mies ei ymmärrä, että itse katson joutuvani pahasti miinukselle, jos päätettäisiin, että meillä on yhteistalous. Minulla kun olisi noiden edellämainittujen lisäksi ostettuna paljon muutakin ja mies voisi sitten käytännössä elellä noilla minun varastoillani. Välillä sitten riidellään siitä, miten käytännössä asiat voisivat olla toisinkin. Tosi paljon molemmat tekevät nyt omat ruokansa ja olen tarkka, että molemmat käyttävät sitä, mitä itse on hankittu.
Millaisen kompromissin sinä tekisit, jos yrittäisit saada niin, että taloudet yhdistettäisiin?

Kommentit (103)

Vierailija
101/103 |
16.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan ymmärrä miksi pitää asua yhdessä, jos ei pääse edes ruokien ostosta yhteisymmärrykseen.

Kai ap punnitset ateriat, jos satutte syömään samaa ruokaa? Kai myös otat aikaa suihkussa käymisestä ettei toinen vaan saa käyttää enemmän vettä mistä maksaa?

Nuo oli hyviä vinkkejä, kiitos! Talousvaaka multa onneksi löytyy, niin pystyn jakamaan ruokakulut syönnin mukaan. Otin myös shampooni ja suihkusaippuani jemmaan, ettei se mies käytä mun varastoja vaan hankkii omansa. Molemmille on vesikannut, jotta käytetty vesi tulee mitattua, ja vessaa saa vetäistä 4 kertaa päivässä oman käynnin jälkeen. Säästö se on pienmikin säästö!

Ap

Tämä ei ole oikean ketjun aloittajan kirjoittama viesti.

Tämä asia alkoi nyppiä, koska siis minun asunnossani on valmiina tänne ostettua tavaraa.

Kyse ei tosiaan ole siitä, että mies on käyttänyt yhden vessapaperirullan enemmän kuin minä.:)

ap

Ap en tiedä oletko provo vai et. Sinua luullaan provoksi, koska on todella outoa nillittää jostain muutamista kympeistä tai kymmenestä kavipaketista parisuhteessa, ei kukaan usko että joku oikeasti ajattelisi noin kuin kirjoitat. 

Mutta jos et ole provo niin suosittelen miettimään, että yleensä pitkän parisuhteen salaisuus on joustavuus, kyky aitoihin kompromisseihin ja se, että monta asiaa katsoo sormien läpi ja omasta harmituksesta huolimatta menee mielummin antamaan pusun kuin valittaa.

En ole provo. Olen elänyt monta vuotta pienellä budjetilla, esimerkiksi opiskelijana. Mieskin on ollut pienituloinen pitkään, joten tavallaan luulisi hänenkin ymmärtävän, että jos keskituloisen ei tarvitse miettiä, että kotiin on jo hankittu viidelläkympillä kaikkea, se viisikymppiä ei ole sama raha pienituloiselle. Pihiys on ehdottomasti myös oman tilanteeni sanelemaa. ap

Onko kyse oikeasti siitä, että sinä olet luonteeltasi säästäväinen/pihi ja mies on taas luonteeltaan tuhlaavainen (joka elää aina yli varojensa)? Eikä niinkään niistä kaapissa valmiina olevista kahvipaketeista. Tai onko kyse oikeasti siitä, että miehellä on isommat tulot kuin sinulla, jolloin hän ei joudu miettimään jokaisen tuotteen hintaa?

Ei itseasiassa noin.

Molemmat olemme eläneet pienillä tuloilla ja mieskin ostaa tarjouksesta tai ostaa sen vuoksi, jos joku on halpaa. Mies kuitenkin suhtautuu hieman rennommin siihen, mitä on ostanut. Hänelle kaikki mitä hän on ostanut, on periaatteessa toisenkin käytettävissä (itse kyllä aina kysyn voiko ottaa). Itse taas erottelen sen, minkä olen ostanut itseäni varten ja mikä on yhteistä. Yhteiseen suhtautuisin itse rennommin, jos en tässä tilanteessa kokisi, että olen tehnyt jo kovat alkuinvestoinnit.:) Tämän lisäksi olen useammin tarjonnut miehelle ruokaa. Mies on siis luonteeltaan myös sellainen, että elää edullisesti ja halvalla ja on sitten kivaa, kun hän saa vielä minun tarjoamia juttuja. Mies myös on se, joka yleensä ostaa kaikkein halvinta ja itse taas saatan tarjota hänelle jotain lempiruokaani, joka ei ole tehty halvimmista raaka-aineista. Vaikka tykkäänkin laittaa ruokaa ja haluan myös tarjota, silti samalla myös hiertää. ap

Voi luoja! "Olen useammin tarjonnut miehelle ruokaa" "saatan tarjota hänelle jotain lempiruokaani, joka ei ole tehty halvimmista raaka-aineista" siis ihan uskomatonta. Että oletkin itsekeskeinen tyyppi :D Mulle olisi ihan sama vaikka maksaisin kaikki meidän talouden ruoat. En edes pidä sitä tarjoamisena jos ostan kotiin ruokaa jota mies saa syödä. Siis tottakai kaikkea saa syödä mitä kotiin on ostettu, se on yhteistä ruokaa. Ja kun käydään ulkona, maksetaan suunnilleen vuorotellen tai kumpi nyt ensimmäisenä ehtii. Minä haluan ostaa miehelleni ruokaa ja maksaa hänen ostoksiaan tai ostaa hänelle jotain kivaa. En ajattele sen olevan mitenkään minulta pois, koska elämme yhdessä. Olet joko provo tai sitten ihminen, jonka parisuhteet eivät tuolla mentaliteetilla tule onnistumaan.

Vierailija
102/103 |
14.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä molemmat laittaa 20% tuloistaan yhteiselle tilille, josta maksetaan vuokra, sähkö, vesi, kotivakuutus ja ruokakaupasta ostettavat tuotteet. Ei oo koskaan ollut riitoja eikä erimielisyyksiä. Jotkut sanoo, että "laittakaa sama summa tilille joka kuukausi". Minusta on parempi, että molemmat laittavat tuloihinsa nähden saman prosenttimäärän yhteistilille. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
103/103 |
14.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Laittakaa yhteinen taloustili ja jos tulee ero, niin sinulle kuuluu kaappien varastot. Kuka maksaa asumiskulut siltä osin kuin varasto vie tilaa muulta asumiselta? Tarvitsette isomman asunnon. Onko sinulla turavllisuusvaje kun hamstraat? hamstraa vain  hätävaraa, kuten säilyvää ruokaa, työvälineitä selvitymistä varten. Hanki taitoja, joilla pystyt elämään vuoden yksin erämaassa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kahdeksan kuusi