Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuutto ja erilaiset luonteet ja toimintatavat
15.11.2016 |
Muutettiin miehen kanssa yhteen. Mies on enemmän sitä tyyppiä, että hän katsoo, että "kohta on vessapaperi lopussa, sitä vois ostaa lisää". Itse taas olen luonteeltani hamsteri, minulla on aina vessapaperia ja suodatinpusseja kaapissa, samoin kahvia ostan myös kolme pakettia kerrallaan tarjouksesta. Tämä hiertää pahasti sitä, että voitaisiin yhdistää enemmän talouttamme. Mies ei ymmärrä, että itse katson joutuvani pahasti miinukselle, jos päätettäisiin, että meillä on yhteistalous. Minulla kun olisi noiden edellämainittujen lisäksi ostettuna paljon muutakin ja mies voisi sitten käytännössä elellä noilla minun varastoillani. Välillä sitten riidellään siitä, miten käytännössä asiat voisivat olla toisinkin. Tosi paljon molemmat tekevät nyt omat ruokansa ja olen tarkka, että molemmat käyttävät sitä, mitä itse on hankittu.
Millaisen kompromissin sinä tekisit, jos yrittäisit saada niin, että taloudet yhdistettäisiin?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan ymmärrä miksi pitää asua yhdessä, jos ei pääse edes ruokien ostosta yhteisymmärrykseen.
Kai ap punnitset ateriat, jos satutte syömään samaa ruokaa? Kai myös otat aikaa suihkussa käymisestä ettei toinen vaan saa käyttää enemmän vettä mistä maksaa?Nuo oli hyviä vinkkejä, kiitos! Talousvaaka multa onneksi löytyy, niin pystyn jakamaan ruokakulut syönnin mukaan. Otin myös shampooni ja suihkusaippuani jemmaan, ettei se mies käytä mun varastoja vaan hankkii omansa. Molemmille on vesikannut, jotta käytetty vesi tulee mitattua, ja vessaa saa vetäistä 4 kertaa päivässä oman käynnin jälkeen. Säästö se on pienmikin säästö!
Ap
Tämä ei ole oikean ketjun aloittajan kirjoittama viesti.
Tämä asia alkoi nyppiä, koska siis minun asunnossani on valmiina tänne ostettua tavaraa.
Kyse ei tosiaan ole siitä, että mies on käyttänyt yhden vessapaperirullan enemmän kuin minä.:)
ap
Mitä ihmeen valmiina ostettua tavaraa? Vai oletteko asuneet nyt muutaman viikon yhdessä ja sinä murehdit että voi voi kun mies käyttää sinun ostamaa vessapaperivarastoa? Mitä vikaa tuossa miehen tyylissä muuten on? Minusta tuo kuulostaa oikein järkevältä että ostetaan sitä tavaraa tarpeeseen eikä varastoon pölyttymään.
Justhan selitin, että kahvi tulee halvemmaksi, jos ostat sitä sen kolmen paketin tarjouksen. ap
Ei noita menoja voi noin pilkuntarkasti tasata. Meillä käydään kaupassa yhdessä ja maksetaan vuorotellen. Joka kerta kaupasta ostetaan suunnilleen samat tavarat ja sitten noita vessapapereita tarpeen ja tarjousten mukaan. Joskus toiselle sattuu kolme kahvipakettia maksettavaksi, toiselle omalla vuorollaan vain yksi. Sama juttu muiden erikoistavaroiden ja vaikka bensan kanssa mutta me ajatellaan että kyllä nuo pitkässä juoksussa tasoittuu. Mutta jos teillä on tuollainen taloudenpito, niin ehkä tuo miehen tyyli eli tarpeeseen ostaminen olisi fiksumpaa. Eihän tuo kahvi esim. nyt halvemmaksi tule jos vain sinä ostat sitä aina paljon kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan ymmärrä miksi pitää asua yhdessä, jos ei pääse edes ruokien ostosta yhteisymmärrykseen.
Kai ap punnitset ateriat, jos satutte syömään samaa ruokaa? Kai myös otat aikaa suihkussa käymisestä ettei toinen vaan saa käyttää enemmän vettä mistä maksaa?Nuo oli hyviä vinkkejä, kiitos! Talousvaaka multa onneksi löytyy, niin pystyn jakamaan ruokakulut syönnin mukaan. Otin myös shampooni ja suihkusaippuani jemmaan, ettei se mies käytä mun varastoja vaan hankkii omansa. Molemmille on vesikannut, jotta käytetty vesi tulee mitattua, ja vessaa saa vetäistä 4 kertaa päivässä oman käynnin jälkeen. Säästö se on pienmikin säästö!
Ap
Tämä ei ole oikean ketjun aloittajan kirjoittama viesti.
Tämä asia alkoi nyppiä, koska siis minun asunnossani on valmiina tänne ostettua tavaraa.
Kyse ei tosiaan ole siitä, että mies on käyttänyt yhden vessapaperirullan enemmän kuin minä.:)
ap
Ap en tiedä oletko provo vai et. Sinua luullaan provoksi, koska on todella outoa nillittää jostain muutamista kympeistä tai kymmenestä kavipaketista parisuhteessa, ei kukaan usko että joku oikeasti ajattelisi noin kuin kirjoitat.
Mutta jos et ole provo niin suosittelen miettimään, että yleensä pitkän parisuhteen salaisuus on joustavuus, kyky aitoihin kompromisseihin ja se, että monta asiaa katsoo sormien läpi ja omasta harmituksesta huolimatta menee mieluummin antamaan pusun kuin valittaa.
Ohiksena, mutta muutamista kympeistä kasvaa isot talousmenot/vuosi, jos ap ostaa aina reilusti varastoon kaikkea, ja mies vain käyttää, eikä osta omalta osaltaan mitään, kun huomaa, että kappas, meillähän on jo kolme pkt kahvia ja jättisäkki wc-paperia. Useimmat miehet tuntuvat ajattelevan näin. Meillä mies käyttäis vaikka mun sukkia, kun niitä on aina jättipakkaus kaapissa, jos ne vaan jalkaan mahtuisivat.
MUTTA tämä tilanne on ap:n oma vika, jonka antaa jatkua. Kumpikin ostakoon omansa tai sitten yhtä suuret panot taloustilille ja kuitit talteen, jotta selviää mihin on rahat menneet.
Talous on yhteinen, ja yhteisesti pitää maksaa jne, mutta jos toinen kuluttaa kaksi kertaa enemmän, ei kyseessä ole enää yhteiset varat, vaan hyväksikäyttö. Ajattelemattomuutta tai ei. Jos asutaan ap:n kämpässä, voi mies lisätä/sisällyttää omat talousmenonsa vaikka ap:lle maksamaansa "vuokraan" tms.
No tietysti täytyy maksaa joko suunnilleen saman verran tai tulojen / käytön mukaisessa suhteessa oma osuutensa. Mutta ei kannata nillittää jostain, jota on ollut yhteen muuttaessa toisella enemmän. Vaan kannattaa huolehtia, että jatkossa maksetaan kaupassakäynnit vaikka puoliksi, ja molempien kauppalistalla on vuorollaan niitä vessapapereita ja suodatinpusseja.
Samaa mieltä siis. Mutta käsitin, että ap nillittää nykytilanteesta ja epätasaisesta kuluttamisesta/kustantamisesta. Tuskin sillä noita veskipapereita ihan vuosien varastot on ollut ennen miehen ilmestymistä hänen kotiinsa. Asian voisi ratkaista ihan yksinkertaisesti, mutta energia ja aika kuluu nillitellessä. Ap keskustelee nyt ihan väärässä paikassa. Keittiön pöydän ääressä vaikka voisi elämä helpottua ja suhde kukoistaa :)
Juu olemme samaa mieltä. Minunkin pointti oli se että nillittäminen on typerää ja valittamisen sijaan kannattaa välillä niellä yksi harmitus ja panostaa asiasta sopimiseen. Jokainen pari joutuu nää sopimaan heille sopivan käytännön kulujen jakamiseen ja kaupassakäynteihin ym. Molemmat kertoo toiveensa ääneen ja niistä sitten sovitellaan joku hyvä yhdistelmä. Molemmat joutuu tulemaan jossain vastaan, jos ei olla ihan identtisiä luonteita. Tilanne ratkaistu :) .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan ymmärrä miksi pitää asua yhdessä, jos ei pääse edes ruokien ostosta yhteisymmärrykseen.
Kai ap punnitset ateriat, jos satutte syömään samaa ruokaa? Kai myös otat aikaa suihkussa käymisestä ettei toinen vaan saa käyttää enemmän vettä mistä maksaa?Nuo oli hyviä vinkkejä, kiitos! Talousvaaka multa onneksi löytyy, niin pystyn jakamaan ruokakulut syönnin mukaan. Otin myös shampooni ja suihkusaippuani jemmaan, ettei se mies käytä mun varastoja vaan hankkii omansa. Molemmille on vesikannut, jotta käytetty vesi tulee mitattua, ja vessaa saa vetäistä 4 kertaa päivässä oman käynnin jälkeen. Säästö se on pienmikin säästö!
Ap
Tämä ei ole oikean ketjun aloittajan kirjoittama viesti.
Tämä asia alkoi nyppiä, koska siis minun asunnossani on valmiina tänne ostettua tavaraa.
Kyse ei tosiaan ole siitä, että mies on käyttänyt yhden vessapaperirullan enemmän kuin minä.:)
ap
Ap en tiedä oletko provo vai et. Sinua luullaan provoksi, koska on todella outoa nillittää jostain muutamista kympeistä tai kymmenestä kavipaketista parisuhteessa, ei kukaan usko että joku oikeasti ajattelisi noin kuin kirjoitat.
Mutta jos et ole provo niin suosittelen miettimään, että yleensä pitkän parisuhteen salaisuus on joustavuus, kyky aitoihin kompromisseihin ja se, että monta asiaa katsoo sormien läpi ja omasta harmituksesta huolimatta menee mielummin antamaan pusun kuin valittaa.
En ole provo. Olen elänyt monta vuotta pienellä budjetilla, esimerkiksi opiskelijana. Mieskin on ollut pienituloinen pitkään, joten tavallaan luulisi hänenkin ymmärtävän, että jos keskituloisen ei tarvitse miettiä, että kotiin on jo hankittu viidelläkympillä kaikkea, se viisikymppiä ei ole sama raha pienituloiselle. Pihiys on ehdottomasti myös oman tilanteeni sanelemaa. ap
Onko kyse oikeasti siitä, että sinä olet luonteeltasi säästäväinen/pihi ja mies on taas luonteeltaan tuhlaavainen (joka elää aina yli varojensa)? Eikä niinkään niistä kaapissa valmiina olevista kahvipaketeista. Tai onko kyse oikeasti siitä, että miehellä on isommat tulot kuin sinulla, jolloin hän ei joudu miettimään jokaisen tuotteen hintaa?
Ei itseasiassa noin.
Molemmat olemme eläneet pienillä tuloilla ja mieskin ostaa tarjouksesta tai ostaa sen vuoksi, jos joku on halpaa. Mies kuitenkin suhtautuu hieman rennommin siihen, mitä on ostanut. Hänelle kaikki mitä hän on ostanut, on periaatteessa toisenkin käytettävissä (itse kyllä aina kysyn voiko ottaa). Itse taas erottelen sen, minkä olen ostanut itseäni varten ja mikä on yhteistä. Yhteiseen suhtautuisin itse rennommin, jos en tässä tilanteessa kokisi, että olen tehnyt jo kovat alkuinvestoinnit.:) Tämän lisäksi olen useammin tarjonnut miehelle ruokaa. Mies on siis luonteeltaan myös sellainen, että elää edullisesti ja halvalla ja on sitten kivaa, kun hän saa vielä minun tarjoamia juttuja. Mies myös on se, joka yleensä ostaa kaikkein halvinta ja itse taas saatan tarjota hänelle jotain lempiruokaani, joka ei ole tehty halvimmista raaka-aineista. Vaikka tykkäänkin laittaa ruokaa ja haluan myös tarjota, silti samalla myös hiertää. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan ymmärrä miksi pitää asua yhdessä, jos ei pääse edes ruokien ostosta yhteisymmärrykseen.
Kai ap punnitset ateriat, jos satutte syömään samaa ruokaa? Kai myös otat aikaa suihkussa käymisestä ettei toinen vaan saa käyttää enemmän vettä mistä maksaa?Nuo oli hyviä vinkkejä, kiitos! Talousvaaka multa onneksi löytyy, niin pystyn jakamaan ruokakulut syönnin mukaan. Otin myös shampooni ja suihkusaippuani jemmaan, ettei se mies käytä mun varastoja vaan hankkii omansa. Molemmille on vesikannut, jotta käytetty vesi tulee mitattua, ja vessaa saa vetäistä 4 kertaa päivässä oman käynnin jälkeen. Säästö se on pienmikin säästö!
Ap
Tämä ei ole oikean ketjun aloittajan kirjoittama viesti.
Tämä asia alkoi nyppiä, koska siis minun asunnossani on valmiina tänne ostettua tavaraa.
Kyse ei tosiaan ole siitä, että mies on käyttänyt yhden vessapaperirullan enemmän kuin minä.:)
ap
Mitä ihmeen valmiina ostettua tavaraa? Vai oletteko asuneet nyt muutaman viikon yhdessä ja sinä murehdit että voi voi kun mies käyttää sinun ostamaa vessapaperivarastoa? Mitä vikaa tuossa miehen tyylissä muuten on? Minusta tuo kuulostaa oikein järkevältä että ostetaan sitä tavaraa tarpeeseen eikä varastoon pölyttymään.
Justhan selitin, että kahvi tulee halvemmaksi, jos ostat sitä sen kolmen paketin tarjouksen. ap
Tälle linjalle jos lähdette niin kohta riitelette siitäkin että toinen osti halpaa Euroshopperin vessapaperia ja toinen kallimpaa Lambia, Pirkan vai Valion maitoa...
On totta, että kahvia ja veskipaperia on joskus tarjouksessa. Mutta ei siinä tarjoushinnassa säästä kuin kymmeniä senttejä - joitakin euroja. Tottakai köyhän kannattaa sekin säästö hyödyntää, mutta onko tuo nyt kuitenkaan ihan riidan arvoinen asia. Voihan olla, että mies maksaa kokonaan yksin seuraavan auton huollon tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten pian tapaamisesta te oikein muutitte yhteen, kun tuollaiset aivan arkisetkin asiat hiertävät?
Pelkkä taloustili ei riitä. Kuitit häviävät ja sitten tulee taas sanomista. Päivän sana on talouskirjanpito. Hankitte vaikka vihkon tai teette tietokoneelle tilikirjan ja merkitsette kaikki ostoksenne sinne. Jos haluatte oikein kyylätä, niin sovitte, miten kumpikin merkitsee tilivientinsä. Kuun lopussa näettä, mitä kumpikin on talouteen hankkinut. Kirjanpidosta on sekin hyöty, että kun näkee, minne rahat menevät, voi miettiä, onko kaikki ostettu tarpeellista, vai voisiko jossakin säästää.
Vierailija kirjoitti:
Ap aloituksesi on hämmentävä. Minä muutin miehen luokse. Hänen asumiskulunsa nousivat, koska menetti tuet. Minun asumiskulut taas laskivat reippaasti. Miehellä sattui olemaan uudehko pyykkikone, minun vanha romu jouti pois, mutta säästyin ostamasta uutta itse. Toisaalta minulla oli paljon enemmän ja laadukkaampia huonekaluja, niin mies "hyötyi" niistä. Miehellä oli kissa, kun tapasimme, ja nyt ostan omilla rahoillani sen kissan ruoista puolet. Mutta ei olla koskaan noita mietitty, asiat ei vaan ikinä mene tasan. Molemmat "hyötyy" siitä, että on oma rakas vierellä, joku jota silittää ja joka kuuntelee työpäivän murheet.
Kiitos kommentista. En ajattelekaan, että kaikki menee täysin tasan, vaan ajattelen, että asiat pitäisi sopia niin, että molemmat on tyytyväisiä. Mutta on tässä ketjussa hyvin kirjoitettu asiasta niin, että olen saanut ajattelemisen aihetta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan ymmärrä miksi pitää asua yhdessä, jos ei pääse edes ruokien ostosta yhteisymmärrykseen.
Kai ap punnitset ateriat, jos satutte syömään samaa ruokaa? Kai myös otat aikaa suihkussa käymisestä ettei toinen vaan saa käyttää enemmän vettä mistä maksaa?Nuo oli hyviä vinkkejä, kiitos! Talousvaaka multa onneksi löytyy, niin pystyn jakamaan ruokakulut syönnin mukaan. Otin myös shampooni ja suihkusaippuani jemmaan, ettei se mies käytä mun varastoja vaan hankkii omansa. Molemmille on vesikannut, jotta käytetty vesi tulee mitattua, ja vessaa saa vetäistä 4 kertaa päivässä oman käynnin jälkeen. Säästö se on pienmikin säästö!
Ap
Tämä ei ole oikean ketjun aloittajan kirjoittama viesti.
Tämä asia alkoi nyppiä, koska siis minun asunnossani on valmiina tänne ostettua tavaraa.
Kyse ei tosiaan ole siitä, että mies on käyttänyt yhden vessapaperirullan enemmän kuin minä.:)
ap
Ap en tiedä oletko provo vai et. Sinua luullaan provoksi, koska on todella outoa nillittää jostain muutamista kympeistä tai kymmenestä kavipaketista parisuhteessa, ei kukaan usko että joku oikeasti ajattelisi noin kuin kirjoitat.
Mutta jos et ole provo niin suosittelen miettimään, että yleensä pitkän parisuhteen salaisuus on joustavuus, kyky aitoihin kompromisseihin ja se, että monta asiaa katsoo sormien läpi ja omasta harmituksesta huolimatta menee mielummin antamaan pusun kuin valittaa.
En ole provo. Olen elänyt monta vuotta pienellä budjetilla, esimerkiksi opiskelijana. Mieskin on ollut pienituloinen pitkään, joten tavallaan luulisi hänenkin ymmärtävän, että jos keskituloisen ei tarvitse miettiä, että kotiin on jo hankittu viidelläkympillä kaikkea, se viisikymppiä ei ole sama raha pienituloiselle. Pihiys on ehdottomasti myös oman tilanteeni sanelemaa. ap
Onko kyse oikeasti siitä, että sinä olet luonteeltasi säästäväinen/pihi ja mies on taas luonteeltaan tuhlaavainen (joka elää aina yli varojensa)? Eikä niinkään niistä kaapissa valmiina olevista kahvipaketeista. Tai onko kyse oikeasti siitä, että miehellä on isommat tulot kuin sinulla, jolloin hän ei joudu miettimään jokaisen tuotteen hintaa?
Ei itseasiassa noin.
Molemmat olemme eläneet pienillä tuloilla ja mieskin ostaa tarjouksesta tai ostaa sen vuoksi, jos joku on halpaa. Mies kuitenkin suhtautuu hieman rennommin siihen, mitä on ostanut. Hänelle kaikki mitä hän on ostanut, on periaatteessa toisenkin käytettävissä (itse kyllä aina kysyn voiko ottaa). Itse taas erottelen sen, minkä olen ostanut itseäni varten ja mikä on yhteistä. Yhteiseen suhtautuisin itse rennommin, jos en tässä tilanteessa kokisi, että olen tehnyt jo kovat alkuinvestoinnit.:) Tämän lisäksi olen useammin tarjonnut miehelle ruokaa. Mies on siis luonteeltaan myös sellainen, että elää edullisesti ja halvalla ja on sitten kivaa, kun hän saa vielä minun tarjoamia juttuja. Mies myös on se, joka yleensä ostaa kaikkein halvinta ja itse taas saatan tarjota hänelle jotain lempiruokaani, joka ei ole tehty halvimmista raaka-aineista. Vaikka tykkäänkin laittaa ruokaa ja haluan myös tarjota, silti samalla myös hiertää. ap
Eli:
-Miehellä on ylipäätään rennompi ote elämään kuin sinulla. Mieti, jos voisit ottaa mieheltä oppia siitä joissain asioissa. Rennommalla otteella pääsee yleensä stressittömämmin.
-Lakkaa tarjoamasta miehelle aterioita tai kalliita ruokia, niin asia lakkaa harmittamasta sinua.
-Sinua siis hiertää eniten tekemäsi "alkuinvestointi". Mieti, onko mies tehnyt jotain sellaista "alkuinvestointia", jota et ole tullut ajatelleeksi. Auto? Auton bensatankki täynnä bensaa valmiiksi ennen yhteenmuuttoa? Jokin huonekalu tai ruoanlaittoväline? Tai voisitko vain ajatella, että joskus ihmisen pitää tehdä tietty investointi, jotta voi saada parempaa voittoa. Eli pidemmän päälle jokin sijoitus alkaa poikimaan tuottoa.
-Lakkaa ajattelemasta nyt, että ostat itsellesi. Ryhdy ajattelemaan, että kun te olette avoliitossa, niin kaikki on yhteistä ja molemmat hankkii yhteisesti kaiken yhteiseksi. Silloin sinulta ei kukaan vie eikä verota, koska yhteisiä ne kumminkin on ja molempia varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää yhteinen tili, jonne siirrätte yhtä paljon rahaa ja käytätte sitten niitä. Tuollainen hirveä vahtaaminen, että ei itse joudu maksamaan vahingossakaan yhtään enemmän on muuten tosi rasittavaa ja ärsyttävää, niin kannattaa tehdä tosiaan jotkin pelisäännöt, muuten saattaa tulla ero.
En ole ajatellut, että kaikki menisi täysin 50-50. Mutta se nyt ei toimi, että minulla on sanotaanko 50 euron arvosta kaapissa tavaraa, ja sitten mies käyttelee niitä ja kokee, että "mitään ei tarvitse ostaa, koska niitähän on jo siellä kaapissa". Ei päästä samalle viivalle siis.
Mies siis muutti minun luokseni, sen vuoksi tilanne on tämmöinen epäsuhtainen. ap
Tuossa on kaksi vaihtoehtoa:
1) mies maksaa sulle käteisenä jonkun arvion mukaan puolet sen sun varaston arvosta
2) pysyt sinkkuna
suosittelen avihtoehtoa kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On totta, että kahvia ja veskipaperia on joskus tarjouksessa. Mutta ei siinä tarjoushinnassa säästä kuin kymmeniä senttejä - joitakin euroja. Tottakai köyhän kannattaa sekin säästö hyödyntää, mutta onko tuo nyt kuitenkaan ihan riidan arvoinen asia. Voihan olla, että mies maksaa kokonaan yksin seuraavan auton huollon tms.
Ollaan sen verran pienituloisia, että tuollaista tilannetta ei ole tulossa, että mies maksaisikin jonkun isomman summan, joka tulee molemmille. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan ymmärrä miksi pitää asua yhdessä, jos ei pääse edes ruokien ostosta yhteisymmärrykseen.
Kai ap punnitset ateriat, jos satutte syömään samaa ruokaa? Kai myös otat aikaa suihkussa käymisestä ettei toinen vaan saa käyttää enemmän vettä mistä maksaa?Nuo oli hyviä vinkkejä, kiitos! Talousvaaka multa onneksi löytyy, niin pystyn jakamaan ruokakulut syönnin mukaan. Otin myös shampooni ja suihkusaippuani jemmaan, ettei se mies käytä mun varastoja vaan hankkii omansa. Molemmille on vesikannut, jotta käytetty vesi tulee mitattua, ja vessaa saa vetäistä 4 kertaa päivässä oman käynnin jälkeen. Säästö se on pienmikin säästö!
Ap
Tämä ei ole oikean ketjun aloittajan kirjoittama viesti.
Tämä asia alkoi nyppiä, koska siis minun asunnossani on valmiina tänne ostettua tavaraa.
Kyse ei tosiaan ole siitä, että mies on käyttänyt yhden vessapaperirullan enemmän kuin minä.:)
ap
Ap en tiedä oletko provo vai et. Sinua luullaan provoksi, koska on todella outoa nillittää jostain muutamista kympeistä tai kymmenestä kavipaketista parisuhteessa, ei kukaan usko että joku oikeasti ajattelisi noin kuin kirjoitat.
Mutta jos et ole provo niin suosittelen miettimään, että yleensä pitkän parisuhteen salaisuus on joustavuus, kyky aitoihin kompromisseihin ja se, että monta asiaa katsoo sormien läpi ja omasta harmituksesta huolimatta menee mieluummin antamaan pusun kuin valittaa.
Ohiksena, mutta muutamista kympeistä kasvaa isot talousmenot/vuosi, jos ap ostaa aina reilusti varastoon kaikkea, ja mies vain käyttää, eikä osta omalta osaltaan mitään, kun huomaa, että kappas, meillähän on jo kolme pkt kahvia ja jättisäkki wc-paperia. Useimmat miehet tuntuvat ajattelevan näin. Meillä mies käyttäis vaikka mun sukkia, kun niitä on aina jättipakkaus kaapissa, jos ne vaan jalkaan mahtuisivat.
MUTTA tämä tilanne on ap:n oma vika, jonka antaa jatkua. Kumpikin ostakoon omansa tai sitten yhtä suuret panot taloustilille ja kuitit talteen, jotta selviää mihin on rahat menneet.
Talous on yhteinen, ja yhteisesti pitää maksaa jne, mutta jos toinen kuluttaa kaksi kertaa enemmän, ei kyseessä ole enää yhteiset varat, vaan hyväksikäyttö. Ajattelemattomuutta tai ei. Jos asutaan ap:n kämpässä, voi mies lisätä/sisällyttää omat talousmenonsa vaikka ap:lle maksamaansa "vuokraan" tms.
No tietysti täytyy maksaa joko suunnilleen saman verran tai tulojen / käytön mukaisessa suhteessa oma osuutensa. Mutta ei kannata nillittää jostain, jota on ollut yhteen muuttaessa toisella enemmän. Vaan kannattaa huolehtia, että jatkossa maksetaan kaupassakäynnit vaikka puoliksi, ja molempien kauppalistalla on vuorollaan niitä vessapapereita ja suodatinpusseja.
Samaa mieltä siis. Mutta käsitin, että ap nillittää nykytilanteesta ja epätasaisesta kuluttamisesta/kustantamisesta. Tuskin sillä noita veskipapereita ihan vuosien varastot on ollut ennen miehen ilmestymistä hänen kotiinsa. Asian voisi ratkaista ihan yksinkertaisesti, mutta energia ja aika kuluu nillitellessä. Ap keskustelee nyt ihan väärässä paikassa. Keittiön pöydän ääressä vaikka voisi elämä helpottua ja suhde kukoistaa :)
Juu olemme samaa mieltä. Minunkin pointti oli se että nillittäminen on typerää ja valittamisen sijaan kannattaa välillä niellä yksi harmitus ja panostaa asiasta sopimiseen. Jokainen pari joutuu nää sopimaan heille sopivan käytännön kulujen jakamiseen ja kaupassakäynteihin ym. Molemmat kertoo toiveensa ääneen ja niistä sitten sovitellaan joku hyvä yhdistelmä. Molemmat joutuu tulemaan jossain vastaan, jos ei olla ihan identtisiä luonteita. Tilanne ratkaistu :) .
Näin se käy :D Jotenkin tuntuu siltä, että ap on vielä kokematon näissä asioissa ja suhde taitaa olla melko tuore. On varmasti outo tilanne, kun elämä muuttuu ja "meitä onkin kaksi" jakamassa yhteistä elämää ja kotia. Varsinkin, jos on sinkkuna saanut päättää kaikesta ja määrätä kaapin paikan. Kasvun paikka, kutsutaan elämäksi :) Ja onhan av, mistä saa välittömästi oikeat neuvot!
A:lle tsempit!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap aloituksesi on hämmentävä. Minä muutin miehen luokse. Hänen asumiskulunsa nousivat, koska menetti tuet. Minun asumiskulut taas laskivat reippaasti. Miehellä sattui olemaan uudehko pyykkikone, minun vanha romu jouti pois, mutta säästyin ostamasta uutta itse. Toisaalta minulla oli paljon enemmän ja laadukkaampia huonekaluja, niin mies "hyötyi" niistä. Miehellä oli kissa, kun tapasimme, ja nyt ostan omilla rahoillani sen kissan ruoista puolet. Mutta ei olla koskaan noita mietitty, asiat ei vaan ikinä mene tasan. Molemmat "hyötyy" siitä, että on oma rakas vierellä, joku jota silittää ja joka kuuntelee työpäivän murheet.
Kiitos kommentista. En ajattelekaan, että kaikki menee täysin tasan, vaan ajattelen, että asiat pitäisi sopia niin, että molemmat on tyytyväisiä. Mutta on tässä ketjussa hyvin kirjoitettu asiasta niin, että olen saanut ajattelemisen aihetta.
ap
Hmm. Onko kyse siis pohjimmiltaan kommunikaatio-ongelmasta teidän välillä? Et vaadi, että asiat menee tasan, mutta haluat että asiat pitää sopia niin että molemmat on tyytyväisiä. Ihan viisas ajatus. Mutta ettekö sitten ole saaneet sovittua? Tai ettekö ole edes yrittäneet keskustella ja sopia? Eikö jompikumpi sano suoraan miten toivoo asioiden menevän? Eikö jompikumpi tule yhtään vastaan ja ole valmis kompromisseihin? Vai olettaako toinen, että asiat menee tietyllä tavalla (omalla tavalla) ja harmistuu kun toinen ei osannutkaan lukea ajatuksia?
Vierailija kirjoitti:
En näe, miksi se ei voisi päättyä hyvin, mutta omasta mielestäni se edellyttää neuvotteluhalua. Mies taas ei ymmärrä, miksi suhtaudun pihimmin ostettuihin tavaroihin, koska hän ostaa itse vain suoraan tarpeeseen. ap
Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten yhdessä asuminen voi todellisuudessa tulla kalliimmaksi, kuin yksin asuminen. Yhdessä asuessa joutuu antamaan rahaa myös niihin "yhteisiin" kuluihin, jotka ovat omasta näkökulmasta täysin tarpeetonta rahan haaskausta. Tosin asumiskustannusten puolittaminen voi auttaa, mutta käytännössä monet muut kulut yli tuplaantuvat.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan ymmärrä miksi pitää asua yhdessä, jos ei pääse edes ruokien ostosta yhteisymmärrykseen.
Kai ap punnitset ateriat, jos satutte syömään samaa ruokaa? Kai myös otat aikaa suihkussa käymisestä ettei toinen vaan saa käyttää enemmän vettä mistä maksaa?Nuo oli hyviä vinkkejä, kiitos! Talousvaaka multa onneksi löytyy, niin pystyn jakamaan ruokakulut syönnin mukaan. Otin myös shampooni ja suihkusaippuani jemmaan, ettei se mies käytä mun varastoja vaan hankkii omansa. Molemmille on vesikannut, jotta käytetty vesi tulee mitattua, ja vessaa saa vetäistä 4 kertaa päivässä oman käynnin jälkeen. Säästö se on pienmikin säästö!
Ap
Tämä ei ole oikean ketjun aloittajan kirjoittama viesti.
Tämä asia alkoi nyppiä, koska siis minun asunnossani on valmiina tänne ostettua tavaraa.
Kyse ei tosiaan ole siitä, että mies on käyttänyt yhden vessapaperirullan enemmän kuin minä.:)
ap
Ap en tiedä oletko provo vai et. Sinua luullaan provoksi, koska on todella outoa nillittää jostain muutamista kympeistä tai kymmenestä kavipaketista parisuhteessa, ei kukaan usko että joku oikeasti ajattelisi noin kuin kirjoitat.
Mutta jos et ole provo niin suosittelen miettimään, että yleensä pitkän parisuhteen salaisuus on joustavuus, kyky aitoihin kompromisseihin ja se, että monta asiaa katsoo sormien läpi ja omasta harmituksesta huolimatta menee mielummin antamaan pusun kuin valittaa.
En ole provo. Olen elänyt monta vuotta pienellä budjetilla, esimerkiksi opiskelijana. Mieskin on ollut pienituloinen pitkään, joten tavallaan luulisi hänenkin ymmärtävän, että jos keskituloisen ei tarvitse miettiä, että kotiin on jo hankittu viidelläkympillä kaikkea, se viisikymppiä ei ole sama raha pienituloiselle. Pihiys on ehdottomasti myös oman tilanteeni sanelemaa. ap
Onko kyse oikeasti siitä, että sinä olet luonteeltasi säästäväinen/pihi ja mies on taas luonteeltaan tuhlaavainen (joka elää aina yli varojensa)? Eikä niinkään niistä kaapissa valmiina olevista kahvipaketeista. Tai onko kyse oikeasti siitä, että miehellä on isommat tulot kuin sinulla, jolloin hän ei joudu miettimään jokaisen tuotteen hintaa?
Ei itseasiassa noin.
Molemmat olemme eläneet pienillä tuloilla ja mieskin ostaa tarjouksesta tai ostaa sen vuoksi, jos joku on halpaa. Mies kuitenkin suhtautuu hieman rennommin siihen, mitä on ostanut. Hänelle kaikki mitä hän on ostanut, on periaatteessa toisenkin käytettävissä (itse kyllä aina kysyn voiko ottaa). Itse taas erottelen sen, minkä olen ostanut itseäni varten ja mikä on yhteistä. Yhteiseen suhtautuisin itse rennommin, jos en tässä tilanteessa kokisi, että olen tehnyt jo kovat alkuinvestoinnit.:) Tämän lisäksi olen useammin tarjonnut miehelle ruokaa. Mies on siis luonteeltaan myös sellainen, että elää edullisesti ja halvalla ja on sitten kivaa, kun hän saa vielä minun tarjoamia juttuja. Mies myös on se, joka yleensä ostaa kaikkein halvinta ja itse taas saatan tarjota hänelle jotain lempiruokaani, joka ei ole tehty halvimmista raaka-aineista. Vaikka tykkäänkin laittaa ruokaa ja haluan myös tarjota, silti samalla myös hiertää. ap
Eli:
-Miehellä on ylipäätään rennompi ote elämään kuin sinulla. Mieti, jos voisit ottaa mieheltä oppia siitä joissain asioissa. Rennommalla otteella pääsee yleensä stressittömämmin.
-Lakkaa tarjoamasta miehelle aterioita tai kalliita ruokia, niin asia lakkaa harmittamasta sinua.
-Sinua siis hiertää eniten tekemäsi "alkuinvestointi". Mieti, onko mies tehnyt jotain sellaista "alkuinvestointia", jota et ole tullut ajatelleeksi. Auto? Auton bensatankki täynnä bensaa valmiiksi ennen yhteenmuuttoa? Jokin huonekalu tai ruoanlaittoväline? Tai voisitko vain ajatella, että joskus ihmisen pitää tehdä tietty investointi, jotta voi saada parempaa voittoa. Eli pidemmän päälle jokin sijoitus alkaa poikimaan tuottoa.
-Lakkaa ajattelemasta nyt, että ostat itsellesi. Ryhdy ajattelemaan, että kun te olette avoliitossa, niin kaikki on yhteistä ja molemmat hankkii yhteisesti kaiken yhteiseksi. Silloin sinulta ei kukaan vie eikä verota, koska yhteisiä ne kumminkin on ja molempia varten.
Vastaus tuohon on yksinkertainen: ei ole.
Mutta siis tykkään tehdä jotain hyvää ruokaa ja käyttää siihen rahaa ja tarjota miehellekin. Ja olen muuten tehnyt sitä täysin omasta ilostani, mutta tämän asian päälle sekin on alkanut harmittaa.
Ongelma siis on sekin, että minä hamsteriluonteena myös ehdin hankkia noita mainittuja asioita ensin ja sekin on ongelma, silloinhan miehen elämästä tulee sellaista, ettei hänen tarvitse hankkia mitään, kun kerran hankkii vain tarpeeseen.
Mutta joo. Olen saanut tästä ketjusta mietittävää ja ajattelin nyt mennä uusien ehdotusten kanssa miehen luo. :) ap
Ap sinä joudut nyt pohtimaan, että kuinka tärkeä ja rakas mies sinulle on. Vai haluatko että suhde kaatuu rahariitoihin. Mieti, onko mies sinulle "se oikea"? Teillä on erilaiset tavat hoitaa talousjutut ja erilainen suhtautuminen rahaan. Se on aika tavallista parisuhteissa. Asiaan voi suhtautua joko niin että se ketuttaa ja alkaa riitelemään. Tai sitten niin, että tässä asiassa olemme erilaisia (minä ehkä fiksumpi), mutta toisissa asioissa olemme samanlaisia, ja mies jossain muussa asiassa minua fiksumpi ja taitavampi. Ja ottaa nuo erilaisuudet mieluummin hyödyksi kuin antaa niiden tuhota suhde. Rahankäytöstä pitää sopia. Selkeästi ja konkreettisesti. Siitä pitää puhua riitelemättä ja kuunnella avoimin mielin toista. Mieti siis että kuinka tärkeä tämä suhde sinulle on. Jos se on erittäin tärkeä, niin suosittelen vain nielemään tuon alkuinvestointiin liittyvän harmin. Ajattele niin, että aloitatte nollasta ja puhtaalta pöydältä riippumatta kummankaan alkuinvestoinnista. Sovitte nyt tulevaisuutta varten hyvät systeemit teille ettekä katso menneeseen. Eläkää tässä ja nyt.
Mitä mä just luin... miksi yleensä muutit yhteen tuon miehen kanssa kun tapanne ovat niin erilaisia?
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe, miksi se ei voisi päättyä hyvin, mutta omasta mielestäni se edellyttää neuvotteluhalua. Mies taas ei ymmärrä, miksi suhtaudun pihimmin ostettuihin tavaroihin, koska hän ostaa itse vain suoraan tarpeeseen. ap
Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten yhdessä asuminen voi todellisuudessa tulla kalliimmaksi, kuin yksin asuminen. Yhdessä asuessa joutuu antamaan rahaa myös niihin "yhteisiin" kuluihin, jotka ovat omasta näkökulmasta täysin trapeetonta rahan haaskausta. Tosi asumiskustannusten puolittaminen voi auttaa, mutta käytänössä monet muut kulut yli tuplaantuvat.
Niin. Kyllä minulla yhdessä asuminen tulee kalliimmaksi kuin eläminen sinkkuna. Ensinnäkin yhdessä tarvitsee isomman asunnon, joten ei ne asumiskulut suinkaan puolittuneet. Asumme siis vuokralla. Toisekseen mies syö paljon, joten ruokaa pitää ostaa paljon enemmän kuin mitä sinkkuna napostelin iltaisin joskus vähän. Miehen työvaatteita pyykätään koko ajan joten pyykkiainetta kuluu runsaasti jne.. Maksamme kuitenkin kaiken puoliksi. Ja minä itseasiassa olen se parempituloinen. Mutta ei nämä asiat minua mitenkään haittaa, olen onnellinen avoliitostamme. Ja sinkkuna kävin paljon baareissa ym, joten itse asiassa nykyisellään minulle jää silti enemmän rahaa säästöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan ymmärrä miksi pitää asua yhdessä, jos ei pääse edes ruokien ostosta yhteisymmärrykseen.
Kai ap punnitset ateriat, jos satutte syömään samaa ruokaa? Kai myös otat aikaa suihkussa käymisestä ettei toinen vaan saa käyttää enemmän vettä mistä maksaa?Nuo oli hyviä vinkkejä, kiitos! Talousvaaka multa onneksi löytyy, niin pystyn jakamaan ruokakulut syönnin mukaan. Otin myös shampooni ja suihkusaippuani jemmaan, ettei se mies käytä mun varastoja vaan hankkii omansa. Molemmille on vesikannut, jotta käytetty vesi tulee mitattua, ja vessaa saa vetäistä 4 kertaa päivässä oman käynnin jälkeen. Säästö se on pienmikin säästö!
Ap
Tämä ei ole oikean ketjun aloittajan kirjoittama viesti.
Tämä asia alkoi nyppiä, koska siis minun asunnossani on valmiina tänne ostettua tavaraa.
Kyse ei tosiaan ole siitä, että mies on käyttänyt yhden vessapaperirullan enemmän kuin minä.:)
ap
Ap en tiedä oletko provo vai et. Sinua luullaan provoksi, koska on todella outoa nillittää jostain muutamista kympeistä tai kymmenestä kavipaketista parisuhteessa, ei kukaan usko että joku oikeasti ajattelisi noin kuin kirjoitat.
Mutta jos et ole provo niin suosittelen miettimään, että yleensä pitkän parisuhteen salaisuus on joustavuus, kyky aitoihin kompromisseihin ja se, että monta asiaa katsoo sormien läpi ja omasta harmituksesta huolimatta menee mielummin antamaan pusun kuin valittaa.
En ole provo. Olen elänyt monta vuotta pienellä budjetilla, esimerkiksi opiskelijana. Mieskin on ollut pienituloinen pitkään, joten tavallaan luulisi hänenkin ymmärtävän, että jos keskituloisen ei tarvitse miettiä, että kotiin on jo hankittu viidelläkympillä kaikkea, se viisikymppiä ei ole sama raha pienituloiselle. Pihiys on ehdottomasti myös oman tilanteeni sanelemaa. ap
Onko kyse oikeasti siitä, että sinä olet luonteeltasi säästäväinen/pihi ja mies on taas luonteeltaan tuhlaavainen (joka elää aina yli varojensa)? Eikä niinkään niistä kaapissa valmiina olevista kahvipaketeista. Tai onko kyse oikeasti siitä, että miehellä on isommat tulot kuin sinulla, jolloin hän ei joudu miettimään jokaisen tuotteen hintaa?
Ei itseasiassa noin.
Molemmat olemme eläneet pienillä tuloilla ja mieskin ostaa tarjouksesta tai ostaa sen vuoksi, jos joku on halpaa. Mies kuitenkin suhtautuu hieman rennommin siihen, mitä on ostanut. Hänelle kaikki mitä hän on ostanut, on periaatteessa toisenkin käytettävissä (itse kyllä aina kysyn voiko ottaa). Itse taas erottelen sen, minkä olen ostanut itseäni varten ja mikä on yhteistä. Yhteiseen suhtautuisin itse rennommin, jos en tässä tilanteessa kokisi, että olen tehnyt jo kovat alkuinvestoinnit.:) Tämän lisäksi olen useammin tarjonnut miehelle ruokaa. Mies on siis luonteeltaan myös sellainen, että elää edullisesti ja halvalla ja on sitten kivaa, kun hän saa vielä minun tarjoamia juttuja. Mies myös on se, joka yleensä ostaa kaikkein halvinta ja itse taas saatan tarjota hänelle jotain lempiruokaani, joka ei ole tehty halvimmista raaka-aineista. Vaikka tykkäänkin laittaa ruokaa ja haluan myös tarjota, silti samalla myös hiertää. ap
Eli:
-Miehellä on ylipäätään rennompi ote elämään kuin sinulla. Mieti, jos voisit ottaa mieheltä oppia siitä joissain asioissa. Rennommalla otteella pääsee yleensä stressittömämmin.
-Lakkaa tarjoamasta miehelle aterioita tai kalliita ruokia, niin asia lakkaa harmittamasta sinua.
-Sinua siis hiertää eniten tekemäsi "alkuinvestointi". Mieti, onko mies tehnyt jotain sellaista "alkuinvestointia", jota et ole tullut ajatelleeksi. Auto? Auton bensatankki täynnä bensaa valmiiksi ennen yhteenmuuttoa? Jokin huonekalu tai ruoanlaittoväline? Tai voisitko vain ajatella, että joskus ihmisen pitää tehdä tietty investointi, jotta voi saada parempaa voittoa. Eli pidemmän päälle jokin sijoitus alkaa poikimaan tuottoa.
-Lakkaa ajattelemasta nyt, että ostat itsellesi. Ryhdy ajattelemaan, että kun te olette avoliitossa, niin kaikki on yhteistä ja molemmat hankkii yhteisesti kaiken yhteiseksi. Silloin sinulta ei kukaan vie eikä verota, koska yhteisiä ne kumminkin on ja molempia varten.
Vastaus tuohon on yksinkertainen: ei ole.
Mutta siis tykkään tehdä jotain hyvää ruokaa ja käyttää siihen rahaa ja tarjota miehellekin. Ja olen muuten tehnyt sitä täysin omasta ilostani, mutta tämän asian päälle sekin on alkanut harmittaa.
Ongelma siis on sekin, että minä hamsteriluonteena myös ehdin hankkia noita mainittuja asioita ensin ja sekin on ongelma, silloinhan miehen elämästä tulee sellaista, ettei hänen tarvitse hankkia mitään, kun kerran hankkii vain tarpeeseen.
Mutta joo. Olen saanut tästä ketjusta mietittävää ja ajattelin nyt mennä uusien ehdotusten kanssa miehen luo. :) ap
Onko mies tullut täysin tyhjin käsin sinun luoksesi tai tuonut tyyliin vain omat vaatteensa? Mitä tapahtui miehen huonekaluille, keittiövälineille, kaapeissa olleille kulutustavaroille, siivousvälineille jne.? Sorry kysely, mutta jotenkin en ihan usko tuohon että miehen "alkuinvestoinnit" olisivat oikeasti pyöreä nolla.
Mihin tarvitsee taloustiliä jos molemmat käy kaupassa? Ainakin meillä molemmat tekevät ostoksia. Ja toisen tilille siirretään rahaa jos on tarvetta.
Samaa mieltä siis. Mutta käsitin, että ap nillittää nykytilanteesta ja epätasaisesta kuluttamisesta/kustantamisesta. Tuskin sillä noita veskipapereita ihan vuosien varastot on ollut ennen miehen ilmestymistä hänen kotiinsa. Asian voisi ratkaista ihan yksinkertaisesti, mutta energia ja aika kuluu nillitellessä. Ap keskustelee nyt ihan väärässä paikassa. Keittiön pöydän ääressä vaikka voisi elämä helpottua ja suhde kukoistaa :)