Yhteenmuutto ja erilaiset luonteet ja toimintatavat

Tuo ei ole parisuhde vaan kämppäkaveruus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan ymmärrä miksi pitää asua yhdessä, jos ei pääse edes ruokien ostosta yhteisymmärrykseen.

Kai ap punnitset ateriat, jos satutte syömään samaa ruokaa? Kai myös otat aikaa suihkussa käymisestä ettei toinen vaan saa käyttää enemmän vettä mistä maksaa?

Nuo oli hyviä vinkkejä, kiitos! Talousvaaka multa onneksi löytyy, niin pystyn jakamaan ruokakulut syönnin mukaan. Otin myös shampooni ja suihkusaippuani jemmaan, ettei se mies käytä mun varastoja vaan hankkii omansa. Molemmille on vesikannut, jotta käytetty vesi tulee mitattua, ja vessaa saa vetäistä 4 kertaa päivässä oman käynnin jälkeen. Säästö se on pienmikin säästö!

Ap

Tämä ei ole oikean ketjun aloittajan kirjoittama viesti.

Tämä asia alkoi nyppiä, koska siis minun asunnossani on valmiina tänne ostettua tavaraa.

Kyse ei tosiaan ole siitä, että mies on käyttänyt yhden vessapaperirullan enemmän kuin minä.:)

ap

Ap en tiedä oletko provo vai et. Sinua luullaan provoksi, koska on todella outoa nillittää jostain muutamista kympeistä tai kymmenestä kavipaketista parisuhteessa, ei kukaan usko että joku oikeasti ajattelisi noin kuin kirjoitat. 

Mutta jos et ole provo niin suosittelen miettimään, että yleensä pitkän parisuhteen salaisuus on joustavuus, kyky aitoihin kompromisseihin ja se, että monta asiaa katsoo sormien läpi ja omasta harmituksesta huolimatta menee mielummin antamaan pusun kuin valittaa.

En ole provo. Olen elänyt monta vuotta pienellä budjetilla, esimerkiksi opiskelijana. Mieskin on ollut pienituloinen pitkään, joten tavallaan luulisi hänenkin ymmärtävän, että jos keskituloisen ei tarvitse miettiä, että kotiin on jo hankittu viidelläkympillä kaikkea, se viisikymppiä ei ole sama raha pienituloiselle. Pihiys on ehdottomasti myös oman tilanteeni sanelemaa. ap

Onko kyse oikeasti siitä, että sinä olet luonteeltasi säästäväinen/pihi ja mies on taas luonteeltaan tuhlaavainen (joka elää aina yli varojensa)? Eikä niinkään niistä kaapissa valmiina olevista kahvipaketeista. Tai onko kyse oikeasti siitä, että miehellä on isommat tulot kuin sinulla, jolloin hän ei joudu miettimään jokaisen tuotteen hintaa?

Ei itseasiassa noin.

Molemmat olemme eläneet pienillä tuloilla ja mieskin ostaa tarjouksesta tai ostaa sen vuoksi, jos joku on halpaa. Mies kuitenkin suhtautuu hieman rennommin siihen, mitä on ostanut. Hänelle kaikki mitä hän on ostanut, on periaatteessa toisenkin käytettävissä (itse kyllä aina kysyn voiko ottaa). Itse taas erottelen sen, minkä olen ostanut itseäni varten ja mikä on yhteistä. Yhteiseen suhtautuisin itse rennommin, jos en tässä tilanteessa kokisi, että olen tehnyt jo kovat alkuinvestoinnit.:) Tämän lisäksi olen useammin tarjonnut miehelle ruokaa. Mies on siis luonteeltaan myös sellainen, että elää edullisesti ja halvalla ja on sitten kivaa, kun hän saa vielä minun tarjoamia juttuja. Mies myös on se, joka yleensä ostaa kaikkein halvinta ja itse taas saatan tarjota hänelle jotain lempiruokaani, joka ei ole tehty halvimmista raaka-aineista. Vaikka tykkäänkin laittaa ruokaa ja haluan myös tarjota, silti samalla myös hiertää. ap

Eli:

-Miehellä on ylipäätään rennompi ote elämään kuin sinulla. Mieti, jos voisit ottaa mieheltä oppia siitä joissain asioissa. Rennommalla otteella pääsee yleensä stressittömämmin.

-Lakkaa tarjoamasta miehelle aterioita tai kalliita ruokia, niin asia lakkaa harmittamasta sinua.

-Sinua siis hiertää eniten tekemäsi "alkuinvestointi". Mieti, onko mies tehnyt jotain sellaista "alkuinvestointia", jota et ole tullut ajatelleeksi. Auto? Auton bensatankki täynnä bensaa valmiiksi ennen yhteenmuuttoa? Jokin huonekalu tai ruoanlaittoväline? Tai voisitko vain ajatella, että joskus ihmisen pitää tehdä tietty investointi, jotta voi saada parempaa voittoa. Eli pidemmän päälle jokin sijoitus alkaa poikimaan tuottoa. 

-Lakkaa ajattelemasta nyt, että ostat itsellesi. Ryhdy ajattelemaan, että kun te olette avoliitossa, niin kaikki on yhteistä ja molemmat hankkii yhteisesti kaiken yhteiseksi. Silloin sinulta ei kukaan vie eikä verota, koska yhteisiä ne kumminkin on ja molempia varten.

Vastaus tuohon on yksinkertainen: ei ole.

Mutta siis tykkään tehdä jotain hyvää ruokaa ja käyttää siihen rahaa ja tarjota miehellekin. Ja olen muuten tehnyt sitä täysin omasta ilostani, mutta tämän asian päälle sekin on alkanut harmittaa.

Ongelma siis on sekin, että minä hamsteriluonteena myös ehdin hankkia noita mainittuja asioita ensin ja sekin on ongelma, silloinhan miehen elämästä tulee sellaista, ettei hänen tarvitse hankkia mitään, kun kerran hankkii vain tarpeeseen.

Mutta joo. Olen saanut tästä ketjusta mietittävää ja ajattelin nyt mennä uusien ehdotusten kanssa miehen luo. :) ap

Onko mies tullut täysin tyhjin käsin sinun luoksesi tai tuonut tyyliin vain omat vaatteensa? Mitä tapahtui miehen huonekaluille, keittiövälineille, kaapeissa olleille kulutustavaroille, siivousvälineille jne.? Sorry kysely, mutta jotenkin en ihan usko tuohon että miehen "alkuinvestoinnit" olisivat oikeasti pyöreä nolla.

Niimpä. Tai sitten mies on tosiaan tullut tyhjin käsin. Ja heittänyt huonekalunsa ja astiansa pois, koska ap:n huonekalut ovat olleet parempia ja astiat hienompia tms. Mutta näin miehelle on tullut aika iso miinusmerkkinen tilanne tuossa. Sillä jos eroavat, niin ap pitää varmasti omansa ja mies joutuu hankkimaan itselleen kaikki huonekalut ja astiat uusiksi, eli silloin miehelle tulee suuri investointi, koska ap:n myötä luopui omistaan.

Ap oletteko kenties molemmat noin 19-vuotiaita ja mies vasta muuttamassa ekaa kertaa pois kotoa äidin helmoista?

Vierailija kirjoitti:

Tuo ei ole parisuhde vaan kämppäkaveruus.

Näin minäkin sanoisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan ymmärrä miksi pitää asua yhdessä, jos ei pääse edes ruokien ostosta yhteisymmärrykseen.

Kai ap punnitset ateriat, jos satutte syömään samaa ruokaa? Kai myös otat aikaa suihkussa käymisestä ettei toinen vaan saa käyttää enemmän vettä mistä maksaa?

Nuo oli hyviä vinkkejä, kiitos! Talousvaaka multa onneksi löytyy, niin pystyn jakamaan ruokakulut syönnin mukaan. Otin myös shampooni ja suihkusaippuani jemmaan, ettei se mies käytä mun varastoja vaan hankkii omansa. Molemmille on vesikannut, jotta käytetty vesi tulee mitattua, ja vessaa saa vetäistä 4 kertaa päivässä oman käynnin jälkeen. Säästö se on pienmikin säästö!

Ap

Tämä ei ole oikean ketjun aloittajan kirjoittama viesti.

Tämä asia alkoi nyppiä, koska siis minun asunnossani on valmiina tänne ostettua tavaraa.

Kyse ei tosiaan ole siitä, että mies on käyttänyt yhden vessapaperirullan enemmän kuin minä.:)

ap

Ap en tiedä oletko provo vai et. Sinua luullaan provoksi, koska on todella outoa nillittää jostain muutamista kympeistä tai kymmenestä kavipaketista parisuhteessa, ei kukaan usko että joku oikeasti ajattelisi noin kuin kirjoitat. 

Mutta jos et ole provo niin suosittelen miettimään, että yleensä pitkän parisuhteen salaisuus on joustavuus, kyky aitoihin kompromisseihin ja se, että monta asiaa katsoo sormien läpi ja omasta harmituksesta huolimatta menee mielummin antamaan pusun kuin valittaa.

En ole provo. Olen elänyt monta vuotta pienellä budjetilla, esimerkiksi opiskelijana. Mieskin on ollut pienituloinen pitkään, joten tavallaan luulisi hänenkin ymmärtävän, että jos keskituloisen ei tarvitse miettiä, että kotiin on jo hankittu viidelläkympillä kaikkea, se viisikymppiä ei ole sama raha pienituloiselle. Pihiys on ehdottomasti myös oman tilanteeni sanelemaa. ap

Onko kyse oikeasti siitä, että sinä olet luonteeltasi säästäväinen/pihi ja mies on taas luonteeltaan tuhlaavainen (joka elää aina yli varojensa)? Eikä niinkään niistä kaapissa valmiina olevista kahvipaketeista. Tai onko kyse oikeasti siitä, että miehellä on isommat tulot kuin sinulla, jolloin hän ei joudu miettimään jokaisen tuotteen hintaa?

Ei itseasiassa noin.

Molemmat olemme eläneet pienillä tuloilla ja mieskin ostaa tarjouksesta tai ostaa sen vuoksi, jos joku on halpaa. Mies kuitenkin suhtautuu hieman rennommin siihen, mitä on ostanut. Hänelle kaikki mitä hän on ostanut, on periaatteessa toisenkin käytettävissä (itse kyllä aina kysyn voiko ottaa). Itse taas erottelen sen, minkä olen ostanut itseäni varten ja mikä on yhteistä. Yhteiseen suhtautuisin itse rennommin, jos en tässä tilanteessa kokisi, että olen tehnyt jo kovat alkuinvestoinnit.:) Tämän lisäksi olen useammin tarjonnut miehelle ruokaa. Mies on siis luonteeltaan myös sellainen, että elää edullisesti ja halvalla ja on sitten kivaa, kun hän saa vielä minun tarjoamia juttuja. Mies myös on se, joka yleensä ostaa kaikkein halvinta ja itse taas saatan tarjota hänelle jotain lempiruokaani, joka ei ole tehty halvimmista raaka-aineista. Vaikka tykkäänkin laittaa ruokaa ja haluan myös tarjota, silti samalla myös hiertää. ap

Eli:

-Miehellä on ylipäätään rennompi ote elämään kuin sinulla. Mieti, jos voisit ottaa mieheltä oppia siitä joissain asioissa. Rennommalla otteella pääsee yleensä stressittömämmin.

-Lakkaa tarjoamasta miehelle aterioita tai kalliita ruokia, niin asia lakkaa harmittamasta sinua.

-Sinua siis hiertää eniten tekemäsi "alkuinvestointi". Mieti, onko mies tehnyt jotain sellaista "alkuinvestointia", jota et ole tullut ajatelleeksi. Auto? Auton bensatankki täynnä bensaa valmiiksi ennen yhteenmuuttoa? Jokin huonekalu tai ruoanlaittoväline? Tai voisitko vain ajatella, että joskus ihmisen pitää tehdä tietty investointi, jotta voi saada parempaa voittoa. Eli pidemmän päälle jokin sijoitus alkaa poikimaan tuottoa. 

-Lakkaa ajattelemasta nyt, että ostat itsellesi. Ryhdy ajattelemaan, että kun te olette avoliitossa, niin kaikki on yhteistä ja molemmat hankkii yhteisesti kaiken yhteiseksi. Silloin sinulta ei kukaan vie eikä verota, koska yhteisiä ne kumminkin on ja molempia varten.

Vastaus tuohon on yksinkertainen: ei ole.

Mutta siis tykkään tehdä jotain hyvää ruokaa ja käyttää siihen rahaa ja tarjota miehellekin. Ja olen muuten tehnyt sitä täysin omasta ilostani, mutta tämän asian päälle sekin on alkanut harmittaa.

Ongelma siis on sekin, että minä hamsteriluonteena myös ehdin hankkia noita mainittuja asioita ensin ja sekin on ongelma, silloinhan miehen elämästä tulee sellaista, ettei hänen tarvitse hankkia mitään, kun kerran hankkii vain tarpeeseen.

Mutta joo. Olen saanut tästä ketjusta mietittävää ja ajattelin nyt mennä uusien ehdotusten kanssa miehen luo. :) ap

Onko mies tullut täysin tyhjin käsin sinun luoksesi tai tuonut tyyliin vain omat vaatteensa? Mitä tapahtui miehen huonekaluille, keittiövälineille, kaapeissa olleille kulutustavaroille, siivousvälineille jne.? Sorry kysely, mutta jotenkin en ihan usko tuohon että miehen "alkuinvestoinnit" olisivat oikeasti pyöreä nolla.

En halua avata asiaa yksityiskohtaisesti, mutta tässä tapauksessa ei ollut järkevää tuoda mieheltä muuta kuin vaatteet ja välttämättömimmät esineet asuntooni. Toisaalta ei tarvita kaikkea tuplana, toisaalta tilanne on se, että ei mahdollisesti asuta juuri tässä asunnossa hyvin pitkään. Siksi näin. ap

Kelle edes tulee mieleen miettiä jotain "alkuinvestointeja" parisuhteessa? 

Vierailija kirjoitti:

Ap oletteko kenties molemmat noin 19-vuotiaita ja mies vasta muuttamassa ekaa kertaa pois kotoa äidin helmoista?

Ei. Mies on asunut aiemmin avopuolison kanssa ja hänellä on siltä pohjalta näkemys, kuinka yhteistalous hoidetaan. Itse taas olen pariutunut - lähes vanhapiika - ja ihan nuoria ei olla. Molemmat ovat tätä ennen elelleet vuosia itsekseen ja sekin tässä vaikuttaa. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan ymmärrä miksi pitää asua yhdessä, jos ei pääse edes ruokien ostosta yhteisymmärrykseen.

Kai ap punnitset ateriat, jos satutte syömään samaa ruokaa? Kai myös otat aikaa suihkussa käymisestä ettei toinen vaan saa käyttää enemmän vettä mistä maksaa?

Nuo oli hyviä vinkkejä, kiitos! Talousvaaka multa onneksi löytyy, niin pystyn jaköamaan ruokakulut syönnin mukaan. Otin myös shampooni ja suihkusaippuani jemmaan, ettei se mies käytä mun varastoja vaan hankkii omansa. Molemmille on vesikannut, jotta käytetty vesi tulee mitattua, ja vessaa saa vetäistä 4 kertaa päivässä oman käynnin jälkeen. Säästö se on pienmikin säästö!

Ap

:-D Hassu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan ymmärrä miksi pitää asua yhdessä, jos ei pääse edes ruokien ostosta yhteisymmärrykseen.

Kai ap punnitset ateriat, jos satutte syömään samaa ruokaa? Kai myös otat aikaa suihkussa käymisestä ettei toinen vaan saa käyttää enemmän vettä mistä maksaa?

Nuo oli hyviä vinkkejä, kiitos! Talousvaaka multa onneksi löytyy, niin pystyn jakamaan ruokakulut syönnin mukaan. Otin myös shampooni ja suihkusaippuani jemmaan, ettei se mies käytä mun varastoja vaan hankkii omansa. Molemmille on vesikannut, jotta käytetty vesi tulee mitattua, ja vessaa saa vetäistä 4 kertaa päivässä oman käynnin jälkeen. Säästö se on pienmikin säästö!

Ap

Tämä ei ole oikean ketjun aloittajan kirjoittama viesti.

Tämä asia alkoi nyppiä, koska siis minun asunnossani on valmiina tänne ostettua tavaraa.

Kyse ei tosiaan ole siitä, että mies on käyttänyt yhden vessapaperirullan enemmän kuin minä.:)

ap

Ap en tiedä oletko provo vai et. Sinua luullaan provoksi, koska on todella outoa nillittää jostain muutamista kympeistä tai kymmenestä kavipaketista parisuhteessa, ei kukaan usko että joku oikeasti ajattelisi noin kuin kirjoitat. 

Mutta jos et ole provo niin suosittelen miettimään, että yleensä pitkän parisuhteen salaisuus on joustavuus, kyky aitoihin kompromisseihin ja se, että monta asiaa katsoo sormien läpi ja omasta harmituksesta huolimatta menee mielummin antamaan pusun kuin valittaa.

En ole provo. Olen elänyt monta vuotta pienellä budjetilla, esimerkiksi opiskelijana. Mieskin on ollut pienituloinen pitkään, joten tavallaan luulisi hänenkin ymmärtävän, että jos keskituloisen ei tarvitse miettiä, että kotiin on jo hankittu viidelläkympillä kaikkea, se viisikymppiä ei ole sama raha pienituloiselle. Pihiys on ehdottomasti myös oman tilanteeni sanelemaa. ap

Onko kyse oikeasti siitä, että sinä olet luonteeltasi säästäväinen/pihi ja mies on taas luonteeltaan tuhlaavainen (joka elää aina yli varojensa)? Eikä niinkään niistä kaapissa valmiina olevista kahvipaketeista. Tai onko kyse oikeasti siitä, että miehellä on isommat tulot kuin sinulla, jolloin hän ei joudu miettimään jokaisen tuotteen hintaa?

Ei itseasiassa noin.

Molemmat olemme eläneet pienillä tuloilla ja mieskin ostaa tarjouksesta tai ostaa sen vuoksi, jos joku on halpaa. Mies kuitenkin suhtautuu hieman rennommin siihen, mitä on ostanut. Hänelle kaikki mitä hän on ostanut, on periaatteessa toisenkin käytettävissä (itse kyllä aina kysyn voiko ottaa). Itse taas erottelen sen, minkä olen ostanut itseäni varten ja mikä on yhteistä. Yhteiseen suhtautuisin itse rennommin, jos en tässä tilanteessa kokisi, että olen tehnyt jo kovat alkuinvestoinnit.:) Tämän lisäksi olen useammin tarjonnut miehelle ruokaa. Mies on siis luonteeltaan myös sellainen, että elää edullisesti ja halvalla ja on sitten kivaa, kun hän saa vielä minun tarjoamia juttuja. Mies myös on se, joka yleensä ostaa kaikkein halvinta ja itse taas saatan tarjota hänelle jotain lempiruokaani, joka ei ole tehty halvimmista raaka-aineista. Vaikka tykkäänkin laittaa ruokaa ja haluan myös tarjota, silti samalla myös hiertää. ap

Eli:

-Miehellä on ylipäätään rennompi ote elämään kuin sinulla. Mieti, jos voisit ottaa mieheltä oppia siitä joissain asioissa. Rennommalla otteella pääsee yleensä stressittömämmin.

-Lakkaa tarjoamasta miehelle aterioita tai kalliita ruokia, niin asia lakkaa harmittamasta sinua.

-Sinua siis hiertää eniten tekemäsi "alkuinvestointi". Mieti, onko mies tehnyt jotain sellaista "alkuinvestointia", jota et ole tullut ajatelleeksi. Auto? Auton bensatankki täynnä bensaa valmiiksi ennen yhteenmuuttoa? Jokin huonekalu tai ruoanlaittoväline? Tai voisitko vain ajatella, että joskus ihmisen pitää tehdä tietty investointi, jotta voi saada parempaa voittoa. Eli pidemmän päälle jokin sijoitus alkaa poikimaan tuottoa. 

-Lakkaa ajattelemasta nyt, että ostat itsellesi. Ryhdy ajattelemaan, että kun te olette avoliitossa, niin kaikki on yhteistä ja molemmat hankkii yhteisesti kaiken yhteiseksi. Silloin sinulta ei kukaan vie eikä verota, koska yhteisiä ne kumminkin on ja molempia varten.

Vastaus tuohon on yksinkertainen: ei ole.

Mutta siis tykkään tehdä jotain hyvää ruokaa ja käyttää siihen rahaa ja tarjota miehellekin. Ja olen muuten tehnyt sitä täysin omasta ilostani, mutta tämän asian päälle sekin on alkanut harmittaa.

Ongelma siis on sekin, että minä hamsteriluonteena myös ehdin hankkia noita mainittuja asioita ensin ja sekin on ongelma, silloinhan miehen elämästä tulee sellaista, ettei hänen tarvitse hankkia mitään, kun kerran hankkii vain tarpeeseen.

Mutta joo. Olen saanut tästä ketjusta mietittävää ja ajattelin nyt mennä uusien ehdotusten kanssa miehen luo. :) ap

Onko mies tullut täysin tyhjin käsin sinun luoksesi tai tuonut tyyliin vain omat vaatteensa? Mitä tapahtui miehen huonekaluille, keittiövälineille, kaapeissa olleille kulutustavaroille, siivousvälineille jne.? Sorry kysely, mutta jotenkin en ihan usko tuohon että miehen "alkuinvestoinnit" olisivat oikeasti pyöreä nolla.

Niimpä. Tai sitten mies on tosiaan tullut tyhjin käsin. Ja heittänyt huonekalunsa ja astiansa pois, koska ap:n huonekalut ovat olleet parempia ja astiat hienompia tms. Mutta näin miehelle on tullut aika iso miinusmerkkinen tilanne tuossa. Sillä jos eroavat, niin ap pitää varmasti omansa ja mies joutuu hankkimaan itselleen kaikki huonekalut ja astiat uusiksi, eli silloin miehelle tulee suuri investointi, koska ap:n myötä luopui omistaan.

Mies ei luopunut omistaan, vaan hänen vanhemmilleen mahtui noita tavaroita varastoon. Eli jos eroaisimme niin ei olisi puilla paljailla. ap

Ap. Tästä ketjusta tulee mieleen vain yksi kysymys. Rakastatko miestä oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan ymmärrä miksi pitää asua yhdessä, jos ei pääse edes ruokien ostosta yhteisymmärrykseen.

Kai ap punnitset ateriat, jos satutte syömään samaa ruokaa? Kai myös otat aikaa suihkussa käymisestä ettei toinen vaan saa käyttää enemmän vettä mistä maksaa?

Nuo oli hyviä vinkkejä, kiitos! Talousvaaka multa onneksi löytyy, niin pystyn jakamaan ruokakulut syönnin mukaan. Otin myös shampooni ja suihkusaippuani jemmaan, ettei se mies käytä mun varastoja vaan hankkii omansa. Molemmille on vesikannut, jotta käytetty vesi tulee mitattua, ja vessaa saa vetäistä 4 kertaa päivässä oman käynnin jälkeen. Säästö se on pienmikin säästö!

Ap

Tämä ei ole oikean ketjun aloittajan kirjoittama viesti.

Tämä asia alkoi nyppiä, koska siis minun asunnossani on valmiina tänne ostettua tavaraa.

Kyse ei tosiaan ole siitä, että mies on käyttänyt yhden vessapaperirullan enemmän kuin minä.:)

ap

Ap en tiedä oletko provo vai et. Sinua luullaan provoksi, koska on todella outoa nillittää jostain muutamista kympeistä tai kymmenestä kavipaketista parisuhteessa, ei kukaan usko että joku oikeasti ajattelisi noin kuin kirjoitat. 

Mutta jos et ole provo niin suosittelen miettimään, että yleensä pitkän parisuhteen salaisuus on joustavuus, kyky aitoihin kompromisseihin ja se, että monta asiaa katsoo sormien läpi ja omasta harmituksesta huolimatta menee mielummin antamaan pusun kuin valittaa.

En ole provo. Olen elänyt monta vuotta pienellä budjetilla, esimerkiksi opiskelijana. Mieskin on ollut pienituloinen pitkään, joten tavallaan luulisi hänenkin ymmärtävän, että jos keskituloisen ei tarvitse miettiä, että kotiin on jo hankittu viidelläkympillä kaikkea, se viisikymppiä ei ole sama raha pienituloiselle. Pihiys on ehdottomasti myös oman tilanteeni sanelemaa. ap

Onko kyse oikeasti siitä, että sinä olet luonteeltasi säästäväinen/pihi ja mies on taas luonteeltaan tuhlaavainen (joka elää aina yli varojensa)? Eikä niinkään niistä kaapissa valmiina olevista kahvipaketeista. Tai onko kyse oikeasti siitä, että miehellä on isommat tulot kuin sinulla, jolloin hän ei joudu miettimään jokaisen tuotteen hintaa?

Ei itseasiassa noin.

Molemmat olemme eläneet pienillä tuloilla ja mieskin ostaa tarjouksesta tai ostaa sen vuoksi, jos joku on halpaa. Mies kuitenkin suhtautuu hieman rennommin siihen, mitä on ostanut. Hänelle kaikki mitä hän on ostanut, on periaatteessa toisenkin käytettävissä (itse kyllä aina kysyn voiko ottaa). Itse taas erottelen sen, minkä olen ostanut itseäni varten ja mikä on yhteistä. Yhteiseen suhtautuisin itse rennommin, jos en tässä tilanteessa kokisi, että olen tehnyt jo kovat alkuinvestoinnit.:) Tämän lisäksi olen useammin tarjonnut miehelle ruokaa. Mies on siis luonteeltaan myös sellainen, että elää edullisesti ja halvalla ja on sitten kivaa, kun hän saa vielä minun tarjoamia juttuja. Mies myös on se, joka yleensä ostaa kaikkein halvinta ja itse taas saatan tarjota hänelle jotain lempiruokaani, joka ei ole tehty halvimmista raaka-aineista. Vaikka tykkäänkin laittaa ruokaa ja haluan myös tarjota, silti samalla myös hiertää. ap

Eli:

-Miehellä on ylipäätään rennompi ote elämään kuin sinulla. Mieti, jos voisit ottaa mieheltä oppia siitä joissain asioissa. Rennommalla otteella pääsee yleensä stressittömämmin.

-Lakkaa tarjoamasta miehelle aterioita tai kalliita ruokia, niin asia lakkaa harmittamasta sinua.

-Sinua siis hiertää eniten tekemäsi "alkuinvestointi". Mieti, onko mies tehnyt jotain sellaista "alkuinvestointia", jota et ole tullut ajatelleeksi. Auto? Auton bensatankki täynnä bensaa valmiiksi ennen yhteenmuuttoa? Jokin huonekalu tai ruoanlaittoväline? Tai voisitko vain ajatella, että joskus ihmisen pitää tehdä tietty investointi, jotta voi saada parempaa voittoa. Eli pidemmän päälle jokin sijoitus alkaa poikimaan tuottoa. 

-Lakkaa ajattelemasta nyt, että ostat itsellesi. Ryhdy ajattelemaan, että kun te olette avoliitossa, niin kaikki on yhteistä ja molemmat hankkii yhteisesti kaiken yhteiseksi. Silloin sinulta ei kukaan vie eikä verota, koska yhteisiä ne kumminkin on ja molempia varten.

Vastaus tuohon on yksinkertainen: ei ole.

Mutta siis tykkään tehdä jotain hyvää ruokaa ja käyttää siihen rahaa ja tarjota miehellekin. Ja olen muuten tehnyt sitä täysin omasta ilostani, mutta tämän asian päälle sekin on alkanut harmittaa.

Ongelma siis on sekin, että minä hamsteriluonteena myös ehdin hankkia noita mainittuja asioita ensin ja sekin on ongelma, silloinhan miehen elämästä tulee sellaista, ettei hänen tarvitse hankkia mitään, kun kerran hankkii vain tarpeeseen.

Mutta joo. Olen saanut tästä ketjusta mietittävää ja ajattelin nyt mennä uusien ehdotusten kanssa miehen luo. :) ap

Onko mies tullut täysin tyhjin käsin sinun luoksesi tai tuonut tyyliin vain omat vaatteensa? Mitä tapahtui miehen huonekaluille, keittiövälineille, kaapeissa olleille kulutustavaroille, siivousvälineille jne.? Sorry kysely, mutta jotenkin en ihan usko tuohon että miehen "alkuinvestoinnit" olisivat oikeasti pyöreä nolla.

En halua avata asiaa yksityiskohtaisesti, mutta tässä tapauksessa ei ollut järkevää tuoda mieheltä muuta kuin vaatteet ja välttämättömimmät esineet asuntooni. Toisaalta ei tarvita kaikkea tuplana, toisaalta tilanne on se, että ei mahdollisesti asuta juuri tässä asunnossa hyvin pitkään. Siksi näin. ap

No sitten voit kyllä laskea että kyllä se mieskin on tehnyt aivan saman suuruisen "alkuinvestoinnin". Myös mies oli ostanut omalla rahallaan ne lautaset, kahvinkeittimet, imurit ynnä muut sinne omaan kämppäänsä mutta nyt ne on ilmeisesti heitetty pois. Eli sujut olette.

Meillä on mieheni kanssa keittiössä vanha suolakurkkupurkki, johon kumpikin vie tilipäivänään aina 250 euroa ja jos käy kaupassa ja ottaa sieltä rahaa, niin vaihtorahat kuitin kanssa takaisin sinne. Tämä systeemi on toiminut aivan loistavasti 10 vuotta ja rahaa on välillä tuonne purkkiin säästynyt etelänloman verran, vaikka ihan ns. päivittäisiksi talousrahoiksi onkin tarkoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan ymmärrä miksi pitää asua yhdessä, jos ei pääse edes ruokien ostosta yhteisymmärrykseen.

Kai ap punnitset ateriat, jos satutte syömään samaa ruokaa? Kai myös otat aikaa suihkussa käymisestä ettei toinen vaan saa käyttää enemmän vettä mistä maksaa?

Nuo oli hyviä vinkkejä, kiitos! Talousvaaka multa onneksi löytyy, niin pystyn jakamaan ruokakulut syönnin mukaan. Otin myös shampooni ja suihkusaippuani jemmaan, ettei se mies käytä mun varastoja vaan hankkii omansa. Molemmille on vesikannut, jotta käytetty vesi tulee mitattua, ja vessaa saa vetäistä 4 kertaa päivässä oman käynnin jälkeen. Säästö se on pienmikin säästö!

Ap

Tämä ei ole oikean ketjun aloittajan kirjoittama viesti.

Tämä asia alkoi nyppiä, koska siis minun asunnossani on valmiina tänne ostettua tavaraa.

Kyse ei tosiaan ole siitä, että mies on käyttänyt yhden vessapaperirullan enemmän kuin minä.:)

ap

Ap en tiedä oletko provo vai et. Sinua luullaan provoksi, koska on todella outoa nillittää jostain muutamista kympeistä tai kymmenestä kavipaketista parisuhteessa, ei kukaan usko että joku oikeasti ajattelisi noin kuin kirjoitat. 

Mutta jos et ole provo niin suosittelen miettimään, että yleensä pitkän parisuhteen salaisuus on joustavuus, kyky aitoihin kompromisseihin ja se, että monta asiaa katsoo sormien läpi ja omasta harmituksesta huolimatta menee mieluummin antamaan pusun kuin valittaa.

Ohiksena, mutta muutamista kympeistä kasvaa isot talousmenot/vuosi, jos ap ostaa aina reilusti varastoon kaikkea, ja mies vain käyttää, eikä osta omalta osaltaan mitään, kun huomaa, että kappas, meillähän on jo kolme pkt kahvia ja jättisäkki wc-paperia. Useimmat miehet tuntuvat ajattelevan näin. Meillä mies käyttäis vaikka mun sukkia, kun niitä on aina jättipakkaus kaapissa, jos ne vaan jalkaan mahtuisivat.

MUTTA tämä tilanne on ap:n oma vika, jonka antaa jatkua. Kumpikin ostakoon omansa tai sitten yhtä suuret panot taloustilille ja kuitit talteen, jotta selviää mihin on rahat menneet.

Talous on yhteinen, ja yhteisesti pitää maksaa jne, mutta jos toinen kuluttaa kaksi kertaa enemmän, ei kyseessä ole enää yhteiset varat, vaan hyväksikäyttö. Ajattelemattomuutta tai ei. Jos asutaan ap:n kämpässä, voi mies lisätä/sisällyttää omat talousmenonsa vaikka ap:lle maksamaansa "vuokraan" tms.

Tämän kommentin kirjoittaja ymmärsi, mitä tarkoitan:)

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan ymmärrä miksi pitää asua yhdessä, jos ei pääse edes ruokien ostosta yhteisymmärrykseen.

Kai ap punnitset ateriat, jos satutte syömään samaa ruokaa? Kai myös otat aikaa suihkussa käymisestä ettei toinen vaan saa käyttää enemmän vettä mistä maksaa?

Nuo oli hyviä vinkkejä, kiitos! Talousvaaka multa onneksi löytyy, niin pystyn jakamaan ruokakulut syönnin mukaan. Otin myös shampooni ja suihkusaippuani jemmaan, ettei se mies käytä mun varastoja vaan hankkii omansa. Molemmille on vesikannut, jotta käytetty vesi tulee mitattua, ja vessaa saa vetäistä 4 kertaa päivässä oman käynnin jälkeen. Säästö se on pienmikin säästö!

Ap

Tämä ei ole oikean ketjun aloittajan kirjoittama viesti.

Tämä asia alkoi nyppiä, koska siis minun asunnossani on valmiina tänne ostettua tavaraa.

Kyse ei tosiaan ole siitä, että mies on käyttänyt yhden vessapaperirullan enemmän kuin minä.:)

ap

Ap en tiedä oletko provo vai et. Sinua luullaan provoksi, koska on todella outoa nillittää jostain muutamista kympeistä tai kymmenestä kavipaketista parisuhteessa, ei kukaan usko että joku oikeasti ajattelisi noin kuin kirjoitat. 

Mutta jos et ole provo niin suosittelen miettimään, että yleensä pitkän parisuhteen salaisuus on joustavuus, kyky aitoihin kompromisseihin ja se, että monta asiaa katsoo sormien läpi ja omasta harmituksesta huolimatta menee mielummin antamaan pusun kuin valittaa.

En ole provo. Olen elänyt monta vuotta pienellä budjetilla, esimerkiksi opiskelijana. Mieskin on ollut pienituloinen pitkään, joten tavallaan luulisi hänenkin ymmärtävän, että jos keskituloisen ei tarvitse miettiä, että kotiin on jo hankittu viidelläkympillä kaikkea, se viisikymppiä ei ole sama raha pienituloiselle. Pihiys on ehdottomasti myös oman tilanteeni sanelemaa. ap

Onko kyse oikeasti siitä, että sinä olet luonteeltasi säästäväinen/pihi ja mies on taas luonteeltaan tuhlaavainen (joka elää aina yli varojensa)? Eikä niinkään niistä kaapissa valmiina olevista kahvipaketeista. Tai onko kyse oikeasti siitä, että miehellä on isommat tulot kuin sinulla, jolloin hän ei joudu miettimään jokaisen tuotteen hintaa?

Ei itseasiassa noin.

Molemmat olemme eläneet pienillä tuloilla ja mieskin ostaa tarjouksesta tai ostaa sen vuoksi, jos joku on halpaa. Mies kuitenkin suhtautuu hieman rennommin siihen, mitä on ostanut. Hänelle kaikki mitä hän on ostanut, on periaatteessa toisenkin käytettävissä (itse kyllä aina kysyn voiko ottaa). Itse taas erottelen sen, minkä olen ostanut itseäni varten ja mikä on yhteistä. Yhteiseen suhtautuisin itse rennommin, jos en tässä tilanteessa kokisi, että olen tehnyt jo kovat alkuinvestoinnit.:) Tämän lisäksi olen useammin tarjonnut miehelle ruokaa. Mies on siis luonteeltaan myös sellainen, että elää edullisesti ja halvalla ja on sitten kivaa, kun hän saa vielä minun tarjoamia juttuja. Mies myös on se, joka yleensä ostaa kaikkein halvinta ja itse taas saatan tarjota hänelle jotain lempiruokaani, joka ei ole tehty halvimmista raaka-aineista. Vaikka tykkäänkin laittaa ruokaa ja haluan myös tarjota, silti samalla myös hiertää. ap

Eli:

-Miehellä on ylipäätään rennompi ote elämään kuin sinulla. Mieti, jos voisit ottaa mieheltä oppia siitä joissain asioissa. Rennommalla otteella pääsee yleensä stressittömämmin.

-Lakkaa tarjoamasta miehelle aterioita tai kalliita ruokia, niin asia lakkaa harmittamasta sinua.

-Sinua siis hiertää eniten tekemäsi "alkuinvestointi". Mieti, onko mies tehnyt jotain sellaista "alkuinvestointia", jota et ole tullut ajatelleeksi. Auto? Auton bensatankki täynnä bensaa valmiiksi ennen yhteenmuuttoa? Jokin huonekalu tai ruoanlaittoväline? Tai voisitko vain ajatella, että joskus ihmisen pitää tehdä tietty investointi, jotta voi saada parempaa voittoa. Eli pidemmän päälle jokin sijoitus alkaa poikimaan tuottoa. 

-Lakkaa ajattelemasta nyt, että ostat itsellesi. Ryhdy ajattelemaan, että kun te olette avoliitossa, niin kaikki on yhteistä ja molemmat hankkii yhteisesti kaiken yhteiseksi. Silloin sinulta ei kukaan vie eikä verota, koska yhteisiä ne kumminkin on ja molempia varten.

Vastaus tuohon on yksinkertainen: ei ole.

Mutta siis tykkään tehdä jotain hyvää ruokaa ja käyttää siihen rahaa ja tarjota miehellekin. Ja olen muuten tehnyt sitä täysin omasta ilostani, mutta tämän asian päälle sekin on alkanut harmittaa.

Ongelma siis on sekin, että minä hamsteriluonteena myös ehdin hankkia noita mainittuja asioita ensin ja sekin on ongelma, silloinhan miehen elämästä tulee sellaista, ettei hänen tarvitse hankkia mitään, kun kerran hankkii vain tarpeeseen.

Mutta joo. Olen saanut tästä ketjusta mietittävää ja ajattelin nyt mennä uusien ehdotusten kanssa miehen luo. :) ap

Onko mies tullut täysin tyhjin käsin sinun luoksesi tai tuonut tyyliin vain omat vaatteensa? Mitä tapahtui miehen huonekaluille, keittiövälineille, kaapeissa olleille kulutustavaroille, siivousvälineille jne.? Sorry kysely, mutta jotenkin en ihan usko tuohon että miehen "alkuinvestoinnit" olisivat oikeasti pyöreä nolla.

Niimpä. Tai sitten mies on tosiaan tullut tyhjin käsin. Ja heittänyt huonekalunsa ja astiansa pois, koska ap:n huonekalut ovat olleet parempia ja astiat hienompia tms. Mutta näin miehelle on tullut aika iso miinusmerkkinen tilanne tuossa. Sillä jos eroavat, niin ap pitää varmasti omansa ja mies joutuu hankkimaan itselleen kaikki huonekalut ja astiat uusiksi, eli silloin miehelle tulee suuri investointi, koska ap:n myötä luopui omistaan.

Mies ei luopunut omistaan, vaan hänen vanhemmilleen mahtui noita tavaroita varastoon. Eli jos eroaisimme niin ei olisi puilla paljailla. ap

Eli molemmat olette ostaneet aikoinaan tuon alkuinvestointipaketin. Pitääkö tuolle sinun ostamallesi paketille laskea jotain kulutuksesta johtuvaa arvonlaskua? Tälla ajattelumaailmalla suosittelisin pysymään sinkkuna. Noinhan se menee kaikissa yhteenmuutoissa: monet tavarat on kahtena kappaleena ja jotain tavaroita ei ole ollenkaan ja ne täytyy sitten hankkia. Ei noita rupea kukaan laskemaan noin tarkkaan että sinä olet ostanut 7 vuotta sitten imurin, vanha hella meni viisi vuotta ennen sinun tapaamista rikki joten ostin tänne uuden hintaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan ymmärrä miksi pitää asua yhdessä, jos ei pääse edes ruokien ostosta yhteisymmärrykseen.

Kai ap punnitset ateriat, jos satutte syömään samaa ruokaa? Kai myös otat aikaa suihkussa käymisestä ettei toinen vaan saa käyttää enemmän vettä mistä maksaa?

Nuo oli hyviä vinkkejä, kiitos! Talousvaaka multa onneksi löytyy, niin pystyn jakamaan ruokakulut syönnin mukaan. Otin myös shampooni ja suihkusaippuani jemmaan, ettei se mies käytä mun varastoja vaan hankkii omansa. Molemmille on vesikannut, jotta käytetty vesi tulee mitattua, ja vessaa saa vetäistä 4 kertaa päivässä oman käynnin jälkeen. Säästö se on pienmikin säästö!

Ap

Tämä ei ole oikean ketjun aloittajan kirjoittama viesti.

Tämä asia alkoi nyppiä, koska siis minun asunnossani on valmiina tänne ostettua tavaraa.

Kyse ei tosiaan ole siitä, että mies on käyttänyt yhden vessapaperirullan enemmän kuin minä.:)

ap

Ap en tiedä oletko provo vai et. Sinua luullaan provoksi, koska on todella outoa nillittää jostain muutamista kympeistä tai kymmenestä kavipaketista parisuhteessa, ei kukaan usko että joku oikeasti ajattelisi noin kuin kirjoitat. 

Mutta jos et ole provo niin suosittelen miettimään, että yleensä pitkän parisuhteen salaisuus on joustavuus, kyky aitoihin kompromisseihin ja se, että monta asiaa katsoo sormien läpi ja omasta harmituksesta huolimatta menee mielummin antamaan pusun kuin valittaa.

En ole provo. Olen elänyt monta vuotta pienellä budjetilla, esimerkiksi opiskelijana. Mieskin on ollut pienituloinen pitkään, joten tavallaan luulisi hänenkin ymmärtävän, että jos keskituloisen ei tarvitse miettiä, että kotiin on jo hankittu viidelläkympillä kaikkea, se viisikymppiä ei ole sama raha pienituloiselle. Pihiys on ehdottomasti myös oman tilanteeni sanelemaa. ap

Onko kyse oikeasti siitä, että sinä olet luonteeltasi säästäväinen/pihi ja mies on taas luonteeltaan tuhlaavainen (joka elää aina yli varojensa)? Eikä niinkään niistä kaapissa valmiina olevista kahvipaketeista. Tai onko kyse oikeasti siitä, että miehellä on isommat tulot kuin sinulla, jolloin hän ei joudu miettimään jokaisen tuotteen hintaa?

Ei itseasiassa noin.

Molemmat olemme eläneet pienillä tuloilla ja mieskin ostaa tarjouksesta tai ostaa sen vuoksi, jos joku on halpaa. Mies kuitenkin suhtautuu hieman rennommin siihen, mitä on ostanut. Hänelle kaikki mitä hän on ostanut, on periaatteessa toisenkin käytettävissä (itse kyllä aina kysyn voiko ottaa). Itse taas erottelen sen, minkä olen ostanut itseäni varten ja mikä on yhteistä. Yhteiseen suhtautuisin itse rennommin, jos en tässä tilanteessa kokisi, että olen tehnyt jo kovat alkuinvestoinnit.:) Tämän lisäksi olen useammin tarjonnut miehelle ruokaa. Mies on siis luonteeltaan myös sellainen, että elää edullisesti ja halvalla ja on sitten kivaa, kun hän saa vielä minun tarjoamia juttuja. Mies myös on se, joka yleensä ostaa kaikkein halvinta ja itse taas saatan tarjota hänelle jotain lempiruokaani, joka ei ole tehty halvimmista raaka-aineista. Vaikka tykkäänkin laittaa ruokaa ja haluan myös tarjota, silti samalla myös hiertää. ap

Eli:

-Miehellä on ylipäätään rennompi ote elämään kuin sinulla. Mieti, jos voisit ottaa mieheltä oppia siitä joissain asioissa. Rennommalla otteella pääsee yleensä stressittömämmin.

-Lakkaa tarjoamasta miehelle aterioita tai kalliita ruokia, niin asia lakkaa harmittamasta sinua.

-Sinua siis hiertää eniten tekemäsi "alkuinvestointi". Mieti, onko mies tehnyt jotain sellaista "alkuinvestointia", jota et ole tullut ajatelleeksi. Auto? Auton bensatankki täynnä bensaa valmiiksi ennen yhteenmuuttoa? Jokin huonekalu tai ruoanlaittoväline? Tai voisitko vain ajatella, että joskus ihmisen pitää tehdä tietty investointi, jotta voi saada parempaa voittoa. Eli pidemmän päälle jokin sijoitus alkaa poikimaan tuottoa. 

-Lakkaa ajattelemasta nyt, että ostat itsellesi. Ryhdy ajattelemaan, että kun te olette avoliitossa, niin kaikki on yhteistä ja molemmat hankkii yhteisesti kaiken yhteiseksi. Silloin sinulta ei kukaan vie eikä verota, koska yhteisiä ne kumminkin on ja molempia varten.

Vastaus tuohon on yksinkertainen: ei ole.

Mutta siis tykkään tehdä jotain hyvää ruokaa ja käyttää siihen rahaa ja tarjota miehellekin. Ja olen muuten tehnyt sitä täysin omasta ilostani, mutta tämän asian päälle sekin on alkanut harmittaa.

Ongelma siis on sekin, että minä hamsteriluonteena myös ehdin hankkia noita mainittuja asioita ensin ja sekin on ongelma, silloinhan miehen elämästä tulee sellaista, ettei hänen tarvitse hankkia mitään, kun kerran hankkii vain tarpeeseen.

Mutta joo. Olen saanut tästä ketjusta mietittävää ja ajattelin nyt mennä uusien ehdotusten kanssa miehen luo. :) ap

Onko mies tullut täysin tyhjin käsin sinun luoksesi tai tuonut tyyliin vain omat vaatteensa? Mitä tapahtui miehen huonekaluille, keittiövälineille, kaapeissa olleille kulutustavaroille, siivousvälineille jne.? Sorry kysely, mutta jotenkin en ihan usko tuohon että miehen "alkuinvestoinnit" olisivat oikeasti pyöreä nolla.

En halua avata asiaa yksityiskohtaisesti, mutta tässä tapauksessa ei ollut järkevää tuoda mieheltä muuta kuin vaatteet ja välttämättömimmät esineet asuntooni. Toisaalta ei tarvita kaikkea tuplana, toisaalta tilanne on se, että ei mahdollisesti asuta juuri tässä asunnossa hyvin pitkään. Siksi näin. ap

Ap. Mies teki hyvin suuren "henkisen alkuinvestoinnin", kun suostui laittamaan omat huonekalunsa ja siivousvälineensä ym joko varastoon tai kokonaan pois. Ja muuttamaan toisen valmiiseen kotiin. 

Ajattele miten helpolla sinä pääsit, siis henkisesti. Sinun ei tarvinnut muuttaa toiseen asuntoon (muutto olisi maksanutkin varmaan sinulle jkv). Sinun ei tarvinnut luopua yhdestäkään huonekalustasi, vaan saat asua omassa kodissasi omien tavaroidesi keskellä itse sisustamassasi oman näköisessä paikassa. 

Mieti noiden eurojen sijaan mieluummin sitä, että miten teet miehelle sellaisen olon, että sinun kotisi on yhtä lailla hänenkin koti ja miten siitä tulee myös hänen näköinen koti eikä hänen tarvitse asua vain sinun juttujen seassa.

No huoh. Onpa hankalan kuuloista.

Meillä mies muutti luokseni, mutta kummallekin on yksi hailee kumpi ostaa wc paperit ja kuinka paljon. Ei lasketa senttejä tai edes euroja. Kunhan on tilille rahaa ja kummallakin paperia millä pyyhkiä pylly.

Vaikeaksi menee, ap. Meillä minä olen opiskelija ja mies työtön. Se maksaa, kummalla sattuu olemaan kulloinkin rahaa tai kumpi kerkeää kauppaan. Ei jaeta vuoroja eikä lasketa asioita puoliksi. Pääasia että saadaan pöytään ruokaa. Ja varmasti on epäreilu tilanne välillä toiselle, välillä toiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Muutettiin miehen kanssa yhteen. Mies on enemmän sitä tyyppiä, että hän katsoo, että "kohta on vessapaperi lopussa, sitä vois ostaa lisää". Itse taas olen luonteeltani hamsteri, minulla on aina vessapaperia ja suodatinpusseja kaapissa, samoin kahvia ostan myös kolme pakettia kerrallaan tarjouksesta. Tämä hiertää pahasti sitä, että voitaisiin yhdistää enemmän talouttamme. Mies ei ymmärrä, että itse katson joutuvani pahasti miinukselle, jos päätettäisiin, että meillä on yhteistalous. Minulla kun olisi noiden edellämainittujen lisäksi ostettuna paljon muutakin ja mies voisi sitten käytännössä elellä noilla minun varastoillani. Välillä sitten riidellään siitä, miten käytännössä asiat voisivat olla toisinkin. Tosi paljon molemmat tekevät nyt omat ruokansa ja olen tarkka, että molemmat käyttävät sitä, mitä itse on hankittu.

Millaisen kompromissin sinä tekisit, jos yrittäisit saada niin, että taloudet yhdistettäisiin?

Ostakaa vaikka vuoden varasto kerralla kaikkia tarjoustarvikkeita, ja maksakaa tää puoliksi. Säästää aikaa pitkin vuotta kun ei tartte lähtä eriksene kauppaan hakemaan sitä puuttuvaa vessapaperirulla tai tarkastella aina kaappeja että jokohan se kahvipaketti alkaa vetelämään viimeisiään tai ei.

Tuota… Miksi sinä ap edes muutit tämän miehen kanssa yhteen, kun selkeästi et edes pyri aitoon parisuhteeseen? Jos mies olisi sinulle se oikea ja kokisit että hän on sinulle ihan paras mies, niin et edes miettisi jotain sadan euron alkuinvestointiasi.

Tuollainen ns. oman osuuden laskeminen aika lailla tuhoaa kumppanuuden parisuhteessa. Tämä on toki vain oma mielipiteeni. Meillä on yhteinen taloustili, joka perustettiin vähän ennen yhteenmuuttoa. Molemmat laittaa joko tietyn summan kuukaudessa, tai sitten tulojen mukaan (jos sattuu saamaan jotain ylimääräistä). Sieltä yhteiseltä tililtä maksetaan sitten kaupassa ja jos käydään vaikka yhdessä kahvilla yms. Muita menoja sitten maksellaan kumpikin omilta tileiltä, vähän sen mukaan kummalla sattuu olemaan enemmän rahaa. Toimii meillä hyvin, tosin ei me ajatella siten, että kuinkas tässä nyt itse jäisi mahdollisimman paljon plussalle...