Oppilaiden osaamisessa on valtava ero, joka tekee opettamisesta lähes mahdotonta

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa tasapäistetyistä (lue täysin haasteen puutteessa tylsistyneistä) ei tule hyviä lukiolaisia, hyvistä yliopisto-opiskelijoista puhumattakaan. Ihmisen pitää oppia työskentelytaidot nuorena. Jos niitä ei opi, ei tulevissa vaikeammissa opiskeluissa pärjää.

Nykyinen peruskoulu on naurettavan helppoa lahjakkaimmille oppilaille.

Tätähän se on.

Ylä-asteella oli yksinkertaisesti käsittämättömän tylsää tunneilla.

Ei mitään haastetta, eikä haasteiden puuttuessa sitä kiinnostustakaan.

Oppitunneista 5 minuuttia meni uuden asian oppimiseen ja loput 85 min sitten asiaan x.

T. Se tylsistynyt, kenestä tuli tylsistymisen takia "häirikkö".

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Open tehtävä on eriyttää ja ohjata jokaisen osaamista eteenpäin omalta tasolta lähtien. Se on haastavaa, mutta siitä opelle maksetaan.

Toki homma olisi helpompi, jos oppilailla olisi erinomaiset taidot ja huippumotivaatio, ei olisi riitoja, kiusaamista, murkkuikää, perhehuolia jne.

Tavallaan näin, mutta lopulta kuitenkin yksi ihminen pystyy vaan tiettyyn määrään asioita, vaikka kuinka ammattitaitoinen, pätevä, sopiva persoona ja motivoitunut olisikin. Työkenttä yhdessä luokassa saattaa nykyisin olla jo niin laaja, että yhden ihmisen työpanos ei siihen enää riitä - vaikka kuinka hurskastelisi, että siitähän opettejalle maksetaan. Vähän sama kun sanoisi kirurgille, joka leikkaa parantumatonta syöpää, että pitäähän se nyt saada leikattua kun sinulle leikkaamisesta maksetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa tasapäistetyistä (lue täysin haasteen puutteessa tylsistyneistä) ei tule hyviä lukiolaisia, hyvistä yliopisto-opiskelijoista puhumattakaan. Ihmisen pitää oppia työskentelytaidot nuorena. Jos niitä ei opi, ei tulevissa vaikeammissa opiskeluissa pärjää.

Nykyinen peruskoulu on naurettavan helppoa lahjakkaimmille oppilaille.

Tätähän se on.

Ylä-asteella oli yksinkertaisesti käsittämättömän tylsää tunneilla.

Ei mitään haastetta, eikä haasteiden puuttuessa sitä kiinnostustakaan.

Oppitunneista 5 minuuttia meni uuden asian oppimiseen ja loput 85 min sitten asiaan x.

T. Se tylsistynyt, kenestä tuli tylsistymisen takia "häirikkö".

Olisit käyttänyt osan ajasta tarkistaaksesi, että ymmärsitkö oikein. Osaisit sitten nykyään kirjoittaa edes yläaste- sanan oikein.

Positiivinen diskriminaatio jota erityisesti mamuihin mutta myös selkeästi heikkolahjaisiin kantiksiin sovelletaan saa aikaan sen että lähes kehitysvammaisen tasolle jämähtäneetkin etenevät samaan tahtiin normaalien oppilaiden kanssa.

Tätä jatkuu myös seuraavilla opintoasteilla joka saa aikaan surkean aineksen siirtymistä myös korkeakouluihin, joskin pienissä määrin verrattuna ammattikoulua tai lukiota mutta kuitenkin.

Tasapäistäminen sinänsä eli ns heikoimman tahdissa eteneminen on myös ongelma vaikka kaikki oppilaat olisivatkin kantiksia mutta huomattavasti pienempi kuin ensin mainittu.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin nykyään? Ja milloin tämä on alkanut?

Minä taas väitän, ilmiön olleen kautta historian, koulussa on ollut hyviä ja vähemmän hyviä kautta maailman sivun.

Nykyään yhä useammalla on takana useampi tutkinto, kun vielä 60-70-luvulla se oli harvinaista ja moni oli suorittanut pelkän kansakoulun.

Aina on ollut hyviä ja huonoja, mutta ennen niitä sai jättää luokalleen, joskus oli tasoryhmiä, erityisluokkia jne. Kaikki nämä on nykyisin poistettu kun kaikki yhdessä opiskelee niin söpösti samaa ja samalla tavalla. Ja yhtä aikaa opettajalta vaaditaan, että jokaisen huomioisi yksilönä omalla oppimistyylillään ja tasollaan. Siinä sitä on oppitunnin aikana tekemistä kun jokainen pitää huomioida yksilönä ja erilaisena oppijana ja niitä tasoja ja tyylejä on yhtä monta kun oppilaita ylitäydessä luokassa. Ei siihen yksi opettaja yksinkertaisesti pysty. Heikot jää ilman tukea ja vahvat tylsistyy.

Jotenkin kehitys on mennyt korniin suuntaan: Yhtä aikaa ja yhtä kovaa huudetaan ja vieläpä usein samoista suista, että kaikki yhteen ja tasapäisiksi, mutta kaikille myös yksilöllinen huomiointi. Ei se nyt vaan onnistu jos oppilaita ei saa jakaa tason mukaan ryhmiin tms. Yritäpä nyt itse 45 minuutissa opettaa 28:lle teini-ikäiselle vaativa asia ja samalla huolehtia heidän motivaatiosta, käytöksestä ja kasvatuksesta sekä kaikenlaisista kriiseistä kotona, koulussa , kavereiden kanssa. Ymmärrä ja mukauta. Ja toki luokasta löytyy ADHD:tä, ADD:tä, aspergeriä, toiminnansäätelyn häiriöitä, impulssikontrollihäiriöitä ja kaikkea muuta. Kaikki oppimistyylit löytyvät ja kaikki osaamisen tasot. Toiset lähes yliopistotasoisia ja toiset osaavat lukea alkuopetustasoisesti. Lisää päälle se, että oppimisen pitää olla luovaa, uusimuotoista ja perinteistä luokassa istumista ei enää arvosteta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä eriytin joskus takavuosina kolmen erittäin lahjakkaan pojan porukkaa ylöspäin. Heidän kanssaan opiskeltiin kutosluokalla mm. yhdeksännen luokan matikkaa ja kahdeksannen luokan fysiikkaa ja kemiaa. Sitten kun tämä porukka meni yläkouluun, niin sieltä tuli negatiivista palautetta matemaattisten aineiden opettajalta, että nämä pojat oli kuulemma opetettu alakoulussa "liian pitkälle" ja että tylsistyvät sen takia tunnilla. Kaikki olivat samalla luokalla yläkoulussa, koska kyseessä oli pienehkö kunta. Sen jälkeen meni maku koko eriyttämiseen.

Väärin sammutettu - ei kuin siis eriytetty. Itse olen jo 2. luokassa joutunut keskittymään niiden opettamiseen, jotka eivät oppineet edes kahden kertotaulua. Annoin osaavammille oppilaille pelejä ja mm. muita samantasoisia tehtäväkirjoja kuten aiempina vuosina käytettyjä oppikirjoja, kun kaikki opettajanoppaan lisämateriaali oli jo käytetty. Matematiikka on siitä hyvä oppiaine, että osaavat yleensä tuntevat onnistumisen iloa hyvinkin "yksinkertaisten" tehtävien ratkaisemisesta eikä tarvitse opettaa ylempien luokkien matematiikkaa.

Sama juttu  kielissä: aina voi antaa luettavaksi omantasoista tekstiä.

Tyypillistä Suomea. Kaikki pitäisi tehdä heikoimman ehdoilla. Ikään kuin pitäisi huolehtia, että hyvistä ei tule hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen peruskoulu on vähänkään lahjakkaamman lapsen kannalta ongelmallinen. Näistä lapsista iso osa kasvaa alisuoriutujiksi, kun kiitettäviä voi niittää tekemättä käytännössä mitään. Kuitenkin peruskoulun tärkeimpiä tehtäviä olisi muodostaa myös näille oppilaille hyvät opiskelurutiinit, kehittää ongelmanratkaisukykyä, ajankäyttöä, pitkäjänteisyyttä. Ei niitä kehity jos ei joudu yhtään ponnistelemaan koulun eteen!

Puhut täyttä asiaa. Itselle tuli myöhemmin koulutusputkessa aluksi kylmää vettä saavillinen niskaan, kun piti oikeasti lukea. Peruskoulun luovi läpi aivan minimivaivalla, kun kukaan ei vaatinut enempää. Tässä me oikeasti haaskataan niitä resursseja. On kyse tasan opettajan omasta viitseliäisyydestä, jos ehtii panostaa niihin lahjakkaisiin, eikä aina vain laittaa opettamaan puolesta niitä heikompia. Sekin turhautti. En minä saanut siitä palkkaa. Mikä ihmeen velvollisuus?

Kyllä lahjakkaan pitäisi ymmärtää, että peruskoulussa on vähän erilainen tyyli opiskella kuin jatko-opinnoissa. Se kerrotaankin yleensä jo lukion ensimmäisen luokan ensimmäisenä päivänä ja muutenkin sen voi huomata viimeistään huonosta koearvosanasta.

Niin että hyvät tekee aina kaiken ymmärtämisen? ja tulevaisuudessa myös maksavat veroina huonompien elämisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa tasapäistetyistä (lue täysin haasteen puutteessa tylsistyneistä) ei tule hyviä lukiolaisia, hyvistä yliopisto-opiskelijoista puhumattakaan. Ihmisen pitää oppia työskentelytaidot nuorena. Jos niitä ei opi, ei tulevissa vaikeammissa opiskeluissa pärjää.

Nykyinen peruskoulu on naurettavan helppoa lahjakkaimmille oppilaille.

Tätähän se on.

Ylä-asteella oli yksinkertaisesti käsittämättömän tylsää tunneilla.

Ei mitään haastetta, eikä haasteiden puuttuessa sitä kiinnostustakaan.

Oppitunneista 5 minuuttia meni uuden asian oppimiseen ja loput 85 min sitten asiaan x.

T. Se tylsistynyt, kenestä tuli tylsistymisen takia "häirikkö".

Olisit käyttänyt osan ajasta tarkistaaksesi, että ymmärsitkö oikein. Osaisit sitten nykyään kirjoittaa edes yläaste- sanan oikein.

No voi hitsiläinen tulikohan vielä pilkku_virheitä tai yhdys sana virheitä?

Kamalan tärkeää tuo kieli_oppi kUn kirjoitellaan anynoomille internet___foorumille

Suomen koulusysteemi kuitenkin kusee ja pahasti.

Eikä ota huomioon fiksujen tai lahjakkaiden tarpeita.

Tasapäistäminen on viety liian pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin nykyään? Ja milloin tämä on alkanut?

Minä taas väitän, ilmiön olleen kautta historian, koulussa on ollut hyviä ja vähemmän hyviä kautta maailman sivun.

Nykyään yhä useammalla on takana useampi tutkinto, kun vielä 60-70-luvulla se oli harvinaista ja moni oli suorittanut pelkän kansakoulun.

Näinhän se on. Kaikkihan eivät tietenkään voi olla keskimääräistä parempia koulussa, vaan puolet pärjää paremmin ja puolet heikommin. Syyt ovat sitten moninaiset, mutta kyllä se gaussin käyrä on ja pysyy.

On käytännössä mahdotonta saada kaikkien päähän päntättyä samat asiat samassa tahdissa. Ihmisten lähtökohdat ja kyvyt vain ovat erilaiset. 

Ehkä peruskoulu pitäisi tehdä myös oikeasti kurssimuotoiseksi, sillä tavalla, että pakollisia kaikille olisivat vain peruskurssit, kun pystyvimmille olisi vaativampia kursseja. Tämä pitäisi näkyä sitten myös päästötodistuksessa. Tasokurssithan matematiikassa ja kielissä olikin jo 70-luvulla, mutta ne jostain syystä poistettiin myöhemmin. 

Valtakunnalliset loppukokeet peruskouluun olisi myös paikallaan, sillä nykyisellään arvosanat voivat olla ihan mielivaltaisia.

Muistan ite, että lukiossa oli kavereita, joilla oli peruskoulun päättötodistuksessa ysillä alkava keskiarvo, mutta olivat ihan pulassa lukiossa, kun eivät olleet oppineet tekemään läksyjä tai sisäistämään isoja asiakokonaisuuksia kerrallaan, kun oli ollut liian helppoa.

Ite en oo mikään kovin fiksu, mutta äikässä oon aina pärjänny, ollut hyvä lukemaan, ymmärtämään ja kirjoittamaan, mikä on ollut avain sitten kohtalaiseen pärjäämiseen kaikissa muissakin kouluaineissa. Mulla itse asiassa nousi keskiarvo lukiossa vähäsen. Mulle sopi paljon paremmin se, että jaksossa oli kerrallaan 5-7 eri ainetta, joita opiskeltiin, eikä 12 niinku yläasteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Open tehtävä on eriyttää ja ohjata jokaisen osaamista eteenpäin omalta tasolta lähtien. Se on haastavaa, mutta siitä opelle maksetaan.

Toki homma olisi helpompi, jos oppilailla olisi erinomaiset taidot ja huippumotivaatio, ei olisi riitoja, kiusaamista, murkkuikää, perhehuolia jne.

Jos yläkoulun luokassa on 25 oppilasta ja heistä 4-5 osaa juuri ja juuri lukea, perusjutut ympäröivästä maailmasta on ihan hepreaa ( ovat siis ihan suomalaisia) niin opettajan koko aika menee heidän ohjaamiseensa. Kuka on sitten se henkilö joka opettaa täysillä muita ja eriyttää lisäksi ylöspäin? Kyllä säästöjen vuoksi tehdyt erityiskoulujen alasajo on ihan katastrofi.

Mä sain tänä vuonna poikkeuksellisen heikon seiskaluokan, luokalla on SEITSEMÄN melkein lukutaidotonta oppilasta (tiedoksi: kantasuomalaisia). En tiedä mitä tästä tulee: kympin oppilaat tylsistyvät, kasin ja seiskan oppilaat jäävät totaalisesti ilman huomiota kun opettajan kaikki aika menee niiden heikkojen ohjaamiseen. Kiitos vaan Säästösuomi!  

Älä käytä aikaa heikkojen ohjaamiseen. Anna niiden touhuta omiaan kunhan ovat hiljaa ja vitosella päästät läpi. Niistä ei kuitenkaan tule mitään, vaikka miten paljon panostaisit. Käytä mieluummin resurssit hyviin oppilaisiin, jotka voivat pelastaa Suomen suosta

T. tuleva kollega

Pitäisköhän sun harkita vielä onko ala sulle ihan oikea?

Kyllä on. En voi oppilaan tasoeroille mitään enkä yksin muuttaa systeemiä, mutta voin auttaa parhaita pääsemään täyteen potentiaaliinsa

"En voi oppilaan tasoeroilla mitään" t. opettaja

Jaaha, mitäköhän ihmettä sä sitten meinasit siellä koulussa tehdä jos et työtäsi...

Onpa harvinaisen typerä kommentti. Kuuluuko kommentoija niihin, jotka ulkoistavat vastuun kaikesta aina muille?

Opettajako pystyy koulussa taikomaan pois synnynnäiset lahjakkuuserot, korjaamaan varhaiskasvatusvuosina tapahtuneet virheet, korjaamaan sosioekonomiset taustat, tasoittamaan kotiolot, korvaamaan puuttuneen vanhemmuuden, parantamaan sairaudet, terapoimaan mieleltä horjahtaneet, hoitamaan pois ADD:t, ADHD:t, aspergerit ja muut neurobiologiset kehityshäiriöt jne? Oikeasti..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin nykyään? Ja milloin tämä on alkanut?

Minä taas väitän, ilmiön olleen kautta historian, koulussa on ollut hyviä ja vähemmän hyviä kautta maailman sivun.

Nykyään yhä useammalla on takana useampi tutkinto, kun vielä 60-70-luvulla se oli harvinaista ja moni oli suorittanut pelkän kansakoulun.

Noh, aiemmin oli kansakoulu ja oppikoulu erikseen. Oppikouluun pyrittiin, ja heikommilla jäi opinnot kansakoulutasolle. Myöhemmin oli erityisluokkia ja käytösongelmaisille tarkkiksia. Nykyään kaikki roikutetaan läpi peruskoulun yhdessä tasapäistävässä nipussa.

Kansakouluaikaan ei ollut mitään erityisluokkia tai tarkkiksia, vaan oppilas jätettiin luokalle tai sai ehdot. Oppikouluun mentiin 14-vuoden iässä, kansakoulun jälkeen ja muut jatkoivat kansalaiskoulussa. Ja nykyään useimman aloittavat lukion 15 vuoden iässä eli tuossa tasapäistämisessä on vain vuoden ero, jolla ei liene kovin suurta merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa tasapäistetyistä (lue täysin haasteen puutteessa tylsistyneistä) ei tule hyviä lukiolaisia, hyvistä yliopisto-opiskelijoista puhumattakaan. Ihmisen pitää oppia työskentelytaidot nuorena. Jos niitä ei opi, ei tulevissa vaikeammissa opiskeluissa pärjää.

Nykyinen peruskoulu on naurettavan helppoa lahjakkaimmille oppilaille.

Tätähän se on.

Ylä-asteella oli yksinkertaisesti käsittämättömän tylsää tunneilla.

Ei mitään haastetta, eikä haasteiden puuttuessa sitä kiinnostustakaan.

Oppitunneista 5 minuuttia meni uuden asian oppimiseen ja loput 85 min sitten asiaan x.

T. Se tylsistynyt, kenestä tuli tylsistymisen takia "häirikkö".

Olisit käyttänyt osan ajasta tarkistaaksesi, että ymmärsitkö oikein. Osaisit sitten nykyään kirjoittaa edes yläaste- sanan oikein.

No voi hitsiläinen tulikohan vielä pilkku_virheitä tai yhdys sana virheitä?

Kamalan tärkeää tuo kieli_oppi kUn kirjoitellaan anynoomille internet___foorumille

Suomen koulusysteemi kuitenkin kusee ja pahasti.

Eikä ota huomioon fiksujen tai lahjakkaiden tarpeita.

Tasapäistäminen on viety liian pitkälle.

Mikä niitä lahjakkaita estää etsimästä netistä lisätietoa asiasta? Jos koko kirjan kappale on hallussa kuin vettä valaen, niin voihan sitä tutkia vähän lisää. Monissa tehtäväkirjoissa on myös lisätehtäviä, tekee nekin aikansa kuluksi. Mutta taitaa olla, että keskittymiskyky on kuitenkin kärpäsen tasolla ja huomionhaku niin valtavaa, että on pakko alkaa häiritä muiden opiskelua.

Tuo eriyttäminen on oikeasti ainoa järkevä vaihtoehto ja siihen on olemassa hyvin helpot keinot, jos vaan resursseja löytyy. Ongelma onkin siinä, että vaikka koulussa tiedetään miten eritasoisten oppilaiden kanssa kannattaisi toimia, se ei ole mahdollista, koska siihen ei ole varaa.

Toimivassa eriyttämisessä voidaan käyttää tasoryhmäjakoja, joissa oppilaat on jaettu useampaan eri ryhmään, edistyneemmät ja lahjakkaammat toiseen ja perusosaajat ja ne, joilla on jonkin verran vaikeuksia toiseen. Kaikkein heikoimmat opiskelevat pienryhmässä, jossa voi olla myös mukautettu oppimäärä, jolloin oppilas arvostellaan yksilöllistetyn suunnitelman mukaan. Nämä ryhmät muodostetaan siis yhdestä tai useammasta eri luokasta siten, että myös oppilasmäärä voidaan pitää kunkin ryhmän toimivuuden kannalta optimaalisena. Ryhmien välillä voi sitten siirtyä tarpeen mukaan suuntaan tai toiseen ja opetettavasta aineesta riippuen, ei muodosteta siis mitään "hyvien ja huonojen" oppilaiden kiinteitä ryhmiä.

Kuten kaikki varmaan ymmärtävät, tämä systeemi vaatii enemmän henkilökuntaa kuin se, millä tavalla useimmissa kouluissa tällä hetkellä toimitaan. Oman lapseni entisessä yläkoulussa oli vielä pari vuotta sitten esim. matematiikan opiskelu toteutettu tähän tasoryhmätyyliin ja koulussa oli myös kullekin luokkatasolle oma pienryhmänsä, mutta tänä vuonna systeemi ja osa pienryhmistä on kuulemma lakkautettu rahanpuutteen vuoksi.

Nämä on näitä juttuja, joissa missään tapauksessa ei pitäisi säästää, koska lyhyellä aikavälillä saadut säästöt joudutaan maksamaan moninkertaisesti takaisin tulevaisuudessa, mutta se tuntuu olevan ylivoimainen asia päättäjien ymmärtää.

Suurin ongelma nykykouluissa on työrauhan puute. Muutama häiriköi, opettajan kaikki aika kuluu heihin. Loput, lahjakkaat ja vähemmän lahjakkaat, katselee sivusta ja kärsii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa tasapäistetyistä (lue täysin haasteen puutteessa tylsistyneistä) ei tule hyviä lukiolaisia, hyvistä yliopisto-opiskelijoista puhumattakaan. Ihmisen pitää oppia työskentelytaidot nuorena. Jos niitä ei opi, ei tulevissa vaikeammissa opiskeluissa pärjää.

Nykyinen peruskoulu on naurettavan helppoa lahjakkaimmille oppilaille.

Tätähän se on.

Ylä-asteella oli yksinkertaisesti käsittämättömän tylsää tunneilla.

Ei mitään haastetta, eikä haasteiden puuttuessa sitä kiinnostustakaan.

Oppitunneista 5 minuuttia meni uuden asian oppimiseen ja loput 85 min sitten asiaan x.

T. Se tylsistynyt, kenestä tuli tylsistymisen takia "häirikkö".

Olisit käyttänyt osan ajasta tarkistaaksesi, että ymmärsitkö oikein. Osaisit sitten nykyään kirjoittaa edes yläaste- sanan oikein.

No voi hitsiläinen tulikohan vielä pilkku_virheitä tai yhdys sana virheitä?

Kamalan tärkeää tuo kieli_oppi kUn kirjoitellaan anynoomille internet___foorumille

Suomen koulusysteemi kuitenkin kusee ja pahasti.

Eikä ota huomioon fiksujen tai lahjakkaiden tarpeita.

Tasapäistäminen on viety liian pitkälle.

Mikä niitä lahjakkaita estää etsimästä netistä lisätietoa asiasta? Jos koko kirjan kappale on hallussa kuin vettä valaen, niin voihan sitä tutkia vähän lisää. Monissa tehtäväkirjoissa on myös lisätehtäviä, tekee nekin aikansa kuluksi. Mutta taitaa olla, että keskittymiskyky on kuitenkin kärpäsen tasolla ja huomionhaku niin valtavaa, että on pakko alkaa häiritä muiden opiskelua.

Kaikenmaailman kännykkäkiellot tulee ensimmäisenä mieleen (en tiedä onko enään todellisuutta, kun oma yläaste loppui 04).

Ja lisätehtäviäkin sekä todellista kiinnostusta eri aineita kohtaan on vain rajallinen määrä.

Muistan itse seiskaluokan matematiikan tunneilla, tehneeni kasi&ysiluokan kirjan laskuja puhtaasti ajan kuluksi.

Mutta sekin kiellettiin koska en keskittynyt itse opetukseen. (Yllätys, kun se opetus ei tarjonnut haasteita)

Viihdytä siinä sitten nuorena turhankin aktiivisena poikana itseäsi, ilman että häiritset ketään tai et seuraa opetusta.

Ja kuten arvata saattaa, niin eihän siitä mitään tule. Kun joutuu pahimmillaan 180 minuuttia (tuplatunnit) kuuntelemaan "hauki on kala" -tason jargonia.

Onneksi oli sentään muutama opettaja ketkä huomasi nuo totaalisen tylsistymisen tuomat ongelmat ja antoi sitten minulle erivapauksia ehtoja vastaan.

Esim biologian opettaja ketä sanoi, että saan vapaasti lähteä pois tunnilta heti kun siltä tuntuu MUTTA leikki loppuu välittömästi mikäli en saa yli ysillä alkavaa arvosanaa kokeesta.

Mutta nykyään taitaa tuommoinen toiminta olla armottomasti kiellettyä, kun siitä tuli jo omana kouluaikanani välillä ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Positiivinen diskriminaatio jota erityisesti mamuihin mutta myös selkeästi heikkolahjaisiin kantiksiin sovelletaan saa aikaan sen että lähes kehitysvammaisen tasolle jämähtäneetkin etenevät samaan tahtiin normaalien oppilaiden kanssa.

Tätä jatkuu myös seuraavilla opintoasteilla joka saa aikaan surkean aineksen siirtymistä myös korkeakouluihin, joskin pienissä määrin verrattuna ammattikoulua tai lukiota mutta kuitenkin.

Tasapäistäminen sinänsä eli ns heikoimman tahdissa eteneminen on myös ongelma vaikka kaikki oppilaat olisivatkin kantiksia mutta huomattavasti pienempi kuin ensin mainittu.

Kaiken huipuksi ne erityislapset kyllä saavat oman henkilökohtaisen kouluavustajan kunnan piikkiin. Mutta ei se, joka voisi hyötyä siellä huipputasolla. Tuetaan lähtökohtaisesti failurea, jotta saadaan roikutettua samassa luokassa mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Positiivinen diskriminaatio jota erityisesti mamuihin mutta myös selkeästi heikkolahjaisiin kantiksiin sovelletaan saa aikaan sen että lähes kehitysvammaisen tasolle jämähtäneetkin etenevät samaan tahtiin normaalien oppilaiden kanssa.

Tätä jatkuu myös seuraavilla opintoasteilla joka saa aikaan surkean aineksen siirtymistä myös korkeakouluihin, joskin pienissä määrin verrattuna ammattikoulua tai lukiota mutta kuitenkin.

Tasapäistäminen sinänsä eli ns heikoimman tahdissa eteneminen on myös ongelma vaikka kaikki oppilaat olisivatkin kantiksia mutta huomattavasti pienempi kuin ensin mainittu.

Kaiken huipuksi ne erityislapset kyllä saavat oman henkilökohtaisen kouluavustajan kunnan piikkiin. Mutta ei se, joka voisi hyötyä siellä huipputasolla. Tuetaan lähtökohtaisesti failurea, jotta saadaan roikutettua samassa luokassa mukana.

Mitä tukea se lahjakas lapsi sitten tarvitsee? Hänhän osaa jo sen asian, joka pitää osata. Hän voi vaikka kerrata ja valmistautua kokeeseen. Jos on aivan toivottoman lahjakas, niin voisi harkita luokan yli hyppäämistä.

Siitä lahjakkaasta voisi tulla ohjauksessa vieläkin parempi. Ei kukaan mitään viulunsoittoakaan itseopetuksella opi. Vaatii ohjauksen ensin, sitten treeni.

Vierailija kirjoitti:

Siitä lahjakkaasta voisi tulla ohjauksessa vieläkin parempi. Ei kukaan mitään viulunsoittoakaan itseopetuksella opi. Vaatii ohjauksen ensin, sitten treeni.

Se ei kuulu opetussuunnitelmaan. Pitää hankkia itse lapselleen sitä lisäkoulutusta.