Mikä sun enkku-nimesi oli koulussa?
Kommentit (542)
Cindy myös 😅ihmetyttää, että tällainen muisto jäänyt kymmenien vuosien takaa...
Olisin halunnut olla P.J. Sparxx, mutta opettaja kielsi ja jouduin tyytymään Traci nimeen.
Vierailija kirjoitti:
Cindy. Mikä helvetin pointti niillä nimillä muuten on? Ei meillä ruotsintunneillakaan mitään Håkaneita ja Gunilloja ollut.
Aloitin ruotsilla ja kyllä meillä ruotsinimet oli, en kylläkään muista omaani.
Vierailija kirjoitti:
Kitty. En tykännyt yhtään, se oli opettajan valitsema kun useampi tyttö olisi halunnut olla Madeleine. Toista nimeä ei saanut ehdottaa, vaan opettaja sitten määräsi. Kitty, se oli 4. vuoden ärsytys, tuntui haukkumiselta.
Siskoni oli Kitty. Pidin sitä kauniina kissanpennun nimenä. Minä sain nimekseni Valeriee ( olen mobiilina, joten pitkän vokaalia en osaa merkitä, joten tupla e).
Kolmasluokkalaisena tuo nimi kuulosti kuin valehtelee, mutta Stevie Winwoodin Valerie vuotta myöhemmin auttoi vähän.
Olin Amy. Tykkäsin siitä nimestä. Sen sai itse valita opettajan ehdottomista vaihtoehdoista. Tuo Amy oli jossain kirjassa jonka olin lukenut. Lausuttiin Eimi.
Olin Catherine. Aina englannin tunnin alussa noustiin seisomaan, kun opettaja tuli luokkaan ja hänen tervehdykseensä vastattiin: "Good morning/afternoon Mrs. Korhonen!"
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin Kate. Tykkäsin käydä enkun tunneilla kun sai käyttää niin hienoa nimeä :)
Minäkin olin Kate vuonna 1964.
Muutama on kysellyt, onko tällainen tapa vielä alakouluissa käytössä. Itse olen alakoulussa kielten opettajana, ja annan kyllä oppilaille enkkunimet. Lapset itse toivovat ja odottavat sitä kovasti.
Etsin jokaiselle oppilaalle muutaman vaihtoehdon, joista he saavat itse valita nimen. Äännän myös nimet ennen valintaa. Vaihtoehdot alkavat samalla kirjaimella kuin oppilaan oma nimi, ihan oman muistini avuksi.
Meillä oli tyyliin joka vuosi eri :D Olin ainakin Kelly ja Rachel (kaverini oli sitten Monica). Jenniferkin taisin olla joku vuosi.
Olin Joanna, en halunnut olla Hannah
Susan. Opettaja itse oli Kirsi mutta halusi kutsuttavan aina töissä Kittyksi :) eräs kyläkoulu ainakin viitisentoista vuotta sitten
En tykänny enkkunimistä, tyhmä juttu antaa sellainen. Mulla on oma nimi ja se riittää
Mä olin Jane, open antama nimi.
Minä olin Susan, opettajan antama nimi 70-luvun puolivälissä. Identifioiduin siihen nimeen kyllä. Neljä vuotta vanhemman parhaan ystäväni englanninnimi oli Diana ja hän kirjoitti meille tarinaa englantilaisista kartanontyttäristä Diana ja Susan Maylandistä. Sitä tarinaa sitten leikimme todeksi ainakin kahtena kesänä pukeutuen pitkiin mekkoihin ja pitäen sateenvarjoja aurinkovarjoina. Soratiet, metsät ja pellot olivat leikkimaastoamme samoin kuin minun iso kotipihani.
Tarpeetonta kai sanoakin, että siitä ajasta on lämpimät muistot, yhtä lämpimät kuin ne kesät itsekin.
Sai itse valita. Diana, Mustanaamion tyttöystävä 🤣