"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli usean vuoden ajan nauhalla erään piirrossarjan jakso englanninkielisenä suomenkielisellä tekstityksellä. Siinä oli ranskalaisella aksentilla englantia puhuva prinsessa, joka oli oikea hemmoteltu kakara. Tämä prinsessa kutsui isäänsä ranskankielisellä sanalla papa, ja muistan, kun kerran katsoimme tätä piirrettyä, sisartani ärsytti tuo papa-sana.

Minkä sarjan?

Muistan olleeni n. 3 vuotias kun äitini veti minua pulkassa. Ja äidin saapikkaista kuului narinaa kun lumpi oli pakkaslunta. Että olikin kiva ääni. Tapahtui vuonna -65 suunnilleen. 

Sitten ollessani n. 6-vuotias talonmiehen poika houkutteli mua vintilleen kun vanhemmat oli poissa. Muistan sen ahdistuksen kun minua n. 3v. vanhempi poika asettui päälleni. Huusin ja pääsin pois tilanteesta. Nykyään tuo "poika" on facekaverini mutta en ole kertonut hänelle että muistan tällaisen tapauksen hänestä.  Joskus voisin humalassa lipsauttaa mutta muuten jää kai selvittämättä, koska luulen että hän ei tapahtumaa muista. 

Mä en muista mitään. Muistan tiettyjä asioita vain ylä-aste ajalta, lähinnä kiusaamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli usean vuoden ajan nauhalla erään piirrossarjan jakso englanninkielisenä suomenkielisellä tekstityksellä. Siinä oli ranskalaisella aksentilla englantia puhuva prinsessa, joka oli oikea hemmoteltu kakara. Tämä prinsessa kutsui isäänsä ranskankielisellä sanalla papa, ja muistan, kun kerran katsoimme tätä piirrettyä, sisartani ärsytti tuo papa-sana.

Minkä sarjan?

Kummikarhut

Olin 4 tai 5 v. Heräsin ennen muita ja menin istumaan ruokapöydälle. Katsoin ikkunasta, kun ensi lumi satoi. Ei ehkä muuten olisi jäänyt mieleen, mutta joku lapsen älynväläys kun oli tullut ja siinä ulos katsellessa leikkelin pyjamani reijille äidin kynsisaksilla. Äiti ei tykännyt 🤤

Vierailija kirjoitti:

Olin 4 tai 5 v. Heräsin ennen muita ja menin istumaan ruokapöydälle. Katsoin ikkunasta, kun ensi lumi satoi. Ei ehkä muuten olisi jäänyt mieleen, mutta joku lapsen älynväläys kun oli tullut ja siinä ulos katsellessa leikkelin pyjamani reijille äidin kynsisaksilla. Äiti ei tykännyt 🤤

Tuli tuosta mieleen, että sisareni teki kerran niin, että puristi tuttipullosta mehua sohvatyynylle ja sanoi paikkaavansa reikää. Oli oppinut tuon Maija Mehiläisen jaksosta, jossa Maija paikkasi termiittipesässä olevaa reikää vahalla, jotta termiitit eivät enää joutuisi muurahaisleijonan suuhun. Äiti ei tietenkään pitänyt siitä ja sanoi, että eihän se mitään sohvaa paikannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin oppinut lukemaan ja ahmin kirjoja. Vuorossa olivat Mitä-Missä-Milloin kirjat ja sieltä bongasin uuden sanan "povi". Kerrottiin jostain filmimaailman "povitähdestä". Kipitin kysymään äidiltä, mikä se sellainen povi on. Muistan ihmetelleeni outoa ilmaisua. Erityisesti sitä, miten naisen rinnat voivat olla vain yksi "povi" :D

Mulla vähän samanlainen juttu! Olin 1 luokalla ja oltiin iskän kanssa menossa tai tulossa terveyskeskuksesta (en muista miksi) ja istuin takapenkillä lukemassa Guinnes world records 2000-kirjaa ja siellä oli aukeaman kokoinen kuva naisesta jolla oli päällä todella pienet pinkit glitteri-bikinit ja vieressä teksti ”maailman imuroiduin nainen” ja kysyin isältäni mitä se tarkoittaa. Silloin kun netistä latasin jotain niin sitähän sanottiin ”imuroimiseksi.” Muistaakseni isä ei osannut vastata mulle, todella harvoilla oli netti käytössä kun se oli niin kallista!

Meillä on tuo sama kirja hyllyssä. Mutta ei se netin käyttö tuolloin ollut kallista. Pelkkä paikallisverkkomaksu jos käytti modeemia. Se nettiliittymä oli ilmainen esimerkiksi kun otti MTV3-liittymän. Meillä oli vuodesta 97 lähtien netti, aluksi se maksoi jotain 39 markkaa kuussa.

Niinno suuremmissa kaupungeissa toki voinut olla netin käyttö halvempaa ja edullista. Maaseudulla netin käyttö oli älyttömän kallista ja sitä käytettiinkin vain muutaman kerran kuussa nopeasti. Varsinkin tänne peräkylän korpeen nopean(eli tavallisen netin) sai vasta vuonna -08.

Maalla paikallisverkkomaksu oli samaa luokkaa kuin kaupungissa joten netissä surffailu ei ollut maallakaan sen kalliimpaa. Vain pihelinliittymän kk maksu oli korkeampi mutta se piti maksaa muutenkin oli nettiä tai ei. Ainut ongelma oli jos kotoa lähimpään keskukseen oli älytön matka niin nopeus oli jotain olemattoman ja tuskastuttavan hitaan väliltä. Mutta ei se netinkäyttö ollut siltikään kuin muutama mk tunnissa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun hätänumero vaihtui nykyiseen 112, ja televisiossa jollain kanavalla pyöri varmaan yötäpäivää sellainen laulu uudesta hätänumerosta.

Muistan sen laulun sanat ulkoa. Muita? 😁

Ykkönen, ykkönen, kakkonen.

Ykkönen, ykkönen, kakkonen.

Muista tärkein numeroista.

Se on sata kaksitoista.

Yks yks kaks.

Edelleen suihkun jälkeen hiuksia kuivatessa muistan tokaluokan uimahallireissun ja luokkakaverin sanat "tukkaa ei saa hieroa kuivaksi vaan pitää puristella". Tulee joka kerta suihkun jälkeen mieleen :D tästä on yli 20 vuotta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin tosi pieni kun tarhassa joku poika laittoi kielen pakkasella rautatankoon, itki ja huusi kun se jäi kiinni. Muistan ajatelleeni miksi laittoi kun jää kuitenkin kiinni. Itselleni ei olii tullut mieleenikään. Ajattelin että onpa tyhmä poika.

Saiko kuitenkin heti itsensä irti vai pitikö jonkun auttaa?

Valehtelin noin 6-vuotiaana serkulleni, että osaan soittaa pianolla häävalssin. Soitinkin hänelle ja hän ihasteli soittoani, kunnes pyysi äitinsäkin kuuntelemaan. En kehdannut tunnustaa, vaan jatkoin sama rämpytyssoittoa fiilistellen peläten, että täti paljastaa osaanattomuuteni, mutta hänkin vain ihasteli, enkä jäänyt serkullen kiinni. Hävetti :D

Kun olimme serkusten kesken pieniä, Pikku-Kakkosen Nukku-Matin heitettyä unihiekat ohjelman lopussa peitimme kasvomme tyynyillä ettei saada vain "unihiekkaa" silmiimme.

Muistan vieläkin 2000-luvun alusta Risella-mainoksen lallatuksen sanat. Jotkut varmaan muistaa ko. mainoksen. Vääntelin niitä sanoja ja yksi versio oli tietenkin "Kusella, kusella". Kun Posti vaihtoi nimensä Itellaksi yhdessä vaiheessa, piti tietenkin hoilottaa "Itella itella". Tän turhempaa muistoa ei ole.

Kävin ala-asteella koulun jälkeen ostamassa pitkän viinerin, jossa oli vaaleanpunaista sokerikuorrutetta pienestä kioski-kahvilasta 7,5 markalla.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun olin vedettävänä pulkassa lampaantaljan päällä paksuihin talvivaatteisiin topattuna. Olin sen verran pieni, että mahduin hyvin pulkkaan ihan selälläni köllöttämään. Muistan, että lampaantalja tuntui allani pehemältä ja pulkka kolisteli allani lumisella/jäisellä alustalla. Muistan vain häivähtävän hetken kun makasin siinä ehkä hieman unisena ja katselin taivasta, oli kivaa maata siinä lämpimiin vaatteisiin topattuna ja vedettävänä. Onnellinen muisto.

Hyvin kuvattu! Muistan saman tunteen 70-luvulta. Isäni hiihti ja oli lisännyt pulkannaruihin jatkopalan jonka kiepautti olkien ympäri kuin repun. Isä kovana hiihtäjänä ei kuitenkaan malttanut hiihtää riittävän hitaasti pulkkaa vetäessään ja ylittäessämme tien jonka reunoilla oli korkeat vallit, hupsahdin kyydistä selälleni tielle. Hetken isän suksien äänet etääntyivät, tuli hiljaista. Taianomainen hetki, vain tähdet tuikkivat ja tuntui että taivas humisi hiljaa. Todellisuudessa hetken on täytynyt olla hyvin lyhyt. Suksien suihkinta koveni jälleen ja yhtäkkiä isä oli siinä ja sanoi: "Mää ajattelin, että ompas kevyt pulkka, mutta sää olitkin jäänyt tänne!"

Muistan, että olisin halunnut makoilla vielä hetken. Olin varmaan hyvin nuori, koska mahduin hyvin makaamaan pulkkaan, enkä edes huolestunut autotiellä makoilusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mobilatin mainos bussin penkeissä.

Oli tylsää ja lueskelin sitä kun bussissa istuskelin harvase päivä. Olin silloin teini.

Vaikuttava aine tais olla mukopolysakkaridipolysulfaatti. Muistinkohan oikein :)

Taidan olla outo.

😁 ennen osasin ulkoa supercalifragilisticexpialidociousin. Nyt myös mukopolysakkaridipolysulfaatin. Olen voittamaton 🏆😝😘 kiitos av.

Olin n. 3,5v ja kotona äitini ja 2v nuoremman pikkusiskoni kanssa, kun jotkut äitin tutut tuli yllättäen käymään, ja me juostiin heitä pakoon olkkariin. Vanhempien sänky oli silloin olkkarissa kun asuttiin kaksiossa, ja sohvalla oli kaksi isoa koristetyynyä. Keksin laittaa ne seinää vasten ja siskon kanssa ryömittiin sinne taakse piiloon niitä vieraita ennen kuin ne tuli olkkariin, ja mä ihan tosissani siellä maatessani kuvittelin ettei ne tiennyt meidän olevan siellä :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan tapettien kuviot ja tietosanakirjasarjan aakkosjaottelun, kyseessä oli Facta-tietosanakirjasarja. AA-CFA oli ensimmäinen niistä ja viimeinen osa oli TYÖ-ÖÖ.

Heh, muistin juuri nyt Otavan. JYRS-KUUR.

Otavan Iso Fokus, arvokas kirjasarja sinistä keinonahkaa: A-El, Em-Io, Ip-Kp, Kr-Mn, Mo-Qv, Ra-Su, Suomi Sv-Öö, Taulukot Kirjallisuusluettelo Avainsanasto.

Olin ehkä ainoa meidän perheestä, joka tuotakin tietosanakirjasarjaa yhtään tarkemmin tutki. Siihen kirjahyllyn kunniapaikalla olleeseen tiedon aarreaittaan suhtautui myös kunnioituksella. Yllätyin itsekin miten järkyttävää oli, kun näin ne pari vuotta sitten ullakolle laatikkoon pois silmistä säilöttynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan Pikku Kakkosen postilokero-osoitteen. Tiedolla ei ole vielä ollut käyttöä.

Mäkin muistan Pikku kakkosen posti-laulun.

Kiitti, nyt se soi Mun päässä. 😆

Simo vaatehuoneelta, hei! Mainos tulee vieläkin usein mieleen