Lue keskustelun säännöt.
"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?
Onko teille sattunut sellaisia tavallisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten, kenties lapsuudessanne, mutta jostain syystä muistatte ne vieläkin yllättävän hyvin? Eli tilanne ei ole ollut mitenkään kummoinen, ei surullinen tai iloinen, vaan aika arkinen ja vähäpätöinen. Ei ollenkaan sellainen asia, jonka voisi kuvitella jäävän pysyvästi muistiin.
Itse muistan, kun lapsena utelin kodinhoitajalta hänen palkkaansa eikä se vastannut siihen mitään.
Muistan kun 4-vuotiaana yritin kiivetä vauvanvaunuun sillä tekosyyllä, että olen muka palannut takaisin 3-vuotiaaksi. (Sitä en muista, miksi tämä oli mielestäni hyvä perustelu.)
Tylsimmät muistonne?
Kommentit (2086)
Muistan, kun olin saanut uuden pyörän (Jopo, olisin halunnut Ponin). Menin pyörällä kirjastoon ja jotkut isommat tytöt sanoivat vievänsä pyörästäni satulan sillä aikaa, kun olisin kirjastossa. Onneksi eivät vieneet.
Muistan, kun serkkuni oli kemikalioliikkeessä töissä ja minä vietin siellä sitten myös aikaani. Ruokatunnin aikaan serkku antoi rahaa ja minä kävin ostamassa sämpylöitä lähikaupasta. Ai että ne oli hyviä sellaisenaan. Noihin aikoihin olin 6-7-vuotias.
Muistan, kun pienenä isä otti kainaloista kiinni ja heitteli ilmaan ja joskus nilkoista ja pyöritti (ihan suurinta hupia ja hauskaa silloin. Ikää varmaan 2-5v).
Tätä ketjua lukiessa tulee kyllä paljon muistoja mieleen. Kiitos ketjun aloittajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun olin saanut uuden pyörän (Jopo, olisin halunnut Ponin). Menin pyörällä kirjastoon ja jotkut isommat tytöt sanoivat vievänsä pyörästäni satulan sillä aikaa, kun olisin kirjastossa. Onneksi eivät vieneet.
Muistan, kun serkkuni oli kemikalioliikkeessä töissä ja minä vietin siellä sitten myös aikaani. Ruokatunnin aikaan serkku antoi rahaa ja minä kävin ostamassa sämpylöitä lähikaupasta. Ai että ne oli hyviä sellaisenaan. Noihin aikoihin olin 6-7-vuotias.
Muistan, kun pienenä isä otti kainaloista kiinni ja heitteli ilmaan ja joskus nilkoista ja pyöritti (ihan suurinta hupia ja hauskaa silloin. Ikää varmaan 2-5v).
Tätä ketjua lukiessa tulee kyllä paljon muistoja mieleen. Kiitos ketjun aloittajalle.
Ja siis vuodet tuossa 1969-1974
Voitin keltaisen yliviivaustussin Nakke Nakuttaja-lehden kilpailusta 80-luvulla.
Ja muistan ne ihmeelliset pienet lappuset joilla pystyi pyytämään ihmisiä kirjekavereiksi ulkomailta. Muistaako joku mistä niitä sai?!?
Lea Laven lähetti oli mun "kirjekaveri" ala-asteella. (Oikeasti)
En ikinä saanut säästettyä 50mk joka oli Dingon faniklubin jäsenmaksu ja harmitti hirveästi.
Vierailija kirjoitti:
Voitin keltaisen yliviivaustussin Nakke Nakuttaja-lehden kilpailusta 80-luvulla.
Ja muistan ne ihmeelliset pienet lappuset joilla pystyi pyytämään ihmisiä kirjekavereiksi ulkomailta. Muistaako joku mistä niitä sai?!?
Lea Laven lähetti oli mun "kirjekaveri" ala-asteella. (Oikeasti)
En ikinä saanut säästettyä 50mk joka oli Dingon faniklubin jäsenmaksu ja harmitti hirveästi.
..siis oli tarkoitus sanoa etta Lea lähetti mulle pari kirjettä ja
N. 10-v minulle nousi korkea kuume. Terveyskeskuksesta lähettivät sairaalaan tarkkailuun. Tämä oli talvella, muistan kun poikettiin kotona sairaalaan mennessä. Kuumetta oli 39.5C. Sairaalassa joku moitti sitä että kokematon lääkäri ihan turhaan passitti minut sinne. Ottivat tarkkailuun kuitenkin.
Sairaalassa halusin piimää ja se olikin täysrasvaista (semmoinen tummanliila purkin yläosa) ja olin tottunut juomaan vähärasvaista piimää. Muistan kun itkin sitä että se ei ollut sitä piimää mitä halusin. Sain Maija Poppanen -kirjan tuon reissun aikana ja oli lempikirja monta vuotta tuon reissun jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin pieni, ehkä 4v. äitini osti kerran pakastevadelmia ja ne oli keittiön tasolla sulamassa ainakin sata vuotta, en muista että ne olisi koskaan olleet sulia ja niitä olisi syöty. Muistan sen muovisen pussukan siinä pöydällä, kuinka kävin joka välissä tarkistamassa ja kyselin äidiltä että eikö ne vieläkään ole sulanut. Silloin 70-luvun lopulla se oli varmasti harvinaista että köyhät ihmiset osti jotain pakastemarjoja kaupasta.
Muistan, kuinka olin syntyessäni ylpeä siitä, että olin 3cm pitempi ja painoin 540g enemmän kuin kaksoisveljeni, vaikka synnyin tyttönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä minkä ikäinen olin, mutta elävin varhaismuistoni on, kun istun rattaissa mummoni työntäessä niitä. Kuljemma sillan yli auringon paistaessa ja mereltä tuleva tuuli osuu kasvoihini. Rattaiden aisaan on sidottu tätini kutomat minikoristerukkaset, jotka heiluvat tuulessa. Aina ihmetellyt, miksi muistan tämän.
Minä en muista ensimmäisestä koulupäivästä peruskoulussa jostain syystä muuta kun sen, kun istuin ruokalassa pöydän ääressä, ruokana oli jauheliharisottoa ja minä kummeksuin sellaista ruokaa, meillä kun ei kotona oltu sellaista syöty, koska meillä oli aina joko kalaa tai kastiketta perunoiden kanssa eikä päiväkodissakaan ollut koskaan ollut tarjolla risottoa. Sitä en muista, että söinkö ruokani, mutta aluksi vain istuin paikallani, ihmettelin uudenlaista ruokaa ja sitä kuinka ruokalassa oli hirveästi oppilaita samaan aikaan syömässä (oikeasti kyseessä oli melko pieni koulu, jossa oli reilut 200 oppilasta) ja minua hiukan pelotti, kun siellä oli pienen ekaluokkalaisen mielestä valtavan isojakin oppilaita, nimittäin kuudennen luokan oppilaita, jotka minusta näyttivät lähestulkoon aikuisilta. Nyt kun katsoo nykyisiä lapsia, jotka luultavasti ovat kuudennella luokalla, niin he ovat hirveän pienen näköisiä ja ekaluokkalaiset ovat todella pieniä vaikka minä silloin 7-vuotiaana luulin olevani hirveän iso poika, kunnes tulin peruskouluun ja olinkin yllättäen yksi pienimmistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, kun hätänumero vaihtui nykyiseen 112, ja televisiossa jollain kanavalla pyöri varmaan yötäpäivää sellainen laulu uudesta hätänumerosta.
Muistan sen laulun sanat ulkoa. Muita? 😁
"Sano äm, sano ii, sano äm ii än tee tee ii! Sano äm.. tä? eiku ti! MINTTI!"
Muistan myös kaikkien autojemme rekkarit, kuten myös sukulaisten autojen. Muistan kuinka 7-vuotiaana Yön joutsenlaulua kuunnellessani tajusin että kuolen joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen muistoni: olin n. 2.5 vuotias ja hoitotädin kanssa pienessä kyläkaupassa, jossa oli perinteinen kauppatiski. Muistan, että minut nostettiin tiskille istumaan, heiluttelin siinä jalkojani ja nautin huomiosta täysin siemauksin kaupantädin ihastellessa minua. En enää muista mitä hän sanoi, mutta sen tunteen muistan hyvin selvästi miten minusta tuntui että olen maailman suloisin lapsi 😊 Ehkä nuo varhaisimmat lapsuuden muistot kantavat pitkälle, sillä minulla ei koskaan ole ollut suurempia itsetunto-ongelmia tai vaikeuksia hyväksyä itseäni.
Muistan meidän puhelinnumeron ajalta, kun olin neljävuotias. Muistan kuinka hoin sitä mielessäni ja opettelin ulkoa. Hyvin hoinkin, yhä osaan sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hirudoid forte mainoksen ulkoa. oireet saattavat johtua pinnallisista laskimotukkotulehduksista jne...
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä404 kirjoitti:
Muistan, että kotikyläni huoltsikalla 2dl kokis maksoi 50centtiä :D
Kotikyläni kyläkaupan ikkunassa oli sellainen itsetehty mainos, johon oli kirjoitettu mustalla leveällä tussilla "Goga-Gola". Hintaa en muista, mutta tuo muisto on jostain 80-luvulta tai 90-luvun alusta.
Luulin nuorempana, että se on Coca-Gola, kun siltähän se logo näyttää.
Kerran lapsena olin äidin kanssa kaupassa ja siihen viereen samaa hyllyä tutkimaan tuli joku nainen. Kajautin sitten äidilleni, että "toi täti haisee ihan kalalle!"
Muistan ihmetelleeni, kun äiti meni ihan vaikeaksi ja lähdimme kiireesti pois. Äitini sitten sanoi, että noin ei saa sanoa.
Ihmettelin kauheasti.
Ala-asteella (80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa) naispuolisen uimaopettajan häpykarvat tursusivat uimapuvusta näkyville. Vesi oli liimannut ne ihoa myöten.
Olin tosi pieni kun tarhassa joku poika laittoi kielen pakkasella rautatankoon, itki ja huusi kun se jäi kiinni. Muistan ajatelleeni miksi laittoi kun jää kuitenkin kiinni. Itselleni ei olii tullut mieleenikään. Ajattelin että onpa tyhmä poika.
Vierailija kirjoitti:
Forumissa, Mannerheimintiellä.....
Ajatar on Foorumissa, Foorumissa Mannerheimintiellä, auki joka ilta kello kahdeksaa, Ajatar on Foorumissa.
Niinno suuremmissa kaupungeissa toki voinut olla netin käyttö halvempaa ja edullista. Maaseudulla netin käyttö oli älyttömän kallista ja sitä käytettiinkin vain muutaman kerran kuussa nopeasti. Varsinkin tänne peräkylän korpeen nopean(eli tavallisen netin) sai vasta vuonna -08.