Miksi ihmiset tuhlaavat rahansa JÄRJETTÖMIIN VUOKRIIN?
En oikein ymmärrä vuokralla asuvien ystävieni valitusta heidän rahatilanteen tiukkuudesta, kun samalla on kuitenkin maksaa vaatimattomasti varustellusta kerrostalokolmiosta 1 300 €/kk vuokraa. Kaiken huipuksi heidän vuokrat kallistuvat joka vuosi ja sitä saa maksaa koko loppuelämän!
Luulisi tyhmänkin tajuavan, että asunnon omistaminen on edullisempaa kuin vuokralla asuminen - muutenhan kukaan ei pistäisi omistamaansa asuntoaan vuokralle.
Onneksi itse älysin ostaa oman ja vieläpä silloin, kun asuntojen hinnat olivat vielä järjellisellä tasolla. Näin euroaikana eurolla ei näytä olevan paljonkaan arvoa asuntokaupoilla.
Täytyy onnitella pk-seudun kaupunkien ja kuntien päättäjiä (jotka itsekin ovat omistusasujia ja asuntosijoittajia) onnistuneesta asuntojen hinnannostopolitiikasta. :) Se on selvää, että asuntojen arvot ja vuokrien hinnat tulevat vain nousemaan pk-seudulla.
Ps. laskekaapa paljonko olette tuhlanneet rahaa vuokriin elämänne aikana?
Kommentit (865)
No minäpä en maksa itse vuokraani, sossu maksaa, ja sinäkin ap tavallaan. Ottaako päähän? 650 e yksiöstä Helsingissä hyvällä paikalla.
Moni vuokralla asuja ei ole pystynyt valitsemaan ja lisäksi saa asumistukea kuluihinsa. Asumme paritalossa ja seinän takana vuokralainen maksaa kaksi-kolme kertaa asunnon hinnan vuokrina elämänsä aikana. Oma asuntomme on aikoja sitten maksettu ja nyt maksellaan hulppeaa vapaa ajan asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ylipäätään ymmärrä mihin ihmeeseen ihmisen pitää säästää rahaa. Lapsille? Minusta lapsien pitäisi alkaa puhtaalta pöydältä, perinnöt suoraan valtiolle niin saadaan kaikki yksilöt tuottavaan toimintaan mukaan. Omaan vanhuuteen? Voit kuolla huomenna, siis mitä iloa niistä rahoista sitten on? Mukaan täältä tuskin rajan toiselle puolen mitään saa.
Sun mielestä ehkä näin, mutta aika moni ihmisistä haluaa helpottaa lapsiensa, tai lapsenlapsiensa taivalta.
Perintö valtiolle? Mites tämä perheyritysten kohdalla hoidetaan? Yritys valtiolle ja valtio sen myy ja jos lapsilla on varaa ostaa, sitten voi firma jäädä perheelle? Kyllä kai yrityksen pyörittäminen on tuottavaa toimintaa, vaikka sen perinnöksi saakin.
Ja millä perusteella perijät eivät ole tuottavassa toiminnassa mukana? Jos itse saisin ylimääräistä rahaa, aika suurella todennäköisyydellä sijoittaisin niitä ja osalla nostaisin elintasoani ja käyttäisin palveluihin. Vähävaraisemmalla perheellä rahat menee varmasti elämiseen ja sitä kautta kiertoon. Jos perii miljoonia, ja jää työelämästä pois, siinähän on vaan yksi työpaikka jollekkin sitä tarvitsevalle.
Turha säästellä, joko säästösi tai omaisuutesi menee vanhuuden hoivamaksuihisi jotka peritään korotettuna kunnes omaisuutesi on syöty hoivayrityksen laskutukseen tai jos jostain kumman syystä jotain jää perittäväksikin niin siitä vie verottaja ison osan perintöverona.
Tätä kutsutaan hyvinvointivaltioksi.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa vastuuta omasta asunnosta. Asuntoa pitäisi remontoida ja taloyhtiö perii maksuja. Kaikissa asunnoissa arvo ei säily vaan voi käydä niin, että ikäsi olet maksanut mutta myynnin hetkellä et pääse kämpästä eroon tai ainakin joudut ottamaan hinnassa takkiin. Pahimmillaan maksat tyhjästä asunnosta maksuja. Jos vuokraat omistamasi asunnon eteenpäin, voi vuokralainen tuhota asuntoa ja jättää vuokrat maksamatta.
...ja taivaalta voi tippua meteoriitti yms
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ylipäätään ymmärrä mihin ihmeeseen ihmisen pitää säästää rahaa. Lapsille? Minusta lapsien pitäisi alkaa puhtaalta pöydältä, perinnöt suoraan valtiolle niin saadaan kaikki yksilöt tuottavaan toimintaan mukaan. Omaan vanhuuteen? Voit kuolla huomenna, siis mitä iloa niistä rahoista sitten on? Mukaan täältä tuskin rajan toiselle puolen mitään saa.
Sun mielestä ehkä näin, mutta aika moni ihmisistä haluaa helpottaa lapsiensa, tai lapsenlapsiensa taivalta.
Perintö valtiolle? Mites tämä perheyritysten kohdalla hoidetaan? Yritys valtiolle ja valtio sen myy ja jos lapsilla on varaa ostaa, sitten voi firma jäädä perheelle? Kyllä kai yrityksen pyörittäminen on tuottavaa toimintaa, vaikka sen perinnöksi saakin.
Ja millä perusteella perijät eivät ole tuottavassa toiminnassa mukana? Jos itse saisin ylimääräistä rahaa, aika suurella todennäköisyydellä sijoittaisin niitä ja osalla nostaisin elintasoani ja käyttäisin palveluihin. Vähävaraisemmalla perheellä rahat menee varmasti elämiseen ja sitä kautta kiertoon. Jos perii miljoonia, ja jää työelämästä pois, siinähän on vaan yksi työpaikka jollekkin
Turha säästellä, joko säästösi tai omaisuutesi menee vanhuuden hoivamaksuihisi jotka peritään korotettuna kunnes omaisuutesi on syöty hoivayrityksen laskutukseen tai jos jostain kumman syystä jotain jää perittäväksikin niin siitä vie verottaja ison osan perintöverona.
Tätä kutsutaan hyvinvointivaltioksi.[/
Perintövero on maltillinen ei iso osa
Eläkeläisenä maksat samaa vuokraa kun ennen eläkepäiviäkin.
Ei tarvi eläkkeellä ostaa matkustella kun ei riitä rahat muuhun kuin vuokraan ja ruokaan.
Omistusasunnon voit aina vuokrata eli maksattaa sijoitusasuntolainan vuokralaisella.
Tulee vain ottaa ensimmäinen askel eli ostaa pieni asunto.
Nyt vaikeata jos ei rahaa tai täytevakuutta.
Moni totuttaa itsensä asumaan vuokralla leveämmin ja paremmin kuin mihin omistusasujana on varaa. Sinkkuna asutaan keskustassa ja sitten kun pariudutaan, pysytään edelleen keskustassa. Välillä mietitään omistusasuntoon vaihtamista, mutta kun se tarkottaisi pientä vaatimatonta asuntoa jossain lähiössä, niin kiukutellaan "mutku mä en haluu" ja jäädään sinne keskustaan. Sitten tulee lapsi tai kaksi ja omistusasunnot ovat karanneet mahdollisuuksien rajoista ikuisiksi ajoiksi. Ei näin!
Pitäisi olla ymmärrystä, että mitä aikaisemmin pääsee kiinni omaan asuntoon, sitä nopeammin se omaisuus karttuu ja sitä paremmat mahdollisuudet on edes jollain välillä päästä kiinni siihen unelma-asuntoon. Kun aloittaa pienestä lähiöyksiöstä ja pariutuu toisen kanssa, jolla on pieni lähiöyksiö, niin siitä on jo helpompi ponnistaa perheasuntoon. Ja jos malttaa olla tekemättä niitä lapsia ihan tolkuttomasti, niin jollain aikavälillä on mahdollista päästä muuttamaan siihen unelma-asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Moni totuttaa itsensä asumaan vuokralla leveämmin ja paremmin kuin mihin omistusasujana on varaa. Sinkkuna asutaan keskustassa ja sitten kun pariudutaan, pysytään edelleen keskustassa. Välillä mietitään omistusasuntoon vaihtamista, mutta kun se tarkottaisi pientä vaatimatonta asuntoa jossain lähiössä, niin kiukutellaan "mutku mä en haluu" ja jäädään sinne keskustaan. Sitten tulee lapsi tai kaksi ja omistusasunnot ovat karanneet mahdollisuuksien rajoista ikuisiksi ajoiksi. Ei näin!
Pitäisi olla ymmärrystä, että mitä aikaisemmin pääsee kiinni omaan asuntoon, sitä nopeammin se omaisuus karttuu ja sitä paremmat mahdollisuudet on edes jollain välillä päästä kiinni siihen unelma-asuntoon. Kun aloittaa pienestä lähiöyksiöstä ja pariutuu toisen kanssa, jolla on pieni lähiöyksiö, niin siitä on jo helpompi ponnistaa perheasuntoon. Ja jos malttaa olla tekemättä niitä lapsia ihan tolkuttomasti, niin jollain aikavälillä on mahdollista päästä muuttamaan siihen unelma-asuntoon.
Eli pitäisi asua pitkän aikaan surkeassa asunnossa, että voi joskus saada unelma-asuntonsa? Sekö on sitten se elämän päämäärä? Miksi ei voisi asua koko ikäänsä siinä puolivälin asunnossa, joka ei ole unelma, mutta on kuitenkin ihan kiva ja sijainniltaan hyvä.
Toisekseen läheskään kaikille hienon asunnon saaminen ei ole mikään elämän tarkoitus. Vaatimattomassakin kodissa viihtyy hyvin ellei tee asunnosta itselleen pakkomiellettä. Loppujen lopuksi asunnon sijainti on paljon tärkeämpi kuin millainen se asunto on ellei nyt ihan missään koirankopissa tarvitse asua, eikä tarvitse ainakaan Helsingin ulkopuolella.
Suuri omaisuus ei ole itseisarvonaan oikeastaan mitään. Kaikki on kiinni siitä, että mihin tuota omaisuutta voi käyttää. Jos sinulla on rahat kiinni asunnossasi koko ikäsi, niin et sinä noista rahoista hyödy muuten kuin siten, että sinun tarvitsee jossain vaiheessa maksaa pelkkää vastiketta. Toki asunnon voi joskus myydä, muttaa halvempaan tai vuokralle, jolloin rahaa saa käyttöön. Tosin itse en ainakaan keksi mitä tekisin yhtäkkiä vapautuneella 200 000 eurolla. Kai sillä jonkun veneen voisi ostaa tai jonkun lomapaikan ulkomailta, jolloin saisi ehkä jotain sisältöä elämään tuolla rahalla. Mitään muuta käyttöä en tuolle rahalle oikein keksi.
160 000 euron asuntolainasta menee korkoa n. 50 €/kk ja osan tuosta vähennetään verotuksessa eli puhutaan ihan muutamasta kympistä kuussa. Summa pienenee hiljalleen lainan lyhentyessä ja loppuu kokonaan 10 - 20 vuodessa. Asuntolainan kustannukset nykypäivänä ovat lähes nollaluokkaa, mutta tietysti asuntolaina onkin eliitin juttu.
Tietysti päälle tulee vastike, mutta hyvässä yhtiössä se on satasen luokkaa. Siis "hieman" edullisempaa kuin vuokra.
Voitte vain arvailla kumpi lomailee kaukomaissa ja kumpi ruotsinlaivalla.
Hassuinta muuten on että esim meidän kaupungissa kalleimmat vuokrat on kapisissa kas-asunnoissa (kunta-asunnot), varmasn siksi, että sosiaalitoimi maksaa asukkaiden vuokrat.
Vierailija kirjoitti:
Hassuinta muuten on että esim meidän kaupungissa kalleimmat vuokrat on kapisissa kas-asunnoissa (kunta-asunnot), varmasn siksi, että sosiaalitoimi maksaa asukkaiden vuokrat.
Kaikenlaisissa sosiaalista asumista järjestävissä yhtiöissä, säätiöissä ja muissa sellaisissa on palkattuna henkilöitä, jotka laskevat, kuinka korkeaa vuokraa voidaan pyytää. He siis tietävät suunnilleen, paljonko asukkaat saavat erilaisia tukiaisia ja kuinka korkeaa vuokraa voidaan pyytää niin, että asukkaat pysyvät tiukoilla, mutta eivät muuta asumaan johonkin takapihojen rötisköihin.
Vuokrabusiness on melkoisen tuottavaa: miettikääs millä muulla keinolla saisi imettyä ihmisten tuloista valtaosan omiin taskuihin? Ja siinä samassa vuokraisäntä saa velattoman omistusasunnon. :D YEAH!
Vuokralainen maksaa asunnon sen omistajan puolesta. Ja sen jälkeen vielä pari kolme kertaa. Siis mikä järki tuossa on?
Ihmiset vois äänestää tässäkin jaloillaan.
Mikä pakko on ängetä kalliimpiin asuntoihin?
Koskee myös asuntolainan ottajia.
Vuokraisäntä kiittää (ja nostaa vuokraa taas ensi vuonna).
Vuokra-asumisessahan on kyse vain rahojen siirtämisestä vuokralaissuvuista omistusasujasukujen taskuun.
Pk-seudulla perheasuntojen vuokrat ovat kohta tasolla 1 600 €/kk. Se on 10 000 markkaa kuussa! :O Vuotuinen prosenttikorotus on aina vain enemmän euroja lisää.
Joko aloittaja on todella tyhmä tai sitten tämä on todella huono provo.
Kaikilla ei ole helppo elämä. Kaikki ei saa asuntolainaa kun työsuhteet on määräaikaisia joita sitten aina vain jatketaan 3 tai 6 tai 12 kuukauden välein. Säästöjä pienistä palkoista perheellinen ei juurikaan kerää. Tai ei ainakaan niin paljon että pystyy asunnon ostamaan. Ja sitten on vielä näitä jotka ei saa töitäkään. Ja ei kaikkien vanhemmat osta tai edes pysty ostamaan aikuisille lapsille asuntoja.
Kiva että aloittaja on syntynyt hopealusikka suussa ja elänyt elämänsä kuplassa. Toivotaan sitten että karu todellisuus ei tule koskaan kohtaamaan.
Yksi vuokralla asumisen suuri plussa on, ettei itse tarvitse huolehtia mistään asumiseen liittyvistä korjaus - ja huolto- ongelmista. Soitto tai viesti kiinteistöhuoltoon ja hommat hoituu. Oma on tietysti oma joskus kymmenien vuosien jälkeen, mutta mitään täältä ei matkaansa saa kun monttubileet on ajankohtaiset.
Koska ei ole takaajaa lainalle.
Keskituloja paremmilla tuloilla emme saa asuntoa ainoastaan siksi koska takausta ei ole. Oma rahoitus ei riitä valtiontakauksen kanssa.
Pankki tuijottaa vain takausta eikä maksukykyä .
Joten ei kannata ostaa koska joutuisimme ostamaan pienen luukun ja nyt asumme isossa asunnossa kohtuu vuokralla.
Sun mielestä ehkä näin, mutta aika moni ihmisistä haluaa helpottaa lapsiensa, tai lapsenlapsiensa taivalta.
Perintö valtiolle? Mites tämä perheyritysten kohdalla hoidetaan? Yritys valtiolle ja valtio sen myy ja jos lapsilla on varaa ostaa, sitten voi firma jäädä perheelle? Kyllä kai yrityksen pyörittäminen on tuottavaa toimintaa, vaikka sen perinnöksi saakin.
Ja millä perusteella perijät eivät ole tuottavassa toiminnassa mukana? Jos itse saisin ylimääräistä rahaa, aika suurella todennäköisyydellä sijoittaisin niitä ja osalla nostaisin elintasoani ja käyttäisin palveluihin. Vähävaraisemmalla perheellä rahat menee varmasti elämiseen ja sitä kautta kiertoon. Jos perii miljoonia, ja jää työelämästä pois, siinähän on vaan yksi työpaikka jollekkin sitä tarvitsevalle.