Miksi ihmiset tuhlaavat rahansa JÄRJETTÖMIIN VUOKRIIN?

Miksi olet niin epävarma omista päätöksistäsi että et kestä muiden erilaisia ratkaisuja?

:-----------------------------------D

Ymmärrän et kaikilla ei oo tilaisuutta ostaa omaa jos ei oo vaikka vakituista työtä/takaajia/säästöjä tai mitään.

Vaikka hulluahan se on, mun kaverikin maksaa päälle tonnin vuokraa kolmiostaan + vesi + sähkö + autopaikka.

Mulla kanssa kolmio ja just yksipäivä laskettiin et mulla menee asumiskuluihin vähemmän rahaa kuin hänellä vaikka maksan kokoajan omaa pois.

Toisaalta ymmärrän ystävän vuokranantajaakin, tiedän et hän maksaa asunnosta lainaa ja lyhennyksiä eikä tietenkään ilmaiseksi halua vuokrata. Itse oonkin miettinyt et kun oon hetken maksanut vielä tätä omaa niin otan lainaa pieneen yksiöön jota alan vuokraamaan. Saan jonkun toisen maksamaan asuntoa minulle. Asun Jyväskylässä, täällä riittää kyllä esim opiskelijoita ja yksiöt menevät kuin kuumille kiville. Kaverin äidillä on pari sijoitusyksiötä ja näytöissä on saattanut parhaimmillaan käydä kymmeniä katsojia, siis on pitänyt näyttöjä vuokraustarkoitukseen.

Mä olen matalapalkkaisella alalla, ei perittyä omaisuutta, pesämunaa tai vanhempia jotka voisivat taata lainaa. Saisin lainarahalla ostettua ehkä nippanappa jonkun nuhjuisen yksiön jostain tunkkaisesta radanvarsikaupungista. Sen sijaan asun mieluummin tyytyväisenä vasta remontoidussa Helsingin kaupungin vuokra-asunnossa Katajanokalla.

Maksan omakotitalosta 30 €/kk korkoa ja tuostakin osa tulee takaisin verovähennyksen kautta. :) Korothan ovat nykyään täysin olemattomat.

Tietysti lainanlyhennys menee eli käyttötilin summa pienenee, mutta vastaavasti lainatilin summa nousee. Plus miinus nolla! Rahaa siirtyy taskustani toiseen taskuuni. Vain tuon koron verran syntyy "häviötä". Vuokralla asuessa häviö olisi 60-kertainen.

Omakotitalossa ei ole vastiketta ja nykyaikaisessa talossa ei oikein kulu sähköäkään.

Samalla talon arvon on vuosien mittaan noussut merkittävästi.

Meillä ei yksinkertaisesti olisi rahaa asua vuokralla!

Jos ei lainaa saa niin on pakko asua vuokralla jos ei siis kadulle halua asumaan. Ja kun maksaa korkeaa vuokraa niin ei rahaa saa edes juurikaan säästöön, jotta joskus sen lainan saisi. Eikä halvempaa vuokra-asuntoakaan löydy. Pääkaupunkiseudulla on varsinkin monella alle keskituloisella yksinasujalla tällainen tilanne.

Miten nää aloittajan kaltaiset tampiot ei tajua että kaikki eivät saa lainaa niin paljon kuin tarvitsisivat ostaakseen perheelleen sopivan kokoisen asunnon sopivalta eyäisyydeltä työpaikkoihin nähden?!? Kun maksaa suuria vuokria, ei pystytä myöskään säästämään asuntoa varten.

Kaikki eivät ole voineet ostaa asuntoa silloin kun hinnat olivat vielä järjellisellä tasolla kuten itse sanot. Monilla ei siis ole sitä vaihtoehtoa mikä sinulla oli, vaan vaihtoehdot ovat joko maksaa järjettömästi muodossa tai toisessa, eivätkä kaikki edes saa riittävästi lainaa ja järjettömillä vuorilla ei pysty säästämään kunnolla, joten jäljelle jää vain yksi järjetön vaihtoehto.

Ihmettelen myös logiikkaasi: Jos hinnat ovat mielestäsi nousseet jo nyt järjettömiksi, millä logiikalla ajattelit, että sama kehitys voi yhtä voimakkaana jatkua vielä seuraavatkin vuosikymmenet?

Pankki arvioi lainataakan ja riskin, eikä edes kaikille myönnetä lainaa. Asuntolainaan ei myöskään saa asumistukea (korkoihin voi saada), kuten pienituloisella on mahdollisuus saada vuokra-asuntoon. Osa myös tekee pätkätöitä ja haluaa mahdollisuuden muuttaa paikkakuntaa pikaisestikin työn perässä.

Onneksi on meitäkin asuntosijoittajia, jotka ei pyydä niitä järjettömiä vuokria ja siten löytää aina pitkäaikaisia vuokralaisia, jotka viihtyy ja kokee, ettei halua ettiä uutta asuntoa, ellei sitten omaa jossain vaiheessa osta. Oon kyllä sitä mieltä, että edullisia kunnan asuntoja pitäisi rakentaa enemmän ja kohdentaa paremmin pienituloisille. 

Varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmi asuu perheineen vuokralla. He laittoivat oman asuntonsa vuokralle ja muuttivat isompaan. Kodin omistaminen ei ole aina järkevin vaihtoehto sijoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Pankki arvioi lainataakan ja riskin, eikä edes kaikille myönnetä lainaa. Asuntolainaan ei myöskään saa asumistukea (korkoihin voi saada), kuten pienituloisella on mahdollisuus saada vuokra-asuntoon. Osa myös tekee pätkätöitä ja haluaa mahdollisuuden muuttaa paikkakuntaa pikaisestikin työn perässä.

Onneksi on meitäkin asuntosijoittajia, jotka ei pyydä niitä järjettömiä vuokria ja siten löytää aina pitkäaikaisia vuokralaisia, jotka viihtyy ja kokee, ettei halua ettiä uutta asuntoa, ellei sitten omaa jossain vaiheessa osta. Oon kyllä sitä mieltä, että edullisia kunnan asuntoja pitäisi rakentaa enemmän ja kohdentaa paremmin pienituloisille. 

Ohis, mutta ihanaa, että sinunlaisia ihmisiä on vielä olemassa.

Koska emme saa pankista lainaa.

Asutaan kaupungin vuokratalossa, vuokra 800€/kk. N. kolmen vuoden päästä on asp tilillä säästöjä sen verran että saadaan laina. Silloinkin budjetti on vain 150 000€, iso summa rahaa mutta nykypäivän asuntomarkkinoilla kärpäsen kakka.

Suunnilleen 7 vuokra-asuntoa ja tulee ihan kelpo kk-palkka pelkästään omistamisesta. Toki tyhjät kuukaudet sitten tuntuu tuloissa.

En haluaisi ostaa omaa asuntoa vaikka voisinkin, tahdon säilyttää mahdollisuuden muuttaa tuosta noin vain vaikka ulkomaille. Sitten tietysti eri asia jos ei tarvitsisi lainoja maksella.

Omistusasunto ja sen remontteihin ynnä muihin sitoutuminen ei kiinnosta, mutta haluan asua mieleisessäni asunnossa vaikka sen vuokra olisikin vähän suurempi eikä jäisi niin paljon rahaa muuhun. Kotona olen kuitenkin eniten.

Sen meidän 1300 e/kk vuokrakämpän ostaminen olisi maksanut 370 000 e. Ei meillä ollut mitään mahdollisuutta saada noin isoa lainaa. 250 000 oltaisiin ehkä saatu, mutta sillä olisi voinut ostaa pienen yksiön tai huonokuntoisen kaksion. Oltiin päädytty tuolle asuinalueelle ja aluksi vuokra oli halpa, pikkaisen alle 800 e/kk, mutta sitten alkoi nousta kun alue alkoi muuttua trendikkääksi. Pakko oli sinnitellä siihen asti että lapsi sai ala-asteen päätökseen.

Mulla on varaa asua vuokralla. enkö havittele suuria rikkauksia.

Kaikilla ei tietenkään ole varaa omistusasuntoon ja on myös tilanteita joissa omistusasuminen ei ole välttämättä järkevää (esim. itse muutetttiin parivuotta sitten töiden perässä uuteen kaupunkiin ja asuttiin reilu 6kk vuokralla, sillä haluttiin rauhassa etsiä meille sopiva asunto).

Monilla tuntuu myös olevan niin suuret toiveet asunnon suhteen, että pakko asua vuokralla. Jos budjetti on 250 000e niin ei sillä saa uutta 3h+k asuntoa suurimpien kaupunkien keskustasta, mutta jos on valmis tinkimään (esim ostaa vähän vanhemman asunnon ja ei ydinkeskustasta) niin keskituloinenkin voi ostaa hyvän omistusasunnon.

Pieni palkka, köyhät vanhemmat eli ei perintöjä tulossa eikä lainantakaajia, melko mahdoton yhtälö saada asuntolainaa.

Vierailija kirjoitti:

Suunnilleen 7 vuokra-asuntoa ja tulee ihan kelpo kk-palkka pelkästään omistamisesta. Toki tyhjät kuukaudet sitten tuntuu tuloissa.

Kelpo kk-palkka? Meillä on sitten eri käsitys kelvosta kk-palkasta, kun jos esim. yhden yksiön vuoka on 400e, vastike vesineen 100e ja verot pois niin jää 200e. Kymmenenkään asuntoa ei nyt vielä takaa "kelpoa kk-palkkaa", puhumattakaan siitä että asuntojen varusteiden ylläpito ja remontit (ja mahdolliset tyhjät kuukaudet, vuokralaisten etsimiseen menevä aika ja kulut) vievät voitoista osansa, vaikka ne saakin verotuksessa vähentää. Puhumattakaan jos on vielä lainaa noista asunnoista.

Tässä on nyt nostettu esille neljä eri tilannetta:

1) Vuokralla asuminen, koska pankki ei myönnä lainaa.

2) Vuokralla asuminen, koska henkilö on saanut todella hyvän diilin kaupungin edullisesta vuokra-asunnosta ja vieläpä hyvällä paikalla.

3) Vuokralla asuminen, koska sitoutuminen asuntolainaan ei houkuta/kiinnosta.

4) Vuokralla asuminen kalliiksi tulevassa asunnossa.

Ymmärrän kaikkia vaihtoehtoja. Olosuhteista riippuen nelosvaihtoehtokin voi olla hyvä. Jos on hyvät tulot, kallis vuokra ei kirpaise, jos henkilö kokee saavansa jotakin ekstraa, kuten hyvä sijainti, poikkeuksellisen kaunis/edustava asunto tms.

Ikävin tilanne on niillä, jotka joutuvat ottamaan kalliin vuokra-asunnon olosuhteiden pakosta. Esimerkiksi yh-ystäväni haki eron jälkeen kaupungilta asuntoa. Ei saanut. Hän haki yksityisiltä asuntoa. Ei saanut. Lopulta Sato:lta löytyi asunto (ja vuokra 200-300 € kalliimpi kuin yksityisillä markkinoilla).

Olen asunut parissa eri pääkaupungissa ns. ykkössijainnilla kiitos vuokraamisen. Totta kai taloudellinen hyöty olisi ollut suurempi omistusasunnossa tai vuokra-asunnossa syrjempänä, mutta mulle sijainti merkitsi todella paljon ja se lisäsi rutkasti elämisen laatua.

Kärjistetty esimerkki: Pieni omistus/vuokrayksiö Keravalla ja pitkä työmatka julkisilla Helsinkiin vai ihana, mutta hieman kallis vuokra-asunto Ullanlinnasta wanhasta kerrostalosta ja kävelymatka töihin ja viihteelle (ravintolat, konsertit, museot, merenranta yms.)

Mä valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ja olin supertyytyväinen. :)