Naiset, voiko teitö lähestyä kirjastossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuisista vastauksista päätellen en miehenä uskaltaisi lähestyä ketään. Harmi niiden kivojenkin naisten puolesta, että kukaan ei uskalla lähestyä. Ihmettelen myös, miten Suomessa voi sitten tavata ikinä ketään.

Ei kyse ole siitä ettei saa lähestyä, kyse on siitä missä, milloin ja miten lähestyy.

Juuri tästä syystä joillain miehillä riittää vientiä ja toisille ei löydy naista sitten millään.

"On ilmoja pidellyt, käytkö täällä usein" on niin säälittävää että pinnat miinukselle saman tien :D

Tylyä. Kaikki eivät ole supliikkimiehiä tai -naisia. Sinun ei tarvitse kaikista pitää, mutta toisten luokitteleminen säälittäviksi ja miinuksen arvoisiksi ei kerro sinusta mitään hyvää. Tavallaan tietysti hyvä niille ujoille ja aroille, etteivät tuhlaa sinuun enempää aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuisista vastauksista päätellen en miehenä uskaltaisi lähestyä ketään. Harmi niiden kivojenkin naisten puolesta, että kukaan ei uskalla lähestyä. Ihmettelen myös, miten Suomessa voi sitten tavata ikinä ketään.

Eli naiset, jotka haluavat että heitä ei häiritä kirjastossa, eivät sitten ole kivoja?

Ei ainakaan näiden vastausten perusteella. Jokainen kai kuitenkin määrittelee itsensä yleensä kivaksi, eri asia sitten, miten muut sen tulkitsee. Onko niin vaikeaa olla ystävällinen toisille, täälläkin oltiin heti lyttäämässä ap:n kirja-aloitusta tyhmäksi, toisaalta suoraankaan ei saanut kysyä mitään tai yleensäkään puhua. Kirjastossakin voi käyttäytyä normaalisti ja jos lähestyminen ei kiinnosta, niin jutun voi ystävällisesti lopettaa lyhyeen.

Vastaajat sanoivat että eivät halua että heitä lähestytään. Ja sen perusteella ilmoitit että kivat naiset ovat ihan muita. Eli eivät näitä jotka vastaavat, he ovat ikäviä ihmisiä vain siksi että haluavat olla omissa oloissaan. Et salli sitä heille, vaan teet tuon passiivis-aggressiivisen hyökkäyksen.

Totta, puremisella uhkailija ei vaikuttanut kivalta. Mutta epäilen että hän vitsaili.

Vierailija kirjoitti:

Voi helvetti, suomalaiset naiset ovat niin sulkeutuneita ja vaativia että taidan muuttaa Espaniaan

Voi helvetti, muuta vain.

Vierailija kirjoitti:

Kirjasto vain ei ole hyvä paikka lähestymiseen, minun mielestäni. Siellä on niin hiljaistakin.

Sinä nyt et ole käynyt kirjastossa pariin kymmeneen vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Ei älä. Näkee sokea kepilläkin että se kirja ei ole oikeasti kiinnostavan näköinen ja mikä on oikea tarkoitusperä. Mistä löysit? No hyllystä...

Sano mielummin, että sinä olet kiinnostavan näköinen ja haluaisit tarjota kahvit, jos sopii.

Jos oli aloittajan ajatus friikki niin tuo on kyllä vielä pahempi. Kuinka monen naisen uskot lähtevän kahville, jos ventovieras mies yhtäkkiä pölähtää viereen ja sanoo noin? Minä arvaan ettei yksikään.

Jos lukee paljon niin miksei kirjastossa voisi lähestyä. Mutta ei kummallakaan näistä tavoista! Jutella voi ihan normaalistikin, esimerkiksi kysyä jotain niistä kirjoista joita naisella on kädessä tai vielä parempi jos voi kommentoida niistä jotain ("tuo on muuten tosi hyvä, oletko lukenut saman kirjailijan x-teoksen?"). Ja tämä tietysti tilanteessa, jossa nainen selkeästi on lähestyttävissä eli ei uppoutuneena ajatuksiin tms.

Mutta jos ei itse lue eikä ole kirjaston suurkuluttaja niin en kyllä suosittele pelkästään iskumielessä kirjaston käytävillä norkoilemaan.

Kyllä mua ollaankin lähestytty kolmisen kertaa viimeisen parin vuoden aikana, kaks yliopiston kirjastossa ja kerran kaupungin pääkirjastossa. Eipä siinä mitään kunhan ei tule fyysisesti liian lähelle, ei ole muuten asiaton tai ei loukkaannu siitä että pakenen paikalta nopeasti silleen "kauheekiirepitäämennämoi" t. yllättävissä sosiaalisissa tilanteissa lukkoonmenevä.

Poikaystäväkin multa löytyy joten eipä musta iloa olisi lähestyjälle vaikka osaisinkin fiksusti hoitaa tilanteen. Baarissa olen varautunut siihen että joku tulee juttelemaan, siellä osaan hyvinkin sujuvasti ja kiltisti kieltäytyä seurasta. Jos joku käy käsiksi tai on asiaton niin osaan kyllä aika epäkiltistikin kieltäytyä seurasta, mutta nää nyt on ihan erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuisista vastauksista päätellen en miehenä uskaltaisi lähestyä ketään. Harmi niiden kivojenkin naisten puolesta, että kukaan ei uskalla lähestyä. Ihmettelen myös, miten Suomessa voi sitten tavata ikinä ketään.

Ei kyse ole siitä ettei saa lähestyä, kyse on siitä missä, milloin ja miten lähestyy.

Juuri tästä syystä joillain miehillä riittää vientiä ja toisille ei löydy naista sitten millään.

"On ilmoja pidellyt, käytkö täällä usein" on niin säälittävää että pinnat miinukselle saman tien :D

Tylyä. Kaikki eivät ole supliikkimiehiä tai -naisia. Sinun ei tarvitse kaikista pitää, mutta toisten luokitteleminen säälittäviksi ja miinuksen arvoisiksi ei kerro sinusta mitään hyvää. Tavallaan tietysti hyvä niille ujoille ja aroille, etteivät tuhlaa sinuun enempää aikaa.

Sanoinko ihmisen olevan säälittävä? Ei se, että heittää jotain säälittävää läppää tee vielä ihmisestä säälittävää. Ja kyllä, olen niin itsekäs mulkkuhoro, että jotkut vaan ovat miinuksella, toiset ei.

Hyvä myös minulle etteivät tuhlaa minuun enempää aikaa. Kiva jos joillekin kelpaa sellaiset catchit, itse haluan kyllä parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin olen kirjastossa rauhassa.

Perus suomalaisuutta. Missään ei saa häiritä. Moni kokee senkin häiritsemiseksi, että alkaa baarissa tekemään tuttavuutta, vaikka se on se ainoa paikka Suomessa, jossa tuntemattomalle saa jotakuinkin mennä juttelemaan.

Kirjastossa saa lähestyä, mutta tuo kysymys on tyhmä. Mulle tulisi lähinnä mieleen, että et ole koskaan aikaisemmin kirjastossa käynyt etkä tiedä edes sitä, mistä sieltä kirjoja löytää. Joten jos haluat avata keskustelun kirjasta, jota pidän kädessäni, tee se vain siinä tapauksessa, että tiedät siitä tai vaikka sen tekijästä jo jotain valmiiksi.

Mä olen aina ollut hulluna lukeviin miehiin, joten kirjasto todellakin olisi hyvä paikka lähestyä. Joku on tainnut joskus lähestyäkin, mutta olen ollut varattu. Siinä on näitten random-lähestymisien ongelma - valtaosa aikuisista kun on parisuhteessa.

Mutta kirjastoissa järjestetään monella paikkakunnalla deitti-iltoja. Ja kuulemma siellä on yleensä naisenemmistö, joten vink vink ap.

Luet muutaman erityyppisen palkitun kirjan ja olet oma itsesi. Jos esität tykkääväsi Oneironista vaikka tykkäät Paasilinnasta, kärähdät.

Vierailija kirjoitti:

Minua nainen lähestyi viimeksi viime viikolla kirjastossa -  KTH:lla Tukholmassa. Ulkomailla tätä tapahtuu koko ajan. Jossain maissa on flirttaillaan aivan avoimesti vaikka keskellä kirkasta päivää jos vaikka kävelen yksin kadulla. Jutustelu ja keskustelu vieraiden kanssa on aivan normaalia.

En ymmärrä miten täällä Suomessa enää hankitaan juttuseuraa ja pariudutaan?

Itse en uskallakaan enää kysellä täällä keneltäkään mitään ettei kukaan pahoita mieltään.

m

Siis lähestyi flirttaillen? No, mihin se johti? Vai tuli jutustelemaan ja keskustelemaan ihan muuten vaan? Jälkimmäinen on kyllä ihan yleistä Suomessakin, mutta silloin keskustelunaloitteita tehdään ihan ikään ja sukupuoleen katsomatta eikä tarkoituskaan ole muuta kuin vaihtaa ajatuksia. Itse jään kaikkein useimmin juttelemaan tuntemattomille puutarha- ja kirjakaupoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuisista vastauksista päätellen en miehenä uskaltaisi lähestyä ketään. Harmi niiden kivojenkin naisten puolesta, että kukaan ei uskalla lähestyä. Ihmettelen myös, miten Suomessa voi sitten tavata ikinä ketään.

Ei kyse ole siitä ettei saa lähestyä, kyse on siitä missä, milloin ja miten lähestyy.

Juuri tästä syystä joillain miehillä riittää vientiä ja toisille ei löydy naista sitten millään.

"On ilmoja pidellyt, käytkö täällä usein" on niin säälittävää että pinnat miinukselle saman tien :D

Tylyä. Kaikki eivät ole supliikkimiehiä tai -naisia. Sinun ei tarvitse kaikista pitää, mutta toisten luokitteleminen säälittäviksi ja miinuksen arvoisiksi ei kerro sinusta mitään hyvää. Tavallaan tietysti hyvä niille ujoille ja aroille, etteivät tuhlaa sinuun enempää aikaa.

Supliikki? Ei minusta kyse ole siitä onko supliikkimies vai ei. Kyse on minulla ainakin siitä, et sanoo mitä ajattelee. Kiertely ja kaartelu 70-luvun iskurepliikein on vaan niin tylsää. Tulis sanomaan että "katoin jo kaukaa että nyt on mielenkiintoisen näköinen ihminen johon mielelläni tutustuisin kahvilassa tarkemmin." toimii mulle ainakin 100 kertaa paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua voi lähestyä missä vaan, kunhan yrittää vähän elekielestä lukea olenko lähestymistuulella. Jos kömmin jossain vittuuntuneen ja krapulaisen näköisenä lauantai-aamuna ja koko olemus huutaa "jättäkää mut rauhaan ja olkaa hiljaa", niin en suosittele lähestymistä. Jos taas näytän hyväntuuliselta ja katselen ympärilleni, lähestymiset on tervetulleita.

Tämä. Miksi aina silloin lähestytään, kun on pieni kuume tai oksettaa ja haluis vain äkkiä kotiin?

Eikös ton pitäis olla imartelevaakin? Olet niin kutsuva ilmestys vaikka et olisi omasta mielestä parhaimmillasi... ;)

Hyväksyttävä kirjastossa lähestyminen menisi jotenkin näin: Etsisitte molemmat jotain tiettyä kirjaa hyllyjen välissä täysin keskittyneinä etsintään ja törmäisitte vahingossa toisiinne. Naisen sylissä olleet kirjat tippuisivat lattialle ja sinä anteeksi pyytäen auttaisit häntä keräämään ne. Naureskelisitte tapaukselle ja kevyellä jutustelulla jotenkin pääsisitte aiheeseen: taidettiin etsiä samaa kirjaa? Nainen kertoisi mitä kirjaa oli etsimässä ja sinä auttaisit häntä löytämään sen (ja myös löytäisit). Sattumalta olisit juuri äskettäin lukenut saman kirjan ja intoutuositte juttelemaan siitä. Juttu jatkuisi ja päätyisitte suosittelemaan toisillenne muitakin hyviä kirjoja ja etsisitte niitä yhdessä. Lopuksi tarjoutuisit tarjoamaan naiselle kahvit kahviossa. Ehkä lopuksi ennen kotiinlähtöä kysyisit, voidaanko jatkaa juttelua toistekin ja pyytäisit puhelinnumeroa?

Jos tarttee kysyä lupaa, ei susta ole siihen... ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin olen kirjastossa rauhassa.

Perus suomalaisuutta. Missään ei saa häiritä. Moni kokee senkin häiritsemiseksi, että alkaa baarissa tekemään tuttavuutta, vaikka se on se ainoa paikka Suomessa, jossa tuntemattomalle saa jotakuinkin mennä juttelemaan.

Miksi ihmiset kuvittelevat saavansa kohdella ihmisiä tavalla jolla nämä eivät halua tulla kohdelluksi, vain ilmoittamalla syyttävästi ja halveksivasti: "perus suomalaisuutta". Ja ihmiset oikein kavahtavat säikähdyksestä. "En minä ainakaan, en minä ole perus suomalainen, en varmasti ole!!! Tänäkin aamuna puhuin naapurille!!"

Voi lähestyä, mutta ehkä ei kannata ihan noilla sanoilla lähestyä. Mutta jos naisella on kädessään joku kirja, minkä olet lukenut, niin voithan lähestyä ja sanoa jotain kirjasta. Esim. "Toi on muuten pirun hyvä kirja, loppuratkaisu oli tosi yllättävä. Ootko lukenut muita xx xx kirjoittamia dekkareita?" Tai "Mä oon lukenut ton kirjan, en välttämättä suosittelisi, juoni oli tosi laahava, itse suosittelisin enemmän tätä teosta, jos tuo aihe kiinnostaa".

Tolla tavalla saattaa saada keskusteluyhteyden. Mut ei kannata olla liian hyökkäävä.

Vierailija kirjoitti:

Jos tarttee kysyä lupaa, ei susta ole siihen... ;)

Tämä on niin totta. Jos aikoo tuollaisen epätavallisen tempun tyylikkäästi toteuttaa, silloin pitää olla itsevarmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyttävä kirjastossa lähestyminen menisi jotenkin näin: Etsisitte molemmat jotain tiettyä kirjaa hyllyjen välissä täysin keskittyneinä etsintään ja törmäisitte vahingossa toisiinne. Naisen sylissä olleet kirjat tippuisivat lattialle ja sinä anteeksi pyytäen auttaisit häntä keräämään ne. Naureskelisitte tapaukselle ja kevyellä jutustelulla jotenkin pääsisitte aiheeseen: taidettiin etsiä samaa kirjaa? Nainen kertoisi mitä kirjaa oli etsimässä ja sinä auttaisit häntä löytämään sen (ja myös löytäisit). Sattumalta olisit juuri äskettäin lukenut saman kirjan ja intoutuositte juttelemaan siitä. Juttu jatkuisi ja päätyisitte suosittelemaan toisillenne muitakin hyviä kirjoja ja etsisitte niitä yhdessä. Lopuksi tarjoutuisit tarjoamaan naiselle kahvit kahviossa. Ehkä lopuksi ennen kotiinlähtöä kysyisit, voidaanko jatkaa juttelua toistekin ja pyytäisit puhelinnumeroa?

Tai se etsitty kirja olisi sattumalta kurssikirja kurssilta, jonka toinen olisi vuosi aiemmin tenttinyt ja nyt toinen ahertaisi saman kurssin kimpussa. Tarjoa hei mulle kahvit joku kerta niin saat mun muistiinpanot, ok? Voisin mä tarjoo ne kahvit ihan muuten vaan. ;)

Vierailija kirjoitti:

Voi lähestyä, mutta ehkä ei kannata ihan noilla sanoilla lähestyä. Mutta jos naisella on kädessään joku kirja, minkä olet lukenut, niin voithan lähestyä ja sanoa jotain kirjasta. Esim. "Toi on muuten pirun hyvä kirja, loppuratkaisu oli tosi yllättävä. Ootko lukenut muita xx xx kirjoittamia dekkareita?" Tai "Mä oon lukenut ton kirjan, en välttämättä suosittelisi, juoni oli tosi laahava, itse suosittelisin enemmän tätä teosta, jos tuo aihe kiinnostaa".

Tolla tavalla saattaa saada keskusteluyhteyden. Mut ei kannata olla liian hyökkäävä.

Näin. Tämä vaatii tiettyä pitkäkestoista pohjatyötä kyllä. Helpompaa on, jos olet itse kiinnostunut kirjoista myös ja luet mielelläsi.