Naiset, voiko teitö lähestyä kirjastossa?

Nyrkkisääntö: Jos olet komea, aika lailla kaikkialla voi lähestyä. Jos olet ruma, missään ei saa lähestyä

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä pitäisi jossain kirjastossa lähestyä? Mulla on ainakin standardit sille millaisissa paikoissa mua saa lähestyä. Jos joku tulisi kirjastossa vikittelemään, suhahtaisin "shhh!" ja pyytäisin lähestyjää kunnioittamaan muiden lukurauhaa.

Ja tuommoiset typerät ja ilmiselvät keskustelunavaukset eivät toimi edes niissä standardipaikoissa. Miksei voi vaan suoraan sanoa että "olet mukavan oloinen ihminen, ehditkö jutella?" tms.

Eei eiei ainakaan noin! Baarissa toimisi ehkä, mutta ei kirjastossa. Olisi kyllä tosi vaivaannuttava tilanne. Sanoisin varmaan, että "Anteeksi mutta mulla on nyt vähän kiire", pitää mennä" ja joutuisin sitten poistumaan koko kirjastosta. :(

Minua nainen lähestyi viimeksi viime viikolla kirjastossa -  KTH:lla Tukholmassa. Ulkomailla tätä tapahtuu koko ajan. Jossain maissa on flirttaillaan aivan avoimesti vaikka keskellä kirkasta päivää jos vaikka kävelen yksin kadulla. Jutustelu ja keskustelu vieraiden kanssa on aivan normaalia.

En ymmärrä miten täällä Suomessa enää hankitaan juttuseuraa ja pariudutaan?

Itse en uskallakaan enää kysellä täällä keneltäkään mitään ettei kukaan pahoita mieltään.

m

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä pitäisi jossain kirjastossa lähestyä? Mulla on ainakin standardit sille millaisissa paikoissa mua saa lähestyä. Jos joku tulisi kirjastossa vikittelemään, suhahtaisin "shhh!" ja pyytäisin lähestyjää kunnioittamaan muiden lukurauhaa.

Ja tuommoiset typerät ja ilmiselvät keskustelunavaukset eivät toimi edes niissä standardipaikoissa. Miksei voi vaan suoraan sanoa että "olet mukavan oloinen ihminen, ehditkö jutella?" tms.

Eikö tuo ole aika tungettelevaa ja liiankin läpipaistavaa?

AP

Ja tuntemattomalta "onpa hyvännäköinen kirja, mistä löysit" kysymys kirjastossa ei ole sinusta liian läpipaistavaa? OK, onnea vaan :D

Vierailija kirjoitti:

Minua nainen lähestyi viimeksi viime viikolla kirjastossa -  KTH:lla Tukholmassa. Ulkomailla tätä tapahtuu koko ajan. Jossain maissa on flirttaillaan aivan avoimesti vaikka keskellä kirkasta päivää jos vaikka kävelen yksin kadulla. Jutustelu ja keskustelu vieraiden kanssa on aivan normaalia.

En ymmärrä miten täällä Suomessa enää hankitaan juttuseuraa ja pariudutaan?

Itse en uskallakaan enää kysellä täällä keneltäkään mitään ettei kukaan pahoita mieltään.

m

Tuota minäkin olen vähän surkutellut miten vaikeaa luontainen ihmisiin tutustuminen täällä on. Asuin työn takia pari vuotta Espanjassa ja se oli aivan ihanaa miten ihmisiin sai kontaktia arjessakin missä vaan. Kontakteja otettiin sekä siksi että oltiin minusta naisena kiinnostuneita, että myös ihan vaan koska muuten haluttiin jutella. Eli oli helppo paitsi löytää halutessaan kumppani, niin myös saada tuttavia ja kavereita, joista osasta voi sitten tulla ystäviäkin ajan kanssa.

Suomessa on jotenkin niin masentavaa, kun aikuisiällä on niin vaikea solmia ihmissuhteita enää. Jos parisuhdetta etsii, pitäisi mennä baareihin joista en pidä. Tai sitten laittaa nettideitti-ilmoituksia ja jaksaa tavata kymmeniä epäsopivia, kuluttaa kallista aikaansa siihen. Mieluummin minä ainakin tapaisin ihan tuolla arjessa normaalissa elämässä, siinä näkee heti kenenn kanssa yhtään henkilö- ja seksuaalikemiat pelaa yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Minua nainen lähestyi viimeksi viime viikolla kirjastossa -  KTH:lla Tukholmassa. Ulkomailla tätä tapahtuu koko ajan. Jossain maissa on flirttaillaan aivan avoimesti vaikka keskellä kirkasta päivää jos vaikka kävelen yksin kadulla. Jutustelu ja keskustelu vieraiden kanssa on aivan normaalia.

En ymmärrä miten täällä Suomessa enää hankitaan juttuseuraa ja pariudutaan?

Itse en uskallakaan enää kysellä täällä keneltäkään mitään ettei kukaan pahoita mieltään.

m

No kerro nyt miten se nainen lähestyi siellä kirjastossa, niin saadaan vinkkejä me tönkät suomalaisetkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä pitäisi jossain kirjastossa lähestyä? Mulla on ainakin standardit sille millaisissa paikoissa mua saa lähestyä. Jos joku tulisi kirjastossa vikittelemään, suhahtaisin "shhh!" ja pyytäisin lähestyjää kunnioittamaan muiden lukurauhaa.

Ja tuommoiset typerät ja ilmiselvät keskustelunavaukset eivät toimi edes niissä standardipaikoissa. Miksei voi vaan suoraan sanoa että "olet mukavan oloinen ihminen, ehditkö jutella?" tms.

Eikö tuo ole aika tungettelevaa ja liiankin läpipaistavaa?

AP

Mä tykkään että lähestytään suoraan. Jos joku haluaa kysyä mua kahville, senkun kysyy eikä ala vääntää jutunjuurta jostain lumikinoksista. Olen itse niin suoraviivainen, etten varmasti edes tajuaisi tuollaista miksikään lähestymisyritykseksi, vaan alkaisin tosiaan neuvoa kiinnostavaa kirjallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä pitäisi jossain kirjastossa lähestyä? Mulla on ainakin standardit sille millaisissa paikoissa mua saa lähestyä. Jos joku tulisi kirjastossa vikittelemään, suhahtaisin "shhh!" ja pyytäisin lähestyjää kunnioittamaan muiden lukurauhaa.

Ja tuommoiset typerät ja ilmiselvät keskustelunavaukset eivät toimi edes niissä standardipaikoissa. Miksei voi vaan suoraan sanoa että "olet mukavan oloinen ihminen, ehditkö jutella?" tms.

Eikö tuo ole aika tungettelevaa ja liiankin läpipaistavaa?

AP

Ja tuntemattomalta "onpa hyvännäköinen kirja, mistä löysit" kysymys kirjastossa ei ole sinusta liian läpipaistavaa? OK, onnea vaan :D

Ei ole, koska voin myös olla kiinnostunut ainoastaan kirjasta:)

AP

Kiukkuisista vastauksista päätellen en miehenä uskaltaisi lähestyä ketään. Harmi niiden kivojenkin naisten puolesta, että kukaan ei uskalla lähestyä. Ihmettelen myös, miten Suomessa voi sitten tavata ikinä ketään.

Suomessa ei nyt vain ole sellaista kulttuuria, että tuo onnistuisi kovin hyvin. Itse olisin niin yllättynyt ja hämmentynyt, että tuskin pystyisin puhumaan. Tottuisihan tuohon jos sitä tapahtuisi useammin kuin kerran tai kaksi elämän aikana, mutta nyt en kyllä pääsisi tilanteeseen mukaan mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nainen lähestyi viimeksi viime viikolla kirjastossa -  KTH:lla Tukholmassa. Ulkomailla tätä tapahtuu koko ajan. Jossain maissa on flirttaillaan aivan avoimesti vaikka keskellä kirkasta päivää jos vaikka kävelen yksin kadulla. Jutustelu ja keskustelu vieraiden kanssa on aivan normaalia.

En ymmärrä miten täällä Suomessa enää hankitaan juttuseuraa ja pariudutaan?

Itse en uskallakaan enää kysellä täällä keneltäkään mitään ettei kukaan pahoita mieltään.

m

Tuota minäkin olen vähän surkutellut miten vaikeaa luontainen ihmisiin tutustuminen täällä on. Asuin työn takia pari vuotta Espanjassa ja se oli aivan ihanaa miten ihmisiin sai kontaktia arjessakin missä vaan. Kontakteja otettiin sekä siksi että oltiin minusta naisena kiinnostuneita, että myös ihan vaan koska muuten haluttiin jutella. Eli oli helppo paitsi löytää halutessaan kumppani, niin myös saada tuttavia ja kavereita, joista osasta voi sitten tulla ystäviäkin ajan kanssa.

Suomessa on jotenkin niin masentavaa, kun aikuisiällä on niin vaikea solmia ihmissuhteita enää. Jos parisuhdetta etsii, pitäisi mennä baareihin joista en pidä. Tai sitten laittaa nettideitti-ilmoituksia ja jaksaa tavata kymmeniä epäsopivia, kuluttaa kallista aikaansa siihen. Mieluummin minä ainakin tapaisin ihan tuolla arjessa normaalissa elämässä, siinä näkee heti kenenn kanssa yhtään henkilö- ja seksuaalikemiat pelaa yhteen.

En tiedä miten muualla, mutta ainakin suomessa on aika paljon ajattelua: me ja meidän jengi ja sitten on kaikki ne muut oudot ja vähemmän tärkeät. Tutussa porukassa on niin turvallista elää ja olla. Sosiaaliset piirit vakiintuvat nopeasti ja sitten ei enää muuta tarvitakaan. Tässä on juuret myös koulukiusaamiseen (onkohan muissa maissa kiusaaminen yhtä yleistä kuin Suomessa?) Siksi on myös niin vaikea tutustua uusiin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuisista vastauksista päätellen en miehenä uskaltaisi lähestyä ketään. Harmi niiden kivojenkin naisten puolesta, että kukaan ei uskalla lähestyä. Ihmettelen myös, miten Suomessa voi sitten tavata ikinä ketään.

Eli naiset, jotka haluavat että heitä ei häiritä kirjastossa, eivät sitten ole kivoja?

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuisista vastauksista päätellen en miehenä uskaltaisi lähestyä ketään. Harmi niiden kivojenkin naisten puolesta, että kukaan ei uskalla lähestyä. Ihmettelen myös, miten Suomessa voi sitten tavata ikinä ketään.

Ei kyse ole siitä ettei saa lähestyä, kyse on siitä missä, milloin ja miten lähestyy.

Juuri tästä syystä joillain miehillä riittää vientiä ja toisille ei löydy naista sitten millään.

"On ilmoja pidellyt, käytkö täällä usein" on niin säälittävää että pinnat miinukselle saman tien :D

Vierailija kirjoitti:

Nyrkkisääntö: Jos olet komea, aika lailla kaikkialla voi lähestyä. Jos olet ruma, missään ei saa lähestyä

No kieltämättä se auttaa. Tämä tuntuu olevan miehille jotenkin ylivoimaisen vaikea asia tajuta. Nainen ihan todellakin valitsee sen viehättävän miehen. Nainen ei valitse miestään sen perusteella, että kohtelee kaikkia hänestä kiinnostuneita miehiä tasavertaisesti ja reilusti. Nainen oikeasti etsii täysin itsekkäästi onnea ihan pelkästään itselleen. Ihmeellistä, eikö ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuisista vastauksista päätellen en miehenä uskaltaisi lähestyä ketään. Harmi niiden kivojenkin naisten puolesta, että kukaan ei uskalla lähestyä. Ihmettelen myös, miten Suomessa voi sitten tavata ikinä ketään.

Eli naiset, jotka haluavat että heitä ei häiritä kirjastossa, eivät sitten ole kivoja?

Olen eri kommentoija, mutta miksi pitää ymmärtää tahallisesti väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nainen lähestyi viimeksi viime viikolla kirjastossa -  KTH:lla Tukholmassa. Ulkomailla tätä tapahtuu koko ajan. Jossain maissa on flirttaillaan aivan avoimesti vaikka keskellä kirkasta päivää jos vaikka kävelen yksin kadulla. Jutustelu ja keskustelu vieraiden kanssa on aivan normaalia.

En ymmärrä miten täällä Suomessa enää hankitaan juttuseuraa ja pariudutaan?

Itse en uskallakaan enää kysellä täällä keneltäkään mitään ettei kukaan pahoita mieltään.

m

Tuota minäkin olen vähän surkutellut miten vaikeaa luontainen ihmisiin tutustuminen täällä on. Asuin työn takia pari vuotta Espanjassa ja se oli aivan ihanaa miten ihmisiin sai kontaktia arjessakin missä vaan. Kontakteja otettiin sekä siksi että oltiin minusta naisena kiinnostuneita, että myös ihan vaan koska muuten haluttiin jutella. Eli oli helppo paitsi löytää halutessaan kumppani, niin myös saada tuttavia ja kavereita, joista osasta voi sitten tulla ystäviäkin ajan kanssa.

Suomessa on jotenkin niin masentavaa, kun aikuisiällä on niin vaikea solmia ihmissuhteita enää. Jos parisuhdetta etsii, pitäisi mennä baareihin joista en pidä. Tai sitten laittaa nettideitti-ilmoituksia ja jaksaa tavata kymmeniä epäsopivia, kuluttaa kallista aikaansa siihen. Mieluummin minä ainakin tapaisin ihan tuolla arjessa normaalissa elämässä, siinä näkee heti kenenn kanssa yhtään henkilö- ja seksuaalikemiat pelaa yhteen.

Minulle tuollainen kulttuuri olisi painajainen. Nettideittailu sen sijaan on minulle täysin luontevaa. Näin ovat ihmiset erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuisista vastauksista päätellen en miehenä uskaltaisi lähestyä ketään. Harmi niiden kivojenkin naisten puolesta, että kukaan ei uskalla lähestyä. Ihmettelen myös, miten Suomessa voi sitten tavata ikinä ketään.

Eli naiset, jotka haluavat että heitä ei häiritä kirjastossa, eivät sitten ole kivoja?

Ei ainakaan näiden vastausten perusteella. Jokainen kai kuitenkin määrittelee itsensä yleensä kivaksi, eri asia sitten, miten muut sen tulkitsee. Onko niin vaikeaa olla ystävällinen toisille, täälläkin oltiin heti lyttäämässä ap:n kirja-aloitusta tyhmäksi, toisaalta suoraankaan ei saanut kysyä mitään tai yleensäkään puhua. Kirjastossakin voi käyttäytyä normaalisti ja jos lähestyminen ei kiinnosta, niin jutun voi ystävällisesti lopettaa lyhyeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuisista vastauksista päätellen en miehenä uskaltaisi lähestyä ketään. Harmi niiden kivojenkin naisten puolesta, että kukaan ei uskalla lähestyä. Ihmettelen myös, miten Suomessa voi sitten tavata ikinä ketään.

Eli naiset, jotka haluavat että heitä ei häiritä kirjastossa, eivät sitten ole kivoja?

Olen eri kommentoija, mutta miksi pitää ymmärtää tahallisesti väärin?

Kyllä minä ymmärsin ihan oikein. Osaatko lukea? Lue se kommentti.

Voi helvetti, suomalaiset naiset ovat niin sulkeutuneita ja vaativia että taidan muuttaa Espaniaan

Kirjasto vain ei ole hyvä paikka lähestymiseen, minun mielestäni. Siellä on niin hiljaistakin, että olisitte kuin jossain estradilla. Mene mieluummin johonkin kirjaston järjestämään lukupiiriin ja voit sitä kautta tutustua ehkä johonkin kiinnostavaan naiseen.