Lue keskustelun säännöt.
Sossun asiakkaille käytetty tuote maksusitoumusten tilalle, ostoagentit hommiin
31.10.2016 |
YHTEISTEN RAHOJEN SÄÄSTÖSTÄ JA JÄRKEVÄMMÄSTÄ KÄYTÖSTÄ EKOLOGISESTA NÄKÖKULMASTA
Ehdotan, että sosiaalitoimistot palkkaisivat täysiaikaisia ostajia ydintoimintansa avuksi.
Ostajien tehtävä olisi etsiä esimerkiksi kirpputoreilta tai facebook-kirpputoreilta sossun asiakkaille tarvikkeet ja vaatteet, myös lastenvaunut, pesukoneet jne. (Tietysti tavara voi olla uuttakin, mutta edulliseen hintaan.) Jotain artikkelia voisi haalia varastoon (esim. lasten urheiluvälineet, talvitakit), joitain tavaroita etsiä sitä mukaa, kun tarvetta ilmaantuisi. Ostotoiminta / välitys lisäisi myös osaltaan työllisyyttä.
Näin a) säästettäisiin rahaa b) sekä käytetyistä tuotteista puhuttaessa luontoa ja c) vältyttäisiin väärinkäytöksiltä ja negatiivisilta tunteilta, mitä työssäkäyvät, mahd. pienituloiset ei-sossun asiakkaat tuntevat.
Maailma on täynnä mahtavan hyvää käytettyä tavaraa! Niiden uudelleenkäyttö l. kiertotalous on kaikin tavoin kannatettavaa. Valistuneet kuluttajat (ne "sossun ostajat") kyllä ymmärtävät rahan ja tavaran arvon, ja osaavat ostaa kunnollista edulliseen hintaan. Ostajia voitaisiin myös palkita hyvistä kaupoista.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä puhutaan sohvista ja muista huonekaluista? Ei niitä kyllä tietääkseni sossusta makseta lähes kenellekään? Sohvakaan ei ole mikään välttämättömyys normaalin elämisen kannalta, kuten esimerkiksi pyykkikone on, jos taloyhtiössä ei ole pesutupaa.
Jotenkin suuret luulot ihmisillä, että sossusta maksetaan ihan jokaiselle vaate- ja huonekalurahoja. Ainakaan lapsettomat ihmiset eivät saa yleensä mitään.
En ole kateellinen niille, jotka saavat maksusitoumuksella vaikkapa sen halvan pyykinpesukoneen. Oikeasti köyhällä ei ole varaa siihen käytettyyn 50e koneeseen, sillä autottomina he joutuisivat vuokraamaan pakettiauton tai peräkärryn kotiinkuljetusta ja vanhan kierrätystä varten. Oikeasti köyhillä se satanen olisi suoraan ruoasta pois, koska muusta ei voi enää tinkiä. Se ei ole uusavuttomuutta. Siinä uudessa koneessa on sitten kuitenkin jonkinlainen takuu, ettei uutta tarvitse olla ihan heti ostamassa.
Ei pyykkikone ole välttämättömyys. Käsin voi pestä pyykkiä ihan hyvin.
Pitkään jatkuva linkoamattomien vaatteiden kuivaus sisätiloissa voi pahimmillaan aiheuttaa asuntoon jopa kosteusvaurion. Suomen oloissa kun vaatteiden kuivatus tapahtuu suurimman osan vuodesta sisällä. Näissä edullisemmissa vuokra-asunnoissa on pienet kylppärit, joissa ei mahdu kuivattelemaan märkiä vaatteita päiväkausia, sillä suihkussakin olisi joskus käytävä. Rutistelemalla ei saa ikinä vaatteita niin kuiviksi kuin pyykkikoneen linkouksella.
Mutta tietenkin köyhän pitäisi käyttää aikansa nyrkkipyykkiin. Ruoaksikin saa tehdä vain lanttua ja muuta halpaa, kuten kaurapuuroa. Marjoja pitäisi kerätä ja kokeilla puhelinmyyjän ammattia.
En tiedä marjoista tai puhelinmyynnistä, mutta tämä ns. nyrkkipyykki on siis katsottu olevan ok eli sosiaalitoimen mukaan pesukone ei ole välttämättömyys kaikille. Osalle on ja siihen on omat perusteensa, mutta yleisesti ei välttämätön yksilölle.. Se on heidän ihan oma linjaus, jonka kanssa voi olla samaa mieltä tai eri mieltä, mutta fakta se on, että näin on katsottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loistava ajatus! Jos ei maksa ite niin ei tarvi uutta. Joka tienaa rahansa ostakoon sitä mihin on varaa. Olen myös huomannut että omalla työllä ansaitusta pidetään paremmin huolta kun sossun maksamasta.
Tämä arvostus omalla vaivannäöllä ja rahalla tienattuun omaisuuteen pitää paikkansa. Katsokaapa vaan, miten jotkut kohtelevat vuokrakämppäänsä (ei toki kaikki) tai ilmaiseksi saamaansa muuhuunkin tavaraansa. Laajemmassa yhteydessä tämä näkyi entisessä Neukkulassa, jossa kukaan ei omistanut mitään, vaan kaikki oli kollektiivista. Kukaan ei välittänyt huoltaa ja hoitaa uutta tai korjata vanhaa. Rakennuksia ja koneita mätäni, mikään ei kasvattanut arvoaan ja koko yhteiskunta romahti.
Ihminen sitoutuu yleenä omaansa, on sitten kyse ihmisistä, lapsista, eläimistä, talosta, työstä tms. Sama ilmiö näkyi ilmaisessa terveydenhuollossa. Lääkäriaikoihin ei ole sitouduttu, ohjeita ei noudatettu, koska mistään ei joutunut vastuuseen. Monissa ilmaistilaisuuksissa näkyy sama ilmiö. Ennaltailmoittautuneet eivät läheskään kaikki tule paikalle, koska eihän tulematta jättämisestä mitään aiheudu. Raha kertoo asioiden arvosta, tai ainakin alkaa tulla vipinää jalkoihin, jos joutuu maksamaan edes pienekin maksun asioista.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi seikka, mihin ap ei ole vielä ottanut juuri mitään kantaa, on useamman vastaajan esittämä varastointiongelma.
1) varastotilaa tarvittaisiin paljon ja varastojen tulisi olla lämmitettyjä.
2) varastoitava tavara tulisi pakata asianmukaisesti ja varasto tulisi järjestellä, tuotteet luetteloida ja organisoida järkevästi, jotta sieltä löytyisi se mitä tarvitaan. Ja koska tavaran liikkuvuus olisi suurta, järjestelyä, luettelointia ja organisointia tulisi tehdä jatkuvasti. Tämä todella vaatisi oman varastonhoitajan.
3) jokainen varastoon tuotava tekstiiliä sisältävä tuote pitäisi tuholaistarkastaa, sillä yksi tuholaisia sisältävä nojatuoli pilaisi viikossa koko varaston.
Lisäksi tulisi huomioida varashälyttimien, vartioinnin yms kulut sekä vakuutukset.
Ei pahalla, mutta oikeasti kannattaa miettiä pikkuisen pidemmälle, koska niin ne sossutkin joutuisivat miettimään. Yksityishenkilö voi ottaa riskejä ihan eri tavalla jonkun yksittäisen kodinkoneen hankinnan, tai äitivainaan vähäisen irtaimiston varastoinnin suhteen, kuin mitä ehdotettu järjestelmällinen ison volyymin käytetyn tavaran ostaminen ja varastointi vaatisi.
Ai siis ehdottiko AP jotain varastointia vai onko se muiden kommentoijien keksintöä? Tuollaisessa "sosiaalitoimen varastossa" ei olisi mitään järkeä, kustannukset olisivat valtavat.
Kannatan AP:n ehdotusta mutta mielestäni tavaraa ei pidä ostaa varastoon, vaan vasta tarpeen ilmaannuttua etsitään ostettava tuote ja hankitaan se sitten suoraan tarvitsijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi seikka, mihin ap ei ole vielä ottanut juuri mitään kantaa, on useamman vastaajan esittämä varastointiongelma.
1) varastotilaa tarvittaisiin paljon ja varastojen tulisi olla lämmitettyjä.
2) varastoitava tavara tulisi pakata asianmukaisesti ja varasto tulisi järjestellä, tuotteet luetteloida ja organisoida järkevästi, jotta sieltä löytyisi se mitä tarvitaan. Ja koska tavaran liikkuvuus olisi suurta, järjestelyä, luettelointia ja organisointia tulisi tehdä jatkuvasti. Tämä todella vaatisi oman varastonhoitajan.
3) jokainen varastoon tuotava tekstiiliä sisältävä tuote pitäisi tuholaistarkastaa, sillä yksi tuholaisia sisältävä nojatuoli pilaisi viikossa koko varaston.
Lisäksi tulisi huomioida varashälyttimien, vartioinnin yms kulut sekä vakuutukset.
Ei pahalla, mutta oikeasti kannattaa miettiä pikkuisen pidemmälle, koska niin ne sossutkin joutuisivat miettimään. Yksityishenkilö voi ottaa riskejä ihan eri tavalla jonkun yksittäisen kodinkoneen hankinnan, tai äitivainaan vähäisen irtaimiston varastoinnin suhteen, kuin mitä ehdotettu järjestelmällinen ison volyymin käytetyn tavaran ostaminen ja varastointi vaatisi.
Ai siis ehdottiko AP jotain varastointia vai onko se muiden kommentoijien keksintöä? Tuollaisessa "sosiaalitoimen varastossa" ei olisi mitään järkeä, kustannukset olisivat valtavat.
Kannatan AP:n ehdotusta mutta mielestäni tavaraa ei pidä ostaa varastoon, vaan vasta tarpeen ilmaannuttua etsitään ostettava tuote ja hankitaan se sitten suoraan tarvitsijalle.
Kyllä ap puhui varastoon ostamisesta kahdessa ensimmäisessä viestissään ainakin.
Mitä taas suoraan tarpeeseen hankintaan tulee, niin edelleen mulle on epäselvää, että kuinka erillisten ostoagenttien palkkaaminen tulisi edullisemmaksi kuin nykykäytäntö. Toki se saattaisi tuoda säästöjä, jos sossusta oikeasti jaettaisiin rahaa oikealle ja vasemmalle, kuten ap ilmeisesti luulee sitä jaettavan. Mutta kun todellisuus ei vastaa luuloja, ja se juuri herättää keskustelua ostoagenttien palkkaamisen järkevyydestä.
Vierailija kirjoitti:
En ehdi nyt lukea kaikkia viestejä, katson näitä ehkä illalla lisää, mutta sen vaan tulin sanomaan, että aloituksessani Ei Ole Kysymys Köyhän Kyykytyksestä. Mikä saa jotkut ajattelemaan niin? Enkö perustellut tarpeeksi hyvin?
Miksi kyykyttäisin ketään? Tiedän kyllä, minkälaista on olla taloudellisesti tiukilla. Kerroin, että olen itsekin köyhä(hkö), vaikka (koska?) en saa enkä ole hakenut yhteiskunnan tukia. Se olisi pois vieläkin köyhemmiltä, luulisin.
Rauhaa!
Ap
Ei sitten ole käynyt mielessä, että tuo ehdottamasi systeemi veisi köyhiltä viimeisenkin itsemääräämisoikeuden? Köyhä ei voisi päättää miltä näyttää tai miten kotinsa sisustaa, kun joku sossuholhoaja tulisi vaan tuomaan jonkun vaatteen/tavaran. Kyllä ne oikeasti köyhät ihan itse osaavat käydä kierrätyskeskuksessa ostoksilla ja valita sieltä edes jollain tavalla itseään miellyttävät kamppeet. Sossusta ei tavisköyhät (pl. siis "erityistä tukea" vaativat ryhmät) saa mitään ylimääräistä ollenkaan helposti, joten koko ehdotuksesi perustuu lähtökohtaisesti ongelmaan, jota ei ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kierrätyskeskus on keksitty. Mitä helvetin järkeä tuollaisessa systeemissä olisi?
Kierrätyskeskus on keksitty, mutta silti sosiaalitoimi antaa asiakkaille maksusitoumukset Giganttiin uuden pesukoneen ostoa varten. Ilmeisesti sosiaalityöntekijä ei osaa etsiä edullisinta (koulutus on sosiaalialan eikä hankinta-alan koulutus) eikä se ole myöskään asiakkaan intressissä silloin jos voi saada veronmaksajien kustantamana uudenkin laitteen.
Jos uusi pesukone maksaa Gigantissa 300 ja ehjä käytetty maksaa kierräytyskeskuksessa 100, niin tuollainen ostoagentti tienaisi päiväpalkkansa jo yhdellä tai kahdella hankinnalla päivässä.
Kuinka monta kertaa olet nähnyt kierrätyskeskuksessa myytävänä pesukoneen? Minä en kertaakaan. Paikallisella fb-kirpputorilla niitä on myytävänä aina silloin tällöin ja halukkaita ostajia ilmaantuu välittömästi parikymmentä. Jokainen fiksu ihminen ymmärtää, että ehjä pesukone on aika harvinainen löytö käytettynä, yleensä sellaiset kun menee vaihtoon vain siinä tapauksessa että menevät rikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi nyt lukea kaikkia viestejä, katson näitä ehkä illalla lisää, mutta sen vaan tulin sanomaan, että aloituksessani Ei Ole Kysymys Köyhän Kyykytyksestä. Mikä saa jotkut ajattelemaan niin? Enkö perustellut tarpeeksi hyvin?
Miksi kyykyttäisin ketään? Tiedän kyllä, minkälaista on olla taloudellisesti tiukilla. Kerroin, että olen itsekin köyhä(hkö), vaikka (koska?) en saa enkä ole hakenut yhteiskunnan tukia. Se olisi pois vieläkin köyhemmiltä, luulisin.
Rauhaa!
Ap
Ei sitten ole käynyt mielessä, että tuo ehdottamasi systeemi veisi köyhiltä viimeisenkin itsemääräämisoikeuden? Köyhä ei voisi päättää miltä näyttää tai miten kotinsa sisustaa, kun joku sossuholhoaja tulisi vaan tuomaan jonkun vaatteen/tavaran. Kyllä ne oikeasti köyhät ihan itse osaavat käydä kierrätyskeskuksessa ostoksilla ja valita sieltä edes jollain tavalla itseään miellyttävät kamppeet. Sossusta ei tavisköyhät (pl. siis "erityistä tukea" vaativat ryhmät) saa mitään ylimääräistä ollenkaan helposti, joten koko ehdotuksesi perustuu lähtökohtaisesti ongelmaan, jota ei ole olemassa.
Tämä on tosi hyvä pointti. Ei kelleen voi sanella oman asunnon valintoja. Paras olisi kun jos pesukone hajoaa tai jotain ei-terveydenhoitoon liittyvää tarvitsee niin säästää perusosasta kuten pienituloiset työssäkäyvät tai ylipäätään muutkin säästävät siitä ns. perusosasta mikä kullekin kuussa pakollisten menojen jälkeen jää ja sitten säästettyään ostaa sen, mitä tarvitsee. Ei mitään maksusitoumuksia mihinkään, vaan ostaa pyykkikoneen 3kk säästämisen jälkeen jos saa niin kuin pienituloinen palkansaajakin tekee tai opiskelija tai työttömyystuella oleva jne. ja ostaa sitten sen minkä eniten haluaa ostaa, eikä anna kenenkään sanella. Tämä olis fiksuin, että kukin säästää siitä, mikä pakollisten menojen jälkeen jää ja ostaa ja valkkaa itse mitä haluaa ja mikä miellyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeellinen kuvitelma joillakin oikein on harkinnanvaraisesta toimeentulotuesta? Ei sieltä sossusta saa mitään maksusitoumuksia sinne tänne, vaan yleensä nimenomaan luvataan summa, jolla saa käytetyn tavaran, esim. sängyn, jos se on aivan välttämätön. Sitten asiakas hommaa sen tavaran ja kiikuttaa kuitin sossuun ja sossu maksaa hinnasta sen, minkä on arvioinut kohtuulliseksi käytetystä tavarasta.
Pesukoneisiin myönnetään todennäköisesti maksusitoumuksia Giganttiin sen vuoksi, että niitä on hankala käytettynä saada. Eikä suurimmalla osalla edes ole oikeutta pesukoneeseen, pitää asua talossa, jossa ei ole pyykkitupaa ja pitää olla useamman ihmiset pyykit pyykättävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi nyt lukea kaikkia viestejä, katson näitä ehkä illalla lisää, mutta sen vaan tulin sanomaan, että aloituksessani Ei Ole Kysymys Köyhän Kyykytyksestä. Mikä saa jotkut ajattelemaan niin? Enkö perustellut tarpeeksi hyvin?
Miksi kyykyttäisin ketään? Tiedän kyllä, minkälaista on olla taloudellisesti tiukilla. Kerroin, että olen itsekin köyhä(hkö), vaikka (koska?) en saa enkä ole hakenut yhteiskunnan tukia. Se olisi pois vieläkin köyhemmiltä, luulisin.
Rauhaa!
Ap
Ei sitten ole käynyt mielessä, että tuo ehdottamasi systeemi veisi köyhiltä viimeisenkin itsemääräämisoikeuden? Köyhä ei voisi päättää miltä näyttää tai miten kotinsa sisustaa, kun joku sossuholhoaja tulisi vaan tuomaan jonkun vaatteen/tavaran. Kyllä ne oikeasti köyhät ihan itse osaavat käydä kierrätyskeskuksessa ostoksilla ja valita sieltä edes jollain tavalla itseään miellyttävät kamppeet. Sossusta ei tavisköyhät (pl. siis "erityistä tukea" vaativat ryhmät) saa mitään ylimääräistä ollenkaan helposti, joten koko ehdotuksesi perustuu lähtökohtaisesti ongelmaan, jota ei ole olemassa.
No ap nyt sattui saamaan tälläinen mehukkaan alistusfantasian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi nyt lukea kaikkia viestejä, katson näitä ehkä illalla lisää, mutta sen vaan tulin sanomaan, että aloituksessani Ei Ole Kysymys Köyhän Kyykytyksestä. Mikä saa jotkut ajattelemaan niin? Enkö perustellut tarpeeksi hyvin?
Miksi kyykyttäisin ketään? Tiedän kyllä, minkälaista on olla taloudellisesti tiukilla. Kerroin, että olen itsekin köyhä(hkö), vaikka (koska?) en saa enkä ole hakenut yhteiskunnan tukia. Se olisi pois vieläkin köyhemmiltä, luulisin.
Rauhaa!
Ap
Ei sitten ole käynyt mielessä, että tuo ehdottamasi systeemi veisi köyhiltä viimeisenkin itsemääräämisoikeuden? Köyhä ei voisi päättää miltä näyttää tai miten kotinsa sisustaa, kun joku sossuholhoaja tulisi vaan tuomaan jonkun vaatteen/tavaran. Kyllä ne oikeasti köyhät ihan itse osaavat käydä kierrätyskeskuksessa ostoksilla ja valita sieltä edes jollain tavalla itseään miellyttävät kamppeet. Sossusta ei tavisköyhät (pl. siis "erityistä tukea" vaativat ryhmät) saa mitään ylimääräistä ollenkaan helposti, joten koko ehdotuksesi perustuu lähtökohtaisesti ongelmaan, jota ei ole olemassa.
Tämä on tosi hyvä pointti. Ei kelleen voi sanella oman asunnon valintoja. Paras olisi kun jos pesukone hajoaa tai jotain ei-terveydenhoitoon liittyvää tarvitsee niin säästää perusosasta kuten pienituloiset työssäkäyvät tai ylipäätään muutkin säästävät siitä ns. perusosasta mikä kullekin kuussa pakollisten menojen jälkeen jää ja sitten säästettyään ostaa sen, mitä tarvitsee. Ei mitään maksusitoumuksia mihinkään, vaan ostaa pyykkikoneen 3kk säästämisen jälkeen jos saa niin kuin pienituloinen palkansaajakin tekee tai opiskelija tai työttömyystuella oleva jne. ja ostaa sitten sen minkä eniten haluaa ostaa, eikä anna kenenkään sanella. Tämä olis fiksuin, että kukin säästää siitä, mikä pakollisten menojen jälkeen jää ja ostaa ja valkkaa itse mitä haluaa ja mikä miellyttää.
Pitää muistaa sit säästää käteisenä koska muuten sossu laskee ne säästöt tuloiksi ja vähentää toimeentulotukea...
Minä voisin kertoa oman tarinani. Olin opiskelija yliopistossa ja sinnittelin ilman velkaantumista, koska tänä maailman aikana on hurjaa ottaa lainaa ilman tietoa työpaikasta. Sairastuin anoreksiaan. Jäin pitkälle sairauslomalle ja tällöin sairauspäivärahan ollessa pieni pääsin ja todellakin sanon, että pääsin, sosiaalitoimen asiakkaaksi eikä sairauslomalla edellytetty lainaa, joka on sidoksissa opintososiaalisiin etuuksiin. Yhtäkkiä olinkin omasta mielestäni hyvin toimeentuleva. Vuokran jälkeen jäi se joku 465 ja kaikki sairaalamaksuni maksettiin siihen päälle. Opiskelijana en olisi voinut haaveillakaan moisesta käyttörahasta vuokran jälkeen. Muita ongelmia oli, mutta ei toimeentulo. Se oli siltä osin helppoa aikaa. Kun olin toipunut omasta mielestäni ihan hyvin, eikä sairaalassakaan tarvinnut olla niin halusin jatkaa. Lääkäri vielä kysyi, että jaksanko varmasti, ettei jatketa sairauslomaa. Sekunnin sadasosan mietin, että kyllä toimeentulo olisi tietysti helpompaa sosiaalitoimen asiakkaana mutta vastasin tietysti, että ei jatketa, minä jatkan opintoja. Tuossa on hirvittävä ristiriita. Ei toimeentulotuen pitäisi olla enemmän kuin opintotuki. Ei jonkun asian tekemisestä ja yrittämisestä eteenpäin voi rangaista. Olen kiitollinen saamastani toimeentulotuesta, enkä koskaan vaatinut lisää, mutta samalla minua hämmentää se eriarvoisuus ja elintasoero, joka minulla oli sosiaalitoimen asiakkaana ja opiskelijana ollessa. Niin ei pitäisi olla tai korkeintaan eron pitäisi olla toisin päin. Kaiken työn, myös opiskelun, pitäisi olla kannattavampaa kuin toimentulotukiasiakkuus. Sillä tavalla tehtäisiin myös uuden tutkinnon hankkimisesta toimeentulotuella olemista kannattavampaa.
Valmistuin, menin töihin eikä opiskelijoiden tilanne ole minulle enää henkilökohtaista mutta yhteiskunnan arvojen mielessä olisi todella tärkeää tehdä itsensä kehittäminen kannattavammaksi ts. osallistumisesta maksettaisiin enemmän kuin osallistumattomuudesta. Siten myös useammalla olisi mahdollisuus kouluttaa itseään paremmin työllistävälle alalle.
ps. en saanut maksusitoumusta pyykinpesukoneeseen ollessani sosiaalitoimen asiakas ja asuessani yksityisellä, jossa ei pyykkitupaa eli nyrkkipyykillä mentiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin kertoa oman tarinani. Olin opiskelija yliopistossa ja sinnittelin ilman velkaantumista, koska tänä maailman aikana on hurjaa ottaa lainaa ilman tietoa työpaikasta. Sairastuin anoreksiaan. Jäin pitkälle sairauslomalle ja tällöin sairauspäivärahan ollessa pieni pääsin ja todellakin sanon, että pääsin, sosiaalitoimen asiakkaaksi eikä sairauslomalla edellytetty lainaa, joka on sidoksissa opintososiaalisiin etuuksiin. Yhtäkkiä olinkin omasta mielestäni hyvin toimeentuleva. Vuokran jälkeen jäi se joku 465 ja kaikki sairaalamaksuni maksettiin siihen päälle. Opiskelijana en olisi voinut haaveillakaan moisesta käyttörahasta vuokran jälkeen. Muita ongelmia oli, mutta ei toimeentulo. Se oli siltä osin helppoa aikaa. Kun olin toipunut omasta mielestäni ihan hyvin, eikä sairaalassakaan tarvinnut olla niin halusin jatkaa. Lääkäri vielä kysyi, että jaksanko varmasti, ettei jatketa sairauslomaa. Sekunnin sadasosan mietin, että kyllä toimeentulo olisi tietysti helpompaa sosiaalitoimen asiakkaana mutta vastasin tietysti, että ei jatketa, minä jatkan opintoja. Tuossa on hirvittävä ristiriita. Ei toimeentulotuen pitäisi olla enemmän kuin opintotuki. Ei jonkun asian tekemisestä ja yrittämisestä eteenpäin voi rangaista. Olen kiitollinen saamastani toimeentulotuesta, enkä koskaan vaatinut lisää, mutta samalla minua hämmentää se eriarvoisuus ja elintasoero, joka minulla oli sosiaalitoimen asiakkaana ja opiskelijana ollessa. Niin ei pitäisi olla tai korkeintaan eron pitäisi olla toisin päin. Kaiken työn, myös opiskelun, pitäisi olla kannattavampaa kuin toimentulotukiasiakkuus. Sillä tavalla tehtäisiin myös uuden tutkinnon hankkimisesta toimeentulotuella olemista kannattavampaa.
Valmistuin, menin töihin eikä opiskelijoiden tilanne ole minulle enää henkilökohtaista mutta yhteiskunnan arvojen mielessä olisi todella tärkeää tehdä itsensä kehittäminen kannattavammaksi ts. osallistumisesta maksettaisiin enemmän kuin osallistumattomuudesta. Siten myös useammalla olisi mahdollisuus kouluttaa itseään paremmin työllistävälle alalle.
ps. en saanut maksusitoumusta pyykinpesukoneeseen ollessani sosiaalitoimen asiakas ja asuessani yksityisellä, jossa ei pyykkitupaa eli nyrkkipyykillä mentiin.
Unohdat tyystin, että opiskelija on oikeutettu alennuksiin joihin toimeentulotuen saaja ei ole. Opiskelija saa julkisesta liikenteestä -50 % pois, vaikka yhtä lailla toimeentulotukilainen tarvitsee bussikorttia vaikka ei opiskelisi tai olisi työelämässä. Ne halvimmat kämpät kun sattuu sijaitsemaan laitakaupungilla, ja silti jotenkin sen autotottoman toimeentulotukilaisen olisi päästävä kauppaan (muukin kuin lähiön ylikallis Siwa) jne.
Opiskelija saa myös Kelan ateriatukea ja naurettavan edullisen monipuolisen ruoan.
Toimeentulotukilainen maksaa kaikesta täyden hinnan, ilman mitään alennuksia.
Ja opiskelijalla on terveydenhuolto ilmainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi nyt lukea kaikkia viestejä, katson näitä ehkä illalla lisää, mutta sen vaan tulin sanomaan, että aloituksessani Ei Ole Kysymys Köyhän Kyykytyksestä. Mikä saa jotkut ajattelemaan niin? Enkö perustellut tarpeeksi hyvin?
Miksi kyykyttäisin ketään? Tiedän kyllä, minkälaista on olla taloudellisesti tiukilla. Kerroin, että olen itsekin köyhä(hkö), vaikka (koska?) en saa enkä ole hakenut yhteiskunnan tukia. Se olisi pois vieläkin köyhemmiltä, luulisin.
Rauhaa!
Ap
Ei sitten ole käynyt mielessä, että tuo ehdottamasi systeemi veisi köyhiltä viimeisenkin itsemääräämisoikeuden? Köyhä ei voisi päättää miltä näyttää tai miten kotinsa sisustaa, kun joku sossuholhoaja tulisi vaan tuomaan jonkun vaatteen/tavaran. Kyllä ne oikeasti köyhät ihan itse osaavat käydä kierrätyskeskuksessa ostoksilla ja valita sieltä edes jollain tavalla itseään miellyttävät kamppeet. Sossusta ei tavisköyhät (pl. siis "erityistä tukea" vaativat ryhmät) saa mitään ylimääräistä ollenkaan helposti, joten koko ehdotuksesi perustuu lähtökohtaisesti ongelmaan, jota ei ole olemassa.
Tämä on tosi hyvä pointti. Ei kelleen voi sanella oman asunnon valintoja. Paras olisi kun jos pesukone hajoaa tai jotain ei-terveydenhoitoon liittyvää tarvitsee niin säästää perusosasta kuten pienituloiset työssäkäyvät tai ylipäätään muutkin säästävät siitä ns. perusosasta mikä kullekin kuussa pakollisten menojen jälkeen jää ja sitten säästettyään ostaa sen, mitä tarvitsee. Ei mitään maksusitoumuksia mihinkään, vaan ostaa pyykkikoneen 3kk säästämisen jälkeen jos saa niin kuin pienituloinen palkansaajakin tekee tai opiskelija tai työttömyystuella oleva jne. ja ostaa sitten sen minkä eniten haluaa ostaa, eikä anna kenenkään sanella. Tämä olis fiksuin, että kukin säästää siitä, mikä pakollisten menojen jälkeen jää ja ostaa ja valkkaa itse mitä haluaa ja mikä miellyttää.
Pitää muistaa sit säästää käteisenä koska muuten sossu laskee ne säästöt tuloiksi ja vähentää toimeentulotukea...
Tämä on aito epäkohta joka tulisi korjata. Tämä on vielä eriarvoista että joissain paikoissa sallitaan tt-tuesta säästäminen ja joissain siitä rokotetaan. Ehdottomasti pitäisi sallia tuesta säästäminen kokonaisvaltaisesti kaikkialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannatettava idea. Niin kauan kun kodin tavarat, harrastuskamat ja vaatteet kustantaa veronmaksajat, pitää kelvata myös hyväkuntoinen käytetty. Ne ovat aivan käyttökelpoisia ja monesti jopa uudenveroisia. Niin moni työssä käyväkin elää, sillä tavalla ne rahat saa arkeen riittämään. Ei ole meillä ainakaan varaa kaikkea ostaa kolmelle lapselle uutena, vaikka lääkärin ja poliisin palkka napsahtaa tilille.
Jossain pitää elintasossa näkyä se ero siinä tienaako rahat itse vai tupsahtaako ne tilille automaattisesti kiitokseksi oleilusta. Itse ansaitut rahat = isompi päätäntävalta mitä niillä ostaa. Jos haluaa narista tavarasta, uutta pitää olla ja vain tietyt merkit/mallit kelpaavat, sitten rahat voi myös hankkia itse. Ilmaiseksi tuleva raha ei voi olla pidemmän päälle mahdollista. Ilmaiseksi tullut tavara sentään tukisi kierrätystä ja hyvä tavara pääsisi hyötykäyttöön. Samalla yhteiskunta pystyy hieman valvomaan elämänhallintaongelmaisten arjen ratkaisuja. Tuet ovat täällä niin hyvät ja sossusta saa vaunuista lähtien avustuksia, joten varsinaisia köyhiä ei kuuluisi edes olla. Rahat usein riittävät kyllä tupakkaan, tatuointeihin, hiusväreihin ja saunakaljaan, mutta lapsen luistimet ja talvivaatteet ovat mahdottomia ostoksia. Tulisi loppu näillekin turhuuksille kun osa rahasta tulisi suoraan tarpeellisena tavarana. Yleillisyydet ja turhakkeet köyhä voi säästää itse ihan samoin kuin muutkin tekevät, niitä ei kuulu yhteiskunnan antaa.
Nyt on kyllä kirjoittajalla niin kirkas sädekehä, että ihan lukiessa häikäisee silmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin kertoa oman tarinani. Olin opiskelija yliopistossa ja sinnittelin ilman velkaantumista, koska tänä maailman aikana on hurjaa ottaa lainaa ilman tietoa työpaikasta. Sairastuin anoreksiaan. Jäin pitkälle sairauslomalle ja tällöin sairauspäivärahan ollessa pieni pääsin ja todellakin sanon, että pääsin, sosiaalitoimen asiakkaaksi eikä sairauslomalla edellytetty lainaa, joka on sidoksissa opintososiaalisiin etuuksiin. Yhtäkkiä olinkin omasta mielestäni hyvin toimeentuleva. Vuokran jälkeen jäi se joku 465 ja kaikki sairaalamaksuni maksettiin siihen päälle. Opiskelijana en olisi voinut haaveillakaan moisesta käyttörahasta vuokran jälkeen. Muita ongelmia oli, mutta ei toimeentulo. Se oli siltä osin helppoa aikaa. Kun olin toipunut omasta mielestäni ihan hyvin, eikä sairaalassakaan tarvinnut olla niin halusin jatkaa. Lääkäri vielä kysyi, että jaksanko varmasti, ettei jatketa sairauslomaa. Sekunnin sadasosan mietin, että kyllä toimeentulo olisi tietysti helpompaa sosiaalitoimen asiakkaana mutta vastasin tietysti, että ei jatketa, minä jatkan opintoja. Tuossa on hirvittävä ristiriita. Ei toimeentulotuen pitäisi olla enemmän kuin opintotuki. Ei jonkun asian tekemisestä ja yrittämisestä eteenpäin voi rangaista. Olen kiitollinen saamastani toimeentulotuesta, enkä koskaan vaatinut lisää, mutta samalla minua hämmentää se eriarvoisuus ja elintasoero, joka minulla oli sosiaalitoimen asiakkaana ja opiskelijana ollessa. Niin ei pitäisi olla tai korkeintaan eron pitäisi olla toisin päin. Kaiken työn, myös opiskelun, pitäisi olla kannattavampaa kuin toimentulotukiasiakkuus. Sillä tavalla tehtäisiin myös uuden tutkinnon hankkimisesta toimeentulotuella olemista kannattavampaa.
Valmistuin, menin töihin eikä opiskelijoiden tilanne ole minulle enää henkilökohtaista mutta yhteiskunnan arvojen mielessä olisi todella tärkeää tehdä itsensä kehittäminen kannattavammaksi ts. osallistumisesta maksettaisiin enemmän kuin osallistumattomuudesta. Siten myös useammalla olisi mahdollisuus kouluttaa itseään paremmin työllistävälle alalle.
ps. en saanut maksusitoumusta pyykinpesukoneeseen ollessani sosiaalitoimen asiakas ja asuessani yksityisellä, jossa ei pyykkitupaa eli nyrkkipyykillä mentiin.
Unohdat tyystin, että opiskelija on oikeutettu alennuksiin joihin toimeentulotuen saaja ei ole. Opiskelija saa julkisesta liikenteestä -50 % pois, vaikka yhtä lailla toimeentulotukilainen tarvitsee bussikorttia vaikka ei opiskelisi tai olisi työelämässä. Ne halvimmat kämpät kun sattuu sijaitsemaan laitakaupungilla, ja silti jotenkin sen autotottoman toimeentulotukilaisen olisi päästävä kauppaan (muukin kuin lähiön ylikallis Siwa) jne.
Opiskelija saa myös Kelan ateriatukea ja naurettavan edullisen monipuolisen ruoan.
Toimeentulotukilainen maksaa kaikesta täyden hinnan, ilman mitään alennuksia.Ja opiskelijalla on terveydenhuolto ilmainen.
Totta kyllä mutta molemmissa rooleissa eläneenä tulin toimeen hurjan paljon paremmin tt-asiakkaana.
YTHS on ilmainen mutta tavallaan ei, siitä maksetaan se vuosittainen summa olisko tällä hetkellä 90 euroa. Sen ulkopuoliset maksut on ihan samat kuin muillekin esim sairaala. Toimeentulotukiasiakkaille kaikki julkinen terveydenhoito on ilmaista, koska sosiaalitoimi maksaa ne ja myös reseptilääkkeet. Opiskelija maksaa antibioottinsa itse vaikka ne olisi ilmaisessa vuosimaksuna maksetussa YTHS:ssä määrätty.
On opiskelija vähävaraisin, siitä ei pääse mihinkään.
Apn idea on ihan hyvä nimenomaan IDEANA. Käytäntö onkin jotain ihan muuta.
Tuo idea ei tule koskaan toimimaan käytännössä.
Liikaa kuluja ja säästöjä ei yhtään.
Toki tuosta voidaan ottaa vinkkejä... Ai niin, mutta niinhän tehdäänkin jo: sossusta saa maksusitoumuksen Kiekkariin , tosin ilman kuljetusta...
Tai sitten ainakin Hesassa saa Pakilan työkeskuksesta sängyn ja pöydän....
Tavallaan hieno idea, mutta valitettavasti käytäntö passivoisi syrjäytymisuhan alla olevia sosiaalitoiston asiakkaita entisestään ja heikentäisi ihmisten itsemääräämisoikeutta. Se, että voi päättää, ostaako lapselle vihreät vai keltaiset kumisaappaat, on monelle todella tärkeää. Jos tämäkin pieni valinnanvapaus viedään, alkaa ihminen kokea olevansa muiden määräysvallan uhri.
Vierailija kirjoitti:
Ja opiskelijalla on terveydenhuolto ilmainen.
Itse asiassa ei ole, kyllä se YTHS:kin maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja opiskelijalla on terveydenhuolto ilmainen.
Itse asiassa ei ole, kyllä se YTHS:kin maksaa.
Ja se periaatteessa maksaa vaikkei käyttäisikään, sisältyy lukukausimaksuun. Toimeentulotukiasiakas sen sijaan ei maksa vuosimaksua julkisesta terveydenhoidosta, mutta se on hänelle täysin ilmainen ts. sosiaalitoimi korvaa vielä perusosan päälle kaikki terveydenhoitokulut ja lääkärin määräämät lääkkeet.
Kierrätyskeskus voisi toimia yhteistyötahona. Sinne vain listat, mitä tarvitaan.