Kotiin jämähtäneet pelaavat aikamiespojat

Mitä järkeä on lähteä pois tietokoneen ääreltä?

Ujous, arkuus, hiljaisuus, kiltteys, kolukiusatuksi joutuminen.. Kiitos näiden, en todellakaan halua olle muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Ihmiset ovat paskoja ja voivat painua helvettiin.

Käyn töissä, maksan veroni ja vapaa-aikani käytän juuri niinkuin huvittaa (enimmäkseen pelaamalla).

Naisille en ole koskaan kelvannut, ne kun eivät ole ikinä millaan lailla osoittaneet kiinnostusta. Toisaalta, miksipä sitä haluaisinkaan - kunnon naisia ei enää ole (kaikki ovat lutkailleet ympäri kylän jätkiä jo 13-vuotiaasta lähtien). Omassa ikäpolvessani suurin osa naisista on yksinhuoltaija ja muuta pohjasakkaa.

Olin vielä 24-vuotiaana kokematon seksissä, itsevihan voimalla kävin parantamassa itseni prostituoidulla. Tajusin, että seksin tavoittelu ei ole sen kaiken vaivan arvoista. En enää voi sitä saavuttaakaan, urallani ei ole etenemismahdollisuuksia, en omista rikosrekisteriä ja en ole ulkonäöltäni komea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että tähän on aika yksinkertainen ratkaisu: poikien täytyisi lukea enemmän, varsinkin yhteiskuntapoliittista kirjallisuutta. Sen sijaan, että energiat tuhlataan omassa huoneessa pelien ja nettipornon parissa, näitä poikia tulee kannustaa oman yhteiskunnallisen aseman etsimiseen ja oikeuksien vaatimiseen. Pitämällä itsensä tyhmänä hengityskoneena pleikkariohjainta pitäville käsilleen, nämä pojat ainoastaan pelaavat vallanpitäjän pussiin.

Mikään ei ole kapitalistiselle järjestelmälle vaarallisempi kuin nuori toimeton ihminen, varsinkin oppinut sellainen.

Miksi kuvittelet heidän haluavan taistella "kapitalistista järjestelmää" vastaan?

Koska se on luokkataistelun laki.

Mutta se ei oikeastaan ollut edes pointtini. Tärkeintä olisi ylipäätään saada se ihminen ihan hänen omaksi parhaakseen yhteiskunnalliseksi ajattelijaksi & toimijaksi ja tietoiseksi omista mahdollisuuksistaan sen sijaan että hän jää johonkin peräkammariin puoli-ihmiseksi ja av-jankkaajaksi.

Miksi? Oikeasti kapitalistisen järjestelmän pahin vihollinen on yksilö, joka tyytyy niin vähään, ettei koe järkeväksi mennä edes töihin. 

Luuletko sä että jotakuta kiinnostaa tässä yhteiskunnassa yksinäinen nuori mies joka on linnoittautunut eli käytännössä kuollut kotiinsa? Ei helvetissä kiinnosta. Ainoastaan opiskelemalla, vaatimalla oikeuksiaan ja valtaa (merkityksellistä työtä&opiskelupaikkoja) ja osallistumalla kansalaisyhteiskuntaan ja julkiseen keskusteluun kaikkialla missä pystyy, voi toivoa saavansa jotain muutosta.

Ihmistä ei ole tarkoitettu pyörimään jossain virtuaalitodellisuuksissa aivottomana zombina. Eiköhän siitä kerro ihan tarpeeksi mielenterveysongelmien räjähdysmäinen lisääntyminen. Ihminen oireilee, koska ei kykene näkemään ja tunnistamaan niitä rakenteellisia ongelmia järjestelmässä, jotka ovat suurimmalta osalta synnyttäneet hänen elinolosuhteensa.

Eli siis ihmisten pitäisi alkaa vaatia äkkiä sosiaalietuuksien purkua, koska nehän mahdollistavat tämän kotona loikoilun? Kieltämättä tuet ovat kyllä liian hyvät. Ei oikein tarvitse tehdä mitään, jos ei erikseen satu huvittamaan. Lieneekö koskaan maailman historiassa eletty tällaisessa yltäkylläisyydessä, mitä Suomessa 2000-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ExGamer kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ExGamer kirjoitti:

Osa kommentoi "mitä sitten jos joku pelaa kaiket päivät".

Vasta-argumentti: pelit ovat luonnoton dopamiiniautomaatti, joka passivoi ja estää tavoittelemasta oikeita asioita elämässä.

Ongelma on sama kuin huumeissa: oikotie onneen, jolloin häviää muiden asioiden tavoittelu.

Lopputuloksena on masennus, huono itsetunto, huono terveys, yms.

Olen sitä mieltä, että onnistumisen tunteet, kehittyminen, dopamiiniannokset pitää saada pääosin oikean elämän asioista.

Satunnainen pelaaminen on tietty ok. Kunhan siitä ei tule elämän tarkoitus.

T expelaaja

Mitä ovat oikeat asiat elämässä? Luettele vaikka 10 tärkeintä. 

TerveysIhmissuhteetLäheisen palveleminenTyöntekoLuontoRakkausOnnen löytäminen pienistä asioistaHengellisyysLuovuus (itsensä toteuttaminen)Kehittyminen ihmisenä

Terveyttä lukuunottamatta kerrankin minäkin pääsen sanomaan "vittu mitä paskaa" :D :D 

t. Mummo 

Onkos mummo ollut elämänsä ilman töitä ja ihmissuhteita?

Toki mummo on töitä tehnyt ja ihmissuhteitakin löytyy. Ymmärrän myös sinun listasi, mutta olet tuossa lähtenyt ajatuksesta, että listaamasi asiat olisivat kaikille jollain tavalla hyviä asioita. Terveyden suhteen kaikki varmaan ovatkin samaa mieltä, harva haluaisi olla sairaskaan. Mutta sitten päästäänkin heti seuraavaksi ihmissuhteisiin. Melkoinen osa ihmisten henkilökohtaisista ongelmista liittyy tavalla tai toisella ihmissuhteisiin. On juoppoa isää, narsistia äitiä, kateellisia sisaruksia, laiskoja tai pihtaavia puolisoita, hyväksikäyttäviä ystäviä, häiritseviä naapureita jne. Jo pelkkä sana "anoppi" aiheuttaa monille kylmiä väreitä. 

Läheisen palveleminen? Mitä tällä tarkoitat? Miksi pitäisi olla jollekin toiselle palvelija?

Työnteko sitten. Suurin osa suomalaisista käy töissä saadakseen palkkaa. On onni, jos voi tehdä työtä, josta pitää tai joka ei ainakaan joka aamu aiheuta ahdistusta. Niistäkin, jotka pitävät työstään, valtaosa lakkaisi laittamasta herätyskelloaan kuudelta soimaan ja lähtisi pimeässä räntäsateessa töihin,  jos pomo ilmoittaisi, että jatkossa tästä ei sitten makseta enää mitään. Työpaikkalla voi myös olla ihmissuhteita, jotka eivät ole millään tavalla mitattuna mukava asia. Työpaikkakiusaamista, syrjimistä, simputtava tai huono esimies jne. Palkkakin voi olla niin huono, että joutuu työssäkäynnistä huolimatta hakemaan asumistukea tai muita yhteiskunnan tukia. 

Luonto. Luonto on kiva juttu. Tosin joku betonihelvetissä asuva voi ehkä ajatella toisin. Kitukasvuinen koivu asfaltoidun parkkipaikan vieressä ei ehkä kauheasti sykähdytä. Mummokin osti aikoinaan asuntonsa luonnonläheiseltä alueelta, mutta vuosikymmenten varrella saanut seurata, miten metsät kaadetaan, puistoalueita pienennetään ja kaikki joutomaakin otetaan uusien kauppakeskusten, kerrostalojen ja  parkkipaikkojen käyttöön. Ainoa hyvä puoli on ollut, että asunnon arvo on noussut. 

Rakkaus. Mummokin on lukenut satuja. Siis niitä, missä prinssi saa prinsessansa ja he elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Rakkaus on ihan kiva asia, mutta usein siitä seuraa myös sydänsuruja, pettymyksiä, ristiriitoja ja pahimmassa tapauksessa jopa vihaa, kaunaa ja katkeruutta. 

Onnen löytäminen pienistä asioista. Niinkuin vaikka jääkylmästä kokiksesta, roiskeläppäpitsasta ja uudelle levelille pääsemisestä. 

Hengellisyys. On totta, että joillekin ihmisille uskominen yliluonnollisiin olentoihin tuottaa iloa. Asialla on kuitenkin myös kääntyöpuolensa. Ilon sijasta voikin tuntea ahdistusta ja pelkoa. 

Luovuus, itsensä toteuttaminen. Jos tavoitteena on tulla maailman parhaaksi Warcraftin pelaajaksi ja siinä onnistuu, niin menikö jokin pieleen?

Kehittyminen ihmisenä. Sanahelinää. Suuri osa ihmisistä ei kehity aikuiselämänsä aikana kovinkaan paljoa. Eikä välttämättä edes parempaan suuntaan. Aikuiselämä juostaan oravanpyörässä ja vanhana kiikkustuolissa harmitellaan, kun ei tullut elettyä kuten itse olisi halunnut. 

t. Mummo

Rakastuin juuri Mummoon, nainen minun makuuni :D

Voisin melkein vannoa ettö oli takavuosina minun osastolla se perusnätti nelikymppinen mutta äärettömän kyyninen naisinssi, johon minä 25-vee ikäisenä kloppi-inssinä olin vähän salaa ihastunutkin...voivotellessani sitä, että viikonlopun hoidostani tuli puhelinriesa, tämä täti tokaisi "keskenkasvuinen pikkupillu ei ole vielä oppinut erottamaan hyvää panoa oikeasta rakastumisesta" - jäätävän suoraa steitmenttia :D

Luonnonvalinta korjaa vetelät pois. Elinkelpoiset jatkavat sukua.

Vierailija kirjoitti:

Luonnonvalinta korjaa vetelät pois. Elinkelpoiset jatkavat sukua.

Ei välttämättä. Elokuvan "Idioluutio" mukainen kehitys lisääntymisen osalta on havaittavissa nykyaikaisessa yhteiskunnassa...

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Siis täydellinen vastuuttomuus. Kaikki tehty valmiiksi ja sit kun pitäis jotain tehdä, niin AHISTAA. Jotenki surullista ja raivostuttavaa vellihousuilua samanaikaisesti.

Todella totta. Iso osa nuorten mielenterveysongelmista perustuu tähän. Ei ole saatu mitään todellisia onnistumisen kokemuksia, poikkeuksena urheilevat nuoret sekä akateemisesti kunnianhimoiset. Heillä on kokemusta siitä, miten palkitsevaa on, kun tekee itsensä eteen jotain. Suurimmalla osalla ei ole mitään hajua mistään, omatoimisuustaidot, yleissivistys ja kansalaistaidot loistavat poissaolollaan.

Iso osa nuorista miehistä turvautuu hoitamaan sitä ahdistustaan kannabiksella tai alkoholilla sekä yhä enenvällä todellisuudesta paolla, pystymättä hahmottamaan, miten pääsisivät tilanteessaan eteenpäin. Toki tässä on myös vanhemien roolilla iso merkitys. Vanhempien ei koskaan pitäisi  mahdollistaa sitä, että asiat luisuvat tällaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ExGamer kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ExGamer kirjoitti:

Osa kommentoi "mitä sitten jos joku pelaa kaiket päivät".

Vasta-argumentti: pelit ovat luonnoton dopamiiniautomaatti, joka passivoi ja estää tavoittelemasta oikeita asioita elämässä.

Ongelma on sama kuin huumeissa: oikotie onneen, jolloin häviää muiden asioiden tavoittelu.

Lopputuloksena on masennus, huono itsetunto, huono terveys, yms.

Olen sitä mieltä, että onnistumisen tunteet, kehittyminen, dopamiiniannokset pitää saada pääosin oikean elämän asioista.

Satunnainen pelaaminen on tietty ok. Kunhan siitä ei tule elämän tarkoitus.

T expelaaja

Mitä ovat oikeat asiat elämässä? Luettele vaikka 10 tärkeintä. 

TerveysIhmissuhteetLäheisen palveleminenTyöntekoLuontoRakkausOnnen löytäminen pienistä asioistaHengellisyysLuovuus (itsensä toteuttaminen)Kehittyminen ihmisenä

Terveyttä lukuunottamatta kerrankin minäkin pääsen sanomaan "vittu mitä paskaa" :D :D 

t. Mummo 

Onkos mummo ollut elämänsä ilman töitä ja ihmissuhteita?

Toki mummo on töitä tehnyt ja ihmissuhteitakin löytyy. Ymmärrän myös sinun listasi, mutta olet tuossa lähtenyt ajatuksesta, että listaamasi asiat olisivat kaikille jollain tavalla hyviä asioita. Terveyden suhteen kaikki varmaan ovatkin samaa mieltä, harva haluaisi olla sairaskaan. Mutta sitten päästäänkin heti seuraavaksi ihmissuhteisiin. Melkoinen osa ihmisten henkilökohtaisista ongelmista liittyy tavalla tai toisella ihmissuhteisiin. On juoppoa isää, narsistia äitiä, kateellisia sisaruksia, laiskoja tai pihtaavia puolisoita, hyväksikäyttäviä ystäviä, häiritseviä naapureita jne. Jo pelkkä sana "anoppi" aiheuttaa monille kylmiä väreitä. 

Läheisen palveleminen? Mitä tällä tarkoitat? Miksi pitäisi olla jollekin toiselle palvelija?

Työnteko sitten. Suurin osa suomalaisista käy töissä saadakseen palkkaa. On onni, jos voi tehdä työtä, josta pitää tai joka ei ainakaan joka aamu aiheuta ahdistusta. Niistäkin, jotka pitävät työstään, valtaosa lakkaisi laittamasta herätyskelloaan kuudelta soimaan ja lähtisi pimeässä räntäsateessa töihin,  jos pomo ilmoittaisi, että jatkossa tästä ei sitten makseta enää mitään. Työpaikkalla voi myös olla ihmissuhteita, jotka eivät ole millään tavalla mitattuna mukava asia. Työpaikkakiusaamista, syrjimistä, simputtava tai huono esimies jne. Palkkakin voi olla niin huono, että joutuu työssäkäynnistä huolimatta hakemaan asumistukea tai muita yhteiskunnan tukia. 

Luonto. Luonto on kiva juttu. Tosin joku betonihelvetissä asuva voi ehkä ajatella toisin. Kitukasvuinen koivu asfaltoidun parkkipaikan vieressä ei ehkä kauheasti sykähdytä. Mummokin osti aikoinaan asuntonsa luonnonläheiseltä alueelta, mutta vuosikymmenten varrella saanut seurata, miten metsät kaadetaan, puistoalueita pienennetään ja kaikki joutomaakin otetaan uusien kauppakeskusten, kerrostalojen ja  parkkipaikkojen käyttöön. Ainoa hyvä puoli on ollut, että asunnon arvo on noussut. 

Rakkaus. Mummokin on lukenut satuja. Siis niitä, missä prinssi saa prinsessansa ja he elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Rakkaus on ihan kiva asia, mutta usein siitä seuraa myös sydänsuruja, pettymyksiä, ristiriitoja ja pahimmassa tapauksessa jopa vihaa, kaunaa ja katkeruutta. 

Onnen löytäminen pienistä asioista. Niinkuin vaikka jääkylmästä kokiksesta, roiskeläppäpitsasta ja uudelle levelille pääsemisestä. 

Hengellisyys. On totta, että joillekin ihmisille uskominen yliluonnollisiin olentoihin tuottaa iloa. Asialla on kuitenkin myös kääntyöpuolensa. Ilon sijasta voikin tuntea ahdistusta ja pelkoa. 

Luovuus, itsensä toteuttaminen. Jos tavoitteena on tulla maailman parhaaksi Warcraftin pelaajaksi ja siinä onnistuu, niin menikö jokin pieleen?

Kehittyminen ihmisenä. Sanahelinää. Suuri osa ihmisistä ei kehity aikuiselämänsä aikana kovinkaan paljoa. Eikä välttämättä edes parempaan suuntaan. Aikuiselämä juostaan oravanpyörässä ja vanhana kiikkustuolissa harmitellaan, kun ei tullut elettyä kuten itse olisi halunnut. 

t. Mummo

 

Ei lisättävää, loistava kirjoitus!

Mummon logiikalla mikä tahansa elämän osa-alue on lähtökohtaisesti huono asia, jota kannatta välttää. Eikös tuonlaisella ajattelulla jäädä peräkammariin, kun kaikki on joka tapauksessa perseestä, ja mikään ei voi ikinä muuttua parempaan?

ExGamer kirjoitti:

Mummon logiikalla mikä tahansa elämän osa-alue on lähtökohtaisesti huono asia, jota kannatta välttää. Eikös tuonlaisella ajattelulla jäädä peräkammariin, kun kaikki on joka tapauksessa perseestä, ja mikään ei voi ikinä muuttua parempaan?

Mummon logiikalla jokaisen ihmisen tulisi tavoitella asioita, joita itse haluaa tavoitella. Ja antaa piut paut kaikille, jotka tulevat besserwissereinä kertomaan, mitä sinun kuuluu tai on oikein haluta.

t. Saija

Jos Pekko Aikamiespoika -leffat tehtäisiin tänään, millaisia ne olisi?

Vierailija kirjoitti:

ExGamer kirjoitti:

Mummon logiikalla mikä tahansa elämän osa-alue on lähtökohtaisesti huono asia, jota kannatta välttää. Eikös tuonlaisella ajattelulla jäädä peräkammariin, kun kaikki on joka tapauksessa perseestä, ja mikään ei voi ikinä muuttua parempaan?

Mummon logiikalla jokaisen ihmisen tulisi tavoitella asioita, joita itse haluaa tavoitella. Ja antaa piut paut kaikille, jotka tulevat besserwissereinä kertomaan, mitä sinun kuuluu tai on oikein haluta.

t. Saija

Kyllä, mutta se mitä ihminen haluaa, ei välttämättä ole hyväksi pitkällä tähtäimellä kyseiselle ihmiselle. Ainoa mittari ei voi olla se, että kunhan saa nautintoa. Sen vuoksi on hyvä punnita haluamisen kohteitaan ja tavoitteitaan isommassa mittakaavassa. Jos vain miettii sitä, että mikä tuntuu hyvältä tässä hetkessä, niin ajatellaan todella lyhytnäköisesti.

Tietenkään asioita ei tehdä siksi, että joku muu käskee. Mutta samalla on tärkeää kriittisesti arvioida omia halun kohteitaan.

Itse muistan, kuinka jo ekalla luokalla muut olivat niin eläväisiä ja itsevarmoja, kun itse olin varovainen ja arka. Ajattelin silloin, että ei noin saa käyttäytyä, tuo on väärin, pitää olla hissukseen paikallaan, olin vähän väärässä:D

Kuitenkin olen miettinyt, miksi ne muut olivat niin itsevarmoja jo silloin ja minä edelleen aikuisena ihmisenä opettelen sosiaalista kanssakäymistä. Tosi kiva, kun joutuu pinnistelemään ollakseen "normaali".

ExGamer kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ExGamer kirjoitti:

Mummon logiikalla mikä tahansa elämän osa-alue on lähtökohtaisesti huono asia, jota kannatta välttää. Eikös tuonlaisella ajattelulla jäädä peräkammariin, kun kaikki on joka tapauksessa perseestä, ja mikään ei voi ikinä muuttua parempaan?

Mummon logiikalla jokaisen ihmisen tulisi tavoitella asioita, joita itse haluaa tavoitella. Ja antaa piut paut kaikille, jotka tulevat besserwissereinä kertomaan, mitä sinun kuuluu tai on oikein haluta.

t. Saija

Kyllä, mutta se mitä ihminen haluaa, ei välttämättä ole hyväksi pitkällä tähtäimellä kyseiselle ihmiselle. Ainoa mittari ei voi olla se, että kunhan saa nautintoa. Sen vuoksi on hyvä punnita haluamisen kohteitaan ja tavoitteitaan isommassa mittakaavassa. Jos vain miettii sitä, että mikä tuntuu hyvältä tässä hetkessä, niin ajatellaan todella lyhytnäköisesti.

Tietenkään asioita ei tehdä siksi, että joku muu käskee. Mutta samalla on tärkeää kriittisesti arvioida omia halun kohteitaan.

On joukko asioita, jotka eivät varmasti ole pitkällä tähtäimellä hyväksi kenellekään. Kuten runsas alkoholinkäyttö, tupakointi tai ylipaino. Muuten elämässä on hyvin vähän asioita, joiden hyvyydestä pitkällä tähtäimellä on mitään takeita. On myös joukko ihmisiä, joilla on hyvin matala riskinottokyky. Moni nainen pysyttelee epätyydyttävässä tai jopa väkivaltaisessa parisuhteessa, koska ei uskalla ottaa riskiä, että pärjäisikin eron jälkeen paljon paremmin kuin ko suhteessa. Koska on olemassa riski, että ei pärjääkään. Suomessa on paljon työttömiä, mutta harva päättää työttömyytensä ryhtymällä yrittäjäksi. Koska yrittäjyydessä on riski. Tuttu ja turvallinen elämä on parempi kuin uusi ja epävarma. Siitäkin huolimatta, että joidenkin kohdalla riskinotto pitkällä tähtäimellä kannattaa. 

Tuolla aiemmin oli jo kirjoituksia, miten nämä nuoret miehet saataisiin itse haluamaan jotain muutakin kuin pelaaminen. Kukaan ei ole toistaiseksi esittänyt yhtäkään järkevää ja toteuttamiskelpoista  ratkaisua. 

Vierailija kirjoitti:

Mummon logiikalla jokaisen ihmisen tulisi tavoitella asioita, joita itse haluaa tavoitella. Ja antaa piut paut kaikille, jotka tulevat besserwissereinä kertomaan, mitä sinun kuuluu tai on oikein haluta.

t. Saija

Mummon logiikka ontuu, koska jos jokainen tekee vain mitä haluaa, johtaa se siihen, että me muut eli työsskäyvät vastuumme kantavat normikansalaiset maksetaan ne vapaitten luonnonlasten piut ja paut.

Jos ihminen sen sijaan hoitaa vastuunsa yhteiskunnalle ja maksaa veronsa, niin sen jäljeen toki voi tuhlata aikansa videopelien pelaamiseen tai mihin nyt sitten kukin haluaa. Tosin perheelliselle sekään ei ole vaihtoehto. Ne lapset ja perhe tulee ensin, sitten vasta se oma aika.

Vierailija kirjoitti:

Huonot vanhemmat psyykkisellä tasolla. Sori mutta kaikki tapaukset jotka olen nähnyt äiti on täysi psyykkinen hirviö.

Olisit kirjoittanut että "isä on täysi psyykkinen hirviö", niin ei tulisi yhtään alapeukkua.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tytöt ei jämähdä kotiin?

Hyvä kysymys. Yhteiskunnalliset selitykset eivät kelpaa, koska samassa yhteiskunnassa ne tytötkin elävät. Silti heillä on paljon harvinaisempaa, että jäädään kotiin makaamaan. Peliriippuvuus on naisilla paljon harvinaisempaa kuin miehillä. Mietin, voisiko miehen ja naisen aivoissa olla sellainen perustavanlaatuinen ero, että miehet ovat ylipäänsä taipuvaisempia addiktoitumaan? Päihdeongelmaisistakin ylivoimaisesti suurin osa on miehiä.

Olen tuollainen, paitsi aikamiestyttö. Olen ajautunut tähän huonojen sosiaalisten taitojen ja perfektionismin kautta. Ts. olen huono ihmisten kanssa, hyvä akateemisissa jutuissa, mutta en uskalla esim. hakea opiskelemaan tai töihin kun "en kuitenkaan osaa mitään". Vaadin itseltäni sitä että olen "valmis" jo alussa. Mikä on sinänsä pöljää kun yleensä olen hyvä kaikessa mihin ryhdyn, koulut ja lukiot kävin niin että kymppejä oli runsaasti ja muutenkin elämässä on tullut tehtyä asiat tip-top. Mutta jotenkin asenne on että kaikki tai ei mitään, ja virheitä en itselleni suo, joten en uskalla esim. hakea opiskelemaan tai töihin. En edes huonompiin töihin, kun mietin vaan että kuitenkin painan kassakoneesta jotain väärää nappia tai laitan tavaraa väärään hyllyyn, niin ei kannata hakea koko työpaikkaan. Päivät meneekin itseni vihaamiseen kun olen tälläinen, kun tiedän että potentiaali on mutta joku estää. Joku lukko mielessä. Apuakaan ei voi hakea kun varmaan vahingossa änkytän lääkärille tai jotain.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummon logiikalla jokaisen ihmisen tulisi tavoitella asioita, joita itse haluaa tavoitella. Ja antaa piut paut kaikille, jotka tulevat besserwissereinä kertomaan, mitä sinun kuuluu tai on oikein haluta.

t. Saija

Mummon logiikka ontuu, koska jos jokainen tekee vain mitä haluaa, johtaa se siihen, että me muut eli työsskäyvät vastuumme kantavat normikansalaiset maksetaan ne vapaitten luonnonlasten piut ja paut.

Jos ihminen sen sijaan hoitaa vastuunsa yhteiskunnalle ja maksaa veronsa, niin sen jäljeen toki voi tuhlata aikansa videopelien pelaamiseen tai mihin nyt sitten kukin haluaa. Tosin perheelliselle sekään ei ole vaihtoehto. Ne lapset ja perhe tulee ensin, sitten vasta se oma aika.

Minusta logiikka ei onnu yhtään, jos asettuu katsomaan asiaa toiselta kantilta. Mitä pitäisi tehdä, jotta nämä nuoret miehet saataisiin haluamaan yhteiskunnan kannalta tarpeellista oravanpyörässä juoksemista? Varmaan sen pitäisi ainakin jollain tavalla olla palkitsevampaa kuin nykytilanne? Monen motivaattori on raha, mutta miten motivoida niitä, jotka eivät kaipaa enempää rahaa? Miten saadaan nämä ihmiset haluamaan asioita, joissa tarvitaan rahaa ja jonka vuoksi he haluavat töihin ja maksaa veronsa? 

Mitä tulee lapsiin, niin vielä vuonna 2016 moni vela eli vapaaehtoisesti lapseton joutuu ulkopuolisille perustelemaan, miksi heillä ei ole lapsia ja ennenkaikkea miksi he eivät edes halua lapsia. Jotkut joutuvat perustelemaan, miksi eivät halua parisuhdettakaan. Minusta aika, jolloin opiskeltiin ammattiin, mentiin töihin, pariuduttiin, otettiin asuntolaina, hankittiin lapsia ja kärvisteltiin sen jälkeen eläkepäiviin asti ja pian sen jälkeen heitettiin veivit, on mennyttä. Ja hyvä niin, jos tuo kuvio ei ole alunperinkään ollut sitä mitä yksilö on elämältään toivonut. 

Maailma on muuttunut viimeisen 100 vuoden aikana enemmän kuin yhdenkään aikaisemman vuosisadan aikana. Vanhat systeemit ja odotukset eivät enää toimi. Vaikka miten päiväkodista lähtien yrittäisimme tasapäistää kansalaisia ja puristaa heitä samaan muottiin, se vaan ei onnistu. Itse asiassa tuo vain lisää niiden määrää, jotka eivät kummastakaan päästä siihen tasapäisyysputkeen mahdu. Eivätkä edes halua. Syyttelyn sijasta minusta pitäisi miettiä oikeita ratkaisuja, oikeita toimintamalleja. Ja ennenkaikkea asettaa oikeita tavoitteita maailmassa, jossa ihmisiä on jo aivan liikaa, töitä ei tule koskaan enää  riittämään kaikille, ympäristöongelmien määrä kasvaa jne. 

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummon logiikalla jokaisen ihmisen tulisi tavoitella asioita, joita itse haluaa tavoitella. Ja antaa piut paut kaikille, jotka tulevat besserwissereinä kertomaan, mitä sinun kuuluu tai on oikein haluta.

t. Saija

Mummon logiikka ontuu, koska jos jokainen tekee vain mitä haluaa, johtaa se siihen, että me muut eli työsskäyvät vastuumme kantavat normikansalaiset maksetaan ne vapaitten luonnonlasten piut ja paut.

Jos ihminen sen sijaan hoitaa vastuunsa yhteiskunnalle ja maksaa veronsa, niin sen jäljeen toki voi tuhlata aikansa videopelien pelaamiseen tai mihin nyt sitten kukin haluaa. Tosin perheelliselle sekään ei ole vaihtoehto. Ne lapset ja perhe tulee ensin, sitten vasta se oma aika.

Naisille siis synnytyspakko jottei osa naisista joudu kompensoimaan veloja synnyttämällä kymmeniä lapsia?