Kotiin jämähtäneet pelaavat aikamiespojat

Mä oon huomannut, että moni mies/poika häpeää kertoa pelaamisesta naiselle tapailuvaiheessa. Yleensä fiksuimmat miehet pelaavat edes jonkin verran eli pelaaminen ei ole kyllä omissa kirjoissa minkään sortin miinus vaan suuri plussa. En itse pelaa, mutta tiedän peleistä jonkin verran ja usein kyselen miehiltä pelaamisesta mikä usein tulkitaan aluksi niin että arvostelen pelaamista vaikka päinvastoin olen vain aiheesta kiinnostunut. Itse makaan oman vapaa-aikani kännykkä/läppäri kädessä, pelaaminen on ainakin huomattavasti kehittävämpää kuin av-palstan selailu. N23

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli viime keväänä tuollainen. Aikani marisin ja valitin, mutta sitten selvisi, että poika pelaa pokeria odotellessaan opiskelemaan lähtöä. Kesäkuussa osti oman yksiön pelirahoilla. Pelaaminen on vaihtunut sijoittamiseksi.

Tällainen esimerkki on kyllä yksi miljoonasta. Eikä sikäli sovi edes aloituksen kuvaukseen, koska onhan pojalla ollut selkeä päämäärä eli opiskelemaan on tähdännyt. Aloituksessa puhuttiin noista, joita ei kiinnosta mikään ja pelaavat vain.

Uskon että jotain yhteiskunnan rakenteissa mättää, kun tämmöinen ilmiö on päässyt syntymään. Miesten niskoilla on kamalasti paineita, työelämä on muuttunut epävarmaksi, meininki on todella suorituskeskeistä ja arvot pinnallisia. Masennus, peliaddiktio ja muut mielenterveysongemat näitä miehiä varmasti yhdistää, olen itsekin seurannut vierestä muutamaa. Näissä miehissä on kuitenkin keskenään paljon eroa. Jotkut ovat älykkäitä ja kouluttautuneita joilla olisi kyllä taitoa pärjätä, heiltä vain puuttuu motivaatio ja myöskin pakko elättää itsensä. On myös sitten niitä jotka ovat taantuneet tai oikeastaan jämähtäneet paapottaviksi, äiti antaa asua nurkissa, siivoaa, pyykkää, tuo ruuan nenän alle ja hoivaa. Eräältä tällaiselta äidin pojalta kuulin, ettei häntä huvita mennä työelämään kun se on yhteiskunnan horona olemista. 

Vierailija kirjoitti:

Uskon että jotain yhteiskunnan rakenteissa mättää, kun tämmöinen ilmiö on päässyt syntymään. Miesten niskoilla on kamalasti paineita, työelämä on muuttunut epävarmaksi, meininki on todella suorituskeskeistä ja arvot pinnallisia. Masennus, peliaddiktio ja muut mielenterveysongemat näitä miehiä varmasti yhdistää, olen itsekin seurannut vierestä muutamaa. Näissä miehissä on kuitenkin keskenään paljon eroa. Jotkut ovat älykkäitä ja kouluttautuneita joilla olisi kyllä taitoa pärjätä, heiltä vain puuttuu motivaatio ja myöskin pakko elättää itsensä. On myös sitten niitä jotka ovat taantuneet tai oikeastaan jämähtäneet paapottaviksi, äiti antaa asua nurkissa, siivoaa, pyykkää, tuo ruuan nenän alle ja hoivaa. Eräältä tällaiselta äidin pojalta kuulin, ettei häntä huvita mennä työelämään kun se on yhteiskunnan horona olemista. 

Yhteiskunnan rakenteissa mättää monikin asia. Ensimmäinen on, että työtehtäviä, joihin ei tarvita vähintään 3 vuotta kestänyttä koulutusta, ei juurikaan enää ole. Toinen on, että vaikka sulla olisi 3 tutkintoa, niin ei ole mitään takeita (muutamaa alaa lukuunottamatta), että saisit töitä. Kolmas on, että vaikka saisit töitä, saamallasi palkalla ei ehkä elä yhtään sen leveämmin kuin työttömänäkään. Neljäs on, että työsuhteesi saattaa olla sellainen, että joka päivä odotat, mahtaisiko huomenna olla töitä vai ei. Et siis voi oikein suunnitella elämässäsi yhtään mitään, koska olet 24/7 varalla, jos töitä sattuisikin taas muutamaksi tunniksi olemaan. Viides on, että yhteiskunta on nykyisin hyvin epävarma ja näköalaton tulevaisuuden suhteen. Vielä 1970- ja 1980-luvuilla jokainen suomalainen aikuinen tiesi, mitä tarkoittaa viisivuotissuunnitelma. Nykyisin yritykset elävät kvartaalitaloudessa eli 3 kuukauden välein katsotaan, potkitaanko työntekijöitä ulos vai palkataanko kenties lisää. Viisivuotissuunnitelmassa yritykset käyttivät voittojaan uusiin investointeihin ja tuotekehittelyyn, minkä ansiosta työpaikat säilyivät ja niitä tuli jopa lisää, vaikka juuri sillä hetkellä yritys ei taloudellisesti ollutkaan nousussa.

Tarkoitatko AP kodilla nyt vanhempien luona asumista?

Vierailija kirjoitti:

Syitä on varmasti useita, mutta minusta yksi suurimpia voisi olla, että elämällä ei ole mitään muutakaan tarjottavaa kuin pelaaminen. Nyt eletään eräänlaista näköalattomuuden aikaa. Irtisanomisia irtisanomisten perään. Juuri mikään ala ei ole enää varma työpaikan saamisen suhteen. Miksi opiskella, jos töitä ei kuitenkaan saa? Nämä miehet eivät juurikaan tarvitse rahaa kulutukseen. Yleensähän työssäkäynnin motiivina on raha, mutta jos yhteiskunnan tuilla tai vanhempien kustannuksellakin pärjää ihan riittävän hyvin, niin miksi vaivautua töihin? Pelaaminen on kuitenkin kivaa, siinä voi kehittyä ja saada onnistumisen kokemuksiakin. Kavereita on ympäri maailmaa. 

Tässä tulikin aika tyhjentävä vastaus. On vaikea löytää motivaatiota työntekoon ja opiskeluun, jos rahantarvetta ei juuri ole.

t. Peliriippuvainen opiskelija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syitä on varmasti useita, mutta minusta yksi suurimpia voisi olla, että elämällä ei ole mitään muutakaan tarjottavaa kuin pelaaminen. Nyt eletään eräänlaista näköalattomuuden aikaa. Irtisanomisia irtisanomisten perään. Juuri mikään ala ei ole enää varma työpaikan saamisen suhteen. Miksi opiskella, jos töitä ei kuitenkaan saa? Nämä miehet eivät juurikaan tarvitse rahaa kulutukseen. Yleensähän työssäkäynnin motiivina on raha, mutta jos yhteiskunnan tuilla tai vanhempien kustannuksellakin pärjää ihan riittävän hyvin, niin miksi vaivautua töihin? Pelaaminen on kuitenkin kivaa, siinä voi kehittyä ja saada onnistumisen kokemuksiakin. Kavereita on ympäri maailmaa. 

Miksi tytöt ei jämähdä kotiin?

Koska tytöt yleensä haluavat kaikenlaista, mihin tarvitaan rahaa. Vaatteita, meikkejä, matkustelua, kahviloissa käymistä jne. Tytöt myös yleensä haluavat oman kodin, jota voivat sisustaa mieleisekseen ja sisustamiseen tarvitaan rahaa. 

Jep, naiset ovat materialistisempia. Lisäksi he ovat paljon enemmän huolissaan siitä, mitä muut heistä ajattelevat. Sosiaalisten normien täyttäminen kaikin puolin on heille tärkeää, miehen valintakin pohjautuu vahvasti standardeihin.

Vierailija kirjoitti:

toisaalta tavallaan se suihinotto ei vie kauheasti aikaa ja sen jälkeen voin mennä tamppaamaan ne matot hyvillä mielin, kun tiedän että saan rakkautta osakseni. Jos tamppaan matot ja kuulen myöhemmin että ei nyt viitsi kun on niin myöhäistä niin miksi vitussa edes menin tamppaamaan ne matot. Olisin voinut pelata lasten kanssa playkkaa.

Eli olet tavallaan vähän niinkuin lapsen roolissa siinä perheessä? Autat äitiä pientä korvausta vastaan. Et näe itseäsi aikuisena. 

Jos asuisit yksin, sä joutuisit imuroimaan siellä ihan itse, voitko kuvitella? Vai tuleeko sun mamma imuroimaan ja pesemään sun pyykit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli viime keväänä tuollainen. Aikani marisin ja valitin, mutta sitten selvisi, että poika pelaa pokeria odotellessaan opiskelemaan lähtöä. Kesäkuussa osti oman yksiön pelirahoilla. Pelaaminen on vaihtunut sijoittamiseksi.

Tällainen esimerkki on kyllä yksi miljoonasta. Eikä sikäli sovi edes aloituksen kuvaukseen, koska onhan pojalla ollut selkeä päämäärä eli opiskelemaan on tähdännyt. Aloituksessa puhuttiin noista, joita ei kiinnosta mikään ja pelaavat vain.

jokaista menestyvää pokerinpelaajaa kohden löytyy 100, jotka ovat menettäneet kaikki rahansa.

Vierailija kirjoitti:

En oikeastaan keksi mitään muuta kuin tämän todellisuuden: työttömyys, liiallinen kulutuksen ihannointi, liiallinen suorittamisen vaatimus, tapojen turmelus joka aiheuttaa empatiakyvyttömyyttä ja kiusaamista, maailman saastuminen, sotien ja levottomuuksien pelko. Jos itsekin ahdistun, ja yritän vain katsella leffoja ja lueskella ja kutoa, poikani pakenevat tätä kauheaa todellisuutta pelimaailmaan. Välillä ajattelen, että ehkä tämä on todella joku juoni, jolla nuoret miehet syrjäytetään tahallaan. Kun ei ole töitä, koteloitukaa sinne omiin loukkoihinne. Älkää vain aktivoituko! 

Olet siis siirtänyt oman elämänpelkosi poikiisi, uskotellut heille, että elämä on "paha" paikka. 

Voit olla oikeassa, Kaffepulla! Kyllä elämä on minua kolhinut. Tai ehkä vain luen ja pohdiskelen liikaa. Mistä voisi ostaa elämäniloa, vaikka vain pari kiloa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki onhan se ikävää että huomattava osa kokonaisen sukupolven miehistä syrjäytyy kotiinsa, siihen on jokaisella varmasti oma syynsä miksi syrjäytyy. Ainoa mitä näissä kommenteissa ihmettelen on tämä "eivät edes seurustele" siis miksi ihmeessä pitäisi? Tekeekö se seurustelu jotenkin paremmaksi sekä aikaansaavaksi ihmiseksi?

Totta. Ja monessa kommentissa tuntuu perusoletuksena olevan että parisuhde tai edes se että "saisi naisia" toimisi parannuskeinona yleiselle apatialle.

Ei toinen ihminen voi parantaa eikä pelastaa, muutoksen on lähdettävä omasta itsestään. Jos ei tahtoa muutokselle ole, ei tule muutosta.

Koska se toimii. Kaveri oli eron jälkeen kuin maansa myynyt. Ei tehnyt muuta kuin ryyppäsi ja ryytyi kotona. Sai suhteella erään ns. paskaduunin, jossa ei viihtynyt yhtään, mutta jostain piti tienata viinarahat. Viikonloput makoili kotona ja joi. Tätä jatkui useampi vuosi, kunnes tapasi työpaikalla erään naisen. Molemmat kiinnostuivat toisistaan ja rupesivat seurustelemaan. Kaveri on nyt ihan eri mies. Hyväntuulinen ja suhtautuu tulevaisuuteen positiivisesti. Pääsi opiskelemaan kiinnostavaa alaa ja tekee ikävää duunia enää satunnaisesti keikkatyönä, kunnes saa oman alan töitä

Hyvä juttu tämä esimerkkisi, näinhän se monelle menee eron jälkeen sukupuolesta riippumatta. Ketjun aiheena on kuitenkin "kotiin jämähtäneet pelaavat aikamiespojat". Se on kuitenkin vähän eri juttu kuin eronnut ja töissäkäyvä aikuinen mies.

Niin ja pitkät ketjut tuppaavat rönsyilemään. Vastasin tosielämän esimerkillä väitteeseen, jonka mukaan parisuhde tai naisen saaminen ei toimisi parannuskeinona yleiselle apatialle. Minä väittäisin, että monen miehen elämä lähtisi rullaamaan ihan eri tavalla, jos saisi vierelleen kivan ja kiltin naisen

Ei se nyt ihan niin yksinkertaista ole. Itselläni on ollut yksi pitkä suhde, eikä se mun elämää parantanut tai huonontunut.

Olen vähän tommonen pelaaja nörtti, töissä käyn kummiskin. Olen aina ollut enemmän tai vähemmän masentunut ja ujo.

Oltiin exän kanssa monta vuotta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna exä muuttui, mutta minä en.

Alettiin parikymppisenä, itse kävin amiksen ja olin ihan tyytyväinen että kävin vaan töissä ja pelailin illalla. Tyttöystävä meni sitten yliopistoon, eikä siinä mitään, mutta kyllä meiltä loppui yhteiset aiheet. Hän halusi puhua vaikka kirjallisuudesta tai politiikasta mihin mulla ei juuri ole sanottavaa eikä oikeen kiinnosta. Ennen juteltiin jostain mitä yhteiset tutut teki jne ihan perusasioita.

Nyt kun ei enää vituta että tuli jätetyksi, ajattelen että niin oli parempi, ei sovittu toisillemme. En tiedä mitä ex tekee nykyään, mutta itse yhä lähinnä pelaan illat, pari kaveria on kyllä. Naisia ei ole ollu...

Kai te tajuatte että jos sen naisen saa, se pitäis pystyä pitämäänkin? Lisäksi pitäisi löytää sopiva nainen, ei oikeasti riitä vuosien päästä et on kiva ja nätti jos ei ole mitään yhteistä.

Ei se nainen ole ratkaisu, ymmärrän kyllä miksi luulee niin jos ei ole ikinä ollut naista.

Itse en ole vielä luovuttanut, en vaan jaksa mitenkään etsiä naista. Jos sellainen tulee duunista tms löydettyä niin hyvä, mutta en kuvittele naisen muuttavan mun elämää radikaalisti paremmaksi.

Mielestäni mies ei ole syrjäytynyt, jos hän käy töissä ja elättää itsensä. Moni tähänkin ketjuun kirjoittanut nuori mies kuulosti siltä, että kokee itsensä puutteelliseksi, kun ei ole tyttöystävää, eikä viihdy baareissa. Siis mitä ihmettä!

Sehän on ihan normaalia,  että viihtyy itsekseen. En minäkään viihdy baareissa, en kaipaa kaveriseuraa, tykkään olla töiden jälkeen kotona itsekseni ja puuhailla omia juttuja. Eihän se ole mitään syrjäytymistä!

Sitten jos itse kokee, että haluaa ehdottomasti sen parisuhteen, niin sitten vaan verkkoja veteen ja sitä rataa. Mutta moni ihminen elää ihan tyytyväisenä täyspainoista elämää ilman sitäkin. Esimerkiksi minä. Enkä todellakaan koe itseäni mitenkään vajavaiseksi tai huonommaksi kuin muut sen takia!

Mielestäni tässä narussa on nyt mennyt vähän asiat sekaisin, kun toiset puhuvat seurustelemattomuudesta, ja toiset syrjäytymisestä. Ne ovat kaksi ihan erillistä ilmiötä kuitenkin.

Surullinen tapaus,

-Sellaista on vapaus.

Vierailija kirjoitti:

No ihan siitä että miksi jonkun horoperseen pitäisi kiinnostaa? Paljon parempi tahkota jotain peliä kuin juosta tuolla akkojen perässä.

Miehenä halveksun näitä sovinistisia kommentteja. Ei naisten perässä tarvitse juosta. Yleensäkin katkeroitumisen ja neljän seinän sisään jämähtämiselle on syynä sosiaalisten kykyjen katoaminen. Teillä peliaddiktoituneilla on ongelma! Eikä ne ongelmat kieltämisellä 'mutku tykkään vaan pelata ja olla jatkuvasti puoliunessa kuin joku ameeba' parane. Ponnistellaan, jotta sosialisoituisitte ja sama meille vanhemmille. Suojelkaa ja hyysätkää vähemmän. Antakaa lasten mennä, kaikenlaisten muksujen kanssa. Pankaa pelikoneet pannaan. Voitte, koska vanhemmalla on diktaattorin oikeudet! Tämä pehmoilu ja loukkaamisen ja loukkaantumisen pelko tekee koko yhteiskunnasta sairaan, pelokkaan, sosiaalisesti rajoittuneen ja munattoman välisten yhteiskunnan.

Vierailija kirjoitti:

Tässä yhden sellaisen tarina:

Ulkona ollessa moni ei varmastikaan kuvittelisi minua sellaiseksi, koska pukeudun yleensä tyylikkäästi/trendikkäästi, parta on aina ajettu ja hiukset kammattu jne, ja voi olla että jos tekisin itse aloitteen niin saisinkin jonkun naisen lähtemään mukaani, mutta en todellakaan jaksa jahdata naisia. En pysty innostumaan naisesta joka ei ole ensin näyttänyt millään lailla olevansa kiinnostunut minusta.

Ja naisethan eivät tunnetusti tee aloitteita kuin korkeintaan niille kaikista miehekkäimmille jännämiehille, joten mieluummin vetelehdin kotona kuin etsin seuraa.

Tuskin olen ainoa. Toki jotkut miehet tietää etteivät he löytäisi seuraa vaikka yrittäisivätkin ja jäävät siksi kotiin.

Mikä tuo jännämies juttu on, taas jotain av:n harhoja?

Onko mun mies sitten sellainen, kun minä kysyin sitä ulos. Oli tosi ujon ja kohteliaan oloinen ja uimahallin kassalla töissä silloin.