Kotiin jämähtäneet pelaavat aikamiespojat

Sohvalla mahan kasvatusta. Heii...

Lätkäjätkäthän niitä kaljamahoja onkin. Eikä tartte edes istua sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Toki onhan se ikävää että huomattava osa kokonaisen sukupolven miehistä syrjäytyy kotiinsa, siihen on jokaisella varmasti oma syynsä miksi syrjäytyy. Ainoa mitä näissä kommenteissa ihmettelen on tämä "eivät edes seurustele" siis miksi ihmeessä pitäisi? Tekeekö se seurustelu jotenkin paremmaksi sekä aikaansaavaksi ihmiseksi?

Tätä minäkin ihmettelen. Seurustelemattomuus ja syrjäytyminen on kaksi ihan eri asiaa. 

Olen itse 40+ nainen, hyvätuoloinen ja akateemisesti koulutettu, mutta ei minullakaan ole koskaan ollut vakavaa parisuhdetta. Olenko minä nyt sitten syrjäytynyt?

Vierailija kirjoitti:

Naisille siis synnytyspakko jottei osa naisista joudu kompensoimaan veloja synnyttämällä kymmeniä lapsia?

Siis mitä ihmettä sönkötät siellä? Velaus ei liity syrjäytymiseen mitenkään. Itse asiassa suosittelen velautta lämpimästi kaikille, koska maapallolla on jo aivan liikaa ihmisiä. Oikea lapsiluku on 0 tai 1. 

Lapsia hankkikoot ne, joilla on siihen oikesti niitä taloudellisia ja psykologisia resursseja. Syrjäytyneillä harvemmin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki onhan se ikävää että huomattava osa kokonaisen sukupolven miehistä syrjäytyy kotiinsa, siihen on jokaisella varmasti oma syynsä miksi syrjäytyy. Ainoa mitä näissä kommenteissa ihmettelen on tämä "eivät edes seurustele" siis miksi ihmeessä pitäisi? Tekeekö se seurustelu jotenkin paremmaksi sekä aikaansaavaksi ihmiseksi?

Totta. Ja monessa kommentissa tuntuu perusoletuksena olevan että parisuhde tai edes se että "saisi naisia" toimisi parannuskeinona yleiselle apatialle.

Ei toinen ihminen voi parantaa eikä pelastaa, muutoksen on lähdettävä omasta itsestään. Jos ei tahtoa muutokselle ole, ei tule muutosta.

Sivuhuomiona: Kyllä naissuhteet auttavat varmasti miestä kuin miestä nousemaan kuopasta. Kukaan tuskin vväittää, että peräkammarinpojan tilannetta ei auttaisi jos hän yhtäkkiä saisi jostain kymmenen uutta ystävää, jotka kohtelevat häntä reilusti ja hyvin. Eihän ystävien määrällä pitäisi teoriassa olla mitään vaikutusta ihmisen itsetuntoon, mutta ihan tutkitustikin sillä on paljon vaikutusta. Ihan sama juttu naissuhteiden kanssa. Joo, ehkä ihanne olisi että mies ei määrittäisi arvoaan naisilla, mutta käytännössä ihminen on sellainen lauman säännöillä kulkeva elukka, että tyttöystävän tai yhdenillanjuttujen saaminen nostaa tyypillisesti miehen itsetuntoa, jos naissuhteet ovat muuten olleet todella vähäisiä. Miehiä voi syyttää pinnallisiksi idiooteiksi, kun saavat naisista itsetuntoboostia, mutta kritisoivista naisista (kuten miehistäkin) lähes jokaisen itsetunto riippuu jonkin verran sosiaalisesta suosiosta.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille siis synnytyspakko jottei osa naisista joudu kompensoimaan veloja synnyttämällä kymmeniä lapsia?

Siis mitä ihmettä sönkötät siellä? Velaus ei liity syrjäytymiseen mitenkään. Itse asiassa suosittelen velautta lämpimästi kaikille, koska maapallolla on jo aivan liikaa ihmisiä. Oikea lapsiluku on 0 tai 1. 

Lapsia hankkikoot ne, joilla on siihen oikesti niitä taloudellisia ja psykologisia resursseja. Syrjäytyneillä harvemmin on.

Joo oikeesti ärsyttää, kun väkuluku vaan kasvaa. Haluisin teleportata itteni johonkin 70-80-luvulle. Silloin Suomessa ja maailmassa oli vähemmän ihmisiä ja muutenkin rakastan noita aikakausia. Ärsyttää myös tää muuttoliike muualta Suomesta tänne pk seudulle. Tänne vaan pukkaa uutta kerrostaloa jokaiselle nurmipläntille ja kohta ei oo mitää luontoa jäljellä, kauheat ruuhkat joka paikassa ja mulla myös ahdistus, kun ihmispaljous ahdistaa. Lisäks mua ahdistaa, että vanhoja rakennuksia puretaan ja tilalle tulee jotain iloisen värikkäitö ällötyksiä. Nekin 70-luvun tasakattoiset lähiöostaritkin on osa meidän kulttuurihistoriaa ja niissä on sitä henkeä ja tunnelmaa, mitä ei uusissa rakennuksissa ole. Jotain on pielessä, kun muu Suomi autioituu ja k-seutu pursuaa kansaa. Ja sitä jotain ei ratkaista rakentamalla aina vaan lisää uusia taloja tänne pk-seudulle ja jättämällä muun suomen rakennukset mätänemään - eihän tässä ole mitään järkeä!

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummon logiikalla jokaisen ihmisen tulisi tavoitella asioita, joita itse haluaa tavoitella. Ja antaa piut paut kaikille, jotka tulevat besserwissereinä kertomaan, mitä sinun kuuluu tai on oikein haluta.

t. Saija

Mummon logiikka ontuu, koska jos jokainen tekee vain mitä haluaa, johtaa se siihen, että me muut eli työsskäyvät vastuumme kantavat normikansalaiset maksetaan ne vapaitten luonnonlasten piut ja paut.

Jos ihminen sen sijaan hoitaa vastuunsa yhteiskunnalle ja maksaa veronsa, niin sen jäljeen toki voi tuhlata aikansa videopelien pelaamiseen tai mihin nyt sitten kukin haluaa. Tosin perheelliselle sekään ei ole vaihtoehto. Ne lapset ja perhe tulee ensin, sitten vasta se oma aika.

Minusta logiikka ei onnu yhtään, jos asettuu katsomaan asiaa toiselta kantilta. Mitä pitäisi tehdä, jotta nämä nuoret miehet saataisiin haluamaan yhteiskunnan kannalta tarpeellista oravanpyörässä juoksemista? Varmaan sen pitäisi ainakin jollain tavalla olla palkitsevampaa kuin nykytilanne? Monen motivaattori on raha, mutta miten motivoida niitä, jotka eivät kaipaa enempää rahaa? Miten saadaan nämä ihmiset haluamaan asioita, joissa tarvitaan rahaa ja jonka vuoksi he haluavat töihin ja maksaa veronsa? 

Tämä on hyvä näkemys. Voisi olla tarpeen muokata kannustimia, jotta saadaan haluamaan "oikein". Porkkanaa tai keppiä siis peliin.

Jos ei ole porkkanaa eikä keppiä, jää koneelle nyhjöttämään?

Toisaalta olisi tärkeää, että halu oikeanlaiseen toimintaan lähtisi itsestä, ulkoisista kannustimista riippumatta. Kaikki eivät vain kykene siihen.

ExGamer kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummon logiikalla jokaisen ihmisen tulisi tavoitella asioita, joita itse haluaa tavoitella. Ja antaa piut paut kaikille, jotka tulevat besserwissereinä kertomaan, mitä sinun kuuluu tai on oikein haluta.

t. Saija

Mummon logiikka ontuu, koska jos jokainen tekee vain mitä haluaa, johtaa se siihen, että me muut eli työsskäyvät vastuumme kantavat normikansalaiset maksetaan ne vapaitten luonnonlasten piut ja paut.

Jos ihminen sen sijaan hoitaa vastuunsa yhteiskunnalle ja maksaa veronsa, niin sen jäljeen toki voi tuhlata aikansa videopelien pelaamiseen tai mihin nyt sitten kukin haluaa. Tosin perheelliselle sekään ei ole vaihtoehto. Ne lapset ja perhe tulee ensin, sitten vasta se oma aika.

Minusta logiikka ei onnu yhtään, jos asettuu katsomaan asiaa toiselta kantilta. Mitä pitäisi tehdä, jotta nämä nuoret miehet saataisiin haluamaan yhteiskunnan kannalta tarpeellista oravanpyörässä juoksemista? Varmaan sen pitäisi ainakin jollain tavalla olla palkitsevampaa kuin nykytilanne? Monen motivaattori on raha, mutta miten motivoida niitä, jotka eivät kaipaa enempää rahaa? Miten saadaan nämä ihmiset haluamaan asioita, joissa tarvitaan rahaa ja jonka vuoksi he haluavat töihin ja maksaa veronsa? 

Tämä on hyvä näkemys. Voisi olla tarpeen muokata kannustimia, jotta saadaan haluamaan "oikein". Porkkanaa tai keppiä siis peliin.

Jos ei ole porkkanaa eikä keppiä, jää koneelle nyhjöttämään?

Toisaalta olisi tärkeää, että halu oikeanlaiseen toimintaan lähtisi itsestä, ulkoisista kannustimista riippumatta. Kaikki eivät vain kykene siihen.

Tuohon sun viimeiseen kappaleeseen.... ketjussa jo ehdotettiin, että ne tavalliset nuoret miehet, jotka nyt elävät unelmaansa, kertoisivat  elämästään teinipojille. Kertoisivat, miten sellaisen elämän ovat saavuttaneet, mitä joutuneet tekemään sen eteen. Tämä idea on kuitenkin jo tyrmätty, koska miehiä ei kiinnosta muiden miesten elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ExGamer kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ExGamer kirjoitti:

Osa kommentoi "mitä sitten jos joku pelaa kaiket päivät".

Vasta-argumentti: pelit ovat luonnoton dopamiiniautomaatti, joka passivoi ja estää tavoittelemasta oikeita asioita elämässä.

Ongelma on sama kuin huumeissa: oikotie onneen, jolloin häviää muiden asioiden tavoittelu.

Lopputuloksena on masennus, huono itsetunto, huono terveys, yms.

Olen sitä mieltä, että onnistumisen tunteet, kehittyminen, dopamiiniannokset pitää saada pääosin oikean elämän asioista.

Satunnainen pelaaminen on tietty ok. Kunhan siitä ei tule elämän tarkoitus.

T expelaaja

Mitä ovat oikeat asiat elämässä? Luettele vaikka 10 tärkeintä. 

TerveysIhmissuhteetLäheisen palveleminenTyönteko Hyödyksi oleminen LuontoRakkausOnnen löytäminen pienistä asioistaHengellisyysLuovuus (itsensä toteuttaminen)Kehittyminen ihmisenä

fix'd

Niin, olisihan se ihan kamalaa, olla hyödyksi jollekulle toiselle, kun ei itsekään koskaan pääse hyötymään kenestäkään muusta. Eikun..

Häh? Pointti oli että työnteko ei välttämättä anna sitä hyödyksi olemisen fiilistä, joka tuo onnea elämään. 

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki onhan se ikävää että huomattava osa kokonaisen sukupolven miehistä syrjäytyy kotiinsa, siihen on jokaisella varmasti oma syynsä miksi syrjäytyy. Ainoa mitä näissä kommenteissa ihmettelen on tämä "eivät edes seurustele" siis miksi ihmeessä pitäisi? Tekeekö se seurustelu jotenkin paremmaksi sekä aikaansaavaksi ihmiseksi?

Tätä minäkin ihmettelen. Seurustelemattomuus ja syrjäytyminen on kaksi ihan eri asiaa. 

Olen itse 40+ nainen, hyvätuoloinen ja akateemisesti koulutettu, mutta ei minullakaan ole koskaan ollut vakavaa parisuhdetta. Olenko minä nyt sitten syrjäytynyt?

Et, mutta oletkin nainen.

A woman's test in life, is material. A man's test in life, is a woman.

...

If a man could fuck in a cardboard box, he'd never build a house!

Vierailija kirjoitti:

Tämä mahdollistetaan heille. Jos olisi aamulla ekana pakko miettiä toimeentuloa, että saa katon pään päälle ja murua rinnan alle, niin eipä pelaamaan voisi jäädä. Miettikääpä jälleenrakennusSuomea sotien jälkeen, olisiko nuorilla miehillä ollut mahdollisuutta jäädä lorvimaan?

 Alkoi huvittamaan se mielikuva kun mietin tätä, että jos ne sotien jälkeiset nuoret miehet olisivatkin vain jääneet kotiin makoilemaan ja välillä leikkineet vaikka piilosta ja vaatineet ruokaa kun muut jälleenrakensivat maata :D

Vierailija kirjoitti:

ExGamer kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummon logiikalla jokaisen ihmisen tulisi tavoitella asioita, joita itse haluaa tavoitella. Ja antaa piut paut kaikille, jotka tulevat besserwissereinä kertomaan, mitä sinun kuuluu tai on oikein haluta.

t. Saija

Mummon logiikka ontuu, koska jos jokainen tekee vain mitä haluaa, johtaa se siihen, että me muut eli työsskäyvät vastuumme kantavat normikansalaiset maksetaan ne vapaitten luonnonlasten piut ja paut.

Jos ihminen sen sijaan hoitaa vastuunsa yhteiskunnalle ja maksaa veronsa, niin sen jäljeen toki voi tuhlata aikansa videopelien pelaamiseen tai mihin nyt sitten kukin haluaa. Tosin perheelliselle sekään ei ole vaihtoehto. Ne lapset ja perhe tulee ensin, sitten vasta se oma aika.

Minusta logiikka ei onnu yhtään, jos asettuu katsomaan asiaa toiselta kantilta. Mitä pitäisi tehdä, jotta nämä nuoret miehet saataisiin haluamaan yhteiskunnan kannalta tarpeellista oravanpyörässä juoksemista? Varmaan sen pitäisi ainakin jollain tavalla olla palkitsevampaa kuin nykytilanne? Monen motivaattori on raha, mutta miten motivoida niitä, jotka eivät kaipaa enempää rahaa? Miten saadaan nämä ihmiset haluamaan asioita, joissa tarvitaan rahaa ja jonka vuoksi he haluavat töihin ja maksaa veronsa? 

Tämä on hyvä näkemys. Voisi olla tarpeen muokata kannustimia, jotta saadaan haluamaan "oikein". Porkkanaa tai keppiä siis peliin.

Jos ei ole porkkanaa eikä keppiä, jää koneelle nyhjöttämään?

Toisaalta olisi tärkeää, että halu oikeanlaiseen toimintaan lähtisi itsestä, ulkoisista kannustimista riippumatta. Kaikki eivät vain kykene siihen.

Tuohon sun viimeiseen kappaleeseen.... ketjussa jo ehdotettiin, että ne tavalliset nuoret miehet, jotka nyt elävät unelmaansa, kertoisivat  elämästään teinipojille. Kertoisivat, miten sellaisen elämän ovat saavuttaneet, mitä joutuneet tekemään sen eteen. Tämä idea on kuitenkin jo tyrmätty, koska miehiä ei kiinnosta muiden miesten elämä. 

Joo'o. Tervehenkisiä idoleita täytyy aina olla. Omalla kohdalla peräkammariuskäyttäytymistä tuli pääosin kasvatuksen takia (uskoisin): vanhemmat eivät vaatineet paljoa, ja äiti oli laiskuuden huipentuma. Eivät puskeneet mihinkään.

Jouduin sitten aikuisena itse opiskelemaan itsekuria, tavoitteita yms. Vaikea tie se on, vieläkin on vääntöä.

Merkittävä tekijä kohdallani myös se että nautin yksinäisyydestä, kuten moni muukin täällä kommentoinut.

ExGamer

Kunhan VR-lasit yleistyy, ei kukaan hullu enää huoli nalkuttavaa ja pihtaavaa akka.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan VR-lasit yleistyy, ei kukaan hullu enää huoli nalkuttavaa ja pihtaavaa akka.

Toivottavasti se aika koittaa pian, niin ei tarvitse jatkuvasti lukea nalkuttavista ja pihtaavista akoista kommentteja miehiltä, jotka eivät ole koskaan olleet parisuhteessa naisen kanssa.

"..on vaikea löytää joku jos et tosissasi usko että olet sen arvoinen tai että se on mahdollista."

Taidat kampata itseäsi, kuten tässä jutussa? -> http://blog.fi.happypancake.com/826-2/ 

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummon logiikalla jokaisen ihmisen tulisi tavoitella asioita, joita itse haluaa tavoitella. Ja antaa piut paut kaikille, jotka tulevat besserwissereinä kertomaan, mitä sinun kuuluu tai on oikein haluta.

t. Saija

Mummon logiikka ontuu, koska jos jokainen tekee vain mitä haluaa, johtaa se siihen, että me muut eli työsskäyvät vastuumme kantavat normikansalaiset maksetaan ne vapaitten luonnonlasten piut ja paut.

Jos ihminen sen sijaan hoitaa vastuunsa yhteiskunnalle ja maksaa veronsa, niin sen jäljeen toki voi tuhlata aikansa videopelien pelaamiseen tai mihin nyt sitten kukin haluaa. Tosin perheelliselle sekään ei ole vaihtoehto. Ne lapset ja perhe tulee ensin, sitten vasta se oma aika.

toisaalta tavallaan se suihinotto ei vie kauheasti aikaa ja sen jälkeen voin mennä tamppaamaan ne matot hyvillä mielin, kun tiedän että saan rakkautta osakseni. Jos tamppaan matot ja kuulen myöhemmin että ei nyt viitsi kun on niin myöhäistä niin miksi vitussa edes menin tamppaamaan ne matot. Olisin voinut pelata lasten kanssa playkkaa.

Minä säälin näitä miehiä. Tuo elämäntapa on helppo ja turvallinen, tavallaan myös vanhemmillekin. Poika ei ainakaan ryyppää ja käy huonoissa naisissa. Mutta kyllä siinä menee elämä hukkaan.

Nuoren miehen kuuluu minusta "nähdä mualimaa" tehdä virheitä ja sotkea kätensä.

Luultavasti katuvat vanhana menettämiään vuosia.

Perhe-elämää nyt ei tarvitse havitella, se on yliarvostettua.

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen, paitsi aikamiestyttö. Olen ajautunut tähän huonojen sosiaalisten taitojen ja perfektionismin kautta. Ts. olen huono ihmisten kanssa, hyvä akateemisissa jutuissa, mutta en uskalla esim. hakea opiskelemaan tai töihin kun "en kuitenkaan osaa mitään". Vaadin itseltäni sitä että olen "valmis" jo alussa. Mikä on sinänsä pöljää kun yleensä olen hyvä kaikessa mihin ryhdyn, koulut ja lukiot kävin niin että kymppejä oli runsaasti ja muutenkin elämässä on tullut tehtyä asiat tip-top. Mutta jotenkin asenne on että kaikki tai ei mitään, ja virheitä en itselleni suo, joten en uskalla esim. hakea opiskelemaan tai töihin. En edes huonompiin töihin, kun mietin vaan että kuitenkin painan kassakoneesta jotain väärää nappia tai laitan tavaraa väärään hyllyyn, niin ei kannata hakea koko työpaikkaan. Päivät meneekin itseni vihaamiseen kun olen tälläinen, kun tiedän että potentiaali on mutta joku estää. Joku lukko mielessä. Apuakaan ei voi hakea kun varmaan vahingossa änkytän lääkärille tai jotain.

Aloin melkein itkeä kun luin viestisi. Itsekin olen tässä "vanhanapiikana"/peräkammarin tyttönä ja suoraan sanottuna aika hukassa. Samaistuin tuohon mainitsemaasi perfektionismiin ja siihen, että pitäisi olla "valmis". En siedä virheitä itseltäni, niitä kyllä silti ikävä kyllä tulee ja täten pönkittävät huonoa itsetuntoani. Koen itseni suht normaaliksi sillä tavalla, että olen aina pärjännyt esim. koulussa (vaikkakin hieman alisuoriutuen enkä siis kymppiriveillä), hoidan omat raha-asiani mallikkaasti, minulla on täysin tavallisia, töissäkäyviä kavereita jne. vaikka toisaalta tiedostan, että vanhempien luona asuminen tämän ikäisenä ei ole tavallista. Selkeästi ihmiset haluavat löytää jonkin helposti selitettävän ja sopivan syyn elämäntilanteelleni, esimerkiksi heikkolahjaisuus. Kun onhan tämä nyt vain niin helvetin outoa, eihän näin nyt kuuluisi, eikös sitä nyt pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Minä säälin näitä miehiä. Tuo elämäntapa on helppo ja turvallinen, tavallaan myös vanhemmillekin. Poika ei ainakaan ryyppää ja käy huonoissa naisissa. Mutta kyllä siinä menee elämä hukkaan.

Nuoren miehen kuuluu minusta "nähdä mualimaa" tehdä virheitä ja sotkea kätensä.

Luultavasti katuvat vanhana menettämiään vuosia.

Perhe-elämää nyt ei tarvitse havitella, se on yliarvostettua.

Samaa mieltä. Täällä välillä toistellaan, että ainakaan poika ei ole kylillä ryyppäämässä ja tekemässä pahoja, kun nyhjöttää kotona kaikki päivät, mutta paljon enemmän mä olisin huolissani juuri tuosta jälkimmäisestä noin syrjäytymiskehitystä ajatellen. Se kylillä hilluminen on kuitenkin sitä elämää ja opettaa sosiaalisia taitoja, ja siellä mahdollisesti tulee tehtyä tuttavuutta vastakkaiseen sukupuoleenkin.

Täältäkin löytyy perfektionismia ja virheiden pelkäämistä. Se sitoo.

Asiaa vain pahentaa, jos ei mene maailmaan tekemään virheitä. Sitä kautta oppisi sietämään virheitä.

Se on pitkä ja vaikea prosessi, tiedän. On hyvä aloittaa pienistä asioista.

Harmillisin valinta on jäädä kotiin.

Kyllä se siitä, pieni askel kerrallaan.

ExGamer

Minkä takia näitä "aikamiespoikia" saa haukkua ja pitää b-luokan ihmisinä? Mitä pahaa ne on ikinä teille tehneet?