Kotiin jämähtäneet pelaavat aikamiespojat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peräkammarin poikia on aina ollut, ei se pelaamisesta johdu. Vanhemmat ei oo vaan osanneet hommaansa eli ei olla oltu aidosti kiinnostuneita lapsesta heti pienestä pitäen. Uskottu että koulu hoitaa ja käyty itse töissä. Ei olla aidosti herätetty innostusta elämään ja vastuuntuntoa maailmasta, sellaista aitoa elämänjanoa.  Ei tuettu kaverisuhteita, keskustelutettu tärkeistä asioista, tutustuttu siihen, kuka se oma lapsi oikein on. Sitten nuoriso pakenee koneisiin kun ei nähdä maailman tarjoavan mitään. 

Siis mitä? Syyllistät vanhempia?

Okei, olkoon sitten niin. Mutta totuushan on, että elämä on kauheaa. Pieni ihminen ei voi vaikuttaa juuri mihinkään. Kaikki muu on itsepetosta!

Elämänjano joko on tai ei. Joillakin on sitä itsestään. Niille, joilla sitä ei ole, ei voi sitä väkisin luoda. Tiedän sen itsestäni. Tuollainen syyllistävä soopa, jota kirjoitit, on vain ärsyttävää eikä auta ketään. Paitsi niitä, joiden lapset ovat syntymässään sattuneet saamaan elämänjanon. Heidän vanhempansa uskovat olevansa muita parempia ja ylpeilevät pöyhkeinä vanhemmuustaidoillaan. Hyi.

Täh, eihän tuossa syyllistetä!! Jos päättää hankkia lapsen niin sisoutuu vanhemmuuteen. Ja se vanhemmuus on muutakin kuin murokulho eteen ja telkka auki.  Tottakai persoonakin vaikuttaa, mutta vanhempien tehtävä on omalla esimerkillään näyttää kuinka eletään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua pelottaa, että meidän pojista tulee tuollaisia. En tiedä, miten heidät saisi irti koneelta. Ovat lukiolaisia, joten päivät kyllä ovat koulussa, mutta koulusta tultuaan eivät läksyjen lisäksi tee muuta kuin ovat koneella. Myös viikonloput ja lomat kuluvat koneen äärellä. Eivät pelkästään pelaa, vaan surffailevat netissä ja ihan hyödillistäkin sieltä oppivat, sitä en kiistä. Molemmilla on tietoa hirveän paljon, ovat älykkäitä ja koulu menee loistavasti. Vanhempi kirjoittaa keväällä ja nyt syksyllä kirjoitti jo kolme ainetta ja kaikki lähti ällinä. Ja kyllä tällä vanhemmalla on jo tiedossa mitä haluaa opiskelemaankin, nuoremmalla ei ole hajuakaan.

Kavereitakaan ei enää juuri ole, mitä nyt netissä joskus juttelevat kavereilleen. Mitään harrastuksia ei ole. Monenlaista on ollut tarjolla ja ovat jotain kokeilleetkin ja aiemmin vähän painostettiinkin, että jotain pitää harrastaa, mutta eipä noin isoja enää voi pakottaa. Kotitöitä joutuvat kyllä tekemään, tiskikonetta tyhjentämään, imuroimaan, nurmikkoa leikkaamaan, saunaa lämmittämään, auttamaan ruuanlaitossa, mutta silti tuntuu, että eivät ole oppineet mitään. Tytöistä eivät ole koskaan edes puhuneet ja missäpä voisivat tyttöjä tavatakaan, kun eivät käy missään. En tiedä mitä pitäisi tehdä.

Tytär taas on ihan toisenlainen, on harrastuksia ja kavereita, järkkäävät milloin mitäkin bileitä, käyvät elokuvissa, syömässä, discossa, luokkiksissa, nuorisotilassa. Harrastaa liikuntaa ja huolehtii terveellisistä elämäntavoista. Kotonakin ollessaan tekee enimmäkseen jotain muuta kuin on koneella, vaikka sitäkin harrastaa, mutta kohtuullisissa määrin. En tajua miten pojatkin saisi jotenkin mukaan tähän elämään? Monesti ihan ahdistaa tämä tilanne, poikien itsensä mielestä kaikki on ok, hehän tekevät sitä mistä tykkäävät!

Meni nyt vähän ohi tämän avautumisen pointti. Ensinnäkin pelaaminenhan ON harrastus siinä missä vaikka postimerkkien keräilykin. Vai liikuntaharrastuksiako tarkoitit? Toisekseen pojilla kuulostaisi pelaamisesta huolimatta olevan kouluasiat kunnossa ja kotitöitäkin tekevät, joten millä perusteella päättelit, että heistä olisi tulossa uusavuttomia, työttömiä syrjäytyneitä? Kolmanneksi, onko "tämän elämän" oikeaoppinen eläminen mielestäsi sitä, että riekkuu kaupungilla ja bileissä ym. vapaa-aikansa ja/tai että on oltava seurustelukumppani?

Ilmaisin varmaan huoleni epäselvästi, pelkään siis, että he eivät pärjää itsenäisessä elämässä. Ihan jo se, että ei ole ketään kavereita, on mielestäni aika huolestuttavaa. Ei kaikkien tarvitse olla hirveän sosiaalisia, niinkuin nykyään oletetaan, mutta kyllä kaikki tarvitsevat ainakin pari ystävää. Eikö elämä ole yksinäistä ja ikävää ilman ystäviä? Eihän aikuinen halua, että ainoat läheiset ihmiset ovat omat vanhemmat? Kyllä mulle ainakin ne muutama ystävä perheen lisäksi ovat ihan elintärkeitä.

Pelkään myös, että poikamme eivät löydä elämänkumppania, mikäli haluavat. Pidän myös rakkautta ja lämmintä ihmissuhdetta tärkeänä osana elämää. Toki voi elää elämänsä onnellisena yksinkin, mutta suurin osa kuitenkin haluaa parisuhteen. Työnsaanti tulee olemaan tulevaisuudessa todella vaikeaa, vaikka olisi kaikkien vaatimusten mukainen, mutta toivon todella, että näille "nörteille" löytyy jotain heille sopivaa työtä. Meidänkin pojat osaa tehdä jotain kotitöitä, kunhan käskee ja ohjaa, mutta pelottaa, osaavatko oikeasti hoitaa kaikki asiansa, opiskelut, tuleeko opintotuki haettua, hammaslääkäri tilattua jne. Toivon, että tämä on vain äidin liiallista huolehtimista, eikä aiheellista.

Ja en todellakaan ajattele, että kaikkien pitää riekkua baareissa, päinvastoin ennemminkin, tosin voi sielläkin joskus käydä, jos haluaa. Minusta vain elämä jää elämättä, jos sen viettää lähinnä netissä ja pelien äärellä. Niitäkin voi harrastaa, mutta johan fyysinen kuntokin kärsii, kun ei liiku ollenkaan. Vähitellen meneekin mielenkiinto kaikkeen muuhun kun koneella istumiseen, mikään ei tunnu oikein miltään siihen verrattuna, että "kaikki" on käsillä heti ja jatkuvasti. Minusta olisi hyvä kehittää itseään monipuolisesti ja nauttia elämästä vähän laajemmin kuin pelkästään koneen ääressä istuen.

Mistäs tiedät että heillä ei ole ystäviä? Monilla pelaajilla on yllättävän laaja tuttavapiiri, vaikkeivät fyysisesti näitä kovin usein näekään. Itse olin tuollainen kotiinsa jumittunut nörtti 2000-luvun molemmin puolin ja tutustuin kymmeniin ihmisiin ympäri maailman. Silloin pelattiin yhdessä, sittemmin ihmiset opiskelivat, valmistuivat, menivät töihin kuka mitäkin. Tuota porukkaa olen myöhemmin (nyt kun siihen on varaa) nähnyt myös livenä, ympäri maailmaa ja tätä samaa porukkaa olen myös majoittanut kotonani kun ovat tulleet Suomeen. Parin vuoden välein järjestetään edelleen myös isompi miitti milloin missäkin maassa, vaikkeivät kaikki enää yhdessä pelaakaan.

Sitä kautta olen saanut myös kaksi työpaikkaa Suomesta ja yhden Yhdysvalloista - sitä samaa nörttiporukkaa on nykyään nimittäin yllättävän korkeilla palleilla ja 16-tuntiset tiiviit tiimipelisessiot kyllä tutustuttaa porukan sen verran hyvin, että monia tyyppejä uskaltaisin suositella itsekin.

No ikävä kyllä tiedän, että heillä ei ole ystäviä. Viimeksi eilen asiasta juteltiin ja molemmat pojat olivat itsekin sitä mieltä, että kaipaavat kavereita, mutta eivät ole kiinnostuneita enää samoista asioista kuin kaverit, joiden kanssa viettivät aikaansa vielä muutama vuosi sitten. Yksi kaveri on jatkanut jalkapalloharrastusta, lisäksi hänellä on vakituinen tyttöystävä. Toinen lähti erikoislukioon toiselle paikkakunnalle ja hänellä on uusi kaveriporukka. Kolmas rassaa autoaan, on jatkanut kalastusharrastustaan ja soittamist bändissä. Jnejne. Kyllä todella toivoisin, että omilla pojillanikin olisi jotakin muutakin kuin vain tietokone.

Erityisen huolestunut olen, että tuleeko asiat hoidettua. Aika usein ne jäävät nytkin hoitamatta, joskus tulee aamulla nukuttua pommiin, kun on oltu koneella liian myöhään. Ja entä fyysinen kunto, eikö teitä, jotka vain istutte ja pelaatte, huolestuta kuntonne? Nykyään yhä nuoremmilla on esim. selkävaivoja, niska-hartiakipuja, päänsärkyä. Lihasten tehtävä on mm. tukea luustoa,  entä kun lihakset ovat heikot? Unirytmi menee sekaisin ja mitä kun muuttaa omaan kämppään, ei ole ketään, joka edes vähän katsoisi nukkumisen perään. Tuleeko siivottua, laitettua terveellistä ruokaa?

Hienoa, että sinulla ja kaikilla pelikavereillasi menee loistavasti ja olet onnellinen! Juuri sitähän sitä toivoo paitsi omille nuorilleen, niin myös ihan kaikille muillekin. Kaikille ei kuitenkaan käy yhtä onnellisesti, vaan monet erakoituvat ihan täysin ja syrjäytyvät ja se tapahtuu usein juuri siinä vaiheessa, kun pitäisi ottaa vastuu omasta elämästään. Ihan sama kuin vaikka alkoholin kanssa, joku tulee siitä täysin riippuvaiseksi, joku osaa nautiskella fiksusti.

Vierailija kirjoitti:

Mistä teidän mielestänne tämä ilmiö johtuu? Että pojat jämähtävät huoneeseensa pelaamaan eikä mikään kiinnosta.

Pelaaminen on hyvä harrastus. Nappasin itselleni ihanan miehen tuolla taustalla. Älykäs, kiltti, komea ja intohimoinen!

Osa kommentoi "mitä sitten jos joku pelaa kaiket päivät".

Vasta-argumentti: pelit ovat luonnoton dopamiiniautomaatti, joka passivoi ja estää tavoittelemasta oikeita asioita elämässä.

Ongelma on sama kuin huumeissa: oikotie onneen, jolloin häviää muiden asioiden tavoittelu.

Lopputuloksena on masennus, huono itsetunto, huono terveys, yms.

Olen sitä mieltä, että onnistumisen tunteet, kehittyminen, dopamiiniannokset pitää saada pääosin oikean elämän asioista.

Satunnainen pelaaminen on tietty ok. Kunhan siitä ei tule elämän tarkoitus.

T expelaaja

JM kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko pojista/miehistä jotenkin helpommin riippuvaisia? Kun suurin osa peli-, porno-, huume- ja mistä vain riippuvaisista on miehiä. Mistähän se oikein johtuu? Onko se sitten jotenkin niin, että pojille pitäisikin olla jo alusta jotenkin kovemmat säännöt ja rangaistukset kuin tytöille? Meillä on pyritty aina toimimaan tytön ja poikien kohdalla samalla tavalla ja antamaan samat mahdollisuudet, vaatimaan samanverran jne. Onkohan se ollutkin väärin? Itseäänhän sitä syyttää tästä poikiensa epäsosiaalisuudesta ja jo tietyllä tavalla syrjäytymisestäkin. Vähän pelottaa, että miten meidän pojat selviää maailmassa, kun pitää itse hoitaa yhtäkkiä kaikki. Toki kotona on opetettu tekemään ruokaa, käymään kaupassa, pesemään pyykkiä, hoitamaan kouluasiat, mutta mitenkähän ne sujuu kun oikeasti pitää hoitaa itse...toivottavasti murehdin turhaan! (olen se aiempi 2 pojan + tytön äiti)

Itse tunnen perheen (bestikseni), jossa on samankaltainen tilanne, kuin teillä: 

Kaverini, eli perheen vanhin tytär on jo muuttanut lapsuudenkodista, mutta hänen pikkusisko ja veljet vielä asuvat "kotona". 

Perheen molemmat pojat pelaavat tuhottomasti. Koulun ja läksyjen jälkeen tietokone, tabletti, tai pleikka on käytössä sinne iltayhteentoista asti, mitä nyt välillä syövät iltapalaa, pelaavat kuulemma koulussa tunneillakin. Perjantai-iltapäivän ja maanantaiaamun välissä eivät poistu koskaan kotoa ja kaikki joskus tapahtuvat viikonloppumenot, esim mummulassa käynti, onnistuu nipin napin, jos saavat ottaa tabletin mukaan. Kavereita veljeksillä ei taida pahemmin enää olla, eivät ainakaan tapaa ketään koskaan, eivät pahemmin puhu edes perheenjäsenilleen, ystäväni sanoi, etteivät he sano hänelle välttämättä sanaakaan, tai edes näyttäydy, kun hän käy lapsuudenkodissaan kylässä. Pojat ovat nyt 17- ja 18-vuotiaita ja tätä menoa on perhe joutunut katselemaan yli viisi vuotta. Molemmat ovat kalpeita, epäsiistejä ja koko ajan väsyneen näköisiä. Ja tietenkin ylipainon raja on jo ylitetty, kun ei liikunta kiinnosta ja pelimättöä pitää aina olla.

Kuopus, eli näiden pikkusisko taas tapaa kavereitaan, harrastaa jalkapalloa ja on sosiaalinen ja iloinen. Samoin ystäväni, eli vanhin sisko, harrastaa liikuntaa, käy opiskelijariennoissa, lukee kirjoja ja tapaa meitä kavereitaan ja poikaystäväänsä. Tietenkin molemmat myös pelaavat ja surffaavat netissä, mutta ihan kohtuumääräisesti. Enkä muuten itse tunne ainuttakaan tyttöä, jolla olisi mitenkään erityisen paha peliriippuvuus, välillä nyt ollaan koukussa johonkin hetken, mutta se menee aina ohi. 

Poikia/miehiä taas tunnen enemmänkin, jotka ovat jo vuosia noudattaneet samaa elämäntapaa, kuin nämä kaverini veljet ja vielä kaiken lisäksi tuntuvat olevan tyytyväisiä elämäänsä. 

Nii-in. Semmosta se on.

Mikä on sun taivas?

No ei ainakaan mikään semmoinen, jossa minusta tulee ylipainoinen, äkäinen ja yksinäinen jonne, jonka kaikki tunteet ja saavutukset on mielikuvitusmaailmassa ja, jossa vaippa korvaa liian kaukana olevan vessan.

Vierailija kirjoitti:

Matala testosteroni arvo yleensä. Vatsa kasvaa ja naiset ei innosta.

.

Mistäköhän nuo bodatut pakolaispoloiset saavat nyt tuota testosteroiinia..  Ei nekään ihan pelkällä lampaanlihalla ole niitä lihaksiaan kasvattaneet.  Kova kiinnostus oli sillä lelusalakuljettajallakin juuri tuohon aineeseen kun sitä sai sieltä syyriasta halvemmalla kuin täältä maastamme.  Täältä saaminen tosin olisi ollut tuon hinnan lisäksi vielä lisäksi vaikeampaakin.

Syrjäytyminen lähtee mukavasti liikkeelle koulukiusauksesta. Sitten jos ei satu löytymään sitä oikeaa naista tai oikeita kavereitakaan vastaan ja ihmiset muutenkin vain vittuilee, ärsyttää ja vituttaa, eikä ole töitä ja masentaa vaan, ei ole mikään ihme jos ei mikään suju, eikä se auta että vittuillaan vaan lisää.

Naisten vikaa kaikki, huoria kiinnostaa vain raha, eivätkä vahingossakaan tee aloitteita vaan jättävät kaiken miesten kontolle, jotka taas kyllästyvät yrittämään kun epäonnistuneet yritykset vain heikentävät itsetuntoa. Lisäksi monet naiset saattavat itsensä niin pulleaan ja rumaan kuntoon etteivät muutenkaan kelpaa enää hikikomorillekaan. Nätit ja kelvolliset ovat varattuja tai ylikranttuja kullanonkijoita. Kuvion kokonaisrakenne on "no money no honey, no honey no money".

Masentuneet ja syrjäytyneet eivät jaksa enää tehdä mitään ja pelaaminen ja porno ovat ihan kelpo elämän korvike, aivojen mielihyväkemikaalit pääsevät edes vähän liikkeelle. Alkoholi ja huumeet voivat auttaa myös.

Ehkä valtion tulisi jakaa syrjätyneille ilmaiseksi pervitiiniä ja prostitoituja jos vaikka siitä kuntoutuisivat.

ExGamer kirjoitti:

Osa kommentoi "mitä sitten jos joku pelaa kaiket päivät".

Vasta-argumentti: pelit ovat luonnoton dopamiiniautomaatti, joka passivoi ja estää tavoittelemasta oikeita asioita elämässä.

Ongelma on sama kuin huumeissa: oikotie onneen, jolloin häviää muiden asioiden tavoittelu.

Lopputuloksena on masennus, huono itsetunto, huono terveys, yms.

Olen sitä mieltä, että onnistumisen tunteet, kehittyminen, dopamiiniannokset pitää saada pääosin oikean elämän asioista.

Satunnainen pelaaminen on tietty ok. Kunhan siitä ei tule elämän tarkoitus.

T expelaaja

Mitä ovat oikeat asiat elämässä? Luettele vaikka 10 tärkeintä. 

Vierailija kirjoitti:

ExGamer kirjoitti:

Osa kommentoi "mitä sitten jos joku pelaa kaiket päivät".

Vasta-argumentti: pelit ovat luonnoton dopamiiniautomaatti, joka passivoi ja estää tavoittelemasta oikeita asioita elämässä.

Ongelma on sama kuin huumeissa: oikotie onneen, jolloin häviää muiden asioiden tavoittelu.

Lopputuloksena on masennus, huono itsetunto, huono terveys, yms.

Olen sitä mieltä, että onnistumisen tunteet, kehittyminen, dopamiiniannokset pitää saada pääosin oikean elämän asioista.

Satunnainen pelaaminen on tietty ok. Kunhan siitä ei tule elämän tarkoitus.

T expelaaja

Mitä ovat oikeat asiat elämässä? Luettele vaikka 10 tärkeintä. 

Terveys

Ihmissuhteet

Läheisen palveleminen

Työnteko

Luonto

Rakkaus

Onnen löytäminen pienistä asioista

Hengellisyys

Luovuus (itsensä toteuttaminen)

Kehittyminen ihmisenä

ExGamer kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ExGamer kirjoitti:

Osa kommentoi "mitä sitten jos joku pelaa kaiket päivät".

Vasta-argumentti: pelit ovat luonnoton dopamiiniautomaatti, joka passivoi ja estää tavoittelemasta oikeita asioita elämässä.

Ongelma on sama kuin huumeissa: oikotie onneen, jolloin häviää muiden asioiden tavoittelu.

Lopputuloksena on masennus, huono itsetunto, huono terveys, yms.

Olen sitä mieltä, että onnistumisen tunteet, kehittyminen, dopamiiniannokset pitää saada pääosin oikean elämän asioista.

Satunnainen pelaaminen on tietty ok. Kunhan siitä ei tule elämän tarkoitus.

T expelaaja

Mitä ovat oikeat asiat elämässä? Luettele vaikka 10 tärkeintä. 

Terveys

Ihmissuhteet

Läheisen palveleminen
Työnteko Hyödyksi oleminen

Luonto

Rakkaus

Onnen löytäminen pienistä asioista

Hengellisyys

Luovuus (itsensä toteuttaminen)

Kehittyminen ihmisenä

fix'd

ExGamer kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ExGamer kirjoitti:

Osa kommentoi "mitä sitten jos joku pelaa kaiket päivät".

Vasta-argumentti: pelit ovat luonnoton dopamiiniautomaatti, joka passivoi ja estää tavoittelemasta oikeita asioita elämässä.

Ongelma on sama kuin huumeissa: oikotie onneen, jolloin häviää muiden asioiden tavoittelu.

Lopputuloksena on masennus, huono itsetunto, huono terveys, yms.

Olen sitä mieltä, että onnistumisen tunteet, kehittyminen, dopamiiniannokset pitää saada pääosin oikean elämän asioista.

Satunnainen pelaaminen on tietty ok. Kunhan siitä ei tule elämän tarkoitus.

T expelaaja

Mitä ovat oikeat asiat elämässä? Luettele vaikka 10 tärkeintä. 

Terveys

Ihmissuhteet

Läheisen palveleminen

Työnteko

Luonto

Rakkaus

Onnen löytäminen pienistä asioista

Hengellisyys

Luovuus (itsensä toteuttaminen)

Kehittyminen ihmisenä

. Tiedän yhden tärkeän asian ja sen mukana tulee kaikki muut.  Nimittäin hengissä oleminen ja siinä pysytteleminen.   Mikäli se loppuu, niin loppuu nuo kaikki muutkin.  Niin pienestä se ihmisen elämä on kiinni.

Jaa, miehet jäävät kotiin pelailemaan, mutta mitä sitten? Itse olen tällainen pelaava, seurustelematon nuorimies/aikamiespoika, mutta en koe että elämäni on paskaa. Päinvastoin saan tehdä asioita joita haluankin. Välillä käyn yliopistossa kuuntelemassa mielenkiintoista luentoa, näen kavereita ja harrastamme roolipelaamista yhdessä, käyn kahviloissa kahvittelemassa ja kirjastoissa lukemassa kirjoja ja lehtiä, teatteriesityksissä, leffoissa, urheilen varsinkin kesäisin halvan harrastuksen parissa seuran parissa. Useimmiten olen kuitenkin yksin ja pelaan tietokoneella koska se on hauskaa. Onko tämä sitten niin iso ongelma? Olen katsellut myös työpaikkoja, mutta niitä ei ole.

Ongelma on pikemminkin siis siinä, että useimmille miehille on päässä jokin fiksaatio siitä, että heillä ei ole mitään vastuuta ja mielekkyyttä elämässä. Heillä ei ole haaveita, koska tietävät nykyisen epävarmuuden ajan opiskelupaikan ja varsinkin työn saamisen osalta. Ja nämä vaikeuttavat tosi paljon naisystävän saamista, joka on myös monien miesten mielestä se tärkein merkityksellisen elämän tuoja.

Jotenkin haluaisin nähdä että näille miehille tarjottaisiin vaihtoehtoisia tapoja nauttia täyspainoista elämää. Sellaista vastuullisuutta ja mielekkyyttä, jotka sopivat heille. Eikä vain sitä peruskaavaa: opiskelu, työ, lapset ja koti, koska sitä mahdollisuutta ei selvästikään enää epävarmassa nykyajassa pystytä kaikille edes tarjoamaan.

ExGamer kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ExGamer kirjoitti:

Osa kommentoi "mitä sitten jos joku pelaa kaiket päivät".

Vasta-argumentti: pelit ovat luonnoton dopamiiniautomaatti, joka passivoi ja estää tavoittelemasta oikeita asioita elämässä.

Ongelma on sama kuin huumeissa: oikotie onneen, jolloin häviää muiden asioiden tavoittelu.

Lopputuloksena on masennus, huono itsetunto, huono terveys, yms.

Olen sitä mieltä, että onnistumisen tunteet, kehittyminen, dopamiiniannokset pitää saada pääosin oikean elämän asioista.

Satunnainen pelaaminen on tietty ok. Kunhan siitä ei tule elämän tarkoitus.

T expelaaja

Mitä ovat oikeat asiat elämässä? Luettele vaikka 10 tärkeintä. 

Terveys

Ihmissuhteet

Läheisen palveleminen

Työnteko

Luonto

Rakkaus

Onnen löytäminen pienistä asioista

Hengellisyys

Luovuus (itsensä toteuttaminen)

Kehittyminen ihmisenä

Terveyttä lukuunottamatta kerrankin minäkin pääsen sanomaan "vittu mitä paskaa" :D :D 

t. Mummo 

Itse olen 26-vuotias mies joka monelta osin lukeutuu tähän ryhmään. Asun yksin ja pysyn enimmäkseen yksin kotonani. En seurustele enkä halua. En juokse seksin perässä. Sosialisoimassa käyn kerran pari kuukaudessa ystävieni kanssa. En ole sosiaalisesti omituinen silloin kuin ulkona käyn vaan juttu lentää hyvin ventovieraidenkin kanssa. Ei vain kauheasti jaksaa kiinnostaa "oikea" maailma vaikka välitänkin vanhemmistani ja läheisistä kavereistani.

Pelejä en juurikaan pelaa. Elantoni teen tuottamalla musiikkia ja sound designiä elokuvien/pelien trailereihin jne. Mutta jos minua tarkastelee muuten niin aikalailla olen tuo nuori mies joka on vain himassa tietokoneella enkä käy ulkona. Oikeastaan kaikki muu on samaa minun ja ketjun aiheena olevien miesten kanssa paitsi pelaamisen sijaan teen musiikkia ja sound efektejä.

Vierailija kirjoitti:

ExGamer kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ExGamer kirjoitti:

Osa kommentoi "mitä sitten jos joku pelaa kaiket päivät".

Vasta-argumentti: pelit ovat luonnoton dopamiiniautomaatti, joka passivoi ja estää tavoittelemasta oikeita asioita elämässä.

Ongelma on sama kuin huumeissa: oikotie onneen, jolloin häviää muiden asioiden tavoittelu.

Lopputuloksena on masennus, huono itsetunto, huono terveys, yms.

Olen sitä mieltä, että onnistumisen tunteet, kehittyminen, dopamiiniannokset pitää saada pääosin oikean elämän asioista.

Satunnainen pelaaminen on tietty ok. Kunhan siitä ei tule elämän tarkoitus.

T expelaaja

Mitä ovat oikeat asiat elämässä? Luettele vaikka 10 tärkeintä. 

Terveys
Ihmissuhteet
Läheisen palveleminen
Työnteko
Luonto
Rakkaus
Onnen löytäminen pienistä asioista
Hengellisyys
Luovuus (itsensä toteuttaminen)
Kehittyminen ihmisenä

Terveyttä lukuunottamatta kerrankin minäkin pääsen sanomaan "vittu mitä paskaa" :D :D 

t. Mummo 

Onkos mummo ollut elämänsä ilman töitä ja ihmissuhteita?

Vierailija kirjoitti:

ExGamer kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ExGamer kirjoitti:

Osa kommentoi "mitä sitten jos joku pelaa kaiket päivät".

Vasta-argumentti: pelit ovat luonnoton dopamiiniautomaatti, joka passivoi ja estää tavoittelemasta oikeita asioita elämässä.

Ongelma on sama kuin huumeissa: oikotie onneen, jolloin häviää muiden asioiden tavoittelu.

Lopputuloksena on masennus, huono itsetunto, huono terveys, yms.

Olen sitä mieltä, että onnistumisen tunteet, kehittyminen, dopamiiniannokset pitää saada pääosin oikean elämän asioista.

Satunnainen pelaaminen on tietty ok. Kunhan siitä ei tule elämän tarkoitus.

T expelaaja

Mitä ovat oikeat asiat elämässä? Luettele vaikka 10 tärkeintä. 

Terveys
Ihmissuhteet
Läheisen palveleminen
Työnteko Hyödyksi oleminen Luonto
Rakkaus
Onnen löytäminen pienistä asioista
Hengellisyys
Luovuus (itsensä toteuttaminen)
Kehittyminen ihmisenä

fix'd

Niin, olisihan se ihan kamalaa, olla hyödyksi jollekulle toiselle, kun ei itsekään koskaan pääse hyötymään kenestäkään muusta. Eikun..

Kiitos ap kun aloitit tämän ketjun.

Tiedän veljekset jotka pelaavat paljon. Toinen on aktiivisempi kodin ulkopuolella. Toisella ei näkyviä kavereita ole. On myös hiljaisempi, tuntuu viihtyvän yksinään. 

Sellainen oma-alotteisuus kuitenkin 965 puuttuu, hammaslääkärin tilaaminen, lääkäriin, labroihin meneminen.

Huonot vanhemmat psyykkisellä tasolla. Sori mutta kaikki tapaukset jotka olen nähnyt äiti on täysi psyykkinen hirviö.

Komppaan äitijuttua.. Olen omin silmin todistanut tälläisen pojan äitisuhdetta.äidillä eielämää.haluaa paapoa.poika on elämän tarnoitus. Eisen.voi antaa itsenäistyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syitä on varmasti useita, mutta minusta yksi suurimpia voisi olla, että elämällä ei ole mitään muutakaan tarjottavaa kuin pelaaminen. Nyt eletään eräänlaista näköalattomuuden aikaa. Irtisanomisia irtisanomisten perään. Juuri mikään ala ei ole enää varma työpaikan saamisen suhteen. Miksi opiskella, jos töitä ei kuitenkaan saa? Nämä miehet eivät juurikaan tarvitse rahaa kulutukseen. Yleensähän työssäkäynnin motiivina on raha, mutta jos yhteiskunnan tuilla tai vanhempien kustannuksellakin pärjää ihan riittävän hyvin, niin miksi vaivautua töihin? Pelaaminen on kuitenkin kivaa, siinä voi kehittyä ja saada onnistumisen kokemuksiakin. Kavereita on ympäri maailmaa. 

Miksi tytöt ei jämähdä kotiin?

Koska tytöt yleensä haluavat kaikenlaista, mihin tarvitaan rahaa. Vaatteita, meikkejä, matkustelua, kahviloissa käymistä jne. Tytöt myös yleensä haluavat oman kodin, jota voivat sisustaa mieleisekseen ja sisustamiseen tarvitaan rahaa. 

Sitäpaitsi tytöt oireilee eri tavalla. Eikös nuorten naisten mielenterveysongelmat ole suorastaan räjähtäneet kasvuun? 

Voisiko näiden tyttöjen ongelmana olla, että he eivät yrityksistään huolimatta saa haluamaansa? Töitä ei ole tai on niin vähän tai huonolla palkalla, että ulkomaanmatkoista, muotivaatteista,  kodin sisustamisesta, shampanja-aamiaisista yms, mitä blogit tänä päivänä ovat täynnä, on turha haaveillakaan? Näille pojille taas riittää yhdet lenkkarit, parit kuluneet kalsarit, parit sukat jne sekä se tietokone. Kunhan on kahvia, kokista ja jotain syötävää, niin nämä pojat ovat tyytyväisiä elämäänsä. 

Hyvin harvoin tyttöjen mielenterveysongelmat johtuvat materian (rahan) puutteesta, kyllä ne on ihmissuhdeongelmat jotka useimmiten on taustalla.