Kotiin jämähtäneet pelaavat aikamiespojat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se yhteiskunta muka tytöille sen kummempaa "tarjoaa"?

Tytöt yleensä haluavat kuluttaa, haluavat matkustella, haluavat kauniin kodin, haluavat ihanan miehen ja haluavat  tämän kanssa lapsia. Sellaisille tytöille, jotka eivät näitä halua eivätkä ole myöskään kiinnostuneita opiskeluista eikä työnteosta, yhteiskunta ei tarjoa yhtään sen enempää kuin pojillekaan. Olen elänyt jo aika monta vuosikymmentä ja kiinnittänyt huomioni, miten paljon markkinoinnissa ja ihan pelkästään sosiaalisessa mediassa blogit mukaanlukien keskitytään siihen, mitä kaikkea tyttöjen ja nuorten naisten tulisi tavoitella. Missä ovat 20-25 -vuotiaiden miesten blogit, joita teinipojat voisi ihaillen lukea ja haaveilla samoista asioista kuin mitä näillä bloggareilla on elämässään?

Ehh miehet eivät ole niin lampaita, että ihailevat ja seuraavat muita, etenkään mitään bloggareita.

Vai voisiko vika olla siinä, ettei miehille suunnattuja blogeja ole? En silti tarkoita, että miehet innostuisivat muiden miesten tekemisistä samalla tavalla kuin naiset innostuvat toisten naisten tekemisistä. Mutta missä on nuoren miehen blogi, jossa kerrotaan kaveriporukan kesken vietetyistä mökkiviikonlopuista, kalastusreissuista, olutfestareilla käynneistä, Tuska-festareista ja vaikka patikkaretkestä Lapin erämaihin? Asioista, joita tavalliset miehet voivat tehdä ilman, että tarvitsee olla Teemu Selänne, Kalle Palander tai Veikka Gustafsson? On tutkittu juttu, että nuorten miesten testosteronitaso on laskenut (mm juomavedessä olevan estrogeenihormonin vuoksi), joten jos jätetään nuorten miesten kiinnostuksenkohteista pois naiset, niin mitä jää jäljelle? Mitä hauskaa ja mielekästä tekemistä miesten elämässä voi olla? Miksei siitä kerro missään kukaan muu kuin korkeintaan Duudsonit? Ei kai miesten elämä sentään täysin synkkää ja ikävää ole? Ja jos on, niin silloin ei mielestäni pidä edes ihmetellä, miksi osa nuorista miehistä viihtyy kaikista parhaiten pelimaailmassa. Vaikka olenkin nainen, mulla on aika korkeat odotukset MGTOW-liikkeelle. He jos ketkä voisivat tuoda esille kaikkia niitä kivoja ja mielekkäitä asioita, joiden vuoksi miehen kannattaisi vaivautua edes välillä pois pelikonsolin äärestä. 

Voi luoja, etsä edelleenkään ymmärrä, että ei kuulu miehen psyykkeeseen seurata mitä muut on tehty mökeillä tai erämaissa. Ei miehiä kiinnosta. Miehet kiinnostuu asioista mitä voi nähdä, haistaa, maistaa ja koskettaa, ei mitkään juorut ja jutut. Mgtow liikkeeseen kuuluu itsensä kehittäminen lihallisesti ja älyllisesti, se ei tarkoita kuitenkaan, että pitäisi opiskella jossain instituutissa. Ennenkaikkea mgtow herättää miehen näkemään valheessa, jossa hän on elänyt.

No sorry, että mainitsin blogit. Hyvä on, miehet eivät haluakaan seurata mitään blogeja. Mistä sinun mielestäsi sitten näille pelikoneidensa ääreen vajoaville teinipojille saadaan vaihtoehtoehtoista tekemistä? Tarkoitan, että miten se vaihtoehtoinen tekeminen tuodaan heidän tietoonsa? Miten heidät saadaan innostumaan vaihtoehtoisesta tekemisestä? Miten heidät saadaan pois "valheesta, jossa he nyt elävät"? 

Miksi heidät pitäisi saada innostumaan jostain muusta? Pidätkö kodin sisustamista vinkuintialaisilla valkoisilla ja hopeisilla turhakekipoilla jotenkin älyllisempänä harrastuksena kuin pleikkarin peluuta?

Lue viestini nro 193 :)

Vierailija kirjoitti:

Toki onhan se ikävää että huomattava osa kokonaisen sukupolven miehistä syrjäytyy kotiinsa, siihen on jokaisella varmasti oma syynsä miksi syrjäytyy. Ainoa mitä näissä kommenteissa ihmettelen on tämä "eivät edes seurustele" siis miksi ihmeessä pitäisi? Tekeekö se seurustelu jotenkin paremmaksi sekä aikaansaavaksi ihmiseksi?

Totta. Ja monessa kommentissa tuntuu perusoletuksena olevan että parisuhde tai edes se että "saisi naisia" toimisi parannuskeinona yleiselle apatialle.

Ei toinen ihminen voi parantaa eikä pelastaa, muutoksen on lähdettävä omasta itsestään. Jos ei tahtoa muutokselle ole, ei tule muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Nuorten miesten täytyy myös alkaa pariutumaan itseään vanhempien naisten kanssa.

Toimia siis biologiansa vastaisesti. Elä sinä vain jossain valetodellisuudessa, se on sinun ongelmasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki onhan se ikävää että huomattava osa kokonaisen sukupolven miehistä syrjäytyy kotiinsa, siihen on jokaisella varmasti oma syynsä miksi syrjäytyy. Ainoa mitä näissä kommenteissa ihmettelen on tämä "eivät edes seurustele" siis miksi ihmeessä pitäisi? Tekeekö se seurustelu jotenkin paremmaksi sekä aikaansaavaksi ihmiseksi?

Totta. Ja monessa kommentissa tuntuu perusoletuksena olevan että parisuhde tai edes se että "saisi naisia" toimisi parannuskeinona yleiselle apatialle.

Ei toinen ihminen voi parantaa eikä pelastaa, muutoksen on lähdettävä omasta itsestään. Jos ei tahtoa muutokselle ole, ei tule muutosta.

Koska se toimii. Kaveri oli eron jälkeen kuin maansa myynyt. Ei tehnyt muuta kuin ryyppäsi ja ryytyi kotona. Sai suhteella erään ns. paskaduunin, jossa ei viihtynyt yhtään, mutta jostain piti tienata viinarahat. Viikonloput makoili kotona ja joi. Tätä jatkui useampi vuosi, kunnes tapasi työpaikalla erään naisen. Molemmat kiinnostuivat toisistaan ja rupesivat seurustelemaan. Kaveri on nyt ihan eri mies. Hyväntuulinen ja suhtautuu tulevaisuuteen positiivisesti. Pääsi opiskelemaan kiinnostavaa alaa ja tekee ikävää duunia enää satunnaisesti keikkatyönä, kunnes saa oman alan töitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorten miesten täytyy myös alkaa pariutumaan itseään vanhempien naisten kanssa.

Toimia siis biologiansa vastaisesti. Elä sinä vain jossain valetodellisuudessa, se on sinun ongelmasi.

ja vaikea uskoa että kolmekymppisiä naisia kiinnosta parikymppiset persaukiset pojat.

Tylsäähän tämä elämä on päälle viisikymppisenä naisenakin, vaikka käyn töissä. Mutta kun työelämäkin muuttuu jatkuvasti ja tuntuu, etten pysy perässä...ei tässäkään elämäntyylissä tunnu paljon järkeä olevan. Jos tulevalle polvelle riittää, että saa pelata koko elämänsä pienessä pesässään, niin ehkä se sitten on heille se elämän täyttymys. Me muuthan olemme oravanpyörässä.

Peräkammarin poikia on aina ollut, ei se pelaamisesta johdu. Vanhemmat ei oo vaan osanneet hommaansa eli ei olla oltu aidosti kiinnostuneita lapsesta heti pienestä pitäen. Uskottu että koulu hoitaa ja käyty itse töissä. Ei olla aidosti herätetty innostusta elämään ja vastuuntuntoa maailmasta, sellaista aitoa elämänjanoa.  Ei tuettu kaverisuhteita, keskustelutettu tärkeistä asioista, tutustuttu siihen, kuka se oma lapsi oikein on. Sitten nuoriso pakenee koneisiin kun ei nähdä maailman tarjoavan mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa että miehiä on haukuttu valtamediassa  niin pitkään kun kolmekymppinen on ollut hengissä. Milloin miehet raiskaa, milloin tappaa, milloin alistaa naisia, tai häiriköi seksuaalisesti vaikkapa tuijottamalla liian pitkään. Minua on lehdessä ja kympin uutisissa syyllistetty milloin mistäkin, ainoastaan koska minulla on samat genitaalit kuin pahantekijällä. Uhri taas on joko nainen, tai ammatti. Kaivostyöläinen jäi jumiin jos mies, tai nainen jäi jumiin jos nainen. Nyt ihan viime vuosina vasta tullut jonkin verran poikkeusta tähän suomessa, että uhri voi taas olla mies.

Suomalainen mies on semmoinen sylkykuppi, syyllinen kaikkeen, ei ikinä mitään positiivista sanottavaa. Naisia ylistetään ja tsempataan, miehiä haukutaan. Keräykset köyhien maiden tytöille on arkipäivää, ensimmäistäkään keräystä pojille ei taida olla, ellei sitten joku tosi marginaalinen.

Sodissa kuolee aina enemmän miehiä kuin naisia, mutta sekä Hilaryn että Tarjan mielestä naiset ovat niitä todellisia sodan uhria. Koska miehen hengellä ei ole väliä, eikä terveydelläkään. Viis miehistä, huolehtikaamme naisista. Tämä on yhteiskunnan viesti pojille.

Ei siis ole mikään ihme, että pojat eivät innostu rakentamaan tätä yhteiskuntaa, koska se ei tule koskaan arvostamaan heidän panostaan. Ainoastaan haukkumaan heitä, joko panostuksen puutteesta, tai naisten syrjimisestä jos menestyvät. Kuten te jatkuvasti teette AV:lla, ja tässäkin ketjussa. (Haisevat pojat eivät pääse viestintää opiskelemaan, jne).

"Uliuliuli" ajattelee joko toinen joka mahdollisesti luki tämän viestin.

On siinä taas marttyyri ulisemassa. Rikoksen tekijät ovat sukupuoleltaan miehiä 90 %:ssa tapauksista, joten uutisissa jo tilastollisen todennäköisyyden vuoksi kerrotaan useammin miesten tekemistä rikoksista. Kertoo kyllä paljon sinusta, että otat rikollisen sukupuolen mainitsemisen henkilökohtaisena loukkauksena.

No ei tarvinnut pitkään odottaa "uliuli" viestiä. Sinua ei kiinnosta syyt syrjäytymiseen, sinua kiinnostaa miesvihassasi syyllistäminen. Edesautat siis poikien/miesten syrjäytymistä. :)

90% revit hatusta, 70% on lähempänä oikeita tilastoja. Tosin tässäkin kannattaisi muistaa että naiset eivät niin helposti saa virallista syytettä esimerkiksi parisuhdeväkivallasta. US DoJ:n tilastojen mukaan 96% parisuhdeväkivallan syytteen saaneista olivat miehiä, mutta saman instanssin tilastojen mukaan vain 74% parisuhdeväkivallasta kohdistui naisiin. Yhtälö ei oikein täsmää.

Vierailija kirjoitti:

Peräkammarin poikia on aina ollut, ei se pelaamisesta johdu. Vanhemmat ei oo vaan osanneet hommaansa eli ei olla oltu aidosti kiinnostuneita lapsesta heti pienestä pitäen. Uskottu että koulu hoitaa ja käyty itse töissä. Ei olla aidosti herätetty innostusta elämään ja vastuuntuntoa maailmasta, sellaista aitoa elämänjanoa.  Ei tuettu kaverisuhteita, keskustelutettu tärkeistä asioista, tutustuttu siihen, kuka se oma lapsi oikein on. Sitten nuoriso pakenee koneisiin kun ei nähdä maailman tarjoavan mitään. 

Siis mitä? Syyllistät vanhempia?

Okei, olkoon sitten niin. Mutta totuushan on, että elämä on kauheaa. Pieni ihminen ei voi vaikuttaa juuri mihinkään. Kaikki muu on itsepetosta!

Elämänjano joko on tai ei. Joillakin on sitä itsestään. Niille, joilla sitä ei ole, ei voi sitä väkisin luoda. Tiedän sen itsestäni. Tuollainen syyllistävä soopa, jota kirjoitit, on vain ärsyttävää eikä auta ketään. Paitsi niitä, joiden lapset ovat syntymässään sattuneet saamaan elämänjanon. Heidän vanhempansa uskovat olevansa muita parempia ja ylpeilevät pöyhkeinä vanhemmuustaidoillaan. Hyi.

Vierailija kirjoitti:

Peräkammarin poikia on aina ollut, ei se pelaamisesta johdu. Vanhemmat ei oo vaan osanneet hommaansa eli ei olla oltu aidosti kiinnostuneita lapsesta heti pienestä pitäen. Uskottu että koulu hoitaa ja käyty itse töissä. Ei olla aidosti herätetty innostusta elämään ja vastuuntuntoa maailmasta, sellaista aitoa elämänjanoa.  Ei tuettu kaverisuhteita, keskustelutettu tärkeistä asioista, tutustuttu siihen, kuka se oma lapsi oikein on. Sitten nuoriso pakenee koneisiin kun ei nähdä maailman tarjoavan mitään. 

Näin peräkammarin poikana sanon että melkoista sontaa kaikki paitsi ensimmäinen ja viimeinen kohta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki onhan se ikävää että huomattava osa kokonaisen sukupolven miehistä syrjäytyy kotiinsa, siihen on jokaisella varmasti oma syynsä miksi syrjäytyy. Ainoa mitä näissä kommenteissa ihmettelen on tämä "eivät edes seurustele" siis miksi ihmeessä pitäisi? Tekeekö se seurustelu jotenkin paremmaksi sekä aikaansaavaksi ihmiseksi?

Totta. Ja monessa kommentissa tuntuu perusoletuksena olevan että parisuhde tai edes se että "saisi naisia" toimisi parannuskeinona yleiselle apatialle.

Ei toinen ihminen voi parantaa eikä pelastaa, muutoksen on lähdettävä omasta itsestään. Jos ei tahtoa muutokselle ole, ei tule muutosta.

Koska se toimii. Kaveri oli eron jälkeen kuin maansa myynyt. Ei tehnyt muuta kuin ryyppäsi ja ryytyi kotona. Sai suhteella erään ns. paskaduunin, jossa ei viihtynyt yhtään, mutta jostain piti tienata viinarahat. Viikonloput makoili kotona ja joi. Tätä jatkui useampi vuosi, kunnes tapasi työpaikalla erään naisen. Molemmat kiinnostuivat toisistaan ja rupesivat seurustelemaan. Kaveri on nyt ihan eri mies. Hyväntuulinen ja suhtautuu tulevaisuuteen positiivisesti. Pääsi opiskelemaan kiinnostavaa alaa ja tekee ikävää duunia enää satunnaisesti keikkatyönä, kunnes saa oman alan töitä

Hyvä juttu tämä esimerkkisi, näinhän se monelle menee eron jälkeen sukupuolesta riippumatta. Ketjun aiheena on kuitenkin "kotiin jämähtäneet pelaavat aikamiespojat". Se on kuitenkin vähän eri juttu kuin eronnut ja töissäkäyvä aikuinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syitä on varmasti useita, mutta minusta yksi suurimpia voisi olla, että elämällä ei ole mitään muutakaan tarjottavaa kuin pelaaminen. Nyt eletään eräänlaista näköalattomuuden aikaa. Irtisanomisia irtisanomisten perään. Juuri mikään ala ei ole enää varma työpaikan saamisen suhteen. Miksi opiskella, jos töitä ei kuitenkaan saa? Nämä miehet eivät juurikaan tarvitse rahaa kulutukseen. Yleensähän työssäkäynnin motiivina on raha, mutta jos yhteiskunnan tuilla tai vanhempien kustannuksellakin pärjää ihan riittävän hyvin, niin miksi vaivautua töihin? Pelaaminen on kuitenkin kivaa, siinä voi kehittyä ja saada onnistumisen kokemuksiakin. Kavereita on ympäri maailmaa. 

Miksi tytöt ei jämähdä kotiin?

Kyllä tytötkin jämähtävät, mutta siitä ei puhuta. Ehkä näitä tyttöjä on vähemmän kuin poikia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki onhan se ikävää että huomattava osa kokonaisen sukupolven miehistä syrjäytyy kotiinsa, siihen on jokaisella varmasti oma syynsä miksi syrjäytyy. Ainoa mitä näissä kommenteissa ihmettelen on tämä "eivät edes seurustele" siis miksi ihmeessä pitäisi? Tekeekö se seurustelu jotenkin paremmaksi sekä aikaansaavaksi ihmiseksi?

Totta. Ja monessa kommentissa tuntuu perusoletuksena olevan että parisuhde tai edes se että "saisi naisia" toimisi parannuskeinona yleiselle apatialle.

Ei toinen ihminen voi parantaa eikä pelastaa, muutoksen on lähdettävä omasta itsestään. Jos ei tahtoa muutokselle ole, ei tule muutosta.

Koska se toimii. Kaveri oli eron jälkeen kuin maansa myynyt. Ei tehnyt muuta kuin ryyppäsi ja ryytyi kotona. Sai suhteella erään ns. paskaduunin, jossa ei viihtynyt yhtään, mutta jostain piti tienata viinarahat. Viikonloput makoili kotona ja joi. Tätä jatkui useampi vuosi, kunnes tapasi työpaikalla erään naisen. Molemmat kiinnostuivat toisistaan ja rupesivat seurustelemaan. Kaveri on nyt ihan eri mies. Hyväntuulinen ja suhtautuu tulevaisuuteen positiivisesti. Pääsi opiskelemaan kiinnostavaa alaa ja tekee ikävää duunia enää satunnaisesti keikkatyönä, kunnes saa oman alan töitä

Hyvä juttu tämä esimerkkisi, näinhän se monelle menee eron jälkeen sukupuolesta riippumatta. Ketjun aiheena on kuitenkin "kotiin jämähtäneet pelaavat aikamiespojat". Se on kuitenkin vähän eri juttu kuin eronnut ja töissäkäyvä aikuinen mies.

Niin ja pitkät ketjut tuppaavat rönsyilemään. Vastasin tosielämän esimerkillä väitteeseen, jonka mukaan parisuhde tai naisen saaminen ei toimisi parannuskeinona yleiselle apatialle. Minä väittäisin, että monen miehen elämä lähtisi rullaamaan ihan eri tavalla, jos saisi vierelleen kivan ja kiltin naisen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki onhan se ikävää että huomattava osa kokonaisen sukupolven miehistä syrjäytyy kotiinsa, siihen on jokaisella varmasti oma syynsä miksi syrjäytyy. Ainoa mitä näissä kommenteissa ihmettelen on tämä "eivät edes seurustele" siis miksi ihmeessä pitäisi? Tekeekö se seurustelu jotenkin paremmaksi sekä aikaansaavaksi ihmiseksi?

Totta. Ja monessa kommentissa tuntuu perusoletuksena olevan että parisuhde tai edes se että "saisi naisia" toimisi parannuskeinona yleiselle apatialle.

Ei toinen ihminen voi parantaa eikä pelastaa, muutoksen on lähdettävä omasta itsestään. Jos ei tahtoa muutokselle ole, ei tule muutosta.

Koska se toimii. Kaveri oli eron jälkeen kuin maansa myynyt. Ei tehnyt muuta kuin ryyppäsi ja ryytyi kotona. Sai suhteella erään ns. paskaduunin, jossa ei viihtynyt yhtään, mutta jostain piti tienata viinarahat. Viikonloput makoili kotona ja joi. Tätä jatkui useampi vuosi, kunnes tapasi työpaikalla erään naisen. Molemmat kiinnostuivat toisistaan ja rupesivat seurustelemaan. Kaveri on nyt ihan eri mies. Hyväntuulinen ja suhtautuu tulevaisuuteen positiivisesti. Pääsi opiskelemaan kiinnostavaa alaa ja tekee ikävää duunia enää satunnaisesti keikkatyönä, kunnes saa oman alan töitä

Hyvä juttu tämä esimerkkisi, näinhän se monelle menee eron jälkeen sukupuolesta riippumatta. Ketjun aiheena on kuitenkin "kotiin jämähtäneet pelaavat aikamiespojat". Se on kuitenkin vähän eri juttu kuin eronnut ja töissäkäyvä aikuinen mies.

Niin ja pitkät ketjut tuppaavat rönsyilemään. Vastasin tosielämän esimerkillä väitteeseen, jonka mukaan parisuhde tai naisen saaminen ei toimisi parannuskeinona yleiselle apatialle. Minä väittäisin, että monen miehen elämä lähtisi rullaamaan ihan eri tavalla, jos saisi vierelleen kivan ja kiltin naisen

Vaan missäpä niitä sellaisia naisia/tyttöjä löytyy jotka tulevat sieltä peräkammarista pelin ääreltä hakemaan? Tässäpä taidamme olla siinä ongelman ytimessä: elämä on tuolla ulkona.

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko pojista/miehistä jotenkin helpommin riippuvaisia? Kun suurin osa peli-, porno-, huume- ja mistä vain riippuvaisista on miehiä. Mistähän se oikein johtuu? Onko se sitten jotenkin niin, että pojille pitäisikin olla jo alusta jotenkin kovemmat säännöt ja rangaistukset kuin tytöille? Meillä on pyritty aina toimimaan tytön ja poikien kohdalla samalla tavalla ja antamaan samat mahdollisuudet, vaatimaan samanverran jne. Onkohan se ollutkin väärin? Itseäänhän sitä syyttää tästä poikiensa epäsosiaalisuudesta ja jo tietyllä tavalla syrjäytymisestäkin. Vähän pelottaa, että miten meidän pojat selviää maailmassa, kun pitää itse hoitaa yhtäkkiä kaikki. Toki kotona on opetettu tekemään ruokaa, käymään kaupassa, pesemään pyykkiä, hoitamaan kouluasiat, mutta mitenkähän ne sujuu kun oikeasti pitää hoitaa itse...toivottavasti murehdin turhaan! (olen se aiempi 2 pojan + tytön äiti)

Itse tunnen perheen (bestikseni), jossa on samankaltainen tilanne, kuin teillä: 

Kaverini, eli perheen vanhin tytär on jo muuttanut lapsuudenkodista, mutta hänen pikkusisko ja veljet vielä asuvat "kotona". 

Perheen molemmat pojat pelaavat tuhottomasti. Koulun ja läksyjen jälkeen tietokone, tabletti, tai pleikka on käytössä sinne iltayhteentoista asti, mitä nyt välillä syövät iltapalaa, pelaavat kuulemma koulussa tunneillakin. Perjantai-iltapäivän ja maanantaiaamun välissä eivät poistu koskaan kotoa ja kaikki joskus tapahtuvat viikonloppumenot, esim mummulassa käynti, onnistuu nipin napin, jos saavat ottaa tabletin mukaan. Kavereita veljeksillä ei taida pahemmin enää olla, eivät ainakaan tapaa ketään koskaan, eivät pahemmin puhu edes perheenjäsenilleen, ystäväni sanoi, etteivät he sano hänelle välttämättä sanaakaan, tai edes näyttäydy, kun hän käy lapsuudenkodissaan kylässä. Pojat ovat nyt 17- ja 18-vuotiaita ja tätä menoa on perhe joutunut katselemaan yli viisi vuotta. Molemmat ovat kalpeita, epäsiistejä ja koko ajan väsyneen näköisiä. Ja tietenkin ylipainon raja on jo ylitetty, kun ei liikunta kiinnosta ja pelimättöä pitää aina olla.

Kuopus, eli näiden pikkusisko taas tapaa kavereitaan, harrastaa jalkapalloa ja on sosiaalinen ja iloinen. Samoin ystäväni, eli vanhin sisko, harrastaa liikuntaa, käy opiskelijariennoissa, lukee kirjoja ja tapaa meitä kavereitaan ja poikaystäväänsä. Tietenkin molemmat myös pelaavat ja surffaavat netissä, mutta ihan kohtuumääräisesti. Enkä muuten itse tunne ainuttakaan tyttöä, jolla olisi mitenkään erityisen paha peliriippuvuus, välillä nyt ollaan koukussa johonkin hetken, mutta se menee aina ohi. 

Poikia/miehiä taas tunnen enemmänkin, jotka ovat jo vuosia noudattaneet samaa elämäntapaa, kuin nämä kaverini veljet ja vielä kaiken lisäksi tuntuvat olevan tyytyväisiä elämäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko pojista/miehistä jotenkin helpommin riippuvaisia? Kun suurin osa peli-, porno-, huume- ja mistä vain riippuvaisista on miehiä. Mistähän se oikein johtuu? Onko se sitten jotenkin niin, että pojille pitäisikin olla jo alusta jotenkin kovemmat säännöt ja rangaistukset kuin tytöille? Meillä on pyritty aina toimimaan tytön ja poikien kohdalla samalla tavalla ja antamaan samat mahdollisuudet, vaatimaan samanverran jne. Onkohan se ollutkin väärin? Itseäänhän sitä syyttää tästä poikiensa epäsosiaalisuudesta ja jo tietyllä tavalla syrjäytymisestäkin. Vähän pelottaa, että miten meidän pojat selviää maailmassa, kun pitää itse hoitaa yhtäkkiä kaikki. Toki kotona on opetettu tekemään ruokaa, käymään kaupassa, pesemään pyykkiä, hoitamaan kouluasiat, mutta mitenkähän ne sujuu kun oikeasti pitää hoitaa itse...toivottavasti murehdin turhaan! (olen se aiempi 2 pojan + tytön äiti)

Itse tunnen perheen (bestikseni), jossa on samankaltainen tilanne, kuin teillä: 

Kaverini, eli perheen vanhin tytär on jo muuttanut lapsuudenkodista, mutta hänen pikkusisko ja veljet vielä asuvat "kotona". 

Perheen molemmat pojat pelaavat tuhottomasti. Koulun ja läksyjen jälkeen tietokone, tabletti, tai pleikka on käytössä sinne iltayhteentoista asti, mitä nyt välillä syövät iltapalaa, pelaavat kuulemma koulussa tunneillakin. Perjantai-iltapäivän ja maanantaiaamun välissä eivät poistu koskaan kotoa ja kaikki joskus tapahtuvat viikonloppumenot, esim mummulassa käynti, onnistuu nipin napin, jos saavat ottaa tabletin mukaan. Kavereita veljeksillä ei taida pahemmin enää olla, eivät ainakaan tapaa ketään koskaan, eivät pahemmin puhu edes perheenjäsenilleen, ystäväni sanoi, etteivät he sano hänelle välttämättä sanaakaan, tai edes näyttäydy, kun hän käy lapsuudenkodissaan kylässä. Pojat ovat nyt 17- ja 18-vuotiaita ja tätä menoa on perhe joutunut katselemaan yli viisi vuotta. Molemmat ovat kalpeita, epäsiistejä ja koko ajan väsyneen näköisiä. Ja tietenkin ylipainon raja on jo ylitetty, kun ei liikunta kiinnosta ja pelimättöä pitää aina olla.

Kuopus, eli näiden pikkusisko taas tapaa kavereitaan, harrastaa jalkapalloa ja on sosiaalinen ja iloinen. Samoin ystäväni, eli vanhin sisko, harrastaa liikuntaa, käy opiskelijariennoissa, lukee kirjoja ja tapaa meitä kavereitaan ja poikaystäväänsä. Tietenkin molemmat myös pelaavat ja surffaavat netissä, mutta ihan kohtuumääräisesti. Enkä muuten itse tunne ainuttakaan tyttöä, jolla olisi mitenkään erityisen paha peliriippuvuus, välillä nyt ollaan koukussa johonkin hetken, mutta se menee aina ohi. 

Poikia/miehiä taas tunnen enemmänkin, jotka ovat jo vuosia noudattaneet samaa elämäntapaa, kuin nämä kaverini veljet ja vielä kaiken lisäksi tuntuvat olevan tyytyväisiä elämäänsä. 

Nii-in. Semmosta se on.

Mikä on sun taivas?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa että miehiä on haukuttu valtamediassa  niin pitkään kun kolmekymppinen on ollut hengissä. Milloin miehet raiskaa, milloin tappaa, milloin alistaa naisia, tai häiriköi seksuaalisesti vaikkapa tuijottamalla liian pitkään. Minua on lehdessä ja kympin uutisissa syyllistetty milloin mistäkin, ainoastaan koska minulla on samat genitaalit kuin pahantekijällä. Uhri taas on joko nainen, tai ammatti. Kaivostyöläinen jäi jumiin jos mies, tai nainen jäi jumiin jos nainen. Nyt ihan viime vuosina vasta tullut jonkin verran poikkeusta tähän suomessa, että uhri voi taas olla mies.

Suomalainen mies on semmoinen sylkykuppi, syyllinen kaikkeen, ei ikinä mitään positiivista sanottavaa. Naisia ylistetään ja tsempataan, miehiä haukutaan. Keräykset köyhien maiden tytöille on arkipäivää, ensimmäistäkään keräystä pojille ei taida olla, ellei sitten joku tosi marginaalinen.

Sodissa kuolee aina enemmän miehiä kuin naisia, mutta sekä Hilaryn että Tarjan mielestä naiset ovat niitä todellisia sodan uhria. Koska miehen hengellä ei ole väliä, eikä terveydelläkään. Viis miehistä, huolehtikaamme naisista. Tämä on yhteiskunnan viesti pojille.

Ei siis ole mikään ihme, että pojat eivät innostu rakentamaan tätä yhteiskuntaa, koska se ei tule koskaan arvostamaan heidän panostaan. Ainoastaan haukkumaan heitä, joko panostuksen puutteesta, tai naisten syrjimisestä jos menestyvät. Kuten te jatkuvasti teette AV:lla, ja tässäkin ketjussa. (Haisevat pojat eivät pääse viestintää opiskelemaan, jne).

"Uliuliuli" ajattelee joko toinen joka mahdollisesti luki tämän viestin.

Hyvin ja totuudenmukaisesti kirjoitettu. En tiedä johtuiko tiedostamattani näistä asioista mutta valmistuttuani korkeapalkkaiseen ammattiin, totesin ettei minua kiinnosta antaa älykkyyttäni ja panostani yhteiskunnan hyväksi. Olen nyt 39 vuotiaana yksi näistä perheettömistä, työttömistä ja pelaavista sinkkumiehistä ja nautin elämästäni. Kai tämä on mgtow elämää vaikka termi sinänsä on samantekevä enkä sitä tavoittele aktiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa että miehiä on haukuttu valtamediassa  niin pitkään kun kolmekymppinen on ollut hengissä. Milloin miehet raiskaa, milloin tappaa, milloin alistaa naisia, tai häiriköi seksuaalisesti vaikkapa tuijottamalla liian pitkään. Minua on lehdessä ja kympin uutisissa syyllistetty milloin mistäkin, ainoastaan koska minulla on samat genitaalit kuin pahantekijällä. Uhri taas on joko nainen, tai ammatti. Kaivostyöläinen jäi jumiin jos mies, tai nainen jäi jumiin jos nainen. Nyt ihan viime vuosina vasta tullut jonkin verran poikkeusta tähän suomessa, että uhri voi taas olla mies.

Suomalainen mies on semmoinen sylkykuppi, syyllinen kaikkeen, ei ikinä mitään positiivista sanottavaa. Naisia ylistetään ja tsempataan, miehiä haukutaan. Keräykset köyhien maiden tytöille on arkipäivää, ensimmäistäkään keräystä pojille ei taida olla, ellei sitten joku tosi marginaalinen.

Sodissa kuolee aina enemmän miehiä kuin naisia, mutta sekä Hilaryn että Tarjan mielestä naiset ovat niitä todellisia sodan uhria. Koska miehen hengellä ei ole väliä, eikä terveydelläkään. Viis miehistä, huolehtikaamme naisista. Tämä on yhteiskunnan viesti pojille.

Ei siis ole mikään ihme, että pojat eivät innostu rakentamaan tätä yhteiskuntaa, koska se ei tule koskaan arvostamaan heidän panostaan. Ainoastaan haukkumaan heitä, joko panostuksen puutteesta, tai naisten syrjimisestä jos menestyvät. Kuten te jatkuvasti teette AV:lla, ja tässäkin ketjussa. (Haisevat pojat eivät pääse viestintää opiskelemaan, jne).

"Uliuliuli" ajattelee joko toinen joka mahdollisesti luki tämän viestin.

On siinä taas marttyyri ulisemassa. Rikoksen tekijät ovat sukupuoleltaan miehiä 90 %:ssa tapauksista, joten uutisissa jo tilastollisen todennäköisyyden vuoksi kerrotaan useammin miesten tekemistä rikoksista. Kertoo kyllä paljon sinusta, että otat rikollisen sukupuolen mainitsemisen henkilökohtaisena loukkauksena.

90% on kyllä miehiä mutta kuinka pieni prosentti miehistä on rikollisia? Muutama prosentti. On siis naurettavaa ulista siitä, kun joka oikeutetusti kritisoi sitä, kuinka kaikki miehet syyllistetään muutaman prosentin rikoksista. Tyhmä nainen olet.

Juuri tätä sun kommenttiasi olen aiemmilla kirjoituksillani hakenutkin!!!! Aloittaja kysyi, mistä tämä ilmiö johtuu. Minusta se johtuu siitä, että näille pojille maailmalla ei ole tarjota heidän mielestään  parempaakaan. 100 vuotta sitten nuoret miehet lukivat seikkailukirjoja ja halusivat itse päästä kokemaan jännityksen ja näkemään vieraat paikat. Tämän päivän nuoret miehet saavat nämä elämyksensä pelaamalla. Ei tarvitse riskeerata henkeään kokeakseen jotain jännittävää. Kun tähän tyytyväisyyteen yhdistää vielä sen, ettei rahaakaan paljoa tarvitse, niin miksi näiden nuorten miesten pitäisi väkisin yrittää tehdä jotain sellaista, mikä ei heitä kiinnosta? Varsinkaan, kun tosiasiassa pitkät työpäivät, iso asuntolaina ja pikkulapsiperheen arki ei useimmille miehille ole sellainen elämä, josta he teinipoikina uneksivat

Myös minä olen sitä mieltä, että ihmisten pitäisi toteuttaa omia haaveitaan eikä lähteä mukaan ympäristön odotuksiin. Tehdä juuri niitä toisenlaisia valintoja. Oli se sitten fillarilla maapallon ympäri tai tietokonepelien pelaaminen. Joskus, jos hyvin käy, siitä haaveensa toteuttamisesta on joku vieläpä valmis sinulle maksamaan. Mutta siitäkin huolimatta voi kieltäytyä tarjouksesta ja jatkaa elämäänsä sellaisena kuin sen haluaa olevan. [/quote]

Upea teksti ja varsinkin tämä loppu! Toisin kuin monet naiset, niin harvalla miehellä on ykköunelmana perheen perustaminen ja kodin leikkiminen ym. Näitäkin tietysti on.

Ja vaikka on ihan ok tietysti elää massaelämää, niin minun mielestäni kannattaa ruveta, sitä haluavien, rohkeasti tekemään jotain yleisellä mittapuulla "outoa", jos se vain tuntuu omalta jutulta. 

Hauska kuva. Miehet nauttivat elämästään pelaamalla yksiöissään, naiset muuttavat ulkomaille jotta pääsevät nauttimaan sosiaalisesta elämästä. Viimeinen sammuttaa valot.😂😂