Huoh, miten se voikin olla niin vaikeaa lausua meidän lasten nimet oikein :/

Se vain muistui ekana mieleen tästä ketujsta. Kaiken kaikkiaan musta on vaan tosi tyhmää, että ihmiset antavat suomalaisille lapsilleen ei-suomalaisia nimiä ja sitten ovat nyreissään kun niitä ei lausuta oikein. Ja nimenomaan suomalaisia parjataan junttiudessa nimien lausumisessa, jos jonkun muun maalainen lausuu esim suomalaisen nimen väärin niin se on vaan ihanan eksoottista. Sama suomalaisen tekemänä on junttia:/

meidän pojan nimi on Atte, jonka ajattelin olevan erittäin helppo ja suomalainen. Mutta silti yksi tuttu sanoo "Ate", ja toiset taas taivuttavat Atten. Ei se meitä mitenkään haittaa, enpä vain tullut ajatelleeksi että siinä olisi jotain epäselvää.

joiden mielestä on normaalia ja yleistä olla osaamatta lausua esim. kirjaimia d tai g? Tai joiden mielestä on täysin arkipäiväistä ja hyväksyttävää lisäillä omin päin i-kirjaimia muiden ihmisten nimiin? On kai sen nyt pakko liittyä johonkin tiettyyn murteeseen, vai?



Mä ihan vilpittömästi kuvittelin että noin tekevät ainoastaan vanhojen Suomi-Filmien hahmot, ja niistäkin vain ne joiden kohdalla erityisesti halutaan korostaa maalaisuutta ja koulutuksen puutetta.



Ja ennen kuin taas käytetään se av:n kulunut "taisi kalikka kalahtaa" -argumentti niin kerron että EI, minun lapsillani ei ole vaikeasti lausuttavat tai ulkomaalaiset nimet.

Mun tyttöni on Iris. Naapurit kuitenkin kutsuu sitä Siiriksi, vaikka kuinka olen yrittänyt korjailla. Aikani korjailin, nyt en enää viitsi, jos eivät tajua eroa, niin ei sitten. Lapsi tietää, kuka on, joten se kai on tärkeintä.

g, b, d ääntyvät suomalaisittain k, p ja t.



Kuuntelepa miten ihmiset lausuvat sanan banaani. Joka toinen sanoo panaani. Ja tämä ihan sivistyneinä itseään pitävien ihmisten keskuudessa. Tämä johtuu siitä, että kyseisiä kirjaimia ei kielessämme ole kuin lainasanoissa. On ihan sama sanooko banaani vai panaani, kaikki ymmärtävät mitä tarkoitetaan. Televisiossa selostajat tekevät tätä jatkuvasti. Olympialaisetkin on olumpialaiset.

suomalainen nimi?

Oman nimeni kanssa on ollut ongelmia aina, yli 40 vuotta. Minun nimeni lausutaan ihan niinkuin kirjoitetaan, ja se on ihan tavallinen nimi. Samassa työssä olen ollut jo 20 vuotta, ja vieläkään työkaverini eivät osaa kirjoittaa nimeäni oikein.

Olisi vain vielä mukava tietää ihan konkreettisia esimerkkejä nimistä, jotka äännetään väärin ja miten ne pitäisi kenenkin mielestä ääntää. Nina/Niina on käsitelty jo ajat sitten, mutta onko jotain muita esimerkkejä esim. teillä, jotka sanotte, että on joku hankala tapaus, muttette viitsi tässä kertoa mikä... Heittäkää nyt jotain, eihän teidän tarvitse kertoa onko se nimi teidän, teidän lapsenne vai teidän siskonne nimi. Ihan vaan "erään ihmisen nimi kirjoitetaan X, mutta hänen sukulaisensa ääntää sen Z, vaikka tietyn tahon mielestä pitäisi ääntää C".



Minusta kuulostaa erikoiselta, että Iris tai Ines pitäisi ääntää lyhyellä i:llä, jos on kyse suomenkielisestä ihmisestä. Paino kun kuitenkin on ensimmäisellä tavulla. Espanjan ym. Ines tai Inez (en tiedä miten noihin tulee aksenttimerkkejä tai muita koukeroita) taas loogisesti äännetään lyhyellä i:llä, kun paino on toisella tavulla.

kannattaa tosiaan miettiä minkälaisen nimen lapselleen antaa jos on niin herkkä siitä miten se täytyy lausua... ja arvaa vaan onko kiva olla joku opettaja tai muu vastaava pitämässä nimenhuutoa kun ei tiedä miten mikäkin pitää lausua! eräs tuttavani mietti raskaana ollessaan mahdollista pojan nimeä, ajatteli toiseksi nimeksi Jakea... tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin juuri ajatelleessaan muita ihmisiä jotka eivät tietäisi lausutaanko se "jake" vai "zeik"...

miten nimet lausutaan. Ketään ei tuntuisi yhtään haittavaan jos oma nimi lausuttaisiin väärin, kunhan periaatteessa tietää ketä tarkoitetaan (nimen sijaan voisi varmaan siis yhtä hyvin käyttää myös muita ilmaisuja, esim. "sinä siellä" tai "se teidän poika"?).



Mulle itselleni on merkityksellistä että nimeni lausutaan vain yhdellä tavalla, ja siksi olen välttänytkin antamasta lapsilleni vaikeita nimiä. Luulin että muutkin välittävät siitä miten nimet lausutaan, mutta ilmeisesti tämä on vain joku minun (ja ap:n) outo perversio.

heh, no ei tämä ole vaikea. Mutta nimeni on Laura. Kun olen ulkomailla, vaikka hotellin respassa sanon englantilaisittain olevani 'loora' - tiedättehän mitä tarkoitan. Eikä minua haittaa, vaikka ulkomailla esim. työyhteyksissä nimeni äännetään noin. Ei tulisi mieleen korjata, että ei kuule, se pitää ääntää suomalaisittain tärisevän ärrän kera.



Mites te, joilla outo perversio nimen ääntämisestä, suhtautuisitte tähän tilanteeseen?

miten nimet lausutaan. Ketään ei tuntuisi yhtään haittavaan jos oma nimi lausuttaisiin väärin, kunhan periaatteessa tietää ketä tarkoitetaan

Minun nimeni on Saija ja joka kerran se vähän harmitti ja loukkasi, kun joku, esim. opettajat eri kouluissa sanoi Seija tai Saila. Vaikka kyseessä on vain yhden kirjaimen ja yhden äänteen ero, niin se on kuitenkin ihan eri nimi ja tulee pikkuisen paha mieli siitä, että enkö ole edes sen verran kiinnostava henkilö, ettei nimenikään edes jää mieleen oikein. Etenkin, kun Seija ja Saila ovat minusta "vanhojen tätien nimiä" ja minä olen 26 ja aiemmin tietysti olen ollut nuorempikin, en vielä koskaan yli 55, mitä noista melkein nimeni kaltaisista nimistä taas tulee mieleen.

mutta heita kutsuttiin Pertta ja Aato. Savosta kotoisin.... ;o)

Asutaan ulkomailla ja tyttareni oli kouluun tutustumassa eraana aamuna ja meni sinne eskariryhman lasten kanssa, jossa siis kaikki jo tunsivat toisensa. Opettaja kertoi minulle etta han oli kutsunut tytartani nimella "Airis", tytto itse ei ollut valittanyt kun tietaa etta ne jotka eivat tunne hanta saattavat niin sanoa, mutta muut 19 lasta huusivat kuorossa; "Ei han ole Airis vaan IRIS!! Eli selvaksi tuli, varmaan nyt muistaa kun koulu alkaa, heh.

Mites te, joilla outo perversio nimen ääntämisestä, suhtautuisitte tähän tilanteeseen?

Oman kutsumanimensä tunnistaa automaattisesti, vaikka sen sanoisi joku, jota ei sillä hetkellä kuuntele. Se ikään kuin pompsahtaa sieltä taustaäänen seasta. Ilmiölle on nimikin: cocktailparty-ilmiö (pahoittelut, jos kirjoitan sen väärin).

Jos joku ääntää kutsumanimen väärin, siihen ei reagoi. Olen omkohtaisesti havainnutkin tämän. Ranskalaiset sanovat nimeni pitkän vokaalin lyhyenä, enkä kertakaikkiaan huomannut, että he puhuivat minulle. Jonkin aikaa (muutama kk) jouduin oikein tarkoituksella totuttelemaan, ennen kuin aloin reagoida siihenkin automaattisesti.

Eli en kutsuisi sitä perversioksi, sillä nimen oikealla ääntämisellä on myös käytännön merkitystä.

eikä nuo muutkaan nimet mitään erikoisempia tai vaikeita lausua olleet.



ei tulisi mieleenkään lausua jonkun Anttoni jos nimi on antton, Anttoni kuulostaa sitä paitsi paljon oudommalle kun Antton.

On kai vaan pakko tottua tähän:)



Terv. "Joeli":n äiti

Meillä tuo Gabriel lausutaan "puolellatoista" aalla, mutta nuo, jotka lausuvat nimen väärin, venyttävät sitä A:ta eli siis tyyliin Gaaaabrieli.

Ja tuosta L-kirjaimeen loppuvista sanoista. Eihän kukaan sano esim. kyynel sanasta kyyneli tai kannel sanasta kanneli, joten mikä ihmeen vimma tämä on tunkea se ylimääräinen I nimien loppuun.

Kyllä meidän tuttujen lapsilla on sellaisia nimiä, jotka päättyvät konsonanttiin (esim. Eemil, Daniel, Sebastian) eikä meille todellakaan tule mieleen ääntää noita nimiä Eemili, Danieli ja Sebastiani.



Ja mitä tulee tuohon Gabriel nimen haukkumiseen, niin nimi on vanha, jota on annettu jokaisena vuonna tasaisesti.

Samoin Antton on vanha nimi ja Samuel.

Tahtoisin antaa tyttärelleni nimeksi Tilda, mutta onko suomalaisten vaikea lausua sekin? Vai annanko nimeksi suosiolla Tilta?

lausuvat edelleen niinkuin ovat vuosisatoja tehneet, oli kyseessä tuttu vanha väännös tai ihan uusi vierasperäinen nimi. Nyt varsinkin kun ihmiset matkustelevat paljon ja surffailevat netissä.

Eli nimien ääntämisestä kuulee mistä päin suomea sitä ollaan.

Minun isovanhempieni nimet olivat Bertta ja Adammutta heita kutsuttiin Pertta ja Aato. Savosta kotoisin.... ;o)

saa