Huoh, miten se voikin olla niin vaikeaa lausua meidän lasten nimet oikein :/

kirjoiteta tahi muisteta kenenkään nimeä väärin?



Voi meitä tyhmiä suomalaisia, nyyh.

kyynel ja kannel pidemmät versiot ovatkin kyynele ja kantele, eivätkä kyyneli ja kanneli.

manner > mantere

askel > askele

taival > taipale



Jotenkin Suomen kieli rytmittyy niin, että monella puolivahingossa lipsahtaa nominatiivimuotoonkin se loppu-i, jota tarvitaan nimeä taivutettaessa. Etenkin jos nimet ovat harvinaisempia. Moni ainakin meilläpäin lienee tottunut noihin 3-tavuisiin -el -loppuisiin, mutta jossain muualla ne voisivat olla hivenen eksoottisempia (=vaikeampia).



Pakko myöntää, että minä en muista koskaan sanoa tuttavaperheen Juliaa JUU-liaksi. Luultavasti siihen on kaksi syytä: minulla on valokuvamuisti, mielessäni on sana "Julia", enkä muista lisätä siihen ylimäärästä uu:ta ennen ääntämystä. Toinen syy on, että Julian sisaruksen nimessä on lyhyt vokaali tyyliin Eliel (ei siis lausuta EE-liel tms.). Jotenkin molemmat nimet rytmittyvät päässäni samalla lailla ja unohdan pitkän Juulian. On se noloa, koska olemme paljon tekemisissä ja nimen pitäisi olla jo hyvinkin tuttu.



Eräässä toisessa perheessä on puoliksi suomenruotsalainen lapsi nimeltä tyyliin Anette, lausutaan siis A-nét, paino lopputavulla. On hillittömän vaikea taivuttaa tuota Anét:ia keskellä suomenkielisen lauseen. "Mennään Anéten / Anétten / Anétin luo..". Jotenkin se painon vaihto kesken suomenkielisen sanan ja vielä taivutusmuodon lisääminen meinaa nyrjäyttää koko lauseen. Moni sanookin "Aneten", paino ekalla tavulla. Jopa lapsen kerhossa sanoivat lasta "Anette", paino sanan alussa.

ääntämismuotoon nimestään eivätkä häiriinny siitä pahemmin. Tämä tuntuu olevan suurempi ongelma vanhemmille, ja murrosikäisille siinä vaiheessa, kun vanhemmat on antaneet ihan tyhmän nimen Satu vaikka ehdottomasti pitäisi olla Jasmin.

sanoo mun lapsia jarmoksi (arttu), pertiksi (eemi) ja outiksi (sointu)



Suluissa siis lasten oikeat nimet.. ;)

en ole itse ikinä kuulluut edes lasten sanomana banaania panaaniksi..ja sentään työskentelen lasten kanssa...

ja taivuttaa sen esim . tervetuloa eliaan syntymäpäiville... elia on kyllä ihan eri nimi kuin elias. tälle äidille puhuin siksi aina eliaksen, en eliaan esim. syntymäpäivistä, ei juu varamaan pitänyt siitä, mutta taivutti itse sanan väärin

Huvittaa niin nämä erikoisia nimiä antavat äipät :D

se ei taipuisi Eliaan vaan Elian.

kuin siitä, miten lapset puhuvat. Ei tuommoiseen korva tartu, jos keskittyy puhesisältöön, kun se ei sanan merkitystä muuta miksikään, ja suomen kielessä on muutenkin aika vähän sanapareja joissa b/p-erottelu olisi olennaista merkityksen kannalta.

en ole itse ikinä kuulluut edes lasten sanomana banaania panaaniksi..ja sentään työskentelen lasten kanssa...

Raamatullisempi kuin Eliaksen, mutta ihan hyväksyttävä ja oikea.

Elia-nimi taipuisi yhdellä a:lla Elian syntymäpäiville.

ja taivuttaa sen esim . tervetuloa eliaan syntymäpäiville... elia on kyllä ihan eri nimi kuin elias. tälle äidille puhuin siksi aina eliaksen, en eliaan esim. syntymäpäivistä, ei juu varamaan pitänyt siitä, mutta taivutti itse sanan väärin

tai Pia. Miksi siis Nina lausutaan yhdellä ii:llä?

Eikä välttämättä siihen suomenkielisen puheensa sekaan äännä yhtäkkiä jotain nimeä jonkun muun kielen ääntämissääntöjen mukaan.

että ei mikään ihme että vääntyy Santraksi. Mitä ihmettä nämä ihmiset oikein ajattele...

Mahtaa olla kamala elämä täällä junttien kansoittamassa Suomessa, jossa nimiäkään ei osata lausua yhtä hienosti kuin vaikkapa Espanjassa. Voi tsiisus teitä ihmiset!!!

Monella murrealueella ei yksinkertaisesti käytetä lainkaan D-äännettä. Vanhempi väki ei sitä osaa edes sanoa.

. En nyt halua kaikkien lasteni nimiä tähän kuitenkaan kirjoittaa. Erään tuttavani lapsen nimi on Sandra. Heilläkin on ongelmia, kun suurinpiirtein puolet ihmisistä sanoo "Santra".

Nimenomaan ongelma on se, että suomalaiset yrittää turhaan lausua poikamme nimeä "hienosti" eli espanjalaisittain. Kun me olimme tarkoituksella valinneet nimen, joka lausutaan tasan yhtä "hienosti" niin suomeksi kuin espanjaksikin. Suomalaiset siis "osaavat" lausua liiankin "hienosti" pyrkiessään olemaan oikein sivistyneitä.



Myöskään espanjalaisilta emme odota, että lausuisivat "hienosti suomalaisittain" ja siellä ei kukaan ole yrittänytkään. Lausuvat niin kuin kirjoitetaan ja sillä hyvä.

Unohdin lainata 49:ä.

Tyttäreni nimi on Linnea, ja ystäväni lausuu sen Linea, koska hänelle on kerrottu että näin nimi kuuluu lausua, hän siis tuntee toisen Linnean, jonka nimi lausutaan Linea.

Mutta en mä näe näissä lausumisissa suurtakaan ongelmaa. Meillä on Thomas. Mä lausun "tuumas", suurin osa sukulaisista sanoo "tomas". Ihan sama, lapsi kyllä itse tajuaa että molemmat tarkoittavat häntä.

miettiä miten ne istuvat suomalaiseen ääntämykseen. Eli suomenkielelle on luontaista sanan loppuminen vokaaliin, ei konsonattiin, tästä syystä on siis vain luonnollista, että suomalaiset ääntävät lastenne nimet vokaaliloppuisesti.



Suomenkielelle on myös luontaista painottaa ensimmäistä tavua sanassa, eli on täysin luonnollista että Gabriel ääntyy pitkällä A-ääntellä, ei lyhyellä vokaalilla.



Tuo Maria taas ääntyy luontaisesti niin, että i kuulostaa enemmän j-äänteeltä, ellei nimeä painota niin, että toinen tavu on painollinen [mari:a].



Eli joko tyydyt lastenne nimien ääntämiseen suomalaisittain tai sitten vastaisuudessa valitsette lapsillenne nimiä, jotka jopa suomalainen osaa ääntää "oikein".



T: Kolmen ei-suomalaisen nimen omaavien lasten äiti

töissä espanjalainen mies, ja melkein kaikki ääntävät hänen nimensä "espanjalaisittain", mutta tää henkilö itse ääntää sen sanoin kuin kirjoitetaan eli ns. "suomalaisittain"...ei ole kukaan vaivautunut häneltä ilmeisesti kysymään miten hän itse lausuu nimensä :) Mutta eipä olla juntteja täällä meillä ei, vaan osataan sanoa ulkomaalaisten nimetkin oikein hienosti :D