Huoh, miten se voikin olla niin vaikeaa lausua meidän lasten nimet oikein :/
Kommentit (123)
Kerro ap minkä kielen mukainen lausuminen se on, koska nimihän ei ole suomalainen?
Haluaisitko englantilaisen lausumisen? ("geibriel")
luulen että tyttöäsi kutsutaan Marijaksi siis MariJA, ei kai kukaan Marjaa ja Mariaa sekoita keskenään.
Noi muut ymmärrän miksi niin lausutaan ja tuo viimeinen on pohjat olisitte laittaneet Kaapo sen osaisi kaikki
mutta minusta on käsittämätöntä, jos ihmiset eivät osaa lausua oikein Mariaa / Marjaa - niin että niiden ero on selvä, koska sehän on täysin selvä.
Jos kyseessä on lähisukulainen, olisin itsekin loukkaantunut, jos joku ei vaivaudu muistamaan tai lausumaan nimeä oikein.
Kerro ap minkä kielen mukainen lausuminen se on, koska nimihän ei ole suomalainen?
Haluaisitko englantilaisen lausumisen? ("geibriel")
Ei se tee siitä "suomalaisten" kieltä että Suomi on joskus kuulunut Ruotsiin, varsinkaan kun Suomea ei edes yritetty ruotsalaistaa. Yhtä vieras kieli suomalaisille kuin baski espanjalaisille.
Vielä 200 vuotta sitten Suomi kuului Ruotsiin ja ruotsin kieli nimenomaan oli valtakunnan tässäkin osassa älymystön kieli, vaikka mm. papisto saarnasikin suomeksi ainakin suomenkielisissä seurakunnissa. Ja sen jälkeenhän Suomi kuului vielä reilu sata vuotta Venäjään, joten ei sekään nyt "aivan vieras" ole meidän maallemme. Tärkeitä kulttuurillisia tekijöitä molemmat maamme historiassa.
Maailmassa on katsos muitakin kieliä kuin ruotsin kieli. Ruotsin kieli ei ole Suomessa ollut koskaan mikään kotikieli tai kotimainen kieli, siitä on vain virallisesti tehty sellainen. Yhtä vieras kieli suomalaisille kuin venäjän kielikin.
.
Jos oisit tuttuni, joutuisit hullun ääntämisvimmani kohteeksi perheinesi. Yhtään erikoisempi nimi, niin mun on pakko kokeilla kaikki mahdolliset variaatiot. Gabriel ois GabriEl, en tiedä minkä oikean kielen painotus, espanjan? SamjuEl ois samaa sarjaa myös. Antton ois Anttoon tai Anthony, amerikkalaisittain. Maria ois helppo, Mariia. En tarkoita pahaa, minusta on vaan kiva leikkiä nimillä ja 'tehdä' niistä henkilökohtainen diminutiivi. Ja lopettaisin ehkä kun kieltäisit...
Ja mun ja lasten nimiä saa vääntää ja ääntää myös miten lystää. (Ikinä ei omaa nimeäni Mia ole muuten sanottu lyhyenä, se kuulostaisi hassulta.) Ja virallisissa yhteyksissä en vääntele nimiä, enkä kirjoitettuna. Pääasia että ihmiset tunnistetaan nimestä, otetaan ihan hellittelynä nää eri muodot, ok?
Kannattaa myös muistaa että valtavan moni suomen kielen sanoista on johdettu ruotsin kielestä. Ruotsin kieli ei ole ollenkaan tässä asiassa "vieras" kieli, vaikkei sukulaiskieli olekaan.
Meillä on Mikael ja olisin kyllä aika ällistynyt, jos joku lausuisi sen ruotsalaisittain Miikkael. Miksi Gabriel pitäisi lausua eri lailla? Raamatullisia enkeleitä molemmat.
Nimi ei ole suomalaisperäinen, ja jo ruotsinkielessäkin a venytetään. Ja suomessahan tunnetusti otetaan mallia ruotsista, toisesta kotikielestämme, jos vierasperäisiä nimiä tulee vastaan.
Olisit hyvä ihminen miettinyt ennen kuin näitä nimiä annoit.
Muakin ottaa päähän poikamme nimen väärä lausuminen. Varta vasten etsimme kaksikieliseen perheeseemme lapsellemme nimen, joka lausutaan täsmälleen samalla tavalla sekä suomeksi että isänsä kielellä, espanjaksi, juuri niin kuin kirjoitetaankin, sanapainoja myöten.
Suomalaiset yrittää kuitenkin olla sivistyneitä, ja lausua nimeä "espanjalaisittain". Eli muka vaihtavat painotuksen nimen toiselle tavulle (käytännössä ei, vaan venyttävät toisen tavun vokaalia) ja lausuvat nimen niin kuin heidän mielestään espanjaksi kuuluu. Argh. Eikä auta kun korjaa kerran tai kaksi, eikä kaksikymmentä. Joillekin saa rautalangasta vääntää sata kertaa, ennen kuin uskovat, että nimi todella lausutaan juuri kuten kirjoitetaan.
Mäkin olisin tykännyt nimistä tyyliin "Samuel", "Daniel", jne. Mutta nämä karsimme juuri tuon Samueli ja Danieli -ääntämisen vuoksi. Lisäksi espanjassa ko. nimien sanapaino olisi viimeisellä tavulla "SamuEL" ja "DaniEL" ja tämä tuntui hankalalta suomen kielen kannalta.
Jos ukki on ollut suomen kielinen, nimi äännettiin suomalaisittain, se oli silloin tapana. Nimi saattoi olla Axel, ja sanottiin Akseli, ja yleensä kirjoitettiinkin. Se oli maan tapa. Ja edelleen se käy niin oman kielemme vaikutuksesta. Jos ei sitä kestä, ei ehkä olisi tosiaan kannattanut niitä nimiä valita, tai olisi kannattanut paremmin tutustua historiaan.
lausuvan nimeä Gabriel, yhdellä a:lla. Kuulostaa tosi hassulta.
Sen sijaan kun suomea puhutaan niin nimiin tulee tuo loppu-i koska se on luontevaa niin. Tuskin se kenelläkään on kiinni siitä etteikö osaisi sanoa nimeä ilman sitä loppu-i:tä :)
Se nyt vaan on hyväksyttävä että niin tulee käymään jos antaa lapselleen tuollaisen (vierasperäisen) nimen.
olemmekin kaikkien neljän kohdalla miettineet nimiä erittäin huolellisesti joka kantilta, ääntämisen ja myös vääntämisen kannalta, eli valinneet sellaiset nimet, että mitään epäselvyyttä ääntämisestä ei ole eikä nimistä saa väänneltyä mitään hirveitä pilkkanimiä.
se on GAPriel etc.
Pyydät oikeen juhlallisesti kaik paikalle ja melskaat kunnolla et menee perille! Jaat raamatutu jokaiselle ja pyydät tutustumaan tarkemmin jne. Jooko.
Tai lempinimeä. En ymmärrä tätä kauheaa vimmaa yrittää varmistaa ettei kukaan vaan kutsu lasta piirunkaan verran erilaisella nimellä kuin mikä hänen virallinen nimensä on.
Noissa i-lopuissa ainakin, Maria on sentään yhtä helppo sanoa kuin Marja, siinä olen ihan samaa mieltä.
Mutta kun Suomen nimistössä on runsaasti saman tyylisiä, i-loppuisia miehennimiä! Santeri, Artturi, Viljami, Jalmari... Useilla näillä on myös alkuperäinen muoto, Arthur, Hjalmar, mutta suomen kieleen ne vaan ei istu, vaan ovat "kääntyneet" suomeksi. Lisäksi kun valta-osa miesten nimistä muutenkin päättyy i-kirjaimeen (Jari, Sami, Jani, Petri, Tommi) tai ainakin johonkin muuhun vokaaliin, on aika vaikea puheessa säilyttää se konsonantti viimeisenä. Se vaan ei istu suomea puhuvan suuhun, normaalissa puhekielessä ja arkielämän tilanteissa ainakaan. Lisäksi se i-muoto tulee joka tapauksesa useammin käyttöön, aina kun nimeä on taivutettava. Kirjoitettuna vielä voi hifistellä Gabriel'n (sic) jos on pakko, mutta puhuttuna se ii siihen tulee väkisinkin.
Ei se ole junttiutta tai epäkohteliaisuutta, vain tapa puhua suomea. Ruotsia äidinkielenään puhuvat lausuvat nimen Samuel eri tavalla kuin suomea puhuvat, italialaiset taas eri tavalla, englantia puhuvat omalla tavallaan. Ei siinä äidin neuvo, kuinka nimi pitäisi lausua pitkään auta, kun äidinkieli painaa väkisinkin päälle.
Ap, käyttävätkö sun omat lapset aina veljistä puhuessa tai heitä kutsuessa oikeaa muotoa vai lipsahtaako se ii heilläkin?
meidän lapsilla on ihan tavallisia suomalaisia nimiä, jotka moni lausuu ihan omitusilla tavoilla. Nimissä ei ole edes mitään erikoisia kirjainyhdistelmiä, vaan lausutaan juuri niinkuin kirjoitetaankin. En nyt halua kaikkien lasteni nimiä tähän kuitenkaan kirjoittaa. Erään tuttavani lapsen nimi on Sandra. Heilläkin on ongelmia, kun suurinpiirtein puolet ihmisistä sanoo "Santra".
Tyttäreni nimi on Linnea, ja ystäväni lausuu sen Linea, koska hänelle on kerrottu että näin nimi kuuluu lausua, hän siis tuntee toisen Linnean, jonka nimi lausutaan Linea.
nimi Heidi pitää lausua saksalaisittain "Haidi". Ottaa pattiin moukat suomalaiset, jotka sanoo sen Heidi. Ymmärrän AP:n tuskan, jos Gabriel sanotaan kahdella aalla. Pitäisi tajuta, ettei sitä niin äännetä suinkaan.
... teitä vaivaa noin hirveästi se miten lapsienne nimet lausutaan? Tärkeintähän kai on se, että viesti menee perille? Ja se, että perheen sisällä nimet lausutaan oikein. Omat sisarukseni, minä itse ja isäni omistamme hyvin vaikeasti lausuttavissa olevat nimet, mutta kun itse tiedämme, miten ne lausutaan, voimme korjata väärin lausuvien ihmisten tekstiä ilman sen kummempia tunnekuohuja.
Vielä 200 vuotta sitten Suomi kuului Ruotsiin ja ruotsin kieli nimenomaan oli valtakunnan tässäkin osassa älymystön kieli, vaikka mm. papisto saarnasikin suomeksi ainakin suomenkielisissä seurakunnissa. Ja sen jälkeenhän Suomi kuului vielä reilu sata vuotta Venäjään, joten ei sekään nyt "aivan vieras" ole meidän maallemme. Tärkeitä kulttuurillisia tekijöitä molemmat maamme historiassa.