Huoh, miten se voikin olla niin vaikeaa lausua meidän lasten nimet oikein :/

heh, no ei tämä ole vaikea. Mutta nimeni on Laura. Kun olen ulkomailla, vaikka hotellin respassa sanon englantilaisittain olevani 'loora' - tiedättehän mitä tarkoitan. Eikä minua haittaa, vaikka ulkomailla esim. työyhteyksissä nimeni äännetään noin. Ei tulisi mieleen korjata, että ei kuule, se pitää ääntää suomalaisittain tärisevän ärrän kera.

Minulla oli joskus opiskelukaveri nimeltä Anna, ja hän oli ollut joskus vuoden au pairina Yhdysvalloissa. Siellä hänen nimensä oli tietysti äännetty paikalliseen tapaan. Lopulta hän oli hermostunut ja karjunut isäntäperheelleen, että hän on AN-NA, ei Ääna.

Tai että sitä on annettu tasaisesti muutama vuodessa, ei ongelmaa. Löisinpä vetoa että aika harvaa lasta on piinattu etunimellä Garbriel, kolmantena nimenä se käykin ihan hyvin. Onhan Yrjö ja Jormakin vanhoja suomalaisia nimiä, mutta kuolleen ruumiini yli antaisin lapselleni jotain niin hirveää.

niin sitä on myöskin lausuttu "kaapriel" iät ja ajat. Tai Kaapo, Kapi tai vastaavaa.

Meillä (kaksikielinen perhe, suomi-ruotsi) toinen tytöistä on Maria, itse lausumme nimen [mariia], paino siis pitkällä ii:llä. Tuntuu hiukan hölmöltä että jopa lähisukulaiset (suomenkieleiset) lausuvat nimet sitkeästi [maria]. Minusta lähipiirin tulisi lausua nimi niin kuin vanhemmat sen lausuvat, ihan sama sitten miten tuntemattomammat sen lausuvat. Olen huomannut että esim. tytön kavereiden vanhemmilla vaikeuksia nimen lausumisessa, eivät tiedä miten sen sanoisivat. Onko se todellakin niin vaikeaa suomenkielisille?

linkin näköisiä...? t. 78

Parasta olla tekemättä siitä itselleen ongelmaa.

mutta jos kuulee lapsen perheen ääntävän nimen eri tavalla, ei minulle ainakaan tulisi mieleenikään lausua nimeä sitten suomalaisittain. Jos naapurin pojan nimi on Juan, ja vanhemmat lausuvat sen "huan", lausutteko sitkeästi "juan"? Minusta ainakin lähipiiriltä se on aika töykeää jättää huomioimatta miten vanhemmat lapsensa nimen lausuvat. t.78

Anoppi aikoinaan ei osannut sanoa nimeä Heidi, vaan sanoi Heiti.



Ei se mua haitannut, hän oli vanha ihminen ja hänellä oma puhetapansa.

se pelkkä paino riitä. Ruotsinkielinen Mariiiiia on muutenkin erilainen, ei sitä suomalainen osaa sanoa "oikein" pelkästään painoa muuttamalla. Ruotsinkielisellä on suun asentokin kokonaan toinen ja siellä on lopussa sellainen kiekaus. Se vaan voi olla liikaa ihmisille. Tuntuu typerältä matkia jotain mitä ei osaa sanoa oikein ja mikä kuulostaa teennäiseltä. Jos vaan on suomalainen vaihtoehto niin voi kuvitella että joku nolouksissaan turvautuu siihen.

mistä ihmeestä täällä oikein on porukkaa, jos ette tiedä suomen kielestä mitään!

Esimerkiski savon murteessa on erittäin yleistä, että d- kirjainta ei lausuta, vaan se lausutaan t:nä. Sandra, siitä tulee helposti Santra.

Ja meijän poika on Pyry, mut aina kaikki vaan sanoo että Lyry. V****taaks vähä!

minun äiti on keksiny osalle lapsista omat lempinimet mitä käyttää. Ja siis kukaan muu ei niitä nimiä sitten lapsista käytä.

miksei lapsen mummi saisi keksiä?

mutta jos kuulee lapsen perheen ääntävän nimen eri tavalla, ei minulle ainakaan tulisi mieleenikään lausua nimeä sitten suomalaisittain. Jos naapurin pojan nimi on Juan, ja vanhemmat lausuvat sen "huan", lausutteko sitkeästi "juan"? Minusta ainakin lähipiiriltä se on aika töykeää jättää huomioimatta miten vanhemmat lapsensa nimen lausuvat. t.78

Huan ja Juan ovat eri asia, kuin MaRIIa ja Maria. Minusta ainakin tuntuu tosi luonnottomalta sanoa suomenkielen keskellä sana, jossa on paino jossain muualla kuin alussa. Ehkei nyt ihan nöyryyttävältä, mutta jotenkin tosi noloa se on. En siksi yhtään hämmästele, jos jollakulla muulla suomalaisella on sama ongelma - meillähän on tunnetusti surkea itsetunto.

Ottaa aina korvaan

Ai niin, mutta sehän ois niin noloa, joten sano vaan maria.

Sitä kuitenkin paljon mieluummin käyttää kotoista versiota, vaikka tietäisikin että se ei ole ihan "oikein".

Minusta ainakin tuntuu tosi luonnottomalta sanoa suomenkielen keskellä sana, jossa on paino jossain muualla kuin alussa. Ehkei nyt ihan nöyryyttävältä, mutta jotenkin tosi noloa se on. En siksi yhtään hämmästele, jos jollakulla muulla suomalaisella on sama ongelma - meillähän on tunnetusti surkea itsetunto.

Oletko varma ettei nimi ole LukaS?



T. Lukan äiti :)

Mun nimen lausuminen aiheutti vaikeuksia ja toinen keskustelukumppaneista totesi sen kuulostavan erikoiselta. Sitten hän lisäsi, että italialaiset nimet ovat niin helppoja ja luontevia lausua. En muista hänen luettelemia nimiesimerkkejä, mutta tyyliin Giuseppi, Fabrizio, Victoria yms. Hymyilin kohteliaasti takaisin, vaikka mieli teki nauraa raikuvasti.



Nyt kun asun espanjan kielisessä maassa, nimeni lausuminen on jälleen tapetilla. Omasta mielestäni se on suht helposti lausuttava nimi, mutta useampi ihminen on kehitellyt siitä ongelman ja ehdotellut omasta päästään lempinimiä.



Sanotaan nyt esimerkkinä nimi Adele. Väen väkisin ihmiset lausuvat sen Adela ja korjaan yhä uudelleen ja uudelleen, että nimi päättyy e-kirjaimeen. Jostain syystä monet ihmiset ovat niin kaavoihin ja omaan kieleen kangistuneita, että harvinaisempi tai ulkolainen nimi ei vain mene perille. Sille nyrpistellään nenää ja jopa tietoisesti lausutaan nimi omalla tavalla, vähän niinkuin vastalauseena toisen "erikoisuuden tavoittelulle".

Suomessa se sanotaan useimmiten Vinsentti. Mutta asia ei meitä kovin paljon häiritse, emmehän asu suomessa. Tuntuu vain välilä hassulta että esim äitini joka kuulee meidän sanovan Vincent ei muuta sanontaansa, jatkaa vaan että Vincentti sitä ja tätä. Mutta toisaalta, so what?