Huoh, miten se voikin olla niin vaikeaa lausua meidän lasten nimet oikein :/

Varsinkin kun suomalaiset on junttia kansaa. Meillä oli yksi ainoa tinkimätön vaatimus kun mietimme nimiä. Eli sen kirjoitus- tai ääntämisasusta ei saa tulla pienintäkään epäselvyyttä. Eli nimet on tyyliä Matti ja Jukka.

En tunne ketään muuta, joka lausuisi nimet noin, että Nea olisi tosiaan Nea, Mia Mia jne.

että Lea todella äännetään Lea, Tea on Tea, Nea on Nea ja sitten taas Leea, Teea ja Neea on ihan erikseen. Mutta kyllä tosiaan Mia ja Miia sekä Pia ja Piia äännetään samalla tavalla, pitkänä.

Mutta teen sen toki vain ensimmäistä kertaa nimen lukiessani. Heti kun nimen kantaja korjaa lausumisen, pyrin käyttämään hänen omaa kutsumistapaansa. Ja sen verran täytyy kyllä olla samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että käytännössä Miaa ja Piaa ei ole mullakaan tainnut tulla vastaan, kaikki muut noista menee pääsääntöisesti kirjoitusasun mukaan.



Nina ja Niina (se paljon puhuttu esimerkki) on mun mielestä jopa aivan eri henkiset /tyyliset nimet.