Lue keskustelun säännöt.
Vammainen lapseni tuli koulusta itkien kotiin, move-testi!
25.10.2016 |
Pahoittelen raflaavaa otsikkoa! Minä olen nyt niiiin vihainen että en oikein tiedä mitä tehdä. Koululle on jo laitettu palautetta, harkitsen asian viemistä mediaan omalla nimelläni.
Lapseni oli siis laitettu koulussa 5-luokkalaisten Move-testiin. Lapsellani on monella osa-alueella kehitysviivästymiä ja diagnooseja on useampi, ei niistä sen enempää tähän muuta kuin että vaikuttavat kyllä mm. hienomotoriikkaan ja on kovin kömpelö.
Tytölläni on myös paha astma ja on alipainoinen, luokan pienin. Testin ottajat eivät ottaneet tätä millään tavalla huomioon!
Tuloshan yllättäen oli että sai surullisen naaman joka ikiselle osa-alueelle! Nyt tyttö itkee, kokee että on surkea, ei kuulemma halua enää koskaan liikkua eikä edes kouluun. Aloitamme taas pisteestä 0 hänen kanssaan. Olimme jo saaneet hänet vuosien saatossa houkuteltua liikkumaan erinäisissä harrastuksissa useamman kerran viikossa toimintaterapian yms. lisäksi. Olemme uhranneet käsittämättömän määrän aikaa, rahaa jne. että lapsen kyky liikkua ja pysyä edes jotenkin ikätason mukana säilyisi.
Mitä näiden tutkijoiden päässä oikein liikkuu? Kyllä me tiedämme jo että tyttö ne toimintakyky on alentunut jos sitä tällä testillä muka haluttiin todeta? Jos halusitte masentaa lapsen ja vanhemmat surunaamoilla niin onnistuitte kyllä! 10 vuoden loputon uurastus ja toinen samanlainen vielä edessä, palkkioksi saamme surunaaman!? Kiitos kannustuksesta! Ja mille tuntuu tytöstä joka yrittää kaikkensa ja yli sen, joka ikinen päivä? Kannustusta hän tarvitsee eikä latistusta!
Lisäksi huoltajien lupaa tällaiselle testille ei ole kysytty missään vaiheessa! Törkeää!
Kommentit (413)
Jos oppilaalla on jotain fyysisiä rajoitteita, hänelle käytetään sovellettua lomaketta, jossa opettaja voi arvioida oppilaiskohtaisesti oppilaan suoriutumista huomioiden fyysiset rajoitteet. Jotkin testin osiot voidaan helpottaa, esim etäisyyksiä lyhentää. Tällöin tämä tulee merkitä, että edim heittoetäisyys 4 m tms.Muilla on säädetty valtakunnalliset rajat hymynaamalle, neutraalinaamalle ja hämmästysnaamalla (huom. Se ei ole surunaama tai edes 13.40 naama). Myös lääkärin tulee terveystarkastuksessa peilata mittausten tulokset oppilaan
rajoitteisiin.
Lähtökohdat ovat rajalliset silloin kun oppilaalla on diagnoosi tai tiedossa oleva rajoite. Esim ylipaino ei ole rajoite. Mutta jollain voi esim olla synnynnäinen hermotoiminnan vajaus esim toiselle kehon puoliskolle jolloin hänen liikkuvuutensa ja kehonsa toisen puolen raajat ovat "heikommat". Tämä on esimerkki fyysisestä rajoitteesta. Onhan niitä paljon muitakin.
Ajatus 5. Luokan ja 8. Luokan mittauksista liittyy siihen, että lääkäreillä olisi noiden luokkien laajoissa terveystarkastuksissa käytössään oppilaan fyysisen toimintakyvyn testin tulokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis 16.40 kloaika negatiivinen naama :( like this
Pohjanmaan ope kirjoitti:
Jos oppilaalla on jotain fyysisiä rajoitteita, hänelle käytetään sovellettua lomaketta, jossa opettaja voi arvioida oppilaiskohtaisesti oppilaan suoriutumista huomioiden fyysiset rajoitteet. Jotkin testin osiot voidaan helpottaa, esim etäisyyksiä lyhentää. Tällöin tämä tulee merkitä, että edim heittoetäisyys 4 m tms.Muilla on säädetty valtakunnalliset rajat hymynaamalle, neutraalinaamalle ja hämmästysnaamalla (huom. Se ei ole surunaama tai edes 13.40 naama). Myös lääkärin tulee terveystarkastuksessa peilata mittausten tulokset oppilaan
rajoitteisiin.Lähtökohdat ovat rajalliset silloin kun oppilaalla on diagnoosi tai tiedossa oleva rajoite. Esim ylipaino ei ole rajoite. Mutta jollain voi esim olla synnynnäinen hermotoiminnan vajaus esim toiselle kehon puoliskolle jolloin hänen liikkuvuutensa ja kehonsa toisen puolen raajat ovat "heikommat". Tämä on esimerkki fyysisestä rajoitteesta. Onhan niitä paljon muitakin.
Ajatus 5. Luokan ja 8. Luokan mittauksista liittyy siihen, että lääkäreillä olisi noiden luokkien laajoissa terveystarkastuksissa käytössään oppilaan fyysisen toimintakyvyn testin tulokset.
Katsopa noi naamat lomakkeista. Todellakin on surullisen näköinen naama. Silmät ihan eri lailla kuin hymynaamassa ja neutraalissa naamassa. Se että suu ei ole alaspäin oleva puolikaari vain ympyrä, ei vie surullisuutta/vääristynyttä ilmettä pois. Miksi noissa kahdessa muussa naamassa on normaalit silmät, mutta tuossa tollaiset kamalat ja vääristyneet?
Pohjanmaan ope kirjoitti:
Siis 16.40 kloaika negatiivinen naama :( like this
Toi lomakkeen naama on ihan kauhee. Jos oltaisiin haluttu tehdä hämmästynyt naama, olis voitu vain tehdä :-O naama jossa samanlaiset silmät kuin tuossa :-) ja :- I -naamoissa, sen sijaan tehty kulmia rypistävä naama, josta todellakin välittyy negatiivinen tunnelma.
Vinkiksi Movelomakkeiden tekijöille, tuon naaman korjaus lomakkeeisiin neutraalimpaan muotoon olisi hyvin helppoa.
Pohjanmaan ope kirjoitti:
Jos oppilaalla on jotain fyysisiä rajoitteita, hänelle käytetään sovellettua lomaketta, jossa opettaja voi arvioida oppilaiskohtaisesti oppilaan suoriutumista huomioiden fyysiset rajoitteet. Jotkin testin osiot voidaan helpottaa, esim etäisyyksiä lyhentää. Tällöin tämä tulee merkitä, että edim heittoetäisyys 4 m tms.Muilla on säädetty valtakunnalliset rajat hymynaamalle, neutraalinaamalle ja hämmästysnaamalla (huom. Se ei ole surunaama tai edes 13.40 naama). Myös lääkärin tulee terveystarkastuksessa peilata mittausten tulokset oppilaan
rajoitteisiin.Lähtökohdat ovat rajalliset silloin kun oppilaalla on diagnoosi tai tiedossa oleva rajoite. Esim ylipaino ei ole rajoite. Mutta jollain voi esim olla synnynnäinen hermotoiminnan vajaus esim toiselle kehon puoliskolle jolloin hänen liikkuvuutensa ja kehonsa toisen puolen raajat ovat "heikommat". Tämä on esimerkki fyysisestä rajoitteesta. Onhan niitä paljon muitakin.
Ajatus 5. Luokan ja 8. Luokan mittauksista liittyy siihen, että lääkäreillä olisi noiden luokkien laajoissa terveystarkastuksissa käytössään oppilaan fyysisen toimintakyvyn testin tulokset.
Ihan kaunis ajatus, mutta veikaan että lääkärit eivät edes vilkaise noita lomakkeeita. Ja vaikka haluttaisiinkin tuloksia lasten kunnosta lääkäreille ja valtakunnallisesti, mikä estäisi keräämästä tiedot ilman että lapsille annetaan naamamerkintöjä? Voisihan liikunnanopet tehdä nuo testit ja kirjata tulokset lomakkeelle, mutta lapsille ei kerrottaisi tuloksia. Likunnanope välittäisi tiedot siihen rekisteriin mihin ne nytkin viedään ja lasta hoitavat lääkärit voisivat sieltä katsoa. Ainoastaan jos jotain oikeasti huolestuttavaa ongelmaa on, voisi opettaja ottaa yhteyttä vanhempaan ja keskustella hänen kanssaan aiheesta. Tällöinkin vältyttäisiin siltä että oppilaan ei tarttisi saada riviä huonoja naamoja lomakkeelle, joka pitää vielä näyttää vanhemmille allekirjoitusta varten, kuin joku huono koetulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi minun vastaukseni oli poistettu? Kirjoitin heti alussa, että move-testiä ei ole tarkoitettu kilvoitteluun ja mittaamiseen, vaan oppilaan kannustamiseen omatoimiseen liikuntaan.
Liikunnanopettajakoulutukseen hakeutuu lähtökohtaisesti suorituskeskeisiä, liikunnallisesti lahjakkaita ihmisiä, mikä on toki ihan luonnollista. Nmä ihmiset eivät kuitenkaan aina (tai välttämättä edes usein) ole oikeita ihmisiä suunnittelemaan ja toteuttamaan koululiikuntaa, jonka tärkein tehtävä kansanterveydellisestä näkökulmasta olisi kannustaa ja innostaa nimenomaan niitä vähemmän liikunnallisia lapsia liikkuvan elämäntavan pariin. Hyvin, hyvin harva liikunnanopettaja on itse ollut tällainen lapsi, ja samastuminen heikompiin voi olla yllättävän vaikeaa aikuisenakin. Viime vuosina on kyllä menty selvästi parempaan suuntaan, mutta Move-testin kaltaiset aivopierut ovat surullinen osoitus siitä, kuinka tiukasti suorittaminen ja tuloskeskeisyys ovat pinttyneet liikunnanopetusfilosofiaan. Itse kuntotestaushan ei ole tässä ongelma, vaan tapa jolla se toteutetaan ja miten palautetta annetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan, 65, lopetetaan arviointi HETI! Kaikenlainen tiedon keruu ja testaaminen tulee lopettaa, ja lapset pitää kääriä vällyihin ja peittoihin liikuntatuntien ajaksi tekemään mielessään itsensä rakastamis-harjoituksia.
Tai jos rimaa pitää laskea, niin lasketaan sitten niin paljon että rasvamaksaiset diabeetikkopullukatkin pääsevät liikkatesteistä heittämällä läpi, kera hymynaamojen!
Olisitte onnellisia, että täällä sentään toistaiseksi yritetään vaatia lapsilta jonkinlaista tasoa.
Hymynaamataso on todella vaikea saavuttaa. Erittäin paljon ja monipuolisesti, kilpatasollakin, liikkuva ja urheileva poikamme sai neljä hymynaamaa, mutta kaksi "perusnaamaa". Perusnaamat tulivat osioissa, joissa on okeasti hyvä harrastustenkin puolesta. Jotakin meni silti vikaan testissä niin , ettei se mennytkään niin hyvin. Testin tulostekstit ovat aika leimaavia mielestäni, voivat vaikuttaa aika paljon kasvavaan nuoreen. Onneksi meillä ei niin käynyt, mutta mietin kyllä myös asiaa. Tuntuihan tuo aika kummalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...
Ymmärrän, että ap:n lapsi on vammainen, mutta ei häntä voi automaattisesti vaan pitää pumpulipallossa. Nyt Move-testissä selvisi, että liikunta ei ole ehkä hänen juttunsa, mitä sitten?
....
Mutta eikö tarkoitus kuitenkin olisi saada kaikki lapset liikkumaan eikä niin, että ne jotka on huonoja lopettavat liikkumisen sitten kokonaan, kun se ei ole heidän juttu?
Osuit naulan kantaan. Testi ei ole kyllä tarkasti mietitty. Ehkä hymynaamoilla ja niihin liittyvillä teksteillä luultiin saavan aikaan jotakin muuta, kuin oletetut numerot saisivat. Eipoä vain mennyt aibvan naulan kantaan. Huippu-urheilevalle lapselle kun tulee ktesti perusnaamalla, joka ei oikeastaan sovi lapsen liikkumistottumuksiin, ei anna kovin vakuuttavaa kuvaa testistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulun lääkärin tai terveydenhoitajan tarkastukset eivät ole pakollisia kuten joku väitti. Niistä on oikeus kieltäytyä.
Minä en kouluterveydenhoitajana myöskään pidä koko Move-ajatuksesta ja terveystarkastuksissa tuo täytyisi ottaa huomioon. Itse hoidin asian kysymältä lapsilta, että mikä tehtävä sujui omasta mielestä parhaiten ja mikä oli kaikista hankalinta. En tiedä sitten oliko tuo paras tapa hoitaa asia, mutta ei meille myöskään ohjeita asian suhteen annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli liikkaopena entinen sm-tason luistelija joka rakasti pallopelejä. Minä olin ollut luisteluonnettomuudessa jossa käteni katkesi neljäsyä kohtaa minkä jälkeen minulle jäi paha trauma luistelua kohtaan. Tästä hän repi riemua kuusi vuotta. Samaten olwn vasuri eikä koulussa ollut vasurille pesisräpylää ja hän pakotti minut ottamaan koppeja ilman räpylää. Joka tunnin jälkeen kynsien alta vuoti verta.
Tulipa muistot mieleen tuosta testistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ollutkaan edes kuullut tällaisesta testistä, vaikka kaikki kolme omaa lastakin ovat vielä peruskoulussa. Katsoin tuota Moven sivua. Huhhuijaa. Mittausta ja mittausta mittauksen perään... arviointia ja tilastointia ja seurantaa, tuloskortit ja tason arviointi. Tälläkö sitä kannustetaan lapsia liikkumaan?!
Ainoa tapa saada lapset liikkumaan, on tehdä liikunnasta kivaa ja se ei onnistu sillä että kaikkea mitataan ja arvioidaan. Totta kai lapset tietävät kuka sai hymynaaman ja kuka sen surullisen ja siinäpä sitä heti annetaan valmiita lyömäaseita koulukiusaajille. Puhumattakaan siitä miltä tuntuu siitä lapsesta joka sai tuon surunaaman. Millähän tavalla sellainen lyttääminen kannustaa liikkumaan? Ei tarvitse edes olla vammaa, kuten ap:n lapsella, kun tuollainen nitistää vähäisenkin innon liikuntaan.
Olkoonkin vain että uuden opsin mukaan ei muka enää mitata mitään, se on ihan yhdentekevää jos tuollainen Moven kaltainen systeemi on tullut lisäksi. Jo omana kouluaikanani koululiikunta pilattiin jatkuvalla mittaamisella, vertailulla ja arvioinnilla eikä se näköjään miksikään ole muuttunut.
Miksi oletat, että koulukiusaajat eivät itse saisi niitä surunaamoja?
Voipi käydä niinkin, että se jääkiekkoileva pahiskingikiusaaja ei saakaan kaikista hymynaamoja ja ryhtyy kiusaamaan pahinta uhkaansa eli sitä, joka sai. Nörttikö on sitten nimi vai vammainen, tiedä tuota sittfen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten niin moni asia tässä maassa, varsinkin opetuksessa ja kouluissa. Tosiaan tämähän on ajatuksena tosi fantastinen mutta jos käytäntö osoittaa että se passiivinen osa muuttuu entistä passiivisemmaksi, on järjestelmä sitten jotain häikkää...
Kylläpäs mammat ottaa jonkun hiton merkityksettömän testin vakavasti. Tänne asti kuuluu curling-harjojen suhina kun mammat painaa lapsensa edellä silottamassa tietä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelen raflaavaa otsikkoa! Minä olen nyt niiiin vihainen että en oikein tiedä mitä tehdä. Koululle on jo laitettu palautetta, harkitsen asian viemistä mediaan omalla nimelläni.
Lapseni oli siis laitettu koulussa 5-luokkalaisten Move-testiin. Lapsellani on monella osa-alueella kehitysviivästymiä ja diagnooseja on useampi, ei niistä sen enempää tähän muuta kuin että vaikuttavat kyllä mm. hienomotoriikkaan ja on kovin kömpelö.
Tytölläni on myös paha astma ja on alipainoinen, luokan pienin. Testin ottajat eivät ottaneet tätä millään tavalla huomioon!Tuloshan yllättäen oli että sai surullisen naaman joka ikiselle osa-alueelle! Nyt tyttö itkee, kokee että on surkea, ei kuulemma halua enää koskaan liikkua eikä edes kouluun. Aloitamme taas pisteestä 0 hänen kanssaan. Olimme jo saaneet hänet vuosien saatossa houkuteltua liikkumaan erinäisissä harrastuksissa useamman kerran viikossa toimintaterapian yms. lisäksi. Olemme uhranneet käsittämättömän määrän aikaa, rahaa jne. että lapsen kyky liikkua ja pysyä edes jotenkin ikätason mukana säilyisi.
Mitä näiden tutkijoiden päässä oikein liikkuu? Kyllä me tiedämme jo että tyttö ne toimintakyky on alentunut jos sitä tällä testillä muka haluttiin todeta? Jos halusitte masentaa lapsen ja vanhemmat surunaamoilla niin onnistuitte kyllä! 10 vuoden loputon uurastus ja toinen samanlainen vielä edessä, palkkioksi saamme surunaaman!? Kiitos kannustuksesta! Ja mille tuntuu tytöstä joka yrittää kaikkensa ja yli sen, joka ikinen päivä? Kannustusta hän tarvitsee eikä latistusta!
Lisäksi huoltajien lupaa tällaiselle testille ei ole kysytty missään vaiheessa! Törkeää!
Teillä voi olla väärä suhtautuminen asiaan. Toisaalta on niinkin, ettei lapsia saisi eriarvoistaa esimerkiksi antamalla arvosanoja, mutta toisaalta ilman oman erilaisuuden (heikkouksien ja hyvyyksien) tunnistamista ei tiedä mitä tulisi kehittää. Mielestäni asia jota teidän tulisi kehittää lapsenne suhteen on hänen itsetuntonsa ja opettaa ne faktat, ettei hän välttämättä koskaan tule olemaan liikunnassa niin hyvä kuin muut, mutta sen ei tarvitse millään tavalla haitata elämässä menestymistä. Päin vastoin, puutetta korjatakseen hän voi oppia jossain muussa paljon paremmaksi kuin muut (huippulahjakkaat ihmiset esimerkiksi tieteissä ovat usein jollain tavoin poikkeavia).
Mielestäni voitte antaa tekijöille palautetta siiten miten annetaan "negatiivisia strokeseja", mutta pitäkää myös mielessä se, että lapsenne tulee kohtaamaan elämässään erittäin paljon suurempaa arvostelua ja kategorisointia. Hän menestyy vain siten, että oppii suhtautumaan asioihin oikein ja ymmärtää omat mahdollisuutensa realistisesti. Lapsen ensireaktio on myös hyvin luontainen, näkyy jo hiekkalaatikolla ("mä en leiki sun kaa kun sä et ole mun kaa samaa mieltä").
Pah, huippulahjakkaat ihmiset tieteissä jotenkin poikkeavia? Eikö tuo nyt ole aika paksu ennakkoluulo? Miten suhtaudut huippulahjakkaaseen tieteilijään, joka on huippu myös urheilussa, taiteissa, käsitöissä, musiikissa? Etkö ala?
Toisekseen, tämä Move-testi ei mittaa todellista liikunnallista osaamista kaikilla, vaan hyvä juoksiaj ei ehkä ylläkään testissä ylimmälle tasolle, jos on vaikka väsyneempi. Siitä saa sitten merkinnän, joka kertoo, ettei ole hanskaa arjen eloa niin hyvin. Joku toinen jopa tulee hänelle väittämään, että "liikunta ei nyt sitten ole sun juttu. keskity nyt vain siihen molekyylien tutkimiseen, kun olet muutenkin vähän erikoinen".
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin esittää hieman poikkeavan mielipiteen ja näkemyksen, alapeukuttakaa rauhassa - mutta miettikää edes ajatuksella läpi.
Meillä on tällä hetkellä ongelmana mm se, että lapset ja nuoret ovat todella henkisesti huonosti voivia. Heikkoja jopa sanoisi joku. On olemassa oikeaa masennusta, ahdistusta ja muuta psyykkistä häiriötä ja sairautta, mutta niitä ei ole sen enempää kuin aiemminkaan. Nyt luvut nostavat ylös huono elämänhallinta ja kyvyttömyys sietää pettymyksiä ja kyvyttömyys käsitellä vastoinkäymisiä. Jotenkin olemme paaponeet ja pehmustaneet lapiemme elämät siten, että normaalia elämää ei enää kestetä. Kovasti ei saa sanoa, punakynää ei saa käyttää, vertailla ei saa - ettei vaan tule paha mieli tai huono kuva itsestä. Elämänhallinta on hukassa ja kaikesta tulee lopulta paha mieli.
Kuitenkin psyykkinen terveys ja itsearvostus perustuu realistiseen (mutta positiiviseen) omaan kuvaan ja kykyyn sietää ja käsitellä pettymyksiä. Nyt yritetään karsia viimeisestkin mahdollisuudet rakentaa realistista omaakuvaa pois. Henkilö voi olla huono liikunnassa, mutta hyvä matematiikassa. Mitä sitten - hän oppii hyvässä ympäristössä hyväksymään ja käsittelemään tämän. Hän oppii kestämään sen, että en nyt tässä pärjää, mutta tuossa olen hyvä. Joku on hyvä matematiikassa, toinen kuvaamataidossa, kolmas liikunnassa ja neljäs musikaalinen jne. Nyt pitäisi jotenkin silotella osaaminen ja ei osaaminen pois. Todella huonokin pitäisi saada uskomaan, että oikeasti olet tosi hyvä. On ihan eri asia sanoa, että olet huono kuin että liikunta ei suju. Mutta sitäkään kun ei nykyisin saisi sanoa.
Miten lapsen etua ajaa se, että jos on rapakunnossa niin pitäisi joku hymynaama antaa ja sanoa, että huipusti menee verrattuna sinuun itseesi (ja jättää sanomatta, että alle 20v saat diabeteksen ja selkäkivun, mutta ei kiusata sinua sillä nyt)? Jos se rapakunto on saavutettu sohvalla ja konsoleiden ääressä niin eikö ole jo lapsen terveydenkin kannalta hyvä lapsi ja vanhemmat herätellä..? Miksi ei? Eri asia on tietysti vammaiset lapset.
Joku viisas on sanonut, että yläkouluikään mennessä lapsen tulisi muodostaa positiivinen, mutta realistinen kuva itsestään. Tässä minä olen hyvä, tässä en. Ja oppia hyväksymään omat heikkoutensa. Ketään ei saa nolata, eikä musertaa jos on lahjaton liikunnassa tai musiikissa tai matematiikassa jne. Mutta ei pidä antaa illuusiota muustakaan. Miksi pitäisi..?
Ääriesimerkki on tv:n laulukisoihin saapuvat variksen karmeat laulajat, jotka oikeasti kuvittelevat olevansa hyviä. Sitten kun koko kansakunta heille nauraa niin sekö sitten on hyvä tapa ymmärtää oma todellinen taso?
Kohta olemme varmaan siinä pisteessä, että lapsesi kirurgisen operaation suorittaa henkilö, joka ei sitä oikeastaan edes osaa, mutta on hyvä omaan tasoonsa nähden. Huonostihan se operaatio menee, mutta kirurgille ei saa tulla paha mieli.
Antakaa nyt niiden lasten muodostaa realistinen omakuva ja oppia sietämään pettymyksiä - ja sitä ettei jokainen oikeasti ole hyvä kaikessa. Tämän kaiken voi saavuttaa mollaamatta ja alistamatta, mutta ihan kuitenkin käyttäen vaikka niitä perinteisiä kouluarvosanoja, jotka nyt on verhottu hymynaamojen taakse. Curling -tyyppisesti kun niitä lapsia ei voi aina suojata - kyllä se maailman kovuus vastaan tulee. Mielummin siihen valmiina kun ei.
Tässä nyt onkin kyse siitä, että tämä Move-testi ei todennäköisesti mittaa aivan luotettavasti sitä, kuka on rapakuntoinen ja kuka huippukuntoinen. Kenellä on arjen hallinta hanskassa ja kenellä ei.. Omat lapset saivat monta hymynaamaa, mutta se ei estä siltikään tätä mielipidettä. Kaiken järjen mukaan kaikki osiot olisivat voineet olla hymynaamoja. Ja toisaalta monilla kavereilla oliis saanut olla enemmän hymynaamoja tai edes niitä perusnaamoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne s**tanan taliaivot osaa käyttää aivoja? Ei kehittyvä nuori vielä tarvitse tällaisia testejä! Ymmärtäisin, jos oltaisiin jossain fudisharkoissa tms. mutta että koululaiset niputetaan tällaisella systeemillä tiettyihin ryhmiin. Yrittäkää tämän neroleimauksen keksijät tajuta: Tällainen voi draumatisoida nuorta HYVIN PALJON!!
Vaikka juuri sinä pelle olisitkin nauttinut/nautit tällaisesta tilastoinnista, suurin osa ei nauti, kaikkea muuta!
Miksi sitten 60-80 -luvulla kasvaneista cooper- ja kyykytyskoululiikuntatuntien lapsista kasvoi psyykkisesti terveempiä kun nykylapsista ja -nuorista..?
En todellakaan puollusta kyykytystä, enkä missään nimessä halua, että synnynnäisesti motorisesti lahjatonta lasta alistetaan liikunnassa. En todellakaan. Enkä puollusta turha akilpailua tai vertailuakaan.
Mutta silti kysyn, pitäisikö meidän jotenkin sievästi kuitenkin opettaa lapsiamme niihin pettymyksiin ja kestämään realiteetteja kun olemme jo saaneet maailman terveimmistä vauvoista maailman mielisairaimpia nuoria?
kasvoiko? No jos kasvoi, miksi ei vät osaa kasvattaa omia lapsiaan tasapainoisiksi? Olisiko syy sitten siinä, että eivät oikeastaan ole kasvattaneetkin, vaan päiväkotijärjestelmä suurine ryhmineen ja koti, tietokone nettiyhteyksinen ja peleineen kouluiässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin esittää hieman poikkeavan mielipiteen ja näkemyksen, alapeukuttakaa rauhassa - mutta miettikää edes ajatuksella läpi.
Meillä on tällä hetkellä ongelmana mm se, että lapset ja nuoret ovat todella henkisesti huonosti voivia. Heikkoja jopa sanoisi joku. On olemassa oikeaa masennusta, ahdistusta ja muuta psyykkistä häiriötä ja sairautta, mutta niitä ei ole sen enempää kuin aiemminkaan. Nyt luvut nostavat ylös huono elämänhallinta ja kyvyttömyys sietää pettymyksiä ja kyvyttömyys käsitellä vastoinkäymisiä. Jotenkin olemme paaponeet ja pehmustaneet lapiemme elämät siten, että normaalia elämää ei enää kestetä. Kovasti ei saa sanoa, punakynää ei saa käyttää, vertailla ei saa - ettei vaan tule paha mieli tai huono kuva itsestä. Elämänhallinta on hukassa ja kaikesta tulee lopulta paha mieli.
Kuitenkin psyykkinen terveys ja itsearvostus perustuu realistiseen (mutta positiiviseen) omaan kuvaan ja kykyyn sietää ja käsitellä pettymyksiä. Nyt yritetään karsia viimeisestkin mahdollisuudet rakentaa realistista omaakuvaa pois. Henkilö voi olla huono liikunnassa, mutta hyvä matematiikassa. Mitä sitten - hän oppii hyvässä ympäristössä hyväksymään ja käsittelemään tämän. Hän oppii kestämään sen, että en nyt tässä pärjää, mutta tuossa olen hyvä. Joku on hyvä matematiikassa, toinen kuvaamataidossa, kolmas liikunnassa ja neljäs musikaalinen jne. Nyt pitäisi jotenkin silotella osaaminen ja ei osaaminen pois. Todella huonokin pitäisi saada uskomaan, että oikeasti olet tosi hyvä. On ihan eri asia sanoa, että olet huono kuin että liikunta ei suju. Mutta sitäkään kun ei nykyisin saisi sanoa.
Miten lapsen etua ajaa se, että jos on rapakunnossa niin pitäisi joku hymynaama antaa ja sanoa, että huipusti menee verrattuna sinuun itseesi (ja jättää sanomatta, että alle 20v saat diabeteksen ja selkäkivun, mutta ei kiusata sinua sillä nyt)? Jos se rapakunto on saavutettu sohvalla ja konsoleiden ääressä niin eikö ole jo lapsen terveydenkin kannalta hyvä lapsi ja vanhemmat herätellä..? Miksi ei? Eri asia on tietysti vammaiset lapset.
Joku viisas on sanonut, että yläkouluikään mennessä lapsen tulisi muodostaa positiivinen, mutta realistinen kuva itsestään. Tässä minä olen hyvä, tässä en. Ja oppia hyväksymään omat heikkoutensa. Ketään ei saa nolata, eikä musertaa jos on lahjaton liikunnassa tai musiikissa tai matematiikassa jne. Mutta ei pidä antaa illuusiota muustakaan. Miksi pitäisi..?
Ääriesimerkki on tv:n laulukisoihin saapuvat variksen karmeat laulajat, jotka oikeasti kuvittelevat olevansa hyviä. Sitten kun koko kansakunta heille nauraa niin sekö sitten on hyvä tapa ymmärtää oma todellinen taso?
Kohta olemme varmaan siinä pisteessä, että lapsesi kirurgisen operaation suorittaa henkilö, joka ei sitä oikeastaan edes osaa, mutta on hyvä omaan tasoonsa nähden. Huonostihan se operaatio menee, mutta kirurgille ei saa tulla paha mieli.
Antakaa nyt niiden lasten muodostaa realistinen omakuva ja oppia sietämään pettymyksiä - ja sitä ettei jokainen oikeasti ole hyvä kaikessa. Tämän kaiken voi saavuttaa mollaamatta ja alistamatta, mutta ihan kuitenkin käyttäen vaikka niitä perinteisiä kouluarvosanoja, jotka nyt on verhottu hymynaamojen taakse. Curling -tyyppisesti kun niitä lapsia ei voi aina suojata - kyllä se maailman kovuus vastaan tulee. Mielummin siihen valmiina kun ei.
Hei! En ihan usko, että elämänhallinta on lapsilla ja nuorilla hukassa. Silloin entisaikaan, kun itse olin lapsi, töissä käytiin mielisairaaloista ja katuojista käsin, kun ei elämänhallinnalta paljoa vaadittu, lastensuojelu ei toiminut, eikä kukaan tiennyt, miten perheillä menee. Täällä saa joka päivä lukea entisten lasten tilityksiä, kuinka mitään tunteita ei saanut näyttää ja kaikki surut ja kivut luunmurtumia myöten piti hoitaa itse ja salassa ja likapyykki todellakin pestiin kotona. Ei kiitos tätä nostalgiaa takaisin, jooko? Se oli huonoa. Itseasiassa helikopterivanhempien lapset tutkitusti pärjäävät parhaiten. Kyllä, arkiliikuntaa lapsille, realistinen käsitys omista kyvyistä, hyvää itsetuntoa niin, ettei oma arvo riipu suorituksista. Realistinen käsitys omista taidoista tarkoittaa myös sitä, että nuori ihminen ei turhaan heti lannistu ja pidä itseään huonona pyrkiessään työelämään, jossa ei kaikille tuoleja riitä, vaan jaksaa suunnitella elämäänsä eteenpäin.
Huonoja kirurgeja tuskin jatkossakaan pukkaa, sillä opiskelemaan pääsyssä seula on niin tiukka.
-sen yhden autistilapsen äiti monta sivua sitten
Oletko paljon jutellut opettajien ja psykiatrian ammattilaisten kanssa tai katsonut tilastoja? Kyllä, elämän hallinta on todella hukassa monella ja Suomi johtaa lasten ja nuorten mielenterveysongelma tilastoja. Googlettapaakas lukuja. Ja tämä kaikki on tapahtunut curling -aikakaudella.
Erityslasten kohdalla tietenkin kriteerit ovat erilaiset.
Diaknosointi ja luokittelu, arviointi ja syynääminen. Se tekee meistä hulluja. Ei saada enää olla ihmisiä erilaisuuksinemme, vaan olemme kuin ddr:ssä.
Opettele lukemaan! Ei hymynaamojen puute itkettänyt, vaan tuo ARVOSTELU TYYLI mikä kyseisessä testissä oli!
En luo lapselle mitään oloja, saat sinä vääntää pienessä päässäsi asian miten se SINUN mielestäsi kuuluisi olla, luulottele keskenäsi.