Mikä on ollut paras ruoka, jota olet syönyt IKINÄ?

Kaikki ruokailukokemukset Lapissa!! <3

En ole kaalin ystävä, mutta ihastuin eräässä tilaisuudessa sukulaiseni tekemään kukkakaalivuokaan. Pyysin reseptin, eipä tietenkään tullut yhtä hyvää.

Ensimmäinen kerta kun maistoin sushia 😍😋 Olin vuosia halunnut maistaa ja sitten kerrankin eräs työkaveri uskalsi lähteä kanssani kokeilemaan niin tuntui, että itku pääsisi kun oli niin taivaallista 🤗

Yön yli uunissa ollut joulukinkku aattoaamuna.

Oi että on hyvää! Enää pari kuukautta ja sitä taas saa.

Toinen ihan paras oli possusouvlaki ja kreikkalainen salaatti hellepäivänä Kreetalla vuosia sitten. Siinä annoksessa osui kaikki kohdalleen. Vieläkin nousee vesi kielelle kun muistelen.

Jep,en pärjäisi muslimina.

Kleftikoa (lampaanlihaa ja perunoita folioon käärittynä ja saviuunissa haudutettuna) sekä maalaissalaattia Kyproksella. Joku tienvarsikuppila se oli, sellainen aaltopeltikattoinen jossa on pitkiä pöytiä ja muovituoleja ja vahakangasliinat pöydillä. Miten sellaisessa paikassa saakin niin hyvää ruokaa!

Vierailija kirjoitti:

Moules marinieres eli sinisimpukat ja lasi kuivaa valkoviiniä, yhteensä 13 euroa, Saint Malossa Bretagnessa. Olen syönyt simpukoita lukemattomia kertoja eri maissa, mutta tuolla ne olivat vaan kertakaikkiaan täydellisiä. Kyseessä ihan pikku ravintola. 

Samaa ruokalajia olen syönyt St Malossa , hyvää. Sittemmin kokkaillut kotonakin usein sinisimpukoita.

Oijoi, muistelen kun nuorena muutin Pariisiin opiskelemaan.

Paikallisen poikaystävän kanssa sitten sateisena ja synkkänä marraskuun iltana mentiin pieneen vietnamilaisravintolaan ja saimme eteemme höyryävää pho-keittoa. En ollut aikaisemmin syönyt korianteria, se tuoksu siinä kuumassa rasvaisessa keitossa oli niin ihana.

Sen jälkeen olen aina rakastanut itämaisia ruokia ja korianteria, totta kai. Mies meni kyllä vaihtoon :)

Oltiin muutama vuosi sitten Kroatiassa lomalla. Eräänä iltana hyvän illallisen ihanalla ulkoterassilla meren äärellä kruunasi juustokakku vadelmahillolla. Se oli niin hyvää ja pelkkä suutuntumakin oli aivan taivaallinen, että minulle tuli kyyneleet silmiin silkasta onnesta :)

Saksassa silloisen poikaystävän kanssa söin eka kerran kreikkalaisessa ravintolassa gyrosta ja tsatsikia, oli niin hyvin tehty etten ole sen jälkeen saanut vastaavaa.

Englannissa on hyviä kiinalaisia ravintoloita. Crispy duck ja pancakes ja hoisin-kastiketta on hyvin tehtynä aivan ihanaa.

äidin lihapullat, sipulikastike + tuoreita rasvassa upotettuja perunoita, mmm...

Sellaisista, joita tulee aina ikävä, Poronkäristys.  Satoja erilaisia voi olla, vaikka periaatteessa sama ruoka.  Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä parempaa löytyy.

Itse kalastettu ja mökillä savustettu nieriä, oli pitkän päivän ainoa kalasaalis ja maistui aivan taivaalliselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen tekemä brittiläinen joulu päivällinen. Naudan paisti uunissa, paahdetut perunat ja juurekset ja ruskea kastike. Nam!

Se on joulupäivällinen. Miten yhdyssanat voivat olla joillekin niin vaikeita. Älyn puute?

Sinulta tuskin syntyisi brittiläistä joulupäivällistä juuri sen älyn puutteen vuoksi.

Minusta munuaisrasva on ympäristömyrkky, eikä sitä saisi laittaa ruokaan edes jouluna.

Riippoo eläimestä, siellä voi olla jokin rauhanen sisällä ja pilaa jos ei osaa poistaa.   Monella eläimellä maksankin voi pilata, jos päästää sappea sinne.

Ravintola Murussa valkosuklaapannacotta. Viking Gabriellalla kampasimpukat. Italiassa arancinit kojusta. Tampereella Marusekissa ankeriasnigiri. Lapsena Linkosuon leipomosta tuore ruisleipä ja sen päälle voita.

Rosvopaisti.   Sattu kerran kesällä olemaan osaavaa porukkaa koolla, joten syntyi idea.  Osa porukasta laittamaan tulia, osa pyydysti lampaan, osa terotti puukot. Kaikki tiesivät tehtävänsä, yhteistyö toimi.  Työläs oikeasti, mutta kokonaan se lammas meni.

Kroatian matkalla syöty tryffelirisotto.

Mexikonpataa



-IISAK SONNI

Laura78 kirjoitti:

Käytiin miehen kanssa Savoyssa syömässä illallinen tossa toissaviikonloppuna. Alkuruuaksi oli kylmäsavustettua siikaa, pikkelöityjä kauden metsäsieniä ja katajanmarjakreemiä. Sen jälkeen tarjoiltiin kermaista jokirapukeittoa. Pääruokana patasorsaa, perunafondant ja lintukastiketta. Ja jälkkärinä vielä lakkareligieuse ja lakkaserbettiä. Kokonaisuus 5/5.

Itse olen kulinaristi enkä juuri arvosta näitä "rahvaan" ravintoloita kuten pizzeriat, hampurilaiset yms halvat ketjuravintolat. Onhan nuo toki vähän tyyriimpiä, mutta meidän taloudessa ei ruoan laadusta/mausta tingitä! Miehen tuloilla (juristi) tosin meillä on onneksi varaa syödä useinkin vähän laadukkaamissa paikoissa :)

Kuulostaa kyllä päivälliseltä nuo esittelemäsi ruokalajit - illallinen on kevyempi. Mutta väliäkös sillä, kaiken voi nykyään sotkea hilpeästi sekaisin hienostellessaan.

Ikävä kyllä olen unohtanut mikä oli paras ruoka mitä olen syönyt :) Enkä viitsi ruveta valehtelemaankaan, että mitä se oli. Joka tapauksessa olen pitänyt sitä aina parhaana ruokana mitä olen syönyt.

Myös kokonaisuus. Palvelualttius ja se että paikka "yllätti" korkealla laadulla.

Joka tapauksessa tämän parhaan ruuan ole syönyt Syyrian Damaskosissa, "Damasissa".

Syyriahan on ollut Ranskan sirtomaa 1900 luvulla ja varmaan hyvä ruoka on niitä peruja.

Rakastan hyvää ruokaa ja olen saanut sitä elämässäni paljon, joten parasta ruokaa IKINÄ en osaa nimetä, mutta tämä tuli ekana mieleen:

Tamperelaisessa ravintola La Perlassa (jota ei enää ole olemassa) Pasta alle vongole, joka oli päivän erikoisena. Ateriasta on jo ainakin pari vuosikymmentä. Vastapyydettyinä pakastetut ja Tampereelle lennätetyt pikkusimpukat kuorineen, yksinkertaisessa valkoviini-valkosipuli (maltillisesti)-persiljaliemessä + oliiviöljyä ja linguine -pastaa. Vähän mustapippuria ja suolaa. Se oli niin järjettömän hyvää, että mua alkoi itkettää kun ruoka oli syöty. Olin pyyhkinyt liemenjämät leivällä suuhuni , lautasella oli enää vain pienet simpukankuoret.  

Vähemmän harvinainen paras ruoka ikinä: appiukon ja miehen aamulla mökkijärvellä pyytämät muikut, jotka pyöritetään (joko anoppi tai minä) kevyesti ruisjauhoissa ja paistetaan nopeasti voissa tai oivariinissa rapsakoiksi kuumalla pannulla. Lisukkeena uusia Siiklejä tai Timoja tai muusia, päälle silputtua ruohosipulia ja/ tai tilliä ja sitruunaa. Jos muikkuja jää, niillä voi herkutella iltapalana ruisleivän päällä. 

Äidin alusta asti tekemät veriletut, voinokare ja karheaa puolukka-sokerisosetta. 

Koska tilanne vaikuttaa ruokanautintoon ja -muistoihin: vongoleja söin ystävättären kanssa työmatkalla, muikut on perhejuttu ja liittyy kesälomaan, mökkiin, oleiluun. Äiti on kuollut, enkä ole vielä uskaltanut tehdä itse verilettuja, vaikka on resepti ja äidin (oik. äidinäidin) upea valurautapannu käytössä. :)