Mikä on ollut paras ruoka, jota olet syönyt IKINÄ?
Siis paras ateria?
Minulla on seuraava.
Vuosientakainen miesystäväni kokkasi kerran sellaisen aterian, että oksat pois. Olin tullut toisesta kaupungista valintakokeista junalla. Uupumus ja apeahko mieli vaivasivat minua. Oli toukokuinen ilta.
Kun saavuin hänen kotiinsa, näin hänen kattaneen pöydän ja sytyttäneen kynttilän. Ruoaksi oli alkusalaatin jälkeen voissa paistettu kuhafilee limemehulla höystettynä, perunasose ja rennoiksi kuullotetut kevätsipuli- ja purjorenkaat. Juomaksi oli vesi ja viileä, puolikuiva valkoviini.
Se on ollut ainut kerta, kun olen itkenyt ilosta ruokaa syödessäni.
Mikäs teillä?
Kommentit (646)
Lahnanpääkeitto perinteiseen kartanotyyliin valmistettuna on niii...in herkullista kuin hienostunut kalakeitto koskaan voi olla.
Vaikea nimetä yksittäistä the parasta ruokaa.
Joten valitsen :
Kunnon ruskea sås, siis ihan rasvasta tuoretta j-lihaa, ja kunnon lihaliemeen tehtynä, hunaja-dijonin kanssa.
Höyrytetyt pohjosen puikulaperunat
Hapankaalia, säilötyt punajuuret, venäläiset suolakurkut, ja hunajaporkkanat
Ja kylkeen iso tumma olut
Toivottavasti paras on vielä edessäpäin.
Mutta tähän mennessä se on poronkäristys itse vuoltuna, siihen omasta maasta yöttömässä yössä kasvaneista puikuloista muusi ja siihen vielä karpalohyytelöä tai puolukkahilloa. Lasi punkkua. Tämä siis kotona lapissa, jumalaista.
Vierailija kirjoitti:
Miehen tekemä brittiläinen joulu päivällinen. Naudan paisti uunissa, paahdetut perunat ja juurekset ja ruskea kastike. Nam!
Tämä ei ole joulupäivällinen, vaan ns. Sunday dinner tai roast dinner, jota monet britit syövät joka sunnuntai päiväruoaksi. Roast beef, roasted parsnips or potatoes, gravy, Yorkshire pudding, plus joku muu vihannes, vaikkapa keitetty ruusukaali.
Varmaankin mummin tekemä karjalanpaisti muusilla ainakin lapsena.
Aikuisiällä mieleen on jäänyt tuoreeltaan pyydettynä voissa paistettu kuha kantarellikastikkeen kanssa ja kyytipoikana lasi hapokasta rieslingiä. Nautittuna mökin terassilla hellepäivän iltana.
Äidin tekemä ruoka on vaan niin hyvää, mikähän siinä on kun joillakin on sellainen tatsi ruoanlaittoon, että se makaronivellikin on gourmeta? Paras ruokamuisto äidin safkoista on kuitenkin yksinkertainen: Pakkasta oli -25° ja bussikortista loppui matkat. Piti kävellä kotiin 7km matka pitkän koulupäivän jälkeen ja osa oikaistiin umpihankisen metsän läpi kavereiden kanssa. Olipa tunne kun nälkäisenä ja kylmissään huomasin, että äiti oli iltavuoroon lähtiessä tehnyt ruuan valmiiksi ja hellalla odotti äidin (muutenkin taivaallinen) perunamuusi, sekavihanneksia ja äidin "ruskeahko kastike" (en tiedä mitä omaan reseptiin kuuluu, ei kuitenkaan ole ruskeaa kastiketta) sekä mureita porsaankyljyksiä. Taivaallista!
Barcelonassa sain jossain hyvin erikoisessa rantaravintolassa kanarisottoa, jossa oli vähän kaikkea erikoista, kuten viikunaa. Taisi olla joku arabialainen ravintola, oli elämys monelle tapaa. Sen perässä pelkästään menisin uudestaan kaupunkiin.
Jouluruoka on myös itselle sellainen kokonaisuus, johon en kyllästy kahdessa viikossakaan! Ruokamuistoista toki mieleen että esim. äidin (niin... äitiäitiäitiäiti viitaten alkupää kommenttiin) kaalilaatikko on mielettömän hyvää enkä oikein ymmärtänyt miksi jotkut eivät tykkää siitä. No, tässä on tullut syötyä vaikka minkä lafkan tekemiä kaalilaatikoita esim.koulussa ja töissä ja täytyy sanoa että jos se makumaailma on ainoa kosketus ko. ruokaan niin eipä ihme ettei kaikille maistu.
Paljon ihania ruokia, enemmän varsin ok ruokia ja valitettavasti mikään ei pilaa päivää niin hyvin kun kallis ja pas*a ruoka (nyk. työpaikkaruokala, missä ei saa 11€ kuin teollista mössöä) mistä jää vain tyytymätön fiilis.
Casa Mia (Mänttä), Katkarapukasari.
Taisi olla vuonna 1987 Portugalissa ensimmäisellä ulkomaanreissullani chateaubriand ja kyytipojaksi punaviini Grantom. Taivaallisen hyvää!
Isän savustama siika 70-luvun lopussa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan parasta ikinä. Lapsuusmuistohan se toki on, mutta kyllä maistui taivaalliselle kun isän kanssa kotitalon portailla istuttiin sitä syömässä.
Lieksan mummon tekemät karjalanpiirakat. Olisin voinut syödä niitä loputtomasti uunilämpiminä. Kaupan karjalanpiirakat maistuvat ällöttäviltä niihin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihania, ihan erilaisia ruokia olen saanut syödä. Tietysti murea pihvi on joskus parasta, mutta pakko sanoa, että mieleen painuvin ruoka on ollut yllättäen mustajuurikeitto. Söin sitä joskus tosi kauan sitten ravintola(koulu) Perhossa.
Jotain niin pehmeää ja ihanaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni söin sitä. Olikohan sitten uutuudenviehätyksestä kyse vai oliko objektiivisestikin katsoen superhyvää, en tiedä. Mutta jäi lähtemättömästi mieleen.
Ihme kyllä, ko. keittoa ei ole juuri koskaan tarjolla. Mistä syystä, tietääkö kukaan? Itse en ole kokeillut tehdä.
En tiedä miksi ei ole tarjolla. Minäkin pidin, ainakin Ranskassa olen syönyt sitä.
https://aromilehti.fi/artikkelit/mustanpuhuva-rautapommi-on-viela-harvo…
En osaa valita mitään yksittäistä ruokalajia, mutta illallinen Pariisissa Alain Ducasse au Plaza Athénéessa oli kyllä sellainen kokemus, mikä jäi mieleen. Ruokalajeja oli vähän toistakymmentä ja jokainen niistä niin täydellinen, että en edes ole tiennyt ruoan voivan olla niin hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Lounas intialaisessa ravintolassa Helsingissä. Oli niin hyvää, että mentiin seuraavana päivänä uudestaan.
Joo, nämä intialaiset ruoat on kyllä lähes kautta linjan sekä maultaan että ravitsemukselliselta tasapainoltaan ihan maailman huippua. Lisäksi kun ne yleensä on saatavissa maustettuina haluamallaan voimakkuudella, niin voi kyllä suositella ujoon maustamiseen tottuneille suomalaisillekin.
👍
Vierailija kirjoitti:
Lieksan mummon tekemät karjalanpiirakat. Olisin voinut syödä niitä loputtomasti uunilämpiminä. Kaupan karjalanpiirakat maistuvat ällöttäviltä niihin verrattuna.
Kyllä vain, on kaksi aivan eri asiaa nuo Karjalassa tehdyt karjalanpiirakat ja tehdasvalmisteiset ”karjalanpiirakat”. Olin aina ajatellut, että mitähän ne karjalaiset aina niistä piirakoistaan kohkaa, mutta tämän eron havaitseminen käytännössä Karjalassa vieraillessa oli yksi elämän harvoista positiivisista järkytyksistä.
😊
Hiukan viisastelua ensialkuun.... Mielestäni on hiukan kaksi eri asiaa siinä, mikä on paras koskaan syömäni ruoka ja mikä on sitten parhaalta maistunut ruoka...
Asiaan:
Olin siinä 14 ikävuoden paikkeilla ja olin vanhempien kanssa ihan pistäytymässä lauantai-iltana uimassa ja saunomassa kesämökillä. Tarkoitus oli tulla heti aamulla uudestaan ja sainkin luvan jäädä yöksi sinne ja käydä aamuyöllä kalalla jne. Mitään evästä ei ollut, mutta kun vanhempien piti palata heti sunnuntai-aamusta niin se ei tuntunut esteelle.
Kuinkas ollakaan, sunnuntai-aamusta oli kuitenkin pölähtänyt pari autokuntaa kaukana asuvia sukulaisia yllätys-käynnille ja ne oli pitänyt luonnollisesti syöttää ja kahvittaa ja kuulumiset vaihtaa ennen mökkireissua, joka toteutui vasta myöhään iltatapäivällä.
Olin aamuvarhaisella käynyt kalalla, ajankuluksi lämmitellyt saunaa ja uinut ja saunonut pitkin pitkää päivää kirjaimellisesti ilman ruuan murusta. Nälkä oli siis sanoin kuvaamattoman hirveä!
Äitimuori oli onneksi ottanut mukaan pikkukattilallisen uusia perunoita ja aikamoisen kasan itse tekemiään lihapullia. Kun sain sitten kattilan käteeni, söin ylivoimaissti tähänastisen elämäni parhaalle maistuneen aterian kylmänä ja paljain sormin auton takapenkillä.
Mielestäni tuossa alun viisastelussa on hiukan perää ja sanotaanhan, että kokin paras apulainen on nälkä!
Tapanilassa on semmonen Thai-Ravintola kun Korat Tam Tam. Siis huhhuh kuinka hyvää ruokaa. Kokeilkaa kaikkea. FB:n arvostelujen mukaan Helsingin ja ehkä suomen paras Thai paikka.
Lofooteilla keskiyön auringossa grillattu valas ja kylmä olut.
Parhaat ruokamuistot ikinä on Ravintola Kaarleholvi (Oulu) kasarilla.
Kasarille söin myös elämäni parhaan pizzan Pizzeria Number One.