Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut paras ruoka, jota olet syönyt IKINÄ?
Siis paras ateria?
Minulla on seuraava.
Vuosientakainen miesystäväni kokkasi kerran sellaisen aterian, että oksat pois. Olin tullut toisesta kaupungista valintakokeista junalla. Uupumus ja apeahko mieli vaivasivat minua. Oli toukokuinen ilta.
Kun saavuin hänen kotiinsa, näin hänen kattaneen pöydän ja sytyttäneen kynttilän. Ruoaksi oli alkusalaatin jälkeen voissa paistettu kuhafilee limemehulla höystettynä, perunasose ja rennoiksi kuullotetut kevätsipuli- ja purjorenkaat. Juomaksi oli vesi ja viileä, puolikuiva valkoviini.
Se on ollut ainut kerta, kun olen itkenyt ilosta ruokaa syödessäni.
Mikäs teillä?
Kommentit (646)
Oon tylsimys mutta parhaat on ihan ehdottomasti erään paikallisen pitserian pitsat, pita gyros eräässä pikkukitskassa naxoksella, miesystävän itse tekemä hampurilainen hirvenjauheliha pihvillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isän kanssa vietettiin lapsuuteni yksi kesä mökillä, äiti erikoistui sinä vuonna eikä päässyt useinkaan mukaan joten oltiin paljon kahden. Jostain syystä tämä mökillä syöty ateria on lapsuuteni ihanin ruokamuisto:
Isä oli nostanut juuri järvestä kuhan. Nostettiin yhdessä perunamaasta uusia perunoita, otettiin myös tilliä ja sipulia. Minä sain pestä perunat pienessä ämpärissä. Olivat lopulta valkoisia kuin kananmunat. Keitettiin ne perunat hyvin suolatussa tillivedessä. Isä paistoi kuhafileet rautaisessa pannussa isossa voimäärässä. Pienessä kasarissa oli voisulassa pehmenemässä oman maan kevätsipulia. Siihen kaadettiin vielä paksua kermaa sekaan. Sipulivoikerma-seos kaadettiin perunoiden päälle ja syötiin kuhan kanssa. Muistan, että ruoka oli niin hyvää että teki mieli livertää onnesta.
Mikään ei ole sen jälkeen maistunut yhtä ihanalta, enkä itsekään ole onnistunut saamaan juuri samaa makuelämystä aikaiseksi, vaikka olen tehnyt täsmälleen samalla ohjeella.
Uskon,että oli hyvää. Yksi salaisuus tässä taitaa olla ruoka-ainesten tuoreus. Suoraan pellolta ja järvestä pöytään, se on parasta ruokaa!
Vanilija-suola-paahdettu siika.. herneruoko ja perunapyree. Aivan tajuttoman hyvää!
Sahramirisotto- kananrinta italialais-ravintolassa.
Hmm..
Kanarialla käydessäni siellä lähivesistöistä pyydetty kultaotsa-ahven. Oikealta nimeltä Orata al’solana. Nam!
Ihanaa varsinkkn kun laittaa suolaa ja mustapippuria, juuri valkoviinin kanssa.
Muistan kun ekan kerran söin elämässäni tortilloja lapsuuden kodissani. Söimme niitä ystäväni kanssa meillä lapsena kuin hyeenat :D
Äidin tekemä lasagne lapsena. Se oli taivaallista ja ensimmäinen ruokamuistoni on, kun istuin äidin sylissä ja söin ensimmäistä kertaa lasagnea 3 vuotiaana.
Siinä muutama.
Vierailija kirjoitti:
Ihania, ihan erilaisia ruokia olen saanut syödä. Tietysti murea pihvi on joskus parasta, mutta pakko sanoa, että mieleen painuvin ruoka on ollut yllättäen mustajuurikeitto. Söin sitä joskus tosi kauan sitten ravintola(koulu) Perhossa.
Jotain niin pehmeää ja ihanaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni söin sitä. Olikohan sitten uutuudenviehätyksestä kyse vai oliko objektiivisestikin katsoen superhyvää, en tiedä. Mutta jäi lähtemättömästi mieleen.
Ihme kyllä, ko. keittoa ei ole juuri koskaan tarjolla. Mistä syystä, tietääkö kukaan? Itse en ole kokeillut tehdä.
En tiedä miksi ei ole tarjolla. Minäkin pidin, ainakin Ranskassa olen syönyt sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ala-asteella venäläinen kaveri, jonka äiti teki aina venäläistä olivier-perunasalaattia synttäritarjoiluun. Sitä muistelen aina kaihoisasti.
Sit kun olin Lontoossa reissussa ja meidän hotellin vieressä oli kiinalainen ravintola. Sieltä sai aivan jumalaisen hyvää kastiketta, sellaista ruskeaa, pähkinäisen makuista. Yritin kauan etsiä netistä mikä kastike se oli, tuloksetta.
Satay-kastike?
Edesmennyt äiti osasi paistaa kanan niin, että kuola valui jo ruokaa odottaessa.
Ei onnistu minulta, ei vaikka katsoin vierestä miten se tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi sano että ikinä paras mutta suurenmoisen hyvää on poron sisäfile kotona tehtynä (voissa lienee paistettu) ja jos sen osaa paistaa kunnolla raa'aksi),
Toinen mikä tulee mieleen on vietnamilaisten katukeittiön herkut, varsinkin se liemi keitoksia on jotain mielettömän maukasta.
Kuno olin 12-vuotias, kaverini lämmitti meille mikrossa hampurilaiset. Muistan kun ekan kerran nautin ruuasta ja mietin että olipa hyvää. Normaalisti vain söin nälkääni.
Toinen kerta oli kun isäni oli pilkkinyt kuhaa talvella ja mummini paistoi kuhat. Huh huh, oli kyllä paras ruoka siihen mennessä mitä syönyt.
Sitten kerran mulle tarjottiin intialaista kasvisruokaa kun olin ollut nälissäni koko päivän ja kyllä maistui! Nälkä on todellakin paras mauste...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Orinoco-joella Venezuelassa, vuosia sitten, pitkän venematkan päätteeksi syöty paikalisen kokin suussasulava, kala-ateria, jotain juustoa, kasviksia! Älkää kysykö mikä kala tms.
Sademetsän äänet, yöpyminen joella, taianomaista....
Tuore keitetty hummeri voisulalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten joidenkin herkku voi olla makaronivelli, makaronilaatikko, mannapuuro, kesäkeitto yms muut mauttomat ruuat! En voisi seurustella miehen kanssa, joka on jäänyt jumiin 80-luvulle. Nämä mausteita tai tuoreita yrttejä kammoavat eivät yleensä ole kovin innokkaita kokeilemaan mitään uutta. Pätee myös muilla elämänalueilla. Pelkkää vaniljaa. Eihän siinä. Joillekin se sopii.
Ruotsissa pannupizza extra juustolla, härkää, bernaiskastiketta.. ihan taivaaaallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kebu ranuilla Berliinissä kolme vuotta sitten.
Leivinuunissa paistettu mustekala. Ihan älyttömän hyvää ja pehmeää.
Lapinäijän keitto, Tunturiporo-kahvilassa Muoniossa. Onneksi emäntä kertoi niksinsä ja nyt teen kotona yhtä hyvää.
Valenciassa pinnat kiinni paistettua tonnikalaa. Yrttiöljyä ja marinoitua paprikaa. Luonnollisesti tapakset alkuun ja normaalit ruokajuomat.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten joidenkin herkku voi olla makaronivelli, makaronilaatikko, mannapuuro, kesäkeitto yms muut mauttomat ruuat! En voisi seurustella miehen kanssa, joka on jäänyt jumiin 80-luvulle. Nämä mausteita tai tuoreita yrttejä kammoavat eivät yleensä ole kovin innokkaita kokeilemaan mitään uutta. Pätee myös muilla elämänalueilla. Pelkkää vaniljaa. Eihän siinä. Joillekin se sopii.
Ei sinun tarvitse ymmärtääkään toisten makuja. Tässä ketjussa kysyttiinkiin kunkin mieltymyksiä. Minä kirjotin tuon mannavellin sekä -puuron. Nainen olen, vuosia ulkomailla asunut ja työskennellyt, uusiin kieliin ja kulttuureihin tutustunut, runsaasti erilaisia yrttimausteita käyttänyt. Ei nyt oikein sattunut tuo kuvauksesi. Muuten, mannapuuroa keitän nytkin joulun aikaan. Ja suomalaisista luomuryyneistä tietenkin.
Armeijassa 3 viikon Lapin metsäleirin päätteeksi tarjosivat ruokalassa poronkäristystä ja perunamuusia. Muistan vielä tänäkin päivänä miltä se maistui.
Korealainen BBQ Tokiossa!