Liian hiljainen työntekijä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertti siinä taas haluaa pakottaa muut oman mallinsa mukaiseksi.

Siinä vaiheessa kun introvertti päättää puhua ekstrovertille, ja ekstrovertti jos tekee samaa kuin introvertti, eli ei vastaa ollenkaan tai vastaus on puolivillainen yksi sana tai juuri ja juuri havaittava nyökkäys, niin tämä introvertti tykkää huonoa!

Koska kyllähän silloin kun introvertti alkaa verbaalisen kanssakäyminen, tulee vastapuolen osallistua siihen kunnolla. Muutoinhan se on huonoa käytöstä. Introverttiä itseään tämä ei koske. Introverttihän itse keskittyy vain hiljaa mielessään "muiden shown" arvosteluun.

Pitää muuten ainakin omalla kohdallani jossakin määrin paikkansa. Itse seuraan juurikin tuota "muiden showta" hiljaa sivusta ja olen yleensä kyllä keskustelun sisällöstä hyvin perillä. Kun avaan suuni, on siihen yleensä (omasta mielestäni) hyvä ja oleellinen syy.

Ekstroverttien keskustelu on usein todella aktiivista ja sitä asiaa tulee joka tuutista ja aiheesta. Itse en kykene käsittämään mistä sitä tulee niin paljon. Säästä puhuminenkin on itselleni työlästä ja katson sen olevan ns. turhaa, koska sää nyt on mitä on ja nykypäivän ennusteetkaan eivät tuppaa pitämään paikkaansa. Sitä paitsi voin katsoa ajantasaisen ennusteen puhelimesta koska tahansa, niin mitä hittoa varten siitä pitäisi sitten vielä selitellä? Saatan tosin huikata tähän keskusteluun väliin juurikin sieltä puhelimesta sen ajantasaisen tiedon, koska sen lämpötilan tietäminen asteen tarkkuudella nyt vaan on joillekin niin tärkeätä. Tai, että aamulla oli 5 astetta pakkasta, mutta meilläpä olikin -7. Etelässä on 40 astetta plussaa. Huomenna sataa. No huomenna puhutaan siitä, kun ei sadakaan ja kirotaan taas niitä ennusteita. Tai toisinpäin. Tyhjänpäiväistä. :-D

Vierailija kirjoitti:

Olepa sinä ekstrovertti välillä ihan hiljaa ja anna sen toisenkin olla, jos haluaa.

Kirjoituksesta päätellen hiljaisuutta riittää, muuta ei juurikaan.

En minäkään jaksa hölöttää koko ajan, mutta olisi ahdistavaa olla pitkä automatka jonkun kanssa täysin hiljaa ja vielä niin, että itse tekee kaikki aloitteet keskusteluun.

Ihan riippumatta perusluonteesta jokaisen on osattava käytöstavat ja erityisesti työpaikalla on kohtuullista niitä vaatia. Totaalinen puhumattomuus on huonoa käytöstä. Jatkuva hölötyskin voi sitä äärimmillään olla. Tietty sosiaalinen kanssakäyminen kuuluu asiaan ja sitä voi vaatia. Introverttiys ei tarkoita sitä, että ei olisi kykenevä käyttäytymään asiallisesti ja etteikö uskaltaisi sanoa mitää kenellekään, se on ihan eri juttu.

Suurin osa tähän keskusteluun osallistuvista ei ymmärrä tai halua ymmärtää tilannetta, josta tässä ketjussa puhutaan. Kyse ei ole vaikkapa työpöydän kahvihuonekeskustelusta tai työtehtävien aikana juttelusta siten, että häiritään työntekoa tai että pitäisi olla hiljaa, koska "halutaan keskittyä työtehtäviin". Kyse on tilanteesta, jossa siirrytään kahden työpisteen väliä ja mitään muuta tehtävää kuin tämä siirtyminen ei ole. Kyseinen siirtyminen tehdään autolla, jolloin toisen henkilön on aktiivisesti hoidettava liikkumista käyttämällä auton hallintalaitteita, mutta toisella ei ole MITÄÄN TYÖHÖN LIITTYVÄÄ TEHTÄVÄÄ, HÄN VAIN ON. JUTTELU EI SIIS HÄIRITSE TYÖNTEKOA, KOSKA AINOA TYÖNTEKO ON VAIN ISTUMINEN JA ODOTTAMINEN.

Tällaisessa tilanteessa on kyllä ihan puhdasta itsekkyyttä, jos ei matkustaja voi kuljettajan aloitteesta ja korostan vielä kerran KULJETTAJA HALUAA (eli hän joka tekee AKTIIVISESTI sitä ainoaa asiaa, jota voidaan tehdä eli liikuttaa ajoneuvoa), voi keskustella jostain asiasta ja pitää täten kuljettajan vireystilaa yllä. Jos mitään muuta tehtävää ei ole, niin silloin pienestä keskustelusta ei pitäisi olla haitta eikä sen ylivoimainen suoritus. Korostan vielä kerran, että tämä ei tarkoita sitä, että koko automatkaa tarvitsisi jutella, mutta edes pieniä pätkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olepa sinä ekstrovertti välillä ihan hiljaa ja anna sen toisenkin olla, jos haluaa.

Kirjoituksesta päätellen hiljaisuutta riittää, muuta ei juurikaan.

En minäkään jaksa hölöttää koko ajan, mutta olisi ahdistavaa olla pitkä automatka jonkun kanssa täysin hiljaa ja vielä niin, että itse tekee kaikki aloitteet keskusteluun.

Ei tarvitse olla mikään "social butterfly" mutta itsestään on osattava ja kyettävä antamaan jotakin muille. Ettei vain olla möllötä mykkänä paikoillaan, kun tilanteessa ei edes ole muita läsnä kuin kaksi henkilöä. Möllöttäjän olisi tarpeen osata asettua sen toisen asemaan, edes hetkeksi. Sosiaalinen vuorovaikutus vaatii monasti kompromisseja, ei voi mennä vain omat tarpeet edellä.

Jos on paljon ikäeroa, voi olla vaikea löytää yhteisiä keskustelunaiheita. Vaikka ei se aina niinkään ole. Tietysti jos yrittää väkisin jutella ja kyselee toiselta vaikka: mitä harrastat, onko sinulla sisaruksia, mitä teet kesällä yms. se kuulostaa lypsämiseltä, jos toinen vastaa vain yhdellä sanalla, eikä kysele yhtään vastaan.

Menee vähän off-topic, mutta olin parikymppisenä ensimmäisessä työpaikassani samanlaisessa tilanteessa. Olen ulospäinsuuntautunut ja iloinen ihminen, mutta todellisuudessa en ole vahva tiimipelaaja ja pitkäaikainen keskittymistävaativa keskustelu lähinnä uuvuttaa minua. Minua vaivasi suunnattomasti ylisosiaalinen pomoni, joka halusi höpöttää kaikki työmatkat ja jos satuin olemaan hiljaa, niin höpötti vielä enemmän. Hän selkeästi otti minut työmatkoille, jotta olisin seuraneitinä enkä voinut kieltäytyä työmatkoista. Hän yritti olla kaverillinen, kun taas minä halusin pitää ns. työminän erillään vapaa-ajan minästa ja erityisesti pomoni kanssa. Hän höpötteli asioista, joista en ymmärtänyt mitään tai joista en ollut kiinnostunut. Hän halusi tehdä analyysiä tieteistä, tietotekniikasta tai uutisista. Tai jutella työstä, niin kuin se olisi tähtitiedettä. Hän halusti tehdä tiimityötä aina minun kanssani ja mennä syömään yhdessä, jotta voisi jutella. Minua taas ei kiinnostanut pätkääkään koko tyyppi tai hänen analyysinsa. Minulle se oli siis kova koulu, jossa pomoni ylitti koko ajan mukavuusalueeni ja stressaannuin asiasta niin, että minulle tuli paha akne. Ajan myötä olen oppinnut, että omaa persoonaansa pystyy muokkaamaan vain vähän ja töissä feikkaamaan vain rajallisesti. Tosin työpaikkakeskusteluihin osallistuminen on helpompaa, jos luen uutisia kommentteineen ja lainaan jonkun mielipidettä, koska vieläkään minua ei kiinnosta analysointi tai mielipiteiden muodostaminen ns. päivänpolttavista/ajankohtaisista aiheista.

Jos työntekijän sosiaalisuus harmittaa vain työmatkoihin liittyen, niin en näe syytä keskustella aiheesta ja painostaa toimivaan vastoin omaa luonnettaan eli puhumaan. Jos erilaiset kyselyt mielenkiinnonkohteista ja keskustelunaloitukset eivät toimi, niin työntekijä kannattaa vaihtaa. Työyhteisöön sopiminen on ainakin meillä rekrytessä yksi tärkeä ominaisuus. Ja jos kumpikaan ei halua kehittää omaa tapaansa, niin vaihtoon vaan.

Itse nuorempana (ujona) koin, että on helpompi puhua työjuttuja. Jos joku kysyi jotain yksityiselämästä, vastasin aina lyhyesti. Pitää olla kärsivällinen!

Vierailija kirjoitti:

Viina? 😯

Mitä nyt ihmettelet?

Juu-uh, en väitä, että ap on kuvaamani kaltainen, mutta joskus on hyvä katsoa peiliin.

 Omalla työpaikalla kollegan työaika menee paljolti muiden arvosteluun, negatiiviseen paasaamiseen milloin säästä ja milloin siitä miten kiire kulloinkin on.

Välillä tuntuu työnteon sijaan aika kuluvan johonkin ihme marttyyriesitykseen, miten hän yksinään tekee kaikki työt ja voi pojat niitä töitä on PALJON eikä kukaan auta. No, todellisuudessa auttaa, mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Kytätään muiden taukoja ja työaikoja ja pidetään hyveenä, kun tullaan tekemään "pitkää" työvuoroa 9-17. Ai jeesus, yhtään aiemmin jos lähdet olet huono ihminen ja jumalaton laiskuri.

 Jonkin aikaa jaksoin näitä juttuja kuunnella ja hymähdellä mukana. Enää en jaksa tuota negatiivisuutta ja muiden arvostelua. Heti tuli ihmettelyä, kun "olet muuttunut niin hiljaiseksi, et enää halua jutella". Minähän se tässä ongelma olenkin.

 PERKELE.

Minua pidetään hiljaisena, vaikka tosiasiassa kyse on vain siitä, että haluaisin käsitellä asiat rauhassa syvällisesti ja perusteellisesti. Suurin osa ihmisistä ei tunnu jaksavan tätä, vaan he keskustelevat kauhean nopeatempoisesti ja poukkoilevat aiheesta toiseen, mikä tuntuu minusta sekavalta ja levottomalta. Vaikea siinä on pysyä perässä.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on bisnesmaailmasta paljon opittavaa. Ottaisit siis ennemmin huonomman työtekijän joka höpöttäisi? Eikö sulla ole muita juttukavereita ja seuraa? Töissä monet tykkää hoitaa ne työjutut ja muut jutut sitten toissijaisia.

Ei noi korreloi. Osa työelämää ja businesta on vuorovaikutus. Haaveilla voi sitten himassa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on työkavereita, jotka eivät tulo- ja lähtötervehdyksiä lukuun ottamatta puhu oma-aloitteisesti mitään työhön liittymätöntä työpäivän aikana.

Kysymys hiljaisille. Teitä ei siis yhtään ahdista työympäristön jatkuva hiljaisuus? Ei tunnu yhtään painostavalta? On pelkästään mukavaa että päivät kuluu äänettömyydessä? Ette kaipaa mitään rupattelua ympärillenne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on bisnesmaailmasta paljon opittavaa. Ottaisit siis ennemmin huonomman työtekijän joka höpöttäisi? Eikö sulla ole muita juttukavereita ja seuraa? Töissä monet tykkää hoitaa ne työjutut ja muut jutut sitten toissijaisia.

Ei noi korreloi. Osa työelämää ja businesta on vuorovaikutus. Haaveilla voi sitten himassa.

Osa "businesta" se toki on, mutta yleisellä työntekijätasolla sillä ei ole mitään merkitystä. Työntekijän tehtävä on tehdä hänelle asetettu työ mahdollismman tehokkaasti ja tuottavasti. Monet työntekijät eivät edes halua osallistua "businekseen" mitenkään. Esimerkiksi itse en halua edetä työurallani johtavaan asemaan, vaan haluan olla tavallinen duunari. Nostan kytkintä välittömästi, jos yritetään tälläistä tyrkyttää. Jaan kyllä tietoani ja asaamistani auliisti sitä pyytäville, mutta en halua todellakaan olla määrävänä hekilönä.

Tietysti tämä riippuu myös työn luonteesta ja esim. tässä tapauksessa on toki hyvä, jos henkilöt ovat ns. yhteensopivia luonteita. Ja näin loppujen lopuksi sitten kävikin.

Nyky-yhteiskunnassa ihannoidaan kaikkea sosiaalisuutta ja meneystyshakuisuutta aivan liian suuressa mittakaavassa. Itse olen tyytyväinen, kun saan työstäni palkkaa sen mitä pyydän, saan tehdä työni huolellisesti ja sen jälkeen viettää vapaa-aikani miten lystään.

Hiljaisuudella tai vähäsanaisuudella ei ole "haaveilun" kanssa mitään tekemistä. Moni voisi miettiä sanomisensa paremmin ja ajatella puheitaan enemmän myös eri henkilöiden näkökulmista. Suuri osa foorumiteksteistä ja erityisesti erilaisista kommenttiketjuista ovat hyvä esimerkki siitä, miten monet eivät juuri puheitaan (varsinkaan verkossa) ajattele, vaan laukovat sen mitä päästä sattuu juuri sillä hetkellä tulemaan sen enempää viestinsä sisältöä ajattelematta. Usein itsellänikin olisi jotain kommentoitavaakin, mutta ketjut ovat viidessä sekunnissa täynnä niitä tyypillisä ekstroverttien kommentteja, joilla ei ole asiasisällön kanssa mitään tekemistä. Vaikkapa YouTube -videoiden kommenttiketjut on erinomainen esimerkki tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on työkavereita, jotka eivät tulo- ja lähtötervehdyksiä lukuun ottamatta puhu oma-aloitteisesti mitään työhön liittymätöntä työpäivän aikana.

Kysymys hiljaisille. Teitä ei siis yhtään ahdista työympäristön jatkuva hiljaisuus? Ei tunnu yhtään painostavalta? On pelkästään mukavaa että päivät kuluu äänettömyydessä? Ette kaipaa mitään rupattelua ympärillenne?

Olen hiljainen ja itseäni ainakin ahdistaa jos on tosi kauan hiljaa jonkun toisen henkilön kanssa. Yritän sitten keksiä edes jotain puhumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on työkavereita, jotka eivät tulo- ja lähtötervehdyksiä lukuun ottamatta puhu oma-aloitteisesti mitään työhön liittymätöntä työpäivän aikana.

Kysymys hiljaisille. Teitä ei siis yhtään ahdista työympäristön jatkuva hiljaisuus? Ei tunnu yhtään painostavalta? On pelkästään mukavaa että päivät kuluu äänettömyydessä? Ette kaipaa mitään rupattelua ympärillenne?

Olen hiljainen ja itseäni ainakin ahdistaa jos on tosi kauan hiljaa jonkun toisen henkilön kanssa. Yritän sitten keksiä edes jotain puhumista.

OK, kiva että yrität. Nimittäin itsestäni ikävin vaihtoehto on se, että ympärillä on puhumattomia, jotka ahdistuvat puhumattomuudesta, mutta eivät itse aloita keskusteluja tai ylläpidä niitä. Siinä mielestäni vähän kurjasti ulkoistetaan vastuu työympäristön viihtyvyydestä.  

Itse olen sellainen "rupatteleva introvertti" - pärjään kyllä hiljaisuudessakin mutta ajatuksia en osaa lukea, eli jos toinen haluaa keskustelua niin olisi hyvä osoittaa se jotenkin.

En ehdi lukea vastauksia eka sivua pidemmälle (nopea lounastauko visiitti palstalle). Kaksi asiaa mihin kiinnitin huomiota: rekryfirman käyttö ja katsot asiaa joulukuulle. Miksi et itse hoida rekrytointia? Rekrytoiva talon ulkopuolinen henkilö harvemmin on sen alan ammattilainen, mihin on rekrytoimassa ihmisiä ja vielä vähemmän tuntee talon tapoja, etenkin jos työntekijä tulee sinun pariksi ja sinun alaisuuteen. Kuka tuntee sinun tarpeesi -sinä itse. Mä en suorastaan ymmärrä tätä villitystä käytttää rekryfirmoja. Toinen asia. Avaa suusi. Sano sille työntekijälle, että olisi mukava rupatella hänen kanssaan. Katso hänen hakemuksestaan / CV:stä kiinnostuksen kohteet ja kysele niistä. Kun aihe on mielenkiintoinen, niin eiköhän se keskusteluyhteys siitä aukene.

Ikuinen kiista tämä. Mykät on mykkiä, eivätkä asialle mitään tee. Samoin kuin höpisijät höpisee, koska se on heille luonnollinen tapa käsitellä tietoa ja saada sisältöä tylsyyteen. Itse olen höpisijä ja todellakin kärsin hiljaisista työkavereista. Meillä on lisäksi niin ääliö pomo, että se on uskonut jossain koulutuksessa kuulemansa ajatuksen, että erilaiset ihmiset sopivat hyvin työpareiksi. Ei sovi. Päivät on kummallekin törkeän pitkiä kun kumpikaan ei koe oloaan toisen kanssa mukavaksi. Kaksi höpisijää tekee hommat hyvin yhdessä, samoin kuin kaksi mykkää. Lika barn leka bäst.

Työelämässä on vain tultava erilaisten ihmisten kanssa toimeen, vaikkei kaikista niin pitäisikään. Vapaa-ajalla saa sentään valita ihmiset, joiden kanssa haluaa olla tekemisissä.