Liian hiljainen työntekijä?

Tässä ketjussa on pitkiä sepustuksia ihmisiltä, jotka ovat haluttomia puhumaan kaverille/työkaverille. Mutta näin netissä nopeasti syntyy pitkät pätkät ilmaisua ja on selvästi halu viestiä. En ymmärrä miksei sitten voi siinä livetilanteessa suostua puhumaan vaan vedotaan oikeuteen olla introvertti.

Olen itsekin sosiaalisia tilanteita stressaava ja jollain tavalla ujo, mutta työssä pakotan itseni rooliin jossa tästä ei tule muille ongelmaa.

Miksi palkkaat nuoria nimenomaan? Viisikymppisellä voisi olla hyvät jutut. Tai sitten ei, mutta se on tyypistä kiinni. Kun jo peruskoulussa opetetaan, miten olla työhaastattelussa niin tota se sit on. Sait väärän kuvan hänestä kun vastaili ulkoa opetelluilla kokonaisilla lauseilla sulle. Varo myös niitä jotka sanoo, olen huumorintajuinen.

Eiköhän se työntekijä häivy ja nopeasti omasta tahdosta, kun saa selville että pomo juoruaa ja selvittelee työasioita av-palstalla. Saat sitten jonkun omantasoisesi tyhjäpää lörpöttelijän seuraksesi.

Miten kestät? Joskus tuommoisen kanssa pelkkä lounaan mitta on tuskaa kun teet päänavauksia toisensa jälkeen. Vanhempana noi kehittää negatiivisen tyylin sit että, kun sanot että onpa ihana aurinko, tulee, nii-i, mitä väliä oikeestaan on auringolla, ja hapan hiljaisuus päälle.

Vierailija kirjoitti:

No voihan v*ttu! Meitä on monenlaisia, en minäkään puhele mitään turhia. Miksi pitäisi lörpöttää, jos ei ole mitään asiaa?! Jos joku ihminen on mun mielestä todella ärsyttävä hölösuu, niin en varmasti puhu mitään! :D

Taidat olla vielä aika nuori. Keskenkasvuiset mielenilmaukset ja niskojen nakkelut eivät kuulu meidän aikuisten työelämään, ja saavat sinut näyttämään äärimmäisen epäammattimaiselta. Vapaa-ajalla jokainen saa olla tekemisissä itse valitsemiensa ystävien kanssa, mutta töissä ollaan todellakin töissä ja tullaan toimeen kollegoitten kanssa. Piste. Tämä kannattaa sisäistää jo heti oman työuran alussa niin ei tarvitse sitten myöhemmin oppia sitä ns. kantapään kautta.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, mitä ap tarkoittaa. Olen töissä alalla, jossa stereotyyppisesti on hyvin hiljaista ja "omalaatuista" porukkaa, nimittäin IT-alalla. Silti odotan, että ihminen voi puhua jostain yleismaailmallisista asioista. Olen kerran ajanut työtehtävissä reitin Helsinki-Jyväskylä-Oulu-Helsinki sellaisen henkilön kanssa, joka koko tuon matkan aikana sanoi vain lauseen "voidaanko pysähtyä paikassa X, minun minun tarvitsee käydä vessassa". Olen pahoillani, mutta minusta olisi kiva tuollaisen pitkän ajomatkan aikana puhua jostain muustakin.

Ei, tämä ei tarkoita sitä, että kokoajan pitäisi hölöttää jostakin, mutta ihan vain yleismaailmallisesti voisi jotain keskustelua käydä. Radionkuuntelukin noin pitkällä matkalla käy tylsäksi ja itseääntoistavaksi. Jos vieressä istuu ajokortiton henkilö ja matkaa on satoja kilometrejä, on minusta kohtuullista odottaa, että hän edes muutaman lauseen suostuu kuljettajalle puhumaan.

Minä olen myös IT-alalla ja työpaikallani suurin osa on introverttejä, minä myös. Paikan hiljaisimman kanssa emme olleet koskaan puhuneet muuta kuin huomenet ja heipat, kunnes tuli käsky tehdä yhteistyötä. Mietin, että mitähän tästäkin tulee. Mutta meillä sujui yhteistyö oikeinkin hyvin. Hän osasi selittää asiat niin, että minäkin ymmärsin. Ja huomasin, että tyyppi on ihan huumorintajuinenkin. Erään toisen, pikkuisen puheliaamman kanssa ei sujunut niin hyvin, koska hänellä oli niin vahva ammattislangi, että minä uusi ja eri koulutustaustainen en ymmärtänyt, vaikka yritin kysellä selvennystä. Vaikea silti kuvitella yhteistä pitkää automatkaa. Ei varmasti monta sanaa vaihdettaisi ellei juuri työstä joutuisi puhumaan.

Tietääkö työntekijä, että tahdot hänestä keskusteluseuraa? Saattaa tosiaan olla, että hänellä on montakin syytä olettaa, ettet halua. Tai hän ei tiedä sen olevan sinulle noin tärkeää. Kerro hyvä ihminen hänelle (lue: puhu!), se on oikeus ja kohtuus.

Ap löysi tämän!

Joo, siis tämä oli TODELLA hiljainen, mutta noin kuukausi tämän kirjoituksen jälkeen menimme työn puolesta illanviettoon ja parin sidukan jälkeen aukesi suu. Puhua pälpätti koko ajan, se muutos oli käsittämätön. Sen jälkeen jotenkin avautui muutenkin. Toki on edelleen hiljainen, mutta jotain juttua jo tulee ja löytyi hyvä huumorintaju. Ajomatkoista 70% on edelleen hiljaista, mutta juttelee jo jotain takaisin ja kertoilee jopa itsestään välillä. En tarvi mitään tilitystä elämästään, mutta sellaista small talkia.

Ja on muuten muuten nykyään mun palkkalistoilla suoraan ilman vuokravälitystä.

Eli avain oli perusuomalinen viina... :)

Ehkä voisitte tulla toisianne puolitietä vastaan. Toivottavasti et olemuksellasi viestitä toiselle asennoitumistasi.

Viina? 😯

Minä menen töihin tekemään töitä enkä seurustelemaan.

Sen sijaan, että valittaisit ja arvostelisit nuoren henkilön epävarmuutta ja hiljaisuutta, voisit toimia mentorina.

Auta häntä avautumaan ja oppimaan sosiaalisia taitoja. On takuulla palkitsevampaa, kuin harmittelu ja potkujen antamisen pohtiminen nettipalstalla.

Ymmärrän hyvin aloittajaa, koska olen itsekin yrittäjä ja minulla on ollut juuri samanlainen työntekijä. Tiedän heti, mitä tarkoitat!!  Minäkään en ole mikään suupaltti ekstrovertti, mutta kivaa on joskus puhella. Tulee sellainen hölmö olo, kun mihinkään juttuun ei saa vastakaikua.

Hiljaisia ihmisiä on monenlaisia. Joskus hyvin nuoret ovat ujoja, mutta ujot ovat lempeitä ja hymyileviä. Sitten on niitä juroja hiljaisia, jotka ovat katkeria ja vihaisia koko maailmalle. Ja vaan hiljaisia, joilla ei ole kauheasti sanottavaa, mutta ovat kuitenkin sinuja itsensä kanssa.

Minun yritykseni on asiakaspalvelua ja tämä minun hiljainen työntekijä, lähes viisikymppinen nainen puhui asiakkaille vai sen pakollisen asian, oli aika töykeäkin, ei osannut lainkaan small talkia, mikä on asiakaspalvelussa ihan tärkeää. Ehkä häneen liittyi jotain mielenterveysasiaakin, en tiedä, mutta hän irtisanoutui itse vuosi sitten ja jäi vain kotiin työttömäksi. En usko, että hänellä minua vastaan mitään oli, koska kohtelin häntä aina ystävällisesti. Työnsä hän teki hyvin ja huolellisesti, stressasi kovasti, jos kiirettä.

Ne vastaajat jotka arvostelevat ap:ta rasittavaksi pälättäjäksi eivät ilmeisesti ole lukeneet aloitusviestiä kokonaisuudessaan. Ei hän tahdo hölöttää taukoamatta vaan 10% matkan kestosta riittäisi, ei ole minusta liikoja vaadittu. Aika outoa että joku viitsii möllöttää puhumatta kun autossa on vain kaksi henkilöä, hänellä olisi nyt tuhannen taalan paikka ja tilaisuus bondata (ja tutustua syvällisemmin) sen toisen kanssa. Introverttius ei ole sama asia kuin täydellinen puhumattomuus ja jonkinlaiset peruskäytöstavat pitäisi olla hallussa työelämään siirryttäessä.

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertti siinä taas haluaa pakottaa muut oman mallinsa mukaiseksi.

Siinä vaiheessa kun introvertti päättää puhua ekstrovertille, ja ekstrovertti jos tekee samaa kuin introvertti, eli ei vastaa ollenkaan tai vastaus on puolivillainen yksi sana tai juuri ja juuri havaittava nyökkäys, niin tämä introvertti tykkää huonoa!

Koska kyllähän silloin kun introvertti alkaa verbaalisen kanssakäyminen, tulee vastapuolen osallistua siihen kunnolla. Muutoinhan se on huonoa käytöstä. Introverttiä itseään tämä ei koske. Introverttihän itse keskittyy vain hiljaa mielessään "muiden shown" arvosteluun.

Kiva, että ap:n ongelma ratkesi parhain päin.

Mulla on työkavereita, jotka eivät tulo- ja lähtötervehdyksiä lukuun ottamatta puhu oma-aloitteisesti mitään työhön liittymätöntä työpäivän aikana. Itse asiassa heitä alkaa nykyään olla jopa enemmistö. Olen itsekin introvertti ja nuorempana ollut hyvin ujo, mutta silti ihmetyttää.

Ja harmittaakin. Minulle työporukka on tärkeä ja työpäivät sujuvat paljon mukavammin, kun töiden lomassa voidaan vähän jutustella ja heittää läppää. Ennen kuin riemastutte - en tarkoita, että koko ajan pitäisi pälistä. Mutta koen, että nämä ihmiset eivät halua antaa itsestään _mitään_ työyhteisöön.

Ymmärrän, että he suhtautuvat työhön eri tavoin kuin minä ja toki heillä on siihen oikeus. Itse kuitenkin jo katselen muita, vähän rennompia paikkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla edes ekstrovertti, kun tuollainen umpimykkä möllöttäjä alkaa pänniä, etenkin jos joutuu istumaan sellaisen kanssa tuntikaupalla autossa kaksistaan. Ilmeisesti tuolta työkaverilta puuttuvat kaikki sosiaaliset taidot.

Varmaan on juuri sellainen muutenkin mölö ja typerä "minä olen introvertti lumihiutale, ei minun tarvitse huomioida muita ihmisiä ollenkaan" -hyypiö. Toivottavasti saa suunsa auki edes silloin, kun työskennellessä on jotain epäselvää eikä vain tee päin honkia asioita... Näitä kun riittää Suomessa, jossa hyveenä pidetään hiljaisuutta hulluuteen asti.

Ja tämä on taas usein monilla ekstroverteillä hyvin yleinen tapa suhtautua introvertteihin, hiljaisiin ihmisiin. Eli he ovat töykeitä tai välinpitämättömiä. Itse olen hyvin introvertti, enkä vain välitä keskustelusta tai tunne erityistä tarvetta ilmaista mielipidettäni joka asiasta, jos sillä ei ole käytännön merkitystä. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millaisena pidän ympärilläni olevia henkilöitä tai miten suhtaudun heihin muuten. Tarjoan aina erittäin mielelläni apua, jos joku sitä näyttää tarvitsevan tai pyytää ja pidän ovia auki tuntemattomille. En kuitenkaan ole erityisen halukas keskustelemaan.

Omasta mielestäni puolestaan monet (huomaa, etten tarkoita kaikkia) ekstrovertit ovat niitä, jotka ovat töykeitä ja haluavat saada omat näkemyksensä ja mielipiteensä esiin joka hemmetin asiasta tai arvostelevat hyvin yleisesti muiden toimintaa tai käytöstä, usein vieläpä siis juoruavat kohdehenkilön selän takana. Johtavissa asemissa olevat henkilöt ovat useimmiten ekstrovertteja. He ovat usein röyhkeitä ja näkyvästi kunnianhimoisia. Yrittäjät tietysti lukeutuvat samaan ryhmään ja esimerkiksi kaikilla aiemmilla työnantajillani, työnjohtajat ovat olleet ekstrovertteja, jotka ovat olleet jatkuvasti äänessä ja hieman huvittavasti myös usein niitä henkilöitä, jotka niitä taukojakin pölinöillään pidentävät. He ajoivat hyvin voimakkaasti omia mielipiteitään ja näkemyksiään vaikka ne olisivat olleet ns. vääriä. Eivät ole kuitenkaan olleet huonoja työnjohtajia/esimiehiä, päinvastoin. He osasivat myös yleensä jättää minut rauhaan ja antoivat tehdä oman työni rauhassa.

Niin, siis monesti introvertithän nimenomaan tulevat toimeen "kaikkien kanssa". Ekstrovertit puolestaan eivät tule toimeen siksi, että he ilmaisevat ja erityisesti haluavat ilmaista mielipiteensä ja sitä kautta muiden mielipiteet heistä muuttuvat huomattavasti enemmän.

Minusta tässä keskustelussa käytetään introvertti-sanaa väärin, tavalla joka vahvistaa ennakkoluuloja turhaan. Introvertti EI ole sama kuin äärimmäisen ujo tai puhumaton. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on pitkiä sepustuksia ihmisiltä, jotka ovat haluttomia puhumaan kaverille/työkaverille. Mutta näin netissä nopeasti syntyy pitkät pätkät ilmaisua ja on selvästi halu viestiä. En ymmärrä miksei sitten voi siinä livetilanteessa suostua puhumaan vaan vedotaan oikeuteen olla introvertti.

Olen itsekin sosiaalisia tilanteita stressaava ja jollain tavalla ujo, mutta työssä pakotan itseni rooliin jossa tästä ei tule muille ongelmaa.

Introverttihän ei välttämättä ole aina mitenkään haluton kommunikoimaan. Tämä ketju esimerkiksi antaa syyn keskusteluun toisin kuin vaikkapa työpaikan kahvipöydän tilanne. Minua ei kiinnosta varsinaisesti omista tekemisistäni juuri keskustella eikä sen enempää muidenkaan jokapäiväisistä asioista. En lue edes Facebookin päivityksiä juurikaan ja kun luen, usein mietin, että mikä tarve ihmisillä on kertoa kaikki kokemuksensa koko lähipiirille.

Omalla kohdallani aiheen täytyy olla sellainen, josta voidaan todella keskustella, ei mitään lähikaupan hintakeskusteluja tai yksityisiä kotiasioita.

Lisäksi kommunikoin mielelläni tekstillä ja lähetän puhelinsoittoa mieluummin sähköpostia tai tekstiviestejä. Tämä puolestaan johtuu siitä, että kirjoittaminen antaa enemmän aikaa viestin luontiin, sen asiasisällön korostukseen ja se antaa myöskin mahdollisuuden palata takaisin keskusteluun tarvittaessa. Foorumeille kirjoittelen aika harvakseltaan, mutta silloin kun kirjoitan, pyrin aina kattavasti oman näkemykseni ilmaisemaan.