Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liian hiljainen työntekijä?
22.10.2016 |
Voi kauhea, kaikenlaisia ongelmia sitä ihmisellä onkin, mutta hankin henkilöstövuokrauksen kautta työntekijän. Ihan osaava ja tuntui hiljaiselta, mutta ajattelin, että nuori ihminen on ujo luonnostaan, mutta eiköhän tuon kanssa juttuun tulla. Nyt ollaan tehty 2kk yhdessä töitä ja edelleenkään ei puhu mitään. Kuuntelee kyllä ja vastaa yhdellä sanalla, mutta alan olla tosi puutunut tuohon persoonaan. Puhuisi perkele jotain. Ei tarvi olla hölö, mutta kun kaksin ajetaan 3 tuntiakin kerrallaan, niin olisihan se kiva edes 10% matkasta jutustella jotain. Nyt yritän puhua, ei juuri vastaa ja sitten voi tuntikin mennä täydessä hiljaisuudessa.
Mitä ihmettä tämän tyypin kanssa teen? Työntekijänä ok, mutta niin on olleet edellisetkin. Haluan vähän seuraa kanssa noille pitkille matkoille. Edellinen oli samanlainen 20 vuotta nuorempi, mutta hauska tyyppi, kun sopiva aihe löytyi. Olen miettinyt vaihtoehtoakin pyytää rekrypalvelusta uutta, mutta se tuntuisi kohtuuttomalta, jos toinen ei persoonalleen mitään voi. Toisaalta en tämmöistäkään jaksa.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset taidot ovat työelämässä aika korostuneessa roolissa. Tässäkin tapauksessa ihan kelpo työntekijältä saattaa mennä duuni alta, kun ei osaa olla ihmisten kanssa. Opettakaa lapsenne toimimaan erilaisten ihmisten kanssa! Sillä taidolla tekee aika paljon myöhemmässä elämässä.
Aika lapsellista valittaa, että mutku oon introvertti ja en halua puhua kenenkään kanssa. Hemmetti jos kyytikaveri haluaisi jutella muutaman hetken pitkän matkan aikana, niin on kyllä moukkamaista jurottaa yhden sanan vastauksilla.
Ihan nuoret (<23v) nyt tietysti saattavat ihan vain ujostella, mutta siitä luulisi pääsevän parissa päivässä - viikossa eroon.
Meitä on monenlaista suhaajaa, mutta niin vain kannattaisi yrittää tulla kaikkien kanssa toimeen.
Kyllä se on teille korkeintaan keskinkertaisuuksille h e l v e t i n vaikea ymmärtää: introvertti E I useinkaan voi mitään sille, että on hiljainen. Se on _luonteen piirre_.
On ylipäätään idioottimainen ajatus, että kaikki voisivat halutesssaan olla kutakuinkin yhtä sosiaalisia. Yhtä hyvin voisi väittää, että kaikki ovat halutessaan yhtä musikaalisia.
Nimenomaan sosiaalissten ihmisten pitäisi oppia junttimaisesta hiljaisten sorsimisesta eroon ja oppia sivistyneet käytöstavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset taidot ovat työelämässä aika korostuneessa roolissa. Tässäkin tapauksessa ihan kelpo työntekijältä saattaa mennä duuni alta, kun ei osaa olla ihmisten kanssa. Opettakaa lapsenne toimimaan erilaisten ihmisten kanssa! Sillä taidolla tekee aika paljon myöhemmässä elämässä.
Aika lapsellista valittaa, että mutku oon introvertti ja en halua puhua kenenkään kanssa. Hemmetti jos kyytikaveri haluaisi jutella muutaman hetken pitkän matkan aikana, niin on kyllä moukkamaista jurottaa yhden sanan vastauksilla.
Ihan nuoret (<23v) nyt tietysti saattavat ihan vain ujostella, mutta siitä luulisi pääsevän parissa päivässä - viikossa eroon.
Meitä on monenlaista suhaajaa, mutta niin vain kannattaisi yrittää tulla kaikkien kanssa toimeen.
Kyllä se on teille korkeintaan keskinkertaisuuksille h e l v e t i n vaikea ymmärtää: introvertti E I useinkaan voi mitään sille, että on hiljainen. Se on _luonteen piirre_.
On ylipäätään idioottimainen ajatus, että kaikki voisivat halutesssaan olla kutakuinkin yhtä sosiaalisia. Yhtä hyvin voisi väittää, että kaikki ovat halutessaan yhtä musikaalisia.
Nimenomaan sosiaalissten ihmisten pitäisi oppia junttimaisesta hiljaisten sorsimisesta eroon ja oppia sivistyneet käytöstavat.
Ehkä itse et ole ihan ymmärtänyt introvertin merkitystä. Introverttikin voi olla puhelias, introvertti tarkoittaa sitä, että henkilö tarvitsee yksinoloa ladatakseen akkuja ja väsyy sosiaalisesta kanssakäymisestä. Introvertti ei ole synonyymi sanalle hiljainen tai puhumaton. Olen itsekin hiljainen ihminen ja ymmärrän tätä ap:n kuvailemaa henkilöä mutta hänelle itselleenkin olisi varmasti helpompaa pärjätä työelämässä, jos oppisi olemaan sosiaalisempi. Tämä ei silti tarkoita sitä, että pitäisi omaa luonnettaan muuttaa tai häneltä vaadittaisiin jatkuvaa puhetta, vaan kyllä nyt muutaman sanan voisi työkaverin kanssa vaihtaa.
No voihan v*ttu! Meitä on monenlaisia, en minäkään puhele mitään turhia. Miksi pitäisi lörpöttää, jos ei ole mitään asiaa?! Jos joku ihminen on mun mielestä todella ärsyttävä hölösuu, niin en varmasti puhu mitään! :D
Vierailija kirjoitti:
hänelle itselleenkin olisi varmasti helpompaa pärjätä työelämässä, jos oppisi olemaan sosiaalisempi. Tämä ei silti tarkoita sitä, että pitäisi omaa luonnettaan muuttaa tai häneltä vaadittaisiin jatkuvaa puhetta, vaan kyllä nyt muutaman sanan voisi työkaverin kanssa vaihtaa.
Totta tuo, että todellakin olisi itsellekin helpompaa, jos ei olisi noin äärimmäinen siinä hiljaisuudessaan. Mutta miten ihmeessä sitä puhumista sitten opitaan, se on minulle vielä mysteeri. Ja kertokaa pliis, jos jollain on jotain vinkkiä tuohon asiaan. Kun suusta ei vain tule ulos mitään. Kun pää lyö tyhjää. Niin miten siinä puhutaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset taidot ovat työelämässä aika korostuneessa roolissa. Tässäkin tapauksessa ihan kelpo työntekijältä saattaa mennä duuni alta, kun ei osaa olla ihmisten kanssa. Opettakaa lapsenne toimimaan erilaisten ihmisten kanssa! Sillä taidolla tekee aika paljon myöhemmässä elämässä.
Aika lapsellista valittaa, että mutku oon introvertti ja en halua puhua kenenkään kanssa. Hemmetti jos kyytikaveri haluaisi jutella muutaman hetken pitkän matkan aikana, niin on kyllä moukkamaista jurottaa yhden sanan vastauksilla.
Ihan nuoret (<23v) nyt tietysti saattavat ihan vain ujostella, mutta siitä luulisi pääsevän parissa päivässä - viikossa eroon.
Meitä on monenlaista suhaajaa, mutta niin vain kannattaisi yrittää tulla kaikkien kanssa toimeen.
Kyllä se on teille korkeintaan keskinkertaisuuksille h e l v e t i n vaikea ymmärtää: introvertti E I useinkaan voi mitään sille, että on hiljainen. Se on _luonteen piirre_.
On ylipäätään idioottimainen ajatus, että kaikki voisivat halutesssaan olla kutakuinkin yhtä sosiaalisia. Yhtä hyvin voisi väittää, että kaikki ovat halutessaan yhtä musikaalisia.
Nimenomaan sosiaalissten ihmisten pitäisi oppia junttimaisesta hiljaisten sorsimisesta eroon ja oppia sivistyneet käytöstavat.
Ehkä itse et ole ihan ymmärtänyt introvertin merkitystä. Introverttikin voi olla puhelias, introvertti tarkoittaa sitä, että henkilö tarvitsee yksinoloa ladatakseen akkuja ja väsyy sosiaalisesta kanssakäymisestä. Introvertti ei ole synonyymi sanalle hiljainen tai puhumaton. Olen itsekin hiljainen ihminen ja ymmärrän tätä ap:n kuvailemaa henkilöä mutta hänelle itselleenkin olisi varmasti helpompaa pärjätä työelämässä, jos oppisi olemaan sosiaalisempi. Tämä ei silti tarkoita sitä, että pitäisi omaa luonnettaan muuttaa tai häneltä vaadittaisiin jatkuvaa puhetta, vaan kyllä nyt muutaman sanan voisi työkaverin kanssa vaihtaa.
Terminoligia on sinällään sivuseikka. Kyse on hiljaisista, puhumattomista henkilöstä, joista varmasti huomattava osa on sitä luonteeltaa, eli _eivät itse mahda asialle mitään_ Tämä on se pointti ja ongelma.
Ongelma on ennen kaikkea siinä, että ihmisten on hämmästyttävän vaikea hyväksyä ja ymmärtää, että kaikki eivät ole yhtä lahjakkaita sosiaalisesti. Osa on hyvinkin kömpelöitä ja hiljaisia, eivätkä he, read my lips stupidos: voi sille itse mitään. (aivan kuten musikaalisesti lahjaton ei voi onnettomalle sävelkorvalleen mitään - ei siinä treenaaminen auta)
Tämä kaikki on niin surkeaa silläkin tavalla, että hilajisuudesta ei oikeasti edes ole mitään haittaa, työelämässäkään. Monessa työssä ei sosiaalisuus oikeasti ratkaise mitään työpanoksen suhteen. Moni hiljainen työntekijä on nimenomaan erinomainen työntekijä, koska käyttää kaiken aikansa nimenomaan työhön eikä esim. juoruamiseen,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hänelle itselleenkin olisi varmasti helpompaa pärjätä työelämässä, jos oppisi olemaan sosiaalisempi. Tämä ei silti tarkoita sitä, että pitäisi omaa luonnettaan muuttaa tai häneltä vaadittaisiin jatkuvaa puhetta, vaan kyllä nyt muutaman sanan voisi työkaverin kanssa vaihtaa.
Totta tuo, että todellakin olisi itsellekin helpompaa, jos ei olisi noin äärimmäinen siinä hiljaisuudessaan. Mutta miten ihmeessä sitä puhumista sitten opitaan, se on minulle vielä mysteeri. Ja kertokaa pliis, jos jollain on jotain vinkkiä tuohon asiaan. Kun suusta ei vain tule ulos mitään. Kun pää lyö tyhjää. Niin miten siinä puhutaan?
Jos et tykkää itse puhua, niin voit ohjata keskustelun toiseen. Monet tykkäävät puhua ja arvostavat hyvää kuuntelijaa. Sitten jos päivän aikana on tapahtunut jotakin hassua niin kenties kommentoida sitä. Ylipäätään, jos on vasta työelämää aloitteleva niin kaipa työstä voi kysellä vinkkejä tai muuten vain kokemuksia.
Sitten monet ihmiset tykkäävät valittaa, tosin tätä ei kannata kovin paljoa harjoittaa, saatikka kovin paljoa kokeneemmille työntekijöille. Mutta kaipa joskus voi mainita miten odottaa lomaa, niin siinä ikään kuin vahingossa puhe voi kääntyä lomatekemiseen ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset taidot ovat työelämässä aika korostuneessa roolissa. Tässäkin tapauksessa ihan kelpo työntekijältä saattaa mennä duuni alta, kun ei osaa olla ihmisten kanssa. Opettakaa lapsenne toimimaan erilaisten ihmisten kanssa! Sillä taidolla tekee aika paljon myöhemmässä elämässä.
Aika lapsellista valittaa, että mutku oon introvertti ja en halua puhua kenenkään kanssa. Hemmetti jos kyytikaveri haluaisi jutella muutaman hetken pitkän matkan aikana, niin on kyllä moukkamaista jurottaa yhden sanan vastauksilla.
Ihan nuoret (<23v) nyt tietysti saattavat ihan vain ujostella, mutta siitä luulisi pääsevän parissa päivässä - viikossa eroon.
Meitä on monenlaista suhaajaa, mutta niin vain kannattaisi yrittää tulla kaikkien kanssa toimeen.
Kyllä se on teille korkeintaan keskinkertaisuuksille h e l v e t i n vaikea ymmärtää: introvertti E I useinkaan voi mitään sille, että on hiljainen. Se on _luonteen piirre_.
On ylipäätään idioottimainen ajatus, että kaikki voisivat halutesssaan olla kutakuinkin yhtä sosiaalisia. Yhtä hyvin voisi väittää, että kaikki ovat halutessaan yhtä musikaalisia.
Nimenomaan sosiaalissten ihmisten pitäisi oppia junttimaisesta hiljaisten sorsimisesta eroon ja oppia sivistyneet käytöstavat.
Ok. Jos ei kykene sanomaan sanaakaan muille ihmisille, työ- ja muutkin mahdollisuudet tässä elämässä ovat aika rajalliset.
Kaikkien ei tietenkään tarvitse olla lörppöjä, mutta jos ei saa sanottua sanaakaan kenellekään sosiaalisissa tilanteissa, ongelma ei ole muiden ihmisten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset taidot ovat työelämässä aika korostuneessa roolissa. Tässäkin tapauksessa ihan kelpo työntekijältä saattaa mennä duuni alta, kun ei osaa olla ihmisten kanssa. Opettakaa lapsenne toimimaan erilaisten ihmisten kanssa! Sillä taidolla tekee aika paljon myöhemmässä elämässä.
Aika lapsellista valittaa, että mutku oon introvertti ja en halua puhua kenenkään kanssa. Hemmetti jos kyytikaveri haluaisi jutella muutaman hetken pitkän matkan aikana, niin on kyllä moukkamaista jurottaa yhden sanan vastauksilla.
Ihan nuoret (<23v) nyt tietysti saattavat ihan vain ujostella, mutta siitä luulisi pääsevän parissa päivässä - viikossa eroon.
Meitä on monenlaista suhaajaa, mutta niin vain kannattaisi yrittää tulla kaikkien kanssa toimeen.
Kyllä se on teille korkeintaan keskinkertaisuuksille h e l v e t i n vaikea ymmärtää: introvertti E I useinkaan voi mitään sille, että on hiljainen. Se on _luonteen piirre_.
On ylipäätään idioottimainen ajatus, että kaikki voisivat halutesssaan olla kutakuinkin yhtä sosiaalisia. Yhtä hyvin voisi väittää, että kaikki ovat halutessaan yhtä musikaalisia.
Nimenomaan sosiaalissten ihmisten pitäisi oppia junttimaisesta hiljaisten sorsimisesta eroon ja oppia sivistyneet käytöstavat.
Ehkä itse et ole ihan ymmärtänyt introvertin merkitystä. Introverttikin voi olla puhelias, introvertti tarkoittaa sitä, että henkilö tarvitsee yksinoloa ladatakseen akkuja ja väsyy sosiaalisesta kanssakäymisestä. Introvertti ei ole synonyymi sanalle hiljainen tai puhumaton. Olen itsekin hiljainen ihminen ja ymmärrän tätä ap:n kuvailemaa henkilöä mutta hänelle itselleenkin olisi varmasti helpompaa pärjätä työelämässä, jos oppisi olemaan sosiaalisempi. Tämä ei silti tarkoita sitä, että pitäisi omaa luonnettaan muuttaa tai häneltä vaadittaisiin jatkuvaa puhetta, vaan kyllä nyt muutaman sanan voisi työkaverin kanssa vaihtaa.
Terminoligia on sinällään sivuseikka. Kyse on hiljaisista, puhumattomista henkilöstä, joista varmasti huomattava osa on sitä luonteeltaa, eli _eivät itse mahda asialle mitään_ Tämä on se pointti ja ongelma.
Ongelma on ennen kaikkea siinä, että ihmisten on hämmästyttävän vaikea hyväksyä ja ymmärtää, että kaikki eivät ole yhtä lahjakkaita sosiaalisesti. Osa on hyvinkin kömpelöitä ja hiljaisia, eivätkä he, read my lips stupidos: voi sille itse mitään. (aivan kuten musikaalisesti lahjaton ei voi onnettomalle sävelkorvalleen mitään - ei siinä treenaaminen auta)
Tämä kaikki on niin surkeaa silläkin tavalla, että hilajisuudesta ei oikeasti edes ole mitään haittaa, työelämässäkään. Monessa työssä ei sosiaalisuus oikeasti ratkaise mitään työpanoksen suhteen. Moni hiljainen työntekijä on nimenomaan erinomainen työntekijä, koska käyttää kaiken aikansa nimenomaan työhön eikä esim. juoruamiseen,
Terminologia on mielestäsi sivuseikkka mutta itse kuitenkin koko ajan lokeroit hiljaisia johonkin yhteen kastiin. Ikään kuin pitäisi piiloutua sen hiljaisuuden taakse ja kantaa tätä leimaa loppuelämän. Se on vain fakta, että pärjätäkseen tässä elämässä niin pitää tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Kukaan ei pakota hiljaista muuttamaan luonnettaan tai höpöttämään turhia. Mutta työelämässä, jossa ollaan muiden kanssa tekemisissä niin oletetaan tietynlaisia vuorovaikutustaitoja. Ei mielestäni toi automatkahiljaisuus nyt niin vakavaa ole mutta, jos hän on sosiaalisessa työssäkin noin hiljainen niin varmasti aika hankalaa tulee olemaan. Olen siinä samaa mieltä, että toki meitä on erilaisia ja toiset ovat sosiaalisesti kömpelöitä ja jännityneitä. Niin itsekin olen. Mutta jollei kuitenkaan mistään sairaudesta ole kyse niin ei se auta, että piiloutuu jonkun määritelmän taakse. Mitä vähemmän puhuu ja mitä vähemmän on ihmisten kanssa tekemisissä niin sitä hankalampaa siitä vuorovaikutuksesta tuleee.
Siis työn vaatimuksena oli sosiaalisuus? Tuliko se selväksi ko. hakijalle että pitäisi jutella ja olla seurallinen? Nimittäinvaikeaa kuvitella että joku hiljainen hissukka edes hakisi sellaiseen työhön... no, itsepä olet hänet valinnut, koita kestää ja valkkaa seuraavaksi joku joka vaikuttaa jo alussa sosiaaliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin, mitä ap tarkoittaa. Olen töissä alalla, jossa stereotyyppisesti on hyvin hiljaista ja "omalaatuista" porukkaa, nimittäin IT-alalla. Silti odotan, että ihminen voi puhua jostain yleismaailmallisista asioista. Olen kerran ajanut työtehtävissä reitin Helsinki-Jyväskylä-Oulu-Helsinki sellaisen henkilön kanssa, joka koko tuon matkan aikana sanoi vain lauseen "voidaanko pysähtyä paikassa X, minun minun tarvitsee käydä vessassa". Olen pahoillani, mutta minusta olisi kiva tuollaisen pitkän ajomatkan aikana puhua jostain muustakin.
Ei, tämä ei tarkoita sitä, että kokoajan pitäisi hölöttää jostakin, mutta ihan vain yleismaailmallisesti voisi jotain keskustelua käydä. Radionkuuntelukin noin pitkällä matkalla käy tylsäksi ja itseääntoistavaksi. Jos vieressä istuu ajokortiton henkilö ja matkaa on satoja kilometrejä, on minusta kohtuullista odottaa, että hän edes muutaman lauseen suostuu kuljettajalle puhumaan.
Itse olen hyvinkin introvertti luonteeltani, enkä erityisesti välitä keskustelusta. Ei tosin tarkoita sitä, ettenkö ajoittain myös keskusteluun osallistuisi, jos aihe on sopiva. Suhtaudun asioihin tavallaan hyvin neutraalisti siltä osin, etten tunne erityistä tarvetta ilmaista omia mielipiteitäni, jos siihen ei oleellisesti ole tarvetta esimerkiksi työn kannalta. En välitä pitkistä tauoista, saatikka ns. kellotetuista tauoista, vaan pidän mieluummin tauon siten kuin se työtahtiin sopii, eli ts. kun saan vaikkapa työvaiheen päätökseen tai työssä on hiljainen hetki. Kun menen tauolle, nautin sen mielelläni hiljaisuudessa, varsinkin jos työ tapahtuu kovaäänisessä ympäristössä tai se vaatii jatkuvaa keskustelua. Ei juuri kiinnosta mitä porukka oli viikonloppuna tehnyt, kuinka v-mäinen se emäntä oli TAAS eilen ollut tai mitä se kahvipaketti tänään kaupassa maksaa (se maksaa sen mitä maksaa ja se siitä on maksettava, jos sen meinaa ostaa - ei se hinta siitä puhumalla muutu :-).
Olen kuitenkin toiminut työurani aikana myös vilkkaan myymälän asiakaspavelutehtävissä, joissa suomenkielen lisäksi jouduin jatkuvasti myös englanninkieltä käyttämään, joka sekin hiljaisesta luonteestani huolimatta sujuu huomattavasti keskimääräistä sujuvammin. Tulin asiakkaiden kanssa yleisesti hyvin juttuun, lähinnä sen takia, että puheenaihe oli ns. tavoitteellista/tarkoituksenmukaista/päämääränävetoista. Myös huumoria löytyi ja muutenkin työ oli minulle hyvin mielekästä ja rentoa. Asiantuntemustakin löytyi enemmän kuin monelta vanhemmalta työntekijältä. En silti välittänyt työkavereiden kanssa keskustelusta sen ihmeemmin, vaikka porukka olikin erittäin hyvä ja rento. Sain myös kiitettävän työtodistuksen ja hyvää palautetta työkavereilta työpaikkaa vaihtaessani. Työ oli muutenkin luonteeltaan sellaista, että se vaati jatkuvaa aktiivisuutta, keskittymistä ja asiaan paneutumista, joka sopi minulle erinomaisesti.
Nykyään kun työpaikkailmoituksiakin katselee, niin lähes joka paikkaan vaaditaan sosiaalisuutta ja hyviä vuorovaikutustaitoja. No en itseäni voi juuri sosiaaliseksi kuvailla, mutta vuorovaikutustaidot ovat kyllä ihan hyvällä tasolla, kunhan on asiasisältöä. Työntekijänä olen kuitenkin äärimmäisen tehokas, koska keskityn mielelläni työn tekemiseen täysillä ja olenkin aina saanut ahkeruudesta paljon pisteitä. Työaikakin kuluu tällöin lähes huomaamatta, pitkät tauot kahvihuoneessa puolestaan suorastaan pysäyttävät kellon ja ovat rasittavia, kuten myös se yleinen kellon vahtaaminen taukoa odotellessa.
Tosin ymmärrän kyllä op:n kommentin ja tiedostan, etten itsekään varmasti olisi vastaavassa tilanteessa kovin mukava työtoveri. Kuuntelisin mieluummin musiikkia tai katselisin maisemia kuin keskustelisin jatkuvasti tai matkustajana saattaisin nukkuakin raskaan työpäivän jälkeen. Tekisin jotakin rentouttavaa ja tyhjentävää, jota aktiivinen "small talk" -keskustelu siis itselleni ei juuri koskaan ole. Ajaminenkin tosin kyllä kelpaisi, sekin kun on itselleni yleisesti ihan mielekästä ja tietyllä tavalla rentouttavaa puuhaa. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset taidot ovat työelämässä aika korostuneessa roolissa. Tässäkin tapauksessa ihan kelpo työntekijältä saattaa mennä duuni alta, kun ei osaa olla ihmisten kanssa. Opettakaa lapsenne toimimaan erilaisten ihmisten kanssa! Sillä taidolla tekee aika paljon myöhemmässä elämässä.
Aika lapsellista valittaa, että mutku oon introvertti ja en halua puhua kenenkään kanssa. Hemmetti jos kyytikaveri haluaisi jutella muutaman hetken pitkän matkan aikana, niin on kyllä moukkamaista jurottaa yhden sanan vastauksilla.
Ihan nuoret (<23v) nyt tietysti saattavat ihan vain ujostella, mutta siitä luulisi pääsevän parissa päivässä - viikossa eroon.
Meitä on monenlaista suhaajaa, mutta niin vain kannattaisi yrittää tulla kaikkien kanssa toimeen.
Se on vaan jännä, että aina sen hiljaisen ja ujon on muututtava jotta tulisi muiden kanssa toimeen. Miksi ihmeessä niiden puheliaiden ei tarvitse muuttaa itseään ja tulla toimeen niiden hiljaisempien kanssa? Sinäkin annat hiljaisille ohjeita ja kehotat juttelemaan. Mikset neuvo sitä toista, että antaa sen hiljaisen olla rauhassa ja opettelee hänkin tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa? Opettelee olemaan välillä ihan hiljaa. Ei siihen kuole. Eikö se olis puheliaallekin hyödyksi, siis se että kykenee tulemaan toimeen kaikkien kanssa, eikä ole koko ajan hölöttämässä ja kyselemässä? Miksi puheliaan ei tarvitse tulla muiden kanssa toimeen vaan he ovat niitä jotka isoon ääneen vaativat hiljaisia muuttumaan? Mun kokemuksen mukaan juuri hiljaiset ovat niitä, jotka tulevat muiden kanssa toimeen. Hiljaiset ei vaadi pää punaisena pälättäjiä olemaan hiljaa. Ihan rauhassa saavat pälättää. Äänekkäät ne on niitä, jotka ei tule muiden kanssa toimeen vaan yrittävät vaikka väkisin muuttaa muut mieleisiksiin. Koska eivät kestä muita, erilaisia ihmisiä. Kaikkien pitäis olla heidän kaltaisiaan ja pälättää niin maan perusteellisesti.
Niin että kannattais pälättäjienkin opetella tulemaan toimeen kaikkien kanssa.
Äänitä omaa puhettasi tsemppikasetille 3 tuntia. Äänitä sopivin välein kysymyksiä, joihin voit sitten vastailla pitkin matkaa.
Problem solved!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä niin ymmärrän sua, ap. Mulla oli kerran kiva työkaveri, oltiin ihan eri-ikäisiä, mutta puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Hänellä oli valtava yleistietämys, joten keskustelu oli todella sellaista, että olisin sitä voinut vapaa-ajallakin harrastaa, mutta me juttelimme automatkat työtehtävien välillä. Ei tullut tylsää, ja kukaan ei nukahtanut rattiin.
Nyt olen ajellut semmosen jöröjukan kyydissä. Ei puhu, muttei lähde mukaan keskusteluunkaan. Sosiaalisesti vähän sellanen perässävedettävä, eikä edes kiltti, vaan ilkeä ja vaativa, ja vittumainen valitus koko ajan jos puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Outoa peukutusta. Kyllä minuakin aina ärsyttää, jos joudun jonkun mykkää leikkivän työpariksi. Vakituisena työkaverina inhottaisi ihan oikeasti, vaikka viihdynkin paljon omissa oloissani, enkä ole mikään naamalle tunkeva ekstrovertti. Kai nyt useimmat ihmiset tykkää että voi toisen kanssa jutella ainakin vähän niitä näitä juurikin pitkällä automatkalla tms?
Ei, en tykkää ellei ole mun mies/kaveri tms läheinen. Työkavereiden kanssa ei edes kiinnosta puhua, haluan tehdä töitä, en jauhaa tyhjänpäiväisiä.
Anna ihmisen olla millainen on! ja puhu itse.
Jos etsit itsellesi viihdyttäjää automatkoille, olisit vaan suoraan ettinyt sellaista hakemuksessa. No on perkele kun kaikesta saadaan tehtyä ongelmaa. Kaikkia ei vain kiinnosta muiden kanssa jatkuva jaarittelu.
Ei tarvitse olla edes ekstrovertti, kun tuollainen umpimykkä möllöttäjä alkaa pänniä, etenkin jos joutuu istumaan sellaisen kanssa tuntikaupalla autossa kaksistaan. Ilmeisesti tuolta työkaverilta puuttuvat kaikki sosiaaliset taidot.
Varmaan on juuri sellainen muutenkin mölö ja typerä "minä olen introvertti lumihiutale, ei minun tarvitse huomioida muita ihmisiä ollenkaan" -hyypiö. Toivottavasti saa suunsa auki edes silloin, kun työskennellessä on jotain epäselvää eikä vain tee päin honkia asioita... Näitä kun riittää Suomessa, jossa hyveenä pidetään hiljaisuutta hulluuteen asti.
Käyttäjä2681 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset taidot ovat työelämässä aika korostuneessa roolissa. Tässäkin tapauksessa ihan kelpo työntekijältä saattaa mennä duuni alta, kun ei osaa olla ihmisten kanssa. Opettakaa lapsenne toimimaan erilaisten ihmisten kanssa! Sillä taidolla tekee aika paljon myöhemmässä elämässä.
Aika lapsellista valittaa, että mutku oon introvertti ja en halua puhua kenenkään kanssa. Hemmetti jos kyytikaveri haluaisi jutella muutaman hetken pitkän matkan aikana, niin on kyllä moukkamaista jurottaa yhden sanan vastauksilla.
Ihan nuoret (<23v) nyt tietysti saattavat ihan vain ujostella, mutta siitä luulisi pääsevän parissa päivässä - viikossa eroon.
Meitä on monenlaista suhaajaa, mutta niin vain kannattaisi yrittää tulla kaikkien kanssa toimeen.
Se on vaan jännä, että aina sen hiljaisen ja ujon on muututtava jotta tulisi muiden kanssa toimeen. Miksi ihmeessä niiden puheliaiden ei tarvitse muuttaa itseään ja tulla toimeen niiden hiljaisempien kanssa? Sinäkin annat hiljaisille ohjeita ja kehotat juttelemaan. Mikset neuvo sitä toista, että antaa sen hiljaisen olla rauhassa ja opettelee hänkin tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa? Opettelee olemaan välillä ihan hiljaa. Ei siihen kuole. Eikö se olis puheliaallekin hyödyksi, siis se että kykenee tulemaan toimeen kaikkien kanssa, eikä ole koko ajan hölöttämässä ja kyselemässä? Miksi puheliaan ei tarvitse tulla muiden kanssa toimeen vaan he ovat niitä jotka isoon ääneen vaativat hiljaisia muuttumaan? Mun kokemuksen mukaan juuri hiljaiset ovat niitä, jotka tulevat muiden kanssa toimeen. Hiljaiset ei vaadi pää punaisena pälättäjiä olemaan hiljaa. Ihan rauhassa saavat pälättää. Äänekkäät ne on niitä, jotka ei tule muiden kanssa toimeen vaan yrittävät vaikka väkisin muuttaa muut mieleisiksiin. Koska eivät kestä muita, erilaisia ihmisiä. Kaikkien pitäis olla heidän kaltaisiaan ja pälättää niin maan perusteellisesti.
Niin että kannattais pälättäjienkin opetella tulemaan toimeen kaikkien kanssa.
Se on vaan jännä, että aina sen puheliaan ja reippaan on muututtava jotta tulisi muiden kanssa toimeen. Miksi ihmeessä niiden sulkeutuneiden ei tarvitse muuttaa itseään ja tulla toimeen niiden jutustelevampien kanssa?
Niin että kannattais epäsosiaalistenkin opetella tulemaan toimeen kaikkien kanssa.
:p
"Hiljaiset ei vaadi pää punaisena pälättäjiä olemaan hiljaa. Ihan rauhassa saavat pälättää. Äänekkäät ne on niitä, jotka ei tule muiden kanssa toimeen vaan yrittävät vaikka väkisin muuttaa muut mieleisiksiin."
Täällähän juuri se "hiljaisten enemmistö" käskyttää puheliaampia olemaan hiljaa tai tukkimaan turpansa.
Onneksi omat työkaverit osaavat sentään jutustella (yhdessä aiemmassa työpaikassa oli kyllä yksi todella rasittava tuppisuinen eukko, joka ei osannut puhua muuten kuin valittaa muiden juttelusta, jopa tauoilla).
Alue: Aihe vapaa
Keskustelutaito on perustaito. Työelämässä täytyy olla sellainen mitä työnantaja haluaa. Ei voi tylysti vastata yhdellä sanalla, vaan täytyy osata rakentaa keskustelua. Erittäin epäkohteliasta olla tuppisuu. Tietty myös ihme hölöttäminen ei ole kohteliasta.